Salakäytävä

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Salakäytävä

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Maalis 2008, 19:18

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 1&start=60

Ophelia

Ophelia katsoi ylös Blackiin kysyvästi ja tämän mukana tämän asunnolle. Vaikka juttelemaan? Jotain syötävääkin? Kyllä kai Ophelia voisi tämän luona ennen nukkumaan menemistä käydä... Mutta mitään syötävää Ophelia ei kaivannut. Ophelia hymyili kuitenkin pienesti tästä, vastaamatta kuitenkaan vielä mitään kun huomasi Lilyn nyt rauhoituuneen ja kohta kysyi olisiko Tomtom vielä paikalla? Ophelia uskoi että Tomtom olisi vielä jossain linnan alueella, ellei tällä sitten ollut tapana vain kadota yhtä huomaamattomasti kuin tällä oli tapana ilmestyäkin.
Mutta Blackin asunnolla tämä tuskin oli... Yhtä eloton ja pimeä se edelleenkin oli. Tavallaan Ophelia oli yllättynyt ettei Black tiennyt, mutta ei kai sillä sitten loppujen lopuksi olisi kovin suurta merkitystä?
Jos kerran Opheliakin oli nyt kutsuttu tämän luokse vaikka Lily, heti sisälle päästyään varmaan menisikin ja kuukahtaisi Blackin sängylle ja nukahtaisi siihen kuin Anemone Ophelian syliin.

"Toki minä voisin hetkeksi tullakin." Ophelia vastasi hymyillen jälleen pienesti näin kaiken itkun ja parun jälkeen joka varmasti mylläsi yhä itse kunkin sisällä nyt Blackin kysyessä tulisiko tämä nyt vai ei. kyllä Ophelia mielummin asiaa vatvoisi Blackin kanssa kuin yksinään... Vaikka sitten vain hiljaa mielessään.

//Jätit sitte mut hukkumaan!? ò_Ó Oltais voitu mennä gebulle yhdessä! Mutt EEEEEI!!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Maalis 2008, 19:54

Black, Lily

"Selvä" Black sanoi ja lähti kävelemään kohti asuntoaan Lily kiinni käsivarressaan jälleen.
Asunto oli jälleen kerran pilkko pimeä, kun Black avasi oven. Sisällä näki juuri ja juuri kävellä! Lily jäi seisomaan oven lähelle, odottaen että Black hankkisi edes jonkinlaista valoa. Black käveli peremmälle, hän näki ihan hyvin pimeässä, kiitos vampyyri veren. Hän puikkelehti huonekalujen lomitse takan luokse, kasasi takkaan muutaman puun ja napsauttu sen jälkeen sormiaan. Takka syttyi tuleen, valaisten huoneen lämpimällä valolla. Black nosti sormenpäähänsä pienen liekin - näytti aivan siltä kuin hänen sormensa olisi palanut, mutta liekki ei näyttäny tekevän minkäänlaista vahinkoa. Hän käveli pöydän ääreen ja sytytti liekillä kynttilät ja vei niitä ympäri asuntoa.. no, nyt oli Blackin mielestä tarpeeksi valoisaa, vaikka huoneisto olikin vielä pimeähkö. Sillävälin kun black oli kynttilöitä ympäri kämppää kanniskellut, Lily oli kävellyt pöydän ääreen ja tutki nyt Blackin papereita sen kummempia kyselemättä. Hänen silmiinsä osui Sininen kirjekuori, johon oli kirjoitettu Blackin nimi.. no, siihen oli kirjoitettu Hans, Blackin etunimi, joten lie turha edes kysyä keltä kirje oli.
"Tomtom on kai lähtenyt.." Lily sanoi nostaen kirjeen ylös pöydältä ja näytti sitä Blackille, joka palasi takaisin keittiöstä.
Black käveli Lilyn luo ja otti kirjeen tältä. Hän kirosi hetken ääneen sitä, kuinka Tomtom ei vieläkään kutsunut häntä sukunimeltä, mutta turha valittaa kun Tomtom ei ollut edes paikalla. Black avasi kirjekuoren ja luki kirjeen nopeasti ja sujautti sen takaisin kirjekuoreen. Sen jälkeen hän käveli takan ääreen ja heitti kirjekuoren sinne.
"Miksi sinä noin teit?" Lily kysyi katsellen kuinka sininen kirjekuori paloi hitaasti liekeissä.
"Mitä sitä suotta säilyttämään.. hän kertoi lähteneen, eikä todenäköisesti palaa. Saattaa piipahtaa silloin tällöin ja käski kertoa teille terveisiä" Black selitti kirjeen sisällön näin pääpiirteisesti.

"ai.. tuota.." Lily aloitti hieman vaivanloisesti "Voisinko.. minä käydä pesulla" Lily sanoi.. hänellä oli likainen olo, syystäkin.
"senkun käytät.. Tuo ovi tuolla" Black sanoi osoittaen kauimmaisella seinustalla olevaa ovea ja lisäsi "Se on sitten kolmas ovi vasemmalta". Lily katsoi Blackiä kysyvästi... sen verran pieneltä Blackin asunto ulkoa katsottuna näytti, ettei Lily uskonut että tuon oven takana olisi kuin pieni koppero. Black huokaisi syvään ja käveli ovelle, riuhtaisten sen auki. Lilyn leuka loksahti kun hän näki oven takana pitkän käytävän.. joka oli (yllätys yllätys) kohtuu synkkä.
"Samanlaista taikuutta mitä Tomtom käyttää laukkunsa kanssa.. tosin tämä on vähän suuremmassa mittakaavassa" Black selitti vilkaisten käytävään. Black tuhahti itsekseen ja napsautti sormiaan, samassa käytävässä syttyi muutama soihtu jotka valaisivat käytävän alusta loppuun..
Käytävä oli todella pitkä.. toista päätä ei melkein nähnytkää! Lily käveli lähemmäksi katsellen varovasti sisään käytävään, aivan kuin sieltä olisi voinut hypätä ties mikä hirviö minä hetkenä hyvänsä.. esimerkiksi Aran. Black katsoi ehkä hieman tympääntyneen näköisenä Lilyyn joka kurkki sisään kuin pelokas eläin, ei siellä nyt mitään pelättävää ollut! Lopulta Black luikahti Lilyn ohi ja käveli vasemman puoleisen seinän kolmannelle ovelle ja aukaisi sen.
"No.. tuletko?" Black kysyi. Lily vain nyökkäsi ja hyppelehti Blackin luokse ja sisään ovesta. Black sulki oven Lilyn perässä ja käveli takaisin oleskelu huoneeseen.
"Siellä on melkein kaikkea.." Black aloitti kertomaan Ophelialle "Kylpyhuone, varastoja, kirjasto.. yrtti huone, ruoka varasto, vähän mukavampi oleskeluhuone, kirjoitus huone.. melki kaikkea.. paitsi kappelia" Black selitti katsellen käytävään.
"Sen takia minua ei ole näkynyt melki koskaan missään muualla, kuin kuninkaan seurassa. Ei minun tarvitse poistua asunnostani, kun täällä on jo kaikkea." Black sanoi naurahtaen.. tämä käytävä oli taannut hänelle sen, ettei tarvitsisi ihmisten ilmoilla esiintyä turhan takia. Kaiken lisäski kukaan muu ei tiennyt mitään käytävästä, joten Black saattoi hiippailla sinne piiloon jos ei halunnut ketään nähdä.. paitsi Ophelia ja Lily tiesivät nyt.
"Voit sinä tutkia.. jos haluat" Black sanoi nyökäten kohti käytävää.

// gebulle?! Mikä on gebu?! *Onkii Ivyä ylös KOSKA haluaa tietää mikä piru on gebu! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Maalis 2008, 21:47

Ophelia

Ophelia lähti kävelemään Blackin ja Lilyn vierellä kohti tämän asuntoa jonne ei onneksi ollut juuri mitään matkaa. Päästyään itse paikan päälle, Ophelia sai jo monenteen kertaan todeta kuinka pimeä tämän asunto oli, ei sillä väliä kuinka valoisaa ulkona oli, aurinkoinen päivä itseasiassa vain korstaisi Blackin asunnon sisäistä synkkyyttä. Ophelia astui hieman peremmälle Blackin asuntoon mitä Lily, toivoen ettei kompuroitsisi pimeässä mihinkään ylimääräiseen kun ei erottanut huonekalujakaan juuri ollenkaan. Blackin oli jonnekin kadonnut, mutta heti kun takkaan oli syttynyt tuli, tämänkin olin paikka paljastui. Takka ei yksinään tosin riittänyt Blackin asuntoa ihan kokonaan valaisemaan, joten varmaan siksi Black sytyttelikin nyt kynttilöitä ja vei niitä ympäri huonestoa nurkkia valaisemaan. Ophelia seurasi tätä pää kääntyillen, ihmettelemättä sen suuremmin miksi Blackin näppi ei palanut vaikka liekki tämän sormen päällä paloikin.

Sitten Ophelian huomio eksyi Lilyyn ja näki tämän nyt Blackin pöydän ääreellä. Ophelia käveli ripein askelin tämän vierelle ihan uteliaisuudesta katsomaan mihin tämä oli silmänsä Blackin pöydällä iskenyt. Opheliankin silmään pisti heti pöydälle jätetty sininen kirjekuori, johon oli Blackin harmiksi kirjoitettu tämän sukunimen sijasta tämän etunimi. Se oli mitä ilmeisemmin Tomtomilta, näin Opheliakin veikkasi vielä Lilyn ajatellessa samaa ääneen nyt kun kirje kuoren käteensä nosti.
Samassa Black oli tullut ja ottanut kirjekuoren omiin käsiinsä, avasi sen ja luki melkein yhtä nopeasti mitä oli avannutkin ja laittoi sen takaisin kuoreen kuin siinä ei olisi ollut paria sanaa enempää. Asia ei tietenkään Ophelialle kuulunut mitä kirjeessä luki, tai näin Ophelia ainakin ajatteli kun sai ihmetellä miksi Black meni kirjeen takkatuleen heittämään?
Lily kysyi samaa ääneen ja syy olikin vain siinä, ettei Black tykännyt säilytellä vanhoja kirjeitä punaiseen rusetti nippuun sidottuna jonkun hyllyn päällä joita Blackillä tosiaan oli monia...

Tomtom oli siis tosiaan lähtenyt, sanonut piipahtavansa silloin tälle ja pyytänyt Blackia kertomaan heille terveisiä. Tämän verran Black suostui kirjeestä paljastamaan ja ei Ophelia uskonutkaan että siinä mitään muuta olisi ollut. Harmi että Tomtom oli ehtinyt lähtemään heidän poissaolon aikana, Ophelia olisi toivonut saavansa toivottaa tälle edes hyvää matkaa sinne minne tämä ikinä oli sitten menevänsä ajatellut. Ophelia ei tosin lähtenyt tämän perään sen enempää haikailemaan vaan kohotti katseensa vierellänsä olevaan Lilyyn joka kohta, hetken kysymystään epäröiden pyysi pääsevänsä pesulle? Ophelia katsahti kysyvästi tästä Blackiin ja tästä sitten varmaan kauimpana heistä olevalle ovelle jota Black nyt osoitti? Siivouskomeroko? Olettiko tämä että Lily peseytyisi-- Kolmas ovi vasemmalla? Ophelia tosiaan tunsi olevansa täysin pihalla Blackin puheista... Ei tämän asunto nyt niin iso ollut, että tällä olisi varaa sanoa: "Kolmas ovi vasemmalla", hyvä että edes omisti niin montaa ovea asunnossaan näin kokonaisuudessaan!
"Eemmh..?" Ophelia äännähti epäillen ja katsoi Blackin menoa nyt ovelle joka ei Ophelian mielestä yhäkään näyttänyt päällisin puolin johtavan mahdollisen parin sentin päässä olevaa mahdollista seinää kauemmaksi--
Ophelian käsitys tosin muuttui silmänräpäyksessä Blackin riuhtaistaessa oven nyt auki niin, että Opheliakin saattoi nyt nähdä pimeän käytävän alun?
Ophelia räpäytteli silmiään muutamaan otteeseen ja olisi varmaan hieraissutkin ellei olisi ollenkaan taikuudesta tietoinen, mutta hän oli ja silti Ophelia asiaa ihmetteli, toisinkuin Blackin näppien palamista jonka Ophelia oli itsellensä Blackin velhoisuudella osannut ihan kevyesti selittää. Ophelia nosti katseensa hölmistyneenä nyt takaisin Blackiin joka selitti että kyseessä olisi samallainen taika mitä Tomtom käytti pohjattoman laukkunsa kanssa. Se selittikin paljon, mutta Ophelian hämmästely ei loppunut siihen kun Black napsautti sormiaan ja samassa tämäkin käytävä oli valaistunut... Ophelia tähysteli peremmälle, ottamatta tosin askeltakaan lähemmäksi, ei sillä että olisi käytävää niinkään pelännyt... Tai ehkä pelkäsikin, vähän, se vaan tuntui todella oudolta että Blackin asunto olisikin yht äkkiä paljon suurempi mitä ulkoapäin näytti! Varsinkin kun käytävän toista päätä oli miltein mahdotonta nähdä, mikä sai käytävän näyttämään melkein siltä, että se nielaisisi jos vähänkin peremmälle astui.
Lily tosin oli uskaltautunut peremmälle käytävään ja katseli ympärilleen yhtä varoen mitä Ophelia teki vähän ovelta loitommalla. Lopulta Black meni itse käytävää peremmälle ja meni aukaisemaan kolmannen oven vasemmalta, sellainen kun loppujen lopuksi oikeasti olikin ja pian Lily oli pujahtanut tämän ohitse, mitä ilmeisemmin peseytymis huoneeseen ja kadonnut tämän oven taakse.

Ophelia ihmetteli yhä käytävää... Se tosiaan oli tullut ihan tyyli puhtaana yllätyksenä ja nyt Opheliaa tosiaankin kiinnosti tietää että mihin nuo monet muut ovet sitten johtaisivat? Ophelia nosti katseensa käytävältä Blackiin joka nyt luettelikin mitä kaikkea käytävltä saattoi löytyä. Kylpyhuone, varastoja, kirjastoja, yrtti huone..? Jonkinalinen kasvi huoneko? Ruoka varasto, toinen oleskelu huone, kirjoitus huonekin? Tosiaankin melkein kaikkea jos nämä kaikki tosiaan käytävältä löytyi! Niin paitsi kappelia varmaankaan ei löytnyt, tähän kohtaan Ophelia naurahti, se olisi ollut jo ihme...
Black jatkoi vielä ja Ophelia kuunteli ja ymmärsi nyt (vaikkei tosiaankaan ollut asiaa yhtään ajatellut saatika ihmetellyt) miksi Blackia ei näkynyt muuta kuin kuninkaan seurassa kun tämän oma koti tarjosi kaiken tämän. Tosin Blackin kuninkaan ympärillä pyöriminen oli ollut aika kauankin melko vähäistä, kun on heidän perässään ennemmin kulkenut mutta Ophelia sitä ääneen maininnut vaan jäi hymyilemään asiaa itsekseen.

Sitten Black sanoi taikasanan mikä sai Ophelian kasvot vääntymään pakon omaisesti lapsekkaaseen hymyyn, saisiko hän tosiaan tutkia paikkoja? Eikö Blackia haitannut yhtään?
Toisaalta Ophelia tuntisi itsensä melko epäkohteliaaksi jos nyt lähtisi juoksemaan pitkän käytävän päästä toiseen, avaten samalla jokaisen oven vuoron perään ja kurkistaisi niistä sisälle ja läimäyttäisi oven kiinni kun olisi kyllikseen katsellut tai ei olisi ehtinyt näkemään melkein mitään kun olisikin jo toisen huoneen kimpussa.
Ei, sen sijaan Ophelia katsahti Blackiin nopeasti hymyillen melko leveästi, kunnes otti pari nopeampaa askelta ja nojautui käytävälle vievää oven karmia vasten, tähystellen kunnes astui peremmälle käytävään, katsoen jokaista ovea kuin ne olisivatkin olleet jotenkin erillaisia toisistaan.
Ei se niin pelottavaa ollutkaan, se oli vain todella pitkä käytävä jossa oli todella paljon huoneita ja joka ei näkynyt ulos päin Blackin asunnolta mitenkään... Ei niin pelottavaa?
Ehkä tähänkin tottuisi aikanaan, tosin Ophelia ihmetteli ettei ollut aikaisemmin käytävästä koskaan kuullut edes mainittavan!
"Minäkun luulin että Tomtomin laukku olisi ollut ihmeellinen." Ophelia sanoi naurahtaen, koskettaessaan nyt kädellänsä seinää, ikäänkuin varmistakseen että se oli aito eikä vain joku hassu illuusio joka koskettaessa katoaisi tai jonka läpi saattoi kulkea.
"Onko tämä ollut täällä aina?" Ophelia kysyi käännähtäen nyt Blackiin päin, vaihtaen hymynsä nyt astetta hämmentyneeksi, oliko se ollut aina? Tai kai se oli ollut kun Black sen avulla sai rauhassa ihmisten ilmoilta olla, mutta silti ajatus tuntui Ophelian mielessä hassulta.

//HITON EVO! *sylkee vettä minkä kerkeää* No hei gebu, daa!! Sanooko gebabbi mitään!?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Maalis 2008, 22:24

Black, Lily

Black sai väännettyä pienen hymyn kasvoilleen, kun Ophelia hänelle niin leveästi hymyili ja astui peremmälle käytävään. Black astui Ophelian perässä peremmälle, jääden kuitenkin ensimmäisten ovien kohdalle seisomaan ja katselemaan kun Ophelia tuijotti ovia kuin maalauksia. Heh, ainahan sitä voi luulla mitä haluaa.. Tomtomin laukku ei Blackistä ollut mitenkään ihmeellinen! Oli hän nähnyt Tomtomin entisessä asunnossa samanlaisen käytävän, missä he nyt olivat.. tosin Tomtomin käytävä oli ollut paljon isompi! Loppujen lopuksi, Tomtom oli suurempi velho mitä Black, Tomtom ei vain käyttänyt voimiaan taisteluun.. ja otetaan huomioon että ukkeli alkoi olla jo vanhuuden höperökin... no jos totta puhuttiin niin Tomtom oli AINA ollut höperö.. ties mitä sieniä syönyt. Black havahtui omista ajatuksistaa Ophelian kysymykseen.. oliko käytävä aina ollut täällä?
"ei.. ei ole. Minä tein sen. Tämäkin ovi.." Black aloitti kopauttaen rystysillään käytävän pää ovea "..Oli oikeasti vain komeron ovi. Vähän vain taikuutta ja se oli siinä. Huoneita olen luonut sitä mukaa mitä on tullut tarvetta. Aluksi käytävä oli vain pieni, täällä oli vain peseytymishuone ja kirjasto, mutta sitten päätin vähän laajentaa... ihmisten ilmoilla hyppely kun ei kiinnostanut. Edes kunigas ei tiennyt tästä, tosin hän ihmetteli miten pystyn elämään näin pienessä asunnossa, joskus jopa viikkoja putkeen.. no, siihen kysymykseen hän ei koskaan ole saanut vastausta... ja toivoisin ettette tekään kertoisi tästä kenellekkään, ymmärrät kai?" Black lopetti kävellessään peremmälle ja pysähtyi kylpyhuoneen oven eteen.
"Pyyhkeitä on sitten siinä kaapissa" Black huusi oven toiselle puolelle.
"mhm" Lily vastasi lyhyesti.

"Tule, näytän sinulle jotain.." Black sanoi ja työnsi Opheliaa eteenpäin.
Hän käveli käytävää pitkin, lähes loppuun asti, kunnes pysähtyi hieman tummemman oven eteen. Nyt pystyi näkemään käytävän loppuun asti.. no, ei siellä mitään muuta ollutkaan, kuin muutama ovi vielä ja sitten tuli seinä... yllätys? Black avasi oven ja antoi Ophelian astua ensin sisään. Huone oli pimeä.. sen kokoa oli mahdoton sanoa, niin pimeää siellä oli. Black napsautti jälleen sormiaan ja samassa katossa roikkuviin kynttelikköihin syttyi tuli.
Huone osoittautui erittäin suureksi. Se oli monta metriä leveä ja vielä monta metriä pidempi!.. ei kuitenkaan niin pitkä mitä käytävä itse. Huone oli korkea, mutta paljon valoisampi, mitä yksikään huone tähän mennessä Blackin asunnossa. Huoneen seinustat olivat täynnä kirjahyllyjä ja kirjoja, hyllyt olivat noin kolme tai neljä metriä korkeat ja niitä oli vierekkäin aika huoneen perälle asti. Keskellä huonetta oli yksi pyöreä pöytä (kyllä, Black piti pyöreistä pöydistä), sen ympärillä oli muutama tuoli ja huoneen perällä (ainoalla seinustalla missä ei ollut kirjahyllyjä) oli Muutama pitkä ja pehmeä penkki, sekä nojatuoli. Ai miten Black yltti ylimmille hyllyille? Ilman tikapuita? No.. ottakaamme huomioon että hänen pääelementtinsä oli ilma.. ja osasihan hänkin kirjoja leijuttaa, joten mitä sitä suotta kiipeämään.

Black astui sisemmälle huoneeseen ja lähti kävelemään kirjahyllyjen vierellä, liu'uttaen sormiaan pitkin kirjojen selkiä.
"Minulla on lähes kaikista aiheista kirjoja.. jopa satukirjoja.. mutta niitä en ole lukenut, sen takia ne ovatkin ylimmillä hyllyillä pölyyntymässä." Black selitti vilkaisten ylös. Blackillä oli enemmän kirjoja mitä kuninkaan kirjastossa! No, otetaan huomioon että kunikaalla ei pahemmin loitsukirjoja ollut, mutta silti. Sitten Black pysähtyi ja vilkaisi ylös. Hetken hän katsoi ylös, niska kenossa, kunnes ponnisiti ilmaan ja lennähti ylimmän hyllyn korkeudelle. Hetken hän selasi kirjoja sormillaan, kunnes vetäisi tumman punaisen, suurehkon kirjan. Kirjan sivut olivat kulta päällysteiset, sen kannet olivat kankaalla päällystettu ja sen kannessa luki kaunolla 'iltasadut'. Black puhalsi päällimmäiset pölyt siitä pois, samalla kun laskeutui alas ja otti pari kevyehköä askelta kohti Opheliaa.
"Sinä saat tämän.. jos haluat, minä en sitä tarvitse." Black sanoi ojentaen kirjaa kaksin käsin Ophelialle.

// KEBAB! SE ON KEBAB, EI GEBAB!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Maalis 2008, 01:49

Ophelia

Ei, käytävä ei siis ole ollut Blackin asunnossa aina. Ophelia hymyili taas pienesti, katsahtaen Blackin kopauttamalle ovelle joka siis oli alunperin ollutkin vain siivouskomeron ovi. Sen jälkeen Ophelia katsahteli jälleen oviin Blackin selittäessä, että oli luonut uusia huoneita aina kun oli ollut tarve. Yleisin laajennus syy taisi juuri olla se, ettei Blackin tarvinnut näiden huoneiden kautta sitten mennä ihmisten ilmoille. Tätä Ophelia ei Blackista ihmetellyt, mutta hänen päänsä käännähti kauimpana näkyvistä ovista takaisin Blackiin tämän sanoessa, ettei edes itse kuningas ollut käytävästä tietoinen? No kun sitä lähti ajattelemaan, kyllä se aika ihmeellistä olisi ollut jos Black olisi kyennyt olemaan asunnossaan viikkoja putkeen ilman tätä kyseistä käytävää, mutta miksi Black ei ollut kertonut sitten kuninkaalle vain totuutta? Se jäi Opheliaa hieman ihmetyttämään, olihan Black velho joten ei tätä roviolle oltu viemässä vain yhden käytävän lisäyksen takia...?
"Kai..." Ophelia vastasi vaisuhkosti Blackille, nyökäten vielä pienesti tämän päälle vaikkei syytä salailulle nähnytkään, mutta kyllä hän suunsa kiinni asiasta pitäisi jos kerran Black niin toivoi ja tuskin kukaan erehtyisi asiasta koskaan mitään häneltä kysymäänkään.

Ophelia katsahti vielä lähimmäisiin oviin samalla kun Black meni huikkaamaan Lilylle oven läpi mistä tämä löytäisi pyyhkeet. Lily vastasi ehkä jotain, Ophelia ei ollut varma vastasiko kun ei mitään selvää kuullut, mutta tästä Ophelia jumittui pieneksi hetkeksi tuijottamaan kylpyhuoneen ovelle hiukan huolestunut ilme taas kasvoillaan... Kunnes nosti päänsä taas Blackiin joka sanoi näyttävänsä hänelle jotakin? Ophelia tietenkin lähti kävelemään tämän mukana syvemmälle käytävään, kai Lily pärjäisi vaikkeivat he olleetkaan tämän oven takana tätä vahtaamassa? Kyllä kai... Kunhan ei sinne nukahtaisi niin hyvä...
Black johdatti Ophelian lähes päättymättömän käytävän toiseen päähän ja matkan aikana Ophelia oli tietenkin katsonut läpi lähes jokaisen vastaan tulevan oven, todeten koko ajan uudestaan ja uudestaan että seuraava vastaan tuleva ovi ihan samanlainen kuin kaksi aikaisempaa ovea olivat olleet. Sitten he pysähtyivät ja Ophelia näki pieneksi yllätyksekseen ainakin hiukan muista poikkeavan oven... Hiukan tummempi mitä muut, mutta ero sekin. Black avasi oven ja Ophelia hetken sisälle kurkittua, astui peremmälle säkkipimeään huoneeseen ja jäi siihen sitten vilkuilemaan ympärillensa vaikkei mitään nähnytkään! Sitten Black napsautti sormiaan mitä Ophelia ei ihme kyllä tällä kertaa säikähtänyt vaan katsahteli ympärillensä nyt kuin lapsi kesäkarnevaaleissa!
"woah..." Ophelia huokaili pyörähdellessään ympäri pariinkin otteeseen, nähdäkseen varmasti kaikkialle, huone oli tosiaan iso! Se oli itseasiassa niin iso, että sitä sieti kutsua saliksi! Huonekin oli vastoin Blackin kaikkia muita huoneita hyvin valoisa... Ja valo ei suinkaan tullut tällä kertaa seinillä olevilta soihduilta vaan katossa roikkuvalta kyntteliköltä. Eikä pitänyt unohtaa kaikki niitä kirjahyllyjä... Ophelia huomasi nämä monta kertaa hänen pituisensa kirjahyllyt varmaan ensimmäisenä, tämä oli varmaan siis kirjasto? Kaikesta päätellen se oli.

Lopulta Ophelia kääntyi hymyillen Blackin puoleen tämän kertoessa, että tältä löytyisi melkein kaikkea? Jopa satukirjojakin? Tästä Ophelia tosiaan yllättyi, velholla olikin yht äkkiä omaisuutta kuin kuninkaalla ikään! Tai ei nyt ihan... Mutta satukirjoja Ophelia ei ollut uskonut Blackilla olevan... Vain niitä loitsukirjoja joiden pälle Ophelia ei ymmärtänyt yhtään mitään tai ei kyennyt edes lukemaan..!
Ophelia katsahti ylemmille hyllyille, sinne minne Blackin nyt katsoi ja sinne missä Ophelia oletti satukirjojen nyt pölyttymässä olevan... Kunnes Black lennähti ilmaan, saaden Ophelian melkein peruuttamaan ja katsomaan tähän nyt ihmeissään tämän tekemisiä... Ophelia selasi ylimmän hyllyn kirjan selkiä katseellaan alhaalta käsin, iskien kohta silmänsä kirjaan jonka Black kohta käsiinsä hyllyn uumenista vetäisikin. Ophelia näki alhaalta vain, että se oli punainen--Ja pölyinen, päätellen pölystä joka sateili nyt pieninä hiukkasina kohti maanrajaa... Ophelia jäi katsomaan näitä pölyhiukkasiakin pieneksi hetkeksi, havahtuen jälleen todellisuuteen Blackin laskeutuessa takaisin maanrajaan ja ojensi nyt suurta punaista kirjaa nyt hänelle?

Ophelia jäi suorastaan sanattomaksi katsellessaan suurta, punaisella kankaalla verhoiltua kirjaa jonka sivut olivat reunoiltaan kullan väriset mikä teki kirjasta yksinään jo todella hienon. Mutta kaikkein hienointa siinä oli sen otsikko: 'Iltasadut'. Saisiko hän sen jos halusi? Jos kerran Black ei sitä tarvinnut?
"K-Kiitos..!" Ophelia sanoi melkein haltioituneena samalla kun otti kirjan nyt vastaan, huomaten sen olevan suuren kokonsa takia myös hiukan painavakin, mutta ei se Opheliaa haitannut, ei ollenkaan. Ophelia piti kirjaa nyt sylissään, liu'uttaen toista etusormeaan sen karheaa kantta vasten ja hymyili taas leveää hymyään.
"Se on hieno! Kyllä minä sen otan jollet sinä sitä tarvitse." Ophelia sanoi vilkaisten ylös Blackiin, kääntyen sitten ympärilleen vilkuillen ja suuntasi sitten sen seinän suunnalle josta löytyi kirjahyllyjen sijaan ne muutamat pehmeät penkit sekä nojatuoli.
Ophelia istahti yhdelle pitkälle penkille ja laskien kirjan nyt vasten rinnaltaan nyt syliinsä, jalkojen päälle ja avasi ensimmäisen sivun jossa oli lista kirjan sisältämistä saduista... Ja näin Ophelian ihmetykseksi, suurin osa näistä olivat hänelle täysin vieraita... Mikä oli tarkemmin ajaeltuna ihan mukavaa, hän saisi lukea jotain uutta, sitten ajallaan, nyt Ophelia kuitenkin sulki kirjan...
"Uskotko että Lily pääsee sen yli..?" Ophelia kysyi viimein, tosin ei enää hymyillen kuten vähän aika sitten... Vaan jälleen hieman alakuloisena, vaikka uusi kirja olikin iloa näin muuten ilottomalle ja synkälle päivälle tuonutkin, ei se nyt Lilyä saanut unohtamaan.

//NO ARGH! Oisko muka sytyttänyt jos oisin sanonut "Kebu"!? HÄH!? Ja *krmh* Tä kivi? <---Hyvin tärkeilevästi ///
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Maalis 2008, 14:00

Black, Lily

"Näytänkö minä siltä että tarvitsisin satukirjaa?" Black huomautti Ophelialle naurahtaen.. ei hän satukirjoja tarvinnut, saatika kaivannut. Vaikka hänellä sattuikin nyt muutama olemaan, ei hän niitä silti koskaan ollut lukenut.. ja tuskin tulisi lukemaankaan. Black seurasi Opheliaa penkille, mutta hän istahti viereiselle nojatuolille, kääntäen sen kohti Opheliaa ja nost siinä ohimennen jalkansa penkille.. niin sopimatonta kuin se olikini, mutta juuri nyt hän halusi lepuuttaa jalkojaan... yksi syy miksi hän ei penkille halunnut nyt istua, oli se että hehän juuri olivat istuneet ties kuinka kauan kovalla penkillä sellissä... no, olihan tämä penkki pehmeämpi (huomattavasti) mutta silti. Black katseli hiljaa kun Ophelia seliali kirjaa itsekseen ja lopulta sulki sen.. sitten hän kajautti iloille kysymyksen, mitä Black oli itsekseenkin miettinyt. Pääseekö Lily sen yli?
"tiedä häntä.. voi olla. Ehkä, Ehkä ei. Se on aivan yksilöllistä, parhaimmassa tapauksessa hän tulee näkemään pari viikkoa painajaisia ja on poissaoleva tai muuten erillainen, mutta palautuu sitten.. pahimmassa tapauksessa hän lopettaa puhumisen ja sulkeutuu täysin." Black arvuutteli vaihtoehtoja mitä Lily saattaisi tehdä.. no, painajaiset olivat nyt selvä juttu! Ellei Aran taas viitsisi vähän 'avittaa' Lilyä tämän unien kanssa.
"Täytyy olla varovainen.. kysymyksien suhteen.. siis mitä Lilytä menee kysymään." Black huomautti, tuskin Lily halusi kertoa kaikkea siitä mitä tapahtui... eikä Black kyllä TODELLAKAAN halunnut kaikkea tietää!
Black napsautti sormiaan ja nosti toisen kätensä vierelleen, kämmen auki, eikä aikaakaan kun siihen lennähti pieni, tumman ruskea kirja. Black alkoi selaamaan sitä mutisten samalla omiaan jälleen. Mitä jos pistäisi Lilyn unohtamaan kaiken? Black kyllä pystyisi siihen.. varmaan, tosin hän ei ollut varma miten se loitsu toimisi.. tai kannattaisiko sitä edes yrittää, joten nyt hän selasi pientä loitsukirjaa, etsien tuota kyseistä loitsua.
"Entä sinä... pääsetkö itse yli?" Black kysyi ohimennen, nostamatta kertaakaan katsettaan kirjan sivuilta. Black oli mies (kuten varmaan olette jo huomanneet), ei hän voinut käsittää miten naiset tämän asian ottaisivat. Mutta silti hän ymmärsi että Lily tulisi vihaamaan Arania nyt entistä enemmän, Black ei.. Black ei voinut vihata Arania yhtään enempää, koska vihasi tätä jo entuudestaan koko sydämestään. Ei Black voinut käsittää sitä.. ei vain voinut, naiset ja miehet ovat erillaisia (kuten olette varmaan tämänkin jo huomanneet). No.. tottakai naiset ja miehet katsoivat seksiä vähän eri kantilta, sen Black ymmärsi, mutta tuosta asiasta hän ei mitään maininnut.. varsinkaan Ophelialle! Hän piti Opheliaa vieläkin liian nuorena, joten ei alkanut tälle mitään 'aikuisten' juttuja selittämään.. puhumattakaan Anemonesta, joka piti näitä asioita joko sänkyhommina tai 'aikuisten' juttuina... voi pientä, ei edes tiennyt mitä sänkyhommat tarkoittivat. ja hyvä niin.

Lily penkoi pyyhe kaappia ja repäisi sieltä yhden, todella suuren pyyhkeen.. mihin Black näin isoa pyyhettä tarvitsi, meinasiko hän kuivata sillä hevosen?! No, hällä väliä, Lily otti sen ja kietaisi ympärilleen, samalla kuivaten käsivarsiaan. Pyyhe ylti Lilyn polviin asti, se oli väriltään tumman harmaa ja melko karhea. No, ei Lily olettanutkaan että Blackillä olisi ollut vaaleita, pehmeitä ja pieniä pyyhkeitä..
Sitten hän otti vielä toisen pyyhkeen ja kuivasi hiuksensa siihen. Oli ihanaa päästä pesulle kaiken sen jälkeen. Lily ei enää ikinä halunnut nähdä yhtäkään haltijaa! Ei varsinkaan Arania! Syytä siihen oli edes turha kysyä.. Lily ei edes tiennyt miten Henry tulisi asiaan suhtautumaan.. oi kyllä, Lily oli kerennyt jo miettimään, miten muut asiaan suhtautuisivat. Henry saisi kumminkin tietoonsa jotakin kautta, kuka lapsen oikea isä olisi.. ja jos Henry tulisi olemaan välinpitämätön tai riemuitsemaan siitä asiasta, Lily tulisi pieksemään Henryn maantasalle.. Black saisi luvan auttaa.
Lily huokaisi syvään ja kosketti kämmenellään alavatsaansa, aivan kuin olisi voinut tuntea jotakin liikettä jo... mutta ei. Hän naurahti itsekseen.. ei hän pystynyt kuvittelemaan itseään raskaus mahalla hyppelemässä pitkin kyliä. Mutta niin tulisi käymään sitten ajallaan, tosin raskauden aikana Lily ajatteli pysytellä visusti linnan alueella, ellei tulisi pakottava tarve poistua. Hän oli luvannut kirjoittaa.. Aranille siis. Raskauden ajan, Lily tulisi kirjoittamaan Aranille kirjeitä ja tämä vastaisesti Lilylle, mutta siihen sopimukseen kuului se, ettei Aran tullut kilometriä lähemmäksi Lilyä raskauden aikana. Vasta sen jälkeen ja silloinkin vain noukkimaan saastaisen pikku pirunsa.. sen jälkeen Aran saisi luvan kadota heidän elämästään koko loppu iäksi! Ja jos senkin jälkeen vielä kehtasi ilmestyä näköpiiriin, niin Lily alkaisi tosissaan harkita sitä omaa henkivartijaa.. kertaa kymmenen.
"Black...?" Lily huikkasi lopulta oven toiselle puolelle. Vastausta ei kuulunut, joten Lily laski hiusten kuivaus pyyhkeensä jakkaralle ja hipsi ovelle. Hän raotti ovea varovasti ja kuikkasi käytävään.. ei ketään. Toisessa päässä käytävää näkyi ovi, joka oli rakosellaan ja sieltä tuli valoa. Lily kietaisi pyyhkeen tiukemmin ympärilleen ja lähti hipsimään käytävää eteenpäin, katsellen ohimenne varovasti jokaista ovea, siltä varalta että joku olisi hypännyt oven takaa ja aiheuttanut hänelle sydän kohtauksen. Lopulta hän saapui oven rakoon ja kurkisti varovasti sisään, nähden Ophelian ja Blackin istuvan huoneen.. tai salin toisessa päässä.
"Black?" Lily aloitti astuen sisään, mutta jäi seisomaan oven viereen.. hänestä tuntui oudolta hypellä pitkin käytäviä pelkkä pyyhe ympärillään.

Black vilaksi ovelle kuullessaan Lilyn äänen. Hetken hän katsoi kysyvästi Lilyyn, joka seisoi ovella pelkkä pyyhe ympärillään, kunnes hän älysi avata suunsa ja kysyä mikä Lilyllä oli.
"Voisitko lainata taas vaatteita? En halua nukkua mekko päällä.." Lily sanoi vilkuillen katossa roikkuvia kynttelikköjä. Huone.. tai sali, oli hänestä huomattavasti piristävämpi, mitä muut Blackin huoneista. Täällä oli tarpeeksi valoisaa jopa Lilyn mielestä, mutta ihmekkös tuo jos kerran kirjasto oli.. pitihän siellä nyt nähdä lukea.
"Odota täällä" Black sanoi Ophelialle samalla kun nousi ylös nojatuolista ja käveli Lilyn luo, poistuen tämän kanssa huoneesta.
He kävelivät käytävän päähän, aina Blackin makuuhuoneeseen asti. Lily odotti kiltisti seisen sängyn vieressä, samalla kun Black penkoi taas vaatekaappiaan, lopulta heittäen sängylle mustan, pitkähihaisen paidan ja tumman harmaat lököhousut.
"Muuta ei nyt ole, kun et palauttanut viimeksi lainaamiasi vaatteita" Black huomautti kääntyen Lilyä kohti.
"eh.. unohtui.." Lily sanoi naurahtaen, samalla kun nosti paidan sängyltä.
"Jos menen edeltä jo Ophelia luo.. pärjäätkö?" Black kysyi nyökäten kohti ovea.
"hei.. osaan minä sentään vielä pukea, en minä sitä taitoa siinä ohimennen menettänyt" Lily huomautti ja Black nyökkäsi hymyillen, poistuen lopulta paikalta.

Lily puki päälleen ja laittoi hiuksensa nutturalle.. ai millä? No, ennen kuin hän oli lähtenyt Aranin kanssa 'neuvottelemaan' (riitely se enemmäkin näin Lilyn osalta oli), hän oli tuonut Artin viestin mukana tulleen mustan nauhan Blackin asuntoon. Sillä hän nyt laittoi hiuksensa kiinni ja jäi hetkeksi seisomaan vuoteen vierelle. Sitten hän kaatui sängylle ja kasasi Blackin peiton rullalle ja halasi sitä. Se tuoksui Blackiltä.. niin ihana tuoksu Lilyn mielestä. Sitten hänen silmänsä osuivat Nappiin, Blackin pehmolelu suteen. Lily nappasi Blackin kainaloonsa ja nousi istumaan sängyn reunalle, käännellen Nappia käsissään ja katseli sitä joka kantilta. Oli hassua ajatella että Blackillä oli pehmolelu, vieläpä näin suloinen, mutta mikäs siinä.
Lopulta aikansa möyrittyään Blackin sängyllä, Lily nousi ylös ja lähti kävelemään kohti kirjastoa, Nappi mukanaan.

"Hän tulee kohta.." Black sanoi saapuessaan takaisin Ophelian luokse.
"Tätä menoa minulta loppuu vaatteet jos hän ei niitä palauta.." Black huomautti istuessaan takaisin nojatuoliin ja nosti jalkansa jälleen penkille.
Black otti loitsukirjan taas käsiinsä (hän oli jättänyt sen lattialle lähdettyään Lilyn kanssa) ja alkoi selaamaan sitä.
"voisin.." Black aloitti löytäessään oikean sivun.. tai niin hän ainakin luuli "Voisin auttaa Lily unohtamaan sen. Loitsun avulla." Black sanoi lopulta ja syventyi lukemaan tarkemmin, kirja oli kirjoitettu vieraalla kielellä, jota Blackkään ei täysin osannut, joten nyt piti keskittyä kunnolla.
Lopulta Lily hyppeli sisään, luikahtaen varovasti ovenraosta, aivan kuin oveen ei olisi saanut koskea. Hän hiippaili Ophelian ja Blackin luo ja istui Ophelian viereen, vilkuillen ympärilleen.. Blackillä tosiaan oli omaisuutta melkein yhtä paljon kuin kuninkaalla! Kuinka hän oli kaiken tänne kuljettanut? Mistä hän oli kaikki kirjat saanut? Lily tulisi vielä selvittämään nuo kysymykset, mutta ei nyt. Lopulta hän siirsi katseensa Opheliaan ja hymyili pienesti.
"Mikä tuo on?" Lily kysyi nyökäten kohti satukirjaa, jonka Black Ophelialle vähän aika sitten antoi.
Lily piteli yhä Nappia sylissään ja silitteli sitä kuin oikeaa koiraa. Black sai nostettua katseensa kirjasta kuullessaan Lilyn äänen, mutta laski katseen takaisin mutisten itsekseen nähdessään Napin Lilyllä.

// NO OLIS!... ja se kivi saa vaikka juurtua sun selkään, niiku se vessanpöntön istuin sen muijan perseeseen! *lähtee yksin kebabille* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Maalis 2008, 19:13

Ophelia

Voi olla? Ehkä? Ehkä ei? Ophelia sai epäämääräisiä vastauksia, tosin ei hän voinut olettaa, että Black kaiken tietäisi, Ophelia tajusi sen itsekin. Ophelia tosiaan toivoi nyt, että Lily tulisi näkemään enintään painajaisia, sulkeutuneena Ophelia ei osannut Lilya kuvitella! Sitä, että tämä ei enää puhuisikan hänelle tai ettei tulisikaan enää ulos huoneestaan... Ei Lily sellainen olisi!..Eihän? Ajateltuna kun Black sanoi asian olevan jokaiselle yksilöllistä...
Ophelia nosti katseensa kirjan kannesta takaisin Blackiin joka jatkoi vielä että heidän tulisi olla varovainen sen suhteen mitä mahdolisesti Lilyltä kysyisivät. Ophelia nyökkäsi ja siirsi katseensa taas kirjan kanteen, heidän pitäisi siis olla varovaisia. Tosin, Ophelia ei uskonut voivansa kysyä Lilyltä tällä hetkellä juuri mitään, kuten tämän vointia... Ei ainakaan vielä ja mitään sellaista Ophelialle ei tullut edes mieleen kysyä, Ophelia ei halunnut tietää, sillä oli jo kerennyt katumaan että oli mennyt vastausta Lilyn puolikkaasta vaatimaan... Ophelia vaan halusi, että Lily tulisi kuntoon, kaikki unohdettaisiin (vaikka se tunteettomalta kuulostikin), vaikka se olikin seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi sula mahdottomuus ja he voisivat jatkaa elämää sellaisena kuin se oli ollutkin, ilman Arania tosin... Joka taas tuntui hyvin epätodennäköiseltä, sitä jo pelkäsi ja sai olla melkein koko ajan varuillaan, että jokin haltija tulisi ja veisi kainalossaan pois... Kiristäisi taas jotain ja taas tulisi sopimus sota.
Black napasutti sormiaan, saaden Ophelian säpsähtämään ajatuksistaan ja katsomaan kysyvästi tähän, nähden kohta pienen kirjan lennähtävän tämän avonaiselle kämmenelle.
Mikä kirja se oli? Ophelia ei ainakaan ollut huomannut kirjan kannessa minkäänlaista otsikkoa sillä ohimenevällä silmäyksellä jonka oli ehtinyt kirjasta saamaan. Blackin mutinoitsi taas jotain omaansa, siitä tuskin kannatti huomauttaa, kuten ei jalkojen pidostakaan penkin päällä... Black nyt oli Black ja ei Ophelia alkanut tätä tämän omassa kodissa sättimään. Ei Opheliaa oikeastaan edes kiinnostanut missä tämä jalkojaan piti tai että tämä mutisi... Tai kyllä Ophelia joskus halusi tietää mitä tämä itsekseen mutisi, kuten esimerkiksi se lause jonka Black oli lausunut. Lause josta Black yksin vain silloin jotain ymmärsi.
"Kyllä..Uskon..."'kai...' Ophelia vastasi, tosin hieman ihmetellen, ei hänellä mitään hätää ollut. Olihan se ollut järkytys... Mutta Ophelia ei oikein osannut käsitellä asiaa sen enempää juuri nyt, se riippui miten Lily asiasta selviytyisi. Kyllä Opheliaa suretti Lilyn puolesta ja kirosi ja manasi Arania sen tähden, mutta nyt asia riippuisi Lilystä ja Ophelia itkisi vilpittömästi jos Lilykin itkisi ja hymyilisi jos tämäkin... Ja Lily tulisi varmasti itkemään ja hymyilemään vielä monet kerrat... Kaikki oli siis nyt ikään kuin jännityksessä ja juuri nyt Ophelia tunsi mielensä synkäksi ajatellessaan kaikkea tätä.

Ensinmäisellä raskaudellaan, Lily oli saanut keskenmenon myrkytyksen takia... Tuolloin lapsi olisi ollut Blackin, mutta silloin he eivät olleet vielä naimisissa... Vasta silloin kun lapsi oli kuollut, vai pystyikö sitä sanomaan vielä lapseksi? Ophelia ei tiennyt, hänelle lasta ei ole koskaan ollut olemassakaan, mikä oli sinänsä ihan oikein sillä lapsi ei koskaan syntynytkään. Mutta silti he kaikki olivat itkeneen kuin olisivat jotain menettäneet ja kai Black ja Lily olivatkin jonka mukana Ophelia ja jopa Anemone olivat surreet. Ophelia oli tuolloin sanonut 'toivottavasti se kuolee' ja pyytänyt sitä myöhemmin anteeksi, mutta syynä tähän oli se, että Ophelia ei ollut uskonut lapsen syntyvän enää terveenä jolloin Ophelia ei olisi voinut asiaan vaikuttaa... Saatika kukaan muukan jolloin lapsi olisi kärsinyt ja kuollut kuitenkin pois. Jos jumala oli päättänyt sellaisen kohtalon, että Blackin sijaan Lily tulisi myrkyttymään ja Lilyn hengen sijaan tämä ottaisikin tämän syntymättömän lapsen, näin oli myös tapahtuva ja niinhän se myös tapahtuikin. Kuulostaa julmalta... Ja Ophelia tiesi tämän, mutta ei sanonut tietenkään ääneen, Blackille ei kannattanut kertoa. Sai syyttää saatanaa, ja tämähän niskaan kaikki pahat syytökset kaadettiinkin. Mutta oli vielä yksi, hyvin pienen pieni ääni huutanut Ophelian kurkusta, yksi syy lisää miksi lapsi ei olisi saanut syntyä. Arvaatteko? Ehkä se oli jumalan rangaistus Lilyä ja Blackiä kohtaan tuolloin ettei antanut Lilyn synnyttää äpärää... Tai ehkä jumala oli ajatellut ettei Lilyn kaltainen ihminen oli liian viaton synnyttämään sellaista... Ophelia ei tiennyt eikä Ophelia ollut sitä tuolloin ääneen sanonut, sanonut että lapsi olisi äpärä ja tuolloin se tuntui suureltakin ja painavalta asialta... Mutta nyt, Opheliaa ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa vaikka lapsi olisikin syntynyt äpäränä, aiheuttaen puolelle kansalle sydänkohtauksen jos olisivat asiasta saaneet tietää. Nyt Ophelia olisi hymyillyt tälle lapselle täysin vilpittömästi, kuten hymyili Anemonellekin. Olisi kyllä hymyillyt... Nyt kun Lilyn toinen raskaus oli paljon synnillisempi mitä edellinen. Ja tämä lapsi, joka oli ilmeisesti syntyvä (ellei jumala asiaan päättänyt näppejään taas laittaa) olisi myöskin äpärä, mutta sitä Ophelia piti nyt hyvin pienenä sivuseikkana... Lapsi olisi Aranin. Se ei ollut Lilyn synti saatika tulevan puoli haltija lapsen synti, se olisi Aranin ja yksin Aranin. Näin Ophelia oli kaiken ajatellut ja tässä myös mielipiteensä piti.

Aika raskasta tekstiä 12-vuotiaalta työltä? Ehkä, ehkä ei, se oli myöskin yksilöllistä ja vielä näin katsottuna, että Ophelia oli papitar. Mutta silti hän sivuutti asioita ja jätti niitä sanomatta, hänelle hänen ystävänsä olivat hänelle tärkeimpiä ja oliko se nyt synti? Ophelia ei uskonut niin, tai niinhän ainakin toivoi ettei se olisi, siinä kun ei ollut mitään pahaa loppujen lopuksi kuitenkaan. Raamattu saattoi kuulostaa ankaralta, sen kaikki säännöt ja sun muut, mutta Ophelia pyrki pehmittämään niitä, tulkita niitä uudelleen ja antaa siitä toisenlaisen kuvan niille jotka asiaa kriittisesti katsoivat. Vaikka se joskus johtikin kevyt mielisyyteen, ajatuksiin ettei asiat hänelle kuuluneet, ei se ollut hänen asemansa alkaa aikuista sättimään ja näin Ophelia myös ajatteli ja oli niin suurimmaksi osaksi tyytyväinen (aisa oli tietenkin eri jos asia hänelle kuului). Black sai olla uskomatta jumalaan jos niin parhaaksi näki (ei tarkoittanut etteikö Ophelia yhä pienesti yrittäisi tämän käsitystä tästä muuttaa) ja Lily oli Ophelian silmissä yhtä synnitön kuin Ratchetkin joka varasti omenan vain tyydyttämään oman nälkänsä.

Ophelia havahtui syvämietteistään, räpäytti silmiään muutamaan kertaan ja katsoi ovelle josta oli kuullut Blackin nimen kuuluvan.
"Lily..." Ophelia sanoi tämän tapansa mukaan tämän nähdessään, tosin ei nyt hihkaisuut sitä, salihan oli suuri ja Ophelian ääni jäisi hihkaistaessa ihan varmasti kaikumaan! Lily halusi vaatteita, hyvä sillä Opheliakaan ei kovin mielissään ollut ajatuksesta että Lily hyppisi ympäri paikkoja pelkkä pyyhe päällä! Tästä Ophelia melkein naurahti, vaikkei se sopivaa varmaan ollutkaan, kohotti katseensa kauempana olevasta Lilystä Blackiin ja sanoi hymyillen:
"Selvä" Hän odottaisi sen aikaa kunnes Black kävisi antamassa Lilylle vaatteet ja tulisi takaisin.
Sen ajan kun Black ja Lily olivat poissa, Ophelia keinutti hiljakseen jalkoja penkin reunan yli ja lähti selaamaan Blackin antamaa kirjaa sivu sivulta. Hän ei kuitenkaan lukenut, muuta kuin otsikot ja katsoi kuinka monta sivua kukin tarina vei ja ketä sen oli uskomusten mukaan kirjoittanut. Jotkut olivat hyvin lyhyitä, vain pätkiä, ikään kuin runonparsia ja jotkut olivat viisi kertaa pidempiä ja siitä taas kaksi. Ophelia ei huomannut ajan kulua, kirjahan oli iso ja siinä riitti lukemista jo pelkästään otsikkojen kanssa.
Sitten Black palasi jolloin Ophelia kohotti katseensa kirjasta sitten tähän. Black sanoi Lilyn tulevan kohta takaisin ja valitti että Lily veisi tätä menoa kaikki tämän vaatteet. Ophelia naurahti tästä pienesti ja jäi hymyillen selaamaan taas kirjaansa... Kunnes Black avasi taas suunsa ensin lueskeltuaan myös omaa kirjaansa.
"Mitä tarkoitat..?" Ophelia kysyi hämmillään melkein kuiskaten, huomaten että Black oli nyt syventynyt kirjaan liiaksi enää hänen piipitystänsä kuulemaan... Voisi auttaa Lilyä unohtamaan sen? Ei se pahalta kuulostanut... Mutta millä lailla unohtamaan? Unohtamaan ettei asiaa olisi koskaan tapahtunut vai auttaa tätä pääsemään asian yli..? Ophelia ei tiennyt eikä Black kuullut ja Ophelia näki ettei, tätä kannattanut nyt häiritä... Joten Ophelia selasi astetta mietteliäisempänä kirjaansa jälleen niin kauan kunnes Lily ilmestyisi paikalle.

Kului hetki, jos toinen kului kunnes Lily saapui huoneeseen. Tosin Ophelia ei tätä heti huomannut, itseasiassa vasta sitten kun tämä oli istahtamassa hänen vierelleen. Ophelia kohotti katseensa Lilyyn hymyillen ja sulki kirjan jonka etukannen puolelle oli kerennyt kerääntymään sivuja jo muutama kymmenen. Tämä ihmetteli varmaan nyt myöskin kirjastoa jossa kirjoja oli enemmän mitä kuninkaan kirjastossa, näin ainakin nopeasti katsottuna Ophelia ajatteli ja ei kai hän sen suhteen väärässäkään ollut.
"Ah! Siinä on kokoelma iltasaduista eri puolelta maailmaa... Black ei tarvinnut sitä niin hän antoi sen minulle." Ophelia vastasi naurahtaen sitä ettei Black sitä tarvinnut, ei sillä etteikö Ophelia tätä uskonut, se vaan oli yhä hassua että Blackilla kirja alun alkujaan oli.
"Otit näemmä Napin mukaan?" Ophelia lisäsi nähdessään Napin nyt Lilyn sylissä, sen kummempaa Ophelia ei tässä vaiheessa vielä sanonut.

//GAAAH!!! AKSU JÄTTI IVYN! T^T AAGH!! ÄLÄ TAPA!! ÄLÄ KOSTA!! KKILTTI!! AAAGH!! KUOLEMA!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Maalis 2008, 22:51

Black, Lily

Blackillä satukirja? Lily naurahti pienesti, hän ei edes kuvitellut Blackin omistavan satukirjoja, mutta kuten Ophelia sanoi, Black ei niitä tarvinnut. Lily vilkaisi hymyllen Blackiin joka yhä keskittyi lukemaan kirjaa nolona.. lähinnä siksi että Lilyllä oli hänen pehmolelu... kuten Ophelia nyt huomauttikin tästä asiasta. Lily nyökkäsi ja laski katseensa Nappiin.
"eihän sitä yksin voinut jättää" Lily sanoi.. sehän oli pehmolelu! Ei pehmoleluilla ole tunteita, ne olivat vain kankaasta tehyjä eläimenmuotoisia, täytettyjä leluja... näin Blackin mielestä. Ai miksi hän Nappia sitten säilytti? No.. oikeastaan se oli hänen ainoa muistonsa lapsuudestaan, ainoa 'näkyvä' muisto. Black oli nostanut katseensa kirjasta nyt Nappiin, kun Lily sitä käsissään pyöritteli. Blackin ajatus oli pysähtynyt eikä hän juuri nyt ajatellut mitään.
Lily nosti katseensa Opheliaan ja hymyili pienesti. Hän suri sisältäpäin, mutta nyt hymyillessään hän näytti omalta itseltään. Ei hän halunnut huolestuttaa Opheliaa yhtään sen enempää.. paras vain antaa tämän olettaa että kaikki oli hyvin, kuten Anemonellekkin oli uskoteltu.

"kumma kyllä.. nyt ei väsytä.." Lily sanoi ja hieraisi niskaansa.
Blackin katse nousi Lilyn käden mukana tämän kaulaan.. ja jäi siihen. Hän jäi tuijottamaan erittäin selvästi. Lilyn kaula oli täysin paljaana, nyt kun hänen hiuksensa olivat kiinni, eikä Black vointu olla kiinnittämättä siihen huomiota... miksi pirussa hänen piti mennä ottamaan itseensä vampyyri verta? Lily ei kiinnittänyt mitään huomiota Blackiin, hän luuli että tämä yhä luki.
Black tuijotti aivan hiljaa.. hän ei edes räpäyttänyt silmiään. Hänen päänsä tyhjentyi ja ainoa asia mikä hänen päässään liikkui, oli veri.. ei hänen omansa.. Milloin hän viimeksi oli juonut verta? Silloin.. ennen häitä ja silloinkin Ophelialta. Niin epämukavaa kuin se olikin, itse kunkin kohdalta. No nyt kaikki tiesivät että Black oli vampyyri, joten kai nämä osasivat nyt varoa Blackiä sen suhteen. Vaikka, yleensä Black pystyi hillitsemään vampyyri puoltaan, mutta joskus se karkasi käsistä.. silloin kun oli liian kauan ilman verta.
Lily laski Napin vierelleen ja nousi ylös.. Black seurasi katseellaan hänen kaulaansa, samalla kun Lily käveli hänen ohitseen kirjahyllylle.
"Onko sinulla runokirjoja?" Lily kysyi Blackiltä joka havahtui todellisuuteen. Black käänsi katseensa äkkiä pois Lilystä ja jäi hetkeksi tuijottamaan eteensä. Hän hieraisi otsaansa ja selvitti kurkkuaan, ennen kuin vilkaisi takaisin Lilyyn, joka oli jo ottanut jonkin kirjan käteensä ja selasi sitä nyt.
"on.. joitakin, ylimmillä hyllyillä. Niitäkään en ole pahemmin lukenut" Black sanoi lopulta hieman mutisten.
Lily vilkaisi ylähyllyille kuultuaan Blackin sanat. Miten pirussa Black tuonne yltti? Black näki kuina Lily ylös katseli, lopulta hän osti ahterinsa nojatuolista, jätti loitsukirjan tuoliin ja käveli Lilyn luokse. Hän ponnisti jälleen ilmaan ja lennähti ylimmän hyllyn tasolle. Hetken hän taas selasi kirjoja, kunnes nappasi yhden ja lähti laskeutumaan, selaten samalla kirjan sivuja.
"Tässä" Black sanoi laskeutuessaan takaisin maantasalle ja ojensi kirjan Lilylle.
"kiitos" Lily sanoi hymyillen ja jäi selailemaan kirjaa Blackin eteen.. joka jäi jälleen tuijottamaan Lilyn kaulaa. Äkkiä Black käänsi katseensa pois ja käveli takaisin nojatuolille, pitäen katseensa maassa aina siihen asti kunnes pääsi istumaan tuolille (hän tietysti otti kirjan pois tuolilta ennen kuin istui). Lily katsoi hetken hiljaa Blackin perään, mutta lähti sitten selaamaan kirjaa. Black istui hetken hiljaa, kunnes nousi ylös hieroen ohimojaan.
"anteeksi.. käyn vaihtamassa vaatteet" Black sanoi ja lähti ottamaan nopeita askelia kohti ovea ja poistuikin pian paikalta.
Lily katsoi Blackin perään, samalla kun käveli takaisin penkille.
"Mikä hänelle tuli?" Lily kysyi aivan kuin Ophelia olisi voinut tietää tilanteesta enemmän.. tai ehkä tiesikin, eihän Lily sitä voinut tietää.

Black käveli huoneeseen ja iski päänsä seinään. Hetken hän nojasi seinään hiljaa, kunnes lähti koputtelemaan otsalohkoaan seinään pienesti, samalla hokien ääneen "idioottia". No kyllä Black nyt idiootti oli!.. oli montakin syytä miksi hänet idiootiksi piti leimata, mutta suurin syy tällä hetkellä oli se, että hän ikinä oli mennyt edes ajattelemaan vamppyyriksi ryhtymistä.. tai no, eihän hän vampyyri ollut, vain osittain. Silloin Blackillä syttyi.. kyllä.. siellä.. ehkä. Kyllä täytyi olla jumala.. miski muuten vampyyrit kavahtaisivat ristiä? miksi? Oliko sittenkin jumala.. Black oli pysähtynyt ja nojasi jälleen päällään vasten seinää, tuijottaen hiljaa jalkoihinsa. Lopulta hän käveli vaatekaappinsa luokse ja etsi itselleen mustan T-paidan. Hän jätti kaapunsa huoneeseensa, se piti pestä.. mutta myöhemmin sitten, nyt hän ei jaksanut. Black käveli oleskeluhuoneeseen.. ja jäi nojaamaan käsillään pöytään. Ehkä piti rauhoittua, ennen kuin menisi takaisin.. ajatella jotain muuta kuin verta.. ehkä pitäisi käskeä Lilyn peittämään kaulansa.

// *palaa kera kahden kebab annoksen* Mitä hittoa sä täälä pillität? Mä toin sullekkin! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Maalis 2008, 03:46

Ophelia

"Haha!" Ophelia naurahti kuulostaen iloiselta jälleen, eihän sitä nyt yksinkään voinut jättää~<3 Aivan kuin Lily olisi puhunut oikeasta koirasta pienen pumpuli täytteisen lelun sijaan. Mutta nehän olivat leluja ja niille saatettiin kuvitella olevan tunteet ja jopa oman sielun jos halusi. Ja olihan sillä jo nimikin. Ophelia jäi hetkeksi katselemaan Nappia Lilyn käsissä, nostaen katseensa tästä Lilyyn ja hymyili tälle takaisin... Tosin ei yhtä leveästi mitä Nappia katsellessaan... Oliko Lily kunnossa? Tämä ainakin hymyili... Näyttäen omalta itseltään? Ehkä kaikki oli hyvin, ainakin jotenkin.
"Ai?" Ophelia äännähti kysyvästi Lilyn sanoessa ettei tätä enää väsyttänyt? Lily parkahan oli itkenyt useampaankin otteeseen... Ja itku jos mikä kulutti voimia, mutta ei kai Lilyä sitten väsyttänyt jos tämä niin sanoi, ehkä peseytyminen oli piristänyt? Oli muuten outoa nähdä Lily miehen vaatteissa... Tämä oli prinsessa vielä kaiken tämän päälle ja juuri nyt tämä näytti aivan erillaiselta miltä yleensä näytti, tarkemmin kuvailtuna maalais rengiltä jos olisi ollut sukupuoleltaan vähän eri. Se oli tosin Opheliasta lähinnä huvittavaa kuin sopimatonta. Tai olihan se sopimatonta, mutta kuka sitä nyt heidän lisäkseen näkisi? Juuri nyt prinsessankaan ei tarvinnut olla edustavimmillaan, ei ainakaan Lilyn.
Ophelia oli kääntänyt katseensa jälleen Blackin antamaan kirjaan, mutta ei avannut sitä enää kolmatta kertaa. Hän tyytyi sen sijaan katselemaan sen kantta ja sen kauniisti kaunolla kirjoitettua otsikkoa. Se oli yksinkertainen, mutta sisälsi sisimmissään vaikka mitä.
Ophelia hymähti ja siirsi sitten hymyilevän katseensa Blackiin, olettaen että tämä yhä luki kun niin hiljaa oli...
Ophelian hymy katosi, ei hän kalpeaksi valahtanut tai mitään, muuttui vain kysyväksi tämän tuijotuksesta. Nyt olisi aika koomista jos Ophelia olisi alkanut heiluttamaan kättänsä Blackin silmien edessä, mutta Ophelia ei tehnyt niin, eikä hän saanut asiasta irti sen muutaman sekunnin aika muutakuin että Black tuijotti silmiään räväyttämättä Lilyyn. Sitten Lily nousi, saaden Ophelian huomion kiinnittymään tähän ja seuraamaan minne tämä oikein meni?

Lily meni vain kirjahyllyille, mutta tämän yhteydessä Blackin katse oli tätä seurannut, mihin Ophelia ei sinänsä huomiota vielä kiinnittänyt. Mutta sitten Lily kysyi runokirjoista ja tämä sai Blackin näyttämään vähintään aaveen nähneeltä!? Ophelia katsoi tätä ihmeissään, silmät pyöreinä kun tämä oli kääntänyt päänsä Lilystä niin äkkipikaisesti, että Ophelia oli saanut ihan hätkähtää ja nyt tämä vain tuijotti eteensä, saaden Ophelian melkein malttamattomaksi sen suhteen että alkaisi tosissaan heiluttamaan kättänsä tämän silmien edessä... Mikä tällä oikein oli? Miksi tämä Lilyä sillä lailla tuijotti?
Tämä hieraisi otsaansa, selvitti kurkkuaan, oliko tämä nyt ihan kunnossa..? Ehkä Black oli sairastumassa? Ophelia silmissä tämä ainakin käyttäytyi oudosti, tämä kun vielä mutisi Lilylle vastausta että runokirjat olisivat myös jossain ylähyllyllä... Varmaankin myös pölyttymyssä, kuten satukirjatkin kun Black ei niitäkään näemmä pahemmin lukenut.
Ophelia kurkkikin nyt kauempana olevaan Lilyyn ja tämän kautta ylähyllyille, ei nyt Lilykään sinne ylitäisi! Ei vaikka istuisi Blackin hartijoilla ja sinne kurottelisi. Blackin tajusi sen ja nousikin siis ja meni Lilyn luokse, nousten taas kuin raketti ylimmille hyllyille ja otti sieltä yhden sadoista kirjoista.

Tällä välin Ophelia oli siirtänyt 'iltasadut'-kirjan vierelleen ja nojautunut eteenpäin nähdäkseen Lilyn ja Blackin paremmin... Ai miksi? Opheliaa huoletti, Black oli outona, ei se että tämä Lilyä tuijotti, mutta miten tämä käänsi katseensa tästä pois kuin heräisi pahasta unesta takaisin todellisuuteen. Ophelia käänsi katseensa pois, omiin jalkoihinsa huomatessaan Blackin lampsivansa nyt takaisin, eikä sanonut mitään. Blackin oli hiljaa, jokin oli vialla ja Ophelian huoli yltyi kun tämä nousi, ohimoitaan hieroen ja sanoen että menisi vaihtamaan vaatteensa, minkä Ophelia vielä ymmärsi.
"Selvä..." Ophelia sai sanotuksi ennenkuin Black oli kokonaan paikalta ehtinyt poistumaan. Anteeksi..? Tämä pyysi anteeksi poistumistaan heiltä. Black siis tiesi selvästi itse mikä tätä riivasi, Ophelia tietenkin alkoi pelkäämään että se ottaisi nyt valtaa ja Black meni nyt piiloon jonnekin... Vaikkei Black mistään suutahtanut ollutkaan?
"En tiedä.. Mutta hän käyttäytyy todella oudosti Lily..." Ophelia sanoi nostaessaan huolestuneet kasvonsa ovesta josta Black oli mennyt nyt ylös Lilyyn joka oli takaisin pehmeiden penkkien ääreen kävellyt.

Kyllä Ophelia tiesi Blackin vampyyri verestä, mutta ei osannut nyt asiaa heti epäillä. Syy yksi, Ophelia ei ollut huomannut että Black katseli nimen omaan Lilyn kaulaa. Kaksi, kaikki Blackin outo käyttäytyminen oli pyörinyt tämän sen ympärillä... Tosin nyt Ophelia huomasi olennaisen eron näissä kahdessa. Kun se otti vallan, Black pillastui samantien tai teki hyvin selväksi ettei tämän lähelle kannattanut tulla ja nyt, mikäli tämä johtui Blackin janosta vereen, tämä pysyi paljon äskeistä rauahllisempana, teki äkkipikaisia liikkeitä ja sopersi jotain mistä ei saanut mitään selvää, vaikkei omaa kieltänsä puhunutkaan. Kolmas syy, miksi Ophelia ei ollut epäillyt, oli se, että Ophelia ei yhtään tiennyt kuinka usein Black muka verta tarvitsisi, eikä ollut asiaa todellakaan edes ajatellutkaan...
"Ehkä... Sinun Kannattaisi laskea hiuksesi alas...Varmuuden vuoksi." Ophelia sanoi kohta, hitaasti ja rauhallisesti nyt samalla kun oli kääntänyt katseensa takaisin oveen josta Black oli poistunut ja katsoi sitä nyt kuin se olisi voinut hyökätä heidän kimppuunsa minä hetkenä hyvänsä. Uskoen, että Lilykin äkkäisi mitä Ophelia sanomisellaan tarkoitti, laskisi hiuksensa ja peittäisi kaulansa, sillä Opheliasta alkoi nyt tuntumaan siltä, että vaikka Black palaisi takaisin rauhoittuneena, Lilyn kaula saattoi olla liian houkutteleva... Muistellen näin miten rannalta tullessa, päivää ennen häitä oli lähellä käydä... Ja sitä Ophelia nyt pelkäsi, varsinkin nyt kun hänellä ei ollut ristiä mukanaan.

//O_O *Ivy liikuttuu kyyneliin* WÄÄÄÄÄH!!!! *itkee niin että luo sateenkaaren Aksun ylle*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Maalis 2008, 12:56

Black, Lily

Lily nyökkäsi pienesti.. Black käyttäytyi oudosti, kuten Ophelia juuri totesikin. Tosin Lily ei keksinyt mitään syytä miksi.. paitsi nyt se mitä on.. tai oli tapahtunut. No, Lily ei sitä sen enempää miettinyt, vaan laski katseensa kirjaan ja alkoi selaamaan sivuja. Runoja.. Lily piti runoista, mutta ei osannut niitä itse kirjoittaa. Hänen luovuutensa ei siihen riittänyt, eikä kyllä piirtämiseenkään. Ainoa luova asia mitä hän osasi tehdä oli tanssiminen.. no, osasi hän laulaakkin, mutta hän ei pitänyt omasta lauluäänestään, vaikka isä sitä kehuikin. Ei se nyt niin ihmeellinen voinut olla.
Ei Lily oikeastaan edes laulanut ääneen, paitsi silloin kun kukaan ei kuullut. No, olihan hän muutamaan otteeseen laulanut Anemonelle, mutta se siitä. Lily oli enemmänkin suihkulaulaja. Lily nosti katseensa Opheliaan, kun hän huomautti Lilyn kaulasta.. miksi ihmeessä? Lily katsoi hölmistyneenä Opheliaan, samalla kun taas hieraisi niskaansa. Häiritsikö se Ophe--
"Meinaatko että Black.. tai siis.. vampyyri?" Lily sanoi sekavasti samalla kun hänellä sytytti. Blackissähän oli vampyyri verta. Senkö takia hän oli ollut niin outo? Äkkiä Lilyn ei tehnytkään mieli nukkua Blackin vieressä, ties vaikka tämä kävisi hänen kimppuun yöllä. Lily avasi kosteahkot hiuksensa ja peitti niillä kaulansa.
"Eikai.. hän sekoa niinkuin silloin tyrmässä?" Lily kysyi hieman peläten sitä, että Black tukehduttaisi hänet tyynyllä yöllä.. ei kai sentään? Ei, ei Black sellaista tekisi..

Black nojasi yhä pöytään, selaillen samalla pöydällä olevia papereita. Hän naurahti pienesti.. miksikö? Ei hän itsekkään tiennyt. Koko päivä oli ollut sekava, kaaottinen ja epämiellyttävä kaikkien osalta ja nyt piti sattua vielä tämä. Lopulta Black päästi irti pöydästä ja lähti kävelemään käytävää kohti. Hän käveli hitaasti pitkin käytävää, liu'uttaen sormiaan pitkin seiniä. Black tuli kirjaston ovelle ja astui sisään. Hetken hän tuijotti Lilyä, nähden tämän laskeneen hiuksensa.. oliko tämä arvannut? Kai.. ihan hyvä vain. Ei Black osaisi siitä itse varoittaa. Tai osaisi.. mutta miten sen sanoisit? 'juu, saatan kohta hyökätä kimppuusi ja imeä veresi sen sileän tien, joten älä sitten yhtään ihmettele'? Vaikka Black arvasikin että Lily oli hiuksensa sen takia laskenut, hän ei siitä mitään sanonut. Black vain käveli takaisin nojatuolille ja otti kirjan käsiinsä, samalla kun istui alas.
"Nyt on parempi.." Black sanoi ja siirsi katseensa taas kirjan sivuille.

Lily nosti katseensa Blackiin kun tämä oli istunut tuoliin. Hän katsoi varovasti Blackiä, aivan kuin odottaen tämän alkavan riehumaan minä hetkenä hyvänsä. Hetkeen Black ei tehnyt mitään muuta kuin syventyi kirjaan (se oli helppo tapa pitää ajatukset pois kaikesta ikävästä), kunnes hän nosti katseensa Lilyyn, joka tuijotti häntä kuin hirviötä. Black huokaisi syvään ja laski kirjan lattialle, ennen kuin aloitti.
"on siitä jo aikaa kun viimeksi sain verta.." Black aloitti, olettaen että Lily ja Ophelia tajuaisivat mistä hän puhui. Lily ainakin tajusi.
"Joten nyt tarvitset verta?" Lily kysyi laittaessaan oman kirjansa sivuun.
"en.. en vielä." Black sanoi nostaen kätensä äkkiä suunsa eteen ja aivasti.
"Oletko vilustunut?" Lily kysyi hypäten aiheesta toiseen.
"en kai. En yleensä vilustu, ainakaan näin helpolla." Black sanoi koittaen otsaansa.
Ei Black yleensä vilustunut.. meinaan, kuinka monta kertaa olette nähneet hänet flunssassa? Edes kuningas ei muista nähneensä Blackiä kipeänä... ei vaikka miettisi päänsä puhki. Lily nousi ylös tuolilta ja käveli Blackin luokse ja kokeili tämän otsaa. Äh, Lilyn kädet olivat liian kylmät, ei hän voinut sanoa oliko Blackillä kuumetta vai ei, kun itse oli kuin jääpuikko. Lily kumartui Blackin puoleen ja laski oman otsansa vasten lackin otsaa. Black katsoi hiljaa eteensä, hänen teki mieli työntää Lily kauemmaksi.. hulluko tämä oli?! Juuri puhuttiin siitä että Black tarvitsisi verta piakkoin ja nyt tämä hyppeli aivan hänen lähellään, suorastaan tarjoten kaulaansa hänelle.
"On sinulla kyllä hieman kuumetta.." Lily sanoi vetäytyessään kauemmaksi.
"no.. Vähän lepoa ja lämmitä juotavaa niin kyllä se tästä" Black sanoi nousten ylös ja työnsi samalla huomaamattomasti Lilyä kauemmaksi.

"Tapahtuuko sinulle sitten muuta?" Lily kysyi.
"Muuta? No kuume saattaa nousta ja--"
"Ei, vaan kun tarvitset verta." Lily sanoi.. jälleen hypättiin asiasta toiseen. Black katsoi hetken aikaa hiljaa ja loulta huokaisi syvään, lähtien ravaamaan edestakaisin Lilyn ja Ophelian edessä.
"no.. silloin vampyyri veri on päällimmäisenä, joten päässä pyörii lähinnä veren hankkiminen... silloin myös kaikki normaaliy, vampyyreihin vaikuttavat seikat ovat.. no, voimakkaampia. En pysty tulemaan lähellekkään Ophelian kappelia." Black selitti ja pysähtyi äkkiseltään, vilkaisten Ohpeliaan.
"Eihän sinulla ole ristiä?" Black kysyi katsellen Opheliaa, etsien tämän kaulasta ristiä.

// *Aksu kävelee (hidasta batistiini kävelyä) sateenkaaren alla, käsissään kebab rasiat, samalla kun enkelit laulavat hallelujaa* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Maalis 2008, 18:34

Ophelia

Ophelia nyökkäsi hitaasti ja pienesti katsellessaan yhä ovelle päin. Kyllä, Ophelia tarkoitti Blackin vampyyrin verta. Pienen hetken päästä Lily laskikin hiuksensa, kysyen että sekoisiko Black silloin niinkuin tyrmässä.
"Toivon ettei..." Ophelia vastasi mietteistään. Vaikka hän uskoi ettei Black sillä tavoin sekoaisi... kai? Ophelia totesi, ettei hän voinut mitään varmaksi sanoa, joten hän päätyi vain toivomaan niin.
Hetken Ophelia vielä tuijotteli ovelle päin, laskien viimein katseensa omiin jalkoihinsa näin huokaisten.. Mikäs tässä odotellessa? Varsinkin kun heillä oli omat epäilykset nyt Blackin suhteen ja tämän pitäisi kohta tulla takaisin, näin toivottavasti rauhoittuneena... Sitäkään ei uskonut että tämä olisi niin kiireesti lähtenyt vain vaatteita vaihtaakseen.
Kului ehkä vähän pidempi hetki jonka aikana Ophelia ei sanonut mitään saatika ajatellut mitään myöskään, ajan taju tuntui pikku hiljaa kadonneen kokonaan...

Sitten kun Black palasi, Ophelia katsahti tähän tämän kasvoilta jotain lukeakseen. Oli tämä ainakin vaatteensa vaihtanut, mutta tämä tuijotti jälleen, tullen kuitenkin pian peremmälle. Tämä otti kirjan taas käsiinsä istuutuen ja sanoi, että nyt olisi parempi. Ophelia hymähti tähän ehkä jotain vastaukseksi taas hymyillen, tosin se ei ollut aito hymy ja jäi nyt huomaamattaan tuijottamaan Blackia Lilyn kanssa. Black huomasi, kai sen nyt huomasi jos tuijotti vaikka tämä kirjaansa niin syventynyt olikin? Ophelia pysyi hiljaa ja seurasi katseellaan Blackin lattialle laittamaa kirjaa, ikään kuin sitä säälien kun lattialle joutui, nostaen katseensa siitä takaisin Blackiin tämän avatessa suunsa ja nyt kaikki tiesikin mistä puhuttiin...
Ophelia käänsi katseensa Lilyyn tämän kysyessä Blackilta sitten, että tarvitisko tämä nyt sitten verta..?
Ophelia katsahti Blackiin, kysyen tätä samaa nyt mielessään, ei kai..? Ei, ei vielä.. Ophelia katseli Blackia epäillen ja huolissaan, saaden säikähtää kohta tämän äkillistä ja kuuluvaa aivastusta! Ophelia katsoi tätä silmät selällään, hetken ihmetellen, että minkä äänen tämän oli itsetään oikein päästänyt!? Black ei ollut koskaan aivastanut! Lily kysyikin, että oliko tämä vilustunut? Hypäten näin kokonaan Blackin vampyyrin verestä, mikä ei Opheliaa haitannut, tämä ei verta tarvinnut ja asia oli Ophelian puolesta loppuun käsitelty.
Black ainakin sanoi ettei vilustuisi helpolla, ei Black sellaiselta vaikuttanutkaan että usein sairastelisi, ei Ophelia ainakaan tätä koskaan sairaana ollut nähnyt! Ophelia nosti katseensa Lilyyn tämän noustessa nyt hänen viereltään ja tämän menoa Blackin luokse. Ei Ophelia tähän mitään, ei hän pelännyt enää Blackia, tämä kun näytti ihan rauhalliselta taas. Lily kokeili Blackin otsaa, ei sanonut mitään vaan painoi kohta oman otsansa tämän otsaa vasten... Todeten, että Blackilla siis olisi ainakin vähän kuumetta?
Ophelia hymyili ehkä vähän tästä, Blackia oli vaikea kuvitella vuoteen omana pelkän vilustumisen takia. Tosin tämä totesi ettei tarvinnut kuin vähän lepoa ja lämmintä juotavaa samalla kun nousi tuolilta Ophelian katse tätä seuraten.
Sitten Lily kysyi, mitä muuta? Ophelia katsahti tähän kysyvästi, siirtäen katseensa tästä Blackiin joka selitti kuumeen nousemisesta--
Lily tarkoitti verta.. Taas hypättiin vampyyri puoleen... Sana 'veri' ei sopinut Lilyn suuhun mikä karmaistutti Opheliaa hieman. Ophelia saattoi vaikuttaa nyt hyvin naiviilta, mutta kai sitä sai olla kun oli kerran mahdollisuus näin kotoisemmissa oloissa, Ophelia ei ainakaan nähnyt mitään hengenhätää kellään, edelleen kun ajatteli ettei Black nyt ainakaan verta keltään tai miltään tarvitsisi.
Black lähti ravaamaan ja Ophelian pää myötäili mihin suuntaan tämä ikinä kääntyikin. Tämä selitti että vampyyrin veri johdatti veren hankkimiseen ja että vampyyreihin vaikuttavat seikat olisivat voimakkaampia, esimerkiki Black ei kyennyt lähestymään Ophelian kappelia? Ophelian kulmat kohosivat tässä hiemaisesta ihmetyksestä, tosin kyllähän Black ristiäkin kaikkosi ja kappeli nyt oli kappeli niin oliko tuo loppujen lopuksi niinkään ihme?
Rististä puheen ollen... Black oli nyt pysähtynyt melko äkisti ja selvästi etsi jotain tiettyä Ophelian kaulalta...
"Ei. Annoin sen Anelle silloin... Eikö se olisi vain hyvä jos olisi?" Ophelia vastasi kohottaen katseensa takaisin Blackiin hieman asiasta vakavampana, tunnusteltuaan hetken siis itse omaa kaulaansa tullen tulokseen ettei hänellä minkäänlaista risti korua ollut, eikä ollut uutta hankkinut. Tosin ei puolustus keinot siihen päättyneet, Ophelia oli huomannut että vampyyria vastaan meni aika lailla kaikki mikä oli puolestaan Ophelian alaa, jos kerran kappelikin oli näille olennoille liian pyhä lähestyäkseen.
"Miksi edes otit vampyyrin verta itseesi? Et ottanut sitä ainakaan Hukalta kun hänkään ei tiennyt siitä silloin vielä mitään." Ophelia kysyi melkein heti perään, pysyen yhä vakavana ja ehkä vähän vihaisenakin kun nosti jalkansa taas penkin päälle ja kietaisi kätensä niiden ympärille. Ophelia ei nähnyt mitään syytä kenellekään mennä ottamaan itsellensä vampyyrin verta itseensä. Se oli melkein kuin tekisi sopimuksen itse paholaisen kanssa ja melkein sitä juuri olikin. Ja ei, Ophelia ei ollut aikaisemmin tätäkään asiaa Blackissä moittinut... Nyt sen jotenkin vasta tajusi, viime kerralla kun Ophelia ei ollut asiaa hädin tuskin edes ajattelemaan kyennyt.

//JUMALAN LÄHETTÄMÄ ENKELI JOLLA ON KANAN SIIVET <3//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Maalis 2008, 19:25

Black, Lily

Lily vikaisi Opheliaan ja Black huokaisi syvään. Ophelialla ei ollut ristiä, hyvä Blackin mielestä, mutta Lily tunsi olonsa (Ophelian puolesta myös) epävarmaksi ja hieman turvattomaksi... no, JOS Black kävisi kimppuun, olisi pelattava likaista peliä ja lyötävä vyön alle, reilussa pelissä Lilyllä ja Ohpelialla ei ollut melki mitään mahdollisuuksia. Black sivuutti Ophelian kysymyksen (ristin olemassa olosta), kunnes sai tältä lisää kysymyksiä. Black vilkaisi Opheliaan nopeasti, samalla kun hieroi leukaansa. Lily oli istunut Ophelian viereen, samalla kun tämä oli nostanut jalkansa taas eteensä ja halasi niitä.
"ei, ei olisi" Black huomautti nyt ensimmäiseen kysymykseen, joka koski ristiä.
"Ei sinun kannalta" Lily huomautti saaden Blackin hetkeksi sanattomaksi.. niin, hänen kannalta ei, Ophelian ja Lilyn kannalta kyllä.
"Niin, minun kannalta. Hyvä ettei silmät sula päästä jos sellaisen näkisin nyt" Black huomautti ja lähti taas ravaamaan näiden kahden edessä.
"kai.. se oli ahneutta" Black aloitti hidastaessaan vauhtia, hieroen yhä leukaansa "ahneutta.. vampyyrit ovat niin... kiehtovia. Heillä on enemmän voimaa, paljon enemmän... he--"
"otit vampyyri verta itseesi, koska halusit enemmän voimaa?" Lily kysyi keskeyttäen Blackin.
"... no tiivistettynä niin" Black sanoi lopulta kääntyen nyt kohti heitä.
"Mutta sinä olet velho!" Lily sanoi nousten ylös ja otti askeleen lähemmäksi Blackiä, joka oli pysähtynyt. "Ei velhot tarvitse lisää voimaa, velhot ovat tarpeeksi voimakkaita jo ennestään! Sinähän osaat taikoa, eikö se riittänyt?" Lily kysyi huitoen jälleen käsillään korostaakseen sanojaan.
"olet nainen, et sinä ymmärtäisi vaikka selittäisinkin." Black sanoi ja kurkkasi Lilyn ohi kohti Opheliaan "ei, en ottanut sitä Adalta, vaan hänen äidiltään." Black huomautti Ophelian aikaisempaan huomautukseen.

Black vilkaisi takaisin Lilyyn joka oli tulipunainen. Jos hän jotain vihasi, niin sitä että naisia syrjittiin! EI ollut mitään sellaista asiaa, mikä olisi ollut vain miesten juttuja.
"no et ymmärtäisi!" Black rääkäisi tajutessaan miksi Lily häntä tuijotti.
"en vai? En vai! Kokeile" Lily sanoi tökkien Blackiä solisluuhun.
"et ymm--"
"jumalauta Black! Minulla on yllä housut, Olen melkein tappanut haltijan, olen joutunut ties mihin hornan tuuttiin joka kerta, minä jopa heittelin vampyyria kivillä! Kehtaatkin väittää etten ymmärtäisi teidän miesten juttuja... en kyllä ymmärräkkään, mitä niin suurta eroa miehissä ja naisissa sitten on" Lily raivosi naama punaisena.
Black sai juuri ja juuri pidettyä kielensä kurissa, ettei olisi huomauttanut jotain TODELLA sopimatonta ja ilkeää.. hän meinasi sanoa 'miehet eivät joudu raiskatuikisi'. Tosin Blackillä alkoi kiehua.. Lilykin huomasi sen.. sen näki Blackin silmistä.
"anteeksi.." Lily sanoi peruuttaen hieman.. oikeastaan hän pyysi sekä Blackiltä että Ophelialta anteeksi, olihan hän juuri kironnut Ophelian kuullen.
"Koskaan ei voi olla liikaa voimaa.. me etsimme aina sitä suurinta ja mahtavinta, jolla hallita koko maailmaa... " Black selitti ja lähti taas hitaasti kävelemään edestakaisin, katsellen alas maahan.

// HAAAALLLELUJA! HAAAALLLELUJA! HALLELUJA HALLELUJA HALLELLUUUUUU UU UU JAA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Maalis 2008, 21:00

Ophelia

Ophelia katsoi Blackiin nenänpää polviensa tasolla kun tämä leukaansa hieroi ja heitä katsoi, vastaten aika viiveisesti kysymykseen mikä oli koskenut ristiä. Ophelia katsoi tätä kysyen, kunnes Lily huomautti ettei se olisi ollut hyvä näin Blackin kannalta. No ei kai Blackista, mutta entä he? Kai tämä nyt tajusi ettei se kovin hyvä heidän kannaltaan ollut JOS tämä nyt hyökkäisi kun heillä ei ollut mitään millä puolustaa. Black myönsi sen, mutta tältä kuulemma sulisi suunnilleen silmät päästä jos sellaisen nyt näkisi... Kavahtaisi vain enemmän, näin Ophelia ajatteli...
Sitten Black lähti taas ravaamaan ja tällä kertaa Ophelian katse seurasi vain tätä, pään hän piti visusti paikoillaan. Ahneutta..? Ophelia katsoi Blackiin epäillen kun tämä selitti ahneudesta, voimasta, vampyyreistä. Oliko Black niin ahne?
ihmetellen ihan samaa mitä tämä, mikä vampyyri vereen ajoi? Halusi enemmän voimaa?
Black myönsi, että näin tiivistettynä juuri sitä halusi... Ja Ophelia ei tiennyt mitä ajatella... Voiman takia? (no oliko paljoakaan muita syitä?)-No ei Ophelia nähnyt sitäkään etua siinä että vampyyriksi ryhtyi. Ophelia nenänpää nousi polvien tasolta ylös hänen katsahtaessaan viereltään nousevaan Lilyyn ja siitä takaisin Blackiin, ollen samaa mieltä tämäkin, Blackin oli jo velho! Tämä osasi jo tämän kautta ennestään taikoa sun muuta, eikö se riittänyt? Tähän Black sanoi jotain mitä Ophelia ei uskonut Blackin suusta Lilyä kohtaan kuulevan. Olihan tämä siis nainen, mutta sen takia tämä ei muka ymmärtäisi? Sen takia että oli nainen?
Ophelia vilkaisi pikaisesti Blackiin tämän vastatessa vielä Ophelian toiseen, tai no kolmanteen kysymykseen, mutta sillä ei nyt ollut niin väliä keltä Black veren oli ottanut vaan sillä että ylipäätänsä oli ottanut.

Ja nyt Opheliakin huomasi Lilyn pillastuneisuuden mikä sai Ophelian melko hämmilleen ja kohta tämä kirosikin, selitti että tällä oli housut jalassa, oli tappanut melkein haltijan, joutunut vaikka mihin hornan tuuttiin ja kivittänyt vielä vampyyriakin ja ainoa asia mitä ei ymmärtänyt oli se että miehet pitivät naisia niin paljon erillaisina mitä miehiä.
Ophelia siirsi katseensa Lilystä hitaasti Blackiin, huomaten ettei tällä pinna kauaa kestäisi... Ophelia oli muuten ihan samaa mieltä Lilyn kanssa, mutta mihet olivat hyvin erilaisia mitä naiset.. Mutta ei se kenenkään ymmärrystä rajoittanut, kaipa tämä oli ollut Lilyn pointti.
'Ei se mitään' Ophelia huokaisi mielessään Lilyn anteeksi pyynnölle, kyllä hän tjausi mitä Lily oli tajunnut ja niin edelleen... Ja Lily nyt harvemmin kirosi.
Sitten Black lähti taas ravaamaan, puhuen jälleen voimasta ja maailman hallitsemisesta kuin suurikin diktaattori.
"Et voi olla tosissasi!" Ophelia rääkäisi tähän kohtaan, katsoen Blackiin nyt erittäin vihaisena.
"'Koskaan ei voi olla liikaa voimaa'? Black! Sinä menit hankkimaan itseesi vampyyrin verta ollaksesi voimakkaampi vaikka olitkin jo velho! Ja sen ymmärtäköön koska se tapahtui ennen kuin edes hoviin tulit, mutta et sinä enää voi tuollaista ääneen sanoa! kai sinä nyt tajuat itsekin, että saamme koko ajan pelätä omiemme ja toisiemme henkien puolesta sitä jos sinä raivostut tai sinulle tuleekin yht äkkiä jano itsekkään tekosi takia? Vain koska janosit voimaa? Ja ketkä me? Miehetkö? Myönnän nyt etten todellakaan ymmärrä sinua tämän asian kanssa, mutta ymmärrän että sinun on tehtävä tuolle jotakin ennen kuin se karkaa käsistä...!"
Ei Black voinut niin sanoa! Tämä oli nyt naimisissa ja tällä oli ympärillään ihmisiä jotka välittivät tästä! Ja tämä puhuu vain voimasta ihan hyvin tiedostaen mitä se saattaa tuoda mukanaan.

//Joojoo... Nopeutas nyt tahtias! Tahtoo Kebuu!//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 21 Maalis 2008, 21:52, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Maalis 2008, 21:43

Black, Lily

Lily sekä Black katsahtivat Opheliaan kysyvästi, kun tämä avasi suunsa. Sitten Black saikin kuulla kunniansa ja Lily vain nyökkäili Ophelian räyhätessä täyttä kurkkua. Ennen kuin se karkaa käsistä.. Hetken Black tuijotti hiljaa Opheliaan kunnes alkoi nauramaan, omalla ilkeällä tavallaan. Lily perääntyi nyt pidellen käsillään kiinni kaulastaan, aivan kuin joku olisi kuristanut häntä. Hänestä tuntuikin että joku olisi kuristanut! Kurkussa oli pala, hän oli lähellä jälleen itkeä. Ei Black saanut seota uudestaa, ei nyt!.. mutta koska Lilyn räyhääminen oli jo saanut Blackin hiiltymään, Ophelian räjähdys vain lisäsi vihaa.. ei, Black ei osannut hallita tunteitaan aina. Nyt oli niin monta syytä olla vihainen tai surullinen!
"Ophelia, meidän pieni Ohpelia" Black aloitti naureskellen yhä kuin itse piru, samalla kun käveli lähemmäksi Opheliaa, kumartuen tämän puoleen ja iski kätensä tämän ohitse seinään, estäen häntä nyt siirtymästä sivummalle, kun hän katsoi Opheliaan hymyillen... siitä hymystä Lily ei pitänyt, siitä hymystä tuli mieleen Aran.
"Se on jo karannut! SE karkasi jo ajat sitten!" Black sanoi vetäen naamansa nyt vakavaksi ja vetäytyi kauemmaksi Opheliasta.
Hän nosti kätensä jälleen ohimoille, puristi silmänsä kiinni ja käveli nopeasti kauemmaksi. Lily kipitti nopeasti Ophelian lähelle, hakien tästä turvaa.
Sitten Black lysähti lattialle polvilleen ja huusi, niin kuin aikanaan kuninkaan salissa.. Black huusi, pidellen ohimoistaan kiinni aivan kuin hänen päänsä olisi ollut räjähtämässä. Lopulta.. Black lopetti. Hetken hän oli hiljaa, kunnes alkoi taas nauramaan, nousten hitaasti ylös, selkä Opheliaan ja Lilyyn päin.
"Black..?" Lily kysyi varovasti. Samassa Black lopetti naurunsa ja kääntyi ympäri, katsoen vihaisesti Opheliaan ja Lilyyn.
"Kuka hitto sinä olet?" Black kysyi.. eikä se ollut hänen oma äänensä. Ääni, jolla Black nyt puhui, oli kuin ummettunut ja tukahtunut, paljon matalampi mitä Blackin oma ääni ja äänestä kuului selvästi pahuus.

Lily katsoi järkyttyneenä Blackiin, eikö hän muistanut heitä?! Black katsoi vihaisesti ja hiljaa heihin. Hän hengitti hitaasti ja näkyvästi, vetäen syvään henkeä.
"ei sillä väliä.." Black sanoi lopulta otaen askeleen lähemmäksi.
"Black mikä sinun on?" Lily kysyi värisevällä äänellä.
"Black? Sekö.. on hänen nimi?" Black kysyi.. tai ehkä hän ei ollut Black. Lily nyökkäsi hitaasti, katsoen kysyvästi Blackiin.
"Pitäisikö sinun ottaa lääkkeesi?" Lily kysyi ottaen pari askelta kohti ovea.
"lääkkeet? hheheh, niidenkö avulla hän hallitsee itseään? tyhmä mies." Black puheli lähinnä itsekseen ja vilkaisi sitten takaisin Opheliaan ja Lilyyn.
"Keitä te olette?" Black toisti kysymyksen, tällä kertaa vaativampaan äänensävyyn.
"luulempa että hän ei todellakaan ole oma itsensä... pitäisi saada ne lääkkeet" Lily sanoi puoli ääneen, niin että vain Ophelia kuulisi, samalla kun hän katseli ovelle päin.

// *Mutinaa* miten vaan.. *ojentaa ivylle kebabin* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Maalis 2008, 23:28

Ophelia

Hetken mitään ei kuulunut kun Ophelia oli saanut räyhättyä suunsa tyhjäksi... Ja Ophelia näytti senkin hiljaisuuden yhä vihaiselta Blackia kohtaan, mutta hiljaisuus ja Blackin tuijotus sai Ophelian epäileväksi ja lopulta Ophelian ilme oli muuttunut täysin pihalla olevaksi kun Black alkoi nauramaan kuin mikäkin piru! Tämä sai Ophelian hämmilleen ja kysyväksi, miksi tämä nyt nauroi!?
Lilykin perääntyi tästä ja Ophelia alkoi pikku hiljaa harkitsemaan sitä kielensä poikki puremista... Äsken puhuttiin vampyyrin verestä, ei kai se tämän päälle nyt ottanut valtaa!? Ei kai Black hänen sanoistaan mennyt nyt suuttumaan!? Ophelia alkoi pelottamaan, vielä kun Black kutsui häntä pieneksi Opheliaksi, heidän pieneksi Opheliaksi nauraen yhä pirullista nauruaan mikä sai Ophelian vatsan pikemminkin vääntymään kuin huulet hymyilemään. Sitten Black tuli hänen luokseen, kyyristyikin vielä mikä viimeistään sai Ophelian melkein paniikin partaalle! Vielä kuullessaan kovan tömäyksen Blackin käden iskeytyessä seinään tämän korvan juurella ja huomaten pian, ettei mihinkään voinut karkuun lähteä kun Black oli sen estänyt ja nyt tämä katsoi häneen epämielyttävästi hymyillen..! Se karkasi jo? Karkasi jo ajat sitten? Ophelia pysyi visusti hiljaa vaikka mielessään huusikin tätä kauemmaksi ja hyvä ettei lähtenyt itkemään saman tien, häntä Black alkoi pelottamaan nyt tosissaan!
Onneksi tämä sitten vetäytyi kauemmas ja Ophelia uskalsi jälleen hengittää.
Black käveli nopeasti pois ja Ophelia katsoi tätä kasvot taas huolen murtamana, tämä oli menettämänsä järkensä! Ihan varmana oli menettämässä!
Sitten Black lyhistyikin maahan polvilleen ja alkoi huutaa niin lujaa kuin tämän keuhkoista varmaan lähti! Ophelia katsoi tätä kuin hullua ja hulluksihan tämä näytti vähintään muuttuvan! Black menettäisi kontrollin.. Ophelia tiesi että menettäisi..!
Black huusi aikansa mikä sai Ophelian melkein peittämään korvansa. Ophelia yritti vilkaista Lilyyn, kuin olisi tältä lähtenyt vastauksia etsimään, mutta tiesi ettei Lily asialle mahtanut juuri nyt yhtään enempää kuin mitä hänkään.

Sitten korvia painava huuto loppui ja hetken Ophelia ei kuullut mitään muuta kuin oman hengityksensä ja kiihtyneen sydänmen lyöntinsä, häntä pelotti yhä... Sitten kuului naurua. Sitä samaa pirullista naurua mitä Black oli juuri hetki sitten nauranut ja Ophelia ei saanut suustansa sanaakaan.
Nauru loppui, loppui siihen kun Lily sai kakistettua Blackin nimen ulos suustansa ja Black kääntyi heihin päin, kysyen Lilyltä jotain mikä viimeistään sai Ophelian olon sekavaksi. 'Kuka hitto sinä olet?' Oli kuulunut Blackin suusta... Vaikka ääni joka tämän suusta tuli ei ollut Blackin... Ophelia oli hämmillään ja katsoi Blackiin ihan yhtä järkyttyneenä kuin Lilykin, eikö hän muistanut heitä?
Black ei ollut oma itsensä! Tämä ei kuulostanut itseltään eikä myöskään käyttäytynyt niin! Ja yhäkään Ophelia ei saanut sanaakaan suustaan.
Black otti askeleen lähemmäksi mikä sai Ophelian hätkähtämään ja siirtymään lähemmäksi Lilyä, ihan vain varmuuden vuoksi. Lily kysyi mikä Blackillä oikein oli ja Black käyttäytyi niin kuin olisi jokin toinen, joku tai jokin muu kuin Black... Opheli katseli tätä varoen ja kädet lähes vapisten, se ei ollut Black, eikä se ollut mikään ihminenkään. Lily kysyi sitten lääkkesitä mikä sai Ophelian nostamaan katseen hitaasti Blackista Lilyyn, auttaisivatko ne!?

Black, tai se jonka he näkivät heidän edessään piti asiaa tyhmänä, tämä oli se, tämä ei ollut Black, näin miljoonannen kerran todettuna...
Sitten tämä kysyi jälleen keitä he olivat... Ophelia ei saanut mitään sanotuksi, ei vielä kun kuunteli mitä Lily sanoi vaikka päässä humisikin.
"Hän on prinsessa Lily... Ja minä olen hänen neuvonantajansa, papitar Ophelia..." Ophelia näki parhaaksi vastata ja vastasikin niin kuuluvasti kuin ankea ja värisevä kurkku periksi antoi.
"Lääkkeet ovat jossain oleskeluhuoneessa... Miten me sinne pääsisimme noin vain?" Ophelia vastasi Lilylle takaisin puhuen myös puoli ääneen kuulostaen HYVIN epätoivoiselta. Miten he Blackin ohi pääsisivät!? Tämä oli huutanut, räkättänyt ja nyt puhuikin kuin riivatun demoni! Ja jos he edes saisivat lääkkeet niin auttaisivatko ne enää?
"Nyt sinä tiedät keitä me olemme... Vastineeksi voisit kertoa kuka sinä itse olet...?" Ophelia sanoi ääni hieman väristen, kääntäen katseensa takaisin kokonaan Blackiin joka saisi nyt antaa itselleen nimen joksi tätä kutsua.

//*ottaa kebun vastaan* HIIHII!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron