Kirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2015, 15:38
Huvittuneena ne kulmat kävivät kohoamaan ylemmäs, Kalman mainitessa, ettei Jack missään välissä ollut kuulunut velholle. Jos Jackilta kysyttiin, tuo tuskin laski itsensä kuuluvan kenellekään, mutta siltä äpärältä ei kysyttykään. Piski kävi ehdottelemaan yhteistyötä, mikä sai velhon naurahtamaan kuivahkosti. Luuliko tuo todella, että saisi heistä apureitaan? Ei, ei todellakaan saisi. Seth oli piskin yläpuolella, jos joku tässä jonkun apuriksi alkaisi, niin Kalma velhon. Mutta ei hän tarvinnut apua. Kalma ei voinut tarjota mitään, mikä olisi hyödyttänyt velhoa. Seth ei kuitenkaan sanonut mitään, antaen aavekoiran jatkaa pauhaamistaan. Velhon kasvoilla lepäsi koko tuon ajan yllättävänkin huvittunut ilme, virneen kasvaen sitä mukaan, mitä pidemmälle Kalma puheissaan pääsi. Olihan se jo ollut selvää, ettei Seth pahemmin arvostanut aavekoiraa - ketä tuo nyt varsinaisesti olisi arvostanut?... no ehkä Roswellia, mutta sitä ei ääneen sanottu - mutta nyt mielipuoli antoi sen huvittuneen halveksunnan näkyä selvemmin kuin koskaan. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun Kalma ja Seth varsinaisesti istuivat alas ja keskustelivat kahta lausetta pidemmälle ilman, että joku oli seuraavaksi turpiinsa ottamassa.
"Sanot Jackin kuuluvan sinulle, mutta et tiedä hänen liikkeistään mitään?", Velho aloitti lopulta kovinkin naureskelevasti, "Pidit Jackia uhkana prinsessalle, vaikka koko muu hovi - sotilaatkin - tietävät tuon olevan kuninkaan alaisena? Liikkuneen linnalla, olevan yksi heistä. Ja sinä et sitä tiedä? Sinä, joka myös samoilla tuvilla käyt tehtävien kutsuessa. Kalma, kuinka tyhmä sinä voit olla? Ja sitä paitsi, Jackista tuli meidän siinä välissä, kun hän siskomme kanssa liittoutui".
"Luuletko tosiaan, että kertoisimme sinulle mitään Jackin liikkeistä jos sinä tuolla asenteella meitä kohtelet? Jack on enemmän meidän saaliimme, kuin sinun, sinä olet jo luopunut jahdista siinä missä me pidämme silmällä hänen jokaista liikettä muurien sisällä. Seinillä on korvat ja huhut kiertävät, pitää vain osata kuunnella oikeaan aikaan", Seth jatkoi hymisten, "Jos Jack laskettaisiin vaaraksi prinsessalle, ei tuota päästettäisi lähellekään siniveristä... Tosin... Se on heidän virheensä, jos Jack jotain nyt päättääkin tehdä. Kaikki luottavat häneen liian nopeasti...", jos velholta kysyttiin, oli koko hovi turhan luottavainen friikkien suhteen. Tietenkin jotkut pitivät yhä pintansa, eivätkä katsoneet noita hyvällä - kuten eliitit Fritz ja Artania - mutta suurin osa oli niellyt kiukkunsa ja tyytyneet osaansa, eivätkä vastustelleet taruolentoja liittolaisina niin äänekkäästi. Kuten esimerkiksi kuninkaan neuvonantajan kohdalla. Velho ei yhäkään ymmärtänyt, kuinka Henry niin nopeasti oli mennyt demoniin luottamaan, mutta toisaalta, tuo oli se sama poika joka aikanaan oli Araniin luottanut. Kunhan ei vain toistaisi virheitään, Henryllä ei ollut enää varaa erehtyä. Ei nyt, kun koko valtakunta piti kuningasta silmällä.
"Emme missään välissä ole sanonut pitävämme sinua ihmisenä. Sinä yrität esittää ihmistä, tekeydyt heidän lihaansa ja koitat käyttäytyä heidän normien mukaisesti, koitat sulautua joukkoon ja kävellä kahdella jalalla kuin kuka tahansa muu. Puhut heidän kielellään, mutta et ymmärrä heidän ajatusmaailmaansa loppuun asti. Menit naimisiin ihmisnaisen kanssa, lieneekö syy vain ihmistapojen matkiminen vai löytyykö liitostanne muka inhimillistä rakkauttakin, sitä minä en tiedä enkä lähde arvuuttelemaan", Valkohapsi puhui yllättävänkin rauhallisella äänellä, sävyyn, jota ei uskonut todellakaan tulevan Sethin suusta, "Sinä olet koira, kyllä me sen näemme. Mutta ymmärrätkö sinä itse sitä?".
Muutaman kerran huvittuneesti naureskellen Seth kävi virnistämään Kalman huomauttaessa, että voisi jälleen koiraksi palautua ja velho saisi sitten luvan hoitaa koiraa.
"Emme välitä eläimistä. Niistä on vain vaivaa", Sen enempää velho ei asiaa kommentoinut, koska ei katsonut sitä tarpeelliseksi. Kyllä Kalma tiesi tasan tarkkaan, että jos koiraksi aikoi, ei Seth tuota todellakaan katselisi nurkissaan. Tiedä sitten Blackistä, joka muutenkin yksineläjä oli...
"Lopetit siis turhaan. Jos olisit tarpeeksi fiksu - toisaalta, mitä sinulta nyt älynkäyttöä odottaisi, olethan koira - menisit metsään raatelemaan saaliisi. Et kävisi kenenkään kimppuun kaupungissa tai kylissä, etkä koskisi korkea-arvoisiin tai sotilaisiin... Metsässä kun on petoja muutenkin... Ja sinun jäljiltäsi hyökkääjiksi voisi syyllistää sudet...", Aivan sama vaikka Kalma juuri oli kertonut lopettaneensa ihmislihansyönnin perheensä takia, Seth jatkoi tuota houkuttelua, nyt kun aiheeseen oli päästy. Kyllä sitä silloin tällöin tuli itsekin hyökättyä ihmisten kimppuun kaukana katseilta, metsän siimeksessä, silloin kun vampyyripuoli verta vaati. Seth oli kuitenkin ovela, eikä hyökännyt koskaan sotilaallisten tai arvoasemaa omaavilta näyttävien kimppuun. Noihin jos koskisi, olisi joku perässä. Mutta yksi tai toinen talonpojan tytär sinne tänne, kyllä nuo lisää lapsia hankkisivat jos haluaisivat. Ne olivat helppoa saalista, olihan vaihtoehtona tietenkin vihollisen joukot, mutta ei velhosta ollut haastamaan yksin koulutettuja haltiasotilaita, jos nuo joukkona liikkuivat. Mutta, olihan niitä yksittäisiä haltioitakin metsässä silloin tällöin... nuo vain osasivat olla varovaisempia ja piilotella paremmin, kuin ihmiset.
"Luuletko, että hän kykenisi muka etenemään muuta kuin sotilaallisissa asemissa?", Seth hymähti Kalman kerratessa, kuinka Jack oli jo päässyt kuninkaallisen armeijan riveihin, "Hänellä ei ole aatelisarvoja - elleivät siniveriset sellaisia hänelle anna, mitä epäilen syvästi. Henry ei tiettävästi kenellekään ole aatelisarvoja jaellut vielä - tietääköhän poika edes omaavansa moista valtaa, sitä en tiedä - ja Lily ei riskeeraisi kasvavaa asemaansa ja mainettaan vain, jotta voisi friikille aatelisarvon antaa... Tai niin uskomme. Jack voi korkeintaan edetä sotilaana, mutta se tarkoittaa, että hänellä ei ole valtaa muuta kuin armeijan riveissä - eli sinuna katsoisin, ettei hän mene asemaltaan sinun ohitse".
"Siitähän vasta hauskaa tulisi... Hän komentamassa sinua, kuninkaan riveissä. En usko että hän niin tyhmä olisi, että sinun henkesi takia muita vaarantaisi itsemurhatehtäviin - jos niin korkeaan asemaan pääsisi, että sellaisistakin saisi päättää... - mutta voimme kuvitella, kuinka hän tekisi kaikkensa tehdäkseen sinun elämästäsi yhtä helvettiä... Etkä voi edes niskuroida, ellet halua rangaistusta tai joutua sotaoikeuden eteen...", Seth myhäili mielikuvalle. Tässä vaiheessa oli hyvä vain hymyillä ja olla tyytyväinen, ettei itse kuulunut sotilaallisiin joukkoihin. Jackilla ei olisi mitään sanavaltaa velhoon, joka oli yhä sanavallaltaan suuremmassa asemassa... ellei Jackista tulisi eliittikenraalia. Mutta tuskin. Kuninkaalla oli jo neljä, eikä Jack tulisi koskaan sille tasolle pääsemään. Tai niin Seth laskelmoi. Kyllä Jack olisi kuollut, ennen kuin niin pitkälle ehtisi edetä, siitä velho pitäisi huolen.