Kaikkein eniten Henryä häiritsi tässä tilanteessa se, ettei hän voinut olla varma ketä olisi uskonut. Velho oli jo alusta asti - jo Roswellin kohdalla - huomautellut hänelle, ettei demoneihin voisi luottaa. Ne valehtelisivat ja kieroilisivat tiensä eteenpäin, tavoitellen vain omaa etuaan. Ehkä Tsytan puhuikin totta ja häntä kohdeltiin nyt turhankin julmasti, mutta totuus oli se, ettei Henry voinut olla varma. Ja juuri nyt hän kyllä luotti ennemmin velhoon ja ennen kaikkea Roswelliin, joka hänen luottamuksensa oli jo ajat sitten ansainnut, kuin Tsytaniin.
Kävi myös selväksi, että demoneilla oli erimielisyyksiä sen suhteen, olisiko heidän välinsä jo selvitelty. Tsytan eli siinä uskossa, että heidän asiansa olisi jo hoidettu, kun taas Roswellin mielestä viimeisin yhteenotto oli vain alkua. Velhosta tuntui, että Roswellilla oli enemmän kalavelkoja selvittelemättä pikkupirun kanssa, kuin itse kuninkaalla. Ehkä Tsytan olisi pitänyt vain suosiolla luovuttaa Roswellin käsittelyyn, tuolla tuntui olevan selvä visiokin punaperkeleen suhteen.
Henry kävi kurtistamaan kulmiaan pienesti Tsytanin sanojen myötä, mutta ei enää käynyt puhuttelemaan vangittua. Ehkei tuota nyt enempää kannattanut kiusata tällä erää... Kaiken lisäksi Henry halusi keskustella Tsytanin kanssa kahden. Sitä ei kuitenkaan nyt mainittu, varmasti velho ja sarvipäinen olisivat moista ideaa vastaan. Mutta niin tulisi tapahtumaan, pitivät nuo kaksi siitä tai eivät.
"Ei se tuosta pakene ilman, että minä siitä tietäisin..." Black kävi huomauttamaan Roswellin puheiden perään "Aistin, jos sinetti rikotaan. Jos joku sen kävisi rikkomaan, tietäisin siitä heti".
Vähän taikatemppuja ja pieni tippa omaa verta, sen ansiosta velho kykeni aistimaan sinetin. Black oli katsonut tarpeelliseksi tehdä moisen varotoimen, sillä jos joku kävisikin sinetin rikkomaan, olisi velho heti paikalla ja katsomassa, ettei pikkupiru elävänä tästä huoneesta poistuisi.
Henry oli jokseenkin huojentunut moisesta tiedosta. Velho oli selvästi suunnitellut pidemmällekin tätä kutsumista.
"Katson myös, ettei kukaan tänne eksy" Kaljupäinen lisäsi nurkastaan, hiljentyen sitten.
Henry kävi nyökkäämään Roswellin kysellessä, halusiko hän jo lähteä. Ei Henry nähnyt syytä nyt pidempään tässä tilanteessa olla, hänen piti yhä päästä huutamaan tyynyyn pahaa oloaan. Hänen piti miettiä asioita. Ja keskustella Tsytanin kanssa ilman ketään ylimääräistä. Mutta nyt se ei onnistunut, hän oli liian uupunut jo pelkästään tästä tapaamisesta.
"Minua odotetaan jo varmasti muualla" Henry hymähti, sen tarkemmin kertomatta missä. Ei hän katsonut hyväksi mainita puolisoaan, saatikka äskettäin syntynyttä kruununprinssiä. Tuskin kuningassuvun lisäys tulisi pysymään kauan pois vihollisen korvista, mutta Tsytanille Henry ei kyllä heti halunnut pojastaan mainostaa.
"Joten ehkä olisi hyvä tehdä lähtöä... Haluan myös keskustella kanssasi, Roswell" Siniverinen jatkoi, käydessään nousemaan jälleen ylös ja jahka kainalosauvansa sai käsiinsä, lähti hitaasti askeltamaan oven puoleen "Ja Black... Anna hänelle jakkara tai tuoli, jotta hän voi istua" jalkapuoli lisäsi vilkaisten nopeasti, ehkä jokseenkin pettyneesti Tsytanin puoleen, ennen kuin kävi poistumaan huoneesta.