Piru hartioilla

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2014, 15:23

Velho päästi pitkän, luovuttavan huokaisun demonin käydessä kutsumaan häntä ystävän sijaan 'kaljupäiseksi velhokseen'. Aivan sama, demoni tuntui muutenkin pitävän toisten ärsyttämisestä joten parempi oli vain pyrkiä pitämään naama peruslukemilla ja olla välittämättä mokoman sutkautuksista. Black kun ei halunnut juuri nyt ärsyyntyä yhtään, sillä jos hän saavuttaisi sen tietyn pisteen, saattaisi hän suutuspäissään unohtaa kontrolloida itseään... taas. Velho katsoi parhaakseen pitää matalaa profiilia kaiken suhteen, yhä.
Oli kuitenkin helpotus tietää, ettei demoni aikonut tästä kenellekään kertoa. Roswell näki tiedon leviämisen huonoksi myös itsensä kannalta, tuskin kukaan arvostaisi demonia joka tonkisi kielletyistä aiheista tietoa. Hovi oli muutenkin jakautunut - yhä - mielipiteiltään demonin suhteen, joten sarvipäisen kannattikin olla mahdollisimman neutraalina ja koittaa olla suututtamatta ketään. Nimenomaan koittaa, se oli varsin vaikea tehtävä kun jotkut olivat jo vihaisia pelkästään demonin olemassaolosta.
Tämä operaatio saikin siis jäädä velhon ja demonin väliseksi salaisuudeksi, kunnes oli aika kertoa kuninkaalle. Toivoa vain sopi, ettei Henry kävisi suuttumaan tällaisesta selän takana puuhastelusta.

Takkaan eksynyt katse kääntyi takaisin demonin puoleen tuon tarjotessa apua tiedon etsimisessä. Tarvitsiko Black apua? Ei, ei varsinaisesti. Halusiko hän? Ei, hän piti yksin suorittamisesta... mutta toisaalta, ehkä hän voisi tuupata tylsimmät kirjat, jotka hän oli jo kertaalleen selaillut itsekseen vuosien varrella Roswellin tutkittavaksi, siten etsiminen nopeutuisi ja hänen ei tarvitsisi tuhlata aikaansa jo lukemiinsa kirjoihin. Kenties Black oli jo kertaalleen nähnyt tämän sinetin aikanaan jollain sivulla, mutta ei hän voinut kaikkea muistaa. Vain kerran hän oli leikkinyt demoneiden kanssa ja se oli päättynyt hänen perheensä kuolemaan....

"... Voin antaa sinulle kirjoja luettavaksi, mutta sinun on parempi pitää ne poissa toisten katseilta" Black hymähti lopulta, ottaen vastaan sarvipäisen tarjoaman avun.
"... Oliko sinulla vielä jotain muuta?" Tietenkin Black halusi demonista eroon mahdollisimman nopeasti, vaikkakin toisaalta sarvipäisen seura kiehtoi. Sitä velho ei tietenkään ääneen sanonut vahingossakaan, ei ainakaan, ellei Seth ollut puikoissa. Eikä velholla varsinaisesti ollut edes mitään tekemistä enää, seura saattoikin olla tervetullutta, tai olisi, jos kyseessä olisi joku muu kuin Black, joka viihtyi paremmin yksin, muutamaa erikoistapausta lukuun ottamatta.


// Lenkkimakkara käy kyllä. Suu on auki. Ooo salaisuuksia. Tongin todellisen identiteettisi esille ja paljastan kaikille, että Sands2 olikin oikeasti.... SANDS!!!!!11!!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Touko 2014, 19:53

Roswell ei voinut kuin virnistää huvittuneena "voittaessaan" sen pienen mielten taiston, mikä velhon ja demonin välillä oli hetki sitten ollut. Syvä huokaus kaljupäältä oli selvä luovutus, eikä Black-parka voinut ilmeisesti enää demonin sanaleikeille mitään – tai ei halunnut enää jatkaa, joka luultavasti oli lähempänä totuutta. Näytti vanha sarvipää kuinka kypsältä ja ryppyiseltä, piili siellä sisällä kuitenkin se pieni leikkimielinen ja lapsellinen piru, kiusaamassa niitä vakavamielisempiä, sen Black oli joutunut kokemaan jo moneen kertaan. Velho oli turhan miellyttävä leikkikalu neuvonantajan silmissä ollessaan niin tosikko, eikä Roswell vain voinut vastustaa sitä kiusausta, no, kiusata. Kaikkien onneksi se kiusaus todellakin oli hyvin viaton ja pieni, eikä mitään sen vakavampaa. Sehän olisikin sitten muuten paljon vaarallisempi leikki...

Siitä "voitosta" ei sitten sen enempää puhuttu. Black ei sanonut sanaakaan jatkaakseen, ja sen verran demoni pystyi toiselle tekemään, että luovutti itsekin ylimääräisen veren kaivamisen nenästään. Olihan niitä tärkeämpiäkin asioita hoidettavana, joiden takia täytyi pystyä olemaan vakavana tarvittaessa. Velho oli jo suostunut lähtemään mukaan Roswellin juoniin, jotka eivät olleet niitä kaikista turvallisempia saati hyväksytyimpiä. Jos joku kuulisi, voisivat seuraukset olla kamalia... Mutta Black pystyi ainakin olemaan varma siitä, ettei sarvipää itse lähtisi toista yhteistyöstään kiristämään. Molemmilla oli oma lehmä ojassa, eikä kumpikaan olisi erityisen tervetullut enää muurien sisälle tempauksensa jälkeen, jos joku saisi väärän käsityksen. Ehkäpä omalla tavallaan demonilla oli vähemmän menetettävää eikä parin sukupolven odottelu tuntuisi tuolla missään, mutta ei Roswell nyt niin julma otus. Välittihän tuo Henrystä.

Sarvipäinen vanhus hymyili keltaisten silmien tavatessa kaljupään katseen, antaen velhon miettiä vastaustaan rauhassa. Olisihan toisesta silmäparista varmasti hyötyä kirjoja selattaessa, mutta Black ei koskaan ollut tuntunut sellaiselta mieheltä, joka apua tarvitsi – saati sitten halusi.
"Tietenkin," Roswell kävi naurahtamaan toisen viimein hyväksyessä demonin avun, tietenkin ymmärtäen, ettei sellaisten kirjojen kannattaisi tulla muiden nähtäväksi,
"Meidän molempien onneksi, muut käyvät huoneessani hyvin harvoin ja vielä harvemmin uskaltavat jäädä pidemmäksi aikaa," demoni hymisi, tietäen kyllä, että pystyisi pitämään montakin asiaa salaisuutena ne omaan huoneeseensa piilottamalla. Ikäväähän se oli omalla tavallaan ja merkki pelosta, mitä muut häntä kohtaan tunsivat... Mutta joskus siitä oli hyötyäkin. Velhonkaan asuntoa kukaan ei tainnut uskaltaa käydä tutkimassa – kukaan muu kuin Roswell siis, tietenkin.

"Minulla? Olen jo kertonut teille, mitä mielessäni on liikkunut, velhoseni," demoni kävi virnistämään, ollen kenties kerrankin kiltti ja antaen Blackille mahdollisuuden päättää tapaamisen tähän, jättäen kaiken näinkin lyhyeksi. Monestihan tuo oli tahallaan pitkittänyt kiusaamistaan, mutta eiköhän velho ollut ansainnut jo rauhansa ollessaan niinkin yhteistyöhaluinen.
"Teidän ei tarvitse kuin toimittaa kirjat minulle, joko nyt tai myöhemmin," Roswell nyökkäsi toisen miehen kasvoja katsellessaan,
"Ellei... Teillä itsellänne ole jotain mielessänne? Onhan viime tapaamisestamme aikaa..."




((Lenkkimakkaraa reikään. Ja et saa kertoa sitä kenellekään, se on salaisuus, jota kukaan ei olisi saanut selville.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2014, 21:02

Black ei ottanut sen pahemmin puheeksi sitä kuka mahdollisesti vieraili demonin huoneessa. Mitä vähemmän hän tiesi, sitä parempi. Tai niin hän uskotteli itselleen. Tietenkin velho halusi olla juoruista perillä, sillä tiedolla - oli se sitten juoruja tai varmistettuja faktoja - teki yhtä sun toista. Tärkeintä kuitenkin oli, että demoni lupasi ja pitäisi kirjat piilossa uteliailta katseilta ja jos jäisi kiinni, ei vetäisi velhoa heti kilvekseen. Tietenkin Black ajatteli jättää uppoavan laivan jos demoni jäisi kiinni kirjat hyppysissään ja yrittäisi vierittää syyn velhon niskaan! Sarvipäinen ei ollut hänen ystävänsä - kai..... - joten ei hänellä ollut syytä tuota käydä puolustelemaan! Sitäkään ei kyllä käyty ääneen sanomaan. Voisi tulla paha mieli demonille.

Roswellin mainitessa viimetapaamisen velhon katse kävi terävöitymään, aivan kuin varoituksena, ettei tuon kannattanut mainita sanaakaan edellisestä - tai edellisistä - kerroista.
"Mielessäni ei ole mitään muuta, kuin koska poistut tuosta ovesta" Black kävi napauttamaan käydessään hitaasti nousemaan ylös nojatuolista "seuraa minua. Saat kirjat heti, ei tarvitse nähdä sinua uudestaan ainakaan ihan heti...".
Sen pahemmin mitään selittelemättä enempää, Black suuntasi tuolle kovin mystiselle komerolle ja avasi sen oven. Velho astui sisään komeroon samalla kun itse pienen, pölyisen komeron illuusio katosi paljastamaan pitkän, synkän käytävän tuon piilon takana. Sormiaan napsauttamalla velho loi käytävään lämpimän valaistuksen, soihtujen syttyessä seinällä palamaan. Seurasi demoni häntä tai ei, velho käveli pitkälle käytävään, kunnes pysähtyi yhden oven eteen, avaten mokoman edestään.
Oven takaa paljastui huone, joka oli kooltaan hieman suurempi, mitä velhon asunto itsessään. Huone oli täynnä hyllyköitä, joita koristi suuri määrä kirjoja. Kirjoja oli myös kirjoituspöydällä, pitkin lattiaa pinoissa ja sekaisissa kasoissa, hyllytilan selvästi loputtua. Black oli kerännyt omaan pikku kirjastoonsa kaikkea vuosien varrella... Tosin, suurin osa oli kirjoja, joita ei kannattanut julkisesti näyttää kenellekään, ellei halunnut palaa roviolla. Black oli myös hovin kirjastosta napsinut mukaansa kaikki vähääkään noituuteen tai mustaan magiaan ja pimeydenvoimiin viittaavat teokset, sillä tiesi, kuinka vaarallisia moiset tiedot voisivat olla väärissä käsissä.

Black kävi sen pahemmin mitään sanomatta etsimään kirjoja, joita törkkäisi demonin mukaan. Niiden etsiminen tosin saattaisi viedä tovin. Kuten näkyi, tämä pieni "kirjasto" ei ollut kovin järjestyksessä...


//Syvälle reikään. Sitten puraisen. No mutta täytyyhän maailman tietää! Kerta käytin voittamatonta älyäni ja salapoliisitaitojani ratkaistakseni tämän mysteerin! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 15 Touko 2014, 00:51

Roswellin hymy muuttui taas kerran pieneksi virneeksi velhon ottaessa yhtäkkiä niin vakavan ja varoittavan ilmeen, laihan miehen silmien muuttuessa niin teräviksi. Ilmeisesti toista ei innostanut kauheasti muistella niitä menneitä "hyviä" aikoja ja niitä kertoja, kun kaksikko oli toisensa päässyt tapaamaan syystä taikka toisesta. No, ei kai yksikään kerta ollut mitenkään erityisen miellyttävä kummallekaan, joka kerta demoni oli tunkeutunut toisen kotiin ja ärsyttänyt Blackiä mahdollisimman paljon, eikä sarvipää ollut aina täysin haavoittumattomana poistunutkaan. Paljon Roswell oli kuitenkin saanut velhosta oppia työntäen toisen aina lähemmäs ja lähemmäs hajoamispistettään, joten ei kai vanhus edes ajatellut haluavansa muuttaa menneitä hieman miellyttävämpään suuntaan. Niin oli käynyt, kuin oli käynyt. Oli se sentään ollut mielenkiintoista.

"No voi. Särjette suorastaan sydämeni, velhoseni," demoni naurahti, eikä ilmeisesti ottanut omia sanojaankaan tosissaan esittäessään muka niin haavoittunutta Blackin huomauttaessa, ettei halunnut kuin sarvipäisen vieraansa häipyvän mahdollisimman nopeasti. Puhui toinen totta tai sitten ei, ehkei sillä ollut merkitystä. Ehkäpä vierailu oli ollut jo tarpeeksi pitkä ja neuvonantajan oli korkea aika palata takaisin kuninkaansa vierelle.
"Voi kuitenkin olla, että aliarvioitte lukunopeuteni ja näemme nopeammin kuin uskottekaan," Roswell jatkoi noustessaan nojatuolista verkkaisin liikkein, vanhojen luiden ilmoittaessa kyllä mieluummin jatkavan sitä lepäämistä, johon ne olivat jo ehtineet tottua. Velhon seuraaminen ei kehosta tuntunut nyt siltä parhaalta idealta, mutta moiset valitukset jätettiin huomioimatta.

Nouseminen kävi hitaasti, mutta vihdoin vanhakin mies pääsi tuolista ylös ja käveli velhon perään, hymyn koristaessa ryppyisiä kasvoja ja suorastaan tuoden uurteet suupielien ympärillä näkyviin entistä syvempinä. Muistihan hän toki Blackin pienen komeron ja sen illuusion, sehän oli häntä kovasti kiinnostanut silloin ensimmäisellä kerralla, kun tähän mökkiin oli saanut jalallaan astua. No, saanut ja saanut, silloinkin Roswell oli aivan itse itsensä sisälle kutsunut. Ja päästänyt, sen suurempia kysymättä. Omalla tavallaan tuttu käytävä paljastuikin taas oven takaa siivouskomeron sijaan, syttyvien soihtujen seinällä valaistessa kaksikon matkan sen poikki. Oli hyvin kätevä taito osata sytyttää kaikki vain sormia napsauttamalla totta tosiaan...

Demoni katseli ympärilleen ja tuntui oikeastaan pistävän reitin ja jokaisen oven korvansa taakse muistiin jotain toista kertaa varten, aivan kuin olisi päättänyt jo joskus tarvitsevansa tätä tietoa uudestaan. Huolestuttavaa kenties, mutta sarvipää oli kovin utelias tapaus – ja tapana tuolla oli yrittää valmistautua kaikkeen etukäteen, jos vain oli mahdollista. Roswell näyttikin oikein tyytyväiseltä Blackin viimein johtaessa tuon huoneeseen, joka oli täynnä vaikka jos jonkinlaista kirjaa. Hyllyt suorastaan notkuivat niiden painosta, eikä jokainen opus edes näyttänyt mahtuvan hyllyköihin muiden seuraksi, joutuen lojumaan kovin ikävästi lattialla. Huone oli kovin mielenkiintoinen vanhan miehen mielestä!

"Tännekö te piilotatte kaikkein mielenkiintoisimmat kirjanne?" Roswell kävi kysymään seuratessaan velhoa, katsellen ympärilleen. Kirjoja oli monenlaisia, vanhojakin. Varmasti jotain sellaista, mitä ei muille haluttu näyttää – muutenhan niitä oltaisiin voitu pitää itse mökissä esillä kaikkien nähtävillä. Ei, Black ei turhaan näitä piilottelisi, eikä turhaan demonia tähän huoneeseen toisi. Hyllyillä olisi piilossa vaikka ja minkälainen aarre jos toinenkin, salaista tietoa joka suorastaan sai uteliaisuuden heräämään... Ja nyt kuninkaan neuvonantaja tiesi velhon salaisen kirjaston sijainnin.




((Muuten kyllä, mutta lenkkimakkara olikin niin kova ja paksu, etteivät hampaasi tehoa. Sinne se kurkkuun sujahtaa. Ja et voi kertoa, sillä en aio myöntää mitään. Sinulla ei ole todisteita.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2014, 15:35

Black ei vastannut mitään demonille tuon kommentoidessa lukunopeuttaan. Sama se velholle oli, kuinka nopeasti Roswell kykeni lukemaan tekstiä. Yleensä tällaisissa tapauksissa kirjojen teksti oli kovin hankalalukuista tai saattoi tarvita vierelleen toisen kirjan, jotta sanastosta saisi selvää. Mutta se olkoot sitten demonin murhe, mikäli lukeminen alkaisi takkuamaan. Tosin, velho ajatteli antaa demonille niitä helpompia, hänen mielestään tylsempiä kirjoja luettavaksi. Eipähän hänen tarvitsisi uudestaan niitä tutkia.

Black kävi penkomaan kirjoja ja kasasi löytämiään kappaleita pieneen pinoon viereensä, kyykkiessään alahyllyn tienoilla. Pikkuhiljaa kirjoja alkoikin kasaantumaan yhteen jos toiseenkin kasaan, velhon käydessä lajittelemaan niitä erilleen. Ohi mennessään hän sattui myös törmäämään painoksiin, jotka eivät liittyneet tähän aiheeseen mitenkään, mutta hänen oli ollut tarkoitus lukea mokomat jo pitkän aikaa. Niitä kerättiin taas toiseen pinoon. Black kuitenkin koitti pysyä aiheessa ja etsiä kirjoja sarvipäiselle. Vanhuusko se alkoi jo iskeä, kun meinasi aiheesta ailahdella...

Velho vilkaisi olkansa yli Roswellin kysellessä kirjoista.
"Ei, vaan tänne piilotan kirjat jotka eivät ole tarkoitettu lapsille" velho kävi napauttamaan, tietäen tasan tarkkaan mitä kirjatkin voisivat saada aikaan väärissä käsissä. Tosin, kovin moni alkoi jo tietämään tämän kirjaston sijainnin. Ehkä velhon pitäisi hankkia lukko oveen, jottei kukaan vahingossakaan pääsisi käsiksi kirjoihin, joihin ei pitänyt kenenkään koskea.
Pikku hiljaa kirjoista kertyi pieni, sievä nippu, joka lopulta nostettiin lattialta pöydälle. Velho kävi vielä nopeasti katsastamaan kasaamansa kirjat läpi - selaten myös sivut nopeaan, varmistaen, ettei kirjan välissä ollut mitään salaisia muistiinpanolappuja... - kunnes kävi ojentamaan kirjapinkkaa demonille. Yhteensä kahdeksan kirjaa, osa ohuempia mitä toiset, mutta pari erittäin paksua löytyi.
"Siinä luulisi olevan tekemistä hetkeksi..." Velho tokaisi ojentaessaan kirjoja demonille "Joten kipitäpäs lukemaan siitä".


((Minulla on pedon hampaat. Ei pärjää lenkkisi minun purukalustolle. Ja juurihan sinä myönsit sen, otan screencapin ja postaan todisteet kaikkien nähtäviksi! Ei olisi kyllä uskonut, että Sands2 voisi olla Sands ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 31 Touko 2014, 01:56

Roswellin silmät palasivat katselemaan velhon touhuja heti, kun vanhus tunsi tarkastelleensa kirjastoa tarpeeksi – ainakin tähän hätään, sen tarkemmin mihinkään paneutuen. Tällä hetkellä tuo tunsi turhan tuijottamisen vain kasvattavan uteliaisuutta, mikä taas voisi johtaa siihen pisteeseen, ettei demoni itseään enää voisi pidätellä. Velho ei luultavasti arvostaisi sitä, jos sarvipäinen vieraansa alkaisi tunkeutua myös kirjastoonsa, eikä pelkästään kotiinsa. Eihän tuo muuta tekisi, kuin lukisi ja tutkisi... Mutta se taitaisi olla juuri se pahin asia, mitä tuo voisi tehdä. Roswell ajatteli tällä kertaa vain odottaa kiltisti ja antaa Blackin tehdä työnsä sen kummempia ärsyttämättä, olihan toinen sentään niin kohteliaasti suostunut häntä auttamaan niinkin epämääräisessä ja vaarallisessa tehtävässä. Velho jos joku oli nyt rauhansa ansainnut.

Kirja jos toinenkin löysi tiensä kasaan lattialla Blackin ansioista, luisevan miehen tonkiessa hyllyjä etsiessään haluamansa opukset. Täytyi toisen todellakin tietää kirjastonsa sisältö hyvin kyetessään löytämään kaiken niin helposti, eikä demoni voinut kuin hiljaa arvostaa moista kykyä. Kuitenkin, heti kun velho kävi tympeänä korjaamaan kirjastonsa tarkoituksen, sarvipää kävi virnistämään leveästi, oikein huvittuneena.
"No mutta, enkös minä niin sanonutkin?" Tuo naurahti, nähden Blackin korjauksen olevan turha. Ainakin vihjaten tarkoittaneensa juuri samaa, kuin velhokin – tai ehkä esittäneensä tarkoittaneen sitä, jos ei muuta. Lapsiltahan ne mielenkiintoiset kirjat piilotetaan, etteivät pienet saaneet itseään ongelmiin kirjojen sisällön takia. Mutta juuri siksihän ne olivat mielenkiintoisia...

Velho kävi vielä nopeasti tarkastamaan kirjojen sisällön, ennen kuin tuo kävi nostamaan ne lattialta ja ojentamaan Roswellille. Demonihan otti ne tietenkin vastaan hymy huulillaan, katsellen kaljupäistä miestä lempein silmin. Kirjoja löytyi pinosta niin ohuita kuin paksujakin, joten luultavasti niiden lukemiseen menisikin jokunen päivä. Tai yö, eihän neuvonantaja voisi näitä kirjoja kuninkaan edessä lukea. Henry ei ollut typerä poika ja utelias tuo kyllä oli, joten totta kai nuorukainen kävisi kysymään, mitä toinen luki. Vanha sarvipää pystyisi kyllä pitämään tämän pienen juonen salaisuutena... Kunhan kuninkaalla ei ollut mitään syytä epäillä sitä.
"Kiitän teitä yhteistyöstänne, velhoseni," Roswell hymähti kirjat sylissään,
"Tapaamme jälleen, jos löydän jotain. Palaan viimeistään silloin, kun lukeminen loppuu minulta kesken," tuo jatkoi virnistäen. Kovin pitkään siinä ei menisi, ja Blackin oli parempi varautua uuteen visiittiin lähiaikoina.

"Lähdenkö kenties sitä mielenkiintoisempaa kautta? Taidan vielä muistaa reitin," demoni kallisti päätään hymyillen, tarkkaillen toisen reaktiota. Olihan hän tehnyt lähempää tuttavuutta velhon nopeaan matkustustapaan jo aikaisemmin, eikä utelias vanhus ollut siitä ilmeisesti saanut tarpeeksi.




((Hampaasi murenevat, kun siihen kovaan lenkkiin iskevät. Ja en ole myöntänyt mitään, olet editoinut kaiken. Photoshopissa, niin. Kukaan ei usko sinua.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2014, 17:10

Demonin vitsailu ei tuntunut juuri nyt uppoavan ollenkaan velhoon, joka vain nyreänä vilkaisi sarvipäistä harvinaisen tympiintyneenä. Black piti mielellään nämä kirjat piilossa, juuri sen takia, että ne saattoivat olla mielenkiintoisia väärien tahojen mielestä. Jotkut kirjat olivat jopa sen verran epäilyttäviä, ettei hän halunnut antaa niitä edes asioista tietoisille... saatikka demonille.
Roswell kävi kiittelemään yhteistyöstä velhon ojentaessa kirjat sarvipäiselle. Oliko hänellä loppujen lopuksi muita vaihtoehtoja, kuin tehdä yhteistyötä, joko nyt suosiolla tai myöhemmin väkisin? Kaiken lisäksi Roswellilla oli sen verran sanavaltaa, että olisi tuo voinut velhon pakottaakin... Tosin, se oli sitten toinen kysymys tottelisiko velho - tai kukaan muukaan - demonin pyyntöjä tässä hovissa.
"Luekin hitaasti ja tarkasti" Velho kävi hymähtämään kuivasti demonin todetessa palaavansa viimeistään silloin, kun lukeminen loppuisi kesken.

Katse kävi kapenemaan terävästi demonin puhuessa mielenkiintoisemmasta tavasta poistua velhon hökkelistä.
"Ei, kun sinä poistut samasta ovesta mistä tulitkin. Ja mielellään mahdollisimman pian" Velho tokaisi äreänä, hermon käydessä selvästi kiristymään. Jos Roswell olisi fiksu - ja ei itsetuhoinen - tuo lähtisi pois mahdollisimman pian, ennen kuin Black menettäisi malttinsa ja paikalla saattaisi olla muuta seuraa. Velholla oli mennyt hyvin itsehillinnän kanssa viimeaikoina - tosin se saattoi johtua siitäkin, ettei hän pahemmin ollut tekemisissä kenenkään kanssa tuolloin - eikä hän halunnut pinnan napsahtavan nytkään. Valitettavasti demonilla oli näemmä taipumus koetella velhon kärsivällisyyttä, joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
"Alahan liikkua" Black lisäsi viittoen luisevalla kädellään demonia liikkeelle kohti ovea. Hän aikoi kävellä sarvipäisen kintereillä ja varmistaa, että tuo poistuisi saman oven kautta, mitä oli tullutkin.


(( Ei murene, kovin ovat hyvät hampaat. Aina vain myönnät, en osaa käyttää photoshoppia, joten ei ole shopattu. Niin. Kaikki uskovat, olenhan jalo ja reilu ja ystävällinen ja rehellinen mies ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Kesä 2014, 23:26

Roswell vastasi velhon tympääntyneeseen mulkaisuun oikein leveällä, huvittuneella virneellä, nauttien kenties hieman liikaakin toisen kiusaamisesta ja niistä hauskoista reaktioista, mitä se ärsyttäminen sai aikaiseksi. Olihan Blackin vakavuus kuitenkin aivan ymmärrettävää, vakavaahan se olisi, jos vaarallinen tieto joutuisi vääriin käsiin. Itseensä demoni tietenkin luotti ja velhoon oli tässä tapauksessa pakko luottaa... Mutta jos joku muu kirjastoon kävisi luikertelemaan ja käyttäisi kirjoja vääryyteen, olisi vanhus aivan yhtä vakavana, kuin kaljupää nyt. Joskus oli aika pilailla ja leikitellä, mutta tottahan toki Roswell oli sen oppinut ajoittamaan niille ajanjaksoille, milloin se käytös oli sopivaa. Ainakin demonin oman mielestä...

Sarvipää ei voinut kuin naurahtaa Blackin komentaessa tuota lukemaan hitaasti. Olihan se aika suloista, kuinka velho niin yritti toista työntää kauemmaksi ja myös pitää siellä. Ikävä kyllä, velho ei taitaisi sitä toivettaan saada koskaan toteutumaan – jos tuo nyt sitä edes todella toivoi...
"Pahoitteluni," Roswell hymähti katsellessaan velhon silmiä tarkasti,
"Mutten taida kyetä lupaamaan sitä," tuo jatkoi, äänensävyn kenties oikeastikin viestien demonin olevan pahoillaan. Nauttihan vanhus tietenkin Blackin kiusaamisesta, mutta nyt heillä molemmilla oli tehtävä, joka vaati aikaa ja keskittymistä. Häiriöt tuhlaisivat vain aikaa, joten sinällään olisi ollut helppoa luvata lukea hitaasti... Mutta no, yöt kuluivat mukavasti lueskellessa, eikä tuo tainnut oikein osata rajoittaa omaa lukunopeuttaan, jos kunnolla kirjaansa uppoutui. Muutenkin, mitä nopeampaa hän luki, sitä nopeampaa hän saisi lisää kirjoja luettavakseen – ja sitä nopeammin tieto löytyisi.

Velhoa ehdotus siitä mielenkiintoisemmasta lähtötavasta ei näyttänyt kauheasti innostavan, tuon kieltäessä sen hetkessä ärtyneenä. Siihenhän Roswell vastasi mutristamalla huuliaan samalla kun katsoi kallisti hieman päätään kyetäkseen katsomaan pidempää miestä alhaalta päin, muka niin kovin surkeana ja pienenä. Eihän tuo nyt aivan niin murtunut ollut kiellosta, mutta olihan se hauskaa joskus esittää – ja kiusata velhoa, tietenkin.
"Nooh," demoni ei lopulta voinut jatkaa esitystään, naurahtaen samalla, kun antoi periksi. Mitäpä sitä turhaan pitkittämään visiittiä, kun molemmat jo tiesivät, mitä tehdä. Olisihan sarvipään ehdottama reitti ollut nopeampi ja Black halusi tuon lähtevän nopeasti... Mutta jos velho sitä halusi, niin miksipä ei.

"Menen, menen," neuvonantaja virnisti, palaten takaisin käytävään kirjat sylissään. Olisihan hän voinut tietenkin esittää, ettei muistanut reittiä, mutta sitähän ei kukaan olisi uskonut. Se oli vielä turhan hyvästi demonin muistissa, eikä matka takaisin Blackin mökkiin ollut erityisen pitkä – vaikka vanhuksen askeleet olivat rauhallisia ja hitaita. Velhokin seurasi perässä, joten reitiltä ei kauheasti voitu poiketa...
"Jos löydätte jotain ennen minua, kertokaa siitä toki. Tiedätte varmasti, mistä minut voi löytää," Roswell vilkaisi taakseen hymy huulillaan.




((Taitavat kyllä petosi hampaat katketa. Sinusta tulee kasvissyöjä, niin. On kyllä selvästikin shopattu, voin sanoa sen varmuudella näistä pikseleistä ja olen nähnyt niin monta shoppia elämäni aikana. Kukaan ei usko sinua.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2014, 23:53

Demonin päänkallistelut saivat velhon vain kohottamaan tosita kulmaansa kysyvästi. Moiset elkeet eivät oikein iskeneet kaljupäiseen, joka muutenkin piti mieluusti itse kovin neutraalia ilmettä yllä ja oletti sitä myös muilta. Oikeastaan ainoa, jonka hän halusi nähdä hymyilevän, oli hänen vaimonsa... ja adoptiotytär.
Demoni kuitenkin vaikutti kovin pettyneeltä siihen, ettei saanut lähteä "mielenkiintoisella" Tavalla. Jälleen kerran velho ei oikeastaan välittänyt mitä demoni halusi, kaljupäinen kun halusi tuon mahdollisimman nopeasti pois asunnostaan. sisimmissään velho ehkä halusi vielä viettää paremmin seuraa demonin kanssa, mutta sellainen tunnetila ei nyt ollut päällä. Kenties velho tarvitsisi muutaman ryypyn, ennen kuin voisi edes myöntää haluavansa katsella demonia pidempään, kuin oli tarpeellista. Ryypyn, tai Sethin.

Velho lähti kuitenkin seuraamaan sarvipäistä, kun Roswell kiltisti lähti taittamaan matkaa takaisin asunnon puolelle. Black oli ihan hiljaa, kunnes Roswell kävi vilkaisemaan takanaan askeltavaa velhoa sanojensa myötä.
"Tietenkin" Black kävi vastaamaan kuivahkosti "Jahka ehätän edes aloittamaan. Minulla on.... muita kiireitä" velho kävi lisäämään, tavastaan poiketen kertoen hieman lisää tilanteesta. Olihan hänellä kiireitä, mutta itse hän oli lykännyt tehtävien aloittamista tai jatkamista, ja tässä sitä nyt oltiin. Asiat kerääntyivät ja mikään ei edennyt. Kyllä hän vielä joskus jotain aikaan saisi. Ennemmin tai myöhemmin.
Black kuitenkin saattoi Roswellin aina asunnolleen asti, sulkien siivouskomeron oven perässään. Se sai jälleen säilyttää salaisuudet illuusion takana, kunnes oli aika taas vierailla maagisessa käytävässä.


// no sitten nielaisen sen kokonaisena. ET voi nähdä pikseleistä, sellaisia kun ei ole. Kuva on aito 5/5, olet trolli //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 03 Kesä 2014, 05:55

Roswell hymyili velhon vastauksen kuullessaan, kääntäen katseensa takaisin eteensä jatkaessaan rauhallista matkaansa käytävän poikki. Häntähän ei kyllä hankala ollut löytää, kunhan tässä maailmassa edes oli. Minne demoni vain menikin, monta uteliasta – ja monesti pelokasta – silmää seurasi, maalaten tarkankin reitin tuon touhuista. Jos neuvonantaja ei ollut huoneessaan tai kuninkaan vierellä, ei tuon olinpaikasta tarvinnut kuin kysyä, niin jokuhan siihen varmasti osasi vastata kovin tarkastikin. Black ei tosin kuulostanut siltä, että näki tehtävänsä olevan tärkeä tai kiireinen, vihjaten muiden kiireidensä menevän edelle. Mitä ne sitten lie olivatkaan...
"Taidatte kovasti halutakin minun tulevan tapaamaan teitä toisen kerran lähiaikoina, velhoseni?" Sarvipää hymähti, pitäen katseensa yhä edessään. Olihan hän jo maininnut olevansa nopea lukemaan, ja kuinka aikoi tulla hakemaan lisää luettavaa heti, kun vanhat loppuivat. Hänhän tulisi tekemään sitä niin kauan, kunnes tarvittava tieto löytyisi!

"Jos tunnette muiden kiireidenne häiritsevän aloitustanne, kenties voisin auttaa teitä siinä?" Demoni vilkaisi nopeasti taakseen kävellessään. Tuskinpa Black apua pyytäisi – tai myöntäisi tarvitsevansa – mutta sama kai se oli edes mainita, että hän oli käytettävissä. Aivan siltä varalta, että velho sitä tulisikin tarvitsemaan. Kysyminen olisi toiselle jo varmasti niin hankalaa, että oli parempi tehdä siitä mahdollisimman helppoa ja suostua, ennen kuin edes kysyttiin...
"En usko, että haluamme pitkittää tätä liian kauan. Ettei Hänen Majesteettinsakin käy kärsimättömäksi ja... Halua kostoa ilman apuamme," Roswell jatkoi katsomatta taakseen, kuullen ja tuntien kyllä velhon seuraavan ilmankin. Ei heillä nyt mikään hoppu ollut, mutta mitä nopeammin he saivat asian hoidettua, sitä parempi se olisi heille kaikille. Niin demoni ainakin uskoi.

Vanha sarvipää kävi laskemaan kirjat hetkeksi käsistään pöydälle päästessään takaisin mökin ulko-ovelle, löytäen takkinsa naulakosta juuri sieltä, minne oli sen jättänytkin. Vapaat kädethän tuo tarvitsi pukeakseen takkinsa ylleen, eikä hetkeäkään tuhlattu turhuuksiin. Kauaa siinä ei mennyt, kunnes Roswell sai takkinsa ylleen ja kirjat takaisin syliinsä, ollen valmiina lähtemään takaisin huoneeseensa. Kirjoja piilottamaan, suurimmaksi osaksi.
"Tiemme taitavat erota nyt hetkeksi, velho hyvä. Mutta kiitän teitä avustanne ja toivon, että löydämme jotain pikaisesti yhdessä. Jätän teidät nyt rauhaan tältä osin," demoni hymyili lempein silmin, kääntyessään vielä kerran velhoa kohden,
"Hyvää yötä."




((Se on liian paksu, eikä mahdu kurkustasi alas. Ja objection, pöytälyönti, sormiosoitus. Kaikki nämä kuvat omaavat pikseleitä, sillä rasterikuvat muodostuvat pikseleistä. Sinä siis valehtelet ja olet murhaaja. Pelikin taitaa olla loppu?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2014, 16:21

Velho kävi vain murahtamaan pienesti demonin sanoille. Ei hän varsinaisesti halunnut demonin tulevan tapaamaan häntä, mutta jokin kertoi, että tuo tekisi sen joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. Ja mikä hän oli toisaalta estämään...
"Ne ovat tehtäviä, joissa edes sinä et voi auttaa" Black kävi tokaisemaan, käymättä sen pahemmin selittelemään, minkä suhteen hänellä oli kiireitä. Yksi aikaa vievä projekti oli nuoren noitaoppilaan koulutus. Sen lisäksi piti kuninkaan käskyjä toteuttaa, mikäli Henry jotain kaipasi velholta henkilökohtaisesti. Vaimo ja tytär vaativat huomiota, mutta saivat sitä valitettavasti yhä harvemmin ja harvemmin. Lisäksi velhon piti metsästää siskoaan... Mutta siitä eukosta hän ei halunnut puhua kenellekään. Tämä taistelu oli hänen ja siskonsa välinen, siihen ei tarvinnut vetää ketään muuta mukaan. Joskin, jo pieni kourallinen henkilöitä oli työntänyt lusikkansa soppaan... Ja Nimue tuntui hankkivan yhä enemmän "liittolaisia" omien suunnitelmiensa avuksi.

"Henry haluaa kostonsa, mutta ei hän sitä janoa niin palavasti..." Velho kävi tokaisemaan "Ei hän niin tyhmä ole" Henry saattoi omata jonkinlaista tulisielusuutta, kuten isänsäkin, mutta poika tuntui olevan enemmänkin odottaja, kuin toimija. Varmasti jalkapuoli jaksoi odottaa sopivaa tilaisuutta... Toivottavasti.
Tummanpunertava katse seurasi, kuinka demoni laski kirjat pöydälle vetääkseen takkinsa niskaan. Moisten toimenpiteiden suorittaminen tuntui turhankin hidastempoiselta velhon mieleen, mutta kiltisti kaljupäinen odotti, että demoni sai itsensä valmiiksi.
"Öitä..." Oli viimeinen vastaus demonille, tuon käydessä toivottelemaan hyvät yöt ennen kuin poistuisi paikalta.


//Mahtuu mahtuu. Et nyt yhtään osoittele siellä sormellasi tai heitän sinua saappaalla päähän. En murhannut ketään ja sitä paitsi se oli vahinko. Peli taisi loppua. Haluatko heti ottaa perään peliä, jossa löydetään Tsytanin pippelin pituus papereista, vai? Harlekiinille kuulemma moinen kävisi, että kaksikko jo alkaisi löytelemään tietoja. Sitten voimme potkia Harlekiinia aktiin kanss-- eikun siis aktivoitumaan kanssamme. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Kesä 2014, 03:15

Roswell vain hymähti velhon murahduksille, eikä sen suuremmin käynyt kyselemään enempää. Sanoihan toinen, ettei demoni niissä tehtävissä voisi auttaa. Kenties se oli totta, kenties ei; kenties kaljupää ei vain halunnut apua – etenkään Roswellin kaltaiselta otukselta. Mitäpä hän sitten siihen enää puuttuisi. Jos toinen sitä apua tarvitsisi, tietäisi tuo mistä neuvonantajan löytäisi. Eiköhän hän nyt voinut edes luottaa Blackin kykyihin ja ymmärrykseen omista voimistaan sen verran, että tuo tiesi, mitä teki. Toivottavasti velho vain ei pitkittäisi sitä tiedonetsimistä, sillä oli hankala sanoa, kuinka kauan siinä loppujen lopuksi sitten menisikään. Kenties tieto löytyisi helposti, kenties ei – ja silloin aikaa voisi tuhlautua vaikka vuosia. Mitä nopeammin he toimivat, sitä nopeammin he löytäisivät tiedonkin...

"Kenties, kenties," demoni naurahti hiljaa Blackin käydessä epäilemään Henryn kostonhimoa,
"En kutsuisi Hänen Majesteettiaan tyhmäksi, todellakaan. Silti, en haluaisi pelata sen varaan, että joku käyttäytyy tyypillisellä tavallaan. Ihmiset muuttuvat ja tekevät joskus omituisia asioita tuosta vain," tuo jatkoi, vilkaisten nopeasti taakseen. Olisihan joku voinut jo väittää pojan menettäneen jalkansa "tyhmyydestään", kun ei kerran neljän seinän sisällä pysynyt turvassa vaarasta huolimatta... Kuningas ei ollut typerä nuorukainen, mutta hankalahan sitä oli sanoa, mitä tuo seuraavaksi keksisi. Henry oli tässä tilanteessa se, joka oli joutunut kärsimään hyvin pitkään yhdestä, pienestä hetkestä. Monenlaisia tunteita siellä päässä oli saanut muhia jo monta kuukautta – ja olihan poika monesti turhautunut tilanteeseen, vaikka oli kovin urheasti yrittänyt jatkaa elämäänsä.

Kirjat sylissään Roswell kävi vielä nyökkäämään pienen kumarruksen velholle toisen jopa suostuessa toivottamaan hyvää yötä sarvipäälle. Pieni ihme sinänsä, olihan vanhus suorastaan odottanut Blackin jo viimeistään siinä tilanteessa häätävän hänet asunnostaan! Mutta mitäpä siitä, miellyttävä yllätyshän se oli. Demoni hymyili vielä hetken kaljupään kalpeita kasvoja katsellessaan, ennen kuin kääntyi ja avasi oven varovasti kirjoja pudottamatta, astuen ulos kylmyyteen. Ovihan suljettiin perässä nopeasti, ettei kasvoja kutitteleva viima tunkeutuisi velhonkin mökkiin. Lumi oli yhä maassa vastassa, narskuen kengänpohjissa Roswellin suunnatessa takaisin huoneeseensa. Hänhän kykenisi heti aloittamaan lukemisensa yön pimeydessä...




((Ei mahdu. Ja minä saan osoitella sormellani, sillä olen nyt asianajaja, niin. Roswell tietää jo Tsytanin pippelin pituuden, kerro Harlekiinille. Roswell is not impressed 4/10. Pitäisi kyllä Henryäkin käyttää tässä lenkillä, kun Roswell on jo luvannut. Mutta onko se ennen vai jälkeen vai samaan aikaan vai aaa.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Kesä 2014, 13:13

Mitään velho ei vastannut enää demonille. Siitä, oliko kuningas tyhmä vai fiksu ikäisekseen ihmiseksi, olisi voinut käydä pitkiäkin keskusteluja. Tottahan se oli, että nuorimies oli lyhyen elinikänsä aikana tehnyt ties mitä tyhmää, mutta oli tuo velhon mielestä harvinaisen fiksu kaiken kokemansa jälkeen. Vaikka olikin saanut oppia kaiken kantapään kautta...
Demoni kuitenkin poistui, jättäen kaljupäisen yksin hiljaiseen asuntoonsa. Hyvä, nyt velholla olisi aikaa rentoutua ja nauttia omasta, kyynisestä seurastaan pitkälle yöhön.


// Mahtuu. Et ole asianajaja, olet vain mies sinisessä puvussa. Tsytanin kikkeli onkin sitten erektiossa jotain ihan muuta, kerro Sandsille.
t. Harlekiini

Henryä lenkillä joooo, Henryllä ei ole ollut pelejä pitkään aikaan haluan konkkaamaan ympäriinsä Henryllä >: HENRY PIHALLE ENSIN sitten voidaan löytää juttuja. Tahdon että Seth tulee sitten riehumaan Roswellin luo ja näyttämään löydöksiään koska on iloinen saavutuksistaan, kuin tempun tehnyt koira <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Kesä 2014, 14:12

((Kurkkuun se nyt sitten jäi kiinni, niin. Kyllä olen asianajaja, katso vaikka, kuinka hienosti osoitan sormellani. Se on selvä merkki. Roswell katsoi pippeliä ja ei ole vieläkään tyytyväinen. 3/10, kerro Harlekiinille. Ja no Roswellpa sitten käyttää kolmijalkaista koiraansa lenkillä. Ja Sethille varataan makkaraa palkkioksi. Peli loppui niin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Piru hartioilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Kesä 2014, 15:32

((En jaksa laittaa yksäriä koska tiedän että tuo yksi odottava on sinulta ja en jaksa nyt miettiä porkkana Arania, joten pistän täällä. ähähähä ketuttaako. Et ole asianajaja, olet pikselihahmo. "Roswell kääntää kiikarin toiste päin niin ei täytä hämäävän pieneltä, kerro Sandsille."

Kumpi aloittaa kolmijalkaisen koiran lenkityksen? Heti vai kohta? Sinä aloitit tosin tämän pelin, lieneekö reilua että minä siis aloittaisin seuraavan? ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron