Kirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2015, 22:24
//Here we areeeee arf //
Black
Jo muutama päivä oli ehättänyt vierähtää viimeisestä suuremmasta välikohtauksesta. Velho, vaikka varsinaisesti mitään väärää ei ollut tehnyt, oli pitänyt matalaa profiilia ja vältellyt kaikkia yhteydenottoja. Ainoa jonka kanssa kaljupäinen oli lopulta eksynyt puhumaan oli prinsessa, jonka kanssa asiat piti selvittää. Tietenkin Black oli ollut huolissaan puolisostaan tuon otettua osumaa mustalaiselta, mutta syystä tai toisesta ei tuntunut... Soveliaalta käydä heti siniverisen luona juttelemassa. Olihan velho melko näyttävästi paikalta poistunut, vaikka juuri tuolloin häntä olisi kaivattu. Tahon jos toisenkin toimesta. Tosin, ainoa jonka tähden velho tunsi häpeää poistumisestaan oli Lily. Asia oli nyt kuitenkin hoidossa, pari oli yllättävän hyvinkin saanut hoidettua asian pois alta keskustelemassa. Siniverinen oli ollut yllättävän tyytyväinen velhon reaktioon sen suhteen, mitä se mustalainen ja friikki olivat tehneet hänelle. Black ei ollut sanonut mitään vastaan, siniverisen puhuessa pahasti kaksikosta. Velho kun ei edes tiennyt, miten noihin itse enää suhtautuisi. Selvästi Lily ei kovin mielissään ollut siitä, että velho kaksikon kanssa oli tekemisissä, mutta eipä siniverinen häntä vaatinut myöskään pistämään välejä poikki. Tosin... Jos Lily sitä olisi vaatinut, olisi kaljupäinen sen saattanut tehdäkin. Hänellä ei ollut varaa sanoa vastaan Lilylle enää pahemmin, nuoren naisen alkaessa tajuta kuinka paljon saattoikaan asemaansa ja valtaansa käyttää hyväkseen. Sinällään se otti velhoa päähän, mutta niin kauan kuin siniverinen oli valmis suojelemaan Blackia ja pysymään hiljaa tuon tempauksista... Ei Black ääntään korottanut.
Näin illan tullen oli velho jälleen hankkiutunut omaan rauhaansa tönöönsä, pitäen takkatulta yllä mutta muuten mitään valaistusta ei pienessä kivisessä talossa näkynyt. Ei hän halunnut indikoida kenellekään olevansa paikalla, joskin savupiipusta nouseva savu antoi yleensä piilottelijan ilmi. Tosin, ainahan sitä voisi vedota siihen, että takan jätti palamaan jottei kivinen talo ehtisi kylmetä varsinkaan näin kylmillä keleillä, mutta eipä velholla pahemmin ollut tarvetta selitellä itseään kenellekään.
Kaljupäinen oli uskonut saavansa viettää yönsä rauhassa, tutkien vanhoja kansansa kirjoja joita oli pölyisistä nurkistaan löytänyt. Se haave jäi kuitenkin sellaiseksi, kun paikalle saapui aavekoira. Olihan velho aistinut tuon läsnäolon jo ennen kuin mokoma paikalle oli tullut - tosin hetkeksi Black oli jo pelästynyt että sarvipäinen neuvonantaja häntä tuli taas härnäämään - mutta ei kaljupäinen ollut jaksanut minnekään nojatuolistaan kadota.
Korkeakauluksiseen villapaitaan pukeutunut velho ei edes kohottanut katsettaan kirjastaan, vaikka sivusilmällä näki ihmismuodonottaneen Kalman talossaan. Jo moinen silkka sisälle marssiminen sai Blackin närkästymään - olisi edes koputtanut - mutta vasta kun aavekoira kävi turpansa avaamaan, hakeutuivat velhon kulmat kurttuun.
Black kävi nauramaan kuivahkosti kirjan pamahtaessa kiinni Kalman sanojen myötä.
"Ja millä hitolla sinä luulet minun teitä puolustavan?!" Black aloitti ponkaisten ylös, osoittamatta minkäänlaista katumusta tekojensa suhteen, saatikka sitten ymmärrystä Kalman osalle "Sinä saatanan idiootti menet ja nimittelet siniveristä toisten kuullen ja luulet, että minä - hänen puolisonsa - olisin sinun puolellasi siinä tilanteessa?! Kuinka sinä voit olla niin tyhmä?!".
"Puhumattakaan Ednasta! Se tyttö tietää täysin hyvin missä rajat kulkevat eikä selvästikään halua enää edes yrittää noudattaa niitä! Hän ansaitsi mitä oli tulossa, hyvä ettei Lilylle pahemmin käynyt hänen tempauksensa myötä. Luuletko että kukaan meistä - Edes minä tai Jack - olisimme selvinneet siitä elävänä, mikäli Lily olisi kuollut Ednan typeryyden takia?!" Velho jatkoi saarnaansa, lämpötilan käydessä nousemaan kaljupäisen ympärillä. Silmät tuttuun tapaan hakivat punaisempaa sävyä, ilman käydessä väreilemään kuumuudesta.
"Olen kyllästynyt teihin. Siihen, että aina otatte, otatte ja otatte, edes miettimättä mitä se minulle tulee maksamaan. Ednan opettaminen ja hänen avautumisiensa kuuntelu, teidän suojeleminen ja typerien tempauksienne peittely, joista minä saan kuulla kunniani jos väliin tulen. Aina kun apua tarvitsette sitä suorastaan vaaditte miettimättä, miten sen korvaisitte" Velho jatkoi suorastaan halveksien "Joten ehkä, te olette ne, joita ei kiinnosta. Teitä ei koskaan kiinnostanut. Ja nyt, kun minun mittani on täynnä, minä olen yllättäen se paha tässä".
"Sinä loukkaat vaimoani ja sinun vaimosi kävi hänen päälleen. Te ylititte rajan. Minä en tehnyt mitään väärää" Hans sähähti, jääden uhmakkaasti mulkoilemaan lyhyempäänsä. Näytti siltä että velho oli viittä vaille valmis sytyttämään rakin liekkeihin, eikä se kyllä kaukana todellisuudesta ollut. Hän ei aikonut pyytää anteeksi, hän oli vain puolustanut kaikkein rakkaintaan. Hänen ei tämän enempää tekojaan tarvinnut selitellä, ei varsinkaan Kalmalle, jonka pitäisi olla hyvinkin tietoinen tilanteesta. Ja jos rakki vielä näki itsensä ja Ednan tässä uhrina, saisi tuo olla varma, ettei elävänä tästä talosta lähtisi... Ainakaan jos Seth saisi siitä päättää.