Tapaamme taas || Sands


Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 20, 2014 10:28

Tapaamme taas || Sands

//Jatkoa //

Black


Tunti jos toinenkin oli ehättänyt vierähtää sen jälkeen, kun velho oli poistunut demonia häiritsemästä. Vaikka mielensä olisi tehnyt hankkiutua läsnäolollaan kiusaamaan tahoa jos toistakin sarvipäisen sijasta, oli Black kuitenkin ottanut suunnakseen oman asuntonsa. Hänen oli pitänyt rauhoittua ja tiedosti sen itsekin silloin. Turhaan hän verta olisi mennyt nenästään kaivamaan. Kyllä sekin päivä vielä koittaisi, kun Seth ei enää halunnut pysyä aisoissa ja velho joutuisi vaikeuksiin tekojensa myötä, mutta tänään luiseva mies oli saanut kuitenkin hillittyä itsensä.

Rauhoittumisessa velho oli onnistunutkin. Jälleen se tutun etäinen ja estynyt pessimisti oli valloillaan, velhon viettäessä aikaansa yksin tönössään. Mielessä oli kyllä käynyt lähteä etsimään Lilyä, josko prinsessa kenties olisi seuraa kaivannut, mutta loppupeleissä kärttyisyys oli saanut Blackin pysymään omissa oloissaan. Ei hän näin räjähdysalttiina halunnut Lilyn seuraan päätyä, ties mitä siitäkin tulisi, jos siniverinen olisi samassa mielentilassa. Eikä velho todellakaan jaksanut nyt riidellä kenenkään kanssa, vähiten puolisonsa. Hän halusi vain olla yksin ja koittaa rentoutua.

Yksin velho ei kuitenkaan saanut ilmeisesti olla. Kyllä velho jo aisti kuinka demoni lähestyi hänen mökkiään, Blackin tyytyen vain huokaisemaan syvään takkatulen ääressä istuskellessaan. Hetken velho mietti, leikkisikö ettei paikalla olisi, mutta jos hän kerta aisti demonin lähestyvän, saattoi sarvipäinen hyvinkin kyllä tuntea velhon läsnäolon. Tai mistä Black sen varmaksi tiesi. Joka tapauksessa, nyt oli jo liian myöhäistä pakoon tai piiloon yrittää. Ja no, toisaalta velhoa kiehtoi hieman se, mitä nuori kuningas oli sanonut kirjan suhteen. Black oletti Roswellin toimittaneen kirjan - tai ainakin tiedot demonista - Henrylle heti saman päivän aikana. Tietenkin häntä kiinnosti tietää, miten Henry moisiin oli reagoinut ja mikä mahdollisesti olisi suunnitelma nyt.
Niinpä sen pahemmin viivyttelemättä kävi kaljupäinen nousemaan ylös nojatuolistaan ja askelsi ovelle, ennen kuin Roswell edes ehätti puiseen oveen koputtamaan. Ovi aukesi ja velho kävi mulkaisemaan tuttuun tapaansa sarvipäistä, näyttäen jälleen turhankin ärtyneeltä.
"Ja mitä sinä haluat. Taas. Tähän aikaan.." Black aloitti kovinkin väsyneenoloisesti, astahtaen kuitenkin sivuun antaen Roswellille tilaisuuden tulla sisään. Black kun ei halunnut käydä minkäänlaisia keskusteluja ovellaan.



// Consta meni jo. Hei minä vähän hitti autoilin. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Joulu 21, 2014 3:46

Re: Tapaamme taas || Sands

Lämmin kesäpäivä oli jo päättynyt, mutta ilta ei ollut yhtään sen ikävämpi. Auringon laskiessa ilma viileni ja pimentyi hieman, mutta kuumuuden jälkeen se oli vain miellyttävää. Moni ihminen olikin jäänyt mieluusti ulos hieman pidemmäksi aikaa nauttimaan illastaan nyt, kun kylmyys ei enää pimeyden laskeuduttua käynyt sietämättömäksi. Mutta hauskanpidon oli aina loputtava aikoinaan illan muuttuessa yöksi ja työtätekevän kansan täytyi suunnata takaisin sisälle valmistautumaan yöpuulle. Linnan piha olikin käynyt kovin hiljaiseksi väen kaikottua, jättäen vain jälkeensä vartijat tekemään työtään. Linnutkin olivat jo hiljentyneet – tosin demonin lähettyvillä nuo pienet eläimet tuntuivat aina käyvän kovin hiljaisiksi, vaikka aikaisemmin olisivat pitäneet paljonkin ääntä...

Roswell oli suunnannut ulos heti tapaamisensa jälkeen. Päivä oli kulunut kuninkaan kanssa puutarhassa kävellessä pojan vihdoinkin päästessä jaloittelemaan kunnolla kainalosauvojensa avulla. Siinä samalla demoni oli tullut luvanneeksi hierovansa toisen kipeitä lihaksia myöhemmin, joka tietenkin oltiin hoidettu pois alta. Silloin aiemmin se oli ollut ainoa syy tapaamiselle, mutta päivän edetessä, toinenkin syy oli yllättäen ilmestynyt. Velho ja sarvipää olivat lukeneet monen monta kirjaa yhdessä läpi löytääkseen enemmän tietoa siitä pienestä pirulaisesta, joka oli Henryn jalan katkaissut. Helppoa se ei ollut ja aikaa kului... Mutta lopulta velho olikin ilmestynyt Roswellin huoneeseen noin vain tuomaan kirjaa.

Neuvonantaja ei tuhlannut aikaa, vieden kirjan heti kuninkaalle nähtäväksi – hieronnan jälkeen, tietenkin. Olihan se hankalaa pojalle tehdä nyt päätöksensä sen toisen demonin suhteen, mutta nyt heillä oli kaikki se, mitä he tarvitsivatkin alistaakseen sen otuksen tahtoonsa. Teki Henry mitä teki, Tsytan tulisi kärsimään jossain vaiheessa aivan Roswellin omasta tahdosta... Mutta se olikin sitten jotain, mikä kenties tapahtuisi tulevaisuudessa. Kuningas oli toivonut velhon avustusta, jos tuo lopulta päätyisi kutsumaan demonin luokseen – ja se oli vanhan demoninkin mielestä oikein hyvä idea. Black toisi sellaista turvaa vaaralliseen tekoon, mitä Roswell ei itse – ikävä kyllä – voisi. Hän kun vain ei ollut vielä uskaltanut luvata velhon halua ja läsnäoloa kysymättä itse mieheltä siitä suoraan, joten matka linnan puutarhan poikki suuntasikin velhon pienelle mökille.

Ja olihan hänellä tietenkin jotain muutakin Blackille. Kirjan velho oli löytänyt, mutta demoni taas ostanut – verellään. Sitä vaihtokauppaa ei vielä oltu käyty loppuun, kuitenkaan. Roswell oli saanut kirjansa, mutta velho ei vertansa. Huolestuttavaahan se oli käydä antamaan joskus kovin... Mielenkiintoisessa tilassa olevalle velholle sarvipään verta, mutta tässä tapauksessa hän ei tainnut voida tehdä muuta, kuin toivoa parasta. Savua tuprusi velhon mökin savupiipusta, joten demoni uskalsi jo kaukaakin kuvitella toisen olevan kotonaan. Kokemuksestaan päätellen Blackillä oli tapana sammuttaa tulensa lähtiessään, omaten velhona oikein nopean tavan sytyttää tulen sitä tarvittaessa.

Neuvonantaja oli jo nostamassa nyrkkiään koputtaakseen oveen, mutta se liike loppui lyhyeen oven yllättäen avautuessa. Tuttu kalpea naama tuijotti kovin terävällä ja ärtyneellä ilmeellään takkatulenvalaisemasta huoneesta kalju suorastaan kiiltäen, eikä Roswell voinut kuin hymyillä laskiessaan kätensä takaisin alas. Black oli astunut sivuun kovin kiltisti, minkä demoni otti merkkinä luvasta astua sisään.
"No mutta velhoseni," sarvipäinen mies naurahti kävellessään aukinaisesta ovesta peremmälle mökkiin,
"Minä kai jo luulin, että haluaisitte maksun pienestä kirjastanne. Demonien kanssa pitää olla tarkkana, että saatte haluamanne... Eikö?" Keltaiset silmät kävivät vilkaisemaan kaljupäätä kovin ilkikurisina tuon virnistäessä.




((Consta ei voi lähteä, kun prinsessa suuttuisi. Jättää nyt yksijalkainen kuningas demonin kanssa yksin, hirveää. Kauheaa tällainen autohittailu en pelaa enää koskaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 21, 2014 4:15

Re: Tapaamme taas || Sands

Tumma, pistävä katse tuijotti herkeämättä sarvipäistä tuon käydessä astelemaan peremmälle tupaan, jahka velho oli tuon sisään päästänyt. Jälleen kaljupäinen kävi tarkasti seurailemaan sarvipäisen jokaista liikettä, tarkkaillen, ettei tuo mennyt tunkemaan nenäänsä paikkoihin, mihin sitä ei todellakaan kaivattu. Tosin, jos Blackilta olisi kysytty, ei hän olisi kaivannut koko demonia mökkiinsä, mutta jokin kertoi velholle, että asiasta oli turha nyt väitellä tai edes mainita. Ehkä vain parempi mennä tilanteen mukana ja toivoa, että Roswell lähtisi jälleen mahdollisimman pian pois, ennen kuin velho menettäisi malttinsa toisen kanssa täysin...

Katse kävi kaventumaan merkittävästi Roswellin viimeisien sanojen myötä, velhon käydessä sulkemaan oven tuon perässä. Oliko tuo todellakin tullut paikalle vain sen maksun takia? Ei, jotain muuta täytyi olla kyseessä. Black kyllä vaatisi maksunsa sitten kun sen aika koittaisi, juuri nyt velholla ei ollut palavaa tarvetta saada demonin verta itselleen. Joskin, olisihan se ollut hyvä hankkia se veri jo etukäteen, mikäli sitä joskus sattuisi palavasti tarvitsemaan...
Black kävi avaamaan suunsa sanoakseen jotain Roswellille, mutta kävi sitten sulkemaan sen yhtä nopeasti, mitä oli avannutkin. Selvästi velho mietti nyt paremmin sanojaan, eikä vain puhunut mitä sylki suuhun toi.
"Et ole täällä sen takia" Black kävi lopulta tokaisemaan, samalla kun hidas askel kävi viemään lähemmäksi sarvipäistä.
"Sinulla on jotain muuta mielessäsi. Mitä ikinä se onkaan, hoida se äkkiä pois alta. En kestä katsella sinua ja tuota ilkikurisenärsyttävää virnuiluasi pidempään, kuin on tarve" pistävän kapea katse kävi nauliintumaan demonin katseeseen, velhon selvästikin tarkoittaen sanojansa. Hän ei todellakaan ollut nyt leikki tuulella.


// Ei kyllä Lily taitaisi ennemmin suuttua siitä, että Consta kehtasi jättää hänet yksin hoviin missä on demoneita ja ties mitä! Pyh siitä Henrystä loppupeleissä. T: Vuosisadan suurin ämmä. Hirveää oli autohittailu, anteeksi, ei toistu. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Joulu 21, 2014 10:27

Re: Tapaamme taas || Sands

Naurahdus karkasi Roswellin kurkusta pistäväsilmäisen velhon nopeasti nähdessä tekosyiden ohi, toisen halutessa tietää sen oikean syyn tälle visiitille. Suljettu ovi oli estänyt raikkaan ilman tulon, saaden mökin tuntumaan pian taas paljon tunkkaisemmaksi.
"Nooh," demoni virnisti muka niin viattomana silmiäänkin räpyttäen, pysähtyen odottamaan kaljupään lähestymistä. Nopeasti Black teki selväksi sen, ettei välittänyt nähdä mokomaa virnuilevaa sarvipäätä kovin pitkään, mutta ainahan vanhuksen piti huvikseen kaivaa edes hieman verta nenästään velhoa kiusaten. Eiköhän hän sen ollut ansainnut, joskus velho teki aivan samaa...
"Älkää suotta vihjailko minun olevan valehtelija, velho hyvä," Roswell hymähti viekkaiden silmien katsellessa pelkäämättöminä velhoon päin,
"En valehtele. Mutta kenties joskus jätän totuuden mainitsematta," tuo jatkoi hymyillen. Olihan hän täällä vertakin tuomassa, jos toinen sitä oli ottamassa. Valetta se ei ollut.

"Vein kirjan Hänen Majesteetilleen. Hän harkitsee asiaa," vanha sarvipää kävi vakavoitumaan hieman hetkessä, lopettaen sen pienen kujeilunsa ja ärsyttävän virnuilunsa siihen päästessään itse asiaan. Vaikka leikkiminen oli hauskaa, oli hän silti kuninkaan asialla.
"Jos Hänen Majesteettinsa päättää tehdä tiedoilla jotain... Hän haluaisi apuanne. Teillä on tietoa ja voimaa, joista on hyötyä Hänen Majesteettinsa turvallisuuden kannalta. Minä myös pyytäisin mieluusti apuanne siinä tilanteessa," Roswell hymyili kovin lempeästi toista katsellessaan,
"Haluaisin siis tietää halunne ja kykynne tämän asian suhteen. Kerron Hänen Majesteetilleen sitten aamulla, joten Hän voi ottaa sen huomioon päätöstä tehdessään," demonin katse hitaasti hiipui katselemaan ympäristöään, rauhallisesti tutkaillen mökin kuntoa ja hyllyjen sisältöä. Aivan vain siltä varalta, jos jotain kovin mielenkiintoista sattuisi olemaan esillä, tietenkin...

"Ja kuten sanoin, vereni on myös siellä, minne menen. Jos te sitä haluatte, sitä on nyt tarjolla. Ottakaa sitä haluamallanne tavalla, velhoseni," vanhuksen keltaiset silmät ummistuivat hetkeksi hymähdyksen myötä katseen palatessa takaisin kaljupään kalpeisiin kasvoihin.




((Kyllä siitä pikkuveljestä pitää nyt välittää, hyi. Isäkin kierisi haudassaan. Oli kyllä hirveää ja varmasti ei toistu, sillä lähden pois ikuisiksi ajoiksi niin.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 23, 2014 12:33

Re: Tapaamme taas || Sands

"Kokemuksesta tiedän, ettei demonin sanoihin kannata luottaa vilpittömästi... Oli kyseessä sitten kaltaisesi lipeäkielinen herrasmies tai silkka kaunopuheinen kujeilija" Black kävi tuhahtamaan suoraan Roswellin mainitessa, että suotta velho häntä valehtelijaksi vihjaili. Mainiten jopa perään, että toisinaan saattoi jättää totuuden mainitsematta. Toinen velhon kulmista kohosi hienoisesti, tumman katseen tuijottaessa kovinkin epävakuuttuneena demonia.
Roswell kävi kuitenkin kertomaan, kuinka oli vienyt kirjan kuninkaalle. Katse kävi heti terävöitymään mielenkiinnosta sarvipäisen mainitessa nuoren prinssin harkitsevan asiaa. Olisihan se pitänyt arvata, että Henry tarvitsi aikaa miettiä asiaa, mutta Black oli kyllä yllättynyt, ettei Henry suorilta tein vain kieltäytynyt ideasta. Ehkä nuoressa miehessä oli sittenkin jonkinlaista kostonhalua.

Demoni kuitenkin kertoi, että jos kuningas päättäisi käyttää tietoja hyväkseen, halusi tuo velhon mukaan. Black hymähti pienesti, kuivahkosti asian kuultuaan. Oli se kai loogista pyytää velhoa apuun moisissa touhuissa, mutta Black ei voinut sanoa olevansa turhan innoissaan. Viimeksi kun hän demoneja oli kutsunut, oli se päättynyt kovinkin epämieluisasti hänen perheensä kannalta. Mutta toisaalta... Siitä oli aikaa. Nyt hänellä oli tietotaitoa ja kokemusta, eikä hän ollut yksin. Sinällään ajatus kiehtoi, mutta toisaalta taas, kannattiko varovaisuus uhrata uteliaisuuden takia? Jos Sethiltä olisi kysytty, olisi se puoli mielestä varmasti hypännyt heti leikkeihin mukaan sen pahemmin miettimättä mahdollisia seurauksia.
Roswell myös tarjosi vertaan kääntäessään katseensa takaisin kaljupäiseen. Black tuijotti hetken hiljaisuudessa sarvipäätä, ilmeettömänä.

"Kykyjä minulta kyllä löytyy... mutta haluista en tiedä" Black kävi lopulta vastaamaan, samalla kun pitkä, rauhallinen askel kävi viemään kirjoituspöydän luo "Joskin jos Hän päätyy käyttämään sen demonin tietoja hyväkseen, en tiedä uskoisinko sitä tehtävää kenenkään muun käsiin, jos kerta tilaisuutta on minulle tarjottu".
Puheiden lomasta velho kävi kaivelemaan kirjoituspöydän laatikosta esille terävän, hopeateräisen tikarin. Jahka teräase oli löydetty mukaan, vei askel hyllylle, josta löytyi erikokoisia lasisia pulloja ja kuppeja, sekä puisia kulhoja. Osa niistä oli tyhjiä, osasta löytyi ties mitä kyseenalaistettavaa. Velho kävi kuitenkin etsimään sopivankokoista, tyhjää ja mielellään puhdasta purnukkaa muiden joukosta.
"En kuitenkaan tiedä, voinko edellisten kokeilujeni tähden sanoa olevani luotetuin saatikka paras henkilö näihin hommiin..."


// Isä varmasti kierii haudassa syystä jos toisestakin, jos totta puhutaan. Kuten esimerkiksi sen takia, että kuninkaalla on demoni neuvonantajana! Ja voi ei, et voi lähteä. Kaikki vaan lähtee ja jään yksin. Forever alone. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Joulu 23, 2014 4:49

Re: Tapaamme taas || Sands

Roswell virnuili kovinkin huvittuneena velhon sanoille ja tuijotuksille, kenties nauttien tästä liikaakin. Selvää se nautinto ainakin oli – ja tottahan hän oli tässä puhunut. Tällä demonilla ei tapana ollut valehdella, mutta ovela osasi käyttää totuuttakin huijausvälineenä. Jos hän ei valehtelisi, täytyisi hänen pitää haluamansa asiat salaisuutena ja ohjata muiden mielenkiinto muualle harhautuksena. Järkevähän Black oli epäillessään moisen sarvipään sanoja, vaikka tuo aina totta puhuisikin – ja tässä tilanteessa se oli vain hauskaa. Ehkäpä Roswell halusikin joskus kujeilla ja tahallaan johtaa jonkun harhaan, muualla hovissa kun hänellä ei ollut sitä mahdollisuutta. Ihmiset säikähtäisivät ja demoni lentäisi pihalle kovin nopeaa sanan levitessä... Mutta velho oli erilainen. Kerjäsihän neuvonantaja verta nenästään tässä tilanteessa, mutta vertahan hän tänne olikin tullut luovuttamaan, eikö?

Kaksikko ainakin osasi vakavoitua tarpeen tullen ja jättää leikin sikseen. Sarvipäällä oli tehtävänsä kuninkaan alamaisena, aivan kuten velhollakin. Henryn tahto tuotiin esille ja kaljupää näytti niin kovin kiinnostuneelta, vaikkei tuo sanaakaan suustaan päästänyt. Mielenkiintoistahan se olisi tietää, mitä toisenkin päässä liikkuisi... Mutta moinen kyky oli turhan tunkeileva, eikä sen uteliaisuuden arvoinen. Hetken ajan miehet pysyivät molemmat hiljaisina katsoessaan toisiaan, Blackin kalpeat kasvot kovin ilmeettömät mutta vanhuksen taas lempeät ja varovaisesti hymyilevät.
"Haluton maailma kuulostaa kovin... Ikävältä. Mutta pelkäänpä, etten kykene teitä siinä auttamaan, velhoseni," Roswell kävi vastaamaan toisen omiin tuumauksiin, näyttäen aluksi kovinkin vakavalta ennen kuin väläytti sen pienen ilkikurisen virneensä hetkeksi. Eihän hän voinut vastustaa, vaikka pakkohan hänenkin oli taas käydä vakavoitumaan.

Sarvipäinen mies pysyi paikoillaan, mutta antoi katseensa seurata velhon hidasta kulkua mökkinsä poikki. Pienen, hiljaisen nyökkäyksen tuo soi Blackille toisen tuumatessa, että oikeastaan kaljupää taisi olla paras auttamaan kuningasta sen pienen demonin kanssa. Kenenkään muun puoleen neuvonantaja ei ainakaan osannut kääntyä.
"Jos kirjan tiedot ovat oikeassa, ei minulla ole mitään ongelmaa tehdä kaikkea itse oikealla tavalla. Se ei ole ongelma. Ongelma on, jos tärkeimmät tiedot ovat vääriä ja Hänen Majesteettinsa henki on vaarassa. Minä... En voisi suojella häntä," Roswell kertoi kovin suoraan, silmien yhä seuratessa toista. Hän oli antanut luvan toiselle ottaa vertansa ja tikarin velho oli käynyt ottamassa esille. Purkkiakin etsittiin hyllyjen kätköistä. Demoni ei voinut kyllä kuin hymähtää hiljaa. Olihan se omituista ajatella osan itseään ollen jonkun muun kokoelmassa näytillä...
"Ette ole yksin ja autan teitä niin hyvin, kuin voin. Mutta Hänen Majesteettinsa turvallisuudesta huolehtiminen onnistuu paremmin teidän kyvyillänne, kuin minun."




((Nooh, kiltti demonihan Roswell on. Ja minä lähdin jo, niin. Etkö näe.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 28, 2014 3:19

Re: Tapaamme taas || Sands

Velho hymähti pienesti Roswellin mainitessa, ettei hänestä ollut suojelemaan kuningasta, jos jokin menisikin vikaan sen pikkudemonin kanssa. Tottahan se kai oli, joskin Black ei ollut täysin tietoinen Roswellin voimista. Mutta mitä fyysiseen voimaan tuli, hyvä jos tuo vanhus voitti hänet kädenväännössä. Eihän Blackilla tietenkään ollut paljoa millä kehua mutta silti! Loppujen lopuksi ei velhokaan fyysistä voimaa käyttänyt, turvautuen lähes aina magiaan jos itseä tai toisia piti puolustaa, ainakin tässä olomuodossa. Olihan hänellä se petomainenkin olomuoto, mutta jokainen isku siinäkin muodossa tuntui olevan kahta kauheampi kun velho takaisin ihmismäiseksi muuttui.

Black kuitenkin näki pointin demonin puheissa. Roswell tuskin pystyisi kuningasta suojelemaan, joten velhon olisi hyvä olla paikalla. Kuunnellessaan vielä sarvipäisen viimeisiä sanoja, kävi velho valitsemaan yhden pienemmän lasipurkin ja käveli sitten pöydän ääreen, istahtaen tuolille.
"Voin... Ainakin tulla paikalle" Black aloitti kovinkin rauhallisena "Ehkä on hyvä että paikalla on joku, joka kykenee suojelemaan Häntä jos tarve tulee... Ja en usko, että meidän kannattaa ketään ylimääräistä tähän sotkea. Se olisi tyhmää" ylimääräisten vetäminen mukaan tähän touhuun vaarantaisi kaikkien hengen. Mikäli joku ylimääräinen päättäisikin tästä asiasta käydä koko hoville kertomaan, olisi Black ainakin kuulusteltavana alta aikayksikön. Velhon ainoa turva oli prinsessa ja jos asiat liian hankaliksi menivät, tuskin nuorempi siniverisistä pitkään velhoa pystyi suojelemaan asemallaan.

"Jos ei muuta, voin ainakin viedä Henryn silmänräpäyksessä kauas siitä demonista, jos tarve.. sinä saat sitten viihdyttää sitä demonia sillä välin" Velho hymähti samalla kun viittoi demonia tulemaan lähemmäksi, ennen kuin alkoi sormillaan testailemaan tikarin terää.


// Hirveä peto! Kilttiä nähnytkään! Näen kyllä. Kovin on hiljaista nyt ilman Sandsia. Yksityisviesti lootakin ammottaa tyhjyyttään. Ei ole päivittäistä Sands viestiä sillä odottamassa. TNF kaatuu. Kaikki on menetetty. Itku tulee >: //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Joulu 28, 2014 5:27

Re: Tapaamme taas || Sands

Roswell katseli Blackin matkaa hyllyiltä tuolilleen, pienehkö lasipurkki pitkän miehen luisevissa käsissä. Ilmeisesti mieluisa purnukka oli sitten löytynyt, velhon istahtaessa tuoliinsa alas. Mitä verenluovutukseen tuli, kaikki taisi nyt olla valmiina. Demoni kävi hymyilemään toisen vihdoin suostuessa suojelemaan kuningasta – tai ainakin tulemaan paikalle. Muuta vanhuksen ei siihen tarvinnut tehdä, kuin nyökätä, hyväksyen itsekin moisen asetelman. Eihän hän oikeastaan muuta kaivannut, kuin velhon läsnäoloa vaaralliseen tilaan kaiken varalta. Black ymmärsi kyllä, kuinka tärkeää oli pitää kuningas hengissä – ja Roswellista ainakin tuntui siltä, että hän uskalsi luottaa toisen tekevän parhaansa. Ehkäpä hän oli väärässä... Mutta olihan Henry myös pyytänyt kaljupäisen velhon apua tässä tilanteessa aivan itsekin. Vielä tähän asti, Black ei ollut pettänyt kummankaan miehen luottamusta.

"Siitä olemme samaa mieltä, velho hyvä," sarvipää hymähti toisen mainitessa, kuinka muiden sotkeminen asiaan olisi typerää. Niinhän se oli. Mitä tähän tilanteeseen tuli, demoni ja velho taisivat hyväksyä toisen demonin kutsumisen helpoiten. Muiden silmissä... No, asiat voisivat mennä pahempaan suuntaan. Joku voisi kuvitella Henryn olevan jo hullu tai kenties neuvonantajansa huijaama, josta lähtisi sitten niin ikävä ketjureaktio, mitä kukaan ei varmasti halunnut. Muutenkaan Roswell ei ollut aivan varma, kuka muu voisi puolustaa kuningasta niin hyvin demonilta, kuin velho. Tsytan ei ollut sieltä kaikista pelottavimmasta ja voimakkaimmasta päästä, mutta pelkkä tavallinen ihminen voisi jäädä helposti jalkoihin. Velholla taas sitten oli omat temppunsa.

Demoni naurahti pehmeästi pienen virneen kera Blackin ehdottaessa, että Roswell saisi sitten jäädä toista demonia viihdyttämään jos tilanne sitä vaatisi. Ehkei se nyt aivan viihdyttämiseksi menisi, mutta kuninkaanhan turvallisuus oli etusijalla. Neuvonantaja oli parempi jättää jälkeen, jos se tarkoitti sitä, että Henry pelastuisi.
"Minusta teidän ei tarvitsekaan huolehtia, velhoseni. Kävi miten kävi, pitäkää huoli, että Hänen Majesteettinsa on turvassa," vanhus ilmoitti hymyillen alkaessaan kävellä kohti velhoa toisen viitottua häntä luokseen. Hän uskoi heidän molempien tietävän, kuka pitäisi "uhrata" nopean poistumisen yhteydessä – mutta ehkäpä se oli hyvä sanoa myös ääneen, aivan varmuudenvaralta.

"Kuinka haluaisitte tehdä tämän?" Roswell kävi pysähtymään istuvan velhon eteen, katsellen toisen kasvoja. Harvoinpa hän omaa vertaan kenellekään luovutti, mutta eiköhän Black sitten itse tiennyt paremmin.
"Kertokaa vain, mistä haluaisitte vertani ottaa, niin voin vetää vaatteitani syrjään. En haluaisi sotkea liikaa," vanhempi miehistä naurahti kovinkin huvittuneena. Ehkäpä kaikkien mielestä tikarilla viiltely ei ollut kauhean hauskaa, mutta demoni ei ainakaan näyttänyt olevan kovin peloissaan.




((Nooh. Ei kai Roswellia nyt pedoksi voi kutsua, syöhän hän kasviksiakin. Ja niin siinä kuule käy, kun autohittailee tuolla tavalla, niin. Hirveää. Olen loukkaantunut.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 03, 2015 9:23

Re: Tapaamme taas || Sands

Jos totta puhuttiin, ei velho ollut edes huolissaan Roswellista. Ei hän tuntenut demonia niin hyvin, että olisi jollain inhimillisellä tasolla välittänyt sarvipäisestä ja hänellä ei tunnetusti ollut minkäänlaista myötätuntoa ketään kohtaan. Joten, jos Roswell saisi kärsiä toisen demonin kutsumisen myötä, ei se velhoa haitannut saatikka surettanut. Ainoa josta hän saattoi välittää siinä tilanteessa, oli Henry. Ja sekin vain siksi, että Black tunsi olevan velkaa edesmenneelle kuninkaalle. Hänen piti suojella nuorta kuningasta kaikin mahdollisin keinoin. Jos Henry kuolisi, olisi Black epäonnistunut.
Velho kävikin hymähtämään pienesti demonin kävellessä lähemmäksi, sen pahemmin kommentoimatta asiaa. Ehkä ilmeensä kertoi jo tarpeeksi siitä, ettei kaljupäinen pahemmin välittänyt mitä demonille tapahtuisi.

Kaljupäinen selvästi mietti hetken, Roswellin kysellessä kuinka tuo halusi tehdä tämän. Jos totta puhuttiin, olisi Black mielellään viiltänyt sarvipäisen kaulan auki ja valuttanut mahdollisimman paljon verta ulos, mutta se tuskin lieni hyvä idea. Mutta, Roswell oli ilmeisesti kuolematon - ainakin tässä muodossa... tai tässä ulottuvuudessa? - joten mistä ikinä tuota tahmaista verta ottikaan, tuskin sarvipäinen siihen kuolisi. Kai.
"Jos poltan haavan umpeen, lienee fiksuinta ottaa käsivarresta. Käsitaipeesta. Moinen arpi tuskin heti parantuu ja emmehän halua kenenkään näkevän sinussa näkyviä arpia..." Velho tuumi kohottaen katseensa demonin kasvoihin "Tai miten itse mielit..."



// PETO SE ON! SEKSIPETO! eikunmitä. Niin, tämän takia minulla ei ole ystäviä eikä kukaan halua pelata kanssani >: Ehkä joskus opin virheistäni. Ehkä //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Tammi 04, 2015 2:30

Re: Tapaamme taas || Sands

Roswell odotteli kiltisti velhon miettiessä, pysyen hiljaisena ja antaessa toisen tehdä päätöksensä rauhassa. Eipä hänellä mikään hoppu ollut tulla viillellyksi, kivustahan hän ei erityisemmin nauttinut... Mutta hymy pysyi kyllä vanhan miehen huulilla tuon katsellessa kaljupäätä, eikä tuo näyttänyt merkkiäkään mistään huolesta tai hermostuneisuudesta. Lopulta Black avasi suunsa, tuumien käsivarren ollen se paras paikka. Se olisi helppo piilottaa paidanhihan alle, haava kun täytyisi polttaa umpeen sitten lopuksi. Ja siitähän se vasta arpi syntyisikin, eikä Henry välttämättä pitäisi demonin selityksistä. Roswell ei voinut kuin hymähtää, enimmäkseen omille ajatuksilleen ja tilanteen hulluudelle. Kuinkahan moni täysijärkinen henkilö antaisi jonkun muun viillellä itseään ja sitten polttaakin lopuksi?

"Pelkäänpä, etten omaa kykyä parantua täällä, velho hyvä," sarvipää virnisti alkaessaan nostaa vasenta hihaansa toisella kädellään, vetäen kankaan syrjään ja paljastaen ruskettuneen ihon sen alla,
"Mutta minun on nyt parempi pysyä täällä jonkin aikaa. Joten kyllä, mitä helpommin saan haavan piilotettua, sen parempi," demoni hymyili, ojentaen kättään kohti toista. Roswell ei oikeastaan tiennyt, kuinka Black ajatteli veren saada nätisti purkkiin... Mutta eipä hänen verensä ollut erityisen juoksevaa, joten ehkäpä he kykenisivät tekemään sille jotain.
"Olkaa hyvä, velhoseni. Tehkää, mitä teette ja ottakaa niin paljon verta, kuin saatte. Sattuuhan se, mutta... Teen parhaani ja yritän pysyä paikoillani," vanha mies kävi väläyttämään hampaansa hymynsä lomasta, nauraen ja hymyillen vielä, kun pystyi. Ääni taitaisi kyllä muuttua kellossa veitsen upotessa lihaan...




((No mutta, mistäs tuollaisia juttuja on kuultu. Etkä sinä koskaan opi virheistäsi, häpeä. Garrett-vauvakin itkee tuollaisista hirmutöistä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 04, 2015 4:00

Re: Tapaamme taas || Sands

Velho pisti merkille demonin mainitessa, ettei omannut kykyä parantua täällä. Tuolla sarvipäinen ilmeisesti tarkoitti heidän ulottuvuuttaan, tai näin Black arveli, sen pahemmin asiasta kyselemättä. Roswell vaikutti kuitenkin kovin rauhalliselta tilanteen suhteen, mikä sinällään oli uutta kaljupäiselle. Kovin moni ei pysynyt noin rauhallisena, kun joku meinasi heitä tikarilla viillellä. Hyvä vain, Blackista ei todellakaan olisi ollut rauhoittelemaan toista, mikäli tuo peloissaan tai kenties jopa hysteeriseksi olisi mennyt verenluovuttamisen suhteen. Pelko olisi vain saanut Sethin villiintymään ja Seth oli viimeinen henkilö, jota tässä tilanteessa kaivattiin...

Roswell kävi kuitenkin käärimään vasemman käden hihansa ja lopulta antoi velholle luvan hoitaa homma pois alta. Kaljupäinen selvästi harkitsi tilannetta tovin, ennen kuin nousi itse ylös ja kävi enemmän tai vähemmän väkisin saattamaan sarvipäisen istumaan puiselle tuolille.
"En yleensä yritä olla kovin varovainen näissä tilanteissa" Black aloitti nostaessaan demonin käsivarren pöydälle, lasipurnukan ylle, tuoden toisessa kädessä olleen tikarin sarvipäisen käsitaipeeseen "Mutta ehkä sinun mieliksesi koitan tämän kerran.... hoitaa tämän mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti ohi".
"En tarvitse vertasi edes niin paljoa" Velho jatkoi, samalla kun painoi tikarin terävän kärjen demonin lihaan "Mutta... Pieni määrä olisi mukava saada" Terä kävi viiltämään pitkän, koko käsitaipeen mittaisen syvän viillon demonin käteen, velhon pakottaen toisella kädellään Roswellin pitämään käsivartensa kutakuinkin lasipurnukan yllä. Eihän tuo veri saanut mennä hukkaan nyt, kun sitä oli tarkoitus kerätä talteen...


// En mistään. Henryltä. Eikun. En opi, katso nyt, taas hittailin hirveästi. Ehkä minulle pitäisi antaa bannit. Jäähylle. Pelikieltoon. Garrett vauva on nyt hiljaa ja koittaa elää siellä niin! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Tammi 04, 2015 5:22

Re: Tapaamme taas || Sands

Roswell sai levähtää vielä hetken, ennen kuin velho nousi nojatuolistaan hetken pohdinnan jälkeen ja ohjasi uhrinsa puiselle tuolille istumaan. Sarvipää meni tietenkin kiltisti mukana, antaen Blackin ohjata tuon paikalleen kuin minkäkin säyseän lampaan. Vieläkin hymy pysytteli vanhuksen ryppyisillä kasvoilla, istuen tuolilla velhon silmiä katsellessaan. Rento käsi tultiin nostamaan pöydälle kaljupään johdosta, eikä demoni vieläkään vastustellut. Helpompaa se olisi heille molemmille, jos asia hoidettaisiin mahdollisimman nopeasti pois alta... Vaikka olisihan se voinutkin olla hauskaa pistää edes hieman vastaan ja pakottaa Black tekemään kunnolla töitä veren eteen. Mutta ei, olihan velhokin ollut kiltisti ja sopimus oli tehty. Toinen ansaitsi jo palkintonsa.

Demoni naurahti velhon ilmoittaessa, kuinka tuo ei yleensä yrittänyt olla varovainen tällaisissa tilanteissa. Ilmeisesti Roswell ei sitten ollut se ainoa, jonka verta oltiin purkkiin vuodattamassa. Keltaiset silmät kävivät kyllä seuraamaan tikarin matkaa aina käsivarteen saakka, kylmän terän painaessa ihoa. Terävä se oli... Mutta ilman painoa se ei uppoaisi lihaan.
"Kuinka ystävällistä," vanhus virnisti vielä Blackin niin ystävällisesti yrittäen hoitaa asian mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti sarvipään mieliksi, mutta virneestään huolimatta katse oltiin jo käännetty pois. Kyllähän hän tiesi jo, mitä tuli tapahtumaan – eikä tuota ilmeisesti kiinnostanut katsella sitä vierestä. Pienesti miehen käsi kävi jännittymäänkin, varautuen kipuun.

Terä alkoi painautua käsitaipeeseen ihon yrittäessä pitää tunkeutujan loitolla, mutta kauaa se ei kyennyt vastustamaan, ennen kuin antoi periksi. Tikarin kärki upposi lihaan, ollen niin terävä, ettei lihas ollut juuri mikään este. Roswell puri hammastaan yhteen silmienkin puristautuessa umpeen ja huudon takertuessa tuon kurkkuun, käden vaistomaisesti yrittäen vetäytyä kauemmas kipua aiheuttavasta lähteestä. Toinen käsi takertui tuolin istuinosan ympärille, puristaen sitä rystyset valkoisina. Demoni yritti pitää kättään paikoillaan ja mölyt mahassaan, mutta Blackin alkaessa viiltää syvää viiltoa lihan poikki, ei tuo enää voinut pysyä hiljaa. Huuto sihisi hampaiden välistä, kasvaen lopulta kovemmaksi karjaisuksi, jonka Roswell pakotti hiljenemään kerättyään itsensä. Demoni puri yhä hampaitaan yhteen kivusta, tumman veren alkaessa pulputa hitaasti avonaisesta haavasta paksuina noroina.




((No mitä se nyt tuollainen on. Ei Henrylle saa mainita noin aikuismaisia asioita, järkyttyy vielä poika. Kauheaa hittailua, lopetan nyt oikeasti. Garrett-vauva jatkaa huutoaan, sillä tämä on niin kauheaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Tammi 06, 2015 8:27

Re: Tapaamme taas || Sands

Tumma katse oli seuraillut tarkkaan terää ja sen tekemää viiltoa, mutta heti kun Roswell kävi päästämään hieman kovemman karjahduksen kivusta, oli terävä katse kääntynyt tarkkailemaan sarvipäisen kasvoja turhankin intensiivisesti. Velho ei edes räpäyttänyt silmiään katsellessaan kuinka demoni pakotti huutonsa hiljenemään jääden puremaan hammasta kivusta. Kivusta, jonka aiheuttamisesta velho taas piti. Ehkä ei ollutkaan hyvä idea juuri nyt ottaa verta demonista, varsinkaan tällä tavalla, kun tuon selvät reaktiot kipuun saivat Blackin sadistisen puolen vain heräämään. Kaljupäinen kun oli luullut olevansa tarpeeksi flegmaattisessa tilassa, jotta tämän voisi suorittaa nopeasti ja rauhallisesti pois alta, mutta ilmeisesti hän oli tehnyt virhearvion. Jälleen. Silmät kävivät jälleen hakemaan punaisempaa sävyä samalla kun velho kävi laskemaan tikarin kädestään pöydälle. Katsetta ei irrotettu hetkeksikään sarvipäisen kasvoista, velhon tarkkaillen jokaista elettä ja ilmettä mitä Roswellista irti sai.

Toinen käsi piti yhä kiinni demonin käsivarresta, varmistaen ettei tuo tempaissut raajaansa pois lasipurkin yltä. Lopulta velho kuitenkin veti henkeä terävästi ja käänsi katseensa pois Roswellin kasvoista, käyden seuraamaan kuinka tuo paksu, musta veri kävi hiljalleen valumaan säiliöönsä. Ei Black sitä paljoa tarvitsisi. Vain vähäsen. Joskin, kaljupäistä sinällään kiehtoi kokeilla alkaisiko demonia heikottamaan jos tarpeeksi verta menettäisi. Sarvipäisen humanoidimuoto kiehtoi myös sinällään velhoa, joka ei kyllä ääneen kävisi kiinnostuksestaan kertomaan.
"Pyysithän Henryä pitämään suunsa kiinni kirjasta ja aikeistaan...?" Velho kävi kysymään hiljaisuuden jälkeen, koittaen keskittyä Roswellin käden tuijottamiseen.


// No ehkä se lipsahti ja nyt Henry on nurkassa itkemässä. En lopeta, olen hittimasteri. Garrett-vauva voisi oppia tukkimaan turpansa //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1560

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Tammi 07, 2015 4:51

Re: Tapaamme taas || Sands

Roswell puri hammastaan yhteen kivusta, pään ollessa kääntynyt sivulle. Hymy ainakin oli kadonnut tuon irvistäviltä huulilta, kerrankin. Kovin moni nyt vain ei sitä ollut paikalla näkemässä. Sen yhden kovemman huudon jälkeen demoni ei päästänyt juurikaan ääntä suustaan parin pienen ynähdyksen ja tukahdutetun puuskahduksen lisäksi, yrittäen hillitä itsensä. Keltaiset silmät kävivät avautumaan tikarin irrottautuessa tuon lihasta, kivun yhä säteillessä haavasta, mutta ollen paljon helpommin siedettävissä. Lämmin veri pulppusi iholle, piirtäen tummia viivoja käsivarteen valuessaan. Hitaasti Roswell kykeni taas yrittämään rentoutumista, toisen käden päästäessä irti tuolista. Katsekin kääntyi rauhallisesti vilkaisemaan kaljupäistä velhoa, eikä kättä enää yritettykään vetää kauemmas toisesta. Haava pisteli ja kirveli ikävästi.

Demoni veti syvään henkeä, katsellen oman verensä laiskaa valumista. Paksu lima näytti kerääntyvän yhteen ennen kuin se tuli liian painavaksi, katketen muusta verestä ja lässähtäen hyytymän tavoin lasipurkin pohjalle. Nopeaahan se ei ollut, mutta veri ei ollut lopettamassa virtaustaan pitkään, pitkään aikaan... Kättä käytiin siirtelemään sen verran, että kaikki veri toivottavasti tulisi valumaan purkkiin, eikä pöydälle. Jos Roswellin kättä katsoi, tuli hyvin selväksi ainakin se, että musta veri värjäsi nopeasti kaiken koskettamansa yhtä tummaksi. Enää vanhuksen kädestä ei oikeastaan pitänyt edes pitää kiinni, itsehän tuo nyt moiseen kykeni... Mutta mikäpäs siinä.

Hymy onnistui taas hitaasti palaamaan sarvipäisen miehen ryppyisille kasvoille, hieman heikkona vielä, mutta kokoajan tuo yritti itseään kasata. Suoristaen selkäänsä, keltaiset silmät kävivät katsomaan kaljupäisen velhon kalpeita kasvoja.
"Muistutin Hänen Majesteettiaan siitä, ettei tällaista ajatusta katsottaisi hyvällä. Pelkkä tieto itsessään on jo niin vaarallista ja epäilyttävää, ettei itse kuningaskaan siitä välttämättä selviäisi, jos muut tietäisivät," Roswell avasi suunsa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, tuon sanojen ja äänen taas ollessa rauhallisia ja hallittuja. Aukinaisen haavan kipu ei ollut mitään verrattuna siihen, kun veitsellä revittiin kättä auki.
"...Hänen Majesteettinsa näytti haluavan kertoa joillekin yksilöille, jos aikoo sen demonin kutsua hoviin. Turvallisuussyistä. En kuitenkaan ole varma, ketkä kaikki siihen joukkoon kuuluisivat."




((Sittenhän Henryä pitää mennä lohduttamaan. Voi pientä. Minä lähdin jo, et voi enää koskaan hittailla. Garrett-vauvalla ei ole turpaa, vain kaunis pieni suu, niin.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 07, 2015 7:40

Re: Tapaamme taas || Sands

Velho kävi tuhahtamaan terävästi, hiljaisesti Roswellin kertoessa muistuttaneensa Henryä siitä, ettei tällaisia touhuja katsottaisi hyvällä. Se oli totta, muutenkin tämä tieto tuntui löytyvän kovin epäsuopeaan aikaan. Jos Kuningas jäisi nyt kiinni demonien kanssa leikkimästä, ei siitä seuraisi hyvää kenellekään. Henry oli jo suututtanut piispan ja kovin moni ei pitänyt kuninkaan taruolentomyönteisestä ajattelutavasta, mutta sentään kukaan ei ollut vielä ääntään korottanut siniveristä vastaan. Vielä. Kai sekin olisi ajankysymys, varsinkin jos Henry ei koittaisi korjata välejään piispaan.

Velhon katse pysyi tiukasti demonin kädessä, kaljupäisen seuraillessa veren hidasta valumista lasipurkkiin. omalla tavallaan se oli yllättävänkin kiehtovaa katseltavaa. Tosin, Roswellin seuraavien sanojen myötä Blackin katse kääntyi terävästi sarvipäisen kasvojen puoleen. Henry aikoi kertoa jollekulle vedoten turvallisuussyihin? Ehkä Henry halusi varottaa tietyille tahoille mahdollisesta demonista, jos se pikkupiru tänne kutsuttaisiin?
"... Hän ei saa kertoa kenellekään" Velho kävi nopeasti kuitenkin vastaamaan, katseen kääntyen samalla takaisin demonin käteen "En luota, että salaisuus pysyisi kenelläkään, jolle siitä kerrottaisiin. Liian riskialtista kertoa, edes läheisille".
"Varsinkaan läheisille..." Velho lisäsi vielä mutisten sen pahemmin selittelemättä itseään. Kyllä hän tiesi kuinka läheiset Lilyn ja Henryn välit olivat ja jos prinsessa saisi tästä tietää, saisi pian myös koko hovi. Lily tuskin hyväksyisi tätä touhua ja tekisi kaikkensa estääkseen sen, mikäli Henry meinasi demonin tietoja käyttää. Kuningattaresta Black ei ollut varma, mutta uskoi tuon olevan samalla kannalla prinsessan kanssa. Täten parasta olisi, ettei Henry edes kahdelle läheisimmälle ihmiselleen tästä kertoisi. Näin Velhon mielestä.


// Kyllä, joku nyt lohduttamaan Henryä ennen kuin se itkee itsensä kuiviin. Et voi paeta, tulen hittailemaan elämääsi. Hirveä avonainen monttu tuo kyllä on. Ei pieni eikä kaunis. //
Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia