Roswell – kenties yllättäen – nyökkäsi myöntyvästi velhon käydessä nopeasti ilmoittamaan, ettei kuningas saisi kertoa tästä kenellekään. Samat epäilykset hänelläkin oli, koskaan ei voinut tietää, kuka kävisi kertomaan asiasta muille. Toisten mielestä kuningas oli kenties menettänyt järkensä ja siten oli pelastamassa valtakunnan, toisten mielestä neuvonantaja oli kenties myrkyttänyt kuninkaan mielen ja siten teko olisi Henryn parhaaksi... Tai kenties joku vain vahingossa lipsautti asian suustaan, sellainenkin tapa ihmisillä joskus oli. Vain poika, velho ja demoni olivat tässä asiassa niin pahasti kiinni, ettei kenelläkään heistä ollut mitään halua sabotoida yritystä. Jos väärät henkilöt kuulisivat, olisi kaikkien heidän aikansa tässä hovissa loppu. Mutta vaikka Roswell oli Blackin kanssa samaa mieltä, ei hän ollut estänyt kuningasta ajattelemasta asiaa. Turvallisuus oli tärkeää, ja kyllähän hän ymmärsi, että joillekin kertominen voisi saada tilanteesta turvallisemman.
Sarvipää kävi hieman nostamaan toista kulmaansa Blackin tuhahtaessa, ettei Henryn todellakaan pitäisi kertoa läheisilleen. Demoni tunsi kuningassuvun kovin huonosti, eikä tuo halunnut käydä ahdistelemassa raskaana olevaa naista. Joten, hän oletti velhon tietävän paremmin. Kuninkaalla ei itselläkään ollut tapana puhua perheestään paljoa, eikä neuvonantaja halunnut tunkeilla.
"Jos jotain tapahtuu ja se demoni pääsee vapaaksi... Se voi saada paljon tuhoa aikaiseksi, jos kukaan ei ole valmistautunut pysäyttämään sitä," Roswell aloitti, antaen silmiensä valua alemmas katsomaan oman verensä tippumista,
"Joten, ymmärrän Hänen Majesteettinsa syyn. Minä en voi luvata kaikkien pysyvän turvassa, itse en voi ketään suojella ja siten kutsua Hänen Majesteettinsa ajatusta turhaksi. Voitteko te luvata sen, velho hyvä?" Keltaiset silmät nousivat taas katsomaan Blackin kasvoja, vakavina. Demonilla ei ollut vaihtoehtoa tarjota kuninkaalle, joten hän ei ollut estänyt tai ehdottanut muuta. Mutta jos velho kykeni vakuuttamaan pojalle, ettei syytä huoleen ollut... Olisi sarvipääkin siihen tyytyväinen, pitäen tämän suunnitelman mieluusti vain heidän kolmen kesken.
((Roswell menee kyllä. Henry pääsee syliin istumaan ja sitten juodaan kuumaa kaakaota ja puhutaan pojista. Ja minä lähdin jo, hyvästi. Koskaan emme enää näe. Garrettille ei saa sanoa noin rumasti, tai tuo alkaa riehumaan. Heittää kuule sohvatyynynkin lattialle!))