Pelastus...ko?

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Pelastus...ko?

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Huhti 2008, 18:14

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 9&start=15

Alf, Black

Alf vilkaisi alas Aaroniin kun tämä hetken märehdittyään avasi taas suunsa. Alf naurahti pienesti ja pudisti päätään, ei hän bluffannut.
"en minä bluffaa usko pois.. tottuus saattaa kyllä heitellä, ei vankilassa tähän aikaan kukaan ole tökkimässä.. ne 'tökkimiset' tapahtuvat lähinnä iltaisin, kun 'vierailijoita' ei enää ole ja vartijat ovat jo huppelissa.. hee, niitä aikoja.. voisi taas vaihtaa paikkaa jonkun tyrmien vartijan kanssa, sittenhän minä voisin pitää seuraa sinulle, ' Aaron'.." Alf sanoi, alkaen jo epäillä Aaronin oikeaa nimeään..
Black oli sivukorvallaan kuunnellut takana tulevaa vartijaa ja tämän (mitä ilmeisintä) vankia.. ja Black pysähtyi kuin seinään, kuullessaan ensin vangin äänen ja sitten nimen. Aaron? Tuttu nimi.. ja ääni.. se haltija poika, jonka Black tapasi ensimmäistä kertaa silloin metsässä, kun tämä oli Artin kanssa jotain hihhuloimassa? Se joka oli saanut Ophelian itkemään? Se piru?!
Alf oli melkein patistaa Aaronin päin Blackin takamusta, kunnes tajusi itse pysähtyä ja jäi toljottamaan velhon takaraivoa.. näin ohimennen tutkien tatuointeja, kunnes velho käännähti ympäri ja katsoi alas Aaroniin, erittäin kysyvästi.
"Aaron puusepän poika?" Black kysyi, tai no lähinnä totesi katsoen alas huppupäiseen poikaan.
"Tunnetteko hänet?" Alf kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.. Black ei tiennyt pitikö nyökätä vai pudistaa päätään, joten hän sivuutti Alfin kysymyksen katsoen yhä Aaroniin.

Black manasi mielessään, hän tulisi vielä katumaan tätä! Se oli varma, mutta menköön nyt kun kerran päähän tupsahti.
"tunnen.." Black aloitti nostaen katseensa Alfiin ja jatkoi "Hän on kaukainen tuttu.. erittäin kaukainen, ei sukua!" Black jatkoi ja asteli Aaronin vierelle, kopauttaen Alfin keihään sivummalle sauvallaan. Alf katsoi kysyvästi Blackiin, mutta ei kyseenalaistanut tämän toimia, ainakaan ääneen... kuten sanottu, Alf ei velholle urppaisi edes kännissä!
"Minä jatkan tästä eteenpäin.. mitä poika on tehnyt?" Black sanoi, tuupaten Aaronia sivummalle kohti asuntoaan.
"tuhri seiniä.. leikki taiteilijaa kapakassa ja rikkoi ikkunan.." Alf luetteli ne, mitä Aaron oikeastaan oli tehnyt, jättämättä mainitsematta haltija epäilynsä.
"selvä.. voit mennä nyt" Black sanoi, nappasi Aaronia hartiasta ja lähti kävelemään, jäätävin pitkin askelin kohti asuntoaan. Alf jäi paikalleen seisomaan, kunnes kohautti olkapäitään ja hyppeli noutamaan palkkansa.

Black työnsi Aaronin sisään asuntoonsa ja pamautti oven kiinni perässään. Huoneen valtasi pimeys, kunnes Black napsautti sormiaan ja samassa takka ja kynttilät syttyivät. Black seisoi kasvot kohti ulko- ovea, miettien mitä tuli tehtyä.. kyllä se Aaron oli, täytyi olla. Lopulta Black kääntyi hitaasti, murhaavasti kohti Aaronia ja katsoi tätä aivan hiljaa, kunnes huokaisi syvään ja pudisti päätän.
"ja nyt saanen kysyä: Mitä hittoa SINÄ täällä teet?!" Black aloitti jääden tuijottamaan Aaronia, sen kummemmin kyselemättä tämän vointeja.. suoraan sanottuna Black paskat välitti Aaronin voinnista! Black halusi tästä eroon.. mutta.. no.. ermh... myönnettäköön, Black oli pehennyt hieman.. ei hän voinut antaa kuninkaan tapatuttaa nuorta haltijaa, varsinkaan kun hän itse halusi nirhata tämän. No, ehkä Black oli pelastanut Aaronin nahan juuri kunikaalta, mutta nyt huolena oli Black...

// HALLELUJA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Huhti 2008, 20:25

Aaron

Aaron yritti vilkuilla olkansa yli Alfiin kun tämä puhui. Tämä ei siis bluffannut, mutta tökkimiset tapahtuivat lähinnä iltaisin kun ei ollut enää vierailijoita ja vartijat olisivat jo hyvää vauhtia juovuksissa? No nyt ihmiset olivat tosiaan outoja, mitä tekemistä sillä oli, että olisi ilta ja vartijat olisivat juovuksissa? Aaron ei tosiaankaan ymmärtänyt ja ehkä hyvä niin. Heti kun Aaron sai käännettyä katseensa takaisin menosuuntaan, oli hyvä ettei hän törmännyt siinä samassa Blackin takamukseen kun tämä oli kesken kaiken heidän edeltään mennyt pysähtymään. No Aaron tajusi pysähtyä ajoissa, jääden kyllä siihen TODELLA oudoksuvasti tilanteen suhteen, olisihan se nyt pitänyt arvata että velho heidät kuulisi...
Aaron kohautti ilmeetöntä katsettaan hieman ylös Blackiin, mutta ei sanonut tälle kuitenkaan mitään tämä hänen nimensä sanoessa, mikä olisi normaalisti ollut melko juhlistavaa, että ihmisten kuninkaan velho hänet muistaisi, mutta nyt.... Samassa Alf meni kysymään, että tunsiko velho hänet ja tästä seurasi hetkellinen hiljaisuus, mikä alkoi melkein hymyilyttämään Aaronia, mutta lopulta Black myönsi tuntevansa.

'No ei todellakaan sukua.' Aaron totesi samalla mitä Black sanoi ja ei voinut enää olla hymyilemättä, syystä taikka toisesta.
Noh, siinä sitä oltiin, keihäs miehen ja velhon, kahden kepin välissä, kumpi lieni loppujen lopuksi pahempi? Ihan sama Aaronille, kumpikaan oli tuskin hänen hyväkseen mitään tekemässä, joten ihan sama, ulkona alkoi olemaan jo kylmä siinä paikallaan seisetessä. Aaron vilkaisi olkansa yli Alfiin kun Black asteli hänen vierelleen ja kopautti sauvallaan keihään pois hänen selkänsä takaa ja seuraavaksi tämä oli tuupannut hänet kohti jotain synkkää hökkeliä, tai no näin Aaron kyseisen rakennuksen, joka heti ensimmäisenä oli näkökenttään osunut, kuvailisi. Black ilmoitti jatkavansa tästä eteenpäin, mitä Aaron ei vielä aivan helpotukseksi luettelisi ja kysyi seuraavaksi mitä Aaron oli sitten tehnyt. Alf luetteli muitta mutkitta, että Aaron olisi leikkinyt taiteilijaa vähän useampaankin otteeseen ja rikkonut ikkunan. Aaron irveili omahyväistä hymyään huppunsa suojista, jälleen kerran syystä taikka toisesta, huomaten ettei Alf kertonut mitään epäilyksistään hänen olevan haltija. Mutta Aaron tiesi että velho tiesi ja hän oli silti vielä ainakin toistaiseksi hengissä.

No, hymy hyytyi siinä vaiheessa kun Black antoi Alfille luvan lukkia omille teilleen ja tunsi seuraavaksi kipeältä tuntuvan puristus otteen olkapäällään ja sitten mentiinkin ja lujaa! Aaronin jalat nyt SATTUIVAT olemaan lyheymmät mitä Blackin ja kun Black harppoi askelia eteenpäin, Aaronin jalat saivat puolestaan vilistä tahdissa pysyäkseen. Ja ennenkuin Aaron ehti kunnolla edes tajuamaan, Black oli tuupannut hänet sisään synkkään tönöönsä ja paiskauttanut oven kiinni perässään. Aaron oli vähällä lentää taas kuonollensa kun Black hänet sisään tuuppasi, mutta pysyi tälläkin kertaa jaloillansa ja sai siinä selkäänsä suoristellessan hetken aikaa totutella tönön pimeyteen, vaikka Black olikin jo sormiaan napsauttanut ja sytyttänyt takan että kynttilät. Aaron silmäili huonetta hetken, kunnes kääntyi oven ja Blackin puoleen ja jäi tuijottamaan Blackin takaraivoa jälleen täysin ilmeettömänä, hänkun oli luullut Blackin aikovan passittaa hänet kuninkaan eteen vain vähän Alfia nopeammin.

"Heee, todella mukava nähdä sinuakin..." Aaron vastasi sarkastisesti Blackille, taittaen kätensä taas takaraivonsa tueksi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle, mutta ei kuitenkaan irveillyt tälle.
"Ja en minä täällä mitään! Oli tylsää, siksi tulin. Oaikankun on nähnyt vain yläilmoista ja viimeaikoina ei ole tapahtunut niin mitään." Aaron vastasi tälle vaivatta nyt syyn tuloonsa ja lähti vilkuilemaan molempiin suuntiin olkiensa yli, lähtien kävelemään sitten yhdelle Blackin kirjahyllyille ja lähti selaamaan kirjojen selkämyksiä, laskien samalla siinä huppunsankin alas, sisätiloissa se kävi kuumaksi.
Sitten Aaron nappasi yhden kirjan ja lähti selaamaan sitä, osoittamatta kuitenkaan niin minkäänlaista kiinnostusta kirjan sisältöön, sen kaavoihin ja mystiseen tekstiin, vaikka toisin olikin, Aaron oli kuin lapsi jouluna.
"Hee, oliko kivaa? Art kertoi että olisitte menneet tapaamaan Arania? Miksi ihmeessä?" Aaron sanoi kääntäen päänsä Blackiin, pidellen yhä kirjaa käsissään. Kysymättä ainakaan vielä miksi Black oli hänet mukaansa asunnolleen noukkinut, tai no, Aaron ainakin päätteli velhon kyseisessä hökkelissä asuvan.

//Tai si ei...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Huhti 2008, 20:44

Black

Black katsoi vihaistesti Aaroniin kun tämä selitti syyn miksi oli ihmisten ilmoilla.. todella epäpätevä syy! Sitten Aaron lähti vaeltelemaan kirjahyllyille ja Black oli NÄIN lähellä karjaista hänelle, kun Aaron noukki kirjahyllystä yhden loitsukirjan ja lähti selailemaan sitä. Sitten Aaron kyseli jotain 'kivuudesta'.. kunnes tämä selitti tarkemmin. Siinä vaiheessa Blackin ilme muuttui kysyväksi, hänen kuullessaan että Art oli mennyt jotain Aaronille lavertelemaan.. No, ilmeisesti Aaron ei tiennyt Lily raskaudesta, hyvä niin.. tosin Lily ilmestyisi ennen pitkään Blackin mökkiin, jos tätä ei alkaisi linnalla näkymään, eikä Black voinut nyt samantien Aaronia pellolle potkia, kaikkihan katsoisivat häntä kuin hullua, kun Alfhan juuri toi tämän ipanan sisään.. piti odottaa.. tai sitten salakuljettaa Aaron pois.
"Ei, ei ollut kivaa.. mistä lähtien se olisi ollut kivaa nähdä sitä rais-- suippokorvaa" Black aloitti lopulta kävellen Aaronin luokse ja nappasi tämän käsistä kirjan pois "ja se miksi menimme häntä tapaamaan..." Black aloitti mutta jäi sitten miettimään, mitä pitäisi sanoa.. 'se selviäisi joskus?', 'se ei kuulu sinulle?','Lily saa selittää?'.. ei, ei Black voinut vaatia Lilyä selittämään tälle nulikalle mitään, olihan Lily jo lähes alkanut vollottamaan kun Tomtomille piti kertoa... tai no, piti ja piti. Mutta mitä muutakaan voisi selittää? 'joo, halusimme vain rupatella ja joutua ammutuiksi!'.

Black seisoi tovin sanomatta sanaakaan.. juuri nyt hän toivoi että joku ryntäisi sisään ovesta, niin epäkohteliaasti ettei edes koputtaisi ja tulisi 'häiritsemään' heitä. Kuten vaikka Lily! tai Ane! Tai edes Ophelia! no... nämä varmaan olivat vielä nukkumassa.. ainakin Lily, Anesta ja Opheliasta Black ei ollut varma. Lopulta Black vilkaisi alas Aaroniin, pudisti päätään ja käveli pyödän ääreen istumaan.
"Mieti sitä..." Black sanoi, jättäen kysymyksen erittäin tutulla tavalla auki.. niin epämiellyttävää kuin se olikin.
"Mutta sinä olet maailma tyhmin haltijan nulikka! Miksi hitossa sinä ihmisten kylään tulit, sen parempaa syytä kuin jännityksen etsiminen? Olet hullu, sinuthan nyljetään elävältä! Eikö Art varoittanut mitään?" Black vaihtoi aihetta, ristien kätensä puuskaan samalla kun nojautui kunnolla tuoliin.

// NOT! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Huhti 2008, 21:37

Aaron

Aaron vain virnuili Blackin vastaukseen, mutta jäi tietenkin odottelemaan lisää, Art kun ei ollut suostunut hänelle enempää kertomaan! Aaronin hymy tosin hyytyi ihmetyksesti ja siitä sitten ärsyyntyneisyydeksi kun Black oli tullut ja nappannut kirjan hänen käsistään. Hetken Aaron tuijotti tyhjiä käsiään kunnes laski ne alas ja katsahti sitten Blackiin joka jatkoi asiaansa, lopettaen kuitenkin lauseensa kesken mikä pisti ärsyttämään nyt ketä tahansa! Noh, Aaron odotti sen tovin, kärsivällisesti mutta kärsimättömän näköisenä, kopautellen kengänkärkeänsä lattialle nyt käsiänsä lantiolla pidellen.

No sen tovin kuluttua Black avasi suunsa ja käski Aaronin miettimään asiaa ihan itsekseen!? Ja Aaron ei edes peitellyt pettymystään siinä äänekkäästi tälle tuhahtaessaan. Tämäkään ei siis kertoisi, kuten ei Artkaan ja se jos mikä sapetti että sai tietää asiasta vain vähän alkua ja loppu jätettiin pimentoon! No, ei Aaron vielä asian suhteen luovuttanut, hänhän menisi läpi vaikka harmaan kiven saadakseen tietoonsa sen minkä halusi, ainakin jonain päivänä. Aaron jäi siihen paikallensa seisomaan ja katsomaan Blackiin kun tämä haukkui hänet maailman tyhmimmäksi haltijan nulikaksi, höpäjäti elävältä nylkemiseltä ja lopuksi kysyi että eikö Art ollut mitään varoittanut.

"Hah! Artille ei minun menemiseni kuulu. En minä kenellekään tänne lähdöstäni kertonut! Minuthan oltaisiin lukittu neljän seinän sisälle! Ja ei minulla olisi ollut mitään hätää jollei se helkkarin ristisiitos olisi ollut vartiovuorossa ja vedellyt pitkin kattoja minun perässäni!" Aaron vastasi, ristien itsekin kätensä puuskaan ja nyökkäsi ovelle päin kun mainitsi Alfin, joka sai nyt jäädä kiikun kaakun sen suhteen, että oliko Aaron loppujen lopuksi sitten haltija vai ei. "Ja mistä lähtien sinä olet alkanut välittämään siitä että nyljetäänkö minut vai ei?" Aaron jatkoi, vaihtaen äänen sävyänsä ehkä vähän viekkaamman puoleiseksi. Velho nyt ei ainakaan vaikuttanut bonuksen, naisien ja pöydän alle juomisen perään juoksevalta, mikä pisti Aaronin ihmettelemään, varsinkin siitä käsityksestä ettei kovinkaan moni hänestä pitänyt, varsinkaan kuninkaan velho.

//DDDDx//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Huhti 2008, 22:11

Black, Lily

Black vilkaisi sivusilmällä ovelle, kun Aaron sinne nyökkäsi puhuen ristisiitoksesta.. no, Black ei sitä asiaa sen enempää lähtenyt puimaan, ehkä tämä vartija oli jonkinsortin taruolentosekoitus, sitä Black ei tiennyt eikä kyllä välittänytkään. Sitten puheenaihe vaihtui taas.. tällä kertaa siihen, miksi Black Aaronia oli auttanut. Black puristi silmänsä kiinni ja nosti toisen kätensä kasvoilleen, mumisten jälleen oman kansansa kielellä jotain, mikä oli parasta jättää mainitsematta..
"En minä siitä välitäkkään!" Black huomautti lopulta, kurkaten sormiensa välistä Aaronia ennen kuin laski kätensä kokonaan " Mutta ei huvita saada enää Yhtäkään suippokorvaa tänne kostoretkille jos sinut pistettäisiin narun jatkoksi... teistä on saatu jo tarpeeksi, enempää ei tarvita" Black huomautti, selitellen jotain pientä näin oman kantansa selvittämiseksi.
Black nousi tuolilta ja lähti vaeltamaan ympäriinsä talossaan, mumisten jälleen jotain epämääräistä, joka kuulosti lähinnä kiroamiselta eri kielellä.. kyllä sen huomasi kun henkilö kirosi, oli se sitten selko kielellä tai sian saksalla. Black napsautti sormiaan ja samassa Aaronin ottama kirja - jonka Black oli laskenut pöydälle - lennähti takaisin paikalleen suhahtaen ilman halki. Lopulta Black kääntyi jälleen Aaronia kohti ja tuijotti tätä hetken aikaa..
"Sinut täytyy saada täältä pois.." Black aloitti lopulta " Mutta se täytyy tehdä joko illalla tai sitten salakuljettaa sinut pois.. ja tähän aikaan vuodesta ei pahemmin kulje heinäkärryjä, joiden suojissa voisit helpostikkin paeta.." Black selitti mutisten viimeisen lauseen lähinnä itsekseen.
Black oli avaamassa suutaan jälleen, kun kuuli ääniä pihalta..

Lily käveli ripein askelin lumen halki, kohti Blackin asuntoa.. kyllä, hän oli hereillä jo! Ollut jo.. 20 minuuttia, suurinpiirtein ja koska Blackiä ei näkynyt linnalla, hän oli tullut tämän asunnolle.. kuten Black oli arvellutkin. Lily vilkaisi Ophelian kappelille kävellessään pihamaalla, mutta ei nähnyt mitään elonmerkkejä. Lopulta hän saapui Blackin ovelle, koputti kolmesti ja astui sisään. Hän ei kerennyt näkemään kunnolla sisälle, kun kääntyi jo selin laittaakseen oven kiinni perässään.
"Black? Oletko jo her--" Lily aloitti kääntyessään ja nähdessään Blackin seisovan huoneessa.. ja Aaronin?!
Lilyn ilme muuttui astetta (vähän reippaamman asteen) järkyttyneemmäksi, hyvä ettei hän alkanut kiljumaan! Haltija BLACKIN asunnossa?! Nyt oli maailmankirjat sekaisin tai sitten Lily näki unta!
"Mitä tuo täällä tekee?!" Lily aloitti lopulta osoittaen Aaronia kuin murhasta syytettyä.
Black hieroi ohimojaan huokaisten syvään ja selitti Lilylle päällisin puolin mitä oli tapahtunut, aina Aaronin 'älynväläyksestä' siihen, kun Black oli törmännyt Aaroniin pihamaalla. Lily oli kävellyt nojatuoliin kuuntelemaan Blackin 'tarinoinnit' ja tuijotti nyt sanattomana, erittäin hölmistyneenä Blackiin.. miksi ihmeessä Black oli Aaronia auttanut?! Lilylle nousi pieni shokki.. taas haltijoita, tässähän tuli vielä sterssi! taas.. ja stressi ei tee hyvää raskaana ollessa, sen Lily oli jo todennut muutamaan kertaan.

"no mitä aijot tehdä hänelle?! Pitää lemmikkinä? Minä en tuota ala sitten ruokkimaan!" Lily sanoi lopulta ottaessaan kaulaliinaansa pois.
"EN! En todellakaan ajo tehdä tuosta epäsikiöstä lemmikkiä.. heitän hänet pellolle jahka keksin missä välisssä..." Black sanoi istuessaan takaisin pyödän ääreen ja alkoi hieromaan leukaansa miettien asioita jälleen.
Lily vilkaisi Aaroniin kärttyisänä, mutta ei sanonut mitään.. hänestä se ei ollut niin mukava 'yllätys' nähdä Aaronia, varsinkaan Blackin asunnossa.. no, oli se sentään mukavampaa mitä Aranin tapaaminen missään.
"no.. istu alas odotellessasi.. tässä voi mennä tovi" Lily sanoi lopulta kääntäen katseensa pois Aaronista. Hän olisi sanonut 'tee olosi kotoisaksi' jos Aaron ei olisi ollut mitä oli.. ties vaikka tämä olisi pistänyt paikan matalaksi ja sen jälkeen Blackillä olisi keittänyt...
Lily otti takkinsakkin pois ja asetti sen syliinsä, jääden sukimaan hiuksiaan.

// rakkaudella ,,|, //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Huhti 2008, 17:48

Aaron Ophelia

Aaron loi jälleen kerran kasvoilleen ilkeilevän hymyn kun velho ei selvästikään näyttänyt kovinkaan iloiselta hänen kysymykseensä ja lähti mutisemaan nyt jotain ylimääräistä, josta Aaron ei tietenkään selvää ottanut, se ei ollut ihmisten saatika haltijoiden kieltä ja Aaron ei edes osannut ärsyyntyä tästä sillä hän ei kiinnittänyt huomiota siihen mitä velho sanoi. Lopulta tämä tokaisi ettei välittäisikään! Aaron hymähti, asetellen tapansa mukaan kädet jälleen takaraivon taakse ja vaihtoi painoa jalalta toiselle kun velho lähti selittelemään miksi oli häntä auttanut. Aaron hymyili koko tämän ajan, kostoretkiläisiä? Sekö oli velhon selitys? Kaipa se niinkin meni sitten, vaikka nyt ihmiset ja haltijat kurnuuttivat toisiaan tuon tuostakin ilman sen enempiä seuraavuuksia ajattelematta.
No ei Aaron valittanut, olihan se ihan huvittavaa katseltavaa kun velho ravasi pitkin asuntoa kiroamassa sitä miten hänestä päästäisiin eroon ja Aaronin omahyväinen hymy ja katse tosiaankin seurailivat kun tämä ravasi pitkin huonetta, todeten lopulta että hänet piti saada täältä pois. Aaronin olisi tehnyt mieli naljaista jotain tähän, muttei huvittuneelta mieleltään sitten viitsinyt kun Black jatkoi, että karkaaminen tulisi tehdä sitten illalla taikka salakuljettamisella ja sen nyt tajusi tyhmäkin ettei heinäkärryt tähän aikaan mihinkään liikkuneet.

No Aaronilla itsellään ei ollut mitään kiirrettä, kuhan ei ollut tyrmään saatika kuninkaan eteen menossa oltu ja harvemmin sitä varmaan kukaan velhon asuntoon niin vain pääsi katselemaan! Se oli pimeä, täynnä kirjoja ja purnukoita, aika lailla sellainen millaiseksi Aaron oli sen kuvitellutkin, tosin mistään ei löytynyt kiduskammion sisäänkäyntiä saatika uhrausalttaria... Mikä lieni ehkä lievä pettymys, nekun hän oli kuvitellut jokaisella velholla ainakin olevan. Sitten Aaronin korvanpää heilahti kun hänkin kuuli ulkoaa, hangesta kuuluvia askelia lähestyvän nyt velhon asuntoa. Aaron jäi tuijottamaan ilmeettömänä velhon ulko-ovella ja ei kauaakaan kun kuului koputus kolmeen otteeseen ja ovi aukesi.
Ja sitä mukaan mitä ovi aukesi, sitä leveämmäksi Aaronin hymy leveni, hän tunnistin tulijan helposti ja mikä huvittavintava, tämä ei edes tajunnut hänen olemassa oloaan vielä sisällekkään päästyä, vasta sitten kun oli saanut oven kiinni ja päässyt avaamaan suutaan.

Aaron hehetteli nähdessään prinsessan järkyttyneen ilmeen hänet nähdssään ja seuraavaksi tämä parkaisikin selitystä hänen olemassaololleen. Velholla olikin siinä sitten selittelemistä, aina syystä miksi Aaron oli tullut aina siihen asti kun tämä oli hänet Alfin kynsistä poiminut, tai no törkkässyt ja heittänyt melkein niska pers otteella asunnon ovesta sisään, mutta melkein.
Ja tietenkin Aaronin tarina selitys olisi tietenkin ollut pidempi, muttei alkanut mitään rommin pahasta mausta lisäilemään. Sitten nämä rupesivat puhumaan jotain hänestä lemmikkinä pidosta ja ruokkimisesta!? Aaronin ilme muuttui tästä astetta tympääntyneemmäksi, varsinkin kun velho kutsui häntä epäsikiöksi, mutta ei kuitenkaan mitään suustansa tästä päästänyt, antoi velhon nyt miettiä koska hänet pellolle sitten potkisi, kyllä hänkin kotiin joskus haluaisi. Epäsikiö... Alf se tässä ristisiitos oli!!
Aaron vilkaisi velhosta sitten Lilyyn, huomaten tämän kärttyisän ilmeen häntä kohtaan ja tietenkin Aaron väänsi kasvoilleen, ikäänkuin vastaukseksi ilkeähkön hymyn tälle takaisin.
Ilkeähkö hymy tosin hyytyi pelkäksi viivaksi kun Lily vain käänsi kylmästi katseensa pois hänestä ja 'pyysi' istuutumaan.
Aaron ei tehnyt ensimmäiseksi elettekään alas istuakseen, mutta käveli sitten toiselle nojatuoleista, viittaansa, kaualaliinaansa ja tumppujaan riisuen ja istahti sitten lopulta lootus asentoon pehmeälle nojatuolille, katsellen myrtyneenä takkatuleen.

hetkeen ei kuulunut mitään, mutta Aaron ei omistanut sitä yleellisyyttä tunteakseen oloaan vaivaantuneeksi vaan vilkaisi siinä sitten Lilyyn, huomaten nyt, että kyllä tässä täytyi olla jotain pielessä. Iso vatsa oli pistänyt hieman Aaronin silmään aikaisemmin, mutta ei ollut sitä kaikesta Lilyn ilmeiden tarkkailusta sitten sen paremmin huomioinut.
"Prinsessa on lihonut sitten viime näkemän!" Aaron naljaisi, levittäen taas ilkeilevän hymyn.

Ophelia käveli pitkin pihamaata, kädessään valkoinen laatikko joka sisälsi vielä pari palaa hänen syntymäpäivä kakustaan. Ei hänkään nyt makeaa äärettömyyksiin kestänyt ja siksi hänen olikin tarkoitus kysyä Lilyltä ja Anemolta, mikäli nämä olisivat halunneet yhtään, ennenkuin kakku menisi aivan pilalle. Ophelia ei ollut löytänyt Lilyä linnalta ja Anemonesta Ophelia epäili vielä nukkuvan, hän kun oli itsekin herännyt vasta vähän aika sitten. Noh, Ophelia oli suuntautunut linnalta sitten Blackin asunnolle, epäillen Lilyn olevan mahdollisisesti sitten siellä. Kakkupala ei tietenkään ollut ainoa syy miksi Ophelia halusi Lilyn tavata, kyllähän tätä haluaisi nähdä vaikka joka päivä, mutta aina ei vain itsekunkin kiireiltä voinut. Ophelia tervehti iloisesti matkaltaan paria töihin menevää vartijaa ja muita pihalla olevia, jaellen jumalan siunauksia sitä mukaan mitä niitä itselleen kuuli sanottavan.
Ophelia hyppelehti viimeiset metrit Blackin ovelle ja koputti siihen hymyillen, raottaen sitten ovea hiukan.

"Black, oletko kotona? Toivon etten häiritse, mutta ajattelin että Lily saattaisi olla täällä ja---" Ophelia sanoi, avaten ovea ja astuen puoliksi jopa sisälle, mutta pysähtyi kuin seinään, ilmeineen kaikkineen.
Ophelia tuijotti hiljaa suippokorvaista haltija poikaa joka kääntyi tuijottamaan kysyvänä takaisin häneen... Samassa Ophelialta tipahti tumpuista kakkurasia Blackin lattialle, tajutessaan vielä ketä poika oli ja lähti nyt haukkomaan henkeään, ikäänkuin kiljuakseen ihan minä hetkenä hyvänsä siinä Blackin asunnon oven välissä.
"Tu-tuo..! Hän..!! Se..!" Ophelia lähti änkyttämään lievästi sanottuna järkyttyneenä, mutta kääntyi sitten, tempaisten Blackin oven auki ja paiskautti oven kiinni perässään, jääden siis oven ulkopuolelle nyt uskottelemaan itselleen, että olisi nähnyt näkyjä.

Blackin asunnossa haltija!? Nyt olivat maailman kirjat sekaisin!! Tai sitten oli jumala hänet kironnut, tappanut ja helvettiin heittänyt!! Ei enää haltijoita...! Niistä sai kärsiä ihan tarpeeksi eilisestä! Tosin tällä kertaa haltija oli täällä ja tämä kyseinen haltija sattui vielä olemaan joku josta oltiin vasta eilen puhuttu ja nyt kuin taikaiskusta tämä oli linnamuurien sisäpuolella!? Ophelia mietti asiaa järkyttyneenä käsi suun edessä, henkäisten lopulta, puristaen silmänsä kiinni ja keräsi rohkeutensa avata ovi uudestaan.

"...Tällä kertaa minä en tehnyt mitään!" Aaron tokaisi ikäänkuin puolustuksekseen kun ovi oli Ophelian ulos tempauksen jälkeen kiinni paiskautunut ja ei olisi ollut yhtään ihme, vaikka lumet talon katolta olisi tipahtanut alas siinä samassa. Tosin ei siinä kauaa mennyt kun ovi avautui uudestaan ja Ophelia tuli sisään kulmat kurtussa ja sanomattakin myrtyneen näköisenä. Ophelia ei sanonut ensin mitään vaan poimi varovasti kakkupaketin lattialta ja käveli sitten pöydän luokse, laskien paketin siihen ja katsoi sitten Blackiin.
"Mitä hän tekee täällä..? Sano että se on jokin Tomtomin temppu ja annan sinulle luvan murjoa hänet seuraavaan kerran kun kylään uskaltautuu." Ophelia sanoi vakavana nyt samalla kun riisui tumppujaan käsistään, huomaten kyllä Lilynkin olevan paikalla, mutta järkytys Aaronista ei antanut tilaa tämänkään tervehtimeesn.

//Löve yá 2//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Huhti 2008, 18:51

Black, Lily

Oli NÄIN lähellä, ettei Lily mennyt ja vienyt Aaronia ympäri korvista, kun tämä huomautti että 'prinsessa on lihonut sitten viime näkemän'!?! Lilyn ilmeestä pysyi jo siinä vaiheessa näkemään paljonkin, mutta hän jätti sanomatta sen, mitä meinasi.. Black toki kuuli tuon huomautuksen, mutta oli nyt täysin keskittynyt omiin ajatuksiisa, joten jätti kommentoinnin myöhemmälle.
Sitten kuului jälleen askelia oven takaa.. Black siirsi katseensa hitaasti ovelle, odottaen että joku koputtaisi.. ja pian kuuluikin koputus ja sitten ovea raotettiin. Lily vilkaisi vasta koputuksen kuullessaan ovelle ja näkikin pian Ophelian siellä. Tämä aloitti kysellen Blackiltä, oliko hän kotona ja sitten tulikin toiveet siitä ettei hän häirinnyt - ainoa tilanne missä Ophelia olisi nyt häirinnyt, olisi tapahtunut sängyssä - ja sitten tuli puheeksi Lily ja sitten... seinä. Ophelia alkoi haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla, Black katsoi tympääntyneen näköisenä Opheliaan ja nyökytteli tämän änkyttelyn mukaan. Lilyn olisi tehnyt mieli heittää Aaronin päälle peitto ennen kuin Ophelia hänet oli nähnyt, mutta nyt oli liian myöhäistä.
Hetken änkytettyään Ophelia paiskasi oven kiinni perässään, kun astui ulos. Black jäi tuijottamaan ovea erittäin kysyvästi, vilkaisten maahan pudonnutta valkoista pakettia.. mikä lie sekin oli, siinähän oli ja pysyi ellei joku sitä noukkinut. Katseet kääntyivät Aaroniin kun hän avasi suunsa ja puollusteli itseään.
"oi kyllä teit, sinä pelästyit hänet pelkällä olemassa olollasi!" Lily huomautti nousten ylös tuolilta, otti pari askelta kohti Blackiä kunnes pysähtyi uudestaan, kun ovi avautui.
Ophelia astui takaisin sisälle kulmat kurtussa ja poimi valkoisen paketin lattialta ja käveli sitten pöydän luokse laskien paketin siihen. Sitten hän alkoi kyselemään Blackiltä mitä Aaron täällä teki.. Black naurahti pienesti ja vaivaisesti kun Ophelia antoi hänelle luvan murjoa Tomtomin jos tämä oli hänen temppujaan.. olisipa ollutkin! Kumpa Tomtom nyt hyppäisi jostain nurkasta ja huutaisi 'YLLÄTYYYS' ja loihtisi Aaronin pois.. loihitisi pois.. he, Blackhän voisi alentua taikatemppu tasolle ja taikoa Aaronin sammakoksi ja heittää pihalle pakkaseen! Tai rotta sopisi paremmin, EI vaan Sika!

Black selvitti hieman kurkkuaan ja vilkaisi nyt Aaroniin ensiksi, palaten kommenttinsa antoon.
"Joko olet todella tyhmä tai töykeä, mutta Lilyn 'lihavuus' johtuu raskaudesta, jos et sattunut huomaamaan" Black sanoi vilkaisten Lilyyn joka nyt katsoi lattian rajaan.
"Ja hän.. tuo tolvana oli tullut ihmisten kylään maalailemaan piruja seinälle ja jäänyt sitten kiinni.. no, 'törmäsin' häneen ja vartijaan pihamaalla ja poimin hänet mukaan.. loppujen lopuksi, kukaan ei halua tulla 'tökityksi' vankilas--"
"Tökityksi?" Lily keskeytti tässä vaiheessa ja yksi katse riitti kertomaan Lilylle, mitä Black tarkoitti.
"Ja lisäksi hän olisi vähintään joutunut vankilaan koko loppuelämäkseen tai sitten hirteen ja... PIRU VIE MITÄ HITTOA MINÄ TEEN?!" Black jatkoi ja nousi seisomaan viimeisen lauseen kohdalla.
Black lähti jälleen ravaamaan pitkin asuntoaan, kunnes pysähtyi ja alkoi koputtelemaan päätään seinään. Lily hymähti pienesti kun Black koputteli otsalohkoaan seinään, kunnes hän kääntyi ympäri ja vilkaisi Opheliaan.
"tässä nyt yritetään keksiä keinoa saada tuo pois täältä.." Black sanoi nyökäten kohti Aaronia ja jatkoi: "Mutta nyt ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa iltaan...".

"Odottaa iltaan?!" Lily rääkäisi ja asteli lähemmäksi Blackiä "Minä en tuota aijo katsella koko päiv--"
"itseasiassa teidän täytyy katsoa hänen peräänsä päviällä.." Black huomautti saaden Lilyn leuan loksahtamaan auki..
"Meidän?! Tuota?! Miksi! Sinähän hänet pelastit, leiki nyt suojelusenkeliä loppuun asti!" Lily aloitti astetta kiukkuisemmalla äänellä.
"Minun pitää mennä kunikaan luokse! En voi jäädä tänne saatika ottaa tuota mukaan! Toki, voin viedä hänet mukanani ja näyttää kunikaalle ja sen jälkeen hän joutuu vankilaan ja sitt--"
"tuli selväksi..." Lily mutisi vilkaisten sivusilmällä Aaronia.
Lilyn ei YHTÄÄN tehnyt mieli olla edes samassa huoneessa Aaronin kanssa.. ja kuinka Black pystyi edes harkitsemaan sitä, että jättäisi Aaronin asuntoonsa?! Tämähän hajottaisi paikata alta aikayksikön, tai niin Lily oletti.. sen verran ilkeänä Lily Aaronia piti. Tosin sitten Lilyn ilme kirkastui ja hän hymyili erittäin ilkeästi, vilkaisten Aaroniin.
"Hän on siis meidän armoilla?" Lily kysyi tai lähinnä totesi ja Black nyökkäsi.. ainahan he voisivat taluttaa Aaronin kunikaan eteen ja sen jälkeen ei enää hymyilyttäisi.

"ai niin.." Lily aloitti vaihtaen aihetta "Aranilta tuli kirje.. mutta en aijo enää vastata hänellä, lähetän vain yhden kirjeen ja sillä siisti.. eilisen jälkeen en halua enää olla hänen kanssa tekemisissä, ennen kuin lapsi syntyy" Lily sanoi vilkaisten mahaansa.
Black vain nyökkäsi jättäen asian sikseen.. ei parane puhua enempää jos Aaron ei kerran tiennyt, mutta nyt Lily sanoi asian melko selkokielellä, joten Black pitäisi Aaronia vähintään tyhmänä jos tämä ei nyt tajuaisi tilannetta.. tai, eihän sitäkään koskaan tiennyt.
Lopulta Black käveli takaisin istumaan pöydän ääreen ja vilkaisi Aaronia ja sen jälkeen pakettia, jonka Ophelia oli tuonut. Lily oli kävellyt Blackin viereen istumaan ja siisti nyt hamettaan, hymyillen sille ajatukselle että he voisivat pakottaa Aaronin vaikka tanssimaan ripaskaa, eikä tällä olisi ollut mitään vastaan väittämistä.
"Mikä tuo on..?" Black kysyi lopulta Ophelialta, nyökäten kohti pakettia.

// and they love him! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Huhti 2008, 22:23

Aaron Ophelia

Ophelia odotti Blackilta jo vastausta kun tämä setvitteli kurkkuaan, mutta päätyi vilkaisemaan Aaroniin tämän mukana kun Black jotain huomautti tälle Lilyn 'lihavuuden' johtuvan rauskaudsta. Aaron tuhahti ja käänsi katseensa näistä takaisin takka tuleen. Kyllä hän nyt sen oikeasti oli älynnyt että prinsessa olisi paksuna, mutta olipahan nyt huvikseen sanonut. Tässä kohtaa Ophelia muuttui kysyväksi, oliko Aaron mennyt Lilyä lihavaksi raskauden takia väittämään? Ilmeisesti...
Ophelia käänsi katseensa takaisin Aaronista Blackiin kun Black alkoi selittämään Aaronin olin syytä. Maalannut piruja seinille ja jäännyt kiinni...? Ja Black oli vielä poiminut tämän mukaansa...? Blackö oli ottanut vapaaehtoisesti haltijan mukaan kainaloonsa ja säästänyt tämän hirispuulta!? Kyllä Ophelia olisi sen itsestään ehkä uskonut, mutta että Blackistä...
Ophelia katse oli hinautunut pikkuhiljaa Blackin puheiden mukaan kohti nojatuoleilla mököttävää Aaronia, mutta käänsi sen nopeasti takaisin velhoon kun tämä mainitsi jostain 'tökkimisestä'. Tässä kohtaa Aaronkin käänsi katseensa näihin, edelleenkin täysin tietämättömänä mitä kyseisellä sanalla oikeasti tarkoitettiin! Jokin kidutusmuoto se oli! Keihäällä tai jollain terävällä vartijat tulivat ja tökkivät uhrit aina vereslihaan asti ja nauroivat kun vanki vuosi kuiviin, sen oli pakko olla niin. Opheliakaan ei ihan ymmärtänyt, mutta jostain kumman syystä päätti ettei haluaisikaan ymmärtää, eikä siis myös kysynytkään mitään asiaa sen paremmin selvittääkseen.

Ophelia vähän kavahti Blackin noustessa seisomaan, toisinkuin Aaron joka oli läimäistä kätensä taas korvilleen Blackin kiroamisesta ja jäi ärtyneenä katsomaan kun tämä lähti jälleen liikkumaan huoneistossa kuin mikäkin hermoheikko. Opheliakin seurasi paikaltaan minne Black poikkelehti, muuttuen vähän astetta huolestuneemmaksi kun Black alkoi koputtelemaan otsalohkoansa seinää vasten. Ei asia kai niin vakava ollut, kyllä he Aaronista eroon pääsisivät! No Black sitten kääntyi häntä kohden ja sanoi, että he juuri yrtittäisivät keksiä keinoa Aaronista eroon pääsemiseksi, mutta nyt he eivät muuta voineet kuin odottaa iltaan...!?
Samassa Lily rääkäisi, saaden Ophelian katsahtamaan tähän olkansa yli kun tämä käveli lähemmäksi räyhäämään Blackille asiasta. Opheliakin tosin sai järkyttyä kun Black sanoi, että HE joutuisivat vaihtamaan suippokorvaista rasavilliä sen aikaa kun tämä olisi kuninkaan luona!? Ophelia nyökkäsi siinä kohtaa missä Lily käski Blackiä leikkimään suojelusenkeliä loppuun asti.

Aaron oli puolestaan kuunnellut näitä, välillä päätään kovasta äänestä puristellen, välillä irvistellen kun hänestä puhuttiin kuin maailman suurimmasta uhasta, varsinkin kun lily myöntyi lopulta siihen, että tämä joutuisi häntä vahtimaan jos eroonkin halaji. Ei Opheliakaan asiasta mielissään ollut, mutta eivät kai he sitten muuta voineet kuin leikkiä lapsen vahtia... Aaron piti pitää piilossa hämärän tuloon asti ja saada tämä sitten pois, joten asiaan ei auttanut kuin myöntyminen ja kestäminen, niin epämielyttävältä kuin se kuulostikin.
Aaron hymyili yhä, pidellen jalkapohjiaan vastakkain toisissaan kiinni, mutta muuttui aika pian kysyväksi kun Lily vilkaisi häneen toistamiseen, tällä kertaa paljon kierommalla ilmeellä jota Opheliakin jäi hetkeksi ihmettelemään.
hän on siis meidän armoilla? kolahti Aaronin korvaan ja pahasti! Mitä hemmettiä tämä sillä? Aaron jäi toljottaa Lilyn vihaisensa, naputellen polveansa nojatuolin käsinojaan ja pää savua höyryävänä kuuntelemaan tarkemmin, mutta tämä päättikin vaihtaa puheenaihetta ja puhui nyt jostain kirjeestä ja... Aranista? Lapsen syntymästä? Mitä tästä nyt sitten päätellä....?

Ophelia oli ehkä vähän helpottunut kun Lily päätti katkaista kaikki välit Araniin siksi ajaksi kunnes lapsi syntyisi. Tosin, oliko se niin järkevää puhua asiasta niinkin avoimesti Aaronin kuullen? Haltijoista oli sen verran kokemusta, että nämä kuulivat lähes kuiskauksenkin, ellei sitten jopa ajatuksiakin, kuten Aran... Ophelia vilkaisi sivusilmällä Aaroniin, yrittäekseen lukea tästä mikäli Lilyn puhe olisi herättänyt jonkinlaista epäilyä tässä, mutta käänsi katseensa melko äkkiä tästä pois kun Aaron oli katsomassa tähän tympääntyneenä takaisin, mitäs siinä häntä mulkoili. Sitten Black ja Lily istuutuivatkin takaisin pöydän ääreen, Lily hymyillen jotain omaansa ja Black ihan tavallisensa, kysyen kohta laatikosta jonka Ophelia oli mukanaan tuonut.
"Oh, se on se kakku jonka Lily toi minulle eilen. Ajattelin kysyä, että haluaisiko teistä kukaan sitä, kun en minä site itse kaikkea syömään kykene ja olisi sääli heittää sitä poiskaan." Ophelia vastasi, alkaen riisumaan takkiaan penkin selkänojalle ja yritti olla välittämättä Aaronista joka istuskeli eristyksessä heistä ja katseli heihin.
"Niin ja... Ajattelin, kun kerran olen täällä, että voisin ehkä pyytää sinulta lupaa käyttää kirjastoasi? Olen ollut vähän kiinnostunut lukeakseni enemmän lääketieteestä ja yrteistä kun kävimme silloin keräämässä punaheinää aroilta." Ophelia lisäsi istahtaessaan alas pöydän ääreen ja sukiessaan hiuksiaan nolona, ikäänkuin kysymystään häveten. No hänellä oli joskus vaikeata kysyä joltakulta sellaista, ei hän ollut tottunut siihen.
Aaron taas ihmetteli papittaren tarkoittamaa kirjastoa.... Joko velholla oli maanalainen kirjasto tai sitten tämän kirjahyllyt olivat yhtä kuin kirjasto. Miten vain, kirjat olivat Aaronista melko lailla tylsiä, hän ei pahemmin lukenut, muutakuin jos kirja oli oikeasti kiinnostava tai jos oli pakko ja sitä harvemmin oli.


//<3333//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2008, 06:46

Black, Lily

Kakkua.. Blackin ei juuri nyt tehnyt mieli mitään syötävää, varsinkaan mitään makeaa! Hänestä tuntui että hän saattaisi oksentaa kaiken ulos jos nyt söisi jotain.. Lilykään ei juuri nyt halunnut, jostain syystä seura huoneessa vei ruokahalun...
Sitten tuli puheeksi Blackin kirjasto. Black nosti katseensa laatikosta Opheliaan, kun tämä kertoi kiinnostuneensa lääketieteestä ja yrteistä.. no, mikäs siinä, vaikka ei se papitaren hommaa ollut, mutta ei sitä lakikaan kieltänyt. Lily muisti tuon kirjaston, valitettavasti muistot siitä eivät olleet kovinkaan mieluisat.. mutta sivuutettiin nyt ne, Lily ei jaksanut märehtiä menneitä koska siitä hän saisi stressiä, eikä stressi tehnyt hyvää.
"Mikäs siinä.." Black sanoi lopulta nousten ylös "Käydään sitten samantien ettei unohdu.." Hän lisäsi ja käveli kapealle ovelle.
Sitten Black pysähtyi - ennen kuin laksi kätensä oven kahvalle - ja vilkaisi olkansa yli Aaronia.
"Voit tulla mukaan tai jäädä tänne odottamaan, mutta älä koske mihinkään tai väännän sormesi yksi kerrallaan poikki.. onko selvä?" Black lateli uhkauksensa samalla kun avasi oven, jonka saranat natisivat siinä ohimennen.
Käytävä oli jälleen pimeä ja vetoisa, kunnes Black astui sisään ja otti pari askelta pimeyteen, napsauttaen sen jälkeen sormiaan ja soihdut syttyivät. Lily hyppeli melki heti Blackin perään, vilkaisten kuitenkin ensin erittäin murhaavasti Aaroniin, ilman sen kummoisempaa syytä.. ei siihen syytä tarvittukkaan!

Askeleet kaikuivat pitkässä ja suuressa käytävässä, kaikki toisiaan muistuttavat ovet olivat siellä yhä.. Jos Lily oltaisiin pistetty etsimään kirjanston ovi noiden kaikkien seasta, siinä olisi mennyt ikuisuus! Lily muisti vain sen, että kirjaston ovi oli vasemmalla puolella käytävää ja melko perällä. Black otti tavalliseen tapaansa pitkiä ja rauhallisia askelia, kyeten näin liikkumaan erittäin ripeästi, vaikka sitä askelten äänestä ei olisi uskonut. Kun Black otti yhden askeleen, Lily sai ottaa kaksi pysyäkseen hänen vauhdissa, Lily saattoi vain arvioida kuinka monta askelta Ophelia tai Aaron joutuivat ottamaan.
Pian he saapuivat yhden, astetta tummemman oven luokse. Black avasi oven ja jälleen tuli pimeys josta huokui kylmyys, aivan kuin huoneessa olisi ollut ikkuna auki.. mutta huoneessahan ei ollut ikkunoita, sen verran Lilykin muisti.
Black astui jälleen ensimmäisenä huoneeseen ja napsautti sormiaan. Kynttelikköihin syttyi kynttilät, jotka valaisivat koko huoneen lämpimästi ja kirkkaasti, piristäen näin hieman synkkää huonetta.. jos totta puhuttiin, Blackin kirjasto oli hänen asuntonsa valoisin huone, täällä huonekalutkin olivat vaaleamman sävyisiä, mitä muualla.

Black ei sanonut mitään, vaan käveli yhden hyllykön luokse ja vilkaisi Opheliaan.
"saat itse valita mitä aijot lukea" Black sanoi ja osoitti kirja rivistöä. Hyllyllä oli viisi rivistöä lääketieteeseen liittyviä kirjoja ja sen vieressä - seuraavassa hyllykössä - oli kymmenen rivistöä kirjoja yrteistä.. oli varaa mistä valita. Kirjoja oli eri kokoisia ja värisiä, toiset kertoivat harvinaisista taudeista ja toiset vain flunssista, toiset kertoivat poppaskonsteja siihen, miten aripäivän kasveista sai hyödyllisiä yrttejä ja toiset taas erittäin harvinaisten yrttien käytöstä.. joten ei pitäisi olla tiedon puutetta. Oli siellä muutama synkähkön oloisia, vanhoja kirjoja, jotka olivat melkein kuluneet puhki.. ne olivat kirjoja, joissa kerrottiin tappavista myrkyistä ja niiden valmistuksesta.. kyllähän sitä täytyi olla kaikkeen varautunut ja mitä velho olisikaan ilman pimeitä loitsukirjoja?! vain pelkkä taikuri.
"Mutta.." Black aloitti hetken kirjahyllyä selailtuaan ja vetäisi kirjojen välistä - yrtti osastolta - erittäin pienehkön kirjasen ja ojensi sen Ophelialla "sinä voit pitää sen.. siinä on kuvailut yrttien ulkonäöstä, käyttötarkoituksesta ja kasvuympäristöstä." Black sanoi, tuo kirjanen oli niin sanotusti perus tietoa yrteistä.

Lily oli jälleen ottanut oman vapauden ja tutki nyt Blackin kirjoja kuin ei olisi ennen niitä nähnytkään. Hän sai käsiinsä yhden pienen kirjan, joka oli kirjoitettu Blackin kielellä.. tai siis, Lily arveli sen olevan Blackin kansan kieltä, se kun näytti samalta mitä suurissa loitsukirjoissa, mutta tässä ei ollut mitään erikoisia kaavoja tai muuta, tämä oli vain pelkkää tekstiä... niin kuin päiväkirjassa? Eihän Blackillä ollut päiväkirjaa?! Ei ei ei, ei vointu olla.. Nappikin - se pehmolelu susi - oli ollut jo SUURI yllätys.
"Se on Tomtomin..." Black huomautti nähdessään Lilyn selailemassa kirjaa hymyillen hyvittuneena.
"Tomtomin?" Lily kysyi nostaen katseensa kirjasta.. mitä Tomtomin kirja täällä teki?
"Niin.. ohjekirja jonka hän itse on kirjoittanut.. tosin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, kaikki ohjeet mitä hän sinne on kirjoittanut, ovat sellaisia mitä hän itse osaa tehdä, eikä kukaan muu.. siis siinä on ohjeita loitsujen tekoon" Black selitti kävellessään Lilyn luokse ja katseli tämän olan yli kirjan sivuja.
"voitko lukea tätä minulle?" Lily kysyi. Black selaili kirjan sivuja hetken, kunnes pudisti päätään.
"En tuota sivua... se on sitä Tomtomia.." Black sanoi, saattaa vain arvata mitä sivulla luki... Kyllä, Tomtom oli kirjoittanut ylimääräisiä huomautuksia loitsu ohje kirjaansa, eihän sitäkään laki kieltänyt. Lilyä jäi hämäämään mitä juuri sillä sivulla luki, jos sitä ei kerran voinut ääneen lukea..

// NICE ASS!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Huhti 2008, 18:31

Ophelia Aaron

Ophelia ehti istumaan pöydän äärellä sentään pienen hetken kun Black myöntyi hänen pyyntöönsä käyttää tämän kirjastoa ja päätti, että he kävisivät siellä nyt samantien, ettei unohtuisi. Ophelia nyökkäsi ja nousi tuoliltaan ja meni Blackin perään, jääden kuitenkin siihen ovelle odottamaan ja vilkaisemaan myöskin Aaroniin kun Black uhkasi uhkasta tältä sormet mikäli johonkin koskisi. Aaron vain mulkoili vihaisena tätä tuolilta, muttei sanonut mitään tälle vastaukseksi ja Ophelia puikkelehti Blackin perässä jo kertaalleen nähtyyn pitkään ja pimeeseen käytävään, mitään myöskään sen enempää sanomatta.
Aaron jäi hetkeksi paikalleen, ovi josta nämä menivät ei vaikuttanut ulospäin siivouskomeron ovea kummoisemmalta ja nyt nämä kuitenkin menivät sisälle höpisten jostain kirjastosta. Sitten Aaron huomasi Lilyn mulkauksen ja vastasi tälle samalla mitalla takaisin, pitäen suunsa tälläkin kertaa kiinni ja nousi nojatuolilta tämänkin oventaakse kadottua. Pitäisiköhän? Aaronia kyllä kiinnosti, joten hänkin käveli ovelle, jättäen kamppeensa oleskeluhuoneen puolelle ja kurkisti siivouskomeron ovesta sisälle.

Ophelia käveli Blackin perässä pitkin soihtujen valaisemaa käytävää. Hän vilkuili yhä ohitse meneviä ovia, mutta ei enää niin suurella mielenkiinnolla mitä ensimmäisellä kerralla, kyllä ne oli jo nähty, ovet siis, huoneista Ophelia ei tiennyt. Aaron lampsi puolestaan kolmikon perässä, jälleen hyvän matkan näistä eristäytyneenä, katsellen samalla myöskin ohitseen käveleviä ovia... Mihin velho näin montaa huonetta tarvitsi? Mistä velho oli ylipäätänsä pöllässyt itselleen ylimääräisen käytävän joka ei näyttänyt vaikuttavan mitenkään talon kokoon ulkoapäin katsottuna? No tämä oli velho, se kai riitti selittelylle, mutta entä sitten huoneet? Uskokaa pois, jos Aaron olisi ollut yksin tuossa käytävässä, tämä olisi vähintään kurkannut jokaisen oven sisään aina käytävää pitkin -juosten ja ovet paukkuen- edeltäessään.
Ophelialla oli kieltämättä vähän vaikeuksia pysyä Blackin perässä, mutta kävelemällä ripeästi ja reippaasti niin ei hän kovin paljoa jälkeen jäänyt ja pian he olivatkin saapuneet käytävän, melkein perinmäiseen huoneen ovelle, joka oli muita huoneita astetta tummempi, kuten Ophelia muisti sen viimeksikin olleen...

Ophelia odotteli oven ulkopuolella ja astui sitten itse huoneen sisälle kun Black oli sytyttänyt koko huonetta valaisevan kynttelikön. Kirjasto oli silmänpäälle aika lailla samanlainen kuten ennenkin, näin ainakin Ophelian muistikuvaan, siitä kun oli ollut jo jonkin verran aikaa kun he olivat viimeksi siellä käyneet, aika lailla tasan ne Lilyn kuusi raskaus kuukautta... Ophelia asteli peremmälle valoisaan kirjastoon, joka oli paljon Blackin muita huoneistoja pirteämpi. Ihan pienen hetken Ophelia katseli ympärilleen valoisaan huoneeseen ja käveli sitten Blackin ja kirjahyllyjen luokse, selaten kirjanselkämyksiä läpi katseellaan. Jokaisen nimi viittasi jotenkin lääketieteeseen tai yrtteihin, tai no, ainakin suurimmassa osassa selkämyksissä luki kirjan nimi ja Ophelia oletti aika pitkälti möys kaikkien muidenkin kirjojen sillä samaisella rivillä liittyvän aiheeseen. Ophelialla tulisi olemaan vaikeata valita mistä aloittaa, varsinkin kun Black sanoi että hän saisi itse päättää mitä lukisi. Ophelia oli ajatellut käyttävänsä linnan kirjastoa ensimmäisenä, mutta oli kuitenkin arvellut Blackin kirjastossa olevan enemmän aiheeseen liittyviä kirjoja ja nyt Ophelia saattoi sanoa sen melkein varmaksi, vaihtoehtoja oli jo melkein liikaa...

Samaan aikaan kun Ophelia ja Lily oli astunut sisään, Aaronkin oli päässyt ovenraolle ja jäänyt nojaamaan ovenkaareen katselemaan erittäin poikkeukselliseen ja velho-tyylittömään suureen, salin tapaisen huoneeseen jossa oli kirjahyllyjä ja kirjoja vaikka hevosille syötettäväksi. Aaron nyrpisti nokkaansa ja irroitti itsensä seinästä, lähtien kävelemään vastakkaiseen päähän huonetta missä muut olivat, pysähtyen seinän vierustalla olevalle suurelle kirjahyllylle ja jäi tuijottamaan niskakenossa sen ylempiä kirjoja... Aaron vilkaisi toinen kulma koholla toisiin olkansa yli, todeten etteivät nämä häneen mitään huomiota kiinnittäneet ja otti siis vapauden lähteä ottamaan kirjoja käsiinsä, lähteä selaamaan niitä läpi, todeta ne tylsiksi ja laittaa ne takaisin paikoileen. Aaronia tosin kiinnosti enemmän yläkerran kirjat, joten sen enempiä lupia kyselemättä, tämä lähti ripeästi kiipeämään pitkin hyllykköjen tasoja, päästen lopulta ainakin kolme metrisen kirjahyllyn päälle istuskelemaan, toinen jalka koukussa ja toinen jalka reunan yli roikkuen. Lähtien sitten pläräämään sen ylimpien hyllykköjen kirjoja jokseenkin kyllästyneen näköisenä, eivät nekään niin ihmeellisiä loppujen lopuksi olleet.

Ophelia nosti katseensa kirjojen selkämyksistä Blackiin kun tämä avasi suunsa ja otti kohta yrttiosaston kirjoista esiin yhden, hyvin pienen kirjan ja ojensi sen sitten hänelle? Vaikka kirja oli pieni, Ophelia otti sen vastaan kaksin käsin ja jäi katselemaan kulmat koholla Blackiin. Hänkö saisi pitää kirjan? Tämähän olisi jo toinen kirja jonka hän olisi Blackilta sitten saanut. Ophelia kuunteli kun Black selitti mitä kirja sisälsi ja hymyili sitten tälle.
"Kiitos, aloitan lukemiseni varmaankin sitten tästä." Ophelia sanoi ja laski katseensa kirjaan, avaten sen ensimmäisen sivun ja jäi lukemaan sitä hiljaa paikalleen kun Black meni taas katsomaan mitä Lily puuhasi.

Hetken aikaa Ophelia sai selata kirjaa läpi, huomaten tietyn yrtin kuin punaheinänkin kuuluvan kirjan tarjontaan, mutta keskeytti lukemisensa kun huomasi sivusilmällään Aaronin kapuavan nyt pitkin Blackin kirjahyllyä. Ophelia katsahti nopeasti tästä -lähes kauhistuneena- Blackiin ja tästä takaisin sitten Aaroniin, sulkien sitten kirjan ja lähtien kävelemään kohti kirjahyllyä jonka päällä Aaronilla oli jo kasa kirjoja läpi selailtuna ja päällekkäin pinottuna.

"Mitä sinä teet? Black uhkasi murjovansa sormesi jos kosket mihinkään." Ophelia sanoi kirjahyllylle saavuttuaan ja jääden niskakenossa tuijottamaan ylös Aaroniin, yrittäen pitää äänensä hiljaisena ja saada Aaron alas ennenkuin Black tosissaan tulisi ja toteuttaisi uhkauksensa.
"Pah, en minä mitään tee! Luen vain kirjaa, tiedätkös? Itsensä sivistämistä." Aaron vastasi nostamatta/laskematta katsettaan juuri nyt jokseenkin mielenkiintoisesta kirjasta.
"No...Niin mut--"
"Mene pois, häiritset minua." Aaron keskeytti ja Ophelia ei enää välittänytkään saada tätä alas, tehkööt mitä tehkööt sitten, omatpahan olivat sormensa. Aaron oli löytänyt käsiinsä kirjan joka käsitteli osittain ihmisten ja haltijoiden aikaisemmin käytyä sotaa, sotaa jota hänen isoisänsäkin oli joskus nuoruudessaan käynyt ja siksipä se Aaronia kiinnostikin, ihan tulevaisuudenkin kannalta.

//Joo..Niin siinä luki.. 'nice ass'//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 28 Huhti 2008, 19:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2008, 19:25

Black, Lily

Lily selaili yhä Tomtomin kirjaa, tuntien samalla Blackin hengityksen niskassaan.. itseasiassa Black lueskeli Lilyn olan yli tuota kirjaa ja oli välillä joko naurahtaa tai paiskaista kirjan kiinni Lilyn käsissä, mutta mitä suotta? Eihän Lily ymmärtänyt mitään mitä kirjassa luki eikä Black sitä ääneen nyt lukenut---
Blackin katse nousi ylös kun tämä kuuli Aaronin äänen. Hetken oli hakusessa missä tuo piru poika oli, kunnes Black huomasi tämän kirjahyllyn päällä lueskelemassa kirjoja! Black silmäkulma nyki ja pää siinä samalla.. Black oli aivan SELVÄSTI kieltänyt koskematta mihinkään ja nyt tämä tolvana oli kiivennyt hyllyn päälle lukemaan! Lily nosti katseensa Blackiin ja siitä sitten Blackin katsetta seuraten Aaroniin.. Lilyn olisi tehnyt mieli läimäistä kätensä otsaan, halusiko Aaron välttämättä hengestään?!
Black otti kaksi nopeaa askelta kohti Aaronia ja ponnisti sitten ilmaan, lennähtäen kohti Aaronia. Hän kohosi kirjan takaa ja pamautti tämän Aaronin käsistä kiinni ja heitti alas lattialle niin että kolisi!

"Enkö kieltänyt koskemasta mihinkään?!" Black kysyi noustessaan ylemmäs, tarraten samalla Aaronin toisesta nilkasta kiinni ja vetäisi tämän pois hyllyn päältä, roikottaen nyt haltija poikaa ylös alaisin ilmassa, pitäen tämän hyvän matkan päässä itsestään.
"Kokeillaanko miten helposti haltijalta murtuu niskat?" Black sanoi heilutellen Aaronia hitaasti edes takaisin.
"Black laske hänet alas VAROVASTI.. tai no tiputa vähän matalammalta" Lily sanoi noukkiessaan ylös Blackin viskaaman kirjan... kyllä, Lilykin oli sen verran ilkeä.
Black ei edes tiennyt mikä Aaronissa raivostutti... tai no, tiesihän sen kaikki, mutta jokin tässä ipanassa raivostutti niin paljon että Black oli lähellä menettää jälleen itsehillintänsä. Lopulta Black laskeutui alas ja päästi irti Aaronista noin puolen metrin korkeudessa. Päästyään itse alas hän käveli Lilyn luokse ja nappasi tämän käsistä heittämänsä kirjan ja kaivoi samalla taskustaan pilleri purkkinsa, ottaen sieltä yhden pillerin.. näin varmuuden vuoksi... tosin Blackiä ei haittaisi vaikka se raatelisi Aaronin palasiksi, siitä Black ei tuntisi mitään oman tunnon tuskia... paitsi sitten pitäisi siivota verijäljet ja se ei olisi kivaa.
Black mutisi jälleen itsekseen laskiessaan kirjan pöydälle, hieroen ohimojaan.. ehkä oli virhe pelastaa Aaron.. tai sitten ei.. tai oli, tai ei tai oli! Mutta sitten kun ajateltiin, Aaronilla oli lohikäärme ystävä.. sitä ei todellakaan tänne kaivattu, se oli varma!
"Pitäisi varmaan sitoa tuo ja heittää nurkkaan siksi aikaa kun olen poissa.." Black mutisi hieroen niskojaan, vilkaisten sivusilmällä Aaroniin.

// FUCK YEAH!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Huhti 2008, 22:26

Aaron Ophelia

Ophelia katseli vielä epätoivoisesti ylös, jos Aaron nyt kuitenkin tulisi alas ennenkuin Black huo- Ophelia käänsi katseensa suuntaan josta seuraavat kaksi ripeää askelta kuuluivat ja tajusi tulijan olevan Black kun tämä lennähtikin yhtäkkiä ilmaan nyt mitä ilmeisemmin poimimaan Aaronia -jota tuskin tarvitsi Blackin tulosta erikseen ilmoittaa- alas. Aaron ei ollut yhtä onnekas mitä Ophelia niin nopeassa reagoinnissa, otettuna nyt huomioon, että Aaron oli ollut syventynyt kirjaan ja Ophelia oli pälyillyt ja rukoillut turhan verilöylyn, tai nyt sormien murtamisen välttöä.

Aaron kohotti katsettaan kirjasta ja oli kuolla sydänhalvaukseen kun velho nousikin hänen pitelemänsä kirjan takaa kuin mörön varjo ja pamautti kirjan hänen käsistänsä kiinni, pölläyttäen ilmavirran suoraan Aaronin hölmistineisyyden väärentämille kasvoille ja seuraavaksi tämä olikin heittänyt kirjan alas niin, että Ophelia oli vähällä kiljahtaa säikähdyksestä kun kirja iskeytyi rymähtäen päin lattiaa, melkein hänen vierellään ja tässä vaiheessa Aaronkin tajusi, että sivun kadottaminen tulisi olemaan ehkä hänen pienin tämänhetkisistä ongelmista.

"ARGH!! Päästä- Helkkarin kääpä--!!" Aaron lähti karjuamaan ja kiroamaan kun velho olikin seuraavaksi napannut häntä nilkasta kiinni ja ärjyi hänelle, että etteikö tämä ollut kieltänyt mihinkään koskemasta!? Aaron ei vastannut tähän mitään järkevää vaan jatkoi ähkimisiään tyyliin 'en minä mitään tehnyt' ja yritti olla niin ettei veri menisi liikaa päähän ja sitä mukaan korvista ulos.
Ophelia katseli alhaalta silmät pyöreinä, osaksi kauhistuneena kun Black roikotti Aaronia pää lattiiaa päin ja uhitteli tätä niskojen taitolla, Aaron vain kiroten jotain puoliääneen Blackin tätä vielä oikein kiusaksi heilutellen.
Samassa Ophelia huomasi myös Lilyn olemassa olon hänen vierellään ja vilkaisi tähän, nyökäten siihen mitä tämä sanoi, VAROVASTI alas! Tosin sitten Lily korjautti, saaden Ophelialta ehkä pienen nuhtelevan katseen muttei mitään saarnaa alkanut tälle punomaan.

Lopulta Black lähti laskeutumaan, Ophelian katse laskeutuen näiden mukana, aina puolen metrin päähän lattiasta jolloin Black päätti irroittaa Aaronin jalasta ja Aaron sai tippua kallo edellä kopsahtaen kovaan lattiaan. Ophelia jäi hölmistyneenä -ehkä vähän säikähtäneenä siitä, että Black oli tosiaan päästänyt irti- katsomaan haltijaa joka heti tajuttuaan pääkopassaan tuntuvan kivun, nousi istumaan ja vatvomaan kaksin käsin päänahkaansa kiroten ja valittaen. Ophelia jäi hiljaa siihen, huomaten kohta että häntä alkoi ehkä hieman hymyilyttämään... Miksi? Ehkä se johtui vahingonilosta.... Voisiko Ophelia hymyillä siitä? Vai liekö helpotuksesta, ettei Black samantien ollut murjonut Aaronia tuuskannuuskaksi ja luutannut tällä lattiaa vain muutamaan kirjaan koskemisesta.

Aaron kyyhnötti vielä lattialla, pää painalluksissa ja hammas alahuulta purren, puolen metrin pudotus pää edellä tuntui!
No saatuan suurimmaksi osaksi itsensä jälleen kasaan, Aaron vilkaisi olkansa yli Opheliaan joka oli vain metrin päässä hänen sivu oikealla ja loi tähän tuiman katseen heti kun näki tämän hymyilevän.
"Mitä sinä hymyilet..!?" Aaron ärähti ja Ophelia hätkähti ja lopetti hymyilemisen, jääden toljottaa alas Aaroniin sanattomana.
"En mitään..." Ophelia vastasi kääntäen katseensa lopulta pois ja lähti kävelemään Blackin ja Lilyn luokse. Aaron jäi vielä paikalleen, ollen oma ärtynyt itsensä, nyt ei todellakaan huvittanut mikään! Kiitos äskeisen riepottelun.
"Black, aiotko tosiaan jättää hänet tänne siksi aikaa kun menet tapaamaan kuningasta...?" Ophelia kysyi Blackilta saavuttuaan tämän luokse, vilkaisten olkansa yli Aaroniin siinä samalla. "...Koska sinä meinaat lähteä? Kai sinä pääset viimeistään illalla sitten takaisin?" Ophelia lisäili ja siirsi katseensa Blackiin, pidellen käsissään yhä tämän antamaa kirjaa.

//TACO BELLS!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Huhti 2008, 08:27

Black, Lily

Lily vilkaisi sivusilmällä Aaroniin kun tämä ärhenteli Ophelialle.. Ei kyllä tuossa asemassa kannattaisi kenellekkään kettuilla, mutta tarkemmin kun ajatteli, kyllähän Lilykin noin oli tehnyt... tosin hänellä tilanne oli toinen! Kukaan ei TODELLAKAAN aikonut pitää Aaronia täällä ikuisuutta, siitä oltiin varmoja.. paitsi jos kuningas saisi tietää haltijasta, sitten hän saattaisi viettää sen ikuisuuden vankilassa... tai sitten hänen tarinansa loppuisi äkkipudotukseen.
Black vilkaisi Opheliaan, kun tämä saapui heidän luokseen ja alkoi pommittamaan kysymyksillä. Black pysyi hetken hiljaa huokaisten samalla syvään, kunnes nojautui käsillään pöytään.
"Minne muuallekkaan tuon voisi tunkea? Ja minun pitää lähteä kohta, minun pitäisi olla jo linnalla ja siitä, koska tulen takaisin, minulla ei ole harmainta aavistustakaan" Black sanoi.
"Entä jos sanoisit olevasi kipeänä?" Lily pamautti siinä toivossa, ettei hänen ja Ophelian tarvitsisi vahtia Aaronia.
Black vilkaisi kysyvästi Lilyyn.. ensinnäkin, kuninkaalle ei valehdeltu ja toiseksi, Black ei koskaan - painottakaamme sanaa koskaan - ollut ollut kipeänä, korkeintaan aivastellut pari päivää... mutta.. olihan Black jo muutamaan otteeseen valehdellut kuninkaalle, tai no tavallaan.
"Enhän minä voi sellaista tehd--"
"No minä voin käydä sanomassa hänelle" Lily keskeytti Blackin joka suoristautui ja katsoi Lilyyn yhä kysyvästi.
Mitä se hyödyttäisi? Hän vain jäisi tänne kyttäämään haltija kloppia, joka melkein aiheutti hänelle raivokohtauksen pelkällä olemassa olollaan...

"Selvä!" Lily hihkaisi kun Black oli ollut hetken hiljaa.
"Lily mitä sin-"
"Hiljaisuus on myöntymisen merkki, tulen pian takaisin" Lily hihkaisi kun pujahti jo ovesta ulos.
Black jäi tuijottamaan ovelle kuin rukkaset saanut kilpakosija, kunnes vilkaisi Opheliaan ja kohautti olkapäitään pienesti. Eikai siitä sitten haittaa olisi.. kai hän nyt sitten voisi jäädä, jos Aaron pysyisi vähintään kolmen metrin päässä.

Lily hyppeli jo pihamaalla, sisään linnan puisista ovista ja käytäviä pitkin toiseen kerrokseen, toisessa päässä olevan kuninkaan huoneen luokse. Hän koputti pari kertaa oveen ja astui sitten sisään..
No.. kuningas vielä nukkui, joten Lily ei viitsinyt häntä herättää, joten hän etsi kynän ja paperia ja kirjoitti viestin hänelle, jossa kertoi Blackin pitävän vapaata tämän päivän, koska oli kipeä. Tuskin hänen isänsä lähtisi Blackin vointia tarkistamaan, eiköhän hän uskoisi pelkän viestin... ja kyllä Harald nyt yhden päivän ilman neuvonantajaa pärjäsi.
Kun Lily sai viestin kirjoitettua, hän jätti lapun pöydälle (näkyvälle paikalle) ja poistui paikalta.

Blackistä tuntui siltä kuin hän OIKEASTI teksisi syntiä, nyt kun jätti menemättä 'töihin' ilman sen parempaa syytä, kuin Aaronin kyttääminen. Hän mutisi itsekseen manaten koko suunnitelmaa ja kiroten koko päivän, ihme ettei ollut perjantai 13 päivä! Siltä se Blackistä ainakin tuntui..
"toivottavasti olet syönyt, sillä minä en sinulle muruakaan anna.." Black huomautti Aaronille, vilkaisten tätä sivusilmällä... oliko hän muka liian ilkeä? Eei.. ei ollut, ei ainakaan omasta mielestään, ottaen huomioon ettei hän ollut kovinkaan ystävällinen ketään kohtaan.

// SLAVERY!... FUCK YEAH! DISNEYWORLD!... FUCK YEAH! PORNO!... FUCK YEAH! FAKE TITS!.. FUCK YEAH! SUSHI!.. FUCK YEAH! REPUBLICANS!... fuck yeah? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 03 Touko 2008, 20:10

Aaron Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa kun Black selitti kuinka hänen pitäisi jo olla linnalla! Ja siitä ei sitten tiedetty, että koska hän takaisin pääsisi. Ophelia valmistautui jo totuttelemaan siihen ajatukseen, että hän ja Lily joutuisivat katsomaan Aaronin perään sillä välin kun Black oli poissa, kunnes Lily pamautti ilmoille ehdotuksen. Ophelia katsahti Lilyyn kysyvästi siinä missä Blackin. Aaronkin vilkaisi Lilyyn kun tämä sepitti, että velhohan voisi valehdella olevansa sairas... Aaron ei ollut tästä niinkään mielissään eikä peitellyt ollenkaan tunnettaan asiasta, siinä meni sitten sekin hauska! Raskaana olevasta naisesta ja häntä -ihmisten iässä- hieman nuoremmasta tytöstä tuskin oli hänelle kuria pitämään jos velho olisi poissa.

Kukaan ei sanonut hetkeen mitään, ei Opheliakaan joka ei nyt mietteissään osannut sanoa, että oliko Lilyn ehdotus nyt hyvä vai huono. Heidän kannaltaan se olisi hyvä, vaikkei Aaronista niinkään paljoa uhkaa heille olisi, tämä silti saattaisi pistää paikat remonttiin ja sitten kun Black palaisi, olisi tämän pelastus hirsipuulta ollut ihan yhtä tyhjän kanssa. Mutta jos Black jäisi heidän kanssaan vahtimaan Aaronia, olisiko se huono sitten Blackin työn kannalta? Ei kai nyt yksi, harvinainen 'sairas päivä' haittaisi Blackin uraa kuninkaan velhona ja neuvonantajana?
Ophelia kohautti katseensa takaisin Blackiin kun tämä yritti kumota Lilyn ehdotusta, mutta Lily kerkesi jo tarjoutumaan vapaaehtoiseksi sille, että menisi ilmoittamaan asiasta isälleen ja pian tämän jälkeen, kun Black erehtyi jäämään hiljaiseksi, Lily pisti asian lukkoon ja olikin kohta luikkinut paikalta.

"Hän on aina ollut tuollainen..." Ophelia huomautti vaivalloisehkosti naurahtaen nyt katsellen itsekin ovelle päin. Lily toimi useasti oman päänsä mukaan, mikä oli tultu todistettua moneenkin otteeseen, kuten nytkin kun Blackillekään ei jätetty mitään sananvaltaa sen asian suhteen, että pinnaisiko töistään vai ei. Tämä sai Ophelian joskus pitämään titteliään prinsessan neuvonantajana melko merkityksettömänä, tosin ei se Opheliaa sinänsä haitannut, hän piti Lilystä näin, kyllä kai tämä nyt häntä vanhempana tiesi mitä teki... Ainakin toivottavasti.

Aaron kyyhötti yhä lattialla, tuima katse päin ovea josta prinsessa oli juuri äsken ulos pujahtanut, velho siis jäisi? Hitto, uskalsiko tässä enää edes samaa ilmaa hengittää?! Päätäkin jomotti yhä äskeisestä riepotuksesta, mutta ei niin paljoa että Aaron asiasta valittaisi.
"Ha! Älä sinä kääpä siitä huolehdi. Minä en sinun komeroistasi mitään söisi vaikka maksettaisiin, otin mukaani omat eväät." Aaron tokaisi Blackille nyt samalla kun nousi jaloilleen ja jäi tuijottamaan ärtyneenä Blackiin ilman sen kummempaa syytä.
"Umm... Black, yritäthän ottaa rauhallisesti Aaronin suhteen? En haluaisi asioiden muuttuva niinkuin viimekerralla... Se saattaisi muuttua kohtalokkaaksi.... Enkä tarkoita pelkästään Aaronia, vaan mietä kaikkia... Tiedät kyllä." Ophelia selitteli hiljaa ja vaivalloisesti nyt ensin kipitettyään lähemmäksi Blackiä, yrittäen näin ettei Aaron kuulisi häntä niin hyvin, ei tämän tarvinnut tietää yhtään enempää kuin mitä jo tiesi.
Ophelia pelkäsi nyt kaikista eniten sitä, että Blackillä naksahtaisi jokin Aaronin kolttonen jonka tämä saattaisi heidän päänmenoksi keksiä ja sen jälkeen he kakki saisivat alkaa leikkimään sen keksimää 'juokse tai kuole'-leikkiä, jota ei hyvällä muisteltu....

Aaron oli kyllä kuullut mitä Ophelia oli mennyt velholle sökertelemään, mutta ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, ainakaan toistaiseksi. Ja Aaron ei kyllä ihan juuri nyt ollut sillä päällä, että lähtisi mitään kovinkaan paljoa velholle uhoamaan, varsinkin kun parin kirjan läpiselailustakin liikeni jo tukkapöllöä... Muuten käyttäytyminen oli taas eri asia.

//Ummm.....Yeah.....//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2008, 20:49

Lily, Black

Black vilkaisi Opheliaan kun tämä aloitti puhumaan siitä, että Blackin pitäisi ottaa rauhallisesti Aaronin suhteen?! P***at Black Aaronin suhteen mitään ottaisi rauhallisemmni! Mikäli tuo ipana hyppisi silmille ja nimittelisi ties miksi homejuustoksi, Black EI tulisi säästelemään voimiaan takoakseen Aaronille järkeä kuulaan.. tosin sitten Ophelia mainitsi, että se saattaisi muuttua kohtalokkaaksi.. kaikkien kannalta. Black oli samaa mieltä, mutta ei sitä ääneen sanonut.. ei hän Lilyä saatika Opheliaa halunnut satuttaa, se oli varma juttu... ehkä pitäisi vain tyytyä mussuttamaan kilokaupalla pillereitä jottei se pääsisi valloilleen.
"Sen näkee sitten..." Black sanoi lopulta vilkaisten Aaroniin, joka nyhjötti lattialla kuin arestia saanut ipana.
"Joitakin asioita ei vain voi estää vaikka kuinka yrittäisi.. sen olet itsekkin nähnyt" Black sanoi ottaessaan heittämänsä kirjan käteen ja lennähti ilmaan viedäkseen sen takaisin paikalleen.

Lily astui sisään Blackin asuntoon ja kopisti kengistään lumen ovella. Sen enempiä miettimättä hän kipitti käytävään, mutta pysähtyi hetkeksi tuntiessaan oudon pistoksen vatsassaan... samanlainen kipu mitä sillä kerralla, kun hän ensimmäisen kerran oli raskaana.. kun myrkky vaikutti. Kipu oli tällä kertaa enemmänkin pistomainen ja erittäin nopea, joka meni nopeasti ohitse. Silti Lily seisoi vielä hetken paikallaan, pidellen kiinni vatsastaan.
Lopulta Lily jatkoi matkaansa, päästen pian kirjaston ovelle ja pujahti sisään.
"Jätin isälle lapun, hän ei vielä ollut hereillä" Lily sanoi ja kuuli kuinka Black mutisi itsekseen laskeutuessaan alas lattialle. Black laskeutui vähänmatkan päähän Aaronista ja kääntyi tätä kohti, tuijottaen tappavasti alas häneen.
"Nyt leikitään uutta leikkiä, sen nimi on 'pidä turpasi kiinni tai saat selkääsi'" Black sanoi samalla kun ruksauti rystysensä. Toivottavasti Aaron tajusi että Black ei TODELLAKAAN halunnut kuulla yhtään haukkumanimeä enää, ei kun hänen mielentilansa oli mitä oli.
"Black otathan iisisti.." Lily sanoi kävellessään Ophelian luokse, pidellen yhä toisella kädellä kiinni vatsastaan.
Sitten tuli hetken hiljaisuus, jota säesti vain Blackin manaaminen... nyt Lilyn olisi tehnyt mieli kysyä, mitä tämä manasi, mutta päätti pysyä hiljaa. Black istahti huoneen perällä olevalle pehmeälle penkille, huokaisten erittäin äänekkäästi ja jäi hieromaan ohimojaan.
"Tästä tulee pitkä päivä..." Black huomautti jääden tuijottamaan kattoon, odottaen kuinka sekuntit lipuisivat ohi ja hän pääsisi jo eroon Aaronista.. tai no, ainahan hän pääsisi Aaronista eroon tuosta vain, mutta nyt oli tavoitteena saada Aaron pois elävänä....

// YEAH! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron