Pelastus...ko?

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Touko 2008, 17:23

Black, Lily, Tomtom

Black ei nyt tajunnut mitä ympärillä tapahtui, eikä oikeastaan välittänyt. Hän tuijotti ovelle sen pahemmin sanomatta saatika ajattelematta mitään, kunnes havahtui siihen, kun Ophelia nykäisi häntä hihasta. Black käänsi hämmentyneen katseensa alas Opheliaan, kun tämä kysyi voisiko Black auttaa Lilyä unohtamaan.
"Minä.. siis.." Black aloitti hieman hämillään, kooten ajatuksiaan ja selvitti kurkkuaan hetken "Kyllä minä voin auttaa häntä unohtamaan, mutta... teen sen vain jos hän suostuu siihen, tosin siitä tuskin on epäillystäkään" Black sanoi, hieroen niskaansa.
"En minä Arathetin mieltäkään olisi mennyt lukitsemaan, ellei hän itse siihen olisi suostunut.." Black lisäsi ja seisoi vielä hetken paikoillaan pyöritellen ajatuksiaan, kunnes lähti kävelemään ovelle päin.
Vielä ennen kun hän astui ulos ovesta, hän kääntyi ympäri ja nosti luisevahkon etusormensa pystyyn ja osoitti Aaronia kuin syntipukkia.
"pysykää täällä.. ja Vahdi häntä" Black sanoi lyhyesti, vilkaisi Opheliaan ja poistui sen jälkeen paikalta.

Black käveli pitkin askelin käytävästä omaan asuntoonsa, eikä hänen tarvinnut edes kahdesti miettiä missä Lily oli. Hän käveli makuuhuoneeseensa ja sulki oven perässään, kävellen sen jälkeen maassa nyyhkyttävän Lilyn luokse ja kietoi kätensä tämän ympärille. Lily painautui vasten Blackiä, mutta ei sanonut mitään.. olisko edes pitänyt? Black silitti Lilyn päätä ja katseli hänen olkansa yli seinään, miettien mitä tekisi tai sanoisi.. hän ei ollut varma haluaisiko 'poistaa' Lilyn muistot siitä yöstä, sillä 'toimenpiteen' aikana hän tulisi itse näkemään osan Lilyn muistoista.. ja sitä Black ei halunnut nähdä.
"Lily.." Black aloitti kun Lily oli jo hieman rauhoittunut "Voin auttaa sinua unohtamaan sen--"
"Minä en halua unohtaa" Lily keskeytti Blackin, ehkä hieman hämmentävällä kommentilla. Ei halunnut unohtaa? Luulisi että sellaisen asian unohtaisi erittäin mielellään..
"En halua unohtaa, sillä se kaikki muistuttaa siitä kuinka kauhea Aran on..." Lily selitti Blackille, valaisten tilanneta hieman.
"Sen takia en halua unohtaa, en vain--"
"se on oma päätöksesi, en aijo pakottaa sinua mihinkään.." Black keskeytti Lilyn ja pyyhki tämän poskilta kyyneleitä.
Sitten tuli hiljaisuus.. joka tällä kertaa ei tuntunut edes kiusalliselta, pikemminkin hyvältä. Ei ollut mitään sanottavaa, joten molemmat pysyivät hissun kissun.

Tomoderuwix oli tehnyt täydellisen ajoituksen ja törmännyt kuninkaaseen samantien kuninkaan salin ovilla. No, siinä he sitten hetken rupattelivat, saaden vaihdettua kuulumiset. Kuningas oli kerennyt hehkuttamaan tyttärensä raskautta ja tottakai Tomtom oli sitä hämmästellyt ja esittänyt, ettei tiennyt asiasta mitään.
Tomtom sanoi menevänsä tapaamaan vielä Blackiä, ennen kuin lähtisi. Kuningas varoitteli häntä siitä, että Black oli kipeänä, joten tämä ei varmaankaan sängynpohjalta ylös päässyt. Kuninkaan varoituksista huolimatta Tomtom sanoi menevänsä tapaamaan Blackiä, ties vaikka voisi helpottaa tämän oloa.
Joten, nyt Tomtom olikin jo kipittämässä takaisin Blackin asunnolle, tarpoen hangessa, kunnes pääsi Blackin mustanpuhuvan asunnon ovelle ja asteli sisään.
Black kuuli ulko-oven käyvän ja nousi ylös seisomaan, auttaen samalla Lilyn tolpilleen. Lily kuivasi vielä viimeisiä kyyneliään hihoihinsa ja asteli sitten Blackin perässä oleskeluhuoneen puolelle, jossa Tomtom putsasi tossujaan lumesta.
"No niin, se visiitti oli siinä!" Tomtom sanoi hymyillen. Black nyökkäsi pienesti ja käveli takaisin käytävään. Lily jäi oleskeluhuoneeseen ja istui Alas nojatuoliin, jääden tuijottamaan takka tulta... Tomtomin ei edes tarvinnut kysyä Lilyltä mitään, sen näki jo päälle päin että tämä oli itkenyt... ja kyllä Tomtom sen verran kohtelias oli, että osasi olla hiljaa silloin kun piti.. tai no, ei aina, mutta itkevältä naiselta ei saanut alkaa vaatimaan vastauksia.

Black tuli takaisin kirjaston ovelle ja piti katseensa maassa, nyökäten pienesti käytävään päin.
"Tomtom on nyt valmis lähtemään.." Black sanoi, katsellen yhä maahan ja lähti sen jälkeen takaisin kohti oleskeluhuonetta.

// No jumalauta yks pudotti mut tussarilla alas katosta ja tarjoaa vaan laastaria?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Touko 2008, 21:13

Aaron Ophelia

Ophelia katse oli suurimmaksi suuntautuneena ovelle, mutta nosti katsettaan hieman Blackin suuntaan tämän ensimmäiset sanat ulos takelleltuaan. Sitten Ophelia kuunteli hiljaa kun Black pääsi kunnolla selittämään että kyllä tämä voisi Lilyä unohtamaan auttaa, mutta vain jos tämä itse halusi. Ophelia nyökkäsi, siirtäen katseensa takaisin ovelle, vain jos tämä itse halusi ja siitä tuskin oli epäilystäkään. Vaikka Ophelia itse piti hyviä että jopa tuskallisia muistoja tärkeinä, hän uskonut että Lily kuitenkaan haluaisi muistaa jotain niin kauheaa, tai sellaisen kuvan Ophelia ainakin hyvin vahvasti sai... Ophelia nyökkäsi vielä kerran pienesti kun Black lisäsi, ettei olisi Artiakaan silloin auttanut ilman tämän suostumusta. Tosin, Art ei ollut tuolloin mitään varsinaista suostumusta edes kerennyt antamaan kun Black oli jo mennyt ja ottanut oman käden oikeuden mäjäyttämään tämän tajuttomaksi ja lukinnut tämän mielen. Tosin, Art oli täysin eri asia mitä Lily...
Ophelia irroitti otteensa Blackin hihasta vasta hetken kuluttua kun tämä lähti kävelemään ovelle päin, pysähtyi ovella ja kääntyi osoittelemaan Aaronia sitten sormellaan, käskien heitä pysymään kirjastossa ja Ophelian vahtimaan Aaronia.
"Selvä..." Ophelia vastasi Blackille, pitämättä siitä että Black osoitteli sormella, muttei sen pahemmin nyt tästä välittänyt.

Sitten Black poistui huoneesta ja Ophelia jäi hetkeksi yksikeen tuijottelemaan ovelle, pyyhkien sitten toisen käden hihaan kostuneet silmänsä ja henkäisi. Sai nähdä miten tässäkin kävisi, mutta kyllä Ophelia uskoi Lilynkin myös rauhoittuvan... Pyyhittiin muisti sitten tai ei. Ophelia siirsi katseensa olkansa yli Aaroniin, joka puolestaan käänsi katseensa takaisin pöytään heti kun huomasi häneen katsottavan. Ophelia ei oikein tiennyt mitä tehdä, Black käski vain vahtia, joten Ophelia kääntyi ja käveli takaisin pöydän ääreen, istahtaen alas paikalleen, katselemaan pöytään Aaronia vastapäätä. Hänen teki mieli sanoa Aaronia idiootiksi, mutta ei löytänyt siihen jaksamusta eikä viitsimystä ja jäi siis hiljaa.
Aaronin niska oli kyyrymmässä mitä Ophelian ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän tunsi itsensä vaivaantuneeksi, istua siinä hiljaa ja nöyränä. Miksi hän oli nauranut?
Aaron ei tiennyt enää itsekään, se vaan tuntui oikealta aina niin kauan kun oli sen -yhä tuntuvan- läimäytyksen saanut. Hän ei tosiaankaan ymmärtynyt tilanteesta juurikaan mitään, mutta tunne oli nyt sama mitä hän oli joskus pienenä saanut tuntea, tosin paljon voimakkaampana ja katkerampana sillä tunne sisälsi nyt paljon hämmennystä. Hän oli joskus käynyt omena varkaissa ja hänen äitinsä oli passittanut hänet nurkkaan häpeämään ja Aaron, joka ei silloin äitinsä tahtoa juuri ollenkaan vastustanut, oli mennyt ja hävennyt, mutta oli vuosien mittaan senkin sitten unohtanut... Teoistaan häpeämisen ja omenavarkaudet. Lyöty häntä ei oltu, ainakaan hänen äitinsä, mutta Aaronilla oli vähän sellainen tunne että tämäkin läimäisis häntä jos vain saisi ikinä tietää missä hän oli koko päivän ollut.

"Miksi... Siis, ei miksi hän vaan..." Aaron lähti puhumaan, tarkoituksena kysyä miksi Lily sitten oli paksuna Aranille, mutta ei osannut oikein muodostaa kysymystään oikein. Lilyn läimäisyäkään hän ei kunnolla ymmärtänyt, tai ymmärsi, kai, tai ei... Tai sitten ymmärsi, omalla tavallaan. Ophelia oli kohottanut katseensa pöydältä Aaroniin ja ihme kyllä tajusi mitä tämä sopertelultaan takaa ajoi.
"Se oli sopimus..." Ophelia aloitti, rauhoittuneena jo itse sisälle nielaistulta kiukultaan ja päätti että voisi kertoa Aaronillekin hieman asian laitaa, ei siitä voisi yhtään enempää haittaakaan olla... Ehkä Aaron ymmärtäisi sitten paremmin. Aaron oli kohottanut päätänsä enemmän ylös ja katsoi Opheliaan kysyvänä, kunnes tämä jatkoi.
"Se oli sopimus Lilyn ja Aranin välillä. Me olimme joutuneet vangeiksi, minä, Ane ja Black Lilyn syntymäpäivä juhlilta ja Aran oli kiristänyt sitten Lilyä antamaan hänelle perillisen meidän hengemme säästöksi." Ophelia selitti, katsellen peukaloitaan joita pyöritteli pöydän päällä, kyynerpäät pysyen kuitenkin pois pöydältä.
"Me emme päässeet sopuun minkään muun vaihtoehdon kanssa. Siitä on jo kuusi kuukautta eikä Lily ole oikein päässyt sen yli." Ophelia jatkoi ja hiljeni.

Aaron ei sanonut mitään, koko juttu tuntui hyvin sekavalta. Kuinka monesti nämä olivat oikein jääneet kiinni? Aaronkun oli tietoinen vain yhdestä kerrasta... Ei sillä väliä, nyt häntä hämmästytti se että Aran hyväksyi seuraavan kruununperijän olevan joku joka olisi vereltään vain puoliksi haltija, mutta sivuutti senkin hämmästelyn tuonnemmaksi, ei hän jaksanut välittää, ei se hänen tulevaisuuttaan pitänyt millään lailla haitata.
"En minä.... Tarkoittanut." Aaron sanoi lopulta, purren hammasta sen sanottuaan ja katsahti Opheliasta vähän sivummalle kuin asiaa häveten, tajuttuaan nyt myös ehkä paremmin sen mitä ei hetki sitten ollenkaan tajunnut.
"Ei se mitään... Jos pyydät anteeksi, niin Lily ehkä myös antaa sinulle anteeksi sinun harkitsemattomuutesi." Ophelia sanoi saaden Aaronin katsomaan tähän kuin pyöveliin, hänkö pyytäisi anteeksi?
"Sinähän kun menit toimimaan ennenkuin ajattelit. Sinä et tiennyt asiasta mitään, joten se on kai ihan ymmärrettävää... Vaikka sinä tosiaan saisitkin harkita ennenkuin alat nauramaan jostain mikä saattaisi satuttaa toista." Ophelia jatkoi, hymyillen nyt ihan tyynenä, ei kyynelehtinyt saatika näyttänyt halukkaalta lähteä huutamaan, ei enää.

Aaron tuijotti hetken hiljaa Opheliaan, todeten pikkuhiljaa että tämä oli ehkä oudoin kaikista kolmesta. Tämä oli kertonut hänelle syyn prinsessan raskauteen ilman sen enempiä vastaväitteitä (vaikkei Aaronkaan siis mitään haittaa näillekään asiasta enää nähnyt) ja jutusteli hänen kanssaan ihan rauhallisena, vaikka hän oli haltija ja saanut tämän ystävän itkemään. Tosin tuo anteeksi pyyntö kohta ei sointunut Aaronin korvaan yhtä mukavasti, se toi hänelle ennemminkin kylmät väreet. Hän kyllä katui, pitkään aikaan elämässään sitä että oli toiminut ennen kuin harkitsi, yksi läimäisy ja kunnon sättiminen oli saanut hänet niinkin katuvaksi.
"Pweh, kukaan koskaan kertonut että kuulostat välillä aivan aikuiselta?" Aaron sanoi lopulta nojauttaen selkänsä selkänojaan, hymyillen jokseenkin huvittuneena.
"Heeh? Enkä kuulosta!" Ophelia puolustautui, ihmeissään Aaronin heittämästä kommentista, olematta kuitenkaan varma siitä ottaisiko asian kohteliaisuutena vai loukkauksena. Aaron ei voinut olla hymyilemättä leveämmin, mutta oli tipahtaa tuolilta kun Ophelia keksi puhua tälle takaisin:
"Kukaan kertonut että muistutat enemmän ihmis poikaa mitä haltija?"
"HEEH!? NO EN KYLLÄ VARM-" Aaron lähti huutamaan takaisin Ophelialle joka vain hymyili hänen reaktiolleen, pysäyttäen kuitenkin kielensä kun kuuli käytävältä vaimeita askelia.

Ophelia lopetti hymyilemisen ja katsahti kysyvänä ovelle Aaronin mukana, ei kuitenkaan kuullen saatika nähden vielä mitään. Black kuitenkin saapui ovelle hetkeä myöhemmin, katse maassa ilmoittamaan että Tomtom olisi valmis lähtöön... Ophelia ei tiennyt mitä tulkita Blackin kasvoilta, siitä vähästäkään mitä tästä näki, mutta se sai kuitenkin hänet hetken tuntuvalta hilpeydeltään jälleen masentumaan.
"Noh, sinä varmaan menet nyt sitten." Ophelia sanoi kääntäessään kasvonsa ovelta Aaroniin.
"Mmh.." Aaron ymähti jotain, nousi tuolilta ja kerkesi ottamaan pari askelta pöydän luota kohti ovea kun Opheliakin nousi ja kiersi nopein askelin hänen eteensä ja tarttui tätä ranteesta kiinni.
"En anna sinun kuitenkaan lähteä takaisin haltijoiden kylään ilman anteeksi pyyntöä!" Ophelia sanoi ilme vakavana, kääntyi ja lähti raahaamaan tätä sitten perässään.
"Mitä!? Ettekö te halunneetkaan minusta eroon niin pian kuin mahdollista!?" Aaron ärähti takaisin, hämmästyneenä siitä että Ophelia oli tosiaankin tarttunut häntä ranteesta ja antoi nyt itsensä olla tämän raahattavana.
"Halusimme, mutta silti!" Ophelia vastasi lyhyehköksi kävellessään jo pitkin käytävää, saapuen lopulta oleskeluhuoneeseen missä kaikki muut olivat.

Aaron oli vain murahtanut jotain vastaukseksi, pidellen katseensa sivulle maassa kun he saapuivat oleskeluhuoneen puolelle, jossa Tomtom, Black ja Lily olivat. "Herra Tomtom, ennenkuin lähdette, Aaron haluaisi sanoa jotain." Ophelia sanoi, saaden Aaronin hätkähtämään, mitä pirua tällä oli mielessään!?
"Aaron?" Ophelia sanoi katsahtaen tähän olkansa yli ja tämä vastasi tälle katsomalla tätä tympääntyneesti takaisin. Sitten Ophelia puristi otettaan tämän ranteesta, saaden Aaronin muistamaan jo kertaalleen poskeensa saaneen läimäytyksen ja syyn miksi oli sen saanut. Aaron mutisi jotain hetken aikaa, riuhtaisi kätensä sitten Ophelian otteesta ja vaikka jokainen askel tuntuikin epämukavalta, hän käveli nojatuolilla istuvan Lilyn eteen, katsoen alas tähän ärtyneen että hermostuneen näköisenä, vilkaisten sitten Opheliaan joka ei tehnyt elettäkään mitään tehdäkseen ja katsahti siis takaisin Lilyyn.
"An...teeksi..." Aaron sai juuri ja juuri jännittyneestä ilmapiiristä pitkin hampain sanottua, mutta ei pitämään katsettansa Lilyssä ja vilkaisi yrityksensä jälkeen yli kulmiena takaisin Opheliaan, kelpaako? Kyllä se olisi kai Ophelian puolesta kelvannut, mutta päätti nyt kuitenkin katsomaan tätä tuimasti takaisin, kyllä tämä parempaankin pystyi.
"Äh... Oli... typerää nauraa vain harkitsemattomuuteni takia... Eikä minun ollut tarkoitus loukata, joten anteeksi..." Aaron yritti uudelleen, kulmat yhä kurtussa ja katse suurimmaksi osassa lattiaa päin, Lilyyn hän ei kyennyt kuitenkaan pyyntönsä aikana katsomaan, mutta tätä nöyrempää Aaronilta oli turha odottaa.

//....*ojentaa konssua*//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 08 Touko 2008, 15:01, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Touko 2008, 21:55

Black, Lily, Tomtom [taskari]

Pian Black saavuttua, Ophelia ja Aaronkin saapuivat takaisin oleskeluhuoneeseen. Tomtom hymyili nähdessään Ophelian raahaavan Aaronia ranteista, haltija poika ei näyttänyt yhtään sen iloisemmalta, mitä ennenkään. Tomtom hymähti kuullessaan Ophelian puheen siitä, että Aaron haluaisi sanoa jotain ennen lähtöä.
Black pysytteli sivummalla, näpräten lähinnä itseksensä kirjahyllynsä kirjoja... hän ei halunnut olla missään tekemisissä Aaronin kanssa juuri nyt, ei edes katsoa tähän. Lily puolestaan tuijotti takkatuleen, sen enempiä tiedostamatta mitä ympärillä tapahtui, kunnes näki sivusilmällä Aaronin kävelleen eteensä. Lily ei nostanut katsettaan tähän, vaan tuijotti aavemmaisen tyhjästi takka tuleen, kuunnellen kuinka Aaron pyysi anteeksi?
Black nosti katseensa ERITTÄIN kysyvästi Aaroniin ja niin teki Tomtomkin... Tomtom lähinnä siksi ettei tiennyt, miksi Aaron anteeksi pyyteli, mutta kai tähän oli hyvä syy. Lily katseli takka tulta, kuunnellen nyt jälleen, kuinka Aaron pyyteli perusteellisemmin anteeksi. Lily ei tiennyt että Aaronin saisi näinkin nöyräksi, kai se oli taito jonka Ophelia osasi.
"Ei se sinun syy ollut... ethän sinä mitään väärää tehnyt..." Lily sanoi katsellen takka tuleen. Hänen olisi tehnyt mieli alkaa haukkumaan Aran maan rakoon, mutta jätti nyt väliin.
"Anteeksi että löin sinua, se oli ehkä vähän ylireagoitua" Lily sanoi lopulta hymähtäen pienesti.

"Noniin ja sitten kun lämpimät jäähyväiset on sanottu, eiköhän lähdetä" Tomtom sanoi ja avasi Laukkunsa. Hän napsautti sormiaan ja samassa kaikki Aaronin 'irtaimisto' lennähti jo edeltä laukkuun, kuin jokin voima olisi ne sisäänsä imaissut.
"Saat sitten etsiä kamppeesi muiden seasta, nyt sisään!" Tomtom sanoi kävellen Aaronin taakse ja tuuppi tätä lähemmäksi laukkua.
"ai niin Black.." Tomtom aloitti jättäen Aaronin hetkeksi rauhaan ja kaivoi taskustansa pilleripurkin ja heitti sen Blackille "Ota niitä, vahvempia mitä edelliset." Tomtom sanoi, samalla kun Black koppasi purkin käteensä ja pyöritteli sitä hetken kädessänsä, nyökäten lopulta ja laittoi purkin taskuunsa.
"jokos kaikki sanoivat heihei? HYVÄ, sitten mentiin!" Tomtom sanoi ja tuuppasi Aaronin sisään salkkuunsa ja kumartui vielä suuaukon ylle ja huusi "Ei sitten tapella taskarin kanssa!".. ja sen jälkeen hän sulki laukun suun.

"taskari.. heh, se on vähän ujo naisten suhteen, te ette varmaan nähneetkään sitä viime kerralla?" Tomtom kysyi Ophelialta ja Lilyltä.
Lily pudisti päätään ja oli jo kysymässä mikä ihme taskari oli.
"Se on minun lemmikki lohikäärme, kiinalainen taskulohikäärme. No, on siitä seuraa joskus.. mutta nyt täytyy rientää, aika on rahaa!" Tomtom sanoi ja nosti hattuaan hieman ja lähti sitten ovet paukkuen ulos pakkaseen.
"vieläkö se on hengissä..." Black huomautti ääneen, vaikka Tomtom olikin jo lähtenyt.

Laukussa oli pimeää.. kunnes jälleen pienet tulikärpäset leijailivat kaiken romun seasta pinnalle ja lähtivät kaartelemaan laukussa ympäriinsä, valaisten sen himmeällä valollaan. Tavaraa oli taas kokonaisen kylän edestä, aina teeastiastosta, kirjoihin, kaappikelloon ja vaatteisiin, kaikkeen turhaan roinaan! Tosin tällä kertaa laukussa ei ollut täysin hiljaista. Siellä täällä kolisi ja liikkui joku, välillä kuului pientä murinaa ja sähinää, kunnes romun seasta pomppasi pienen pieni sininen lohikäärme, joka huusi 'HOJAAAAAAAA' ninja huudon päästessään romun seasta pois ja lähti lentelemään ympäri laukkua, kunnes laskeutui pitkän kynttelikön päähän ja kietoutui sen ympärillen.
"Keksiii?!" Pieni lohikäärme huusi kurkku suorana kimeällä äänellä, heilutellen käsiänsä vimmatusti ylös alas, katsellen uutta tulokasta.
"keksii!! Tari haluaa keksii!!" Lohikäärme kimitti, mutristaen suunsa ja jäi rullalle kynttelikön ympärille, muristen erittäin pienesti ja söpösti.
Lohikäärme oli väritykseltään tumman sininen ja sillä oli pieni, vaaleansininen irokeesi, pienet hopeiset sarvet ja keltaiset silmät. Se ei ollut kovinkaan pelottavan näköinen, enemmänkin söpö, naurettava ja säälittävä rääpäle, jonka ääni kuulosti siltä, kuin se olisi vetänyt kokonaisen pullollisen heliumia.

Tomtom tallusteli tyytyväisenä kohti linnan portteja, hyräillen tuttuun tapaansa omiaan. Kukaan ei kiinnittänyt häneen mitenkään paljon huomiota, mitä ihmeellistä nyt hassusti pukeutuneessa vanhuksessa olisi?

//... thanks a lot! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Touko 2008, 21:22

Ophelia Aaron

Seuraavaan -anteeksi pyyntö'-suoritukseen Ophelia oli enemmän tyytyväinen mitä edelliseen, mutta Aaron ei lähtenyt tämän pärstältä tämän tyytyväisyyttä tarkistamaan. Tyytyväinen tai ei, tätä parempaa oli häneltä turha odottaa! Aaron jäi jo mielessään kuvittelemaan prinsessan reaktiota kun tämä pomppaisi uudelleen ylös, ottaisi häntä jälleen puristavalla otteella kauluksesta kiinni ja alkaisi räyhäämään hänelle ettei varmana ollut antamassa anteeksi vaikka Aaron polvistelisi ja itkisi silmiä päästään anteeksi anoessaan, mutta tämän sanoikin ettei se ollut hänen syynsä..? Hän ei ollut tehnyt... mitään väärää?
Tässä vaiheessa Aaron käänsi kasvonsa lattian rajasta hyvin nopeasti Lilyyn, hänkö ei ollut tehnyt mitään väärää? Sitten Lily pyysi häneltä anteeksi? sitä että lyönti olisi ollut ylireagoitua... Aaron ei sanonut mitään, näytti pikemminkin järkyttyneeltä ensinnäkin siitä että tämä antoi anteeksi ja pyysi sitä vielä häneltä... Sitä ei kovin usein tapahtunut.
"Ei se mitään..." Aaron sai puoliääneen -taas muualle katsoen- mutistua tälle takaisin, ei lyönti tuntunut enää missään. Tässä myöskin katosi Aaronin katumus, lienikö lähtenyt sitten prinsessan anteeksi annon myötä? Ei hän enää asiasta välittänyt jos prinsessakin kerran sanoi ettei se hänen vikansa ollut.

Ophelia oli myöskin iloinen että Lily oli antanut anteeksi... Tämäkään kun ei kuulostanut enää niin masentuneelta, mikä oli hyvä. Sitten katseet käännähtivät Tomtomiin kun tämä avasi suunsa ja alkoi valmistelemaan lähtöä avaamalla laukkunsa ja napasuattamalla sormia jolloin Aaronin viitta, tumput, kaulahuivi että olkalaukku lennähti sisälle Tomtomin laukkuun kuin hurrikaanin pyörteeseen.
Tämä oli Ophelialle jo tuttua, mutta Aaron sai katsoa tätä silmät pyöreinä kummaksuvasti, tajuten nyt vasta että laukkuun tosiaan taisi mahtua vähän enemmän sen omaan kokoon nähden. No ei siinä kauaa kummasteltu kun Tomtom tuli ja lähti tuuppimaan häntä kohti laukkua.
"Hei..! Agh..!" Aaron äännähteli kun ei tiennyt pistääkö vastaan vai mennä suosiolla, hänkun ei ollut vieläkään ihan täysin vakuuttunut siitä että hänkin tosiaan laukkuun mahtuisi!
Tosin Tomtom jätti Aaronin pieneksi hetkeksi rauhaan kun tämä alkoi kaivelemaan taskujaan. Aaron jäi katselemaan tympääntyneenä tontun tekemisiä kuten kulmia koholla ihmettelevä Ophelia joka yhä piteli Blackin antamaa pientä kirjasta käsissään. Tomtom saikin sitten kaivettua taskustaan pienen pilleripurkin, jonka tämä nakkasi sitten Blackille ja kertoi siinä olevan vahvempia lääkkeitä mitä edelliset.
Aaron ei tietenkään käsittänyt asiaa niinkään hyvin mitä Lily, Tomtom saatika Ophelia, vaikka olikin nähnyt velhon nakkailevan vähän väliä ties mitä troppeja kurkustaan alas.
Ophelia puolestaan muuttui ihmettelevästä taas iloisesksi siitä että Tomtom oli -varmaan- kehittänyt vahvempia lääkkeitä Blackia varten. Ehkä niiden myötä Blackinkin elämä helpottuisi, jonka mukaan myös mahdollisesti heidän.

Ophelian katse käännähti Blackista takaisin Tomoderuwixeen kun tämä kysyi että olivatko kaikki sanoneet jo heihei? Ophelia ei ehtinyt sanomaan seuraavaan mitään saatika Aaron reagoimaan kun hänet tuupattiinkin yks kaks laukun suu aukosta sisään niin että Ophelia saattoi kuulla Aaronin pitkään loittonevan huudon aina laukun pohjan tömähdykseen asti.
"YAAAAAAAAAaaaaaaaarrrgghhh...." Aaron oli huutanut ja tuntenut tippuvansa ties kuinka monesta metristä, kunnes oli tömähtänyt laukun pohjan romun päälle niin että kilisi, kolisi ja paikkoja särki! Aaronin koipi sai hetken aikaa sätkiä tavaran seasta, kunnes sai kaivettua itseään ylös ähkien ja puhkuen ja mulkaisemaan vihaisena ylös laukun suuaukolle.
"MINKÄ HELKKARIN---" Aaron lähti ärhentelemään Tomtomin mainitsemasta taskarista, mutta poikkasi suunsa kun Tomtom sulki laukun suun ja pimeys valtasi suuren tilan jossa ei ollut mitään muuta kuin romua ja hän. Tai näin Aaron vielä ainakin uskoi.

Ophelialla meni täysin ohi kun Tomtom kielsi Aaronia olemasta tappelemasta Taskarin kanssa?
"E-Emme..." Ophelia vastasi sanoin samalla kun pusisteli päätään samaan tahtiin mitä Lily, he eivät ainakaan häneen muistaakseen olleet nähneet laukun pohjalla mitään elävää olentoa heidän ja tulikärpästen lisäksi.
Tomtom lähtikin siis selittämään että Taskari olisi kiinalainen taskulohikäärme ja hänen lemmikkinsä. Ja että tästä oli siten myös välillä seuraa. Ophelia hymyili kuvitellessaan pientä ja söpöä taskulohikäärmettä, yrittäen myös muistella että eivätkö he tosiaankaan olisi Taskaria ennen nähneet edes vilaukselta? Ei, Ophelia ei sellaista muistanut, sääli sinänsä.
Sitten Tomtom heitti nopeat hyvästit, saaden Ophelian muistamaan juuri sinä hetkellä Blackin luokse tuomansa kakun ja juoksahtamaan siis pöydälle, laskien kirjan ja ottamaan laatikon käsiinsä ja käännähtämään takaisin ovelle juuri ennenkuin Tomtomin hiippalakki katosi näkyvistä.
"Herra Tomtom! Odot--Oh..." Ophelia pysähtyi kun ovi paiskautui kiinni.
"Sääli... En olisi halunnut sen menevän hukkaan..." Ophelia sanoi katsahtaessaan alas käsissään olevaan laatikkoon. Hän oli ajatellut että ehkä Tomtom olisi voinut haluta sen, tai sitten Aaron, kyllä Ophelia sen Aaronillekin olisi voinut evääksi antaa... Vaikka tämä olikin sanonut tuoneensa jo omat.

Aaron kömpi itseään yhä ylös kaiken rojun seasta, kiroten ja manaten pimeässä kunnes jonkun pimeän nurkan takaa ilmestyi tulikärpäsiä nyt laukun sisältöä paremmin valaisemaan. Aaron katsahti tulikärpäsiin ensin murhaavana, kuin hänen häntäluusärkynsä olisikin näiden vika.
"Helkkarin menninkäinen, helkkarin pullakorva, helkkari koko kylä!" Aaron manasi päästessään jaloilleen ja lähti tutkiskelemaan ympäristöään sitten paremmin. Rojua oli kaikkialla! Huonekaluja, roinaa, krääsää, vaatteita ja astiastoja. Ihme ettei laukusta löytynyt samantien kokonaista taloa! Sisustusta löytyisi varmaankin ainakin kymmenen edestä.
"Pwhe, kurttu on tullut keräilleeksi..." Aaron huomautti itsekseen kun kumartui poimimaan jotakin vaatekappaletta käteensä, levittäen sen eteensä ja huomasi sen olevan mekko....
"Mitä himput--!" Aaron ihmetteli mitä vanhalla kurpalla naisten vaatteita oli, mutta samassa Aaronin korva oli värähtänyt mikä kieli siitä että hän kuuli jotain.

Ophelia oli katsahtanut kakkulaatikostaan Blackiin kun tämä oli Tomtomin lähdön jälkeen suunsa avannut, mutta ei lähtenyt kyselemään tätä asiasta sen enempää. Tiedettävissä oli se ettei Black pitänyt Tomtomissa ja arvattavissa se ettei tämä varmaan pitänyt tämän lemmikistäkään. Ophelia huokaisi, vei kakkulaatikon rauhallisin askelin takaisin pöydälle ja tepasteli sitten Lilyn luokse, istahtaen tapansa mukaan jalat omassa sylissä tämän viereiselle nojatuolille.
"Lily... Oletko kunnossa? Aaron ei tarkoittanut sitä pahalla." Ophelia sanoi vielä vaikka Lily oli anteeksi antanutkin.

Aaron alkoi katselemaan ympärilleen, yrittäen paikantaa missä jokin liikkui, murisi ja sähisi hänen lisäkseen tässä suuressa laukussa joka sai hänet tuntemaan itsensä vain pelkäksi muurahaiseksi. Kohteen pysähtyessä, Aaron onnistui paikantamaan ääneen lähteen ja käännähti kohti yhtä monien kymmenien joukossa olevaa romukasaa, jääden tuijottamaan siihen ja ikäänkuin odottamaan että jota ponnahtaisi esiin kuin lelu laatikosta kampea kääntäessä.
"UAGH!!" Aaron huudahti kun jokin olio lopulta pomppasi ulos romunseasta ja huusi, saaden Aaronin kaikkoamaan kimeää ja korkeaa ääntä ja ottamaan pari kompuroivaa askelta taaksepäin, kompastumaan ja kaatumaan siihen samaiseen romukasaan mistä oli juuri saanut itsensä ylös kaivetuksi niin että pöly pöllysi!
Aaron sai taas ähkiä ja köhiä ja lopulta vilkuilemaan ympärillä lentelevään varjoon joka lopulta laskeutui kynttelikölle. Aaron silmiin osui pieni, sininen ja mitättömän kokoinen lohikäärme joka alkoi kimittämään ikkunoitakin särkevällä kimityksellä haluavansa keksiä kuin kuusi vuotias karkkia. Aaron katsoi hetken aikaa lohikäärmeeseen, joka kutsui itseään kolmannessa persoonassa Tariksi, lopulta muuttaen ilmeensä 'jos katse voisi tappaa'-ilmeeksi.
"Ei ole mitään keksiä hemmetti soikoon!" Aaron ärähti ja viskaisi päänsä päälle tipahtaneen avonaisen kirjan kohti kynttelikköä, yrittäen hiljentää hänen tärykalvojansa piinaavan äänen ja kömpi jälleen jaloilleen.
"Leipää saattaa löytyä jos ikinä kamppeitani tämän rojun seasta löydän!" Aaron lisäsi vihaiseen äänensävyyn ja lähti vilkuilemaan ympärilleen, yrittäen löytää jostain laukkunsa tai edes viittansa!

//Whaaaat? You like it!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Touko 2008, 22:27

Black, Lily, Tomtom [taskis]

Black vilkaisi Opheliaan kun tämä oli vielä huutelemassa Tomtomin perään kera kakku pakettinsa.. no, mikäs siinä, tosin Tomtom ei pahemmin makeaa ruokaa syönyt, ainakin niin Black muisteli... Aaronista Black ei sitten tiennyt, eikä välittänyt. Ainahan Ophelia voisi viedä kakkunsa Anelle, Anehan pistelisi sen pokseensa alta aikayksikön! Sitten Ophelia käveli Lilyn luokse, istahti tämän viereen ja kysyi hänen vointiaan. Lily tuijotti yhä takka tuleen, eikä ensi alkuun vastannut mitään, kunnes kohautti olkapäitään.. oliko hän kunnossa? Oliko se normaalia että murtui tuosta vain? no.. oli jos mietittiin minkä takia Lily murtui, harvemmin sitä kukaan piti raiskauksesta.
"en.. en tiedä.." Lily sanoi lopulta siirtäen katseensa hitaasti takkatulesta lattian kautta Opheliaan.
"Black.. Black kertoi että hän voisi auttaa minua unohtamaan.." Lily aloitti vilkaisten nopeahkosti Blackiin, joka nojaili seinään kädet ristissä ja katseli alas maahan "mutta en halua unohtaa. Se muisto kertoo minulle, kuinka paha henkilö Aran on... joten en halua unohtaa vaikka se sama muisto tulisi riivaamaan minua koko loppu elämäni" Lily selitti Ophelialle, pyyhkäisten ohimennen olemattoman pienen kyyneleen silmäkulmastaan.
Mutta oli Aran kuinka paha tahansa, Lily tulisi silti rakastamaan lasta jota kantoi.. se oli varma.

Tomtom hyppeli jo kylillä, jääden aina välillä katselemaan torilla olevia myyntikoijuja ja jutteli välillä satunnaisille ihmisille, näyttäen näille silmänkääntötemppuja.. hän ei pitänyt mitään kiirettä ollenkaan, haltija poika saisi kärvistellä sen aikaa.. ja mikäli se Tomtomin kintuista riippui, matka tulisi kestämään vielä hetken.. ehkä enemmänkin. Tosin Tomtom ei ajatellut kantaa Aaronia ihan haltijoiden kylälle asti, hänhän oli juuri tullut sieltä! eikä hän aikonut nyt heti takaisin mennä. Ja kyllä kai Aaron nyt takaisin kylälle osasi metsästä, ainakin niin Tomtom toivoi.. tuskin Aaron nyt niin tomppeli olisi!

Tarskari katsoi myrtyneenä laukuun tunkeutunutta pikku haltijaa, kun tämä sanoi ettei omistanut keksejä... sitten Taskari saikin väistää kirjaa joka lennähti kohti häntä, mutta taskari oli sen verran vikkelä ettei kirja osunut lähellekkään häntä!
Sitten mainittiin leivät. Taskarin silmät laajenivat ja se levitti kasvoilleen erittäin leveän hymyn, paljastaen pienet naskali hampaansa. Se lennähti Aaronin olkapäälle, pitäen toisella etutassullaan kiinni tämän korvanlehdestä ja toisella silitteli Aaronin hiuksia.
"Tari etsii laukun, oi Tari etsii sen jos saa leipää!" Lohikäärme sanoi normaaliin äänen sävyynsä, jättäen huutamisen vähemmälle.. kannatti olla kiltti jos aikoi saadakkin jotain.
Sitten Tari lennähti pois ja sukelsi romun sekaan, kolistellen ja kilistellen hetken siellä. Lopulta se pomppasi takaisin rojujen pinnalle, päässään sukka ja käsissään Aaronin olkalaukku, jonka se sai hädintuskin ilmaan. Se lensi - erittäin vaivanloisesti - takaisin Aaronin luokse ja tiputti laukun hänen eteensä ja lennähti taas Aaronin olkapäälle.
"nyt ruokaa! Tari kuolla nälkään!" Lohikäärme vinkui virnuillen, hieroen etutassujaan yhteen ja katsoi hymyillen alas laukkuun...
Sitten se lennähti alas vaikka ei ollut kulunut edes puolta sekunttia ja katsoi vihaisesti Aaroniin.
"Temppujako odottaa?! Tari ei kieri kuten koirat, Tari on äly olento!" Lohikäärme murisi.. Äly olennolla se tarkoitti älyllistä olentoa... no, osasi se sentään puhua, vaikka sanat olivatkin vielä hakusessa.. kai se sitten jonkinsortin älykkyyttä oli.

// .... you know what i like >8] //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Touko 2008, 22:21

Ophelia, Aaron

Ophelia tarkkaili Lilyä huolestunein silmin kun tämä lopulta vain kohautti olkapäitään ja siirsi katseensa takkatulesta häneen, sanoen sitten ettei tiennyt. Ophelia kuunteli hiljaa, jaloistaan kiinni pidellen ja kasvot kohti Lilyä kun tämä kertoi että Black -kuten Ophelia oli ehdottanut- olisi voinut auttaa tätä unohtamaan, mutta hän ei kuitenkaan halunnut unohtaa...? Ophelia ei tässä vaiheessa vielä ymmärtänyt, mutta kun Lily selitti syyn, että hän halusi sen muiston kautta muistaa kuinka kamala hirviö Aran oli, Opheliakin uskoi alkavansa ymmärtää. Vaikka koko loppu elämänsä..? Vain muistuttamaan miten paha Aran on..? Nämä kaksi asiaa pyöri Ophelian päässä kun hän siirsi katseensa Lilystä takkatuleen nyökäten.
"Ymmärrän... Mutta.." Ophelia aloitti, miettien yhä mitä Lily oli sanonut.
"...Kunhan et vain unohtaisi ettet ole yksin tässä... Sehän kaikki tapahtui meidän takiamme..? Jollemme silloin olisi jääneet vangeiksi siis... En halua että kannat taakkaa silloin yksin! Joten älä unohda ettet ole yksin!" Ophelia jatkoi, kääntäen vakavan että suruhkoisen katseensa takkatulesta takaisin Lilyyn.
"Olette parhaita ystäviäni, enkä halua menettää teitä! Joten älä unohda... Tekisin itsekin puolestanne mitä tahansa!" Ophelia sanoi, myöskin sanomisiaan tarkoittaen.

Sekunnin tai pari Aaron ehti suuren tavara kukkulan päällä muualle laukkuun tähyilemään, tavaroitaan etsien kaukaisimpiin laukun seinämiin asti, kunnes Taskari, joka oli pieni lennossa ja niinkin piemässä muuten vaikea nähdä, laskeutui hänen olkapäälleen. Aaron äsähti pienesti kun tunsi Taskarin toisen etukoiven korvanlehdessään ja toisen hiuspehkossaan, saaden Aaronin jo melkein huitaisemaan tätä tämän pois hätistääkseen, mutta pysäytti kätensä kun tämä lupautui etsimään laukun jos saisi leipää vastineeksi?
Aaron mietti hetken, eikä sanonut mitään ennen kun Tari olikin lennähtänyt ylitse hänen korvansa ja sukeltanut romukasan sekaan taas kilisuttaen ja kolisuttaen kaikkea mikä liikkui. Aaron risti kätensä puuskaan ja jäi katselemaan tympääntyneenä liikkuvia penkareita missä Tari mylläsi, hänellä kun ei ollut mitään sitä vastaan että joku tekisi työn hänen puolestaan.

Lopulta Taskari, joka oli Aaronin meielestä liian rääpäle ollakseen mikään kovin tosissaan otettava lohikäärme, tuli taas esiin kantaen hänen olkalaukkuaan joka näytti olevan tälle ylivoimaisenkin painava. Aaron katsoi huvittuneena pientä liskoa joka lopulta sai laukun hänen jalkojensa juurille asti ja lennähti sitten takaisin hänen olkapäälleen. Aaron hymähti asettaessaan kädet lanteilleen ja katsoi hymyillen alas laukkuunsa mitä Tarekin, lähtien sitten laskeutumaan sammakkokyykkyyn tämän juurelle siinä missä Tari hoputti, hänelläkin alkoi olemaan nälkä! Laskeutuessaan Tari lennähti pois hänen olkapäältään ja lähti hoputtamaan häntä!?
"Varo tai saat noutaa leipäsi! Olit sitten äly olento tai et!" Aaron ärähti mulkaisten vihaisesti Tarea ja avasi laukkunsa, ottaen esiin puisen eväslaatikon ja pyllähti kyykyltään istumaan lootusasentoon ja laski laatikon syliinsä.
"Hehehee! Saat enemmän jos löydät vielä viittani! Ennen sitä on turha odottaa tätä enempää." Aaron sanoi avatessaan eväslaatikon sivulla aukeavan luukun ja otti esiin yhden leivistä, mursi sen kulmasta pienen palan ja ojensi sitä Taskarille, lähtien mutustamaan itse leivän loppuja.

//.....DDDDDDDD'X//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Touko 2008, 16:24

Black, Lily, Tomtom (taskis)

Ophelia kertoi ettei Lily ollut tässä yksin.. no, olihan se totta, mutta kuka tässä lasta kantoi? Toisaalta Lily toivoi että olisi ollut tässä yksin, koska silloin Aran ei voisi kiristää kenelläkään muulla tai muutenkaan uhata ketään... Aran kun vihdoista viimein näytti tajunneen senkin mahdollisuuden.
Blackin sana 'ystäviäni' pisti kuin neula takamukseen, mutta hän tyytyi vain tuhahtamaan itsekseen. Hän ei.. tai hänen sanavarastoonsa ei sopinut sana ystävä, vaikka Opheliasta välittikin.
"Enhän minä voi teitä syyttää tapahtuneesta, vaikka teidän kiinnijäämisenne johdosta se tapahtuikin.. valinta oli minun" Lily sanoi lopulta hymyillen pienesti ja lopulta kietaisi kätensä Ophelian ympärille.
Black kohotti katseensa lattiasta Lilyyn ja Opheliaan, miettien hetken asioita kunnes tuhahti pienesti ja käveli heidän luokseen.
"nyt kun kerran ei pidä ketään vahtia ja kerkesit jo valehtelemaan isällesi, että olen kipeänä tämän päivän, minulla lienee siis vapaata.." Black sanoi istuessaan nojatuolille.

Taskari ei välittänyt Aaronin ärhentelyistä vaan tuijotti tohkeissaan puista eväslaatikkoa, jonka Aaron nyt otti syliinsä. Taskari otti vastaan leivän palasen samalla kuunnellen Aaronin laatimat ehdot.. Taskaria ei kahdesti tarvinnut käskeä, jos ruuasta oli kyse! Se pisteli leivän palasen suuhunsa alta aikayksikön ja käännähti sitten ympäri, sukeltaen pian romujen sekaan alta aikayksikön. Se tunsi jokaisen Tomtomin laukun tavaran! Se tiesi tasan tarkkaan mitä laukussa oli, kuinka paljon ja minkälaista.. olihan se sentään laukun vartija, tottakai se tiesi mitä kaikkea sen piti vartijoida.
Hetken Tari jälleen kolusi ja kalusi laukun romujen seassa, kunnes ponnahti pintaan tuoden mukanaan ainakin kymmenen eri viittaa. Se heitti viitat Aaronin eteen ja hymyili, odottaen lisää murkinaa pikku vatsansa täytteeksi... sen vatsa oli melkein kuin Tomtomin laukku, sinne mahtui AINA jotain.
"Tari toi viitan, Tari toi monta viittaa!" Tari huomautti nostaen yhden viitan Aaronin eteen... kyseinen viitta oli vaaleanpunainen, mutta eihän pieni älyinen lohikäärme ymmärtänyt, minkä väristä viittaa Aaron haki.. Sille oli ihan sama, minkä kokoinen tai värinen viitta oli, kunhan hän saisi ruokaa!

// <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Touko 2008, 19:36

Ophelia, Aaron

Opheliaa nipisti rinnasta kun Lilykin sanoi että se oli heidän kiinnijäämisestä johtunut, joka oli kyllä valitettavan totta ja Lilyllä jos jollain olisi kaikki syy ja okeus olla heille vihaisia, mutta ei kuitenkaan ollut saatika syyttänyt heitä mitenkään asiaan liittyen, oma valintahan se oli ollut... Tai ei Ophelia sitä niin laskisi, Aranhan se oli kieroudellaan luikerrellut tahtonsa läpi eikä ollut jättänyt Lilylle saatika heille mitään muuta vaihtoehtoa. Ophelian katse oli suuntautunut suurimmaksi osaksi nojatuolien välissä olevaan lattiaan, kunnes kietoi kätensä Lilyn ympärille tuntiessaan tämän kädet hänen ympärillään.
Ophelia päästi olemattoman niiskauksen ja vilkaisi sivusilmällään Blackiin joka päätti vihdoinkin irtautua seinästä ja tulla heidän luokseen. Ophelia irrottautui Lilyn otteesta ja nyökkäsi Blackin istuutuessa nojatuoliin, tällä lieni sitten -vähän epärehellisemmin keinoin hankittu- vapaapäivä, mutta mitäpä tuo... Ainakaan se ei menisi Aaronia vahtiessa.
"Olen pahoillani, halusin vain sanoa.. Kai minä halusin vain sano että välitän, mutta kyllähän sinä sen jo tiesit. Hehe, anteeksi..." Ophelia sanoi pian siirtäen hiuksiansa korvansa taakse, naurahtaen ja pyytäen anteeksi kun tunsi päästävänsä suustaan pelkkiä hölmöyksiä. Todellisuudessa hän ei vain halunnut että Lily kärsisi, vaikka tämä olikin sanonutkin että halusi pitää sen muiston ja kantaa sitä sitten loppuelämänsä.

Aaron mutusteli leipää jonka yhden kulman hän oli jo Taskarille antanut ja jäi katsomaan kun tämä -hänen ehtonsa lisä leivän saamiseksi kuultua- mutusteli nopeasti poskeensa pienen leivän palansa kuin koomisesti pähkinöitä nakerteleva orava ja sukelsi jälleen tavaroiden sekaan. Jälleen pienet tavarakukkulat liikkuivat ja kuului kilinää sun muuta kolinaa sieltä missä Tari ilmeisesti liikkui ja hänen viittaansa metsästi. Siinä hyvässä ajassa Aaron ehti ensimmäisen leipänsä syömäänkin ja nousemaan jaloilleen, käsiään yhteen taputellen muruista eroon pääsemiseksi kun Tari palasikin nyt Aaronin silmille ehkä turhankin monen viitan kanssa.
"Vau... Ei olisi tarvinnut." Aaron sanoi ERITTÄIN sarkastiseen äänensävyyn katsoessaan jalkojensa eteen tuotua viitta kasaa ja siirsi katseensa Tariin kun tämä nosti yhtä viitoista hänen eteensä.. Joka sattui olemaan vaaleanpunainen!?
"Agh! Ei se ole tuo! Näytänkö minä muka haltijalta joka pitäisi yllään jotain tyttöjen mössö väriä?!" Aaron parkaisi ja nappasi viitan Taren tassuista, heivaten sen sitten muiden viittojen viereen ja kyykistyi sammakkokyykkynsä penkomaan esiin omaa viittaansa muiden joukosta. Ilmaan lennähti jos sun toistakin eriväristä viittaa, kunnes Aaron löysi omansa, veljensä vanhan tummanruskean viitan jonka sai kiinni pienellä hakasella.
"A'HA!" Aaron hihkaisi nostaessaan viitan eteensä, hivuten takaisin sitten jaloilleen ja kietaisi viitan hartioilleen. Sitten Aaron käännähti ympäri ja meni leipälaatikolleen, mursi pienen palaa leipää -kuten oli luvannutkin- ja ojensi sen sitten Tarille sen enempiä sanomatta ja istahti taas laukkunsa luokse.
"On vielä kaulaliina ja lapasetkin..." Aaron vihjaisi katsoessaan eteensä kulmat koholla, olettaen hyvin vahvasti että tulisi saamaan pian eteensä suuren lapasvuoden josta hänen piti sitten etsiä sitä ainoata ja tiettyä paria.

//Umm.. umm! Vodka? 8D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2008, 14:10

Black, Lily, Tomtom (tari)

"totta kai minä sen tiesin ja suotta sinä pyytelet anteeksi" Lily sanoi hymyillen Ophelian anteeksi pyytelyyn, koska ei nähnyt siihen mitään syytä.
"mutta nyt minun täytyy mennä.." Lily sanoi nousten ylös ja vilkaisi Blackiin ja Opheliaan "Menen herättelemään Anea ja lupasin Henrylle, että näkisin häntä tänään.. joten nähdään ehkä myöhemmin" Lily sanoi ja Halasi vielä kerran Opheliaa ja kävi suukottamassa Blackiä poskelle.
Sen jälkeen hän otti kampeensa ja poistui ovesta.
Black tuijotti hetken aikaa ovelle, kunnes käänsi katseensa Opheliaan, ilman sen parempaa syytä.
"tuota.." Black aloitti noustessaan ylös tuolista "mikäli sinua ei haittaa, painuisin mielelläni pehkuihin... on vähän univelkoja" Black sanoi ehkä hieman nolonakin. Jos hän jotain asiaa ei halunnut myöntää ääneen niin se oli nälkä ja väsymys.. hän kun laski ne heikkouksien kastiin, eikä heikouksiaan saanut koskaan tuoda esiin.

Tomtom lähestyi jo iloisena kylän reunaa. Hän hyppelehti länsikujien läpi ja hyräili yhä itsekseen, ollen onnellisen tietämätön siitä mitä laukussa tapahtui. Kävellessään hän huomasi jopa muutaman Aaronin 'taideteoksen', mutta ei hän tietenkään osannut yhdistää näitä haltija vekaraan, vaikka tikku-ukoilla korvat olikin.

Tari kohautti olkapäitään Aaronin kysymykselle tyttöjen mössö väri viitasta. Eihän sitä tiennyt, jos Aaron oli vaikka kieroutunut (homo), tosin silloin Tari olisi olettanut että tämä olisi honottanut nenäänsä ja kiljunut kuinka pölyistä laukussa oli... minkäs teet, Tari oli laukun vartija ei laukun siivoaja!
Lopulta Aaron löysi oman viitansa muiden joukosta ja heitti sen hartioilleen.. ja sitten Tari sai palkkionsa, kuten oli luvattu. Tari pisteli leivän palasen poskeensa alta aika yksikön ja vilkaisi ylös Aaroniin kun tämä vihjasi kaulaliinasta ja lapasista. Siinä vaiheessan Tari nosti etusormensa pystyyn ja pudisti päätään, mussuttane vielä viimeisiä leivän paloja.
"Tari keräilee lapaset. Tari ei luovu lapaset" Tari sanoi saatuaan leivän nieltyä ja katsoi viekkaasti Aaroniin.
"Tari ei luovu lapaset, mutta Tari käydä kauppaa!" Tari sanoi hymyillen.. kyllä, Tari oli suuri pieni kauppa ratsu, joskus se oli jopa käynyt Tomtomin kanssa kauppaa tavaroista, vaikka Tomtom omistikin koko laukun kera sisältöineen.
Tari sukelsi tavara kasaan ja palasi työntäen esiin pienen teepöydän ja sukelsi jälleen kilistellen ja kolistellen tavara kasaan, kunnes palasi ja iski Aaronin kaulaliinan ja lapaset pöydälle. Nopein liikkein hän rullasi kaulaliinan rullalle ja viskasi sen Aaronille.. kaulaliinalla hän ei tehnyt mitään, hän ei edes pitänyt kaulaliinoista joissa oli kirjaimia (tosin mitä se häntä haittasi, kun ei osannut edes lukea).
"Tari tarjota yksi lapanen, mitä Hönö tarjota?"... hönö? Kyllä, Hönö. Tari ei näet kuullut Aaronin nimeä, joten hän antoi tälle nimeksi Hönö (kiittäköön onnea ettei Homo tai jotain vielä pahempaa!).

// it's all about alcohol, right?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Touko 2008, 15:31

Ophelia Aaron

Ophelia naurahti hieman vaivalloisehkoon sävyyn kun Lily vastasi että suotta tämä anteeksi pyyteli. Mutta sitten Lily nousi ja ilmoitti joutuvansa lähtemään. Ophelia nyökkäsi ja halasi Lilyä hyvästeiksi takaisin ja pian tämä olikin poistunut kokonaan Blackin asunnosta, he ehkä nikisivät sitten myöhemmin. Ophelia katseli hetken ovelle, ajatellen että Lily vaikutti olevan nyt ihan kunnossa... Ellei tämä sitten peitellyt jotain, Ophelia tiesi että Lily pystyi helposti siihenkin. Ophelia katsahti ovelta sitten kysyvänä Blackiin kun tämä avasi suunsa samalla kun nousi tuolilta ja puhui univeloistaan. Ophelia väänsi kasvoilleen pienen hymyn, harvemmin Black myönsi olevansa väsynyt, tämä voisi väittää puolikuolleenakin olevan täysin kunnossa.
"Selvä, en häiritse sinua tämän enempää sitten." Ophelia sanoi ja nousi tuolilta ja lähte pukemaan ulkovaatteita päälleen.
"Sopiihan että jätän kakun tänne? Anea varten ajattelin, hänkin kun varmaan haluaa nähdä sinua tänään kun kuule sinun olevan kipeänä." Ophelia sanoi käännähtäen vielä Blackin puoleen kietoessaan kaulahuiviaan kaulalleen ja käveli ovelle.
"Niin ja kiitos kirjasta, luen sitä läpi vielä tänään. Nähdään myöhemmin!" Ophelia huikkasi vielä hymyillen ennenkuin avasi oven ja poistui asunnosta.

Aaron vilkaisi alaviistoon pientä lohikäärmettä kun tämä sai leivänpalasen kurkustaan alas ja muuttui kulmatkurtussa kysyväksi kun tämä sanoi rajoittuneella älyllään keräilevänsä lapasia..? Mitä hemmettiä tuo nyt sitten tarkoitti!?
"...käydä kauppaa?" Aaron toisti epäilevään/ärtyneeseen ja matalaan äänensävyyn, joutuisiko hän omat lapasensa ostamaan? Rääpäleellä oli otsaa tai sitten vain puolikkaat aivot. Aaron ei kerennyt sanomaan tai kyselemään asiasta enempää kun Tari olikin sukeltanut jo ties kuinka monennen kerran tontun tavaroiden sekaan ja ei aikaakaan kun Aaron löysi edestään matalan pöydän ja kohta pian Tari palasi HÄNEN kaulaliinan ja lapasien kanssa!
Aaron katseli tympääntyneenä sinttiäisen touhuja, nojaten kyynerpäällä vasempaan polevaansa hänen päänsä tukena, kaikista maailman olennoista tämän piti sattua juuri hänelle, tarkoittaen näin kaikkia päivän tapahtumia. Aaron katseli hiljaa pöydällä olevia lapasiaan jotka olivat enemmän kuin helpommin hänen napattavissaan, mutta päätti nyt aluksi katsoa mitä tämä sääski tekisi. Aaron havahtui kun Tari heitti hänelle hänen kaulaliinansa ja sai sen kiinni, siitä hänen ei varmaankaan tarvinnut sitten tapella, hyvä vaan, hän saisi muuten torut jos hänen äitinsä huomaisi hänen kutomansa kaulahuivin kadonneen.

Aaron käänsi katseensa rullalla olevasta kaulahuivistaan takaisin Tariin kun tämä esitti tarjouksensa, antaen Aaronille nyt aivan uuden kusumanimen miksi häntä ei oltu ennenkutsuttukaan... Aaron katsoi hetken Taskaria toinen kulma koholla, hönö? Aaronia oltiin kutsuttu usein kakaraksi, penikaksi, äidin kulta nupuksi, piruksi, huligaaniksi ja vandaaliksi, muttei vielä hönöksi, mitä lie tarkoittikaan.
"...Hönö tarjota turpiin vedon jollei saa takaisin omia lapasiaan ilman typerää kaupantekoa! Ei minulla sinulle mitään ole! Jollei leipä kelpaa niin minulle on ihan sama mitä sinä niillä teet!" Aaron ärähti, demostroiden turpiin vedolla puristamalla kätensä nyrkkiin. Ei hänellä ollut mitään mistä luopua, turha luulo että hän mistään laukkunsa saatika saappaidensa sisällöstä luopuisi! Tosin hän kyllä halusi lapasensa takaisin, nekin olivat hänen äitinsä kutomat... Piru hänet periköön ellei sitten hänen äitinsä.

//But I tought you liked it D>//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Touko 2008, 13:27

Black, Tomtom (taskari)

Ophelia nousi kiltisti tuolilta ja oli jo lähdössä pois päin, kunnes kysyi saisiko jättää kakun tänne. Black nyökkäsi pienesti, olihan se todennäköistä että Ane hyppelisi tänne minä hetkenä hyvänsä tervehtimään isukkiaan ja saisi sitten samalla kakkua.. Black ei tosiaankaan sitä itse ollut syömässä, joten Ane näytti olevan ainoa vaihtoehto, joka kakun lopun voisi pistellä poskeensa.
"nähdään..!" Black sanoi Ophelian perään, kun tämän jo sulki oven. Hetken Black tuijotti ovelle kuin joku olisi voinut rynnätä sisään minä hetkenä hyvänsä, kunnes hän riisui kaapunsa ja meni takaisin nukkumaan, kuten oli aikonutkin. Ei mennyt edes varttia, kun hän olikin jo kevyessä unessa, tosin epämiellyttävää oli se todellisuus, että Ane saattaisi rynnätä herättämään hänet minä hetkenä hyvänsä...

Tari katsoi ERITTÄIN Vihaisesti Aaroniin, kun tämä lateli 'tarjouksenta'. Tari otti sähisevän kissan asennon ja paljasti naskali hampaansa Aaronille, päästäen erittäin pientä, jopa suloista murinaa itsestään. Ilma sen ympärillä väreili kuumuudesta ja sen suomut näyttivät kuumenevan koko ajan. Tuli kärpäset lentelivät kauemmaksi Tarista, aivan kuin peläten sitä, ihan kuin se olisi ollut suurikin uhka.. tai no, saattoi se niille olla, mutta tuskin kukaan sitä isompi olisi osannut pelätä pientä sytkäriä.
"Tari ei tykkää uhkailu, Hönö ei saa lapasiaan!" Tari kimitti pienellä äänellään ja avasi kitansa, aivan kuin syöstäkseen tulta.. ja se syöksikin. Kuului suurehko humina, laukku tuntui pimenevän ja tuntui kuin jotain ERITTÄIN SUURTA olisi tapahtumassa, kunnes Tari päästi kidastaan pienen pienen tulipallon joka ei ollut edes kynttilän liekkiä suurempi... ja lopulta tulipallo putosi hiilloksena Aaronin jalkojen juureen ja muuttui tuhkaksi.
Tari katsoi Aaronin jalkojen juuressa olevaa tuhka kasaa, sitten vaivautuneesti hymyillen Aaroniin.. sen jälkeen se nappasi Aaronin lapaset kitaansa ja lähti kirjaimellisesti hyppimään pakoon pitkin romuvuoria, tarkoituksenaan saada lapaset 'turvaan' niille tarkoitettuun varastoon, pieneen arkkuun, joka oli täynnä lapasia! Vain Tarilla oli avain siihen arkkuun, se oli sen henkilökohtaista omaisuutta, mistä se oli TODELLA ylpeä. Tomtom oli lahjoittanut arkun joskus aikanaan Tarille hyvästä työstä ja siitä lähtien arkku oli Tarin kallein (ja ainoa) aarre... nyt vain piti päästä arkun luokse, joka sattui olemaan perimmäisessä nurkassa.

// FAIL! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Touko 2008, 23:01

Aaron

Aaron toljotti vihaisesti ja tuimana pieneen liskoon, mutta loi silmäkulmaansa ehkä pienen hämmästyksen pilkkeen kun pieni sytkäri lähti osoittamaan mielipidettään hänen 'tarjouksesta', sähisemällä ja selkäänsä kaarrellen kuin heidän naapurinsa kolli katti aina kun Aaron kehtasi sen kivellä ja ritsan avula aidan päältä herättää. Aaron ei voinut muuta kuin toljottaa pientä lohikäärmettä, tietämättä nyt varmaksi että olisiko tämä sittenkään täysin harmiton kuin oli olettanyt nyt ilman lämmetessä tämän ympärillä, saaden sen väreilemään kuin kuuman hellan yläpuolella kiertävän ilman.
Taas Aaronin tärykalvoon iskeytyi Tarin antama kutsumanimi hänestä ja uhittelu siitä ettei hän saisi lapasiaan takaisin. Aaron ei sanonut mitään, ei hän tiennyt miksi mutta jokin oli saanut jännittämään ja pidättämään hieman hengitystäkin kun pieni lohikäärme selvästi yritti jotakin, jotakin karvapallojen köhimistä suurempaa vaikka siltä se Aaronista vähän näytti.
Korvissa alkoi humista ja Aaron ei edes kerennyt lähteä harkitsemaan sanojaan uudestaan kun lohikäärme päästi kidastaan surkean ja lähes mitättömän kokoisen liekin! Aaron katsoi hieman hölmistyneenä ja tyhmäksi syyttävällä ilmeellä Taria ja pieniä hiilloksia jotka leijailivat matalalla, muuttuivat tuhkaksi ja laskeutuivat hänen jalkojensa juureen.

Tässä vaiheessa Aaron ei tiennyt olisiko pitänyt nauraa, itkeä vaiko vajota maan allae lohikäärmeen puolesta ja ei kyllä ehtinyt sitäkään pahemmin miettimään kun Tari otti ja nappasi HÄNEN lapasensa pieniin naskali hampaisiinsa ja lähti koikkelehtimaan karkuunn.
"HE-HEI! EI MINNEKKÄÄN LAPASIENI KANSSA!" Aaron karjui perään samalla kun kompuroitsi lootusasennosta takasin jaloilleen ja lähti juoksemaan pienen liskon perään, välillä meinaten kompastua johonkin romukasassa olevaan esineeseen tai johonkin muuhun ylimääräiseen.
"Hei! Anna ne takaisin! Väännän niskasi nurin ja syötän kaloille jollet anna niitä takaisin!" Aaron uhosi, napaten juoksumatkallaan käsiinsä jonkun satunnaisen kirjan ja yritti viskaista sillä edellä pientä ja vikkelää lohikäärmettä. Aaron lähti vielä heittämään tätä vähän monilla muillakin esineillä mitä käteensä niinkin vauhdista sai, onnistumatta kuitenkaan osumaan kertaakaan koko lohikäärmeeseen saatika katkaisemaan tämän matkaa.
"Ja se ei ole hönö! Se on Aaron! Hemmetti soikoon!" Aaron karjui yhä juostessaan yli tavarakukkuloiden lapastensa perästä, kunnes äsähti, nappasi vauhdista saappaastaan ei ritsansa vaan huilunsa ja vetäisi keuhkonsa täyteen ja puhalsi hopeiseen huiluun niin, että jokaista joka vain lähistöllä oli puhkaisi vähintään tärykalvonsa! Näin Aaronin mukaan ainakin, häntä se ainakin korviin otti ja tarkoituksena oli saada vain lohikäärme pysähtymään, se oli taas eri asia että ottiko tämä huilun kimeää ja korkeaa ääntä korviinsa sitten ollenkaan.

//D8//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 10:22

Tomtom (taskari)

Tari vain nauroi ilkikurisesti Aaronin uhkauksille ja 'tappo' yrityksille, tämän heitellessä kaikkea mitä käteen sattui! Tari tiesi ettei Aaron millään tappavalla häntä voinut heittää, ei, kaikki puukot sun muut teräaseet Tari oli järjästänyt laukun pohjalle, ihan vain senkin takia ettei laukkuun laskeutuvat henkilöt tulisi seivästetyksi heti alkuunsa... keihään kärki takamuksessa ei varmaankaan tuntunut mukavalta.
Sitten tuli äkki pysähdysä. Aaron oli ottanun huilunsa kehiin ja puhalsi siihen nyt niin kovaa, että Tarinkin piti luimistaa korviaan.. mutta ei se hänen tärykalvojaan puhkonut! Tarilla itsellään oli niin kimeä ääni ja se oli tottunut korkeisiin, jopa ultra ääniin, joten tuollainen vislaus tuntui erittäin pieneltä.
Mutta silti Tari oli pysähtynyt. Se oli kääntynyt puoliksi ympäri ja tuijotti Aaronia lapaset käsissään. Se tujotti kuin haltijoissaan Aaronia, mutta tarkemmin kun katsoi niin huomasi sen katseen kiinnittyneen huiluun. Se laski lapaset suustaan, köhi hetken aikaa karvoja pois kieleltään ja avasi sitten suunsa.

"Tari antaa lapset takaisin, jos hö.. Aaron soittaa Tarille jotain" Tari sanoi haltijoissaan, tuijottaen yhä huiluun.
Tari piti musiikista! Kaikki lohikäärmeet pitivät, vaikka sitä eivät välttämättä myöntäneen. Ja sattumoisin laukun pohjalle ei joka päivä tippunut musikaalisesti lahjakkaita ihmisiä taikka haltijoita. Joten nyt kun tipahti, piti ottaa kaikki ilo irti. Tari ei itse osannut mitään soittaa tai edes laulaa, eikä Tomtom koskaan soittanut hänelle... Tomtom ei kuulemma siihen alentuisi, velhosta näytti siltä että soittaminen olisi ollut alempi arvoista mitä taikuus.. no, mielipiteensä jokaisella. Tomtomista puheen ollen...

Tomtom oli jo metsässä.. hän tarpoi hankien läpi, varmistaen ettei häntä seurattu. Muuten hän olisikin jo päästänyt Aaronin pois laukusta, mutta he olivat vieläkin liian lähellä ihmisten kylää ja tällä alueella metsissä kuljeskeli partioita.. joten toisin sanottuna jos Tomtom nyt olisi Aaronin pois päästänyt, tämä olisi saanut juosta tuhatta ja sataa pakoon vartijoita.
Tomtomkin oli kuullut Aaronin pillin vislauksen, mutta naurahti vain itseksensä ja jatkoi matkaa. Hän saattoi vain arvailla mitä Taskari oli nyt taas tehnyt ja hän saattoi vain toivoa, ettei kumpikaan kävisi toistensa kurkkuun.. Aaronista kun ei tiennyt.

// EPIC FAIL! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Touko 2008, 13:23

Aaron

Aaron oli puhaltanut keuhkonsa tyhjiksi huiluunsa joka oli taas täyttänyt koko laukun sen kimeällä ja nuotin vierestä vingahtavalla äänellä. Aaron oli tietenkin pysähtynyt tuoksi ajaksi ja raotti nyt -yhä huiluunsa puhaltaessa- silmiensä puristuksesta nähdäkseen oliko hänen tempullaan ollut mitään vaikutusta.
silmiensä raotuksesta, Aaron näki kuin näkikin pienen lohikäärmeen pysähtyneenä ja häneen päin katsovana, pieni ja outo kiilto silmissä kiiluen johon Aaron ei ainakaan vielä sen enempää ajatusta antanut.
Aaron irroitti huulensa huilulta ja lähti vetämään henkeä sisään ja ulos, polviinsa tukea ottaen, kuin ei olisi ennen henkeä saanutkaan... Tuollainen puhallus vaati keuhkovoimaa! Aaron veteli henkeä hetken ja vilkaisi sitten lohikäärmeeseen joka laski hänen lapasensa alas ja avasi -jonkin ylimääräisen jälkeen- sitten suunsa.

Aaronin täytti pieni voiton tunne, ensinnäkin siitä että lohikäärme käytti nyt hönön sijasta hänen oikeata nimeä ja lupautti palauttaa lapaset niinkin helpolla kuin huilun soitto! Aaron suoristi selkänsä painalluksista ja katsoi alas lohikäärmeeseen, vedellen vielä vähän henkeä kunnes lopulta virnisti tälle, hymähtäen omalla omahyväisellä tavallaan.
"Soittaa jotain?" Aaron kysyi katsahtaessaan toisessa kädessään olevaan huiluun, nähden oman, pienesti virnuilevan kuvajaisensa.
"Voinhan minä jotain soittaakin, mutta saat sitten sen jälkeen todellakin luvan antaa omaisuuteni takaisin." Aaron lisäsi ja lähti istuutumaan lootusasenttoon, teki olonsa siinä mukavaksi ja otti huilun sitten molempiin käsiinsä, jääden tuijottamaan sitä hetken ilmeettömänä.

Aaron henkäisi kerran, otti nokkahuilun puhalluspään huulilleensa, asetti sormensa puhallusreikien päälle ja lähti soittamaan hyvin yleistä ja tunnettua sointua jonka hän oli joskus yhtenä ensimmäisenä asiana soittamaan oppinut.
Sävelmä oli aluksi kevyttä ja kuulosti paljon lempeämmältä ja eloisammalta miltä tavallisen nokkahuilun ääni saattoi jonkun toisen käsissä kuulostaa, vai johtuniko se sitten nokkahuilusta? Sen kanssa Aaron ainakin tosissaan jopa keskittyi, se oli yksi harvoista asioista joissa hän todellakin oli hyvä.
Sävel oli aluksi melko rauhallinen, mutta muuttui sitten nopeatempoisemmaksi, luoden soitolle vähän vauhdikkuutta, joka tosin muuttui sitten taas rauhalliseksi soitoksi ja siitä taas nopeatempoiseksi joka sai musiikin kuulostamaan eloisalta ja jopa tanssittavalta. Vaikka sointu kuulostikin energiseltä ja pehmeältä yhtä aikaa ja välillä vain toiselta, se ei aiheuttanut soinnussa ollenkaan eripuraa ja joissain kohdin lieni varmaan edes mahdotonta pysyä perässä missä Aaronin sormet huilun reikien päällä liikkuivat.
Aaronin oma ilmekin oli soittaessa rauhallinen, omasta soitostaan nauttiva eikä ollenkaan pahansuovasti virnuileva tai mököttävä mitä se yleensä oli. Sormet tanssittelivat vielä hetken huilun rei'issä, kunnes Aaron teki loputuksen ja lähti nopein liikkeen pyöräyttämään huilua sormissaan ja sujatutti sen sitten takaisin oikeaan saappaaseensa ja ojennutti vasenta kättänsä kohti Taria.
"Sait soittosi, nyt annat lapaseni." Aaron komensi, näyttäen taas nyrpeältä itseltään.

//DDDD8 Mutt... Nyt Tomtomilla on matkaradio!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 21:29

Tomtom (taskari)

Tari nyökkäsi Aaronille, luvaten näin palauttaa Aaronin omaisuuden sitten kappaleen jälkeen, jos yksi kappale sen verran maksoi. Samalla kun Aaron otti itsellensä paremman asennon, Tari pisti itsensä rullalle Aaronin lapasten päälle ja jäi odottamaan että tämä alkaisi soittamaan jotain. Ei hän mitään huippu sävellystä Aaronilta odottanutkaan, kunhan hän vain saisi kuulla edes jotain! siitä oli niin pitkä aika.. niin pitkä.
Aaronin aloittaessa, Tari sulki silmänsä ja jäi kuuntelemaan kappaleen melodiaa, nauttien jokaisesta soinnusta jonka tuo kauniin heleä ääni toi hänen korviinsa. Se oli kuin taivas! Pikku hiljaa Tari vaipui keveään uneen, nähden silmissään kotimaansa.. siellä oli tapana aina tanssia ja riehakoida musiikin tahtiin. Lohikäärmeiden tanssi oli todella nopeatempoista, mutkikasta ja erittäin kaunista ja lumoavaa. Jopa pienet lohikäärmeet saivat sen näyttämään erittäin kauniilta. Tari vain ei ollut tanssija tyyppiä, hän tykkäsi enemmänkin kuunnella ja keräillä... kuten nyt lapasia esimerkiksi.
Oli Tari joskus koittanut keräillä aarteita, mutta se osoittautui hankalaksi näin pienelle lohikäärmeelle, tällä koolla kun ei pahemmin kuninkaan aarrekammioita ryöstelty.

Tari pysyi unessa vielä senkin jälkeen, kun Aaron oli jo lopettanut soittonsa. Hän heräsi vasta siihen kun kuuli Aaronin komenttavan äänensävyn. hän nosti päänsä hitaasti ylös, katsoen apaattisesti Aaroniin ja nosti pienen kehonsa tämän lapasten päältä, heittäen nämä takaisin Aaronille.
Mitään sen paremmin sanomatta tai tekemättä, Tari lähti kipittämään arkkunsa luokse, hyppäsi arkun päälle ja pisti rullalle siihen, sulkien silmänsä ja vaipui takaisin uneen, hymyillen pienesti itsenseen.

Sitten Laukku tärähti. Tomtom oli laskenut laukun maahan ja raotti nyt sen auki. Tulikärpäset lennähtivät piiloihinsa valon tulivessa sisään, mutta Tari ei reagoinut ympärillä tapahtuviin asioihin enää mitenkään.
"no niin poikasen, tuleppas ulos" Tomtom hihkaisi ja napsautti sormiaan. Samassa laukku puhalsi itsestään ilmaa ulos niin kauan, kunnes Aaron oli singahtanut tuulen voimasta ulos laukusta.
Sen jälkeen laukku sulkeutui ja jätti sisälleen kaiken romu ja sen pienen, vaarattoman vartija.
"no niin, osaat varmaan tästä eteenpäin!" Tomtom hihkaisi... tästä eteenpäin? missä oli tämä!? He olivat keskellä metsää, eikä missään näkynyt mitään tunnistettavaa maamerkkiä!
No, kai Aaron osaisi.. kai? Siihen Tomtom luotti ja hän tulisi nauramaan keuhkonsa pihalle jos haltija ei oisais takaisin omaan kyläänsä!

// *UNCH UNCH UNCH* "what theee--" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron