Kirjoittaja Aksutar » 20 Maalis 2008, 14:00
Black, Lily
"Näytänkö minä siltä että tarvitsisin satukirjaa?" Black huomautti Ophelialle naurahtaen.. ei hän satukirjoja tarvinnut, saatika kaivannut. Vaikka hänellä sattuikin nyt muutama olemaan, ei hän niitä silti koskaan ollut lukenut.. ja tuskin tulisi lukemaankaan. Black seurasi Opheliaa penkille, mutta hän istahti viereiselle nojatuolille, kääntäen sen kohti Opheliaa ja nost siinä ohimennen jalkansa penkille.. niin sopimatonta kuin se olikini, mutta juuri nyt hän halusi lepuuttaa jalkojaan... yksi syy miksi hän ei penkille halunnut nyt istua, oli se että hehän juuri olivat istuneet ties kuinka kauan kovalla penkillä sellissä... no, olihan tämä penkki pehmeämpi (huomattavasti) mutta silti. Black katseli hiljaa kun Ophelia seliali kirjaa itsekseen ja lopulta sulki sen.. sitten hän kajautti iloille kysymyksen, mitä Black oli itsekseenkin miettinyt. Pääseekö Lily sen yli?
"tiedä häntä.. voi olla. Ehkä, Ehkä ei. Se on aivan yksilöllistä, parhaimmassa tapauksessa hän tulee näkemään pari viikkoa painajaisia ja on poissaoleva tai muuten erillainen, mutta palautuu sitten.. pahimmassa tapauksessa hän lopettaa puhumisen ja sulkeutuu täysin." Black arvuutteli vaihtoehtoja mitä Lily saattaisi tehdä.. no, painajaiset olivat nyt selvä juttu! Ellei Aran taas viitsisi vähän 'avittaa' Lilyä tämän unien kanssa.
"Täytyy olla varovainen.. kysymyksien suhteen.. siis mitä Lilytä menee kysymään." Black huomautti, tuskin Lily halusi kertoa kaikkea siitä mitä tapahtui... eikä Black kyllä TODELLAKAAN halunnut kaikkea tietää!
Black napsautti sormiaan ja nosti toisen kätensä vierelleen, kämmen auki, eikä aikaakaan kun siihen lennähti pieni, tumman ruskea kirja. Black alkoi selaamaan sitä mutisten samalla omiaan jälleen. Mitä jos pistäisi Lilyn unohtamaan kaiken? Black kyllä pystyisi siihen.. varmaan, tosin hän ei ollut varma miten se loitsu toimisi.. tai kannattaisiko sitä edes yrittää, joten nyt hän selasi pientä loitsukirjaa, etsien tuota kyseistä loitsua.
"Entä sinä... pääsetkö itse yli?" Black kysyi ohimennen, nostamatta kertaakaan katsettaan kirjan sivuilta. Black oli mies (kuten varmaan olette jo huomanneet), ei hän voinut käsittää miten naiset tämän asian ottaisivat. Mutta silti hän ymmärsi että Lily tulisi vihaamaan Arania nyt entistä enemmän, Black ei.. Black ei voinut vihata Arania yhtään enempää, koska vihasi tätä jo entuudestaan koko sydämestään. Ei Black voinut käsittää sitä.. ei vain voinut, naiset ja miehet ovat erillaisia (kuten olette varmaan tämänkin jo huomanneet). No.. tottakai naiset ja miehet katsoivat seksiä vähän eri kantilta, sen Black ymmärsi, mutta tuosta asiasta hän ei mitään maininnut.. varsinkaan Ophelialle! Hän piti Opheliaa vieläkin liian nuorena, joten ei alkanut tälle mitään 'aikuisten' juttuja selittämään.. puhumattakaan Anemonesta, joka piti näitä asioita joko sänkyhommina tai 'aikuisten' juttuina... voi pientä, ei edes tiennyt mitä sänkyhommat tarkoittivat. ja hyvä niin.
Lily penkoi pyyhe kaappia ja repäisi sieltä yhden, todella suuren pyyhkeen.. mihin Black näin isoa pyyhettä tarvitsi, meinasiko hän kuivata sillä hevosen?! No, hällä väliä, Lily otti sen ja kietaisi ympärilleen, samalla kuivaten käsivarsiaan. Pyyhe ylti Lilyn polviin asti, se oli väriltään tumman harmaa ja melko karhea. No, ei Lily olettanutkaan että Blackillä olisi ollut vaaleita, pehmeitä ja pieniä pyyhkeitä..
Sitten hän otti vielä toisen pyyhkeen ja kuivasi hiuksensa siihen. Oli ihanaa päästä pesulle kaiken sen jälkeen. Lily ei enää ikinä halunnut nähdä yhtäkään haltijaa! Ei varsinkaan Arania! Syytä siihen oli edes turha kysyä.. Lily ei edes tiennyt miten Henry tulisi asiaan suhtautumaan.. oi kyllä, Lily oli kerennyt jo miettimään, miten muut asiaan suhtautuisivat. Henry saisi kumminkin tietoonsa jotakin kautta, kuka lapsen oikea isä olisi.. ja jos Henry tulisi olemaan välinpitämätön tai riemuitsemaan siitä asiasta, Lily tulisi pieksemään Henryn maantasalle.. Black saisi luvan auttaa.
Lily huokaisi syvään ja kosketti kämmenellään alavatsaansa, aivan kuin olisi voinut tuntea jotakin liikettä jo... mutta ei. Hän naurahti itsekseen.. ei hän pystynyt kuvittelemaan itseään raskaus mahalla hyppelemässä pitkin kyliä. Mutta niin tulisi käymään sitten ajallaan, tosin raskauden aikana Lily ajatteli pysytellä visusti linnan alueella, ellei tulisi pakottava tarve poistua. Hän oli luvannut kirjoittaa.. Aranille siis. Raskauden ajan, Lily tulisi kirjoittamaan Aranille kirjeitä ja tämä vastaisesti Lilylle, mutta siihen sopimukseen kuului se, ettei Aran tullut kilometriä lähemmäksi Lilyä raskauden aikana. Vasta sen jälkeen ja silloinkin vain noukkimaan saastaisen pikku pirunsa.. sen jälkeen Aran saisi luvan kadota heidän elämästään koko loppu iäksi! Ja jos senkin jälkeen vielä kehtasi ilmestyä näköpiiriin, niin Lily alkaisi tosissaan harkita sitä omaa henkivartijaa.. kertaa kymmenen.
"Black...?" Lily huikkasi lopulta oven toiselle puolelle. Vastausta ei kuulunut, joten Lily laski hiusten kuivaus pyyhkeensä jakkaralle ja hipsi ovelle. Hän raotti ovea varovasti ja kuikkasi käytävään.. ei ketään. Toisessa päässä käytävää näkyi ovi, joka oli rakosellaan ja sieltä tuli valoa. Lily kietaisi pyyhkeen tiukemmin ympärilleen ja lähti hipsimään käytävää eteenpäin, katsellen ohimenne varovasti jokaista ovea, siltä varalta että joku olisi hypännyt oven takaa ja aiheuttanut hänelle sydän kohtauksen. Lopulta hän saapui oven rakoon ja kurkisti varovasti sisään, nähden Ophelian ja Blackin istuvan huoneen.. tai salin toisessa päässä.
"Black?" Lily aloitti astuen sisään, mutta jäi seisomaan oven viereen.. hänestä tuntui oudolta hypellä pitkin käytäviä pelkkä pyyhe ympärillään.
Black vilaksi ovelle kuullessaan Lilyn äänen. Hetken hän katsoi kysyvästi Lilyyn, joka seisoi ovella pelkkä pyyhe ympärillään, kunnes hän älysi avata suunsa ja kysyä mikä Lilyllä oli.
"Voisitko lainata taas vaatteita? En halua nukkua mekko päällä.." Lily sanoi vilkuillen katossa roikkuvia kynttelikköjä. Huone.. tai sali, oli hänestä huomattavasti piristävämpi, mitä muut Blackin huoneista. Täällä oli tarpeeksi valoisaa jopa Lilyn mielestä, mutta ihmekkös tuo jos kerran kirjasto oli.. pitihän siellä nyt nähdä lukea.
"Odota täällä" Black sanoi Ophelialle samalla kun nousi ylös nojatuolista ja käveli Lilyn luo, poistuen tämän kanssa huoneesta.
He kävelivät käytävän päähän, aina Blackin makuuhuoneeseen asti. Lily odotti kiltisti seisen sängyn vieressä, samalla kun Black penkoi taas vaatekaappiaan, lopulta heittäen sängylle mustan, pitkähihaisen paidan ja tumman harmaat lököhousut.
"Muuta ei nyt ole, kun et palauttanut viimeksi lainaamiasi vaatteita" Black huomautti kääntyen Lilyä kohti.
"eh.. unohtui.." Lily sanoi naurahtaen, samalla kun nosti paidan sängyltä.
"Jos menen edeltä jo Ophelia luo.. pärjäätkö?" Black kysyi nyökäten kohti ovea.
"hei.. osaan minä sentään vielä pukea, en minä sitä taitoa siinä ohimennen menettänyt" Lily huomautti ja Black nyökkäsi hymyillen, poistuen lopulta paikalta.
Lily puki päälleen ja laittoi hiuksensa nutturalle.. ai millä? No, ennen kuin hän oli lähtenyt Aranin kanssa 'neuvottelemaan' (riitely se enemmäkin näin Lilyn osalta oli), hän oli tuonut Artin viestin mukana tulleen mustan nauhan Blackin asuntoon. Sillä hän nyt laittoi hiuksensa kiinni ja jäi hetkeksi seisomaan vuoteen vierelle. Sitten hän kaatui sängylle ja kasasi Blackin peiton rullalle ja halasi sitä. Se tuoksui Blackiltä.. niin ihana tuoksu Lilyn mielestä. Sitten hänen silmänsä osuivat Nappiin, Blackin pehmolelu suteen. Lily nappasi Blackin kainaloonsa ja nousi istumaan sängyn reunalle, käännellen Nappia käsissään ja katseli sitä joka kantilta. Oli hassua ajatella että Blackillä oli pehmolelu, vieläpä näin suloinen, mutta mikäs siinä.
Lopulta aikansa möyrittyään Blackin sängyllä, Lily nousi ylös ja lähti kävelemään kohti kirjastoa, Nappi mukanaan.
"Hän tulee kohta.." Black sanoi saapuessaan takaisin Ophelian luokse.
"Tätä menoa minulta loppuu vaatteet jos hän ei niitä palauta.." Black huomautti istuessaan takaisin nojatuoliin ja nosti jalkansa jälleen penkille.
Black otti loitsukirjan taas käsiinsä (hän oli jättänyt sen lattialle lähdettyään Lilyn kanssa) ja alkoi selaamaan sitä.
"voisin.." Black aloitti löytäessään oikean sivun.. tai niin hän ainakin luuli "Voisin auttaa Lily unohtamaan sen. Loitsun avulla." Black sanoi lopulta ja syventyi lukemaan tarkemmin, kirja oli kirjoitettu vieraalla kielellä, jota Blackkään ei täysin osannut, joten nyt piti keskittyä kunnolla.
Lopulta Lily hyppeli sisään, luikahtaen varovasti ovenraosta, aivan kuin oveen ei olisi saanut koskea. Hän hiippaili Ophelian ja Blackin luo ja istui Ophelian viereen, vilkuillen ympärilleen.. Blackillä tosiaan oli omaisuutta melkein yhtä paljon kuin kuninkaalla! Kuinka hän oli kaiken tänne kuljettanut? Mistä hän oli kaikki kirjat saanut? Lily tulisi vielä selvittämään nuo kysymykset, mutta ei nyt. Lopulta hän siirsi katseensa Opheliaan ja hymyili pienesti.
"Mikä tuo on?" Lily kysyi nyökäten kohti satukirjaa, jonka Black Ophelialle vähän aika sitten antoi.
Lily piteli yhä Nappia sylissään ja silitteli sitä kuin oikeaa koiraa. Black sai nostettua katseensa kirjasta kuullessaan Lilyn äänen, mutta laski katseen takaisin mutisten itsekseen nähdessään Napin Lilyllä.
// NO OLIS!... ja se kivi saa vaikka juurtua sun selkään, niiku se vessanpöntön istuin sen muijan perseeseen! *lähtee yksin kebabille* //