Tapaamme taas || Sands

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Tammi 2015, 23:11

Roswell – kenties yllättäen – nyökkäsi myöntyvästi velhon käydessä nopeasti ilmoittamaan, ettei kuningas saisi kertoa tästä kenellekään. Samat epäilykset hänelläkin oli, koskaan ei voinut tietää, kuka kävisi kertomaan asiasta muille. Toisten mielestä kuningas oli kenties menettänyt järkensä ja siten oli pelastamassa valtakunnan, toisten mielestä neuvonantaja oli kenties myrkyttänyt kuninkaan mielen ja siten teko olisi Henryn parhaaksi... Tai kenties joku vain vahingossa lipsautti asian suustaan, sellainenkin tapa ihmisillä joskus oli. Vain poika, velho ja demoni olivat tässä asiassa niin pahasti kiinni, ettei kenelläkään heistä ollut mitään halua sabotoida yritystä. Jos väärät henkilöt kuulisivat, olisi kaikkien heidän aikansa tässä hovissa loppu. Mutta vaikka Roswell oli Blackin kanssa samaa mieltä, ei hän ollut estänyt kuningasta ajattelemasta asiaa. Turvallisuus oli tärkeää, ja kyllähän hän ymmärsi, että joillekin kertominen voisi saada tilanteesta turvallisemman.

Sarvipää kävi hieman nostamaan toista kulmaansa Blackin tuhahtaessa, ettei Henryn todellakaan pitäisi kertoa läheisilleen. Demoni tunsi kuningassuvun kovin huonosti, eikä tuo halunnut käydä ahdistelemassa raskaana olevaa naista. Joten, hän oletti velhon tietävän paremmin. Kuninkaalla ei itselläkään ollut tapana puhua perheestään paljoa, eikä neuvonantaja halunnut tunkeilla.
"Jos jotain tapahtuu ja se demoni pääsee vapaaksi... Se voi saada paljon tuhoa aikaiseksi, jos kukaan ei ole valmistautunut pysäyttämään sitä," Roswell aloitti, antaen silmiensä valua alemmas katsomaan oman verensä tippumista,
"Joten, ymmärrän Hänen Majesteettinsa syyn. Minä en voi luvata kaikkien pysyvän turvassa, itse en voi ketään suojella ja siten kutsua Hänen Majesteettinsa ajatusta turhaksi. Voitteko te luvata sen, velho hyvä?" Keltaiset silmät nousivat taas katsomaan Blackin kasvoja, vakavina. Demonilla ei ollut vaihtoehtoa tarjota kuninkaalle, joten hän ei ollut estänyt tai ehdottanut muuta. Mutta jos velho kykeni vakuuttamaan pojalle, ettei syytä huoleen ollut... Olisi sarvipääkin siihen tyytyväinen, pitäen tämän suunnitelman mieluusti vain heidän kolmen kesken.




((Roswell menee kyllä. Henry pääsee syliin istumaan ja sitten juodaan kuumaa kaakaota ja puhutaan pojista. Ja minä lähdin jo, hyvästi. Koskaan emme enää näe. Garrettille ei saa sanoa noin rumasti, tai tuo alkaa riehumaan. Heittää kuule sohvatyynynkin lattialle!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2015, 18:38

Velho vain hymähti kuivahkosti Roswellin mainitessa, että vapaaksi päästessään se demoni saattaisi aiheuttaa tuhoa jos kukaan ei häneen olisi valmistautunut. No ehkä se piti paikkansa, mutta kaljupäisen ymmärtämän mukaan se demoni ei ollut kovinkaan voimakas, saatikka vaarallinen, ellei sille teräasetta antanut. Se oli tosin vain oletus, ties vaikka se pirulainen lisävoimia olisi jostain saanut. Siltikin, velho uskoi helposti päihittävänsä yhden demonin. Jos kerta haltiakuningaskin tuota pystyi narussa pitämään. Ehkä velho luuli itsestään liikoja tai aliarvioi vastustajan, mutta tämä mielipide hänellä oli siitä demonista juuri nyt. Sen näkisi sitten, oliko hän ollut väärässä vai ei.

Katse kääntyi taas pienesti demonin puoleen tuon kysellessä, pystyikö velho lupaamaan kaikkien pysyvän turvassa. Black pysyi hiljaa pelottavankin hiljaisen tovin, ennen kuin kävi vastaamaan tuohon kysymykseen.
"Voin taata niiden turvallisuuden, jotka katson suojelemisen arvoisiksi..." Velho vastasi vaisusti. Hän ei aikonut suojella koko hovinväkeä vain hyvää hyvyyttään, ellei jonkun vahingoittumisesta koituisi Henrylle hankaluuksia.
"Jos se ei ole tarpeeksi hyvä, minä en muuta asialle voi" Velho lisäsi käyden nyt arvioimaan lasipurkkiin valuneen veren määrää. Eipä sitä paljoa ollut, hyvä jos puolillaan, mutta tarpeeksi velholle tähän hätään. Ehkä jos lisää tulisi tarvitsemaan, voisi uutta vaihtokauppaa miettiä...
Black napsutteli toisen kätensä sormia muutaman kerran yhteen, jolloin koko käsi lähti hakemaan lämpöä itseensä, sen pian alkaen hohkaamaan ja väreilemään kuumuudesta.
"Valmiina?" velho kysyi vilkaistessaan demoniin, haluten tuon olevan valmis haavan polttamiseen ennen kuin moista käytiin toteuttamaan. Yllätyksenä Roswell moista tuskin halusi osakseen.



// Joo kuulostaa hyvältä <: Henry on heti iloisempi. No hyvästi sitten. Turha tulla ovelle itkemään kuinka kaipaat kainalooni ja kuinka yhä kaipaat yhteisiä illallisiamme jossa sinä söit kaiken. Garrett nyt rauhoittuu ennen kuin tukistetaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Tammi 2015, 00:44

Roswell antoi omien silmiensä katsella velhon kasvoja, pitäen katsekontaktin yllä niin kauan, kuin Black itsekin. Hetken aikaa pari istui toisiaan tuijottamassa hiljaa, eikä nopeaa vastausta kysymykseen saatu. Demonilla ei ollut kuitenkaan kiire. Veri valui aivan yhtä hitaasti lasipurkin pohjalle, eikä hän voinut lähteä ennen kuin velho oli tyytyväinen saamaansa määrään. Oman puolensa sopimuksesta sarvipää piti – mutta eihän hänellä ollut vaihtoehtoakaan. Lopulta Black avasi suunsa, eikä käynyt lupaamaan oikeastaan mitään. Roswell kohotti hieman kulmaansa, hänellä kun ei sattunut olemaan tietoa siitä, kuka velholle nyt oli suojelemisen arvoinen. Kaljupää kun osasi olla omanlaisensa, erakkomainen persoona. Kenties siihen listaan ei kuulunut monia – tai ehkäpä siihen kuului enemmän, kuin kukaan muu edes tiesi.

Vanhempi miehistä myhähti hieman mietteissään, tällä hetkellä joutuen sellaiseen tilanteeseen, josta tuo ei oikeastaan tiennyt mitään. Se oli oikeastaan ikävä tunne niin paljon kokeneelle. Velhoa hän ei vain sattunut tuntemaan tarpeeksi hyvin... Mutta Henryn hän taisi tuntea paremmin.
"Hänen Majesteettinsa ei hyväksyisi, jos sivulliset vahingoittuisivat," demoni aloitti päätään hieman kallistaen, katse ja huulet vakavina,
"Hänelle teidän täytyisi luvata enemmän, jos haluatte Hänen Majesteettinsa mielen muuttaa. Ja jos ette sitten onnistu pitämään lupaustanne... Hänellä ei ole mitään syytä luottaa meihin uudestaan samanlaisissa tilanteissa," Roswell jatkoi kertoessaan ne selvät tosiasiat. Henry ei suostuisi, jos riski muiden vahingoittumiseen "omasta" syystään oli liian suuri. Ja jos kuningas ei suostuisi velhon ja demonin hoitavan muidenkin turvallisuudesta... Tulisi poika sitten kertomaan muille. Demonia Blackin ei pitänyt vakuuttaa, Henrystä nyt oli kyse.

Sormiennapsuttelu sai sarvipään kääntämään katseensa pois velhon kalpeista kasvoista, katsellen luisevia sormia. Syy selvisi pian ilman alkaessa väreillä käden kokoamasta lämmöstä, koko käden lopulta alkaessa hohkata kuumuuttaan. Selvää oli, että käsi oli polttavan kuuma. Keltaiset silmät kävivät nopeasti vilkaisemassa lasipurkkia, joka ei ollut vielä edes täyttynyt limaisesta verestä. Kenties tämä oli kuitenkin velholle tarpeeksi. Ahneudesta toista ei ainakaan voisi syyttää.
"Hetki, velhoseni," Roswell virnisti muka kovinkin huvittuneena Blackin kysellessä, josko tuo oli valmiina siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tämä oli se viimeinen hetki, milloin demoni edes kykeni hymyilemään vähään aikaan. Kukapa hullu pyytäisi muita polttamaan itseään? Tuskin kovin moni – mutta tässä tilanteessa kuninkaan neuvonantaja sitten taisi olla se hullu.

"Olkaa hyvä," demoni antoi vihdoin luvan, katsoessaan sivulle ja tuon kehon jännittyessä jo, varautuen kipuun. Veri tippui yhä haavasta, ja senhän takia tätä ei turhaan pitkitetty. Vaikka Roswell olisi niin mieluusti lähtenyt ilman kätensä polttamista, muut eivät olisi taitaneet arvostaa sotkuista verivanaa neuvonantajan perässä...




((Siinä Lily nyt näkee, että Henry tarvitsee tuollaisia miehekkäistä neuvonantajia, niin. Ja minä kuule en itke koskaan, voin syödä ruoat jääkaapistasi aivan hyvin yksinkin. Niin. Garrett ei rauhoitu ja hän on kreivi, joten häntä ei saa tukistaa!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2015, 18:33

"Tiedän" Velho kävi vastaamaan nopeasti demonin huomauttaessa, ettei Henry hyväksyisi sitä, jos sivulliset kävisivät kärsimään tämän tempauksen myötä "En silti aio luvata sen enempää mitä jo sanoin. Voin suojella kuningassukua, heidän läheisiään, korkea-arvoisia kenraaleja... Mutta en koko hovia. Jos jotain menee vikaan. Jos se demoni pääseekin kahleista ja vahingoittaa, pahimmassa tapauksessa tappaa jonkun, niin olkoon se sitten opetus nuorelle kuninkaalle".
Katse kohosi vakavasti demonin puoleen, velhon selvästi tarkoittaen sanojaan.
"Hänen pitää tiedostaa riskit. Ja jos riskeistä huolimatta päätyy kutsumaan sen demonin tänne, on hänen myös oltava valmis kantamaan vastuu seurauksista, jos jokin menee vikaan. Tämä on vaarallinen leikki, mihin hän on ryhtymässä, emme saa tehdä tästä helppoa hänelle. Demonien kanssa leikkimisen ei pidä olla helppoa, saatikka täysin turvallista. Hän joko oppii sen nyt, tai ei koskaan ja ennen kuin huomaatkaan on hän leikkimässä sellaisten voimien kanssa, joilta edes minä en voi suojella ketään" Kuumana hohkaava käsi kävi jopa kerran jos toisenkin roihahtamaan liekkeihin velhon puhuessa, ollen haudanvakavana puheidensa suhteen.

"Olet antanut hänelle liian vaarattoman kuvan demoneista. Syytän sinua, jos hän ei osaa varautua pahimpaan" Sen pahemmin Black ei enää viivytellyt, kerta Roswell luvan oli antanut. Velho kävi iskemään roihahtelevan kätensä peukalon vasten vuotavaa käsitaivetta, lähtien tuskallisen hitaasti vetämään peukaloaan haavaa pitkin, polttaen mokoman umpeen edetessään. Toinen käsi piti jälleen tiukasti kiinni demonin käsivarresta, päästämättä tuota pakenemaan yhtään kauemmaksi. Samalla velho koitti myös pitää tuon kätensä normaalina, vaikka sisäinen roihu meinasi käydä kuumentamaan myös toisen käden. Sen pienen lämmönnousun saattoikin tuntea vähän väliä kämmenessä, joka ei kuitenkaan piinaavan saatikka polttavan kuumaksi käynyt missään välissä muuttumaan. Ainakaan vielä.


// Lily on kyllä sitä mieltä, että demoni voisi yhä painua hiiteen. Ja jättää Henryn rauhaan. Henry on iso mies ei hän tarvitse tuollaista hoivaa >:< Kyllä vähän kyyneleitä tirautat yksin kun vuoteessasi makaat iltaisin. Et mee mun jääkaapille siellä ei oo mitään muutenkaan. Kyllä Garrettia nyt tukistetaan ja kovasti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Sands » 11 Tammi 2015, 02:54

Roswell mutristi hieman huuliaan velhon edelleen ollessa sitä mieltä, ettei aikonut kaikkia suojella. Ehkäpä toista ei kauheasti kiinnostanut muiden henki, niitä korkea-arvoisia ihmisiä Black kyllä oli valmis suojelemaan... Mutta opetuksena toinen oli tätä pitämässä kuninkaalle, jos jokin menisikin pieleen. Demoni kävi hieman nostamaan toista kulmaansa katsoessaan velhoon päin, eikä oikeastaan pitänyt siitä suunnasta, mihin kaljupää oli tämän viemässä. Henry ei paljoa tiennyt demoneista, eikä kenties sitten niistä riskeistäkään, mutta ei kai muiden henkeä saanut uhrata sen takia? Vain, että kuningas "oppisi"? Selväksi tuli, ettei Black erityisemmin pitänyt demoneista, ei luottanut niihin lainkaan. Siitä Roswell ei toista voinut moittia, olihan se kovin järkevä tapa oikeastaan... Mutta eiköhän Henrykin tietänyt demoneiden olevan vaarallisia? Sen suhteen ei kyllä viattomia sivustakatsojia täytynyt uhrata, siihen sarvipää ei halunnut alkaa. Velho taisi kyllä olla nyt turhan huolissaan, ei kuninkaalla ollut mitään syytä kääntyä minkään vaarallisemman voiman puoleen – ja mahdollisuus olisi, että Henry menettäisi asemansa kuninkaana, jos jokin menisi pieleen.

Sarvipäisen miehen katse kääntyi kunnolla kohti velhoa toisen mutistessa, että Roswellia Black syyttäisi kuninkaan varomattomuudesta, hän kun muka oli antanut liian vaarattoman kuvan lajitovereistaan nuorukaiselle. Halusiko velho hänen muka olevan uhkaavampi? Sehän ei oikein hänen asenteeseensa sopinut. Keltaiset silmät olivat hieman kyselevät, mutta mitään vanhus ei ehtinyt sanoa, ennen kuin tulikuuma peukalo iskettiin vasten tuon lihaa, huudon karatessa tuon kurkusta. Demoni veti tietenkin vaistomaisesti kättään pois polton alta, mutta pitkälle tuo ei päässyt. Black piti kättä paikoillaan niin hyvin kuin voi, joten Roswellkin lopetti sen riuhtomisensa aikanaan. Kipu oli kuitenkin kova, palaneen lihan käryn noustessa ilmaan haavan palaessa umpeen. Polttaminen oli vain niin tuskallisen hidasta, pakottaen demonin kärsimään kivusta liiankin pitkään omasta mielestään. Tai kenties aika vain tuntui matelevan kivun takia. Velhon toinenkin käsi tuntui kovin kuumalta, mutta ehkäpä sarvipää vain kuvitteli sen. Ehkäpä kipu sai tuon koko kehon tuntumaan lämpimämmältä, kuin se oikeastaan olikaan. Muuta vanha mies ei voinutkaan tehdä, kuin yrittää istua paikoillaan ja hillitä huutojaan, mutta täydellisesti se ei sujunut.




((Ei, kyllä Henry tarvitsee hellimistä. Minä en kuule mitään kyyneleitä tirauttele, pieruja vain turauttelen. Jääkaapissasi ei ole mitään, sillä minä söin sen tyhjäksi. Garrett huutaa vain kovempaa, jos tukistetaan.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2015, 08:00

Mitään ei sarvipää ei ehättänyt sanoa, kun velho oli jo aloittanut toimenpiteen. Jälleen ne huudot saivat velhon virnuilemaan itsestään, silmien hakiessa entistä punaisempaa sävyä. Piinallisen hitaasti kaljupäinen jatkoi toimenpidettä, antamatta Roswellille minkäänlaista tilaisuutta perääntyä. Parempi se oli kerralla hoitaa pois alta, kunnolla, eikö? Ja no, olihan toisen kärventämisessä se oma viehätyksensä sadistiselle mielelle, ehkä se oli käynyt jo turhankin selväksi. Katse lipui demonin käsivarresta tuon kasvojen puoleen jälleen, velhon seuraillessa noita tuskaisia ilmeitä aikansa. Black ei todellakaan pitänyt mitään kiirettä nyt, tuntuen jopa pitkittävän operaatiota ihan vain omaksi ilokseen.
Lopulta haava oli kuitenkin poltettu umpeen, käryten velhon kosketuksen myötä. Black kävi päästämään irti täysin demonista, napaten pöydällä olleen lasipurnukan käsiinsä ja katosi yllättäen paikalta kokonaan. Kauaa ei velho poissa ollut, kun kaljupää jo palasi. Lasipurnukka kera demonin veren oli viety turvaan, säilöön jonnekin ja nyt velho piteli käsissään kylmässä vedessä liotettua rättiä, joka läiskäistiin kovinkin säälimättömästi demonin poltetulle haavalle.

"Nyt voit poistua" Velho töksäytti kävellessään kauemmaksi demonista, käyden lössähätämään nojatuoliinsa lopulta, eikä enää edes vilkaissut demonin puoleen. Jälleen kerran piti velhon hillitä itsensä ja pitää Seth kurissa, ettei demoni olisi pian ilmiliekeissä.



// Ei tarvitse. Ja jos tarvitsee saa hän sitä jo waifultaan. Siellä piereskelet ja itket samaan aikaan. No niinpä, mitään en myöskään jääkaappiin enää pistä KOSKA SINÄ SÖISIT SEN TAAS. Ehkä Garrettin kannattaisi hankita kaljuksi ajelua? Black suosittelee, ei voi kukaan tukistaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Tammi 2015, 15:00

Polttava kipu oli suorastaan sietämätön, mutta Roswell tiesi, ettei hän voinut paeta paikalta. Jos hän halusi haavansa umpeen, tämä toimenpide oli suoritettava. Hänellä ei ollut aikaa kadota hetkeksi hovista haavojaan nuolemaan – ei nyt, kun kuninkaalla oli jotain näin suurta mielessä. Eikä demoni voinut edes riuhtoa kättään kivuissaan, ettei velhoparka tulisi mukana ja luultavasti vahingossa tönäissyt lasipurkkia pöydältä. Uudestaan sarvipää ei halunnut tätä toimenpidettä tehdä, se oli varma! Huutoa oli hankala pysäyttää, mutta yritys oli kova. Hampaita purtiin yhteen, mutta aina jokin ynähdys tai sihinä pääsi niiden välistä sujahtamaan, jos huuto jostain syystä jäi kurkkuun. Silmiä painettiin umpeen kovasti, mutta kipuun se ei auttanut lainkaan. Tulikuuma peukalo piirsi tuskallista viivaansa hitaasti käden poikki, eikä Roswell voinut sille mitään.

Lihan käry leijui ilmassa senkin jälkeen, kun velho oli lopettanut. Sarvipää tunsi olonsa kovin heikoksi, istuen tuolilla ryhdittömänä ja oikein hiljaisena. Käteen sattui yhä. Arpi esti veren virtauksen, mutta käsivarsi oli yhä tumman liman peitossa ja palovammaa poltteli ja kirveli. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, mitä demoni hetki sitten oli joutunut kokemaan. Sen kivun Roswell kykeni kestämään ilman yhtään ynähdystä. Muu maailma oli kadonnut tuon ympäriltä, eikä siinä tilanteessa paljoa ajateltukaan. Käsi makasi pöydällä kovin elottomana, eikä sormeakaan liikautettu keltaisten silmien tuijottaessa kaukaisuuteen kovin poissaolevina. Hetkihän siinä meni, ennen kuin vanhus sai itsensä koottua taas kasaan.

Märkä rätti läiskähti oikein kivuliaasti kädelle, saaden demonin huutamaan kivusta. Siihen ei oltu varauduttu ja pienikin kosketus sattui. Kylmyys toi kuitenkin jonkinlaista helpotusta, eikä vanhempi miehistä liikahtanut edelleenkään, antaen rätinkin pysyä haavallaan. Hitaasti sitä kyettiin rauhoittumaankin, mutta Black oli jo häätämässä vierastaan muualle. Minnekään Roswell ei kuitenkaan mennyt, istuen paikallaan hiljaisena vielä aimo tovin.
"...Ette halua kuninkaan kertovan muille suunnitelmistaan, ettehän?" Roswell kävi vihdoin avaamaan suunsa selkäänsäkin suoristaessa, kääntäessään kasvonsa kohti velhoa nojatuolissaan,
"Voin yrittää vakuuttaa Hänen Majesteettinsa siitä, ettei siihen ole syytä. Mutta jos jotain tapahtuu, olette te siitä vastuussa ja te joudutte selittämään, velho hyvä. Mitä luultavimmin Hänen Majesteettinsa ei enää tule luottamaan meihin turvallisuusasioissa, jos annatte jonkun haavoittua. Pitäkää se mielessänne."




((Henry tarvitsee vahvat miehekkäät kädet ja karvaisen rinnan, jota vasten nojata, niin. Mitkään vaimokkeet siihen sovi. Tosimiehet eivät itke, pierevät vain. Siksi minäkään en voi itkeä, mutta jääkaappisi voin kyllä aina tyhjentää. Käypä kaupassa. Ja Garrett ei suostu kaljuksi, niin!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2015, 06:03

Black piti suunsa kiinni ja kävi hieromaan kovinkin turhautuneesti kaljua päätään. Nimenomaan turhautuminen nyt näkyi päällimmäisenä velhosta, joka koitti aina peittää kaikki mahdolliset tunnetilansa toisten seurassa. Tosin viimeaikoina se oli epäonnistunut kovinkin usein, mukaan lukien tämä hetki. Katse tuijotti hetken takkatulta velhon kuunnellessa sarvipäisen puheita, Hansin tietämättä mitä nyt varsinaisesti halusi vastata Roswellille. Hän halusi räjähtää, esittää ne kaikki kysymykset mitä päässä oli pyörinyt ja vaatia vastauksia niihin, mutta toisaalta hän halusi myös pysyä hiljaa ja olla kyselemättä mitään. Ei hän tiennyt enää, mitä itseltään tai muilta halusi.

"Olisi parasta...", Black aloitti rauhallisen rohisevalla äänellä, aivan kuin velho ei olisi saanut vuorokauteen vettä lainkaan "Ettei hän kerro kenellekään".
"Se on liian riskialtista. Henkilöt joille voisin kuvitella hänen kertovan tästä - vaimo, siskonsa, ehkä papitar... - saattaisivat reagoida kovinkin... Negatiivisesti. Enkä nyt puhu siitä, että he vain kieltäisivät häntä tekemästä niin. Siskonsa... Vaimoni, varsinkin, reagoisi asiaan niin negatiivisesti, että tieto suunnitelmista varmasti leviäisi" Velho kävi avautumaan itselleen epätavanomaiseen tapaan, pitäen yhä katseensa kaukana demonista "Olisi parasta, että Henry pitäisi suunsa kiinni, näin etukäteen".
"Me emme ansaitse hänen luottamustaan muutenkaan" Black jatkoi viimein vilkaisten Roswellin puoleen "Minä olen mielipuoli, epävakaa, hyvä etten ole jo teloitettavaksi joutunut. Ja sinä olet... demoni. Hänen ei pitäisi luottaa meihin, mutta hän ei tiedä kaikkea ja on myös naiivin luottavainen... Toivoa sopii, ettei se koidu hänen turmiokseen loppujen lopuksi".


//No mutta Henry voi mennä itkemään Constan rintaa vasten. Siinä vasta miesten mies. Consta on alfa. Tosimiehetkään eivät piere niin suuresti, mitä minä. Joten kauas jääkaapistani, tai tulee kaasupommi päin naamaa nii. Juuri kävin kaupassa, söin jo kaiken. NIII. Garrettista nyt kalju. Heti. Koska Marduk saa tulla kiusaamaan taas Garrettia? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Sands » 23 Tammi 2015, 18:57

Roswell piti katseensa kaljupään kasvoissa, vaikka velho itse näytti kovastikin välttävän minkäänlaista katsekontaktia. Kaksikko istui hetken hiljaa takkatulen rätinässä, eikä demoni juuri liikauttanut eväänsäkään toista katsellessaan. Märkä rätti toi niin helpotusta kuin epämukavaa kirvelyäkin – tai kenties poltettu haava vain kirveli. Blackin sanat olivat oikeastaan tervetulleita, saaden demonin keskittymään johonkin muuhun ja niin kivun unohtuvan edes hetkeksi. Samaa mieltä velho oli yhä, eikä Roswell oikeastaan missään välissä ollut muuta mieltä: parempi oli, jos kukaan ei kuulisi kuninkaan suunnitelmista. Mutta tällä kertaa Black lisäsi, että prinsessa Lily etenkin voisi reagoida tavalla, joka ei muilta jäisi näkemättä ja kuulematta. Joku toinen olisi kenties luottanut mieluummin prinsessaan kuin velhoon, mutta sarvipäinen mies taas mutristi hieman huuliaan mietteliäänä. Olihan prinsessa kuitenkin Blackin vaimo ja siten kaljupää tunsi naisen paremmin, kuin demoni itse. Hänellä ei ollut varaa käydä arvuuttelemaan, millainen nainen Lily pohjimmiltaan oli. Ei tässä tilanteessa.

Ryppyiset kasvot vääntyivät kuitenkin hymyyn velhon vihdoin vilkaistessa kuninkaan neuvonantajan puoleen, huvittuneina toisen sanoista. Blackin mielestä kumpikaan heistä ei sitä kuninkaan luottamusta ansainneet nytkään, mutta hassuahan se oli sanoa tässä tilanteessa.
"Silti olemme ne ainoat henkilöt, jotka eivät tästä varmastikaan kertoisi," Roswell naurahti pehmeästi, todellisuuden ollessa kovin hullunkurinen. Olihan velho omanlaisensa henkilö, ja hän taas itse oli... Demoni. Muita syitä Black ei käynyt listaamaan, mutta monelle se syy oli enemmän, kuin tarpeeksi. Ja silti molemmat miehet tässä huoneessa olivat elämänsä aikana palvelleet kuninkaan neuvonantajina, toinen isän ja toinen pojan.

Sarvipään käsi nousi viileälle, märälle rätille, uskaltautuen nostamaan sen haavalta käydäkseen pyyhkimään muuta kättä. Itse haavaan ei uskallettu koskea, mutta tumman veren jälkeensä jättämät valumajäljet demoni kävi pyyhkäisemään iholtaan.
"Kuten sanoin, en halua käydä valehtelemaan Hänen Majesteetilleen... Mutta Hänen Majesteettinsa pysyy hiljaa vain, jos uskoo kaikkien olevan turvassa teoistaan huolimatta," Roswell kertasi jo sanoneensa asiat, silmien katseen valuessa alas katselemaan puhdistusoperaatiota,
"Jos ette väitä vastaan, oletan, että aiotte tehdä parhaanne kaikkien suhteen ja kerron sen myös itse kuninkaalle. Teen mitä voin vakuuttaakseen Hänen Majesteettinsa, enkä valehtele, sillä toimin tietämättömyydestä. Toivoisin kuitenkin teidän suojelevanne kaikkia kykynne mukaisesti, jos se pieni otus pääsee karkuteille."




((Consta on pieni poika Roswelliin verrattuna. Roswellilla on niin komeat sarvetkin, niistä on aina hyvä pitää kiinni, kun ajelee demonilla. Eipähän tipu. Minä söin ostoksesi ennen sinua, niin, pienet tuhnusi eivät edes tunnu missään. Garrett änkyröi ja heittelee tyynyjä, mutta Marduk saa aina kiusata Garrettia. Sillä Garrettilta ei kysytä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2015, 18:33

Kaljupäinen naurahti kuivahkosti Roswellin mainitessa heidän olevan ainoat henkilöt, jotka eivät varmasti menisi kertomaan eteenpäin näistä puuhista. Tottahan se oli, mutta syy tuskin oli niin kovin jalo. Velho uskoi heidän pysyvän hiljaa puhtaasti vain oman hyvän vuoksi, ei Henryn tähden. Tai näin Black ainakin oli liikkeellä. Lähtiessään mukaan tähän pieneen leikkiin oli Hans pistänyt oman päänsä pölkylle. Tieto tästä yhdellekin väärälle taholle ja saattaisi velho hyvinkin olla teloitettavana. Sentään hänellä oli Lily jota käyttää hyväksi oman nahkansa pelastamiseksi, mutta sitä ei tiennyt, kuinka kauan siniverinen jaksoi velhoa suojella.
Pitkä huokaus karkasi kaljupäisen suusta demonin jatkaessa puheitaan. Roswell halusi velhon vakuuttavan, että tekisi kaikkensa suojellakseen kaikkia mahdollisia, mikäli pikkupiru pääsisi syystä tai toisesta rällästämään vapaana. Hans pysyi hiljaa jälleen, katseen kääntyen takaisin takkatuleen. Eipä hänellä oikeastaan ollut syytä kieltäytyä yrittämästä pitää se piru aisoissa. Ehkä kaljupäinen myös uskoi tyhmänvarmasti siihen, ettei moisille lupauksille ollut edes tarvetta. Ei se demoni häneltä karkaisi. Kai.

"Kuningassuku on etusijalla... Muista en lupaa mitään varmaksi" Black lopulta vastasi sarvipäiselle, pitäen katseensa yhä takkatulessa "Mutta ei se pääse pakoon" velho lisäsi kuulostaen kovinkin varmalta omiin taitoihinsa. Olihan hänellä kokemusta, kantapään kautta jopa, ei se pieni piru pääsisi karkuteille. Niin kauan kun velho siitä oli vastuussa eikä kukaan ylimääräinen tulisi tunkemaan paikalle.
"... Oliko vielä muuta?" Sivusilmällä kalupäinen kävi vilkaisemaan Roswellin puoleen, kääntämättä kuitenkaan kasvojaan sarvipäätä kohden.


// ROSWELL ON PIENI. Ei kukaan halua demonilla ajella. Toivottavasti. Et nyt syö niitä ostoksia suotana soikoon, pistän koiran piereskelemään päin sinua. Niitä hajuja edes sinä et kestä. Garrettilta ei kysytä. Garrettilta takavarikoidaan kaikki tyynyt. Harlekiini jo kyseli koska se pääsee tekeen comebackin aka koska me kiusataan Tsytania. Käskin sen malttaa koska minä olen hidas papana vastailun suhteen. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Sands » 30 Tammi 2015, 22:54

Roswell ei voinut kuin hymyillä hieman velhon pitkän huokauksen kuullessaan. Ilmeisesti toista oli jo alkanut ärsyttää tämä keskustelu... Mutta jos sarvipää yhtään tunsi velhon reaktioita, toinen taisi olla jo antamassa periksi. Ja sehän oli vain hyväksi demonille. Hiljaisuus kuitenkin jatkui aimo tovin, eikä sitä käyty rikkomaan neuvonantajan toimesta. Hiljaisuuttahan hän oli toiselta pyytänytkin, jos Black ei kyennyt lupaamaan huolehtivansa kaikkien turvallisuudesta. Henrylle hän ei kävisi valehtelemaan velhon teoista, mutta jos kaljupää ei väittäisi vastaan, niin sittenhän tuo ei olisi kieltäytynytkään tehtävästä vaikkei mihinkään lupautuisi. Roswell halusi kuninkaan pitävän salaisuutensa nyt, kun tiesi hieman enemmän kuningassuvun tilanteesta.

Keltaiset silmät kääntyivät katselemaan velhoa Blackin vihdoinkin käydessä suostumaan – no, omalla tavallaan. Sitä pikkupirua ei ilmeisesti aiottu edes päästää pakoon tekemään tuhojaan, ja se kyllä oli se paras tapa estää ongelmien synty. Vanhus vain hymyili ja naurahti, nyökäten sitten hyväksyvästi. Se oli tarpeeksi. Eiköhän kuningaskin sen näkisi... Ainakin pienen suostuttelun jälkeen. Demoni hiljentyi kuitenkin jälleen, pyyhkien kättään kostealla rätillä.

Hetken aikaa Roswell pysyi hiljaisena vielä velhon kysymyksenkin jälkeen, jättäen rätin viilentämään palovammaansa.
"Ei," tuo vihdoin ilmoitti, poistaen omalla verellään tahritun rätin ja viikaten sen nätisti pöydälle viereensä. Toinen käsi kävi rullaamaan käärityn hihan alas, kasvojen käydessä hieman irvistämään karhean kankaan raapiessa herkkää, poltettua ihoa. Toimenpide tehtiin hyvin hitaasti, sarvipään käydessä lopulta nousemaan jaloilleen tuolin raapaistessa lattiaa sen liikahtaessa.
"Osaan kyllä ovelle itsekin," demoni kävi astelemaan kohti ovea rauhallisin askelin hymähdyksen kera, viimeinkin tehdessä lähtöään. Hän oli saanut jo kaiken haluamansa, aivan kuten Black. Mitäpä sitä turhia tätä visiittiä pitkittämään.
"Kerron Hänen Majesteetilleen huomenna aikeistanne. Saatte tietää heti Hänen Majesteettinsa päätöksestä, kun Hän sen tekee, velho hyvä," velhoa päin käytiin nyökkäämään, ennen kuin Roswell avasi oven ja kävi astumaan ulos,
"Nukkukaa toki hyvin. Ja kiitokset ajastanne."




((Shh Consta, on aivan normaalia olla pieni vanhan demonin rinnalla. Ja kyllä Henry ajaisi demonilla vaikka joka päivä, niin. Koirien pienet tuhnut eivät ole mitään omien töräytyksieni rinnalla. Garrett jatkaa änkyröintiään sitten ilman tyynyjä, koska sellaisia nuo prinsessat ovat. Marduk tietää kyllä. Taisi tämä töpö nyt tulla päätökseen ainakin omalta osalta, ellet halua enemmän pippeleitä. Minun puolestani kiusataan Tsytania milloin haluatte, eihän minulla ole elämää.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Tapaamme taas || Sands

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Helmi 2015, 23:59

Black ei pitänyt siitä, kuinka Roswell oli hänen kysymyksensä jälkeen hissun kissun. Moinen hiljaisuus saattoi hyvinkin indikoida sitä, että kohta tulisi lisää kysymyksiä tai puheenaiheita, joilla demoni vain pitkittäisi muutenkin epätoivottua visiittiään velhon luona. Hän ei nyt vain jaksanut ketään. Taaskaan.
Kaikki ne pelot kuitenkin pyyhkiytyivät sarvipäisen vastatessa lopulta kieltävästi, nopeasti ja ytimekkäästi. Hans oli vähällä ääneen huokaista helpotuksesta, mutta pidätteli itseään antamasta minkäänlaisia eleitä tai helpotuksen osoituksia, kun demoni oli jo lähtöään tekemässä. Velho ei tehnyt elettäkään noustakseen sijoiltaan tai edes katsahtanut Roswelliin enää, tuhahtaen vain pienesti sarvipäisen todetessa osaavansa kyllä itsekin ovelle. Oliko tuo nyt sitten vinoilua vai demonin omaa kohteliaisuutta - jota tuolla tuntui riittävän turhankin paljon - sitä velho ei jaksanut alkaa miettimään.

Sivusilmällä Roswellille suotiin vielä pieni mulkaisu tuon käydessä toivottelemaan hyvät yöt ja kiittelemään ajasta, mitään kaljupäinen ei tuohon kuitenkaan vastannut. Pysyi hiljaa ja paikoillaan, kunnes Roswell poistui ja jätti laihan velhon yksin omaan tönöönsä.



// CONSTA EI OLE PIENI! Henry kyllä varmaan joo ajaisikin. Koko päivän. Ja yön. Et tiedäkään kuinka tappavia kaasuja rekut päästelee toisinaan. Garrett älä ole tuollainen pikku prinsessa. Marduk kyllä tietää koska Marduk tietää kaiken. Eiköhän tämä ollut tässä, rajansa pippeleilläkin. Harlekiini on valmis heti siihen Tsytanin kiusaus peliin että sinusta riippuu sitten koska alotetaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron