Kirjoittaja Ivy » 05 Touko 2008, 12:32
Ophelia Aaron
Ophelia sulki suunsa melkein yhtä nopeasti kun oli sen avannutkin saadessaan Blackiltä sen sydänmen kurkkuun nostattavan mulkauksen joka kertoi jo ettei Black ollut ihan omaitsensä. Sitten Lily avasi suunsa, saaden Ophelian katsahtamaan tähän olkansa yli erittäin hölmönä ja kysyvänä, mitä ihmettä Lily tuolla nyt tarkoitti!? Tosin ei se Ophelialtakaan ikuisuutta kestänyt idean tajuamiseen, mutta silti, pölyä ylimmillä hyllyillä? Aaron pysyi nyt suosiolla hiljaa ja pihalla koko asiasta, jotain oli tekeillä, sen nyt näki ja sen nyt tajusi että velholla ei ollut ihan kaikki kotona, mutta sen enempää Aaron ei lähtenyt arvailemaan, ainakaan ääneen.
Opheliakin otti itsesuojelunvaistonomaisesti askeleen vähän takasivummalle kun Black otti askeleen lähemmäksi Lilyä ja ärhenteli tälle nyt aivan turhasta. Ei Blackin lähelle uskaltanut, ei Ophelia ainakaan, mutta mitä jos tämä lähtisi hyökkäämään Lilyn kimppuun?! Mitä jos tämä taas hyökkäisi eikä Ophelia ehtisi reagoimaan siihen mitenkään? Saatika Lily joka onnistui viime kerralla vain nippanappa pitämään Blackin loitolla heittelemällä tähän kirjoja? Opheliaan alkoi iskeytymään jo paniikki kaikista päähän tulvivista ajatukista, kunnes Blackin takaraivosta kuului vielä pitkään kaikuva kopsahdus joka pysäytti Ophelian ajatuksenkulun kuin seinään ja sai hetken jäädyteltyään katsahtamaan lattialla vierivään omenaan..?
Tuttu ääni kuului ovelta ja Ophelia siirsi katseensa nopeasti lattialla pysähtyneestä omenasta äänensuuntaan, tajuavansa kyseessä olevan Tomtom vasta tämän nähdessään! Siinä tämä oli, kuin tilattuna ja seisoskeli ovenpielessä erittäin toruvan näköisenä Blackia kohtaan ja lausui jonkin lauseen tämän kansan kielellä. Voitte vain kuvitella millainen Aaronin hätkähdys-reaktio oli siihen kun Tomtom ilmestyi ovenpieleen kuin tyhjästä. Mitä tuo hiippalakki täällä teki!? Tai kai tällä oli enemmän syytä mitä Aaronilla itsellään, mutta silti Aaron ei uskonut tämän olleen enää edes hengissä! Vanhus oli outo, aina hymyilemässä ärsyttävästi ties mille ja Aaron oli jo kerran saanut tältä varpailleensakin.
Ophelia silmäili Blackia varoen, huomaten ettei tämä vastannut Tomtomille mitään takaisin kun Tomtom jo käskikin tätä ottamaan pillerit ja menemään ulos tuulettumaan. Black ei hievahtanutkaan hetkeen, mutta lähti sitten kävelemään ja katosi ulos ovesta. Ophelia jäi hiljaa huokaisemaan helpotuksesta, Tomtom ei olisi voinut ilmestyä sitten yhtään otollisempaan aikaan, ei sitä tiennyt vaikka Black olisi menettänyt itsestään otteen jo vain seuraavan viiden sekunnin aikana.
Ophelia siirsi katseensa ovelta Tomtomiin kun tämä alkoi selittämään miksi Black ei ollut heidän kieltänsä ymmärtänyt. Ophelia ei ollut vielä ehtinyt huomioimaan asiaa, mutta ei kai tämä sitten ollut ymmärtänyt ja Ophelia nyökkäsi Lilyn mukana merkiksi siitä että tajusi ketä Tomtom sanoillaan tarkoitti. Aaron puolestaan puristeli päätään, hän ei ymmärtänyt, hän ei tajunnut puoliakaan siitä mitä tapahtui! Mutta tiesi että asiaa oli enemmänkin kuin mitä ulospäin näytettiin ja se jos mikä pisti päänupin paineille. Tomtom lisäsi vielä jotain samalla kun Aaron kyllästyi asentoonsa ja nojautti taas takaraivonsa käsiensä varaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Ophelia vain nyökkäili hiljaa, miettien nyt lähinnä sitä että olisiko Black kunnossa kun tämä tulisi takaisin? Jos siis tuli, oli sekin vaihtoehto että Black lähtisi kuitenkin töihin kun Aaron tulisi jokatapauksessa pysymään tämän luona sen aikaa kunnes hämärtäisi... Ja Black piti Aaronista kaikista vähiten heistä.
"Mitä te tuolla...?" Ophelia kysyi hiljaa, epäillen ja itsekseen mumisten, ensin katseltuaan Tomtomia kulmat koholla kun tämä oli astellu peremmälle ja katsonut heitä kaikkia vuoronperään ja muuttunut sitten mielialaltaan astetta nolommaksi... Tomtom oli kyllä pelastava enkeli, mutta osasi tämäkin outo olla. Sitten Lily kysyi kysymyksen jonka vastauksen Opheliakin halusi tietää, mitä Tomtom täällä? Tomtom vastasi käyneensä Aranin luona, kuten oli silloin ollut puhettakin ja vaihatanut tämän kanssa 'pari sanaa'. Aaronin pää raksutti tyhjää, vanhus oli käynyt siis Aranin luona? Syytä Aaron ei sitten välittänytkään tietää, kyllä hän nyt tiesi että tämä hiippalakki kaveerasi heidän kuninkaan kanssa, vaikka olikin ihminen.
Mutta sitten aihe siirtyi Artiin ja Aaron muuttui kysyväksi, Artin käsi kuntoon? Tällä tulisi tosiaankin olemaan laulettavanaan ja paljon kun Aaron vaan tämän seuraavan kerran näkisi! Ophelia oli vilkuillut tässä kohden muualle, hieman näin jälkeenpäin häveten ettei ollut tarjonnut apuaan, mutta se nyt oli ollutta ja mennyttä. Tosin Ophelian ei auttanut muuta kuin hymyillä kun Tomtom levitti kätensä 'mukavaa' sanan kohdalla, kyllä sen niinkin kai sanoisi.
Aaron, näin jo hyvän aikaa tilannetta sivummalta seurattuaan, katsahti kulmat kurtussa pöydän äärellä istuvaan, hiippalakkiseen vanhukseen, mutta lopulta naurahti sille mitä tämä sanoi.
"Hah! Älä unta näe papparainen. En ole korviani moisen takia leikkaamassa." Aaron vastasi tälle tapansa mukaan irvistelevällä hymyllä.
"...Umm, Aaron sanoi haluavansa poiketa kylällä ja Black onnistui sitten noukkimaan hänet eräältä vartijalta, -vaikkei Aaronin tarkoitus varmaan ollutkaan jäädä kiinni-." Ophelia avasi suunsa tähän väliin, selittäen nyt pääpiirteisesti Tomtomille miten tämä haltijapoika oli Blackin kirjastoon päätynyt. Aaron taas mulkaisi sivusilmällään papittareen, mutta ei sanonut mitään, eipähän tarvinnut itse kaiken aikaa tekemisiään selitellä.
"Ja lopuksi me kaikki päädyimme sitten tänne." Ophelia jatkoi lähes heti perään ja oli kävellyt siinä samassa myös itse pöydänääreen ja istahtanut alas yhdelle tuoleista. Ophelia keräsi hiuksensa toiselle olalleen ja lähti sukimaan sitten niitä katse pöydässä, nostaen sitten katseensa Tomtomiin astetta huolestuneemman näköisenä.
"Ette olisi tulleet yhtään otollisempaan aikaan, mutta... Tuleeko Black kuntoon? Tarkoitan siis, uskotko että hän rauhoittuu tuosta? Te varmaan hänen opettajanaan tiedätte meitä paremmin..." Ophelia kysyi nyt mielessään ailahtelevan kysymyksen ääneen. Black oli heidän tapauksissaan yleensä rauhoittunut vasta rauvopurkauksien ja parin pillerin otto kerran jälkeen, joten Ophelia ei ollut varma auttaisiko pureva pakkasilma ja pillerit sitten yksinään... Kai se auttoi, nyt kun mietti, ainakin Ophelia toivoi niin.
//Get her down!//