What have you done

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Tammi 2015, 18:47

Aaaaaksuuuu, tseh tseh

Kalmankoira

Siintä oli oli jo muutama päivä kun Kalma oli ottanut yhteen Jackin kanssa, prinsessa Lily oli hermostunut Ednan tempusta ja sitä mukaan Blackin oli pimahtanut kahdelle ystävällensä. Sinänsä ymmärrettävää, eihän Ednan idea mennä puremaan prinsessaa kädestä ollut maailman hohdokkain ja no aavekoiran omat sanat velholle itselleen olleet mitään mukavampia. Olisi ne voinnut valita paremminkin. Kuitenkin tämä tapahtuma ketju oli saannut aavekoiran epäilemään oliko Black niin turvallinen Ednalle, kun aavekoira oli pidemmän aikaan luullut, ja luottanut velhoon kuin kallioon. Luottamuksen ansaitsevana miehenä Kalma oli velhoa kuitenkin pitänyt melkein siintä asti kun heistä oli ystäviä tullut, edes jollakin asteella.. Mutta nyt Black ei tuntunut välittävän mistään. Velho oli päästänyt Sethin ulos noin vain, käynnyt käsiksi Ednaan väkivaltaisesti ja vielä oli kruunannut kaiken omilla sanoillaan aavekoiraa kohtaan. Kalmalla oli paljon kysymyksiä velholle jotka tarvitsivat vastauksia. Kalma oli kuitenkin antanut aikaa velho rauhoittua tämän muutaman päivän, sillä olisi melkein itsemurhaa mennä soittamaan suutaan Sethille kun velholla ei olisi mitään itsehillintää. Ednalle Kalma ei ollut maininnut mitään että menisi Blackiä tervehtimään, oli sanonut vain menevänsä ulos ja palaisi kyllä muutaman tunnin sisään.

Ilta oli kuten yleensä tähän aikaa vuodesta, pieni kirpeä pakkanen joka puri nenänpäästä ja taivaalla tuikki iloisesti muutama tähti puolikuun kanssa. Kaduillakin oli tähän aikaan jo melko rauhallista kun pimeä oli laskeutunut, vain vartijat ja jotkut satunnaiset kulkijat tallasivat tähän aikaan enään katuja, tai ihmisten puolella olevat pimeyden olennot. Joihin Kalma kuului enää hieman epäsuorasti kerta oli saannut Shilolta puhdistuksen. Enkeliä aavekoira ei kuitenkaan ollut menossa tapaamaan tällä erää vaan talssi ripeillä ja rauhallisilla askelilla pitkin katuja kohden linnaa ja sen pihaa, jossa tunnetusti asusti entisen kuninkaan kaljupäinen neuvonantaja ja velho.
Vartijat linnan muureilla huomasivat tietenkin ensinmäisenä ilta myöhään liikkuvan aavekoiran ja ihmismäisessä, tummassa takissaan liikkuva aavekoira pysäytettiin hetkeksi ennen pihaa astumista kysellen millä asialla Kalma mahtoi olla, tai no kuka koira oikeastaan oli. Kalma selitti nopeasti että oli menossa vain tapaamaan velhoa ja vartijatkin tunnistivat viimeistään äänestä tutun friikin. Melko useinhan Kalma linnan suunnalla pyörikin, mutta joskus Kalmakin pysäytettiin varmistaakseen kuka aavekoira oli. Kalma vaihtoi vielä muutaman nopean ystävällisen sanan vartijoiden kanssa ennenkuin ohitti nämä ja asteli linnan pihalle samalla kun vaihtoi humaanisen muotonsa tummaturkkiseksi koiraksi ja vain asteli kylmän viileästi pikkuiseen tönöön sisälle.
Tuvassa oli yhtä pimeää kuin aina.. Kalma epäili jo hetken ettei velho olisi ollutkaan edes kotona, mutta nähtyään tutun miehen.. Normaalisti Kalma olisi syöksynyt häntä vimmatusti vispaten velhon luokse pomppien kaljupäätä vasten, mutta nyt aavekoira vain vaihtoi muotonsa humaaniseksi asettuen nojaamaan puista seinää vasten olkapäällään. Kalma ei näyttänyt tyytyväiseltä, eikä sitä ollutkaan, vaikkei varsinaisesti vihainenkaan mutta ei sekään kaukana ollut. Kalma kävi katseellaan velhoa läpi, Black vaikutti normaalilta itseltään tällä hetkellä.
"Kiva kun puolustit.." Kalma töksäytti pienen painostavankin hiljaisuuden jälkeen. "Ilman Jackia olisimme kumpikin teloitettavina, mutta ainiin eihän sinua kiinnosta." Kalma sanoi hampaidensa välistä irrottautuen seinästä nojaamasta ja lähti kävelemään velhoa kohden jopa uhmakkaan uhkarohkeasti, jättäen vain puoli käden mittaa hajurakoa velhoa kohtaan. Kalma tuijotti velhoa suoraan silmiin.
"Ja millä helvetin oikeudella sinä lyöt MINUN vaimoani, omaa oppilastasi!? En minäkään pure sinun vaimoasi, vaikka mieleni tekisikin viimekertaisen jälkeen.." Oikein iso palanen siintä hiton kermaperseestä.. Sanottiin äänensävyllä mikä oli kaukana rauhallisen hillitystä, jopa korottaen ääntään.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 30 Tammi 2015, 22:59, muokattu yhteensä 2 kertaa
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2015, 22:24

//Here we areeeee arf //

Black


Jo muutama päivä oli ehättänyt vierähtää viimeisestä suuremmasta välikohtauksesta. Velho, vaikka varsinaisesti mitään väärää ei ollut tehnyt, oli pitänyt matalaa profiilia ja vältellyt kaikkia yhteydenottoja. Ainoa jonka kanssa kaljupäinen oli lopulta eksynyt puhumaan oli prinsessa, jonka kanssa asiat piti selvittää. Tietenkin Black oli ollut huolissaan puolisostaan tuon otettua osumaa mustalaiselta, mutta syystä tai toisesta ei tuntunut... Soveliaalta käydä heti siniverisen luona juttelemassa. Olihan velho melko näyttävästi paikalta poistunut, vaikka juuri tuolloin häntä olisi kaivattu. Tahon jos toisenkin toimesta. Tosin, ainoa jonka tähden velho tunsi häpeää poistumisestaan oli Lily. Asia oli nyt kuitenkin hoidossa, pari oli yllättävän hyvinkin saanut hoidettua asian pois alta keskustelemassa. Siniverinen oli ollut yllättävän tyytyväinen velhon reaktioon sen suhteen, mitä se mustalainen ja friikki olivat tehneet hänelle. Black ei ollut sanonut mitään vastaan, siniverisen puhuessa pahasti kaksikosta. Velho kun ei edes tiennyt, miten noihin itse enää suhtautuisi. Selvästi Lily ei kovin mielissään ollut siitä, että velho kaksikon kanssa oli tekemisissä, mutta eipä siniverinen häntä vaatinut myöskään pistämään välejä poikki. Tosin... Jos Lily sitä olisi vaatinut, olisi kaljupäinen sen saattanut tehdäkin. Hänellä ei ollut varaa sanoa vastaan Lilylle enää pahemmin, nuoren naisen alkaessa tajuta kuinka paljon saattoikaan asemaansa ja valtaansa käyttää hyväkseen. Sinällään se otti velhoa päähän, mutta niin kauan kuin siniverinen oli valmis suojelemaan Blackia ja pysymään hiljaa tuon tempauksista... Ei Black ääntään korottanut.

Näin illan tullen oli velho jälleen hankkiutunut omaan rauhaansa tönöönsä, pitäen takkatulta yllä mutta muuten mitään valaistusta ei pienessä kivisessä talossa näkynyt. Ei hän halunnut indikoida kenellekään olevansa paikalla, joskin savupiipusta nouseva savu antoi yleensä piilottelijan ilmi. Tosin, ainahan sitä voisi vedota siihen, että takan jätti palamaan jottei kivinen talo ehtisi kylmetä varsinkaan näin kylmillä keleillä, mutta eipä velholla pahemmin ollut tarvetta selitellä itseään kenellekään.
Kaljupäinen oli uskonut saavansa viettää yönsä rauhassa, tutkien vanhoja kansansa kirjoja joita oli pölyisistä nurkistaan löytänyt. Se haave jäi kuitenkin sellaiseksi, kun paikalle saapui aavekoira. Olihan velho aistinut tuon läsnäolon jo ennen kuin mokoma paikalle oli tullut - tosin hetkeksi Black oli jo pelästynyt että sarvipäinen neuvonantaja häntä tuli taas härnäämään - mutta ei kaljupäinen ollut jaksanut minnekään nojatuolistaan kadota.
Korkeakauluksiseen villapaitaan pukeutunut velho ei edes kohottanut katsettaan kirjastaan, vaikka sivusilmällä näki ihmismuodonottaneen Kalman talossaan. Jo moinen silkka sisälle marssiminen sai Blackin närkästymään - olisi edes koputtanut - mutta vasta kun aavekoira kävi turpansa avaamaan, hakeutuivat velhon kulmat kurttuun.

Black kävi nauramaan kuivahkosti kirjan pamahtaessa kiinni Kalman sanojen myötä.
"Ja millä hitolla sinä luulet minun teitä puolustavan?!" Black aloitti ponkaisten ylös, osoittamatta minkäänlaista katumusta tekojensa suhteen, saatikka sitten ymmärrystä Kalman osalle "Sinä saatanan idiootti menet ja nimittelet siniveristä toisten kuullen ja luulet, että minä - hänen puolisonsa - olisin sinun puolellasi siinä tilanteessa?! Kuinka sinä voit olla niin tyhmä?!".
"Puhumattakaan Ednasta! Se tyttö tietää täysin hyvin missä rajat kulkevat eikä selvästikään halua enää edes yrittää noudattaa niitä! Hän ansaitsi mitä oli tulossa, hyvä ettei Lilylle pahemmin käynyt hänen tempauksensa myötä. Luuletko että kukaan meistä - Edes minä tai Jack - olisimme selvinneet siitä elävänä, mikäli Lily olisi kuollut Ednan typeryyden takia?!" Velho jatkoi saarnaansa, lämpötilan käydessä nousemaan kaljupäisen ympärillä. Silmät tuttuun tapaan hakivat punaisempaa sävyä, ilman käydessä väreilemään kuumuudesta.
"Olen kyllästynyt teihin. Siihen, että aina otatte, otatte ja otatte, edes miettimättä mitä se minulle tulee maksamaan. Ednan opettaminen ja hänen avautumisiensa kuuntelu, teidän suojeleminen ja typerien tempauksienne peittely, joista minä saan kuulla kunniani jos väliin tulen. Aina kun apua tarvitsette sitä suorastaan vaaditte miettimättä, miten sen korvaisitte" Velho jatkoi suorastaan halveksien "Joten ehkä, te olette ne, joita ei kiinnosta. Teitä ei koskaan kiinnostanut. Ja nyt, kun minun mittani on täynnä, minä olen yllättäen se paha tässä".
"Sinä loukkaat vaimoani ja sinun vaimosi kävi hänen päälleen. Te ylititte rajan. Minä en tehnyt mitään väärää" Hans sähähti, jääden uhmakkaasti mulkoilemaan lyhyempäänsä. Näytti siltä että velho oli viittä vaille valmis sytyttämään rakin liekkeihin, eikä se kyllä kaukana todellisuudesta ollut. Hän ei aikonut pyytää anteeksi, hän oli vain puolustanut kaikkein rakkaintaan. Hänen ei tämän enempää tekojaan tarvinnut selitellä, ei varsinkaan Kalmalle, jonka pitäisi olla hyvinkin tietoinen tilanteesta. Ja jos rakki vielä näki itsensä ja Ednan tässä uhrina, saisi tuo olla varma, ettei elävänä tästä talosta lähtisi... Ainakaan jos Seth saisi siitä päättää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Tammi 2015, 00:19

Velhon kädessä ollut kirja paukahti kiinni ja Black lopultakin hiljaiselonsa jälkeen kävi antamaan huomiota koirallensa avaten suunsa laukoen sieltä suoraan kysymyksen siintä miten velho olisi muka voinnut auttaa siinä tilanteessa kumpaakaan ystäväänsä, jos Ednaa ja Kalmaa sellaiseksi enään olisi voinnut nimittää enää velhon silmissä. Sanojensa vakuudeksi pidempi mies ponkaisi ylös tuolista. Kalma katsoi nyt niska hieman ojossa pidempäänsä ja kurtisti aavistuksen kulmiaan, eikä käynnyt vielä sanomaan mitään, veti vain laiskan puoleisesti kätensä puuskaan eteensä antaen Blackin nyt puhua kerta vauhtiin pääsi. Harvoin sitä kuuli vähäpuheisen velhon puhuvan näin paljon..
"En väitä etteikö minun ja etenkin Ednan teot olisi olleet mitään fiksuimmasta päästä, mutta minua oikeasti kiinnostaa olisitko sinä hyväksynyt sen tosiasian että meidät olisi teloitettu sen johdosta? Rangaistuksen olisin hyväksynyt omalla kohdalla, mutta että sinä sulkisit silmäsi teloitukselta." Kalma kysyi murahtaen hampaidensa välistä ja loi velhon suuntaan merkittävän katseen, mutta vain hetkellisen kun Kalma pisti huomiolla että huoneen lämpötila oli noussut, vaikkei se itsessään olisi mitään merkinnytkään. Tunteet kävivät kuumina kummallakin osapuolella, joten velhon tunteen palo fyysisessä tuntuvassa olomuodossa ei ehkä ollut se erikoisin asia, tai se uhkaavin, mutta Blackin muuttuneet kevyesti punaisena hohtavat silmät eivät olleet hyvä asia. Black oli jälleen kerran antamssa tilaa Sethille!
"Enkä ole tullut tänne juttelemaan Sethin kanssa vaan sinun, joten pidä sairaspuolesi kurissa." Kalma huomautti pienen huolen kasvaessa itseään kohtaan takaraivossa, mutta Kalma luotti pienessä määrin siihen ettei Black antaisi Sethille yliotetta tälläisessä tilanteessa. Olihan miehellä lääkkeet ja vaikka keskustelun aihe ei ollut se miellyttävin luulisi Blackin pystyvän keskustelemaan siintä edes jollakin tasolla järkevästi. Ainakin toivottavasti.
"Ota lääkkeesi jos siltä tuntuu.." Kalma huomautti vielä.

Seuraavaksi velho kävi paasaamaan siintä että oli kyllästynyt kahteen ystäväänsä, siivoamaan heidän jälkiään ja vielä peittämään sitä omalla kustannuksellaan ilman että sai mitään takaisin. Tässä vaiheessa Kalman suu hieman raottui yllätyksestä, että Black kävi avautumaan asiasta hänelle. Asia kun todellakin oli sellainen jota Kalma ei todellakaan ollut odottanut, tai olettanut. Miksei Black ollut sanonut asiasta aikaisemmin jos se haittaisi miestä niin paljon? Kalma kuitenkin vakavoitui hyvin nopeasti miettimästä asiaa kun uusi asia valtasi koiran mielen.
"Oletko koskaan laskenut montako kertaa minä olen luuni rikkonut tai henkeni meinanut heittää sinun, tai sinun läheistesi tähden? Olen aina palannut sinun tähtesi.." Kalma sanoi teräviä hampaitaan paljastaen velholle koiramaisen murinan sekoittuessa äänensävyyn. Miksei kukaan tässä valtakunnassa osannut arvostaa hänen panostaan missään asiassa!? Eikö edes henkilö johon hän oli koko tämän ajan luottanut kuin kallioon!? Tässä vaiheessa Kalma pimahti pahasti ja unohti rauhallisen harkintakykynsä ja teki jotakin harkitsematonta, minkä olisi voinnut jättää tekemättäkin.
"EIKÖ ANTAMANI USKOLLISUUS SINUA KOHTAAN RIITÄ SINULLE HÄH!?" Kalma ärähti vailla varoitusta ja irrotti kätensä puuskasta tuupaten väkivaltaisin elein velhoa rintakehästä. Kalma olisi voinnut voima suhteessa jopa kaataa kevyt rakenteisen velhon selälleen lattialle, mutta tuuppaisu vain riitti korkeintaan siihen että velho horjahti tai otti yhden askeleen taaemmas korjatakseen tasapainonsa. Kalma ei halunnut Blackia vahingoittaa.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2015, 17:28

“Jos te olette tarpeeksi tyhmiä käydäksenne fyysisesti ja sanallisesti siniveristä vastaan, niin kyllä, sulkisin silmäni ja antaisin teidän kärsiä typeryydestänne” Black kävi sähähtämään Kalmalle sen pahemmin enää kaunistelematta asiaa “Ja vaikka ette ehkä kunnioita häntä, niin luulisi teillä - henkilöillä jotka väittävät olevan ystäviäni - sen verran arvostusta minua kohtaan, ettette mene vaimoani haukkumaan saatikka hyökkää tuon kimppuun. JA VIELÄ MINUN KUULLEN JA NÄHDEN!”.
Velho oli avaamassa suunsa uudemman kerran mollatakseen piskiä ja tuon ininöitä, kun Kalma päätti käydä tönäisemään kaljupäistä. Black lipui taaemmas, velhon käyttäen hyväkseen levitaatiotaitoaan tönäyksen yhteydessä. Eipä se kovin suuri tönäisy ollut, mutta riittävä katkaisemaan kamelin selän. Velho kirjaimellisesti napsahti. Sillä samalla sekunnilla kun Kalman kädet irtosivat velhosta, kävi kaljupäinen mossauttamaan valtavan paineaallon päin aavekoiraa, heittäen tuon ja kaiken irtaimiston vasten lähintä seinää. Toinen seurasi heti perään, velhon käydessä kättään heilauttamalla luomaan yhä uudestaan ja uudestaan valtavan paineaallon kohden Kalmaa. Joka kerta jos piski yritti ylös tai koitti siirtyä paikasta toiseen, oli uusi paineaalto mässähtämässä päin rakkia.

“MINÄ EN KOSKAAN PYYTÄNYT TEILTÄ MITÄÄN!” Black kävi huutamaan paineaaltojen lomasta, pysäyttäen hyökkäyksensä hetkeksi - ollen kuitenkin valmiina samalla sekunnilla mäiskäisemään uuden paineaallon päin Kalmaa.
“EN uskollisuuttanne, EN ystävyyttänne, EN olemassaoloanne! Ilman minua te molemmat olisitte jo kuolleet! TE tässä saisitte olla kiitollisia, että olen jaksanut näinkin kauan katsella ja suojella teitä. NYT mittani on täynnä. En enää aio vain istua hiljaa ja siivota teidän jälkiä maton alle” Lämpötila velhon ympärillä kävi kuumenemaan, ilman alkaen väreillä silkasta hohkasta “En pyytänyt mitään. Koskaan. Keneltäkään. En teiltä, en Lilyltä…. Silti te kaikki kohtelette minua, kuin olisin teille velkaa. En ole kenellekään velkaa. Vähinten sinulle. Sinua ei enää edes olisi tässä maailmassa ilman minua, muista se, piski. Sinun tässä pitäisi alistua ja olla nöyränä ja totella. Sen sijaan hypit silmilleni kuin mikäkin tilanteen herra. Minä kutsuin sinut tähän maailmaan, minä voin myös sinut takaisin lähettää. Muista se, seuraavan kerran kun päätäsi tulet aukomaan”.
Mitä tuli kommentteihin Sethistä, Black ei sanonut mitään. Seth ja hän olivat yhtä, he olivat sama henkilö. Hän ei ollut sairas. Ainakaan näin omasta mielestään. Mutta sitähän hänen ei tarvinnut moiselle ala-arvoiselle eliömuodolle lähteä selittämään.
“Tiedät missä on ovi. Nyt käytä sitä” Black kävi lisäämään, lähtien samalla kävelemään poispäin Kalmasta. Hän oli sanottavansa sanonut, hän ei enää aikonut tuhlata aikaansa aavekoiraan. Ja mikäli tuolla oli pokkaa käydä edes yrittämään hyökkäystä, oli Black valmiina käräyttämään koiran karelle, viimeistä karvaa myöten. Nyt jos koskaan Kalman ei todellakaan kannattanut koetella velhon rajoja, sillä ne rajat oli juuri ylitetty.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Helmi 2015, 22:34

Kalma oli käymässä ärähtämään velholle muutaman sanan takaisin, mutta ei saannut siihen minkäänlaista mahdollisuutta kun komeassa kaaressa aavekoiran pamahti päin lähintä seinään urahduksen kera, velhon luoman paineaallon tähden. Kalma putosi irvistellen lattialle polviensa varaan pidellen toiselle kädellä selkäänsä, joka iskua oli ottanut osuessaan vähemmän mukavasti seinään. Se isku tosiaan oli sattunut! Ihme ettei joku paikka ollut vielä rikki. Aavekoira kohotti vähemmän ystävällisen katseensa nyt velhoon, eikä näyttänyt laisinkaan iloiselta velhon tempusta vaan oli yrittämässä seisomaan ja sitä kautta hyökkäys yritykseen, joka oli tuomittu täysin epäonnistumaan. Black vain heilautti kättään ja Kalma oli jälleen kerran päin seinää tuskaisen älähdyksen kera, eikä tällä kertaa ehtinyt edes putoamaan lattialle asti kun uusi isku heitti päin seinää kylki edellä. Moni olisi tässä vaiheessa jo pyytänyt velhoa lopettamaan, mutta Kalma oli taistelutahtoinen eikä ollut antamassa periksi. Siintäkin huolimatta että kolmas paineaalto heitti aavekoiran uudestaan vasten seinää, päänkin mahdollisesti kolahtaessa vasten seinää. Kalma taisteli silti ja heti jalkojen osuessa maahan aavekoiran yritti siirtyä muualle saadakseen edes pienen hetken korjata itseä ja tilannettaan itselleen suotavaksi. Se oli kuitenkin ehkä hieman liian paljon pyydetty raivovalta velholta joka tuntui aina vain agresiivisemmin iskevän aavekoiraa noilla paineaaloilla, ja tälläkin kertaa koira iskeytyi vasten, ei vain seinää, vaan takana oleviin mahdollisiin huonekaluihin jotka kolhivat aavekoiraa osuessaan, mutta seinään asti Kalma ei antanut itsensä tällä kertaa itsensä osua vaan teleporttasi uuteen paikkaan pyrkien selvästikkin lähemmäs kuumana hehkuvaa velhoa, pitäen kuitenkin selvästikkin väliä velhoon kuumuuden tähden, ja vain saadakseen jälleen kerran lento kyydin selkänsä takana olevaa hyllyä tipputtaen osuessaan muutaman kirjan ja purnukan lattialle jääden joten kuten hyllystä pitäen tukea seisomaan huteran näköisesti. Kalma oli käymässä sanomaan jotakin velholle, mutta Black ei antanut mahdollisuutta vaan alkoi täysin armotta mukiloimaan aavekoiraan paineaaloilla vasten takana olevaa hyllyä niin kauan kunnes aavekoiran putosi lattialle yrittäen suojata itseään iskuilta.

Kalma ei enää vastustellut velhon tekemiä lyöntejä vaan otti ne vastaan samalla kun yritti itseään suojata iskuilta miten vain pystyikään valittaen lattialla jokaisen lyönnin kohdalla, odottaen ja toivoen että velho lopettaisi. Lopettaisi ennenkuin jotakin sattuisi, pahempaa kuin nyt. Lopulta se kaikki rääkki loppui, tai no aavekoiralle meni hetken aikaa ennenkuin uskalasi tai tajusi nostaa päätään suojaavat kätensä pois kasvojensa tieltä ja kohdisti katseensa raivoavaan velhoon. Black huusi ja raivosi purkaen sen kaiken tuntemansa kaunan nyt aavekoiraan, lopuksi tullen käsky käyttää ovea. Kalma katsahtikin oven suuntaan.. viisaampi olisi varmasti tarttunut oljenkorteen hyvissä ajoin, mutta kuten sanonta kuuluu: "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Eikä aavekoira näin ollen ottanut velhon kehotusta kuuleviin korviinsa vaan käänsi katseensa nyt velhoon. Aavekoiran taistelutahto oli laantunut, mutta nyt toinen asia piti aavekoiraa velhon luona: uskollisuus.

"Olenko minä sitten koskaan vaatinut pelastamaan henkeäni? Pyysinkö minä sinua kutsumaan sieluni takaisin? En, en ole koskaan pyytänyt tai vaatinut.." Kalma kävi sanomaan ollessaan lattian tasolla polvillaan pyyhkäisten hieman vertavuotavaa holjennutta huultaan verestä.
"Teit sen kaiken omasta tahdostasi." Kalma lisäsi yrittäen hyllystä tukea ottaen nostaa itsensä takaisin seisomaan. Selkä valitti kipua ja tuntui jäykältä, mutta kai tässä selvitäisiin. Nyt vain toivottaisiin ettei Black räjähtäisi yhtään enempää, joten syystäkin Kalma yritti pitää äänentasonsa maltillisena. Toinen syy oli että jos tila, jossa he olivat, kuumenisi yhtään enempää hän paistuisi elävältä hitaan kivuliaasti. Ei sillä etteikö nytkään olisi ollut yhtään sen mukavampaa. Kalma joutui jopa takkinsa riisumaan lattialle tässä tuskallisessa kuumudessa helpottaakseen oloaan edes hieman.
"..Vaikka olen toisinaan teenkin vääriä asioita ja käyttäydyn kuin vanha jääräpäinen aasi, se ei tarkoita sitä ettenkö tahtoisi maksaa velkaani sinulle, joskus.. tai etten välittäisi sinusta." Kalma kävi sanomaan raskaasti hengittäen kuumaa ilmaa.
"En vain tiedä miten sen tekisin, enkä ole edes tiennyt että sinulta tuntuu tuolta.. Mikset ole sanonut mitään?" Kalma kävi kysymään Blackiltä ollen hieman ihmeissään miksei Black ollut kertonut hänelle aikaisemmin. Kalma tiesi velhon olevan hiljainen, mutta miksi mies kertoo vasta tälläisessa tilanteessa jotakin tuollaista.
"Mutta jos et tosiaan välitä minusta, miksi sitten ylipäätänsä edes ikinä aloit suojelemaan minua? Mitä sinä näit minussa? Orjan? Palvelijan? Vai vain typerän helpon työkalun? Kerro minulle kerta olet niin avoimella tuulella." Kalma sanoi tuijottaen tiiviisti velhoa silmiin odottaen mieheltä vastausta. Hän oli aina olettanut että he olivat ystäviä.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Helmi 2015, 00:37

Jos piski tosiaan oli Velhon ystävä, kuten väitti, olisi tuo älynnyt jo heti ensikättelyssä, ettei tämä ollut oikea tapa lähestyä asiaa. Suoraa tuolla tavalla tulla puhumaan ja vaatimaan vastauksia, saatikka sitten jatkaa sitä leipäläven louskuttamista kun velho oli "kauniisti" pyytänyt toista poistumaan. Ei, sen sijaan että Kalma olisi ollut fiksu ja ymmärtänyt, että nyt ei todellakaan ollut hyvä väli asiasta edes jatkaa, kävi piski avaamaan suunsa uudemman kerran. Black ei edes vilkaissut aavekoiran suuntaan, kävellessään takaisin nojatuolille, johon iski luisevan ahterinsa. Punaisena paistava katse kävi keskittymään takkaan ja sen liekkeihin, jotka kävivät voimistumaan velhon kiinnittäessä huomionsa niihin. Tuli räiskyi ja rätisi, vähän väliä leimahtaen kuin joku olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Velho purki sitä tarvettaan räjähtää liekkeihin nyt takkatuleen, joka riehui tulipesässä kuin riivattu.

Black ei ollut missään vaiheessa sanonut, etteikö olisi välittänyt piskistä. Mutta niin tuo puheiden perusteella päätti nyt ajatella. Katse kääntyi kaventuen aavekoiran puoleen, tuon mollaten - tai no, velhon korvaan mollaten - kaljupäistä nyt kertomaan, kerta avoimella tuulella oli. Hän ei todellakaan ollut avoimella tuulella ja jos Kalma sellaista luuli, ei piski todellakaan tuntenut Hansia yhtään. Hän oli räjähtänyt, raivonnut ja oli viittä vaille valmis polttamaan koko asuntonsa poroksi vain jotta pääsisi ärsykkeistä eroon. Hän ei todellakaan puhuisi nyt enempää, varsinkaan, kun Kalma sitä tuolla tavoin kävi vaatimaan. Mitään velho ei vastannut koiran puheisiin, joissa tietenkin omat pointtinsa olivat. Mutta juuri nyt velhosta ei todellakaan ollut keskustelemaan mitään järkevää. Varsinkaan Kalman kanssa, jonka puheet kuulostivat hänen korviinsa vain lasten ruikutuksilta. Sen sijaan että tuo olisi ottanut tilanteesta hyödyn irti ja ollut hiljaa tai kenties varovasti kysynyt, halusiko velho puhua siitä mitä elämässään tapahtui, kävi tuo vaatimaan vastauksia ja käänsi keskustelun itseensä.

"Käskin sinun poistua", Velho sanoi matalanuhkaavasti, samalla kun lämpötila ympärillään kävi nousemaan entisestään, nyt jo itse velhon käyden lyömään kipinää. Iho näytti rakoilevan ja avautuvan kuin kivi laavan puskien alta esiin, samalla kun takassa riehuva tuli kävi roihahtamaan entistä suuremmaksi.
Se oli viimeinen varoitus, mitä Black antoi Kalmalle. Sentään tuo sai varoituksen. Sen verran velho tuosta välitti, ettei suorilta käristänyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Helmi 2015, 15:36

Vastausta ei tullut yhteenkään lauseeseen tai sanaan, minkä aavekoira oli kysynyt tai sanonut velholle. Ei, sen sijaan velho oli kääntänyt selkänsä kokonaan aavekoiraa kohden ja valui hitaasti istumaan nojatuoliinsa tuijottaen takassa palavaa tulta ja joka kävi voimistumaan räiskyen agresiivisesti jopa ulos omasta pesästään. Viisaampi tosiaan olisi jo lähtenyt paikalta pää kolmantena jalkana, jota säesti vielä velhon suunnalta tullut edelleistäänkin uhkaavampi käsky poistua vielä kun koira omisti päässään karvansa tai henkensä. Sanojensa vakuudeksi Black alkoi nostamaan asunnon lämpötilaa vielä ennestään ja alkoi jotenkin.. muuttumaan, kuin sula laava olisi valunnut miehen repeilevän ihon alta. Kalma sai tuntea sen raivoavan kuumuuden omassa nahassaan polttavana kirvelevänä tunteena iholla kehon huutaessa jo aavekoiraa poistumaan asunnosta viileämpään ulkoilmaan, mutta Kalma yritti kestää sitä hammasta purren hikoillen kuin sika uunissa, hengittäen huomattavasti raskaammin kuin tavallisesti. Haukkoen melkein henkeään kaiken sen kuumuuden keskellä ja täristen kevyesti polttavasta kivusta. Katse oli kohdistettu velhoon.
"En.." Kalma sanoi kivusta värisevällä äänellä ja vaihtoi äkisti muotonsa koiraksi, mutta ei ollut tavanomaisesti omassa kiinteässä muodossaan vaan oli nyt läpinäkyvä ja näin ollen aineeton jolloin hän ei tuntenut ympärillään olevaa kuumuutta, eikä lieskatkaan voinneet koiraa nielaista. Mustaturkkinen koira napitti velhoa eriparisilla silmillään ja oli avaamassa suutaan, mutta sulki sen. Black ei ollut vastanut aiemmin hänelle, joten tuskin nytkään tulisi yhtään sen järkevämpää vastausta. Velho vain räjähtäisi entisetään. Eikä Kalma tosiaan ollut mikään satakieli joka osasi puhua itsensä pois ongelmista, päinvastoin. Joten aavekoira päätti kääntyä sen puoleen mikä oli paljon luonnollisempaa ja helpompaa koiralle kuin ihmisten "monimutkainen" puhuminen.
Kalma lähti lähestymään lähes tulkoon palavaa velhoa keho hieman matalaksi painettuna ja häntä koipien välissä, pysähtyen kosketus mitan päästä Blackista napittaen velhoa paikoiltaan muutaman sekunnin, kunnes ojensi läpinäkyvän tassunsa kohden kaljupäistä miestä koskettaen sillä velhon polvea, joka tietenkin meni velhon jalan läpi. Tämä oli ainoa ele jonka velho nyt sai aavekoiralta kun koira vain jäi velhoa napittaen seisomaan paikoillensa heilutellen häntäänsä koipien välissä. Kalma ei sanonut mitään, ei edes haukkunut, vaan päätti jättää eleen täysin kokonaan velhon oman arviointi kyvyn varaan, joka saattoi tarkoittaa montaa asiaa: anteeksi pyyntöä, pyyntöä rauhoittua ettei enää haastettaisi riitaa, tai sitten kysymys sen suhteen miksi velho oli niin vihainen. Kalman tulo tuskin yksinään noin paljoa velhoa kismitti.. vaikka tosiaankin kokeili omalla turvallisuudellaan kuinka pitkälle velhon pinna riittäisi.
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Maalis 2015, 00:24

Katse pysyi tiukasti takassa raivokkaasti tanssahtelevissa liekeissä, Kalman yhä kieltäytyen poistumasta paikalta, vaikka se olisi ollut kaikkien kannalta parasta. Olisi vain mennyt ja jättänyt velhon yksin raivoonsa ja ajatuksiinsa, kyllä hän aikanaan olisi rauhoittunut ja käynyt ajattelemaan rationaalisesti. Ehkä jopa myöntänyt ylireagoineensa. Ehkä.
Sen sijaan että olisi päässyt kylpemään liekkimeressä omassa rauhassaan, joutui velho yhä olemaan aavekoiran seurassa. Koiran nimenomaan, Kalman käydessä muuttamaan muotoaan epäkiinteäksi aaveeksi. Täten tuo vältti ainakin sen kuumuuden, joka kävi korventamaan jo huonekalujakin, vaikka velho kuinka yritti hillitä voimiaan ja olla polttamatta majaansa maan tasalle. Tosin, mitä haittaakaan siitä olisi ollut. Ei hän maallista omaisuutta kaivannut. Iho jatkoi yhä halkeilua tulen puskien läpi miehen sisältä. Lähinnä tuo taisi vain olla illuusio, johon velho kulutti voimiaan ennemmin kuin antoi niiden riehua yhtään sen enempää takassa tai ilmaa kuumentamassa.

Sivusilmällä kaljupäinen näki kuinka Kalma tuli lähemmäksi koiramuodossaan, käyttäytyen kuin... noh, isännältään torut saanut koira. Velho ei kuitenkaan käynyt kääntämään katsettaan koiraan, joka nyt omalla eläimellisellä tavalla tuli pyytämään anteeksi. Mitä ikinä tuo kuvittelikaan tekevänsä. Kalma oli inhimillinen olento, miksi tuo alensi itsensä eläimen tasolle vaikka selvästi kykeni käyttämään aivokapasiteettiaan enemmän kuin kapiset rakit. Jos tuo yritti jotain säälipisteitä eläimellisellä "hellyydellä" kerjätä, niin sellaisia ei velholta tippunut. Black ei pitänyt eläimistä, ei varsinkaan niistä "söpöistä". Hän ei muutenkaan ymmärtänyt lemmikkieläinten konseptia, ellei eläimestä ollut isännälle jotain käytännöllistä hyötyä - kuten nyt metsästyskoirasta metsästäjälle tai kissasta viljelijälle, mokoman pitäessä hiiret pois viljasiiloista.
Hänellä ei ollut tarvetta lemmikeille. Saatikka ystäville... Tai niin velho itselleen oli hokenut koko elämänsä.
Valkeat hiukset kävivät laskeutumaan kaljusta päästä hitaasti, käyden verhoamaan velhon kasvot täysin. Takkuinen pehko yleensä enteili Sethin saapumista, mutta tällä kertaa se kirous ei ollut vielä valloillaan.
"Ei sen pitänyt mennä näin...", Velho kävi mutisemaan oman kansansa kielellä, liekkien yhä pauhatessa takassa. Tuskin Kalma ymmärsi mitään, mitä hän sanoi, mutta eiväthän koirat muutenkaan puhetta ymmärtäneet. Sanoja, komentoja, mitkä olivat oppineet. Äänenpainoja, ei sen kummempaa.
Pikkuhiljaa takan liekit kävivät kuitenkin rauhoittumaan, Blackin laskiessa katseensa maahan. Hän ei katsonut Kalmaan, aivan kuin häpeillen toisen puoleen vilkaisemista.


// 2.4. Pistän pelin pooikki kun näyttää hiljaselta MUTTA SE OTTAA YHTEYTTÄ JOS ON VIEL AIKEIS JATKEE JNE! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Huhti 2015, 22:58

Hiljaisuus oli ja pysyi kaksikon ympärillä kummankaan osapuolen avaamatta suutaan sanoakseen toisillensa mitään. Kalma vain lähinnä siksi ettei uskaltanut mennä sanomaan nyt raivoavalle velholle yhtään mitään, kerta yksinkin sana tuntui saamaan velhon räjähtämään. Tai no ihan kuin velho ei olisi ollut sitä jo valmiiksi, mies tuhosi jo voimillaan omaa asuntoaan polttamalla huonekaluja ja itse alkoi muistuttamaan enemmänkin purkautuvaa tulivuorta kuin elävää olentoa. Kalma ei ymmärtänyt miksi velho näin kovasti raivosi. Oliko hän tehnyt jotakin pahaa? Tai no olihan hän, mutta ei hän uskonut Blackin näin pahasti hermostuvan..vai purkasiko vanhempi mies sitten yleistä ketutustaan tällä hetkellä? Miten lie oli, kerta velho ei asiasta halunnut avata suutaan. Mökötti kuin pieni lapsi.

Valkeat hiukset ilmestyivät velhon kaljusta päälaesta peittäen velhon luisevat kasvot allensa. Kalma taas seisoi paikoillaan lihakset jännittyneinä kuin vieterijousi valmiina syöksymään lähimpään turvapaikkaan velhon läheltä. Kyllä Kalma tiesi näiden valkoisten hiusten merkitsevän Sethin tuloa ja sen suhteen koira oli varuillaan, mutta ei liikkunut, seisoi vain valppaana paikoillaan niskakarvat pystyssä. Sethin tulosta ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kysymys kun velho avasi suunsa. Koira kallisti päätään. Ei Kalma tietenkään ymmärtänyt tavuakaan mitä velho sanoi kerta Black ei puhunut kielellä jota aavekoira olisi saattanut ymmärtää, mutta pelkkä äänensävy kertoi jo paljon aavekoiralle. Kaikki ei ollut hyvin velhon kohdalla, jokin oli pielessä. Se vain olisi eri asia haluaisiko Black siitä avautua aavekoiralle tai edes kertoa. Kalma oli avaamassa suutaan velholle, mutta sulki sen ennenkuin ehti tavuakaan päästää suustaan ulos ja jäi vain tuijottamaan velhoa hieman hermostuneena. Mitä jos mies suuttuisi taas?
"Onko kaikki hyvin?" Kalma kysyi Blackilta katsoen hiuksiensa alle piiloutunutta miestä, mutta ei saannut minkäänlaista vastausta mieheltä, ei edes pientä eleellistä. Kalma luimisti korviaan loukkaantuneesti. Normaalissa tilanteessa Kalma olisi pirteän iloisesti häntä heiluen mahdollisesti nuollut "piristykseksi" velhon kasvoja leuan alta, mutta tällä kertaa Kalma jopa älysi käyttää aivojaan. Koira kääntyi pois päin velhosta ja lähti jolkottelemaan omilleteillensä, mutta ei kuitenkaan siintä ulko-ovesta, vaan käveli velhon melkein jopa onnettoman keittiön suuntaan vaihtaen muotonsa humaaniseksi. Kalma tutkiskeli hetken aikaa melko tyhjiksi osottautuneita kaappeja, kunnes löysi jostakin kätköistä puhtaaksi laskettavan paksu reunaisen lasin. Kalma laski lasin pöydälle ja nosti kättään sen yläpuolelle viiltäen toisen kätensä etusormen kynnellä syvän haavan ranteeseensa, josta kävi norona valumaan lämmintä punaista verta käden alapuolla olevaan mukiin. Kalma tehosti vielä veren vuotoa puristamalla haavaa.
Pikku hiljaa lasin pohja alkoi täyttymään ehkä hieman yli sentin verran ja se tuntui aavekoirassa itsessään. Olo oli muuttunut hieman heikoksi ja väsyneeksi, kädessä oleva haavakin oli alkanut jo tyrehtymään. Eikä aavekoiralla ollut haluakaan tapattaa itseään verenhukkaa velhon asunnossa.. Kalma veti verisen kätensä pois lasin yläpuolelta ja otti terveeseen käteensä lasin kävellen olohuoneen puolelle, jossa velho edelleenkin istui paikoillaan mököttämässä. Muutaman sekunnin aavekoita epäröi paikallaan lähestyä velhoa, mutta käveli sitten vanhemman miehen luokse.
"Huolitko..?" Kalma kysyi hieman epävarmalla äänellä ojentaessaan lasin velholle. Kalma muisti hyvin kun joskus aikanaan kun Black oli hänelle myös verta tarjonnut "rauhoittamis" mielessä.. ja no nyt aavekoira ajatteli kokeilla samaa velhoon. Olihan velho vampyyri ja veren juonti oli silloin aikanaan vielä tehonnut aavekoiraankin rauhoittavalla tavalla.

// Mä jatkan koska annoit luvan! //
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Huhti 2015, 00:14

Lettinsä takana piilotteleva velho ei ottanut minkäänlaista katsekontaktia aavekoiraan, tuijottaen vain takkaan. Pikkuhiljaa velho alkoi rauhoittua entistä paremmin, lämpötilan palaten täysin normaaliksi asteittain. Takan liekitkin rauhoittuivat, mutta se kirkkaanpunainen sävy miehen silmissä säilyi. Ei sillä että Kalma silmien väriä olisi kyennyt näkemään, valkean pehkon ollessa erittäin tehokkaana näköesteenä kalpean miehen kasvojen edessä.
Kalma kävi kyselemään oliko kaikki hyvin. Ei tietenkään ollut, kaikki oli päin helvettiä, jos velholta kysyttiin. Ensin Lily ja se paladin ja nyt Lily ja Jack, mitä vielä. Kaiken lisäksi koko hovi oli sekaisin, demoneja ja tuomittuja juoksi siellä täällä ja siniveriset niitä siipiensä alla piilottelivat, samaan aikaan kun eliitit ottivat toisista mittaa ja riitautuivat. Puhumattakaan sodan painostavasta pattitilanteesta, johon jokainen osapuoli vaati omiltaan jo jotain muutosta tilanteeseen. Mutta kaikki oli liian riskaabelia. Turhautti niin suuresti. Velho olisi halunnut vain ottaa Lilyn mukaansa ja lähteä pois koko Cryptistä. Yksi ongelma pesäke koko valtakunta.

Velho ei vastannut mitään tuohon kysymykseen. Ei edes hymähtänyt saatikka tuhahtanut. Jatkoi vain rauhallisen tasaista hengittelyä, pysytellen hiustensa takana piilossa. Sivusilmällä Hans näki sen loukkaantuneen korvien luimistuksen, kuitenkaan reagoimatta siihen mitenkään. Sitten aavekoira kävikin jo poistumaan näkökentästä, velhon kyllä seuraten tuota niin kauan katseellaan kuin kykeni. Päätään hän ei kuitenkaan käynyt kääntämään, vaan lähinnä kuunteli sen jälkeen Kalman askeleita. Hetken velho elätteli jo toivoa siitä, että Kalma lähtisi pois, mutta sen sijaan että olisi ovesta ulos kävellyt, kävi aavekoira askeltamaan kyökin puoleen. Mitä ikinä menikään sinne tekemään. Sama se, ei velho jaksanut kiinnittää siihen nyt huomiota. Keskittyi ennemmin itsensä rauhoittamiseen, kerta se näin nätisti oli alkanut. Ei hän halunnut raivota ja riehua, varsikaan Kalman seurassa, mutta piru vie jos tuo vielä päätään kävisi aukomaan olisi se piru todellakin irti.
Tuoreen veren suolaisenpistävä haju kävi heti leijailemaan nenään Kalman käydessä itseään viiltelemään. Terävästi pää kääntyi hieman aavekoiran puoleen, punaisen katseen tuijottaen pistävästi hiustenlomasta tuon puoleen. Mitä ihmettä Kalma nyt meinasi? Vertaan tuo lasiin valutti, syystä tai toisesta...

Lasin kera Kalma kävi kävelemään takaisin velhon luokse, tarjoten nyt vertaan raivopäiselle. Black kävi puristamaan käsinojia rystyset valkoisena, päästäen hiustensa lomasta pitkän, jokseenkin pidättäytyväisen huokauksen. Hetkeen Black ei liikahtanutkaan, kunnes yllättäen kävi nappaamaan sen lasin Kalman kädestä. Toinen käsi kävi samalla nousemaan omien hiusten puoleen, Hansin käydessä haromaan ne kasvoilla olleet hiukset pois kasvojen edestä. Lasi nousi heti huulille, punasilmäisen velhon tirvaisten sen suolaisenlämpimän elämäneliksiirin kerralla alas kurkusta. Tietenkin hän halusi verta. Nyt, kun vampyyriveri sitä vaati. Ja, no, olihan tuo ihan mukava... sovitteleva ele koiralta... kaiketi. Kyllä hän ymmärsi mitä Kalma tällä eleellä ajoi takaa ja osasi tietenkin arvostaa sitä, vaikka ei se kivisiltä kasvoilta juuri nyt näkynyt.
"Hänet pitää saada pois hovista...", Black kävi mumisemaan lasin laskeuduttua huulilta, "Jack, siis...".


// Jatkukoon jooo! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Huhti 2015, 09:48

Kalma suorastaan hätkähti velhon nopeaa ja yllätyksellistä liikettä repäistä lasi hänen kädestäään. Olisi sen nyt voinnut ottaa normaalisti kuten kaikki muutkin, eikä käydä riuhtomaan. Kalma ei kuitenkaan käynnyt tästä valittamaan tai sanomaan mitään ääneen vaan oli mielessään tyytyväinen että tämä pieni ystävällinen ele oli mennyt läpi. Ainakin velho kovin ahneesti veti hänen verensä alas kurkustaan, tyhjentäen lasin kerralla tyhjäksi. Jotenkin tuntui että lasissa olisi ollut liian vähän tätä elämän nestettä velholle, mutta Kalma ei yksinkertaisesti voinnut tarjota enempää tähän hätään, ellei sitten Black olisi ollut hetken aikaa valmis katsomaan verenhukasta toipuvaa koiraa nurkissaan. Ja no Kalmalla ei ollut muutenkaan mielenkiintoa vuodattaa itseään enempää kuin oli nyt ollut pakko.
Yllättäen velho kävi avaamaan suutaan kaiken sen hiljais elonsa päätteeksi, puhuen Jackista ja siintä että mies pitäisi häätää hovista jollakin keinolla. Kalma hymähti, Black tosiaan oli rauhoittunut ja valmis vihdoinkin puhumaan jotakin järkevää.
"Ei pelkästään hovista.. hänet olisi hävitettävä kokonaan." Kalma totesi Blackin sanoihin oman mielipiteensä. Kalmalle ei todellakaan riittäisi vain se että Jack häädettäisiin vain hovista pois prinsessan varjeluksesta, mies pitäisi saada hengiltä.
"...Mutta miksi kerrot minulle? Ei minusta apua ole." Kalma kysyi hieman ihmeissään velholta. Ei hänellä varmastikkaan ollut mitään asiaa Lilyn lähelle enään ja Jackin lähelle yrittäminen olisi vain yksi itsemurha.
"Ei minulla ole asemaa.." Kalma lisäsi ja päätti itsekkin istua alas hakien puisen tuolin takamuksensa alle, johon istahti väärinpäin nojaillen selkänojaa vasten.

// Kiva ku pitäisi tiskaamassa olla, mutta vastailen vaa peleihin :-D //
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Huhti 2015, 20:15

Katse ei vieläkään kohonnut aavekoiraan, velhon selvästi vältellen tuohon katsomista. Lienikö se sitten häpeästä vai siitä pelosta, että pelkkä piskin pärstä saisi raivon jälleen pintaan. Kunhan tuo nyt varoisi sanojaan, Black tosin älysi nyt itse poistua jos Kalman olemassaolo alkoi liikaa psykoottista puolta ruokkimaan. Ei hän halunnut koiraa pitkin seiniä heitellä uudemman kerran, joskin Seth takaraivossa sanoi piskin ansaitsevan kurinpalautuksen.
Katsellen lasia kädessään velho kävi pienesti tuhahtamaan Kalman mainitessa, että halusi Jackin ennemminkin pois elävien kirjoista, kuin vain ulos hovista. Black ei voinut väittää olevansa eri mieltä tuosta. Jack saisi palaa poroksi jos se velhosta oli kiinni, mutta valitettavasti tuo oli siniverisen siipien alla suojassa. Ei kauaa jos se velhosta riippui, hän kyllä keksisi keinon saada Lily kääntymään sitä miestä vastaan.

"Jos et höpinöitäni halua kuunnella niin voit yhä poistua", Velho kävi yllättäen avaamaan suunsa puhuen kovinkin monotonisesti, vastaten Kalman kysymyksiin siitä miksi velho tuon äskeisen hänelle oli kertonut. Aavekoira oli yhä vapaa poistumaan, oikeastaan se taisi olla yhä suositeltava teko. Tosin, sen sijaan että mitään lähtöä olisi indikoinut, kävi koira iskemään ahterinsa alas tuolille.
Katse kysyi yhä lasissa, joka osin kasvojen eteen oli nostettu. Hiustensa takaa velho tuijotti mokomaa kovinkin mietteliäänä, käännellen lasia kädessään pienesti vähän väliä.
"Onko hän immuuni myrkyille...?", Kuului monotoninen kysymys yllättäen, Velhon lähinnä olettaen Kalman tietävän "kopiostaan" enemmänkin.
Kävihän mielessä myös Nimuen lumouksen peruminen. Jollain pirulla velhotar oli saanut Kalman ja Jackin erilleen, täytyihän sen toimia myös toisin päin... Mutta Kalma tuskin halusi jakaa ruumista enää Jackin kanssa ja näin loppupeleissä se ratkaisu tuskin olisi ollut kovinkaan kannattava...


// (D Pitäis tehä vaikka mitä mutta hups. "kohta" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Huhti 2015, 22:33

Kalma kohautti kulmiaan ku Black sanoi että hän voisi häipyä, jos velhon höpötykset eivät kiinnostaneet. Voi kyllä kiinnostivat kerta keskustelu oli kääntymässä oikein mielenkiintoiseen suuntaan jos aavekoiralta kysyttiin. Joten ei, Kalma ei ollut lähdössä paikaltaan minnekkään. Sitäpaitsi siintä oli jo pitkä aika kun aavekoira oli saannut keskustella, tai olla velhon kanssa täysin kahdestaan viettämässä aikaa. Vaikkei tilanne ollutkaan mikään ruusuisin.

Black pyöritteli lasia kädessään näyttäen mietteliäältä ja Kalma napitti miestä takaisin odottaen velhon kertovan hänellekkin mahdollisen ajatuksensa, samalla kun nojasi leuallaan laiskan puoleisesti tuolin selkänojaa vasten. Lopulta Black kysyi oliko Jack immuuni myrkyille.. Kalma kurtisti kulmiaan mietteliäästi. Idea oli hyvä ja toteuttavissa täysin, jos sen onnistui tekemään ilman että kukaan löytäisi myrkyttäjää. Black kyllä varmasti fiksuna miehenä osaisi pitää asiasta huolta.
"En usko että täysin.. hänellä on nyt kirottu keho, mutta en usko sen suojaavan häntä." Kalma lopulta vastasi velholle mietittyään asiaa hetken. Jos Jack olisi yhä hänessä kiinni niin Kalma olisi saattanut vastata myönteisesti, mutta Jackin nykyinen keho oli mustalla magialla luotu kopio eikä välttämättä regoisi kaikkiin myrkkyihin samalla tavalla.. kuin vaikkapa Kalman "normaali" ihmiskeho.
"...Toisaalta hän on myös ehkö ihmissusi, hänen petomuotonsa.. tai no jouduin kauan aikaa sitten ihmissuden raatelemaksi, eikä kirous siirtynyt minuun syystä tai toisesta." Kalma selitti Blackille muistettuaan tämän pienen epämukavan tapahtuman. Oli tosiaan mielenkiintoista miksei hän ollut kirousta saannut ja no Jackin karvainen muoto kertoi jo jotakin.
"En ole tietenkään varma, villi heitto vain.. mutta sekin saattaisi vaikuttaa myrkkyyn." Kalma lisäsi ja hiljeni odottamaan mitä Blackilla olisi sanottavaa, jos vain olisi.

// Voitaisi kyl pelata peli jossa Black yrittää Jackin myrkyttää >:3 Mutta tulevaisuuuudessa sitten. //
suskari
 

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2015, 00:56

Katse kävi kaventumaan hiusten takana Kalman sanojen myötä. Ei tuokaan osannut varmaksi sanoa tehosiko myrkyt mielipuoleen, joskin tiettävästi mokoma oli kyllä kuolevainen. Kirottu, mutta silti kuolevainen. Kalman noista kahdesta piti ennemminkin olla se kuolematon, tuohan oli vain sielu. Kroppa saattaisi kuolla, mutta sielu ei. Olihan se jo todistettu. Silti, velho ei katsonut fiksuksi yrittää Jackin myrkyttämistä, ellei ollut varma että myrkky myös veisi tuon hautaan. Mikään ei kalvaisi enempää, kuin toisen myrkytysyritys, josta mokoma piru vielä selviäisi hengissä. Kun kerran epäonnistui myrkyttämisessä, ei sitä toista kertaa suotu. Jo ensimmäisen kerran jälkeen uhri osasi olla varuillaan kaiken suuhunsa pistämän suhteen. Mutta, juuri nyt Jackin myrkyttäminen kuulosti turhankin houkuttelevalta - ja helpolta - tehtävältä.
Tuo liikkui hovissa, söikin varmasti täällä vähän väliä. Tuolla oli kontakteja linnan muurien sisäpuolella, noiden kautta saattaisi antaa "viattoman lahjan" Merarille. Yksi lumousloitsu sinne tänne ja varmasti joku tottelisi käskyä. Sinällään oli typerää, että Jack edes pysyi heidän lähellään, näkyvissä, kaikkien katseiden alla. Tuota olisi helppo pitää silmällä, kaikki varmasti tarkkailivat friikkiä enemmän tai vähemmän. Jackista olisi nyt helppo saada tietoa.

Joten kaiken kaikkiaan tilanne oli vain heidän edukseen, jos Jack lähellä pysyi. Kuten sanonta meni, pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä.
"Kiroukset harvoin siirtyvät jo valmiiksi kirottuihin - tai riivattuihin. Oletko esimerkiksi nähnyt ihmissutta, joka olisi myös samalla vampyyri? En nyt puhu hybrideistä, jotka olisivat kenties syntyneet kahden rodun pariteltua, vaan ennemminkin yhden rodun edustajaa, joka toisen toimesta olisi saanut päälleen toisenkin kirouksen", Black vilkaisi nyt viimein Kalman puoleen tuon kertoessa yhteenotostaan ihmissuden kanssa menneessään, "On siis hyvin todennäköistä, että ihmissuden kirous ei ole sinuun tai häneen tarttunut, ainakaan täysin. Ennemminkin mutaatioitunut, muuttunut. Hopea-arkuus sen vahvistaisi, Tietääkseni kirotut saatikka aaveet tai sielut eivät reagoi negatiivisesti hopeaan, toisin kuin ihmissudet".
"Saatan toki olla väärässä", Velhon ääni kävi muuttumaan hetkellisesti korkeammaksi, Sethin pyrkiessä liittymään keskusteluun. Mitä muutakaan se hullu rakasti, kuin juonittelua, "Mutta jos hänessä on jotain ihmissuden piirteitä, varminta olisi käyttää myrkkyä, joka kaataisi jopa lohikäärmeen..."


// Black myrkyttelee mielellään porukkaa aina kun tilaisuus tulee 8) eiku //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: What have you done

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Huhti 2015, 12:05

Kalma katsoi velho, joka kävi kertomaan etteivät kiroukset siirtyneet jo valmiiksi kirottuihin, tai riivattuihin henkilöihin. Eri asiana tietysti olivat parituksesta syntyneet sekasikiöt. Ja Kalma kun oli koko ikänsä luullut että vampyyriksi ja ihmissudeksi pystyi vain muuttumaan jos saisi näiltä pimeyden olennoilta itselleen pureman, ja satuit olemaan ihminen, tai ellei joku velho tai vastaava kiroaisi. No aina sitä oppi uutta, vaikka ikää alkoi olemaan melkoisen kiitettävästi. Blackin vielä jatkaessa puhumistaan vilkasi koira kädessään olevaa haavaa, joka vielä vuoti hyvin pieni määräisesti tuoreesta haavasta ja no johon aavekoira regoi kuten ehkä oli odotettavissakin. Mitään sen erikoisemmin häpeilemättä ryhtyi Kalma hyvin eläimelliseen tapaan nuolemaan haavaa, mutta kuitenkin kuunteli nuolemiseltaan velhon jokaista sanaa. Erityisesti siinä vaiheessa kun velhon ääni kävi muuttumaan.. Kalma kohotti päätään velhoa kohden nuolemiseltaan katsoen vaaleahiuksista miestä harvinaisen tuimasti kurtistaen kulmiaan pienesti. Black ei siis vieläkään ollut täysin itsensä herra vaan Seth kummitteli taustalla.. ja no se oli nähty monta kertaa mihin se oli johtanut.
"Pidä Seth kurissa." Kalma totesi sitten tasapaksuna mössönä velholle vain huomautuksena ettei pitänyt Sethin läsnäolosta, edes siintä pienestä "harmittomasta" äänen muuttumis asteella. Ei sitä tiennyt milloin velho menettäisi hallintansa!
"Kuulostaa.. aika radikaalilta, mutta tehokkaalta." Kalma kuitenkin totesi vetäessään kasvoillensa virneen poikasen. Millaisen painolastin hän saisikaan pois päältään jos Jack kuolisi nyt myrkytykseen.
"..Mutta olen hieman yllättynyt. Tiedän kyllä ettet pidä Jackista, mutta olet nyt valmis myrkyttämään hänet? Mistä selkä katkesi?" Kalma kysyi katsoen velhoa. Hän kyllä tiesi ettei Jack ja Black olleet mitään ylimpiä ystäviä, mutta että Black oli yllättäen valmis myrkyttämään Jackin.. tuli hieman puun takaa. Loppujen lopuksi ajateltuna tuomitusta miehestä oli enemmän haittaa aavekoiralle kuin velholle itselleen.
suskari
 

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron