Salakäytävä

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2008, 00:16

Black, Lily

Black jäi tuijottamaan Opheliaa ja Lilyä hetken, kunnes väänsi kasvoilleen ilkeähkön hymyn. Oleskeluhuoneessa? Blackin ohi? mahdoton tehtävä! Vaikka he pääsisivätkin Blackin ohi, tämä saisi heidät kiinni viimeistään käytävässä! JA Blackillä oli kotikenttä etu! Ties mitä ansoja tai muita hokkus pokkus taikoja paikka sisälsi.
"papitar ja prinsessa..." Black aloitti ottaen jälleen askeleen kohti heitä "Minäkö? Ei minulla ole nimeä.. minä olen se, te kutsutte minua toiseksi puoleksi. Kai hän kertoi teille tatuoinneista?" Black sanoi.. tai, se sanoi.
"tai mitä jos.. mitä jos nimeni olisikin... miksi te kutsutte häntä? kaikkein pahin? Alakerran herra?" Black puhui demonimaisella äänellään, katsellen ylös kattoon ja hieroi leukaansa.
"Saatana?" Lily ehdotti.. vaikka hänen olisi tehnyt mieli ehdottaa Arania.
"niin se, sanotaan että olen Saatana." Black sanoi saaden Lilyn sydämmen pomppimaan kurkkuun.
"kuka sinä olet?" Lily toisti Ophelian kysymyksen, ollessaan tyytymätön 'Demoni Blackin' vastaukseen.
"Olen se, en ole mitään, olen viha, raivo, ahdistus. Olen toinen puoli, olen se jonka tämä tolvana yrittää pitää poissa.. ilkeä velhoksi, kaikkihan haluavat leikkiä voimalla ja MINULLA on voimaa. Mutta ei, ei hän halua. Hän sanoo että hän haluaa toisenlaista voimaa, hän sanoo että minun voimani on liian pahaa että minä olen paha--- ai niin, niinhän olenkin!" Black puhui.

"mutta se siitä, se niistä esittelyistä" Black sanoi siirtäen katseensa nyt takaisin Opheliaan ja Lilyyn.
"Mitä jos pelattaisiin peliä?" Black aloitti ottaessaan jälleen askeleen lähemmäksi, tällä kertaa Lily otti askeleen kauemmaksi.
"pelataan peliä nimeltä 'juokse tai kuole'" Black sanoi hymyillen, sulkien silmänsä ja muuntautui sudeksi alle puolessa minuutissa.
Lily inahti ja otti nyt muutaman askeleen taaksepäin. Ei hän sellaisia leikkejä halua leikkiä! Black nauroi jälleen, matalasti ja hillitysti, samalla kun käveli edes takaisin heidän edessään. Hän hymyili, pitkät ja terävät suden hampaat paljastuivat. Silmät kiilsivät jälleen punaisena ja pupillit olivat kuin hullulla.
"Black, ota ihan rauhallisesti, mitä jos mentäisiin vain nukkumaan ja juteltaisiin lisää aam--"
"Ai prinsessa haluaa leikkiä sängyssä.." Black huomautti ja Lily tunsi pistoksen sydämmessään.. ottakaamme nyt huomioon että hänet oli juuri raiskattu, ei hän uudestaan halunnut kokea sitä! Lily puristi kätensä nyrkkiin ja veti syvään henkeä, astuen nyt itse askeleen lähemmäksi.
"Ophelia.." Lily aloitti jälleen puoliääneen "Minä pidättelen häntä, mene sinä etsimään ne lääkkeet.." Lily sanoi ja lähti kävelemään Blackiä ympäri.
Black katsoi kysyvästi Lilyyn, mutta alkoi taas hymyillä. Hän lähti seuraamaan katseellaan prinsessaa joka kiersi hänen toiselle puolelle ja pysähtyi... liike voittaa äänen, sama pätee liikkumattomassa henkilössä, ei Blackiä kiinnostanut Ophelia, niin kauan kun tämä pysyi paikallaan ja Lily sattui nyt olemaan ensimmäinen joka lähti liikkeelle.
Lopulta Black kääntyi kokonaan ympäri, kohti Lilyä ja hymyili.
"No.. anna tulla" Lily aloitti samalla kun peruutti kohti kirjahyllyä.
"jos välttämättä haluat niin mikäs siinä!" Black sanoi ja otti pari juoksu askelta kohti Lilyä ja hyppäsi.
Lily vetäisi hyllystä yhden suuren kirjan ja heiluatti sen suurella kaarella Blackin poskeen. Black ulvahti, samalla kun lennähti sivulle päin ja mätkähti maahan. Lily rukoili että Black muuttuisi ihmiseksi ja pian! Ei hän sutta vastaan pärjäisi kauaa ellei saisi jostain terä aset--- Lily ei kauaa kerennyt miettimään ennen kuin Black oli jo uudestaan hyökkäämässä, Lily jatkoi kirjalla mätkimistä minkä kerkesi, eikä Black saanut tilaisuutta iskeä hampaitaan Lilyyn.

Äkkiä Black teki uuden siirron, hän hyppäsi kauemmaksi ja syöksähti kohti Lilyä, hypäten vasta aivan tämän edessä, niin että hän pysti väistämään kirjan, hyppäämällä kirjan ja Lilyn väliin (Tavallaan sukeltaen alapuolelta. Lily peruutti kauemmaksi, siinä samassa mätkähtäen selälleen. Black tietysti jäi siihen, seisomaan Lilyn ylle hymyillen voitonriemuisesti. Lily nosti kätensä Blackin kaulalle ja koitti työntää tätä kauemmaksi, mutta eihän hänellä sellaiseen ollut voimaa!
"ei onnistu pikku prinsessa" Black sanoi ivallisesti. Lily pystyi tuntemaan Blackin hengityksen kaulallaan, kun tämä tunki kuononsa lähemmäksi ja nuolaisi hänen kaulaansa.
"Miltä mahtaa maistua prinsessan ve--" Pidemmälle Black ei koskaan lausettaan saanut.. Lily nosti jalkansa ja iski sen täysillä Blackin haaroihin, saaden tämän karjahtamaan kivusta. Black ei liikahtanutkaan hänen yltään, joten Lily potkaisi uudestaan, tällä kertaa työntäen samalla kaikin voimin Blackin tämän kaulasta.
Tällä kertaa Black nousi Lilyn päältä, laskeutuen kippuralle maahan, makaamaan kyljelleen. Lilyn kävi Blackiä sääliksi, mutta eihän tuo ollut Black! Se oli joku hullu! Joten Lily ei aikaillut vaan nousi nelinkontin ja kompuroi äkkiä istumaan Blackin kaulan päälle, painaen kaksin käsin tämän päätä vasten lattiaa. Edes Blackillä ei ollut kaulassaan niin paljon voimaa, että hän olisi voinut nostaa Lilyn ylös tuosta vain, joten nyt hän oli lievästi sanottuna jumissa.
"voitin!" Lily sanoi huohottaen, painaessaan Blackin päätä.

Black alkoi rimpuilemaan, hänen raajansa sätkivät Lilyn selän takana, keho kiemurteli ja häntä sen mukana.. se oli aika huvittava näky, mutta Lily ei kääntynyt katsomaan, vaan keskittyi täysin voimin painamaan suden päätä maahan.
"Ophelia lääkkeet!!" Lily huusi täysillä, vaikka ei edes tiennyt missä Ophelia oli.. ei hän tiennyt oliko Ophelia jäänyt paikoilleen tai mennyt hakemaan lääkkeitä ja palannut jo ja seisoi nyt hänen seläntakanaan, vai oliko tämä juossut pää kolmantena jalkana pakoon, ulos koko asunnosta... Ei Lily tiennyt, eikä uskaltanut katsoa! Hän ei uskaltanut irroittaa katsettaan suden päästä, peläten että hänen otteensa lipsuisi ja sitten susi pääsisi iskemään hänen ranteeseensa.

// PAAARTEEEH!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Maalis 2008, 16:24

Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa, melkein toiseen päähän penkkiä kiinnittyneenä ja olisi noussut siitä Lilyn vierelle ajat sitten jos olisi uskonut jalkojensa kantavan, nyt piti yrittää rauhoittua edes jotenkin! Sillä ei ollut nimeä? Se oli vain toinen puoli, tämä oli vain se. Ophelia nyökkäsi melkein olemattomasti, kyllä Black heille tatuoinneistaan kertonut, mutta Ophelia ei ollut koskaan uskonut sen aiheuttavan Blackin hetkellisiä kiukunpuuskia kummempaa ja sekin oli jo paljon!
Ophelia katsoi Blackiin kysyvästi kun tämä alkoi puhumaan taas outoja... Mitä jos hän olisikin--? Kaikkein pahin?
Lily ehdotti saatanaa mikä sai Ophelian ajattelemaan heti Arania, mutta nyt kuvaus sopeutui paremmin nyt Blackiin.. TAI ainakin mikä tämä nyt oli!
Tämä oli ainakin nimitykseen tyytyväinen ja Ophelia melkein uskoikin tämän olevan itse saatana... Tämän ääni ja tämän pelkkä olemus sai ainakin Ophelian pelkäämään tätä niin paljon että hyvä ettei melkein kuollut siihen paikkaan.
Ophelia katsahti sivusilmällään Lilyyn kun tämä toisti hänen kysymyksensä ja tälläkin kertaa Black vastasi, tosin tällä kertaa erillailla.
se oli toinen puoli, viha ahdistus ja kaikki muut negatiiviset tunteet näin Ophelian tulkitsemana. Sitten tämä puhui taas voimasta... Ja Ophelia oli yllättynyt että Black oli kieltäytynyt tämän tarjoamasta voimasta, mutta tämähän oli paha! (oliko vampyyri sitten hyvä)? Ophelia ei ottanut siihen enää kantaa! Nytkin kun katuu, ollen yhä tosin sitä mieltä ettei Blackilla ollut varaa alkaa puhua voimakkaammaksi tulemisesta ja ei varsinkaan sen avulla! Kuten ei tehnytkään... Mutta nyt tämä oli irti ja heillä ei tuntunut olevan mitään saumaa päästä edes tämän ohi!
Ophelia katsoi hiljaa ja varoen Blackiin joka oli päättänyt esittelyn ja puhui nyt jotain pelistä?
"..Pe-peliä...?" Ophelia toisti kysyvästi, mutta tunsi muuttuvansa taas mykäksi kun Black kertoi pelin 'nimen'. Ophelia ei enää jäänyt siihen istumaan! Hän otti jalat alleen sillä välin kun Black alkoi muuttumaan suden muotoon ja hyvä ettei kompuroinut heti ensimmäisillä askeleillaan naamalleen. Ei Ophelia ulos huoneesta juossut, vain Lilyn vierelle omaan tapaansa tältä turvaa hakeakseen ja katsomaan sieltä suden muotoon muuttunutta Blackia jota Ophelia ei ollut nähnyt niin hulluna kuin tämä nyt oli!
Ophelia inisi jotain, ei siitä selvää ottanut, varmaan omaa 'au~au~au' uikutustaan tämä inisi kun Black heidän edessään edes takaisin ravasi ja nauroi taas omaa petollista nauruaan.
Lily yritti rauhoitella Blackia, mikä meni Ophelialta melkein kokonaan ohi sillä hän ei ainakaan uskonut että Blackiin mikään sanominen auttanut, eihän Araniinkaan auttanut ja juuri tällä hetkellä Aran oli pienempi paha mitä Blackin tämän hetkinen tila.
Sitten Opheliakin tunsi pistoksen sydänmessään, näin Lilyn puolesta ajatellen ja että semmoinen ylipäätänsä pääsi Blackin suusta! Tämä vain jatkoi ravaamistaan eikä Lily saatika Ophelia liikahtaneetkaan, tai ei ainakaan Ophelia kunnes huomasi Lilyn ottaneen askeleen eteenpäin mikä sai Ophelian jo hyvin hämmilleen ja tämä vielä sanoi pidättelevänsä Blackia sillä välin kun hän hakisi lääkkeet!? HULLUKO LILY OLI!?
"Lily..! Et sin-!" Ophelia yritti vielä huutaa tämän perään kun tämä lähtikin kiertämään Blackia ympäri, kiertäen lopulta kokonaan tämän toiselle puolelle Blackin huomio tähän täysin kiinnittyneenä eikä Ophelia tehnyt elettäkään liikahtaakseen tai edes inahtaakseen. Hän piteli käsiään rintakehänsä päällä ja katsoi kuin sydänhalvauksen saanut kun Lily vielä yllytti Blackia hyökkäämään ja Blackia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun tämä jo hyökkäsikin, päätyen tosin maahan kyljelleen Lilyn mätkäistyä kirjan tämän päähän!

Tässä kohtaa Ophelian mieli kiljui lääkkeistä, 'hae lääkkeet! Ophelia hae lääkkeet!' ja Ophelia katsahti ovelle, siitä Blackiin ja taas ovelle ja käytti tilaisuuden hyväkseen ja lähti juoksemaan melkein kompuroiden kohti käytävää ja käytävältä suunnistautuen kohti oleskelu huonetta. Lily oli hullu! Black oli hullu! Ei Ophelia tietenkään halunnut lähteä! Jättää Lilyä tappelemaan jotain ylivoimaista sutta vastaan joka nauroi kuin saatana! Mitä jos Lily olisi ehtinyt kuolemaan ennenkuin hän ehtisi palata lääkkeiden kanssa!? Ei Ophelia niin voinut ajatella! Ophelian oli haettava lääkkeet vielä kun aikaa oli! Ovet vilisivät Ophelian ohitse kun tämä juoksi minkä kykeni, päätyen lopulta synkkään oleskeluhuoneeseen, käännähdellen ympäri ja vilkuillen kaikille mahdollisille nurkille. Missä ne olivat? Blackin purkit ja purnukat näyttivät yhä täysin samoilta ja viimeksi kun Ophelia oli tämän lääkkeitä hakenut niin hän oli tuonut kokonaisen sylillisen niitä! Ophelia jatkoi ympärilleen vilkuilua hammasta purren, huomaten samalla ettei Bladeria näkynyt missään, mutta tuskin tämäkään sen paremmin olisi tiennyt!?

Lopulta Ophelia nappasi yhden pöydän tuoleista, kantoi sen sen hyllykön juurelle josta Ophelialla oli muistikuva että Black olisi silloin lääkkeitään silloin sieltä ottanut ja josta Ophelia oli viimeksi niitä myöskin noukkinut. Ophelia nousi tuolin päälle, kurottautui ja kahmaisi taas erimäärän purkkeja käsiinsä. Jotkin haisivat todella oudolle tai jonka lasi oli todella oudon väristä. Jokin se näistä oli! Ophelia hyppäsi alas tuolilta, asetti purkit pöydälle, karsi heti ne vaihtoehdot jotka eivät käyneet ja jäljelle jäi ainakin kolme samanlaista purkkia joiden sisältökin näytti Ophelian silmissä täysin samanlaisilta. Sitten Lilyn huuto kuului oleskelu huoneeseen asti, mikä sai Ophelian hetkeksi pysähtymään.
"Minä yritän!!" Ophelia rääkyi hätääntyneenä takaisin, nappasi purnukat syliinsä ja lähti juoksemaan takaisin päin. Ovet vilisivät taas ohi ja Ophelia vain toivoi ettei kaatuisi ja kaataisi purnukoiden sisältöjä lattialle ja niin ei onneksi käynytkään. Ophelia saapui ovelle, hengittäen raskaasti ja hetkeen hän ei edes tajunnut mitä näki vai näkikö yhtään mitään.

"Lily!" Ophelia huudahti ovelta ja näki nyt äimästyksekseen että Lily istui suden kaulan päällä ja susi sätki minkä kerkesi kuin maalle ongittu kala. Ophelia katsoi molempai kysyvästi, nähden kirjoja paiskottuna hujan hajan ympäriinsä ja suden selätettynä... Ophelia ei kuitenkaan naurattanut! Hyvä ettei pyörtynyt! Tosin nyt ei ollut maailman järkevin aika pyörtyä joten Ophelia näin lattialle kuukahtamisen sijaan juoksahtikin Lilyn luokse, pysähtyen ainakin puolen metrin etäisyydelle sudesta, polvistui ja laski kolme purnukkaa yksitellen lattialle ja nosti katseensa niistä sitten Lilyyn.
"Se on jokin näistä! En tiedä mikä! Sisällöt on ihan samanlaisia eikä Black ole vieläkään mitään nimilappuja näihin laittanut!" Ophelia sanoi ja avasi nyt purnukoita, asettaen niiden kannen siististi näiden alle eikä alkanut sen kummemin kyselemään miten Lily oli noinkin niskan päälle päässyt vaan yritti keskittyä siihen että Black saataisiin takaisin normaaliksi ja ei Lilykään näyttänyt mitenkään loukkaantuneen.
"Miten me hänelle edes mitään syötämme?! Ja paljonko?!"
"Etkö sinä voisi vain mennä takaisin mistä tulitkin?" Ophelia sanoi katsahtanen alas suden päähän joka sai Ophelian yhä vain epäuskoisemmaksi sen suhteen että tämä pillerit kiltisti vain nielisi ja normalisoituisi.

//<___< Joo.... *mussuttaa kebuu*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2008, 17:15

Black, Lily

Lily oli itkeä ilosta kun näki Ophelian saapuvan! Tämä toi kolme purkkia heidän luokseen. Lily kirosi melkein ääneen, Black saisi luvan laittaa purkkeihinsa nimilaput heti! Lily katseli jokaista purkkia vuoronperään hengittäen yhä raskaasi, samalla kun piteli sutta paikoillaan. Black ei enää rimpuillut, mutta murisi erittäin äänekkäästi katsoen vihaisesti kohti Opheliaa. Lily ei vastannut Ophelialle mitään, ei hän tiennyt mitä piti antaa ja kuinka paljon! Mitä jos he vain tunkisivat kaikki purkit Blackin kitaan ja pakottaisivat hänet nielaisemaan? Eh... no, Black voisi siihen sitten kuolla, joten ei. Täytyi päättää oikea purkki.. mutta vain yksi oli oikea! Toisissa oli ties mitä myrkkyä tai jotain ainetta mikä saisi Blackin vain entistä vihaisemmaksi.
"takaisin?! EN! En varmana mene!" Black ärähti Ophelialle yrittäen nousta jälleen, mutta Lily painoi hänet jälleen vasten maata.

"EN TIEDÄ!" Lily rääkäisi lopulta ja laski päänsä alas. Susi nauroi itsekseen ja väänsi naamallensa jälleen sen ilkeän hymyn.
"Ajattelitte käyttää lääkkeitä, mutta teillä ei ole hajuakaan mitä käyttää? Tyhmät ihmiset!" Black sanoi nauraen.
"turpa kiinni..." Lily sanoi nyyhkien samalla kun mietti jälleen, mitä hittoa he nyt tekisivät.
"hehee, en min--"
"SANOIN TURPA KIINNI!" Lily keskeytti Blackin ja painoi tämän päätä nyt entistä kovempaa.
Susi meni hiljaiseksi, se irvisti kivusta ja sen silmät laajenivat... tottakai se sattui jos joku oli lähellä murskata kallon! Lily sai erittäin epätoivoisen, mutta toimivan idean.. ainakin hän toivoi sen toimivan! Henkitorvi.. Lily nosti käsiään hieman ja liu'utti ne pitkin Blackin turkkia tämän kaulalle, kurkun kohdalle. Hetken hän tunnusteli sormillaan, kunnes kietoi kätensä suden kurkkua vasten. Susi alkoi haukkoa henkeä, kuin kala kuivalla maalla.
"muutu ihmiseksi tai kuristan sinut kuoliaaksi!" Lily sanoi painaen kovempaa. Black empi hetken, kunnes sulki silmänsä ja muuttui takaisin ihmiseksi. Nyt Lily istui Blackin rintakehän päällä ja piti käsillään kiinni hänen kurkustaan, yhä painaen lujaa, aivan kuin koittaen kuristaa Blackin.. no, se oli tarkoituskin. Ihminen tarvitsee happea, aivot tarvitsevat happea!
Black otti kaksin käsin kiinni Lilyn ranteista ja yritti irroittaa hänen otteensa, mutta turhaan. Black haukkoi henkeä.. hän äännähteli kuin tukehtuva ihminen (ihmekkös), Hänen silmät painuivat välillä kiinni kunnes hän räväytti ne auki, hän potki jaloillaan koittaen päästä ylös.. turhaan. Lilyn teki pahaa katsella Blackiä.. tämä teki kuolemaa ja kaikki oli Lilyn syytä! Hän se tässä Blackiä kuristi.. mutta Lily uskottoli itselleen, ettei se ollut Black, se ei ollut Black! puoli minuuttia... minuutti.. puolitoista minuuttia.. kaksi minuuttia.. kolme.. neljä...
Lopulta Black hellitti otteensa Lilyn ranteista, hänen jalkansa suoristuivat ja silmät painuivat kiinni. Hetken... hetken oli hiljaista, sitten Lily päästi irti Blackin kaulasta ja huudahti kauhun ja itkun sekaisen huudon.
"Black voit herätä nyt! En kurista enää, Black herää!" Lily sanoi ottaessaan kiinni Blackin poskista ja painoi päänsä lähemmäksi hänen kasvojaan.
"Black..." Lily sanoi silittäen Blackin poskea itku kurkussa.. eikai hän tappanut Blackiä?! Ei kai HÄN tappanut omaa puolisoaan?! Ei ei ei, eihän Black voinut kuola ei-- Lily hätkähti kauemmaksi kun Black räväytti silmänsä auki ja veti syvään henkeä. Black ei sanonut mitään.. hänen silmät olivat yhä oudot. Hän käänsi katseensa hitaasti kohti purkkeja, samalla kun nosti toisen kätensä ylös ja osoitti laiskahkosti kohti vasemman puoleisinta purkkia.
Lily vilkaisi Opheliaan ja nappasi purkin käteensä, tärisevin käsin hän kaatoi purkista pillereitä käsiinsä, kuunnellen samalla kuinka hänen oma sydämensä hakkasi niin kovaa, että pomppasi melkein ulos rinnasta.
"kuinka monta, Black, kuinka monta?" Lily kysyi vilkaisten Blackiin.
Black ei sanonut mitään vaan nosti pystyyn kaksi sormeaan.. kaksi siis, kaksi pilleriä.

Lily otti sormiensa väliin kaksi pilleriä ja nosti ne Blackin huulille, tiputti ne hänen suuhunsa ja odotti että Black nielaisi ne. Lily tuijotti Blackin rakosellaan olevia silmiä.. hetken ne näyttivät vielä punaisilta ja pupillit olivat pienet.. sitten, silmien väri muuttui normaaliksi ja pupillit suurenivat.. sen jälkeen Black sulki silmänsä. Lily nousi äkkiä Blackin päältä pois, potkaisten siinä ohimennen kaksi muuta lääkepurkkia kumoon. Pillerit lentelivät pitkin huoneen lattiaa, mutta Lilyä se ei voinut vähempää kiinnostaa!
"Eihän hän kuollut?! Ophelia, enhän minä tappanut häntä!?" Lily kysyi hädissään istuessaan Blackin viereen ja laski päänsä tämän pään päälle, kuunnellen hänen hengitystään... Black.. hengitti.. aivan pienesti. Hän ei ollut kuollut... ei. ei ollut.
Lopulta Lily murtui ja alkoi itkemään vasten Blackin rintakehää.. aivan kuin tänään ei oltaisi tarpeeksi itketty!

// Joko söit kebus? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Maalis 2008, 19:08

Ophelia

Ophelia katsoi suteen joka vaan rääkyi ettei olisi missään nimessä takaisin menosa eikä Ophelia tähän mitään sanonut vaan siirsi katseensa takaisin kolmeen purkkiin, yrittäen epätoivoisena tulkita mikä niistä olisi se oikea! Ophelia katsahti Lilyyn kun tämä rääkäisi ja tästä sitten suteen joka vain ilkkui heille. Ophelia oli rauhoittunut sinänsä kun Black oli nyt kiinni, mutta silti pelkäsi tätä ja katsoi tähän myös sen mukaisesti.
Lily käski Blackin pitää turpansa kiinni jo toistamiseen, niin että Opheliakin hätkähti tämän äänen korotusta ja Black tosiaan piti suunsa kiinni, tuskin se pystyi leukojaan edes tuosta loksuttamaan ku Lily niin kovin tämän päätä lattiiaa vasten työnsi.
Ophelia hengitti raskaasti, sydän pamppaillen Ophelian kurkussa kun mitään ei tapahtunut eikä heillä ollut hajuakaan mitä he tekisivät! Kolme lääkepurkkia, yksi niistä oli se mitä he tarvitsivat ja kaksi muuta saattoivat olla vaikka mitä myrkkyä mikä tappaisi Blackin jos he niitä tälle syöttäisi!
"Lily..? Mitä sinä teet..?" Ophelia kysyi varovasti värisevällä äänellä nähden Lilyn liu'uttavan nyt käsiään Blackin pään päältä tämän kurkulle päin.
Lopulta kun Lily lähti kuristamaan, Ophelia nousi nopeasti jaloilleen nähdessään Blackin rimpuilevan nyt niin paljon kuin kykeni Lilyn kuristus otteen alla.
"LILY MITÄ SINÄ TEET!?" Ophelia rääkyi ja alkoi melkein samassa itkemään. Lily kuristi Blackia! Kyllä ophelia sen nyt näki, mutta mik--?
Lily uhkasi kuristaa Blackin kuoliaaksi ellei tämä muuttuisi takaisin ihmiseksi? Ophelia sulki suunsa ja jäi kauhun ja pelon vallassa katsomaan mitä tapahtuisi ja kohta Black olikin muuttunut takaisin ihmiskesi kuin he olivat halunneetkin?
Lily jatkoi yhä kuristamista, miksi? Ophelia ei tiennyt! Ophelia ei saanut ääntä... Black sätki kuin sätkynukke jonka narusta vedettiin yhä uudestaan ja uudestaan, yriettäen haukkoa henkeä ja päästä irti Lilyn otteesta jonka suhteen Lily ei periksi antanut. Ophelia luhistui polvilleen, suu auki ja silmät kuin usvan sokaisemana katsomaan kun Black rimpuili eikä Lily irrottanut tästä otettaan. Kului ikuisuus tai ei sitten sekuntiakaan, sitäkään Ophelia ei tiennyt saatika tiedostanut mutta sen hän tiedosti ettei Black enää liikkunutkaan...
Lily päästi sydäntä riipaisevan kiljauksen lopetettuaan kuristamisen jonka jälkeen Black ei edelleenkään liikkunut.
Ophelia katsoi Blackiin yhä, räyttämättäkään silmiään kun Lily rukoili että tämä heräisi! Ophelia ei ehkä tajunnut, tiedostanut tai uskonut mitä hänen ympärillään nyt tapahtui. Lily kiljui, Black makasi liikkumattomana paikoillaan...? Ophelia tunsi olevansa horroksessa, liikaa oli tapahtunut, aivan liikaa... Nukkuiko hän? Ophelia toivoi niin, tämä oli kaikki vain yhtä painajaista, eikö ollutkin?
Ophelia säpsähti, heräten takaisin todellisuuteen nähden nyt Blackin liikahtavan ja osoittavan vasinta lääkepurkkia jonka Ophelia oli saliin tuonut. Ophelia katsahti purkeista hitaasti Lilyyn joka nyt keskittyi kysymään Blackiltä, että kuinka monta pileriä tämä tarvitsisi?
"Kaksi..." Ophelia sanoi hiljaa, lähinnä vain todeten asian itselleen nyt nähdessään Blackin nostavan kaksi sormea pystyyn.. Kaksi...
Lily otti kaksi pilleriä, pisti ne Blackin suuhun ja tämä nielaisi. Ophelia jäi jälleen tuijottamaan, muttei nähnyt Blackin silmiä sieltä missä oli...
Seuraava asia jonka Ophelia tiedosti oli kun Lily nousi Blackin päältä, kysyen nyt häneltä että oliko hän tappanut Blackin? Ophelia ravisti päätään hitaasti, ei Black voinut olla kuollut... Ei Black kuolisi... Ei Black tappaisi.
Sitten Lily murtui ja alkoi itkemään vasten Blackin rintakehää mikä sai Ophelian katsahtamaan ikään kuin kysyvästi. Ophelia ei tiennyt, Ophelia ei tiedostanut, liika oli tapahtunut, aivan liikaa. He pelkäsi äsken, he olivat kuolla äsken? Ophelia ei tuntenut saavansa otetta nyt juuri mistään, Lily itki siinä vasten Blackin rintakehää joka saattoi nousta hyvin pienesti kielien että tämä oli yhä hengissä, ei ollut hätää... Ophelia katsoi vielä hetken, alkaen kohta hyräilemään itsekseen sointua 'jumalan kämmenestä' hiljaa itsekseen... Yrittäen miettiä, mutta ei saanut päähänsä mitään.
"Me kuolemme... Emmekö kuolekin?" Ophelia sanoi kohta.
"Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkää sillä jumala on minun paimeneni ja pitää minusta huolen... Me kuolemme, emmekö kuolekin?" Ophelia toisti, unohtaneena että oli sanonut sen jo. Hullua, kaikki oli hullua... Ophelia ei tuntenut oloaan turvalliseksi, nyt kun Black oli toistamiseen ollut tappamassa... Ei Black tappaisi, eihän?


//*RÖYYH!* Juh :3//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2008, 19:56

Black, Lily

Lily kuuli kuinka Ohpelia alkoi hyräilemään.. Lily itki, nyykytti ja oli lähellä porata täyttä kurkkua. Sitten Ophelia kysyi jotain, mitä Lily ei odottanut kuulevansa hänen suustaan. Me kuolemme, emmekö kuolekkin? Lily nosti päänsä ylös ja vilkaisi Opheliaan kun tämä uudemman kerran samaa kysyi. Kyllä.. kaikki aikanaan kuolisi. Lily otti pari horjuvaa, kompuroiniti/konttaus askelta Ophelian luo ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
"emme me kuole, emme me kuole nyt, emmekä huomenna, emmekä vielä moneen vuoteen!" Lily sanoi värisevällä äänellä silittäessään Ophelian hiuksia.
"Ei ole hätää, se on ohi nyt." Lily jatkoi, aivan kuin lohdutellen pientä lasta... no, olihan Ophelia vielä lapsi, vaikka ei enää niin pieni. Lilyn kävi sääliksi Opheliaa! Tämä olisi voinut elää täysin normaalia elämää jossain pienessä kylässä, onnellisena vanhempiensa kanssa, jos sitä kaikkea ei olisi tapahtunut! Mitä kaikkea Ophelia olikaan joutunut kokemaan, vain koska sattui olemaan papitar ja prinsessan neuvonantaja. Mutta silti Lily oli kiitollinen että oli saanut edes tuntea Ophelian.
Lily pyyhki kyyneleensä, veti syvään henkeä ja selvitti kurkkuaan... sitten hän lauloi.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy
Vaan ihana enkeli vierellä käy
Vaan ihana enkeli vierellä käy

On pimeä korpi ja kivinen tie
Ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan se lapsonen langeta vois'
Jos ei käsi enkelin kädessä ois'
Jos ei käsi enkelin kädessä ois'

Ja siltikin mustia verkkoja vaan
On laajalle laskenut korpehen maan
Niin pianhan niihinkin tarttua vois'
Jos ei käsi enkelin kädessä ois'
Jos ei käsi enkelin kädessä ois'

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie
Oi laps' ethän koskaan ottaakaan vois'
Sä kättäsi enkelin kädestä pois
Sä kättäsi enkelin kädestä pois
"

Lopetettuaan Lily huokaisi syvään ja halasi Opheliaa tiukemmin.
"Ei hän olisi antanut Blackin tappaa meitä, ei jumala olisi antanut sen tapahtua" Lily sanoi lopulta vilkaisten Blackiin, joka liikahti.
Lily vaihtoi asentoaan, kääntyen nyt kunnolla kohti Blackiä, mutta piti silti yhä kiinni Opheliasta. Black avasi silmänsä hitaasti ja jäi tuijottamaan kattoa. Hän vilkaisi kohti Opheliaa ja Lilyä - Lily kavahti Blackin katsetta - mutta hän siirsi katseensa pian takaisin kattoon. Black nousi hitaasti istumaan, heti päästyään perseelleen hän peitti kasvonsa käsiinsä, näyttäen siltä että itki.
Hän muisti kaiken, kaiken mitä oli tehnyt, sanonut ja ajatellut.. tai mitä se oli ajatellut, sanonut ja tehnyt. Black ei niin koskaan tekisi!
"Black?" Lily kysyi varovasti.
"antakaa anteeksi... en tahtonut tehdä sitä, mutta se otti vallan." Black sanoi pitäen kasvonsa yhä kämmenissään.
Sitten Black nousi yllättäen ylös ja käveli heidän luokseen, kyykistyi ja kietaisi kätensä molempien ympärille. Lily kavahti kun näki Blackin nousevan ylös... mutta tämä tuli vann halaamaan. Black piti kiinni Opheliasta ja Lilystä, laskien päänsä Lilyn olkapäälle.. oikeastaan hän peitti kyyneleensä näin.. kyllä, hän itki. Hän itki koska tiesi, että oli lähellä tappaa Ophelian ja Lilyn. Lily kietaisi toisen kätensä Blackin ympärille, pitäen silti toisella kädellä kiinni Opheliasta.
"anna anteeksi että meinasin kuristaa sinut!" Lily sanoi aivan Blackin korvan vieressä.
"antakaa anteeksi.." Black sanoi vielä kerran hieroen päätään vasten Lilyn olkapäätä.

// hyvä! *heittää ivyn takaisin jordaniin* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Maalis 2008, 22:15

Ophelia

"Minä en halua kuolla..." Ophelia kuiskasi vielä laskiessaan katseensa maahan vaikkei se näkyvää vaihtanutkaan, tuntien kohta Lilyn kädet ympärillään ja vaiston omaisesti Ophelia nostatti hieman päätään ja kietaisi kätensä myös tämän ympärille. Lilyn halauksen hän tiedosti, vaikkei pää, jonka Ophelia painoi vasten Lilyn rintakehää, tuntunut toimivan juurikaan muuten.
'Emme me kuole..?' Ophelia toisti mielessään. He eivät kuolisi. Eivät nyt, eivät huomennakaan? Eivätkä monienkaan vuosien päästä... Ophelia ehkä nyökkäsi tähän, hyvin pienesti ja huomaamattomasti ja vain ehkä, ei hän sitä kahden sekunnin päästä enää muistanut. Eivät he nyt kuolisi. Ophelia alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan kuullessaan Lilyn sydänmen äänen nyt omansa yli ja tuntien että hänen hiuksiaan silitettiin, mikä sai Ophelian päästämään pitkän väreilevän huokauksen mikä yleensä kuului kun oli itkenyt pitkään ja hartaasti, mutta nyt Ophelialta oli päässyt vain pari kyyneltä. Ei ole hätää, se on ohi nyt. Ophelia nyökkäsi pienesti, tällä kertaa tiedostaen ja muistaen sen myös viiden sekunnin päästä.
Sitten Lily alkoi laulamaan...

Tämä lauloi suojelusenkeliä, laulun jonka Ophelia tunsi hyvin ja tunnisti nytkin. Ja vaikka Ophelia kuuli Lilyn äänessä väreilyä ja surua, Ophelia ei välittänyt vaan kuunteli tarkasti jokaista sanaa, yrittäen tajuta ne kaikki, keräten näin samalla itseään. Black oli seonnut, Blackilla oli syytä seota, se ei ollut Black joka hyökkäsi... Se oli ollut saatana... Ja tämä kaikki oli ollut vain yksi muiden joukossa miksi itkeä. Mutta se oli nyt ohi, Lily oli sanonut niin. Ophelia uskoi rauhoittuneensa, hänen henkensä tosin väreili kun hän hengitti sisään ja kun hengitti ulos, mutta kohta, hetkeen hän ei hengittänyt ollenkaan kun Lily tiukensi otettaan ja Ophelia teki samoin.

Ei Jumala olisi antanut Blackin heitä tappaa, ei Jumala olisi sitä sallinut. Ophelia nyökkäsi, Lily oli oikeassa, eikö ollutkin? Ja kyllähän Ophelian sen pitäisi heti ensimäisenä tajuta... eikö pitäisikin? Ei... Ei kukaan kyennyt niin ajattelemaan jos tunsi itsensä uhatuksi... Tai eihän se ollutkaan Black, se oli toinen puoli. Ophelia nostatti katsettansa Lilyn siirtyessä vähän sivummalle ja Ophelia näki lattialla makaavan Blackin... Ophelia tosin käänsi katseensa takaisin Lilyyn, hän ei kyennyt katsomaan Blackia silmiin ihan heti... Ja Ophelian vaistot sanoivat että Black katsoisi heihin juuri nyt, mikä sai pelon taas käymään Ophelian mielessä, oliko se nyt varmasti Black...? Lily kysyi tätä tämän nimellä ja Ophelia katsahti tähän sivusilmällään, nähden vain tämän selän. Tämä pyysi anteeksi, hän ei olisi halunnut tehdä sitä.... Ophelia katsoi tähän yhä, mutta kavahti Lilyn kanssa kun tämä nousi ylös ja tuli heidän luokseen mikä sai Ophelian melkein inisemään tätä pysymään kauempana, mutta ei kyennyt eikä tämä mitään pahaa loppujen lopuksi tehnyt.... Kyllä se oli Black. Ei kukaan muu Blackin ulkomuodossa heitä halaisi...? Ophelia oli hetken hiljaa ja täysin liikkumatta, eikä katsahtanut kehenkään.
"...Se on ohi nyt...? Et aijo... Ethän se ollut sinä...? Onhan se varmasti ohi..?" Ophelia takelteli ääni yhä pienesti väristen, johtuen kankeasta kurkusta ja pää painalluksissa Lilyn rintaa vasten.
"Minä annan anteeksi... Jos annat anteeksi että räyhäsin..." Ophelia lisäsi melkein kuiskaten, liittyen nyt myös itsekin anteeksi pyynnön rinkiin. Kyllä hän Blackille anteeksi antaisi... Niin Ophelia ainakin uskoisi... Sillä eihän se ollut Black... Vaan se. Eikä se ollut Blackin vika että se oli vallan ottanut... Siitä Ophelia oli varma, ei Black heitä satuttaisi.

// *plups* NOH MWÄH ARWHASIN THÄN! DDDD<//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2008, 22:50

Black, Lily

Black ei vastannut mitään Ophelian takelteleviin kysymyksiin. Se oli ohi, ei hän aikonut, ei se ollut hän ja kyllä, se oli nyt varmasti ohi.
"ei se sinun syysi ollut.. ei se teidän vikanne ollut.." Black kuiskasi Ophelian huomautukseen.. ei se Lilyn taikka Ophelian vika ollut, se oli Blackin vika! Hänen piti opetella hallitsemaan vihaansa. Black huokaisi syvään ja tunsi kuinka hänen omat kätensä tärisivät, kun hän vetäytyi kauemmaksi Lilystä ja Opheliasta, nousten lopulta seisomaan. Black katsoi ympärilleen.. huomenna olisi siivous päivä.. ei tänään, ei tänään enää kukaan jaksanut tehdä mitään.
"Lienee.. parasta että menisimme kaikki nukkumaan..." Black sanoi lopulta kääntäe katseensa alas Opheliaan ja Lilyyn.
Lily nyökkäsi hitaasti, päästäen irti Opheliasta, silittäen tätä vielä muutaman kerran hiuksista. Hän hymyili Ophelialle, samalla kun lähti nousemaan ylös ja otti Opheliasta kiinni, kiskaisten hänetkin koivilleen. Päästyään ylös, Lily piti kiinni Opheliasta ja katseli tätä hetken.
"Pysythän pystyssä jos päästän sinusta irti?" Lily kysyi. No.. ei sitä koskaan voinut tietää koska Ophelia kaatuisi tai jopa pyörtyisi.. mutta toivotaan nyt että ei tällä kertaa.
"Tulkaa" Black sanoi lähtien kävelemään kohti ovea, työntäen samalla Lilyn ja Ophelian matkaan.
Black napsautti sormiaan jälleen kun he olivat kirjaston ovella ja valot sammuivat.. he kävelivät käytävän läpi, aivan hiljaa.. Lily ei halunnut sanoa mitään, hänestä tuntui että hän oksentaisi jos sanoisikaan jotain. Lopulta, he saapuivat ovelle.. Black napsautti sormiaan, valot sammuivat ja Black sulki oven perässään. Salainen käytävä jäi yksin, tyhjäksi ja autioiksi.. pelottavaksi.
"aijon silti jäädä yöksi tänne.." Lily sanoi lopulta pidellen toista kättään vatsansa päällä.
Black nyökkäsi, ei hän halunnut nyt Lilyn kanssa siitä kinastella missä tämä tulisi nukkumaan yönsä.
"tulenko saattamaan sinut kappelille?" Black kysyi vilkaisten Opheliaan.. hän ei olettanut että Ophelia olisi jäämässä yökylään... tosin, Black ei uskonut että voisi tulla kovinkaan lähelle kappelia juuri nyt...
"minä.. menen jo nukkumaan.. hyvää yötä" Lily sanoi ja ennen kuin poistui paikalta, hän halasi Opheliaa sekä Blackiä. Lily käveli kohti Blackin makuuhuonetta, pidellen yhä kättään vatsansa päällä, kuin olisi juuri oksentamassa.
"anteeksi.." Black sanoi vielä kerran, katsoen alas maahan kuin omenan varastanut pikku poika, joka tunsi nyt suurta häpeää teostaan.

// MAWHAHAHAHAHAA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Maalis 2008, 00:19

Ophelia

Ei ollut heidän vikansa..? Ei kai se sitten ollutkaan, muttei Ophelia Blackistakaan syyllistä asiaan saanut. Nyt Ophelia vain pelkäisi että toinen puoli ottaisi Blackista vallan vielä joskus samalla lailla kuin se nyt oli tehnyt.. Se oli tällä kertaa puhunut, liikkunut, hyökännyt... Mitään ei ollut kuitenkaan sattunut, kukaan ei ollut loukkaantunut, ei Lilyssä ainakaan mitään näkynyt... Eikä Black ollut Opheliaa vastaan edes ehtinyt hyökkäämään. Black irrottautui heistä ja Ophelia kohotti katseensa lattian rajasta tähän kun tämä vilkuili ympärilleen ja todeten kohta että heidän olisi kaikkien varmaan paras mennä nukkumaan. Ophelia nyökkäsi pienesti ja katsahti Lilyyn kun tämä päästi hänestä irti, mutta jäi vielä silittämään hänen hiuksiaan. Ophelia katsoi tähän ehkä vähän kysyen, tämä kun vielä hymyilikin... Sitten Lily otti hänestä uudeleen kiinni samalla lähti nousemaan ja Ophelia nousi tämän mukana kun Lily häntä kerran nousussa avitti. Ophelia katsoi hetken hiljaa Lilyyn, kunnes tämä kysyi että pysyisikö tämä pystyssä jos päästäisi irti.
Ophelian huulille nousi jokin hymyntapainen samalla kun tämä nyökkäsi katsahtaen alas jalkoihinsa, kyllä hän pystyssä pysyisi ja kävelemäänkin kykenisi.
Sitten Black patistikin heitä lähtemään liikkeellee ja Ophelia lähti kiltisti kävelemään Lilyn kanssa kohti käytävää. Black sammutti valot heidän perässään pelkällä sormien napsautuksella, kuten oli ne myös sytyttänytkin ja teki saman myös käytävän kanssa. Ophelia kiinnittänyt huomiota enää oviin, ne olivat samanlaisia kaikki keskenään eikä Ophelia myöskään sanonut mitään, kuten ei kukaan muukaan, ei hänellä ollut mitään sanottavaa.
He saapuivat oleskelu huoneeseen, joka muuttuisi melkein säkkipimeäksi jos vain takkatuli sammuisi. Ophelia kiinnitti tähän huomiota, nähden takan roihuavan yhä täydessä voimassaan eikä ollut lähtenyt hiiltymään sammuksiin päin.
Ophelia katsoi takan tulta hetken, käännähtäen Lilyn puoleen joka sanoi jäävänsä Blackin luokse tapahtuneesta huolimatta, eikä Black sanonut tähän vastaan tälläkään kertaa. Ophelia kohotti katseensa tästä Blackiin ja ravisti päätään. Sitten Lily ilmoitti menevänsä jo nukkumaan, halasi heitä kumpaakin ja Ophelia toivotti tälle hyvät yöt samalla kun halasi tätä takaisin ja kohta Lilyn selkä olikin kadonnut Blackin makuuhuoneen oven taakse. Ja mitä Ophelia ehti Lilystä näkemään, tämä ei näyttänyt kovinkaan hyvin vointiselta fyysisestikään. Ophelia kääntyi ovelta päin katsomaan ilmeettömänä Blackiin, muttuen tosin kysyväksi kun tämä yhä pyysi anteeksi...
Ophelia katsoi yläviistoon Blackiin hänen edessään nyt aivan hiljaisena kun tämä taas katsoi jalkoihinsa kuin... Kuin omevarkaasta kiinni jäänyt pikkupoika joka häpesi... Ophelia lähti ravistelemaan hiljaa päätään, nostaen pienen, ehkä hiukan vaivalloisen hymyn huulilleen.
"Et sinä voinut asialle mitään.... Asioita on tapahtunut... Ehkä vähän liikaakin." Ophelia aloitti, vilkaisten hiukan ovelle viimeisen virkkeensä kohdalla, mutta nosti taas kasvonsa Blackin puoleen yhä pienellä hymyllä. "Seuraavat kuukaudet pitäisivät olla rauhallisia, joten meillä kellään ei pitäisi olla mitään hätää. Aion rukoilla seuraavat kolme päivää, se auttaa minua. Joten älä pyydä anteeksi vaan yritä pitää huoli Lilystä. Olet kuitenkin hänen suurin tuki tämän asian kanssa..." Ophelia sanoi, viitaten nyt Lilyn raskauteen. Sitten Ophelia käveli ovelle, pysähtyi ja avasi sen raolleen, nähden melkein täysin mustaksi muuttuneen yötaivaan jossa paistoi melkein täydellinen täysikuu. "Hyvää yötä." Ophelia sanoi katsahtaessaan vielä olkansa yli hymyillen Blackiin ja katosi ovesta ulos, jättäen Blackin yksin oleskeluhuneeseen kun itse suuntasi yksin omalle kappelilleen.
Ophelia ei halunnut saattajaa, ei hän tiennyt syytä miksi, mutta ei sitä sen paremmin ajatellutkaan, varsinkin kun hän nukahti heti kun päänsä vain tyynyyn sai. Ophelia kietoutui peittoonsa, ajatellen tyhjää. 'Se oli mennyttä'-niin oli parasta ajatella ja Ophelia nukahti ilman sen enempiä vaikeuksia... Syystä taikka toisesta.

//Tiitu on Titiuu!! Ei Titiuu saa hukkua!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2008, 00:32

Black, Lily

Black ei enää sanonut mitään Ophelialle, vain nyökkäsi kun tämä toivotti hyvät yöt ja pomppi ulos täyden kuun valaisemaan yöhön. Black huokaisi hiljaa ja pudisteli päätään pienesti hymyillen ja vilkaisi makuuhuoneelle päin.
Lohdullista oli se että he olivat nyt kotona.. ja Ohpelia oli oikeassa, Blackin piti pysyä Lilyn tukena juuri nyt, erityisesti seuraavan yhdeksän kuukautta.. mutta Black ei tiennyt pystyisikö siihen, mutta lupasi itselleen, että yrittäisi parhaansa mukaan.. Black käveli makuuhuoneeseen, mutta pysähtyi ovella. Lily oli jo nukkumassa, halaten peittoa. Black käveli nopeasti takaisin salakäytävän ovelle, avasi sen ja astui pilkko pimeään käytävään. Hän liu'utti sormiaan pitkin seinää, laskien samalla kuinka mones ovi oli menossa, kunnes hän saapui kirjaston ovelle. Hän avasi sen ja käveli sisään.. pilkko pimeää. Ei Black tarvinnut valoja, hän osasi liikkua pimeässä. Hän käveli penkin luo ja alkoi tunnustelemaan sitä.. kunnes hänen sormensa osuivat Nappiin. Hän otti Nappi- koiran kainaloonsa ja käveli takaisin oleskelu huoneeseen, kävi lisäämässä pari puuta takkaan ja käveli sen jälkeen makuuhuoneeseen.
Lily raotti silmiään kun tunsi Blackin saapuvan vierelleen..
"Otit sitten Napin mukaasi" Lily sanoi hymyillen, katsoessaan kun Black asetti napin tyynyn viereen.
"eihän sitä yksin voinut jättää pimeään huoneeseen" Black vastasi hymyillen ja suuteli Lilyä otsalle.
"Nuku nyt vain.. jutellaan sitten huomenna" Black lisäsi silittäen Lilyn hiuksia.
Ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun Lily jo nukahtikin ja Black melkein heti tämän jälkeen.

// no ei niin! *onkii ivyn ja irrottaa kiven* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron