Kirjoittaja Sands » 02 Kesä 2014, 23:26
Roswell vastasi velhon tympääntyneeseen mulkaisuun oikein leveällä, huvittuneella virneellä, nauttien kenties hieman liikaakin toisen kiusaamisesta ja niistä hauskoista reaktioista, mitä se ärsyttäminen sai aikaiseksi. Olihan Blackin vakavuus kuitenkin aivan ymmärrettävää, vakavaahan se olisi, jos vaarallinen tieto joutuisi vääriin käsiin. Itseensä demoni tietenkin luotti ja velhoon oli tässä tapauksessa pakko luottaa... Mutta jos joku muu kirjastoon kävisi luikertelemaan ja käyttäisi kirjoja vääryyteen, olisi vanhus aivan yhtä vakavana, kuin kaljupää nyt. Joskus oli aika pilailla ja leikitellä, mutta tottahan toki Roswell oli sen oppinut ajoittamaan niille ajanjaksoille, milloin se käytös oli sopivaa. Ainakin demonin oman mielestä...
Sarvipää ei voinut kuin naurahtaa Blackin komentaessa tuota lukemaan hitaasti. Olihan se aika suloista, kuinka velho niin yritti toista työntää kauemmaksi ja myös pitää siellä. Ikävä kyllä, velho ei taitaisi sitä toivettaan saada koskaan toteutumaan – jos tuo nyt sitä edes todella toivoi...
"Pahoitteluni," Roswell hymähti katsellessaan velhon silmiä tarkasti,
"Mutten taida kyetä lupaamaan sitä," tuo jatkoi, äänensävyn kenties oikeastikin viestien demonin olevan pahoillaan. Nauttihan vanhus tietenkin Blackin kiusaamisesta, mutta nyt heillä molemmilla oli tehtävä, joka vaati aikaa ja keskittymistä. Häiriöt tuhlaisivat vain aikaa, joten sinällään olisi ollut helppoa luvata lukea hitaasti... Mutta no, yöt kuluivat mukavasti lueskellessa, eikä tuo tainnut oikein osata rajoittaa omaa lukunopeuttaan, jos kunnolla kirjaansa uppoutui. Muutenkin, mitä nopeampaa hän luki, sitä nopeampaa hän saisi lisää kirjoja luettavakseen – ja sitä nopeammin tieto löytyisi.
Velhoa ehdotus siitä mielenkiintoisemmasta lähtötavasta ei näyttänyt kauheasti innostavan, tuon kieltäessä sen hetkessä ärtyneenä. Siihenhän Roswell vastasi mutristamalla huuliaan samalla kun katsoi kallisti hieman päätään kyetäkseen katsomaan pidempää miestä alhaalta päin, muka niin kovin surkeana ja pienenä. Eihän tuo nyt aivan niin murtunut ollut kiellosta, mutta olihan se hauskaa joskus esittää – ja kiusata velhoa, tietenkin.
"Nooh," demoni ei lopulta voinut jatkaa esitystään, naurahtaen samalla, kun antoi periksi. Mitäpä sitä turhaan pitkittämään visiittiä, kun molemmat jo tiesivät, mitä tehdä. Olisihan sarvipään ehdottama reitti ollut nopeampi ja Black halusi tuon lähtevän nopeasti... Mutta jos velho sitä halusi, niin miksipä ei.
"Menen, menen," neuvonantaja virnisti, palaten takaisin käytävään kirjat sylissään. Olisihan hän voinut tietenkin esittää, ettei muistanut reittiä, mutta sitähän ei kukaan olisi uskonut. Se oli vielä turhan hyvästi demonin muistissa, eikä matka takaisin Blackin mökkiin ollut erityisen pitkä – vaikka vanhuksen askeleet olivat rauhallisia ja hitaita. Velhokin seurasi perässä, joten reitiltä ei kauheasti voitu poiketa...
"Jos löydätte jotain ennen minua, kertokaa siitä toki. Tiedätte varmasti, mistä minut voi löytää," Roswell vilkaisi taakseen hymy huulillaan.
((Taitavat kyllä petosi hampaat katketa. Sinusta tulee kasvissyöjä, niin. On kyllä selvästikin shopattu, voin sanoa sen varmuudella näistä pikseleistä ja olen nähnyt niin monta shoppia elämäni aikana. Kukaan ei usko sinua.))