Vaarallisia leikkejä

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Re: Vaarallisia leikkejä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Helmi 2015, 17:46

Kaikkein eniten Henryä häiritsi tässä tilanteessa se, ettei hän voinut olla varma ketä olisi uskonut. Velho oli jo alusta asti - jo Roswellin kohdalla - huomautellut hänelle, ettei demoneihin voisi luottaa. Ne valehtelisivat ja kieroilisivat tiensä eteenpäin, tavoitellen vain omaa etuaan. Ehkä Tsytan puhuikin totta ja häntä kohdeltiin nyt turhankin julmasti, mutta totuus oli se, ettei Henry voinut olla varma. Ja juuri nyt hän kyllä luotti ennemmin velhoon ja ennen kaikkea Roswelliin, joka hänen luottamuksensa oli jo ajat sitten ansainnut, kuin Tsytaniin.
Kävi myös selväksi, että demoneilla oli erimielisyyksiä sen suhteen, olisiko heidän välinsä jo selvitelty. Tsytan eli siinä uskossa, että heidän asiansa olisi jo hoidettu, kun taas Roswellin mielestä viimeisin yhteenotto oli vain alkua. Velhosta tuntui, että Roswellilla oli enemmän kalavelkoja selvittelemättä pikkupirun kanssa, kuin itse kuninkaalla. Ehkä Tsytan olisi pitänyt vain suosiolla luovuttaa Roswellin käsittelyyn, tuolla tuntui olevan selvä visiokin punaperkeleen suhteen.

Henry kävi kurtistamaan kulmiaan pienesti Tsytanin sanojen myötä, mutta ei enää käynyt puhuttelemaan vangittua. Ehkei tuota nyt enempää kannattanut kiusata tällä erää... Kaiken lisäksi Henry halusi keskustella Tsytanin kanssa kahden. Sitä ei kuitenkaan nyt mainittu, varmasti velho ja sarvipäinen olisivat moista ideaa vastaan. Mutta niin tulisi tapahtumaan, pitivät nuo kaksi siitä tai eivät.
"Ei se tuosta pakene ilman, että minä siitä tietäisin..." Black kävi huomauttamaan Roswellin puheiden perään "Aistin, jos sinetti rikotaan. Jos joku sen kävisi rikkomaan, tietäisin siitä heti".
Vähän taikatemppuja ja pieni tippa omaa verta, sen ansiosta velho kykeni aistimaan sinetin. Black oli katsonut tarpeelliseksi tehdä moisen varotoimen, sillä jos joku kävisikin sinetin rikkomaan, olisi velho heti paikalla ja katsomassa, ettei pikkupiru elävänä tästä huoneesta poistuisi.
Henry oli jokseenkin huojentunut moisesta tiedosta. Velho oli selvästi suunnitellut pidemmällekin tätä kutsumista.
"Katson myös, ettei kukaan tänne eksy" Kaljupäinen lisäsi nurkastaan, hiljentyen sitten.

Henry kävi nyökkäämään Roswellin kysellessä, halusiko hän jo lähteä. Ei Henry nähnyt syytä nyt pidempään tässä tilanteessa olla, hänen piti yhä päästä huutamaan tyynyyn pahaa oloaan. Hänen piti miettiä asioita. Ja keskustella Tsytanin kanssa ilman ketään ylimääräistä. Mutta nyt se ei onnistunut, hän oli liian uupunut jo pelkästään tästä tapaamisesta.
"Minua odotetaan jo varmasti muualla" Henry hymähti, sen tarkemmin kertomatta missä. Ei hän katsonut hyväksi mainita puolisoaan, saatikka äskettäin syntynyttä kruununprinssiä. Tuskin kuningassuvun lisäys tulisi pysymään kauan pois vihollisen korvista, mutta Tsytanille Henry ei kyllä heti halunnut pojastaan mainostaa.
"Joten ehkä olisi hyvä tehdä lähtöä... Haluan myös keskustella kanssasi, Roswell" Siniverinen jatkoi, käydessään nousemaan jälleen ylös ja jahka kainalosauvansa sai käsiinsä, lähti hitaasti askeltamaan oven puoleen "Ja Black... Anna hänelle jakkara tai tuoli, jotta hän voi istua" jalkapuoli lisäsi vilkaisten nopeasti, ehkä jokseenkin pettyneesti Tsytanin puoleen, ennen kuin kävi poistumaan huoneesta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Vaarallisia leikkejä

ViestiKirjoittaja harlekiini » 19 Helmi 2015, 20:37

Vai vasta alkua? Hän oli katkaissut kuninkaan jalan, Roswell oli paiskonut häntä pitkin linnanpihaa ja katkaissut hänen sarvensa. Reilu peli. Kuka tahansa muu demoni olisi jättänyt asian sikseen, mutta ei Roswell, ei, vanhus käyttäytyi kuin nokkiinsa ottanut rakastaja…
Hetkinen.
Tsytanin silmät kaventuivat uudestaan, mutta tällä kertaa katse oli suunnattu Roswelliin. Hän oli pohtinut tätä aikaisemminkin, mutta ajatus oli ollut niin järjetön, että hän oli sulkenut sen naureskellen mielestään. Saattoiko olla, että tuo fossiili piti ihmiskuninkaasta? Eikä vain ollut kiinnostunut, vaan välitti tosissaan? Se olisi selittänyt paljon, mutta…oliko se mahdollista? Eikä vain todennäköistä, vaan kykenisikö yksikään demoni moiseen? Tsytan tiesi, että hän ei kyennyt. Kenties vanhuus oli pehmittänyt sarvipäistä. Tsytan arkistoi tiedon myöhemmän pohdiskelun varalle. Mikäli Roswellin palvelus todella oli tunneperäistä, se tekisi demonista sekä vaarallisen, kuten Tsytanin nyt jo parantuneet kylkiluut muistuttivat, että heikon. Mielenkiintoinen kombinaatio, jota oli osattava käyttää hyvin.

Velhosta hän ei ollut lainkaan varma. Kaljupäisen suhde kuninkaaseensa tuntui läheisemmältä kuin pelkkä alamaisen ja hallitsijan suhde, mutta kuinka syvää kiintymystä nuo kaksi tunsivat oli toistaiseksi mysteeri. Oli paras olettaa, että velho oli kuten muutkin kaltaisensa ja teki töitä itselleen. Tsytan ei ollut niin hullu, että olisi harkinnut äijäpahan käännyttämistä omalle puolelleen, mutta oli se silti hyvä tietää. Tai ainakin spekuloida.

Hän piristyi silmissä kuninkaan määrätessä hänelle tuolin. Nyt kuulosti jo paremmalta! Mikäli hän aikoi kyhjöttää vetoisessa kellarissa, hän voisi ainakin tehdä sen mukavasti. Hän katseli kuninkaan perään vaitonaisena, tavoilleen ominainen hymy huulillaan. Ensimmäinen tapaaminen olisi voinut mennä huonomminkin, ottaen huomioon kolme yhtä vastaan –asetelman, ja hän onnitteli itseään nopeasta toipumisestaan yllättävän manauksen ja Roswellin kohtaamisen myötä. Ajan myötä kuningas, tai kuka tahansa, alkaisi käydä hänen luonaan yksin, mikäli hän osaisi pelata korttinsa oikein, ja sitten…pikku hiljaa. Ei hän suurta kaaosta aloittaisi, hän vain lisäisi epäilyksiä luotettavuutensa suhteen, mutta ainakin hän voisi painua kuuseen.
Hän nyökkäsi velholle.
”Kuulit Hänen Majesteettiaan. Tuolini, kiitos.”
harlekiini
 

Re: Vaarallisia leikkejä

ViestiKirjoittaja Sands » 19 Helmi 2015, 22:27

Roswell nyökkäsi hyväksyvästi velhon puheille. Näissä asioissa hän uskalsi luottaa tuohon kaljupäähän sen verran, että uskoi tuon tietävän parhaiten, miten halusi tässä tilanteessa toimia. Kunhan pikkupiru pysyisi kiltisti häkissään kuninkaan haluamalla tavalla, eikä juoksisi karkuun tekemään tuhojaan... Muuta sarvipää ei sitten tarvinnutkaan, kunhan Henrykään ei. Kaikkihan riippui myös siitä, kuinka kauan demonia täällä pidettäisiin, kaikella oli tapansa rapistua ja Roswell ei ainakaan tälle nuorelle demonille halunnut antaa sitä mahdollisuutta, että se pakenisi omin neuvoin ennen armahtamista. Ei, oli paljon hauskempaa, jos se oli loukussa ja ulkopuolisten armoilla. Mutta vaikka kyseessä kuitenkin oli demoni, taisi Tsytan silti kuolla nälkään ennen kuin veriset viivat maassa katoaisivat kokonaan...

"Niin, Teidän Majesteettinne," vanhempi demoneista hymähti pojan tullessa siihen tulokseen, että häntä jo varmasti kaipailtiin muualla. Henry oli kuningas, ja kuninkaalta ei työt koskaan näyttäneet loppuvan. Joku aina olisi tarvinnut tuon aikaa ja apua... Mutta olihan nuorukainen vielä aviomies ja isäkin. Monta tehtävää ja monta henkilöä, pieni paholainen ei oikeastaan yltänyt kovin korkealle siinä listassa – tai niin Roswell ainakin oletti. Myös neuvonantajalleen kuninkaalla oli jotain sanomista, mutta demoni ei uskaltanut lähteä arvuuttelemaan tarkkaa syytä. Ehkä hän joitain syitä kykeni löytämään, mutta mikään ei noussut ylitse muiden. Se selviäisi kuitenkin myöhemmin eikä sarvipää käynyt siitä nyt kyselemään, nyökäten vain vastaukseksi. Henry tiesi, että hän oli aina valmis keskustelemaan, jos tarve vaati.

Seuraten nuorukaisen esimerkkiä, Roswell valmistautui nousemaan tuolilta. Yhden päivän aikana moista liikettä olikin pitänyt tehdä monta kertaa, ja se kyllä tuntui vanhoissa jäsenissä. Vanhuus ei todellakaan tullut yksin – mutta ehkäpä hän ei valittaisi siitä tässä seurassa, ottaen kuitenkin huomioon sen, että kuninkaalla oli vain yksi jalka ja kainalosauvat. Henryn nouseminen taisikin olla hankalampaa, kuin vanhan ja raihnaisen demonin luiden rutina. Täyteen mittaansa noustessa Roswell kävi nyökkäämään velholle kerran hyvästiksi, tuon silmien vakavat. Hiljaakin tuo osasi kaljupäälle kertoa, että pienen pirulaisen oli parempi pysyä yhtenä kappaleena, vaikkei heistä kumpikaan taitanut siitä pitää. Se oli kuninkaan päätös ja kuninkaan päätöstä he kunnioittaisivat.

Tsytania vanhempi demoni ei jaksanut enää edes huomioida, eikä toinen saanut edes hyvästejä saati sitten viimeistä katsetta omakseen. Neuvonantaja lähti seuraamaan pojan hidasta etenemistä rauhallisin askelin, eikä näyttänyt olevan tahdista moksiskaan. Henry kuitenkin sai kovin kyseenalaistavan kulmakarvan pyytäessään tuolin vangilleen. Poika todellakin oli liian hyvä sille pirulaiselle, ei se tuollaista kohtelua ansainnut. Ehkäpä hieman epämukavampi vankituomio olisi saanut otuksen miettimään tekojaan... Henkilökohtaisesta kokemuksesta Roswell ainakin kykeni olemaan sitä mieltä, että kahleet tyrmässä taitaisivat pehmittää sen paatuneimmankin rikollisen tarpeeksi pitkän ajan kuluttua. No, ehkäpä velholla olisi siihen jokin hauska ratkaisu, jos nuori demoni kävisi liian koppavaksi...

Ovi suljettiin kuninkaan ja neuvonantajan perässä, sarvipäisen miehen sitten ottaessa pari ripeämpää askelta päästäkseen pojan vierelle. Keltaiset silmät pitivät katseensa edessään suurimmaksi osin, suunkin pysyessä supussa. Heti vanhus ei ollut mitään puhumassa, aivan vain siitä syystä, ettei halunnut Tsytanin mitään kuulevan. Keskustelu muutenkin kannattaisi säästää myöhemmäksi, kun kuningas ja Roswell olivat jossain rauhallisemmassa paikassa.
"Takaisin linnaan, Teidän Majesteettinne?" Demoni vihdoin avasi suunsa katseenkin kääntyessä sivuunsa toista katsomaan. Pieni hymy oli ilmestynyt vanhoille huulille neuvonantajan muutenkin tuntuessa taas enemmän siltä rauhalliselta ja leppoisammalta itseltään.




((Hippeli pippeli eroavatko tiemme nyt.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Vaarallisia leikkejä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2015, 17:16

Velho katseli pojan perään, nyrpistäen nokkaansa jälleen kuninkaan käskien hänen antamaan vangille jotain, millä istua. Jos velholta olisi kysytty, ei tuo piru olisi ansainnut mitään oloaan helpottavaa. Mutta jälleen kerran, kukaan ei kysynytkään velhon mielipidettä, joten Black piti suunsa kiinni.
Roswellille suotiin pistävä, mutta vihjeen ymmärtävä katse tuon nyökätessä kaljupäisen puoleen. Kyllä Hans tiesi, ettei demonille saisi tapahtua mitään ja vannotti kyllä hiljaa itsekseen, että näin tulisi olemaan, mutta silti se pieni ääni päässä käski yhä leikkiä pikkupirun hengellä, nyt kun tuollainen oli tänne kutsuttu. Mutta, ehkä velho kykeni hillitsemään sadistiset himonsa ja kuluttaisi energiaansa ennemminkin johonkin hyödylliseen.
Tsytan kävikin heti muistuttamaan velhoa käskystä, jonka kuningas oli antanut istuimen suhteen. Velhon katse kääntyi nyt punatukan puoleen, Hansin tuijottaessa kovinkin kylmästi demonia sanomatta sanaakaan. Samaan aikaan pienellä, lähes huomaamattomalla kädenheilautuksella käytiin kuitenkin leijuttamaan vastakkaisessa nurkassa ollut pieni jakkara lähemmäksi demonia, istuimen käydessä kirjaimellisesti tömähtämään vauhdilla vasten Tsytania, ei kuitenkaan niin lujaa, että siitä mitään mustelmaa suurempaa olisi tullut.
"Pysy hiljaa" Velho töksäytti pikkupirulle, ennen kuin lähti itsekin kävelemään oven puoleen, pitäen kuitenkin Tsytania vielä silmällä.


Henry halusi nyt vain pois paikanpäältä. Hän ei välittänyt jäädä seuraamaan toteuttiko Black hänen käskynsä tuolin antamisesta vai ei, mutta luotti siihen, että velho teki työtä käskettyä. Siniverinen loikkikin suhteellisen nopeasti eteenpäin, pitäen katseensa lähinnä maassa, aivan kuin tarkkaillen kulkuesteitä, joita ei tasaisella käytävällä kyllä yhtään näkynyt. Vasta kun Roswell kävi avaamaan suunsa, vilkaisi Henry vierelleen kirineen sarvipäisen puoleen nopeasti.
"Minnekäs muuallekaan" Nuori hymähti, mitä nyt kuivalta suultaan sai puhutuksi "Joskin iltakävely metsässä saattaisi olla juuri nyt jotain, mitä tarvitsisin".
"Mutta, se nyt ei ole vaihtoehto" Henry lisäsi, samalla kun he saapuivat käytävän päässä olevalle toiselle ovelle. Henry veti taskustaan esiin sen avaimen, jonka velho oli hänelle antanut juuri tätä ovea varten. Se oli lukittu ennen kutsumisen aloittamista, ihan varmuuden vuoksi. Pienesti tärisevin käsin Henry kävi nyt avaamaan tuon lukon, jotta he pääsisivät poistumaan tästä käytävästä velhon asunnon puolelle ja sieltä sisäpihan poikki linnalle. Piti vain toivoa, ettei kovin moni utelias katse ollut enää tarkkailemassa velhon asuntoa ja sitä, kuka sieltä ulos saattoi marssia.



// NIIINNN kai sitten kaiken kivan on loputtava aikanaan. Sands tekee meille alotuksen jos haluaa jossain jatkaa HenryRoswell hässimi-- siis keskustelupeliä. Kyllä sinä teet alotuksen mä tein viimeks niii //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron