Kirjoittaja Sands » 30 Maalis 2014, 15:12
Roswell ei voinut olla hymähtämättä velhon kertoessa kantansa siihen, mitä demonin olisikaan pitänyt haltiakuninkaan kanssa tehdä. Se haltiahan oli vielä elossa, se samainen pieni ilkimys, joka oli aiheuttanut niin paljon ongelmia kaikille ympärilleen. Henrylle myös, ikävä kyllä. Ehkäpä se kaikki olisi ollut helpompaa tulevaisuudessa, jos se pahuuden siemen revittäisiin maasta ja heitettäisiin menemään, ettei se voinut enää kasvaa suuremmaksi ja voimakkaammaksi, aiheuttaen enemmän vahinkoa. Ehkäpä Roswell olisi voinut yhdellä, nopealla liikkeellä napata Aranin käsiinsä ja päästää tuon päiviltä, ennen kuin kukaan muu ehti reagoida. Ehkä. Sen jälkeen demonin kimppuun oltaisiin kyllä hyökätty, eikä siitä luultavasti oltaisi voitu selvitä. Kuolemaahan terävät aseet eivät saaneet aikaiseksi, mutta hankalahan sitä olisi ollut palasina minnekään ryömiä turvaan...
"Kenties omalla tavallaan. En voi väittää, etteikö haltioiden kuninkaan olemassaolo tee tätä kaikkea paljon hankalammaksi meille kaikille," neuvonantaja nyökkäsi hymyillen,
"Ehkäpä olisin sitten ollut sankari ihmisten silmissä. Vihdoinkin se sarvipää teki jotain hyödyllistä, sanoisivat. Mutta ei Hänen Majesteettinsa siitä olisi pitänyt," naurahdus karkasi tuon huulilta, kuin se olisi selvääkin, miksi asiat niin olisivat olleet. Ei Henry pitänyt Aranista, ei. Olisihan se ollut kosto kaikesta, jos pojan demoni olisi haltian nirhannut. Kuningas olisi saanut olla rauhassa.
"Saanen muistuttaa, että Hänen Majesteettinsa ja minä haluamme molemmat samaa. Rauhaa. Jos murhaisin haltioiden kuninkaan, joku muu ottaisi hänen paikkansa, jatkaisi sotaa tekojeni yllyttämänä, eikä rauha tulisi enää kysymykseenkään monen sukupolven ajan. Minun takiani," Roswell nosti katsettaan kohti kattoa sen suuremmin kasvojaan liikauttamatta, antaen niiden katsella rakenteita ja puisia palkkeja rauhallisesti. Niin kovin mietteliäänä ja kaukaisina.
"Olisin pettänyt Hänen Majesteettinsa. Uskon, että jos joku saa rauhan tässä sodassa aikaiseksi, se olisi Hän. En aio heittää kaikkea menemään niin kauan, kun se mahdollisuus on vielä olemassa."
Sarvipää ei voinut kuin virnistää turhankin huvittuneena ja tyytyväisenä Blackin tuodessa esille sen seikan, ettei demonia kukaan pelinappulanaan käyttänyt. Se oli totta. Mutta mikäpä demoni haluaisi tulla käytetyksi? Kuka haluaisi isännän? Vapaus oli houkuttelevampaa, kuin orjuus... Joten siitähän vain oltiin ylpeitä, ettei kenenkään käskyteltäviksi oltu alistuttu!
"No, minähän joskus nähdessäni sopivan tilaisuuden kyllästyn odottamaan jonkun muun käyttävän sen ja oma käteni on vapaana," Roswell hymisi velhon kasvoja katsellessaan, ilmoittaen mieluusti olevan itse oma pelaajansa, vapaa demoni. Kaiken hän teki omasta, vapaasta tahdostaan. Varsin uhkaavaa ja vaarallista kyllä, mutta vanhus ei ollut vielä kenenkään kimppuun hyökännyt... Ellei Tsytania otettu huomioon – ja tuohan oli itsekin demoni.
"Voisitte sanoa niin," sarvipää naurahti velhon sanoille kaljupään kuvaillessa demonien suhdetta niin eläimellisenä, mutta itsehän Roswell oli sen kyllä aloittanut. Ja sitä oltiin kyllä valmiita jatkamaankin, huvittavaltahan se vain tuntui.
"Tosinimi on se suurin salaisuus, jota varjellaan loppuun asti. Sitä ei kuulu kenenkään muun tietää, se on jotain henkilökohtaista, heikkous," keltaiset silmät kaventuivat viekkaina, hymyn leventyessä vanhoilla huulilla,
"Ja jos vihollinen tietää sen? Joku, joka haluaa satuttaa? Ei välitä kohtalostasi? Pelko seuraa siitä. Vaikka ikuinen, tässä tilanteessa, täydellinen tuho. Mikään ei estä minua kertomasta sitä kaikille, jos orjani käyttäytyminen ei minua miellytä," matala hyminä kuului syvempää demonin suusta. Ehkäpä Black ei koskaan voisi ymmärtää täydellisesti olematta itse demoni, mutta eiköhän samoja tunteita velhonkin päässä voinut liikkua. Tosinimen tietäminen oli vain niin paljon, paljon pahempaa, kuin moni ihminen voisi kuvitellakaan...
"Uskoisin, että te haluatte tehdä aivan samaa, velhoseni. Taitaisitte nauttia siitä," Roswell nauroi hyväntuulisena, huvittuneena,
"Se on haltioiden kuninkaan demoni, hänen omaisuuttaan. Ette pidä hänestä, eikä hän taitaisi pitää tavaroihinsa koskemisesta. Miksemme yhdessä ottaisi sen uusimman leikkikalun ja pakottaisimme hänet... Jakamaan?"
((Ja sekin vain silloin, kun on täynnä. Siihen ei mene kauaa, kunnes se on tyhjä.))