Uteliaisuus on synti

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Uteliaisuus on synti

ViestiKirjoittaja Sands » 29 Helmi 2012, 18:07

((Aksu tänne.))




Pikku hiljaa pahimmat pakkaset alkoivat hellittää, antaen tilaa mukavan aurinkoisille ja lämpimille päiville jos siis pakkasasteita pystyi lämpimäksi kutsumaan. Lumi ei ollut kyllä sulanut vielä minnekään, eikä ympäristöä verhoava lumivaippa näyttänyt merkkejäkään sulamisen alkamisesta. Lunta saisi siis katsella vielä pitkänkin aikaa, vuodenajalla ei näyttänyt olevan vielä mitään kiireitä vaihtumiseen. Oli kirkasta, mutta ääniähän sitä aina päiväsaikaan kuului ympäriltä. Mitä mainioin päivä pienelle kävelyretkelle.

Roswellista istuskelu ja lueskelu neljän seinän sisällä oli alkanut maistua puulta. Olihan toki kuninkaan tarjoamat tilat juuri sopivat ja linnan kirjasto mielenkiintoinen, mutta puheseuraa ei kuninkaan lisäksi kauheasti löytynyt, eikä kiireinen arvohenkilö tietenkään voinut kokoaikaa vieressä olla. Demoni oli kuitenkin onnistunut hieman rikkomaan jäätä joidenkin palvelijoiden kanssa, pelkoa ja epäluuloa toki oli aina ilmassa, mutta pikku hiljaa asiat luultavasti paranisivat. Tuskin kukaan halusi hänenlaistaan nuuskimaan pitkin linnan käytäviä vielä näin aikaisin, mutta ulkona ei ollut aivan niin paljoa uteliaita katseita, ja sehän sopi aivan hyvin. Vanhuksen piti toki käydä haukkaamassa hieman raikasta ilmaa ja päästä verryttelemään jalkojaan silloin tällöin. Eivät puutarhat olleet aivan yhtä näyttäviä näin talvisaikaan, mutta eihän tänne tultu minkään perässä, vain rentoutumaan ja kävelemään.

Jokin kuitenkin kiinnitti Roswellin mielenkiinnon, vaikka ei hän itsekään osannut sanoa mikä. Jotain tuntui ilmassa, jotain näkymätöntä, jotain, minkä vain harva pystyi aistimaan. Kenties tunne olisi pitänyt olla huomioimatta, mutta minkäs demoni sitä uteliaisuudelleen mahtaisi? Eihän sitä voitaisi noin vain lähteä muualle, pakko oli seurata omia vaistoja. Suunta kääntyi kohti sitä kutsuvaa uteliaisuudenaihetta, miehen pitäessä yllään rauhallisen kävelyvauhdin uteliaisuudestaan huolimatta. Lumi oli tehnyt reitistä hieman vaikeakulkuisemman eikä tuo toki voinut suorinta tietä tarpoa lumen poikki ilman lumentäytteisiä kenkiä, mutta kyllä sitä pikku hiljaa päästiin lähemmäksi. Ihmiset eivät taitaneet kauheasti käydä täälläpäin, mutta kyllä silloin tällöin aina näkyi jalanjälkiä lumessa. Jäljet näyttivät lähestyvän sitä, minkä ikinä Roswell oli aistinutkaan, joten sama kai niitä oli seurata.

Pieni, lumenpeitteinen ja ehkä hieman ränsistynyt mökki odotti jälkien päässä. Jos jälkiä ei olisi, demoni olisi luultavasti olettanut mökin olevan hylätty. Mutta hän oli oikeassa paikassa, tunne kasvoi mökin läheisyydessä. Ikkunat olivat pieniä eikä niistä niin kauheasti nähnyt, mutta ainakin sen verran pystyi näkemään, että kuka tahansa täällä asuikaan, ei ollut tällä hetkellä kotona. Harmillista, Roswell olisi tahtonut tehdä lähempää tuttavuutta ja nähdä, mikä talon sisällä tuntui niin kutsuvalta. Eihän hän voisi murtautua sisään tai yrittää vakoilla ikkunasta, ei hän ollut sellainen. Mies kääntyi jo pois, ennen kuin vilkaisi vielä yhden kerran taloa. Ehkäpä hän voisi ihan huvikseen vain kokeilla, askeleet lähestyivät ovea ja käsi kävi kahvalle, yrittäen avata puista ovea

Ja se aukesi. Narinan kanssa pimeähköön huoneeseen. Roswell ei ollut aivan olettanut tätä, tuon naurahtaessa huvittuneena itsekseen. Ei kai hänen silti pitäisi mennä sisälle ilman lupaa, mutta oven jättäminen näin vain auki melkeinpä tuntui kutsulta. Hän oli niin lähellä, jotain tulvi sisältä, uteliaisuus ei antaisi perääntyä nyt. Ylimääräiset lumet kopsutettiin kengistä pois oven ulkopuolelle, ennen kuin demoni astui sisään, sulkien oven perässään.

Talossa oli varsin hiljaista ja hämärää ulkopuolen kirkkauteen verrattuna, ikkunat eivät niin kauheasti valaisseet, mutta kuitenkin aivan tarpeeksi, että näki eteensä. Pieni huone näytti vain pursuavan erilaisia pieniä tavaroita ja kirjoja, outoja juomia ja kääröjä oli pöydillä ja kirjahyllyillä. Kauhean siistiä ei ollut, mutta kaikki tämä taisi selittää sen tunteen ja kutsun. Roswell oli varsin herkkä taikuudenaistimisessa. Aina päässä kävi ehdotus lähtemisestä, mutta kaikki tämä oli vain niin jännittävää. Hänhän vain katsoisi hieman, eikä koskisi tai sekoittaisi mitään, joten eihän se niin paha olisi. Demoni astui peremmälle huoneeseen, kierrellen ja katselen ympäriinsä hämärässä huoneessa. Mikään ei nopealla silmäyksellä hypännyt ylitse muiden kiinnostavuudeltaan ja kaikkialta tuntui tulvivan sama määrä energiaa. Yksi huoneesta johtavista ovista tosin pakotti miehen pysähtymään sen eteen. Komeroko? Ei toki, Roswellia se ei huijannut. Siinä oli jotain enemmänkin, mutta eihän hän aikonut käydä aivan niin nenäkkääksi, että sisälle menisi Käsi kävi kuitenkin sivelemässä ovea, tuntien sen voiman kihelmöivän iholla.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Maalis 2012, 17:56

Kevät teki tuloaan Cryptissä. Yleensä kevään tulo tiesi iloisia kasvoja kaduilla ja ties mitä mukavia tapahtumia, jolla kesää toivotettiin tervetulleeksi. Tänä vuonna nuo iloiset kasvot olivat huomattavasti harvemmassa, valtakunnan tilanteen vuoksi. Moni oli menettänyt rakkaansa sodassa, vielä suurempi osa eli köyhyydessä.
Toisilla taas oli pienemmät murheet. Black, entisen kuninkaan velho ja neuvonantaja, oli kokenut pienen arvonalennuksen hovissa. Enää tuo ei seissyt kuninkaan vierellä neuvonantajana, sillä uusi kuningas, Henry, ei koskaan pahemmin ollut pitänyt velhosta, saatikka tuon ajatusmaailmasta. Mikäli Black ei olisi osoittanut jonkin asteen sankarillisuutta tantereella ja olisi kuninkaan sisaren mies, olisi Henry heittänyt tuon pahanilmanlinnun pois hovista samoin tein. Mutta nyt velho oli saanut jäädä ja pitää kuninkaallisen velhon tittelinsä.
Mutta se ei tuntunut riittävän velholle. Tai no, riitti ihan hyvin, tuota vain otti pannuun arvonalennus, sekä vihamiesten voitokkaat virneet. Kaikesta huolimatta, oli velholla yhä lupa osallistua kokouksiin ja niin hän myös teki. Mitään utelias kaljupää ei halunnut jättää kuulematta, joskin piti entistä visummin omat mielipiteensä pois toisten korvilta.

Nuori kuningas tuntui naiivin tyhmältä edelliseen verrattuna. Henry oli liian hyväuskoinen kuninkaaksi näinä aikoina, jolloin vastapuoli suorastaan huusi armotonta käsittelyä. Mutta ei, tämä avarakatseinen kaikkien kaveri halusi löytää mahdollisia sopuisia ratkaisuja. Jotka eivät tietenkään olleet lähes kenenkään mieleen hovissa. Edesmennyt kuningas oli istuttanut oman ajatusmallinsa liian syvälle hovin uumeniin, jotta nuori ja muutenkin epäsuosiossa oleva kuningas olisi voinut ne muuttaa. Niinpä oltiin päätetty, että sodasta tietävät kenraalit ja muut korkeammat tahot hoitaisivat tilannetta aggressiivisin ottein, jottei Kansa alkaisi kapinoimaan.

Viimeisin kokous oli päättynyt ja velho oli suuntaamassa takaisin tönölleen. Prinsessa oli kyllä pyytänyt häntä luokseen, jahka velho ehtisi, mutta juuri nyt Black ei kaivannut ketään lähelleen. Ei edes rakastamaansa henkilöä.
Niinpä vakavan vankka askel vei pihamaan poikki omalle tönölle. Sisään velho ei kuitenkaan astunut vaan jäi seisomaan muutamien metrien päähän. Sisällä oli joku. Ei ihminen. Sen pystyi suorastaan aistimaan. Heti ensimmäisenä tuli mieleen oma enemmän tai vähemmän rakas sisko, mutta tuo tuskin olisi päässyt linnan muurien sisälle. Turvatoimet olivat niin tiukat. Mutta kuka sisällä sitten oli? Ehkä Aavekoira.. ehkä joku muu tuttu.. se selviäisi vain katsomalla.
Velho otti ja katosi kuin tuhka tuuleen. Alta aikayksikön oli velho ilmestynyt asuntonsa pimeisiin nurkkiin, tuijottaen nyt tuota vierasta täydessä hiljaisuudessa takaapäin. Demoni? Olisikohan tämä juuri se demoni, jonka nuori kuningas oli hoviinsa ottanut? Jos totta puhutaan, oli se yllättänyt velhon melko suuresti. Mutta toisaalta taas, kyllähän Henry nyt niin typeräkin saattoi olla, että meni demoneihin luottamaan sokeasti.

Seistyään hetken täydessä hiljaisuudessa, seuraillen miehen oven hiplausta, päätti velho avata vihdoin suunsa.
Se on siivouskomero. Mikäli et ole tullut tänne siivoamaan, voit saman tein poistua paikalta Tummanpuhuva velho kävi toteamaan kuivahkosti huppunsa suojista Sinun ei edes pitäisi olla täällä. Eikö teille opeteta minkäänlaisia käytöstapoja?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Maalis 2012, 19:08

Roswellilla teki niin kovasti mieli katsoa oven taakse. Jotain mielenkiintoista sen takana olisi, jotain, mitä talon omistaja ei tahtonut kenenkään noin vain näkevän. Taikuus huijasi silmää, eikä tämän pienen illuusion langettanut noita tai velho ollut mikään täysi tunari loitsujen suhteen. Kaikki oli niin salaista, niin ärsyttävän houkuttelevia, tämähän kävi melkein sietämättömäksi. Mutta ei, ei hän voisi noin vain katsoa ilman lupaa, se menisi jo turhan töykeäksi urkkimiseksi. Hänhän oli tullut jo sisälle omin neuvoin, vielä tästä puuttuisi se, että alettaisiin tonkia asioita aivan kunnolla

Demoni nytkähti kuullessaan toisen äänen, pienen irvistyksen noustessa kasvoille. Oli sitä vanhallakin joskus olo kuin pikkulapsella, joka oli jäänyt kiinni itse teossa, toisen miehen torut kyllä upposivat liian hyvin. Hänhän oli aivan liian keskittynyt oveen ja siitä huokuvaan voimaan huomatakseen mitään ympärillään, eikä oudot energiat talon sisällä auttaneet minkään muun huomaamisessa yhtään. Mutta eihän hän voinut olla kuulematta oven aukaisua? Ei Roswell nyt aivan niin keskittynyt omiin puuhiinsa ollut, eikä hän vielä niin huonokuuloinen ollut Oliko toinen käyttänyt ovea ollenkaan, vai oliko joku kenties ollut kokoajan nurkissa kyttäämässä ilman, että hän oli huomannut? Ei kai sellainen olisi edes mahdollista. Oli miten oli, tämä oli turhankin noloa, hänhän joutui aivan miettimään, mitä tekisi tai sanoisi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin pakotti itsensä kääntymään, hymy kasvoilla.

"Vai että siivouskomero," tuo hymähti pää kallellaan taas omana, itsevarmana itsenään. Demonista näki, että tuo tiesi. Mitä tuo tiesi oli vielä mysteeri, mutta jotain tuo tiesi ja oli tyytyväinen siihen seikkaan. Ärsyttävän tyytyväinen ottaen huomioon, että jäi juuri rysän päältä kiinni.
"Mutta herra hyvä, ovi oli auki. Ette voi kuvitella minunlaiseni hillitsevän itseään, jos jotain tällaista roikutetaan nenän edessä suojaamattomana," Roswell naurahti samalla kun viittasi kädellään kaiken kirjahyllyistä pursuavan roinan suuntaan, kääntäen sanoillaan syyllisyyttään enemmänkin toisen niskaan, sillä kuka tyhmä sitä oven jättäisi lukitsematta, ellei sillä tavalla tahtonut jotain pyytää sisälle?
"Mielenkiintoinen kokoelma teillä, näen, että teillä on silmää laadulle. Oletan toki, että tämä on kotinne," kehuja piti myös hieman heittää päälle, ettei huppupää nyt suorastaan suuttuisi pienestä vitsailusta. Omassa mielessään demonin pieni tunkeilu oli jo jäänyt taka-alalle, pikkujuttuhan se loppujen lopuksi oli, eikä tuo näyttänyt katuvan sitä enää. Eikä oikeastaan enää kiinnittänyt siihen mitään huomiota, hypäten heti uuteen asiaan.

"Ah, mutta missä käytöstapani ovat," Roswell huolestui vasta nyt käytöksestään,
"En usko, että olemme tavanneet ennen. Voitte kutsua minua Roswelliksi, oikein mukava tavata," nopea kumarrus kävi hymyn kera, demonin näyttäessä, mistä oikeasti tuo oli ollut niin huolissaan.
"Ja kenen kanssa minun on kunnia käydä keskustelua? Vai pitäisikö kysyä minkä, tunnutte varsin Omalaatuiselta henkilöltä," sarvipää virnisti, ottaessaan pari pelotonta askelta kohti tätä toista mieshenkilöä. Toinen tuntui todellakin omituiselta, näytti ehkä ihmiseltä, mutta ei kuitenkaan aivan ihmiseltä tuntunut. Voimia toisella piti olla, sen hän tunsi, mutta silti oli hankala sanoa mitä kaikkea tunteita toisen seurassa sai irti. Roswell ei koskaan ollut tuntenut mitään samanlaista, mutta voihan se olla, että tämä ympäristö hämäsi aisteja sen suhteen. Tällä hetkellä sitä pitäisi vain luottaa vaistoihin, ehkä tuo velho selittäisi, ellei nakkaisi häntä jo pihalle.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 15:21

Demoni selvästi tiesi, ettei komeron oven takana ollut oikeasti mitään siivouskomeroa. Komero illuusio varmasti hämäsi kaikkein typerimpiä urkkijoita, mutta tämä utelias tapaus ei ollut niitä typeriä kersoja
Ovi oli auki? Sinun ei olisi edes pitänyt koskea kahvaan, saatikka sitten astua sisään.. uteliaisuudesta seuraa vaikeuksia näinä aikoina, ystävä hyvä Velho kävi toteamaan demonin kertoessa, ettei yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta kurkistaa sisään. Kerta ovikin oli auki. Ehkä siitä sai syyttää vain velhoa, ehkä ei. Toisaalta, kukaan ei ollut käskenyt Demonia astumaan sisään tönöön. Itse tuo oli fyysisen olemuksensa sisään saattanut.
Demonin käydessä kehumaan, ei velhon kasvoilta voinut nähdä minkäänlaista ylpeyttä saatikka otetun ihmisen eleitä. Käsi nousi laskemaan hupun kaljua peittämästä, samalla kun luiseva mies katsoi merkittävästi demoniin. Kyllä, tämä oli hänen kotinsa. Eikö se ollut sanomattakin selvää? Ei kai.

Itsestäänselvyyttä velho ei kuitenkaan ääneen ehättänyt huomauttaa, demonin käydessä esittelemään itsensä Roswelliksi. Nimi kuulosti tutulta se oli liikkunut hovissa jo hetken, palvelusväen huulilla ainakin. Ehkä kuningaskin sen muutamaan otteeseen oli sanonut ohimennen. Tämä siis oli se demoni, jonka kuningas hoviin oli ottanut? Velho oli odottanut jotain söpömpää. Ja naispuolista. Ei hän edes tiennyt miksi, mutta jostain syystä ei velho ollut osannut odottaa kuninkaan löytävän jotain näinkin.. mielenkiintoista.
Ei ihme että kuningas sinusta kiinnostui Velho kävi toteamaan samalla kun viitta yltä löysi tiensä oven vieressä sijaitsevaan naulakkoon Mutta minua et valitettavasti kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin sinua katsella asunnossani
Black kuninkaan velho. Ja toivon että tämä oli viimeinen kerta kun sinulle puhun.


// vastailu kesti koska Roswell tuli yökyläilemään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Maalis 2012, 17:14

Roswell ei voinut kuin naurahtaa kevyesti velhon jatkaessa torujaan. Se olisi varmasti hauska näky ulkopuoliselle, ihmisen toruessa demonia kuin pientä lasta tekemistään tuhmuuksista ja demoni otti ne vastaan hyvin. Ei ainakaan käynyt päälle tai inttänyt vastaan. Niin kai se oli, eihän hänellä olisi ollut lupaa astua sisään noin vain loppujen lopuksi, joten turha sitä oli maalata itsensä uhriksi. Kenties joku toinen olisi moisen hyväksynytkin, demonithan eivät tunnetusti voineet hallita itseään ollenkaan, eikö?
"Olette oikeassa ja kadun tekoani syvästi. Toivottavasti voitte antaa minulle joskus anteeksi," hän naurahti, eikä kyllä äänensävyltään tai käyttäytymiseltään tuntunut ollenkaan olevansa oikeasti pahoillaan, ei tuntunut ottavan koko asiaa edes tosissaan. Omahyväinen hymy pysyi vain huulilla. Mutta eihän hän toki tahtonut pysyä toisen pahalla puolella, joten kenties sanat olivat vilpittömiä.

Hymy ei kadonnut minnekään, vaikka toinen mies ei näyttänyt olevan ollenkaan tilanteeseen tyytyväinen, taisi vain tahtoa, että tunkeilija häipyisi mahdollisimman pian tiehensä. Ihmisen pitkät, luisevat sormet laskivat viitan hupun alas, paljastaen täysin kaljun pään. Vaikkakin jotain oli pielessä. Hymy muuttui pieneksi virneeksi Roswellin katsellessa toista hämärän huoneen poikki, tarkkaavaisina ja uteliaina, mutta asento oli varma eikä periksi antava. Mitä luultavimmin demonilla ei ollut aikomuksia lähteä pois lähiaikoina, vaikka tuo Blackiksi esitellyt mies teki selväksi tahtovan toisen lähtevän. Eikä omien sanojensa mukaan tahtonut nähdä tuota enää ikinä. Vastaus kysymykseen "mikä olet" näytti olevan "velho", vaikka ei hän nyt aivan sitä ollut tarkoittanut kysyessään siitä. Kyllä hän sen velhouden pystyi aistimaan, mutta ei tuo kaljupää silti tuntunut samalta, kuin muut. Oli siellä syvällä jotain muutakin, kenties jotain oli jo pinnalla, ja kaikki tämä sai hänet vain kiinnostumaan entistä enemmän.

"Särjette sydämeni, arvon velho," demoni hymähti,
"Taisimme aloittaa tämän huonosti, hm? En toki tahtoisi teistä vihamiestä, minusta tuntuu, että olisitte oivaa puheseuraa," Roswell lähestyi toista pelottomana, kiinnostuneena, oikein uteliaana. Silmät kävivät katsomassa miehen koko kehoa, mutta suurimmaksi osaksi ne pysyivät Blackin silmissä, katsoen kuin syvälle toisen sisimpään.
"Olette niin salamyhkäinen, piilottelette jotain Teette kokoajan käytöksellänne itsestänne vain entistä mielenkiintoisemman," askeleet pysähtyivät velhon eteen, silmien edelleenkin katsellessa tarkkaavaisena toista, ennen kuin hetken tuijottamisen jälkeen demoni käänsi kasvonsa muualle, silmäillen ympäristöään.
"Ja kaikki tämä täällä Tahtoisin tietää niistä enemmän. Pyydän, näyttäkää minulle jotain. Kenties minäkin voin joskus auttaa teitä, mh?"




((Ainahan se. Saa Black olla iloinen, ettei tämä ole yöllä tapahtuva peli. Muuten pitäisi kaivaa komerosta ne prinsessamekot))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 17:38

Mielenkiintoinen kielikuva olennolta, jolla yleensä ei ole sydäntä Näin kuvainnollisesti Velho kävi huomauttamaan demonin sydämen särkemisestä. Askel vei istumaan takan ääreen nojatuolille. Kädessä ollut sauva löysi tiensä nojaamaan nojatuolin selkämykseen. Katse pysyi yhä demonissa, mutta toisin kuin suurin osa hovista, ei velho näyttänyt minkäänlaisia pelkäämisenmerkkejä tuota olentoa kohtaan. Sehän oli vain demoni. Velholla oli liikaakin kokemuksia moisista olennoista. Totta kai hän kunnioitti Roswellia rotunsa tähden, tuosta tunsi ettei kyseessä välttämättä ollut ihan.. alimman asteen demoni. Mikä sinänsä oli mielenkiintoista.
Pieni virne kävi velhon kasvoilla demonin huomauttaessa tuon piilottelevan jotain. Hänhän piilotteli enemmän kuin kukaan uskalsi arvatakaan.

Demoni tarjoaa apuaan minulle? Luiseva mies kävi kysymään tahtoisit nähdä enemmän? Velho kävi nousemaan ylös vaikka juuri oli istunut. Toinen käsi ojentui kohden takkaa, sytyttäen sen palamaan pienellä käsiliikkeellä. Askel vei lähemmäksi demonia, kämmenen jatkaessa liekehdintää. Kuumat lieskat nuolivat velhon luisevia sormia, käymättä kuitenkaan vahingoittamaan niitä.
Voisin näyttää sinulle vaikka mitä jotain jopa mitä et varmasti halua nähdä Velho kertoi pysähtyessään suoraan sarvipään eteen. Katse käväisi omassa kämmenessä, joka tuotiin suoraan Roswellin nenän eteen. Ennen kuin liekkien luoma lämpö kävi kuitenkaan kummankaan osapuolen kasvoja raiskaamaan, sammuivat liekit ja sormet painuivat nyrkkiin. Vain etusormi jäi pystyyn.. ja se osoitti ulko-ovelle.
Siellä.. näetkö? Ulko-ovi.. näytin sen sinulle. Nyt voin käyttää sitä Nyrpeän näköinen velho totesi kääntyen kannoillaan ja kävi kävelemään takaisin nojatuolin luokse.

// Lily ihmettelee, mihin kaikki mekot ovat kadonneet. Ne löytyvät velhon tönöstä. Hieman repeytyneinä, sillä raamikkaat miehet eivät mahdu niihin täysin aika kutsua paikalle räätäli tekemään miehille sopivia mekkoja //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Maalis 2012, 19:14

Roswell ei sanonut sanaa tai päästänyt edes pientä ääntä vastalauseeksi toisen huomauttaessa, ettei hänenlaisillaan otuksilla yleensäkään sydäntä löytynyt. Ainakaan tässä muodossa, missä hän oli sitä itse käyttänyt. Hymyillen demoni vain otti sen vastaan, kohottaen kulmaansa kysyvästi toiselle, ehkä hieman viekkaalla tavalla. Kenties velho ja muut ihmiset olivat oikeassa ainakin jos fyysisestä sydämestä puhuttaisiin, epäilys oli suuri, että tämän sarvipään sisälmykset olisivat varsin erilaiset ihmisiin ja varmaan moniin Cryptin demoneihin verrattuna. Joka korvansa miehen rintaa vasten painaisi, kuulisi luultavasti vain hiljaisuuden tutun ja turvallisen sykkeen sijaan. Mutta sen sijaan Roswell tunsi omaavansa toisenlaista sydäntä enemmän kuin demoni yleensä, ehkäpä enemmän kuin ihmiselläkään sitä löytyisi. Silmät seurasivat velhon matkaa takan edessä olleelle nojatuolille, miehen lysähtäessä siihen, vaikka näyttivätpä tuon ihmisen silmät katselevan häntä aivan yhtä tarkkaavaisena. Vaikka tämä Black oli hyvin antisosiaalinen eikä näyttänyt pitävän demonista yhtään, ei tuo silti pelännyt, eikä välttämättä tainnut edes halveksia. Se oli mukavaa näin vaihteeksi.

"Tietenkin. Jos autatte minua sammuttamaan tiedonjanoni, autan toki teitä niin hyvin kuin voin. Maksan aina velkani," Roswell vastasi velhon kysymyksiin toisen noustessa ylös siitä nojatuolista, mihin oli hetki sitten istahtanut alas. Saiko hän kenties vihdoinkin toisen kiinnostumaan, vai ärsyttikö vain? Takan puut leimahtivat liekkeihin velhon voimasta, tuoden hieman valoa ja lämpöä tähän hämärään taloon. Blackin käsi jatkoi liekehdintää tuon kävellessä kohti demonia. Virne nousi vain tuon demonin huulille, silmien tuijottaessa toisen kasvoja, eikä niinkään tulta. Toinenhan taisi uhitella.
"Sen tahtoisin nähdä," hän kehräsi katse tiukasti velhon kasvoissa, pysyen paikallaan vaikka toinen niin lähelle tulikin, vaikka pikku hiljaa liekehtivä käsi nousi lähemmäs kasvoja, lämmön jo tuntuessa ja liekkien heijastuessa silmistä. Black ei pelännyt häntä, eikä hän pelännyt Blackia tai tuon taikuutta. Kyllähän Roswell yleensä antaisi toisten tuntea olonsa voimakkaaksi ja perääntyisi tällaisessa tilanteessa, mutta eihän sitä nyt voisi. Kumpikin kokeili toinen toistaan.

Liekit sammuivat, ennen kuin mitään vahinkoa sattui kummallekaan. Sormi oli pystyssä, osoittaen ulko-ovea. Demoni ei voinut olla nauramatta, se oli oikeastikin hauska, pakko myöntää. Näyttihän toinen hänelle jotain, aivan kuten hän oli pyytänytkin. Jotain, mitä hän ei ollut nähnyt. Pitihän sitä leikkiä mukana.
"Ja miten hienon ulko-oven näytittekään. Jykevärakenteinen, raskas, siitä ei helpolla tultaisi läpi," tuo naurahti, seuraten velhon matkaa takaisin nojatuolille silmillään,
"Mutta ikävä kyllä olen jo nähnyt sen aikaisemmin. Tahtoisin nähdä jotain uutta ja outoa," askeleet kävelivät lähemmäksi velhoa, joka varmaan toivoi toisen jo katoavan.
"En pakota teitä näyttämään mitään, mitä ette halua, velho hyvä. Siksipä taidan suosiolla jättää tuon pienen siivouskomeronne rauhaan, kuten myös Teidän ulkonäkönne, kenties? Jotain siinä on väärin," Roswellin käsi nousi leualle tuon mittaillessa velhoa katseellaan pää kallellaan, aina vain yhtä hymyilevänä.

"Ehkä haluaisitte näyttää tai jopa lainata jotain näistä vanhoista kirjoistanne? Uskoisin sisältöjen olevan jotain todella mielenkiintoista."




((Näyttävät vain paremmilta kaljupäisten miesten päällä. Räätäli-parka taitaa jo vihata saamaansa työpaikkaa, viiltelee yksinään vain ranteitaan auki talossaan))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 19:55

Demoni osasi leikkiä velhon peliä. Tuo ei ottanut vinkistä vaaria ja käynyt poistumaan, vaan totesi että oli tuon oven jo nähnyt. Blackin puolesta demoni voisi mennä ihailemaan sitä ovea ulkopuolelta. Kuten kaikki muutkin elävät olennot. Enemmän ja vähemmän elävät olennot. Uutta ja outoa. Mitäköhän Demoni siihen kastiin laski? Itse oli yksi iso outopallo, näin kuolevaisten silmissä. Mitä demoni siis piti outona? Mielenkiintoinen kysymys, jota velho voisikin kysyä mutta jäi mieluummin pohtimaan sitä itsekseen yö myöhäsellä.
Roswellin käydessä huomauttamaan ulkonäöstä, kävi velhon katse terävöitymään. Tuo asti moisetkin taiat? Mitättömät, pienet ja sivuosaiset? Intensiivinen katse ei irronnut demonista tuon käydessä vielä kirjoista kyselemään. Itseasiassa velho ei edes noteerannut tuon huomautusta vanhoista kirjoista, vaan tuijotti ääneti demonia. Jopa niinkin pitkän ajan tuon hiljennettyä, että jonkun mielestä hiljainen hetki olisi saattanut tuntua epämukavalta.

Millainen demoni sinä oikein olet? Black kävi viimein kysymään luisevien käsien hakeutuessa ristiin suun eteen. Kysymys kieli nyt siitä, ettei velho ollutkaan niin palavasti miestä asunnostaan häätämässä. Ainakaan tällä hetkellä. Mikäli mielenkiinto tätä demonia kohtaan lopahtaisi, olisi tuo kohta lentämässä niskapers otteella ulos tönöstä. Velho ei muutenkaan kaivannut juuri nyt sosiaalisia kanssakäymisiä kenenkään kanssa. Ei demonin, ei vieraiden ihmisten, ei edes tuttujensa saatikka rakkaiden. Ulos kaikki, ennen kuin velho suuttumaan kävi.
Mutta myönnettäköön, ettei demoni juuri tällä hetkellä ärsyttänyt läsnäolollaan velhoa pahemmin..
Teitkö sopimuksen kuninkaan kanssa? Jotkut puhuvat, että kuningas olisi sinun kanssaan kauppoja käynyt.. hintana milloin mikäkin. Puolivaltakuntaa, hänen sielunsa, hovin aarteet, kruununjalokivet, esikoisensa


// Räätäli on yllättäen sairaslomalla, kun kuulee että taas pitäis vaatteita demonille väsäillä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Maalis 2012, 21:14

Roswell odotti vastausta kysymyksiinsä, mutta mitään ei tullut. Velho tuijotti vain kapein silmin häntä, hiljaa. Ja pitkään. Muuta ääntä ei kuulunutkaan, kuin takkatulen iloinen rätinä. Black ei näyttänyt kovinkaan ystävälliseltä, oliko hän onnistunut suututtamaan toisen jotenkin sanoillaan? Tuskin se toki liittyi kirjoihin, olihan toisen ilme muuttunut jo ennen kuin niistä mainittiinkaan. Siivouskomeron illuusiosta molemmat tiesivät, joten sen mainitseminen ei toki voinut toista ärsyttää? Kommentti ulkonäöstä? Demoni aisti pienetkin asiat, mutta oliko hän kenties väärässä vai liiankin oikeassa? Ehkäpä sen takana oli suurempikin salaisuus, jotain, mitä Black ei tahtonut kenenkään tietävän. Etenkään hänenlaisen olennon. Aikoisiko toinen heittää hänet pihalle nyt vai kenties yrittää hyökätä? Odotus oli jännittävää, eikä Roswell voinut kuin tuijottaa velhoa takaisin hymyillen.

Velho rikkoi vihdoinkin hiljaisuuden, eikä se todellakaan liittynyt mitenkään kirjoihin. Olikohan toinen edes kuunnellut häntä silloin, sen verran intensiivistä tuijotusta se oli ollut, että taisi tuo olla tyystin omissa ajatuksissaan.
"Kenties joku sanoisi komeaksi. Itse kutsuisin itseäni vanhaksi," tuo naurahti, leikitellen toisen kysymyksellä, nyt hieman rentoutuneempana, kun Black oli aikeensa paljastanut hiljaisuuden jälkeen.
"Mutta jos totta puhutaan, en tiedä osaanko vastata kysymykseenne yhtään sen paremmin. En tiedä miten luokittelette demonit, enkä osaa itse sanoa sen suhteen mitään," demoni kuitenkin vakavoitui edes sen verran, ettei toinen ärtyneisyyksissään nakkaisi häntä heti pihalle, nyt kun ensimmäistä kertaa näytti jonkinlaista halua hänen kanssaan puhumiseen ja olemiseen.
"Ehkä tarkemmat kysymykset auttaisivat, jos tahdotte sen selvittää, arvon velho. Tahtoisin tietää sen itsekin, joten autan teitä parhaani mukaan," Roswell hymyili silmäillessään toista, ei enää niin viekkaana tai pisteliäänä, silmien ollessa enemmänkin lempeät.

"Sellainen sanako ihmisten parissa kiertää?" demoni naurahti huvittuneena linnan väen mielikuvitukselle,
"Ei, mitään sellaista ei tapahtunut. En usko kenenkään edes omistavan mitään sellaista, minkä takia alkaisin kenenkään orjaksi. Sellainen kävisi muutenkin kalliiksi, eivät sopimuksen tekevät taida edes ymmärtää, mitä ovat pois antamassa. On siis parempi kaikille olla tekemättä sellaisia, eikö?" hän jatkoi edelleenkin huvittuneena, antaen kenties pidemmän vastauksen, kuin mitä toinen oli odottanut. Pelkkä kyllä tai ei olisi varmaan riittänyt, mutta pitihän Roswellin yrittää pitää keskustelua nyt jotenkin yllä, kun oli toisen vihdoinkin saanut nappaamaan. Ja kenties hyvä tapa saada toinen puhumaan olisi näyttää, että oli myös itse valmis puhumaan ja vastaamaan vaikka ja mihin.
"En tahdo olla orja, mutta minua ei haittaa olla palvelija omasta tahdostani."




((Taitaa se kuitenkin olla joku salaliitto, että saataisiin Roswell alastomana kävelemään pitkin käytäviä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 22:09

Demoni ei käynyt kertomaan rotumääritelmästään sen enempää, kertoen ettei yksinkertaisesti tiennyt mihin kastiin itsensä laskisi. Toinen tummista kulmista kohosi kysyvästi katseen pysyessä demonissa, mutta kävikö tuota syyttäminen loppujen lopuksi? Tuskin kaikki demonit tiesivät, mihin luokkaan kuolevaiset heidät luettelivat. Roswell kertoi kuitenkin haluavansa tietää itsekin, miksikä hänet laskettiin. Velho hymähti ja nousi ylös. Demonin puhuessa taas sopimuksesta, kävi velho selaamaan kirjojaan peränurkan hyllyssä. Tuo kyllä kuunteli mitä demoni puhui, mutta ei pitänyt enää katsettaan demonissa.. oli se sitten hyvä tai huono idea.
Uskon, mikäli hän olisi tosinimesi saanut kuulla, olisi nuori kuningas sitä jossain välissä väärin käyttänyt Black totesi ohimennen liittyen demonin orjuuttamiseen ja vapaa-ehtoisesti palvelemiseen. Kyllä velho demonien nimistä tiesi. Roswell tuskin oli demonin oikea nimi. Ehkä sen saisi selvitettyä jostain mutta toisaalta taas, miksi vaivautua? Ei velho tarvinnut demonia orjakseen. Hänellä oli jo yksi ratsuna.
Uskoin kuitenkin, ettei lukenut nuori mies olisi nyt niin typerä, että demonin kanssa sopimuksia tekisi tosin kuninkaastamme ei koskaan ota selvää. Omistaa muutenkin niin vauhdikkaan nuoruuden, ettei suurin osa hovista pidä hänestä juuri sen takia

Hyllystä tiensä velhonkäsiin löysi vanha, mustakantinen kirja. Velho kävi selailemaan sitä hetken, kunnes katse nousi takaisin demoniin.
Miten ruokit itseäsi keräät energiaa pidät itsesi elossa? Velho kävi kysymään katseen laskeutuessa lähes välittömästi takaisin selailemaan kirjan sivuja.


/// mmmmm.. Do wanna see //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Maalis 2012, 22:53

Velho katsoi hieman kysyvänä, kun Roswell ei osannut tarkemmin kertoa mikä oikeastaan oli. Sitä määritelmää hän ei koskaan ollut kenenkään suusta kuullut, eikä sitä koskaan automaattisesti ollut päähänsä saanut. Yleensä sitä oli oltu tekemisissä sellaisten kanssa, jotka eivät sitä tienneet tai edes kyselleet. Demoni oli tarpeeksi suurimmalle osalle. Ja ne pari, joita oli kovasti kiinnostanut, eivät kuitenkaan osanneet sanoa tarkasti. Black kuitenkin nousi ylös tuolistaan ja käveli nurkkaan selailemaan hyllyn kirjoja, luultavimmin yrittämään etsiä tietoa sen mysteerin selvittämiseksi. Demoni hymyili toisen ystävällisyydelle, mutta taisi heitä molempia ruokkia aivan yhtä palava uteliaisuus tämän asian suhteen, ei kohteliaisuus. Keltaiset silmät pysyivät kokoajan velhon liikkeiden perässä, tuijottaen toisen paljasta takaraivoa tuon ollessa selkänsä kääntänyt.

"Ehkä, ehkä ei. En ole varma kuinka pahasti sitä minun tapauksessani pystyisi käyttämään väärin täällä, kenties pahin olisi sen kertominen muille. Minä voin kyseisen tiedon pitää itselläni kuolemaan saakka, mutta uskoisin jonkun muun murtuvan joskus," Roswell virkkasi Blackille, joka kovasta selailusta ja toisen huomiotta jättämisestä huolimatta kuunteli korva tarkkana tuon sanoja. Ja aivan yhtä tarkasti kuunteli demonikin velhoa. Pää kallistui hieman kysyvästi, vaikka ei kukaan häntä katsonutkaan. Vai että nuorella kuninkaalla oli vauhdikas nuoruuskin.
"En näe syytä, miksei Hänen Majesteetistaan pidettäisi. Onko jotain, mitä minun pitäisi tietää?" demoni naurahti, mutta oli oikeastaan varsin kiinnostunut tästä. Jos se olisi jokin todella paha asia, ei kuningas itse sitä taitaisi kertoa. Se kuitenkin kuulosti sen verran suurelta asialta, että hänen pitäisi varmaan kuulla siitä. Eiköhän sen kuulisi jostain ennemmin tai myöhemmin, mutta ennemmin olisi aina parempi.

Black sai vihdoinkin etsimänsä kirjan käsiinsä ja kääntyi taas katsomaan Roswellia, joka ei paikastaan ollut liikkunut minnekään ja sama hymy se löytyi yhä huulilta. Se sama kysymys, mitä monet kysyivät peloissaan, näytti olevan ensimmäinen askel rodun selvittämiseen.
"Tekemällä sitä samaa, mitä kuka tahansa mies tekee tahtoessaan saada uuden elämän alulle, velho hyvä," demoni hymähti, katsellessaan toisen sivujen selailua. Kirja näytti varsin vanhalta, ja jos velho uskoisi löytävänsä vastaukset kyseisestä opuksesta, olisi sen sisältö varmasti mielenkiintoista luettavaa.




((Ja niin varmaan tahtovat kaikki palvelijatkin. Ja Henry. Henry nyt eniten.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 23:27

Tottahan se oli, että kuolevaisen mieli oli murtuvampaa sorttia mitä demonin. Tieto noilta heikommilta saattoi levitä kuin kulkutauti, mikäli osasi vain oikeat keinot tiedon puristamiseen. Demoni oli siis viisas, kun ei nimeään käynyt kertomaan. Vaikka velhon ymmärryksen mukaan ei tuo demoni voinut käyttämään voimiaan.. ainakaan tässä ulottuvuudessa.
Kysymys kuninkaasta jätettiin hetkeksi sivuun ja sen sijaan velho kohotti katseensa kirjasta vasta sitten, kun demoni kävi kertomaan miten elinvoimaa hankki. Tuollaisenko demonin kuningas oli hoviin halunnut?! Toisin kuin mahdollisesti muiden, ei velhon kasvoilta voinut kuitenkaan lukea minkäänlaisia negatiivisia saatikka positiivisia reaktioita tuohon tietoon. Sen sijaan katse laskeutui takaisin kirjaan, etsien nyt selvästi määrätietoisen oloisesti jotain sivujen kätköistä.

Kuninkaalla on ollut värikäs nuoruus Vihanpito isänsä kanssa alkoi, kun nuorukainen alkoi itsenäistyä ja selvittää valtakunnan tapahtumia ja tilanteita itsekseen. Nuori kuninkaamme on suopeampi ja rauhallisempi versio isästään. He eivät koskaan jakaneet samanlaisia mielipiteitä mistään asiasta. Nuori kuningas kävi jopa veljeilemään vihollisen kanssa, kunnes haltiakuningas kävi pettämään hänet pahimmalla mahdollisella hetkellä Velho kertoi tiivistetyn version siitä, miksei kaikki kansasta pitäneet uudesta kuninkaasta Henry huhupuheiden mukaan oli jopa muutamaan kertaan yrittänyt isänsä murhaa loppupeleissä isä ja poika seisoivat rinta rinnan tanterella kohdaten yhteisen vihollisen. Siltikin, vanhempi kansa haluaa muistaa uuden kuninkaan petturina, eikä sankarina isänsä rinnalla.
Kun oikea aukeama kirjasta oli löytynyt, käännähti se ympäri velhon käsissä ja tuo kävi ojentamaan kirjan Roswellille. Aukeamalla oli puhetta kahdesta demoni rodusta. Succubus ja Incubus. Kaksi lähimmäksi osunutta demonirotua, mitkä velho tähän hätään saattoi löytää. Kirja oli muutenkin täynnä tietoa erillaisista demoneista ja pimeydenolennoista.. ei raamatulliseen tapaan, vaan faktapohjaisia tietoja kerättynä yksien kansien väliin.

// tottakai. Hihi, telkkarissa mainittiin Roswell. Katse kääntyi näytöstä telkkariin mutta ei siellä ollutkaan mitään mielenkiintoista. vain ufoja. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 11 Maalis 2012, 00:53

Roswell ei saanut kysymyksiinsä vielä vastauksia velhon ollessa niin kirjanselailuun uppoutuneena, mutta hänen vastauksensa velhon kysymykseen kyllä sai toisen lopettamaan sen hetkeksi ja nostamaan katseensa demoniin, joka vain hymyili toiselle. Oli kai se jonkin sortin reaktio Mutta oli hankala mennä sanomaan mitään toisen ilmeettömistä kasvoista. Tässä yhteiskunnassa ei ollut hankala arvata, mitä mielessä liikkui, mutta sitten taas Henry oli näyttänyt enemmänkin olevan huvittuneena koko asiasta. Ehkäpä se oli yksi syy, miksi kuningas ei ollut niin suosittu kansan parista. Blackin katse palasi kuitenkin nopeasti kirjaan, vastauksen näköjään helpottaessa sen verran paljon toisen etsimistä, että tuohan taisi miltei jo tietää mitä etsi. Sen verran määrätietoiselta se selaaminen näytti.

Black alkoi kuitenkin vihdoinkin vastaamaan siihen aikaisempaan kysymykseen kuninkaan nuoruusvuosista selailunsa lomasta vaikka olihan Henry vielä nuori moniin ihmisiin ja etenkin Roswelliin itseensä nähden. Demoni kuunteli tarkkaavaisena, siirtäen painonsa toiselle puolelle. Tieto oli uutta suurimmaksi osaksi, mutta monet osat kuninkaasta hän oli päätellyt jo pelkästään puhumalla toisen kanssa. Ja kukapa voisi kutsua miestä, joka päästää demonin vapaaksi noin vain miksikään muuksi, kuin suopeaksi ja rauhalliseksi? Ne olivat vain hyviä puolia, mutta selvästikään edelliselle kuninkaalle uskolliset eivät tahtoneet luottaa johonkin, joka oli tyystin eriä mieltä tuon kanssa. Ongelmallista, Henryn ei pitäisi saada ainoastaan haltioita puolelleen, mutta myös ihmiset, jos rauha vielä tuon mielessä pyöri. Käsi nousi leualle Roswellin miettiessä tätä kaikkea. Haltiakuninkaan kanssa Henry ei varmaan enää tahtonut puhua, eikä toinen kuningas myöskään voinut kauheasti pojasta pitää, jos jo kerran petti. Olihan Henry jo ilmoittanut ongelmista haltiakuninkaan kanssa, mutta että se oli aivan tämmöiseksi mennyt. Tilanne ei vaikuttanut kauhean hyvältä.

"Varsin surullinen tarina. Mutta kiitos tästä, ymmärränpähän enemmän," demonin hetkeksi vakavoitunut ilme muuttui taas hymyksi tuon avatessa suunsa. Velho kävi nopeasti kääntämässä ja ojentamassa kirjan, Roswellin ottaessa sen vastaan hyvin mielin ja silmien alkaessa sitten nopeasti selaamaan läpi auki ollutta aukeamaa. Virne nousi tuon huulille, kyllähän nämä otukset kuulostivat varsin paljon häneltä. Sormet kävivät myös raottamassa muita sivuja, uteliaana käyden katsomassa, mitä muuta kirjasta löytyikään. Varsin mielenkiintoinen opushan se oli.
"Aika lähellä, en alkaisi kuitenkaan kaikkea tätä myöntämään. Toivottavasti ette luule minun kuitenkaan olevan mikään vain naisten perässä juokseva pikkupiru, teen sen vain pysyäkseni hengissä," hän naurahti nostaessaan katseensa sivuilta ja ojentaessaan kirjan takaisin velholle,
"En usko pystyväni saamaan lapsia teidänlaistenne kanssa, enkä myöskään sanoisi itseni mitenkään varastavan elinvoimaa keneltäkään. En ole nähnyt syömiseni johtavan minkään sortin terveyden heikkenemiseen," Roswell hymyili katsellessaan toista, ehkä yrittäen rauhoitella niitä inhottavimpia ajatuksia toisen päässä, mitä kaiken tämän kertominen kenties oli synnyttänyt.
"Varsin mielenkiintoinen kirja teillä, velho."




((Ehkä Roswell on oikeasti ufo. Roswell on kaikkialla. Roswell on kaikki.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2012, 18:39

Surullinen tarina? Ehkäpä. Kuulosti kuitenkin melko lailla tavalliselta tarinalta kuningashuoneen uumenista. Hovissa sattui ja tapahtui, aina vuosisadasta toiseen. Koskaan ei tiennyt kuka halusi kenet tappaa ja kenestä seuraava hallitsija tulisi. Scarlingtonien suku oli kuitenkin harvinaisen rauhallinen sukuvihansa suhteen, ainakin sen perusteella, mitä velho oli lukenut ja kuullut. Velho ei kuitenkaan käynyt kommentoimaan demonin toteamuksia, sen sijaan aihe vaihtui takaisin Roswellin rotuun.
Demonit kirjassa osuivat aika lähelle, näin Roswellin sanoja lainaten. Tuo ei kuitenkaan käynyt myöntämään, että kaikki kirjassa lukeva olisi ollut häntä kuvaavaa.. mutta lähellä kuitenkin. Demoni tarkensi, että hän harrasti intiimimpää suhdetta vastakkaisen miksei samankin sukupuolen kanssa vain pysyäkseen hengissä. Eikös kaikki sitä tehneet? Enemmän tai vähemmän henkensä pitimiksi.

Pieni tuhahdus pääsi velhon suusta demonin kommentoidessa kirjan mielenkiintoisuutta.
Miten sen ottaa. Kai sen voisi laskea tottumuskysymykseksi. Jos koko ikänsä samankaltaisia kirjoja on katsellut, ei tuo ole muita mielenkiintoisempi. Jos taas on tuijotellut ihmisten tylsiä ja monestikin uskontoon nojaavia tekstejä demoneista, voisi sitä pitää aarteena Velho kävi toteamaan yllättävän pitkäsanaisesti. Mikä ei yleensä ollut hänen tapaistaan.
Joko sait tarpeeksesi? Hyvä. voitkin sitten poistua Seuraavat sanat palasivat takaisin siihen aiheeseen, mistä velho itse piti eniten. Oman rauhan palauttaminen ja vieraiden häätäminen.


// Roswell on kaikissa. sängyissä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 23 Maalis 2012, 19:52

Velho ei näyttänyt haluavan kommentoida mitenkään sen enempää Roswellin tuumailuihin. Ei kuninkaasta, eikä myöskään omista lisäyksistä tähän koko rotumääritelmään. Kai Blackia ei kiinnostanut moisesta keskusteleminen enää, toisen kasvot olivat varsin kiviset ja hankalastiluettavat Vaikka toki sen masentavan katseen suurinta tarkoitusta oli hanka olla ymmärtämättä ilman syvempien tuntemuksien ymmärtämistä. Ei tässä tilanteessa tai puheenaiheissa näyttänyt olevan mitään uutta toiselle, taisi tuo tietää ja ollut kokenut monenlaisia asioita elämänsä aikana.
"Harvemmin sitä tulee täällä vastaan moisia kirjoja, taitavat kaikki jäljellä olevat olla tosiharrastajien käsissä," demoni hymähti Blackin ilmoittaessa, ettei itse kirjaa niin kiinnostavaksi kokenut, vaikka näytti siitä huolimatta kyllä pitävän sen visusti omien kirjahyllyjensä kätköissä piilossa katseilta.

"Sitä luulisi, ettei demoni moisia kirjoja tarvitsisi, mutten loppujen lopuksi ole kovin monien demonien kanssa tavannut. On hankala puhua muiden puolesta, jos hädin tuskin tietää itsestään. Mutta te, arvon velho, taidatte olla eriä maata. Oikea demoniasiantuntija, mh?" Roswell naurahti pään kellahtaessa lievästi kenoon kysyvästi, oli hankala sanoa ruumiinkieltä tulkitessa, oliko tuo tarkoittanut sen aivan vakavaksi vai sitten leikkimieliseksi kysymykseksi. Luultavasti velho oli tavannut moniakin demoneita elämässään, myös paljon uhkaavampia tapauksia, kuin tämä varsin kesy versio tässä. Ei toinen pelännyt, ja miksi olisi pitänyt pelätä. Mutta ei tainnut toista enää kauheasti kiinnostaa, Blackin taas yrittäessä häätää toista matkoihinsa, vaikka ei demoni liikahtanutkaan, naurahti vain.

"Ilmoitin toki tahtovani oppia jotain uutta, ja kenties tämän voisi laskea joksikin uudeksi Mutta kysyitte, sainko tarpeekseni. En," hän vain vastasi tylysti virne kasvoillaan, lähestyen askeleella velhoa,
"Kovin tylyä roikuttaa jotain nenän edessä ja sitten vetäistä se pois, velho hyvä. Häiritsenkö teitä kenties noin paljon?" Roswell hymähti vähemmän ilkikurisena ja enemmän huvittuneena. Eihän tuo toki saanut tarpeeksensa, mutta periaatteessa sai sen, mitä pyysikin. Vaikka vain kovin vähäisen määrän. Voisihan hän lähteä jo nyt pois ja lähtisikin, jos velho pakottaisi, mutta se jäisi sitten niin kovin tylsäksi. Tämä velhonilmestys ja kaikki nämä kirjat ja muut tavarat olivat nyt niin paljon mielenkiintoisempia, kuin oma huone.



((Nukkuminen käy joskus hankalaksi, kun Roswell aina änkeää siihen viereen päivän päätteeksi. Roswellin normipäivä))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron