Pelastus...ko?

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Touko 2008, 14:48

Aaron Ophelia

Opheliaa ei paljoa Blackin vastaus rauhoittanut... 'sen näkee sitten' tämä oli vastannut.
"Niin..." Ophelia vastasi seuraavaan ja katsoi Blackin perään, nyökäten samalla siihen mitä mitä sanoi, kyllä hänkin oli sen nähnyt... Mutta kai tämän pystyi kuitenkin tulkitsemaan siten, että Black sentään yrittäisi pysyä rauhallisena? Olihan tällä pillerinsäkin joilla pitää toisen puolensa aisoissa, sitä kun Ophelia ei todellakaan halunnut enää tavata... Ei sitä joka kutsui itseään itse saatanaksi. Siinä ei ollut pelkästään heidän vaan myös Blackinkin henki ollut vaarassa.
Aaron taas ei tajunnut hölkäsenpöläystäkään mistä nämä kaksi puhuivat, mutta jos arvaamaan lähdettiin niin Aaron uskoi velhon omaavan vain erittäin huonon itsehillinnän ja taipumuksen hyppelehtä toisten kurkkuun mikäli vain suuttui... Ja eihän tämä kovinkaan kaukana toduutesta ollutkaan.
aron seurasi tuimalla katseellaan kun Black noukki kirjan lattialta ja lennähti lopulta viemään kirjaa takaisin paikalleen.
Samassa Lily olikin tullut jo takaisin ja Ophelian pää oli ensimmäisenä tähän käännähtämässä ja tälle tämän paluusta hymyilemässä.
Ophelia nyökkäsi hyväksyvästi -yhä hymyillen - Lilyn kertoessa, että tämä olisi jättänyt isälleen lapun kun tämä ei ollut kuulemma vielä herännyt.

Aaron tuhahti tähän kohtaan, pidellen käsiään nyt ristittynä puuskaan. Se vanha pieru ei ollut siis vieläkään hereillä! Noh, hyvä vaan, ihmisten kuninkaan laiskuuskun näytti vaikuttavan hyvinkin paljon häneen, eipähän tarvinnut tämän eteen lähteä! Sitten Black laskeutui, saaden Ophelian katsahtamaan kysyvästi tämän manaamisesta ja oli hyvä ettei Aaron hätkähtänyt kun tämä kääntyikin hänen puoleensa, ruksautti siinä rystysensä ja uhosi tätä pitämään turpansa kiinni tai saisi selkäänsä. Aaron piti -tai ainakin yritti pitää- päänsä kylmänä ja katsoi ylös Blackiin toinen kulma hieman kohommalla toista, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään... Hiljaisuus lieni myöntymisen merkki tässäkin tapauksessa.

Opheliakin pysyi hiljaa ja katsoi hiukan huolissaan Blackiin sekä Aaroniin, toivoen myös että Aaron tajuaisi pitää kielensä edes vähän kurissa ja että Black ottaisi iisisti, kuten Lily sanoikin hänen vierelleen tultuaan. Ophelia vilkaisi ylös Lilyyn, mutta laski katseensa sitten takaisin Blackiin joka käveli yhdelle nojatuoleista ja huomautti että tuleva päivä tulisi olemaan pitkä. Ophelia siirsi kateensa sitten Aaroniin, joka oli vain jäänyt paikoilleen seisoskelemaan, piti käsiään yhä puuskaan ristittynä ja tuijotti Blackia kuin nojatuolille heitettyä vanhaa homeista rättiä, pitäen ihme kyllä suunsa kuitenkin kiinni.
"No... Nyt kun emme muuta voi kun odottaa iltaan saadaaksemme Aaron tallien kautta täältä pois, niin voisimme yhtä hyvin yrittää oppia sietämään toisiamme sen ajan." Ophelia sanoi -jos jokseenkin itsestään selvyyden- hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, tarkoittaen sanansa loppujenlopuksi vain sen rikkomiseen...
Hän ainakin yritti parhaansa kestää Aaronia mikäli tämä jotain Blackin uhitteluilta uskalsi vielä jotain tehdä... Ainakin yrittäisi, Blackin kun piti pitää mahdollisimman rauhallisena.
Aaron vilkaisi tästä Opheliaan kun tämä suunsa avasi, mutta ei sanonut tähän kuitenkaan mitään. Tilanne oli hänestä pikemminkin pitkäveteinen ja tylsä, ei niinkään siis kiusallinen kuten papittaresta joka hermoili asiasta jos toisesta, kyllä sen tästä nyt huomasi vaikka selvästi peitellä yrittikin. Sellaisia naiset olivatkin hänen kuvakulmastaan, huolehtivat liikoja, hermoilivat ja olivat kovaäänisiä. Varsinkin prinsessa, kovaäänisyydeltä siis.

//Tacos?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2008, 15:25

Black, Lily

Ophelia pamautti ilmoille mitä tyhmimmän asian, mitä Black oli koskaan kuullutkaan! OPPIA SIETÄMÄÄN TOISIAMME?! Blackillä oli vaikeuksia sietää edes ihmislapsia, miten Ophelia kuvitteli että Black tulisi KOSKAAN sietämään haltija lapsia?! Black tyytyi vain hymähtämään Ophelian ehdotukselle, sen enempiä omia mielipiteitään jakamatta.. kaikki tiesivät ne jo ennestään, eivätkä ne tulisi muuttumaan, teki Aaron sitten mitä tahansa.
Lily pysyi melkein yhtä hiljaa mitä Black, tosin hän hymähti myöntävästi.. ehkä heidän pitäisi edes yrittää tulla toimeen.. toisin hän tiesi erittäin hyvin, ettei Black tulisi sietämään Aaronia... ja tuskin Aaronkaan nyt niin innoissaan oli Blackin kanssa kaveeraamassa, sen verran jääräpäiseltä haltijan nulikka vaikutti. Joten tuli hiljaisuus.. kukaan ei sanonut mitään ja kaikki ajattelivat omiansa, Blackiä ei haitannut, hän olisi voinut istua koko päivän hiljaa ja uppoutua omiin ajatuksiinsa, jos siihen olisi tullut tilaisuus.. mutta harvemmin hänellä oli koskaan ollut koko päivää vapaaa, toisin kuin nyt.. mutta nytkin hän joutui vahtimaan Aaronia, niin 'ihanalta' kuin se kuulostikin.
Pelkkä Aaronin ajatteli sai Blackin pään nytkähtämään pienesti, mutta tällä kertaa hän ei välittänyt siitä.. nykiköön jos on nykiäkseen, ei hän edes tiennyt huvittiko häntä estää sen tuleminen.

Lily oli noukkinut itsellensä jälleen sen kirjan, johon Tomtom oli tehnyt merkintöjään ja lueskeli sitä nyt itsekseen kirjahyllyn luona. tai no, lueskeli ja lueskeli, eihän hän ymmärtänyt koukeroista hönkäsen pöläystäkään, mutta niitä oli kiva selailla. Äkkiä Lily pamautti kirjasen kiinni ja nosti katseensa ylös, vilkaisten Aaroniin ja Blackiin.
"Voimme toki olla hissun kissun ja odotella iltaa, tai sitten tehdä niin kuin Ophelia ehdotti.." Lily sanoi katsoen puhuessaan Blackiin ja välillä Aaroniin.
"Mitä sinä oikeastaan edes teit meidän kylällä?" Lily kysyi Aaronilta, ihmetellen yhä miksi pirussa Aaron oli tänne tullut.. sanoihan sen nyt maalaisjärkikin, ettei vihollisen alueelle kannattanut mennä! Tai.. ehkä Aaronilla ei ollut edes sen vertaa järkeä...
Black piti suunsa yhä kiinni, tuijottaen suoraan eteensä sen pahemmin mihinkään katsomatta.

// yeah yeah... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Touko 2008, 17:16

Ophelia Aaron

Kukaan ei pahemmin sanonut Ophelian 'ehdotukseen' mitään ja sama ankea hiljaisuus, jonka Ophelia oli hetken aikaa toivonut rikkovansa laskeutui heidän neljänvälille takaisin hyvin nopeasti. Ophelia huokaisi lähes äänettömästi ja jäi pienellä surulla paikalleen tuijottamaan lattianrajaan, hissun kissun sitten vai? Aaronin teki mieli avata suunsa vaikka kuinka monesti, mutta onnistui pitämään sen kuitenkin kiinni. Ei häntä huvittanut olla hiljaa muutakuin omissa oloissa, mutta ei häntä huvittanut selkäänsäkään saada, sen nyt näki kuinka kauan hän pystyi turpansa kiinni pitämään.

Ophelia jäi hiljaa miettimään tilannetta itsekseen, pitäisikö tosiaan kestää iltaan? Näin se tulisi kestämään ikuisuuden! Black näytti siltä kuin olisi väsynyt Aaronin vahtimiseen jo ennen ensimmäistä tuntia. Lily oli mennyt lueskelemaan jotain kirjaa ja Aaron ei tehnyt mitään, mutta näytti kaikista kärsimättömältä. Sitten Lily pamautti kirjan kiinni, saaden Ophelian kohottamaan katseensa hätkähdyksestä ensin suoraan eteensä ja vilkaisemaan sitten Lilyyn kysyvästi. Aaronkin oli kääntänyt katseensa Lilyyn kuullessaan kirjan paukahtavan kiinni ja katsoi tähän nyt omalla tavallaan, kulmat kurtussa kysyvästi kun tämä kysyi häneltä että miksi oli ylipäätänsä heidän kyläänsä tullut.

Aaron katsoi hetken aikaa hiljaa Lilyyn, vilkaisten samalla toisella sivusilmällään Blackiin ja takaisin sitten Lilyyn. Opheliakin oli kääntänyt katseensa Aaroniin Lilyn kysymyksen myötä, tietäen asiasta vain sen että Aaron oli tullut maalaamaan piruja seinille ja jäänyt sitten kiinni. Lopulta Aaron laski kätensä lantiolleen ja puuskahti.
"En mitään edelleenkään! Tulin koska oli tylsää! Haltijoiden kylällä ei ole tapahtunut mitään sitten sen jälkeen kun te kävitte. Joten pakkasin kamppeet ja tulin tänne sen sijaan että homehtuisin siellä seuraavan kuukauden... Tarkoituksena ei vain ollut jäädä kiinni..." Aaron pölötti, mutisten viimeisimmän lauseensa ja jättäen mainitsematta tihutyönsä joista kaikki tiesivät varmaan jo kaiken.
"Umm... Mitä sitten kuukauden päästä?" Ophelia uskaltautui kysymään. Hän ei tiennyt miksi, mutta tälle haltija pojalle oli vaikea puhua... Omalla laillaan pelottavaa, kai sitä kutsuttiin ujostukseksi? Harvemmin Ophelia puhui omanikäistensä kanssa juuri ollenkaan, varsinkaan pojille, varsinkaan tämän laiselle pojalle.
"...Veljeni tulevat silloin takaisin. He tulevat aina kuukauden välein takaisin kotiin." Aaron vastasi värittömästi siirtäen katseensa Lilystä Opheliaan.
"Ai... Mitä he sitten tekevät..?" Ophelia jatkoi kyselyään pienesti jopa hymyillen, pitääkseen samalla keskustelua yllä jottei kiusallinen hiljaisuus pääsisi valoilleen.
"..Ovat tiedustelupartiossa. Vaikoilevat teitä ja värväävät lohikäärmeitä ja jättejä teidän kimppuunne!" Aaron vastasi jälleen, vääntäen ilkikurisen, hampaita paljastavan hymyn pärstäänsä, tehden samalla mahtipontisen eleen nytkäyttäen päätänsä hieman edemmäksi ja Ophelia jäi tästä hiljaa kuin kauhujutun kuullut lapsi, mikä oli Ophelialta todella hölmöä! Mutta Ophelia ei mahtanut sille mitään että kuvitteli Aaronin sanoista jättliäisten ja lohikäärmeiden tallaatavan heidän kylänsä taloja jalkojensa alle kuin lapset tulitikkuaskeja.

"Minä tosin meinaan tehdä jotain suurempaa. Tiedustelupartio kuulosta aivan liian tylsältä! Minä liityn armeijaan ja ryhdyn vielä kenraaliksi! Vähintään iskuryhmän johtajaksi." Aaron lisäsi nyt oma-aloitteisesti ja katsahti vasemapaan yläviistoon hymyillen, kuvitellen tulevia voitokkaita taistoja... Sitten joskus tulevaisuudessa. Ophelia oli päässyt järkytyksestä yli ja katsoi nyt Aaroniin mitään sanomatta. Ei se kuulostanut kovinkaan sopivalta lähteä hurraamaan tämän mukana asiaa kun tämän 'unelma' näytti olevan melko sotavoittoinen....
"Mutta sitten sinulla ei ole enää tylsää kun veljesi palaavat?" Ophelia kysyi, vaihtaen puheenaihetta lempeästi hymyillen nyt toiseen, puhkaisten samalla Aaronin ajatuskuplan siitä kun tämä oli jo antamassa viimeistä armoniskua ihmisten kuninkaalle.
"Ehkä ei..." Aaron vastasi, selvästi astetta tympääntyneempänä siitä että hänet oltiin hetkellisistä omista ajatuksista maanpinnalle jälleen kiskottu. Niin, ei kai sitten kun hänen veljensä tulivat takaisin, ei vaikka Arnoldilla olikin nainen... Ja vaikka Adrianilla olikin töitä käsissään.

//GET DOWN!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2008, 17:45

Lily, Black

Aaron laski kätensä lanteilleen ja alkoi pälättämään kuin papupata... no, kädet lantiolla ja pälätys toi Blackille mieleen vihaisen talon emännän, ennemmin kuin haltija pojan, mutta jokainen tavallaan. Black vain tuijotti eteensä kuunnnellen sivukorvalla Aaronin puhetta. Lily taas katsoi kysyvästi Aaroniin joka selitti että hän oli tullut vain tylsyyttään tänne notkumaan, mutta tarkoitus ei ollut jäädä kiinni. No, sen Lilykin uskoi! Kuka nyt varta vasten kiinni otettavaksi tulisi?
Sitten Ophelia - kaikkien yllätykseksi - alkoi juttelemaan Aaronille. Lily vilkaisi Opheliaan astetta hämmästyneempänä ja niin teki Blackkin, aivan kuin se olisi ollut maailman kahdeksas ihme. Tosin Black ei jäänyt sitä sen enempää ihmettelemään, vaan kiinnitti huomion Aaronin puheisiin. Tämähän pajasti haltijoiden sota politiikkaan liittyiviä asioita, kuin ne eivät olisi mitenkään salaisia! Samalla tuli mainituksi Aaronin veljet, jotka olivat tiedustelupartiossa.. Black ei tiennyt että haltijoilla vielä oli niitä, ihmiset lopettivat tiedustelupartioiden käytön jo ajat sitten, kun ei ollut mitään mitä tiedustella! Haltijoiden kylä kun sattui olemaan piilossa, eikä muuallakaan pahemmin ollut taruolento/haltija ryhmittymiä.
Tässä vaiheessa Black oli alkanut hymyilemään jokseenkin pirullisesti ja katseli Aaronia, kun tämä vielä kertoi omista unelmistaan kenraalina.

Lilylle tuli outo tunne, hän oli kuullut tämän aikaisemminkin? Tai no, ei ihan tätä samaa tekstiä, mutta sinne päin. Sillä kertaa Lily oli Artin kanssa nauranut ilmat pihalle itsestään Aaronin mahtipontisuuden takia ja nyt tämä teki sen taas. Lily sai pidätellä nauruaan ja onnistuikin siinä kohtuu hyvin. Tosin se pieninkin hymy hänen huuliltaan hyytyi, kun hän huomasi Blackin pirullisen, vinon hymyn.
Toisaalta se kuulosti suloiselta että Aaron ihan odotti veljiensä paluuta, mutta Aaron itse ei mitenkään ollut suloinen.. ainakaan Lilyn silmissä.
"Entä jos he eivät tulekkaan takaisin?" Black kysyi istuen kädet puuskassa nojatuolissa, astetta rennommassa asennossa, ei niin suorassa mitä yleensä.
"paljastit juuri haltijoiden armeijan salaisuuksia, joten nyt mekin tiedämme teidän 'tiedustelupartioista'." Black jatkoi noustessaan ylös tuolista ja käveli lähemmäksi, pitäen katseensa Aaronissa.
"Joten varaudu siihen, että veljesi eivät tule enää takaisin" Black sanoi jäätävän murhaavasti, aivan kuin olisi samantien itse lähdössä heitä niittaamaan.. no sehän oli kyllä tyhmä idea, eihän Black tiennyt mitään Aaronin veljistä, ei edes näiden nimiä... mutta kai he yhtä tyhmiltä näyttivät mitä Aaron, näin Blackin mielestä.

"Black tuo oli nyt täysin tarpeetonta mainit--"
"Älä sinä neuvo minulle mikä on tarpeetonta" Black keskeytti Lilyn astetta komentavammalla äänensävyllä, mikä sai Lilyn ottamaan askelee kauemmaksi Blackistä.. ihan varmuuden vuoksi.
Lily oli kyllä samaa mieltä Blackin kanssa, siinä että Aaron olisi voinut varoa suutaan ja jättää jotain mainitsematta, mutta tehty mikä tehty... mutta Lilyn mielestä Black olisi voinut jättää uhkailunsa vähemmälle, eihän tässä ketään tarvinut pelotella pellolle.
Okei, Black oli itsekkin sitä mieltä, että se oli tarpeetonta, mutta jokin hänessä (arvatkaa kaksi kertaa mikä) pakotti hänet tähän. Jokin hänessä halusi nähdä 'pienen' haltijapojan edes hätkähtävän ajatuksesta, että häneltä vietäisiin jotain tärkeää pois niin raa'alla tavalla, ettei edes jumala voisi antaa sitä anteeksi, vaikka katuisikin.
Loppujen lopuksi.. Black oli tappaja... vaikka sitä ei ollut kertonutkaan kenellekkään...

// NEVAH! *Roikkuu kattokruunussa* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Touko 2008, 20:04

Ophelia Aaron

Aaron ja Ophelia käänsivät katseensa velhoon kun tämä avasi suutansa, Aaron tietenkin astetta tuimalla ilmeellä mitä Opelia. Ophelia oli puolestaan hätkähtää nähdessään Blackin -rennomman- olemuksen että kuullessaan mitä tämä virnuilevasta suunpielestään päästi. Mitä jos he eivät tulisikaan takaisin? Aaron ei sanonut mitään, se ei ollut mahdollisuus, nämä tulivat aina takaisin! Olivat aina tulleet ja tulisivat vast edeskin. Opheliakin pysyi visusti hiljaa, ensinnäkin siksi ettei hänellä ollut mitään aiheeseen liittyen sanottavanaan ja toiseksi hän pelkäsi Blackia juuri nyt... Misksi tämä sillälailla uhoamaan alkoi?

Aaron katsoi velhoon vihaisena kulmiensa yli kun tämä oli noussut ja kävellyt häntä lähemmäksi, kuitenkaan itse mihinkään hievahtamatta. Paljasti haltijoiden armeija salaisuuksia? Siitä että heillä oli tiedustelupartioita? Oliko se nyt salaisuus!? Aaron muuttui vain kysyvämmäksi, mitä kääkkä sillä tiedolla teki että heillä oli tiedustelupartioita? Miten hänen veljiensä kotiin tulo siitä riippuisi vaikka velho nyt tietäisikin? Opheliaa alkoi pelottamaan yhä enemmän ja enemmän, ei Blackilla ollut mitään syytä alkaa Aaronia pelottelemaan. Tai pelko oli enemmänkin Ophelian puolella, Aaronkun näytti ennemminkin vihaiselta kuin pelokkaalta nyt Blackin suhteen.

Sitten Lily avasi suunsa, joutuen Blackin keskeyttämäksi ja Ophelia ei tiennyt pitäisikö alkaa nyt tosissaan pelkäämään vai ei... Tosin ei sillä ollut enää väliä, vaikkei mitään kovinkaan pahaa ollutkaan vielä tapahtunut, Ophelia pelkäsi jo ja siksi silmätkin tuppasivat hieman vetistymään, ajatellen viimekertaista...
Black uhitteli Aaronia tämän veljillä, joka selvästi vaikutti tämän asenteeseen ja Black teki tämän vaikka juuri oltiin puhuttu toistensa kanssa toimeen tulemisesta ja Ophelia nyt harvemmin kuuli Blackin puhumassa Lilylle niinkin komentavasti mitä äsken. Ei tuo voinut kokonaan Black olla, tämähän oli luvannut sentään yrittää... Ja tuo ei ollut yrittämistä.
"Mitä sinä kääk--"
"Black kiltti älä! Lopeta tuo, kukaan meistä ei halua sitä." Ophelia keskeytti hätiköiden nyt kauempaa Aaronin ennenkuin tämä ehti alkaa nälviä velhoa takaisin ja Ophelia nyt -onneksi?- tiesi paremmin mitä Aaron. Aaron ei nähnyt mitään syytä olla kiltisti jollei toinenkaan osapuoli ollut, joten ei ollut mitään syytä myöskään lähteä säästelemään sanojen kanssa, mutta jäi nyt tämän kerran hiljaa, pyörittelemään silmiään kun ei kerta tiedostanut minkäänlaista vaaraa mitä velhon toinen puoli, 'se', itse saatana saattoi aiheuttaa. Ja Ophelia vain toivoi että Black tajuaisi syödä pillerinsä ja jättäisi Aaronin sitä myöten rauhaan.


//AGH! ALF HELP!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2008, 20:47

Black, Lily, Tomtom

Aaron oli jo aloittamassa vastaamaan jotain (tässä välissä Lilyn sydän oli hypännyt kurkkuun), mutta Ophelia keskeytti hänet puhumalla Blackille. Black vilkaisi Aaronista Opheliaan erittäin kiukkuisena, aivan kuin Ophelia olisi puhunut ilman lupaa.
"Black tiesitkö että päällimmäisillä hyllyillä on pölyä?" Lily hihkaisi ottaen huomion itseensä.. kyllä, se ei kuulunut MITENKÄÄN aiheeseen, mutta nyt oli tarkoitus päästä pois aiheesta, eikä nyt sattunut mitään muutakaan puheen aihetta olemaan.
"Mitä hittoa minä sillä tiedolla teen?" Black kysyi lopulta ottaen askelee lähemmäksi Lilyä, joka puolestaan peruutti.. miksi Black nyt kiihtyi?! Lily oli jo valmiina heittämään käsissään olevan kirjasen Blackin otsalohkoon, mutta joku kerkesi ensin heittämään Blackiä omenalla, joka kopsahti erittäin kuuluvasti Blackin takaraivoon.
"Voi poika kulta, naisille ei huudeta" Tuttu ääni sanoi oven luota. Black vilkaisi vihaisesti olkansa yli - takaraivoonsa hieroen - ja näki ovella Tomtomin joka naputteli jalkaansa maahan erittäin toruvan näköisenä.

Tomtom oli kuin omalaatuinen suojelusenkeli, näin Lilyn mielestä! Hän ei olisi voinut tulla otollisempaan aikaan, yleensä kun Tomtomin tulo tiesi aina harmeja Blackille..
Tomtom kysyi Blackiltä heidän kansansa kielellä, erittäin yksinkertaisen kysymyksen: Paljonko kello oli? Black ei edes näyttänyt ymmärtävän koko kysykystä, siinä missä ei Lilykään.. Blackinhän olisi pitänyt osata omaa kieltänsä!
"Otappa lääkkeesi ja mene tuulettuman, hop hop" Tomtom sanoi astuen pois ovenraosta ja osoitti sormellaan tien ulos. Black katsoi yhä vihaisesti Tomtomiin, mutta lopulta käveli pois paikalta kaivellen taskustaan pillereitään. Lily oli jo avaamassa suutaan, mutta Tomtom kerkesi ensiksi.
"Mennessään tillin tallin, Black ei edes ymmärrä kieltämme.. se toinen ei ymmärrä, tiedätte kai mistä puhun" Tomtom selitti ja Lily nyökkäsi nopeahkosti.
"Saattaa se jotain mumista, mutta yleensä ne muminat on vain Blackin alitajunnan tuotosta, ei hän edes itse ymmärrä mitä puhuu silloin" Tomtom lisäsi kävellessään peremmälle. Sitten hän vilkaisi Opheliaan ja siitä sitten Aaroniin.. ja hymyili erittäin leveästi.
"Vaai että semmoista.. no, mikäs siinä, Black vaan ei näyttänyt ideasta pitävän viimekerralla" Tomtom sanoi kävellessään pöydän ääreen ja istahti alas, laskien suuren salkkunsa penkin viereen.
Lily sai taas pidätellä nauruaan ja onnistui jälleen kerran erittäin hyvin, Tomtomia ei ehkä tässä mielessä kaivattu paikalle..
"Tomtom herra, mitä te täällä teette?" Lily kysyi istuen toiselle puolelle pöytää.
"noh, kävin haltijoiden kylässä tervehtimässä Arania ja vaihdon hänen kanssa muutaman sanan tästä asiasta" Tomtom aloitti nyökäten kohti Lilyä ja jatkoi sitten "ja sen jälkeen lähdin samantien, heti kun sain kuulla että Art saisi kätensä kuntoon. Sitten.. no, sitten tulin tänne! Eikös olekkin mukavaa" Tomtom sanoi levittäen kätensä 'mukavaa' sanan kohdalla ja naurahti pienesti.
No, oli ja ei, tämäkin oli suhteellinen kysymys. Tomtom siirsi katseensa takaisin Aaroniin ja katsoi tätä kulmat koholla, varmistaen että se tosiaan oli Aaron.
"No mutta, nuori herra Aaron.. päätit sitten vaihtaa puolta vai?" Tomtom kysäisi näin epäsuorasit, mitä ihmettä Aaron täällä teki?

// *kiikaa* wut?! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Touko 2008, 12:32

Ophelia Aaron

Ophelia sulki suunsa melkein yhtä nopeasti kun oli sen avannutkin saadessaan Blackiltä sen sydänmen kurkkuun nostattavan mulkauksen joka kertoi jo ettei Black ollut ihan omaitsensä. Sitten Lily avasi suunsa, saaden Ophelian katsahtamaan tähän olkansa yli erittäin hölmönä ja kysyvänä, mitä ihmettä Lily tuolla nyt tarkoitti!? Tosin ei se Ophelialtakaan ikuisuutta kestänyt idean tajuamiseen, mutta silti, pölyä ylimmillä hyllyillä? Aaron pysyi nyt suosiolla hiljaa ja pihalla koko asiasta, jotain oli tekeillä, sen nyt näki ja sen nyt tajusi että velholla ei ollut ihan kaikki kotona, mutta sen enempää Aaron ei lähtenyt arvailemaan, ainakaan ääneen.
Opheliakin otti itsesuojelunvaistonomaisesti askeleen vähän takasivummalle kun Black otti askeleen lähemmäksi Lilyä ja ärhenteli tälle nyt aivan turhasta. Ei Blackin lähelle uskaltanut, ei Ophelia ainakaan, mutta mitä jos tämä lähtisi hyökkäämään Lilyn kimppuun?! Mitä jos tämä taas hyökkäisi eikä Ophelia ehtisi reagoimaan siihen mitenkään? Saatika Lily joka onnistui viime kerralla vain nippanappa pitämään Blackin loitolla heittelemällä tähän kirjoja? Opheliaan alkoi iskeytymään jo paniikki kaikista päähän tulvivista ajatukista, kunnes Blackin takaraivosta kuului vielä pitkään kaikuva kopsahdus joka pysäytti Ophelian ajatuksenkulun kuin seinään ja sai hetken jäädyteltyään katsahtamaan lattialla vierivään omenaan..?

Tuttu ääni kuului ovelta ja Ophelia siirsi katseensa nopeasti lattialla pysähtyneestä omenasta äänensuuntaan, tajuavansa kyseessä olevan Tomtom vasta tämän nähdessään! Siinä tämä oli, kuin tilattuna ja seisoskeli ovenpielessä erittäin toruvan näköisenä Blackia kohtaan ja lausui jonkin lauseen tämän kansan kielellä. Voitte vain kuvitella millainen Aaronin hätkähdys-reaktio oli siihen kun Tomtom ilmestyi ovenpieleen kuin tyhjästä. Mitä tuo hiippalakki täällä teki!? Tai kai tällä oli enemmän syytä mitä Aaronilla itsellään, mutta silti Aaron ei uskonut tämän olleen enää edes hengissä! Vanhus oli outo, aina hymyilemässä ärsyttävästi ties mille ja Aaron oli jo kerran saanut tältä varpailleensakin.
Ophelia silmäili Blackia varoen, huomaten ettei tämä vastannut Tomtomille mitään takaisin kun Tomtom jo käskikin tätä ottamaan pillerit ja menemään ulos tuulettumaan. Black ei hievahtanutkaan hetkeen, mutta lähti sitten kävelemään ja katosi ulos ovesta. Ophelia jäi hiljaa huokaisemaan helpotuksesta, Tomtom ei olisi voinut ilmestyä sitten yhtään otollisempaan aikaan, ei sitä tiennyt vaikka Black olisi menettänyt itsestään otteen jo vain seuraavan viiden sekunnin aikana.

Ophelia siirsi katseensa ovelta Tomtomiin kun tämä alkoi selittämään miksi Black ei ollut heidän kieltänsä ymmärtänyt. Ophelia ei ollut vielä ehtinyt huomioimaan asiaa, mutta ei kai tämä sitten ollut ymmärtänyt ja Ophelia nyökkäsi Lilyn mukana merkiksi siitä että tajusi ketä Tomtom sanoillaan tarkoitti. Aaron puolestaan puristeli päätään, hän ei ymmärtänyt, hän ei tajunnut puoliakaan siitä mitä tapahtui! Mutta tiesi että asiaa oli enemmänkin kuin mitä ulospäin näytettiin ja se jos mikä pisti päänupin paineille. Tomtom lisäsi vielä jotain samalla kun Aaron kyllästyi asentoonsa ja nojautti taas takaraivonsa käsiensä varaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Ophelia vain nyökkäili hiljaa, miettien nyt lähinnä sitä että olisiko Black kunnossa kun tämä tulisi takaisin? Jos siis tuli, oli sekin vaihtoehto että Black lähtisi kuitenkin töihin kun Aaron tulisi jokatapauksessa pysymään tämän luona sen aikaa kunnes hämärtäisi... Ja Black piti Aaronista kaikista vähiten heistä.

"Mitä te tuolla...?" Ophelia kysyi hiljaa, epäillen ja itsekseen mumisten, ensin katseltuaan Tomtomia kulmat koholla kun tämä oli astellu peremmälle ja katsonut heitä kaikkia vuoronperään ja muuttunut sitten mielialaltaan astetta nolommaksi... Tomtom oli kyllä pelastava enkeli, mutta osasi tämäkin outo olla. Sitten Lily kysyi kysymyksen jonka vastauksen Opheliakin halusi tietää, mitä Tomtom täällä? Tomtom vastasi käyneensä Aranin luona, kuten oli silloin ollut puhettakin ja vaihatanut tämän kanssa 'pari sanaa'. Aaronin pää raksutti tyhjää, vanhus oli käynyt siis Aranin luona? Syytä Aaron ei sitten välittänytkään tietää, kyllä hän nyt tiesi että tämä hiippalakki kaveerasi heidän kuninkaan kanssa, vaikka olikin ihminen.
Mutta sitten aihe siirtyi Artiin ja Aaron muuttui kysyväksi, Artin käsi kuntoon? Tällä tulisi tosiaankin olemaan laulettavanaan ja paljon kun Aaron vaan tämän seuraavan kerran näkisi! Ophelia oli vilkuillut tässä kohden muualle, hieman näin jälkeenpäin häveten ettei ollut tarjonnut apuaan, mutta se nyt oli ollutta ja mennyttä. Tosin Ophelian ei auttanut muuta kuin hymyillä kun Tomtom levitti kätensä 'mukavaa' sanan kohdalla, kyllä sen niinkin kai sanoisi.
Aaron, näin jo hyvän aikaa tilannetta sivummalta seurattuaan, katsahti kulmat kurtussa pöydän äärellä istuvaan, hiippalakkiseen vanhukseen, mutta lopulta naurahti sille mitä tämä sanoi.
"Hah! Älä unta näe papparainen. En ole korviani moisen takia leikkaamassa." Aaron vastasi tälle tapansa mukaan irvistelevällä hymyllä.
"...Umm, Aaron sanoi haluavansa poiketa kylällä ja Black onnistui sitten noukkimaan hänet eräältä vartijalta, -vaikkei Aaronin tarkoitus varmaan ollutkaan jäädä kiinni-." Ophelia avasi suunsa tähän väliin, selittäen nyt pääpiirteisesti Tomtomille miten tämä haltijapoika oli Blackin kirjastoon päätynyt. Aaron taas mulkaisi sivusilmällään papittareen, mutta ei sanonut mitään, eipähän tarvinnut itse kaiken aikaa tekemisiään selitellä.
"Ja lopuksi me kaikki päädyimme sitten tänne." Ophelia jatkoi lähes heti perään ja oli kävellyt siinä samassa myös itse pöydänääreen ja istahtanut alas yhdelle tuoleista. Ophelia keräsi hiuksensa toiselle olalleen ja lähti sukimaan sitten niitä katse pöydässä, nostaen sitten katseensa Tomtomiin astetta huolestuneemman näköisenä.
"Ette olisi tulleet yhtään otollisempaan aikaan, mutta... Tuleeko Black kuntoon? Tarkoitan siis, uskotko että hän rauhoittuu tuosta? Te varmaan hänen opettajanaan tiedätte meitä paremmin..." Ophelia kysyi nyt mielessään ailahtelevan kysymyksen ääneen. Black oli heidän tapauksissaan yleensä rauhoittunut vasta rauvopurkauksien ja parin pillerin otto kerran jälkeen, joten Ophelia ei ollut varma auttaisiko pureva pakkasilma ja pillerit sitten yksinään... Kai se auttoi, nyt kun mietti, ainakin Ophelia toivoi niin.

//Get her down!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 14:58

Black, Lily, Tomtom

Tomtom katsahti nuhtelevasti Aaroniin, kun tämä päästi ilmoille papparaiset, ihme ettei pahemmin alkanut naljailemaan. No, Tomtomin tapauksessa siitä ei olisi ollut mitään muuta vaaraa, kuin että Aaron olisi saanut selkäänsä... Tomtom kun arvosti vanhuskunnioitusta. Ophelia selvensi tilannetta paremmin ja Tomtom tyytyi hänen antamaansa selitykseen. Itseasiassa se oli Tomtomille ihan sama, mitä Aaron täällä teki, siinähän oli ja pysyi.
Lily pyöritteli käsissään kirjasta kuunnellessaan Ophelian selityksiä.. ja sitten tuli puheeksi Black. Tässä vaiheessa Lily nosti katseensa kirjasta Tomtomiin, joka suki partaansa mietteliään, katsellen ovelle päin. Hetken näytti siltä ettei Tomtom olisi edes kuullut Ophelian kysymyksiä, mutta lopulta hän käänsi katseensa ovesta Opheliaan ja kohautti olkapäitään.
"Minä en sitä tiedä saako hän sen hillittyä vai ei. Kuten jo kerran olen sanonut, Black on melkein kerran tappanut minutkin... se oli ainoa kerta jolloin menetin hermoni hänen ärhentelyyn.. toisin sanottuna, hänelle ei kannata alkaa väittämään vastaan saatika huutamaan, jos kohtaus on tulossa." Tomtom selitti näin lyhykäisesti, jättämättä sen paremmin kertomatta, mitä sillä kerralla oli tapahtunut.
"Mutta uskon että Hans tuosta rauhoittuu, kunhan ette ala hänelle kiukuttelemaan" Tomtom lisäsi hymyillen, aivan kuin muistellen menneitä.
Lily oli huomannut, että hänen isänsäkkin hymyili aina samalla tavalla, muistellessaan menneitä... kai se sitten kaikilla vanhoilla ihmisillä oli niin?

Black seisoi ovensa vieressä pihalla, puhallellen höyryävää hengitystä ulos sieraimistaan. Ulkona oli kohtuu kylmä, tällä kertaa jopa Black myönsi sen. Ei hänellä ollut edes ulko vaatteita päällään, turha niitä laittaa jos tarkoitus oli viilentää itseään. Hän setvi asioita ja ajatuksia hiljaa päänsä sisällä, seuaillen katseellaan pihamaalla poukkoilevia ihmisiä... joista suurin osa lisäsi vauhtiansa nähdessään Blackin katsovan heitä, kuin itse kuolema mustissa vaatteissaan.
Black tunsi sisällään polttavan voiman, joka käski repiä jonkun pään irti, NYT JA HETI! Se oli se toinen puoli... Black tiesi aina itse, milloin se oli tulossa... polttava kipu sisällä, se sai Blackin aina huutamaan ja käpertymään, ennen kuin toinen puoli tulisi esille. Lääkkeet, joita Black mutusteli, Viilensivät tunnetta ja saivat olon tuntumaan kevyeltä ja voimattomalta. Black ei edes tiennyt mitä niissä pillereissä oli, eikä kyllä välittänytkään.. kunhan ne vain toimisivat. Tosiaalta, mitä sitten jos Tomtom kupsahtaisi ja pillerit loppuisivat? Tuo kysymys oli ollut jo aikaisemminkin Blackin mielessä, kun hän luuli Tomtomin jo kuolleen aikaisemmin.

Tomtom oli innostunut jällee tarinoimaan 'suurista' seikkailuistaan toisissa valtakunnissa. Tällä kertaa hän oli tarinoinun riessusta merellä, jolloin kauppalaiva - jolla hän oli ollut - oli törmännyt merirosvoihin. Siitä sitten taistelut ja kahakat hän oli kertonut erittäin mahtipontisesti ja elävästi, aivan kuin kaikki olisi tapahutunt juuri sillä hetkellä.
Lily oli hymyillyt koko sen ajan kun Tomtom oli tarinaansa kertonut ja jopa naurahtanut pariin kertaan, sen verran koomisen kuvan Tomtom oli joistakin taistelun kohdista antanut.
Lopulta Tomtom sai tarinansa loppuun ja hiljeni jälleen hymyillen erittäin haikeasti.
"Kaikkea sitä sadassa vuodessa kerkeää tekemään" Tomtom huomautti hieroessaan polviaan.
Satavuotta ei kuulostanut varmaan haltijan korivissa miltään, mutta Lilyn korvissa se kuulosti ikuisuudelta... sata vuotta.. Ei Lily halunnut elää niin kauaa, ei ainakaan jos koko elämänsä saisi pelätä joutuvansa jonkun kaappaamaksi ja olla kokoajan huolissaan toisten puolesta (varsinkaan jos nämä eivät osanneet pitää suutaan kiinni oikeaan aikaan *köhköhBlackköh*).
"Onkohan Black kunnossa?" Lily kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, katsellen ovelle päin.
"Tottakai on, ellei sitten jonkun kurkkuun ole hypännyt.." Tomtom sanoi hiplaillen jälleen partaansa.

//ok ok!.. hello there... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Touko 2008, 16:55

Ophelia Aaron

Ophelia odotti kärsivällisenä vastausta samalla kun suki sukia hiuksiaan ja Tomtom puolestaan omaa partaansa. Lopulta Tomtom kertoi ettei tiennyt itsekään sen paremmin kuin hekään. Tämä toisaalta yllätti Ophelian, hänkun oli luullut Tomtomin tietävän Blackin toisesta puolesta enemmän mitä he... Mutta eipä tälläkään ollut mitään muuta kuin omien kokemuksien kautta. Ophelia oli hätkähtää siinä vaiheessa kun Tomtom huomautti, ettei Blackille kannattanut ärhennellä kun kohtaus olisi tulossa. Äkkiä Ophelian päähän tulvi ne kaikki kerrat kun Black oli kohtauksen saanut ja joka ikisellä kerralla, yleensä jompikumpi hänestä tai Lilystä, olivat sanoneet Blackille jotain kritisoivaa tai korottaneet ääntään syystä taikka toisesta.
Ophelia tunsi itsensä totaalliseksi idiootiksi, mutta nyökkäsi kuitenkin kun Tomtom neuvoi vielä ettei tälle kannattanut lähteä enempää kiukuttelemaan. Piti varoa tulevaisuudessa... Ophelialla oli kyllä aavistus jos toinen asiasta, mutta Blackin kohtauksia oli joskus vaikea ennustaa, varsinkaan kun he eivät aina ole olleet näinkään tietoisia Blackin toisesta puolesta. Nyt heillä oli käynyt tuuri kun Tomtom oli ilmestynyt ja hoitanut tilanteen ennenkuin se oli muuttunut rumaksi.

Noh, Ophelia ei asiasta enää mitään sanonut vaan hiljentyi kuuntelemaan Tomtomin -paljon iloisempaan aiheeseen siirtyen- tarinointia tämän toisen valtakunnan seikkailuista. Ophelia siis sivuutti Blackin tuonnemmaksi ja hymyili, useammassakin kohdassa naurahdellen kun Tomtom elehteli tarinan kerronnassaan. Ne muistuttivat hyvin paljon kuninkaan tarinoita, näin Ophelian korvissa, mutta silti sitä jaksoi kuunnella suurellakin mielenkiinnolla. Mitä Aaron teki? No uskokaa tai älkää, hän näin vasten omiakin odotuksiaan ei enää jaksanut vain seistä erillään muista vaan hakeutui seuraan, kuuntelemaan itsekin Tomtomin tarinointia kaiken maailman seilailuista ja merirosvoista. Ophelia ei itse ollut edes huomannut koska Aaron oli pöydänääreen heidän kanssaan istahtanut, mutta ei välittänytkään, varsinkin kun Ophelia saattoi nähdä pienen hymyn leviävän aina välillä Aaroninkin huulille ja jos Ophelialata kysyttiin, tämä oli myöskin pariin otteeseen naurahtamassa.

Tomtomin lopetettua yhden lukuisista tarinoistaan, Ophelia jäi hymyilemään tälle vanhukselle ja ajattelemaan kuinka pitkän iän tämä oli oikeastaan elänyt... Se kuulosti Opheliankin korvissa aivan mahdottoman pitkältä iältä ja tuntui melkein mahdottomalta kuvitella kuinka haltijat kykenivät elämään useampiakin satoja vuosia kun lohikäärmeet taas tuhansia! Aaron ei kiinnittänyt huomiota sadan vuoden ikään mitään vaan jäi vielä Tomtomin tarinoinnin lopetettua kuvittelemaan tämän mahtiponteisesti kuvailemia tilanteita hiljaa mielessään. Se taas toi mieleen hänen isoisänsä, jolla oli tapana tarinoida nuoremmalle hänelleen hyvinkin samankaltaisia tarinota, tosin enemmänkin sotarintamalle sijoittuvia, mutta hyvin samankaltaisia tarinoita kumminkin.
Ophelia käänsi katseensa Lilyyn kun tämä kysyi -varmaan lähinnä itsekseen- että oliko Black kunnossa? Ophelia alkoi miettimään samaa, mutta ei kuitenkaan osannut murehtia että tämä olisi kenenkään ohikulkijan kimppuun hyökännyt.
Ophelia nousi siis tuolilta jättäen Aaronin, Tomtomin ja Lilyn yhä istumaan ja katsahti sitten Tomtomiin kevyesti hymyillen.
"Käyn katsomassa miten hän voi, en usko että hän kimppuuni hyökkään jos olen niinkuin neuvoit." Ophelia sanoi ja lähti kävelemään ovelle. "Ei minulla olisikaan hänelle mitään huudettavana, tulen pian takaisin." Ophelia lisäsi vielä ja katosi kirjastonovelta pitkään käytävään.

Nyt he ehkä ymmärsivät Blackin tilaa paremmin ja Ophelia oli tosiaan Tomtomin piristävän tarinoinnin jälkeen sen verran kevyellä mielellä, että uskoi ihan hyvin voivansa mennä katsomaan mitä Black teki. Kyllä tämä oli varmaan rauhoittunut, eihän Aaronin ollut tätä ulkona pelkällä olemassaolollaan voinut ärsyttää, eihän? Ophelia saapui oleskeluhuoneeseen ja sieppasi matkalla itselleen yhden tuolin selkänojasta itselleen kaulahuivinsa ja tumppunsa, takkia hän ei sen paremmin lähtenyt päällensä pukemaan, tuskin hän niin kauaa ulkona viipyisi että sitä tarvitsisi.
Ophelia avasi ulko-oven ja samassa suuri valonsäteiden ryöpy iskeytyi Ophelian silmiin, sokaisten hänet hetkeksi. No, pian Ophelia kuitenkin tottui siihen ja astui kokonaan ulos jalkapohjien alla narskuvaan lumeen, tervehtien kohta sulkemansa oven vierellä näkemäänsä tummaa hahmoa pienesti poskipäitä kohottavalla hymyllä.

"Kaunis ilma tänään... Kuten se yleensä onkin. Nytkään ei näy taivaalla pilviä, saatika mikään mikä peittäisi auringon varjoon." Ophelia sanoi nojautaessaan selkänsä oveen ja katsahti pilvettömälle, valon täyttämälle taivaalle hymyillen, tarkoituksena puhua rauhallisia, jotain päinvastaista mikä saattaisi edellyttää Blackin kohtausta.
"En tiedä sinusta, mutta aina kun minua surettaa, ärsyttää tai raivostuttaa jokin, menen yleensä joko peiton alle ja pysyn siellä kunnes tunnen oloni paremmaksi... Tai sitten minä siivoan." Ophelia jatkoi, yhä taivaalle katsellen. Kyllä Ophelia käytti rukoilemistakin mielensä tasapainon yllä pitelemiseksi, mutta päätti jättää sen suosiolla nyt mainitsematta.
"Siivoaminen auttaa purkaamaan paineita." Ophelia lisäsi, ei hän tiennyt itsekään miksi siivoamisesta höpötti. Se kai johtui Lilyn 'ylimillä hyllyillä on pölyä'-kommentista, joka oli tilanteeseen nähden ollut erittäin hullunkurinen ja sivustakatsojasta ehkä jopa huvittavakin.
"Oletko koskaan kokeillut?" Ophelia sanoi vielä ja käänsi hymyilevän katseensa taivaalta nyt Blackiin, joka oli -näin alhaalta katsottuna- lähes yhtä korkea mitä itse taivaskin.

//....Aksu you heard him! Get down!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 17:51

Black, Lily, Tomtom

Lily katsahti Opheliaan kun tämä nousi ylös tuolilta ja sanoi menevänsä katsomaan Blackiä. Tomtom katsoi hymyillen Opheliaa, niin kauan, kunnes tämä katosi ovesta. Lily naurahti pienesti Ophelian viimeisen kommentin kohdalla, kun tämä huomautti ettei hänellä ollut edes mitään huudettava.
"Rohkea likka" Tomtom aloitti katsellen ovelle, hiplaten yhä partaansa "Minä en menisi lähelle Blackiä, jos hänellä olisi kohtaus.. yleensä passitin hänet pihalle rauhoittumaan ja yleensä hän purki kohtauksen riehumalla itsekseen pihamaalla, kunnes hän tuli nuutuneena takaisin sisälle ja pyyteli nöyränä anteeksi" Tomtom selitti kääntäen katseensa pikkuhiljaa Lilyyn.
Lily jäi hiljaa itseksensä miettimään.. Black oli kyllä aina pahoitellut kohtaustensa jälkeen, kai tämä oli sitten jäänyt Tomtomin ajoilta. Lily naurhati pienesti itsekseen ajatukselle, että Black oli pienenä poikana riehunut ja huutanut pitkin pihamaata ja kironnut kaikki maan ja taivaan välillä..

Black vilkaisi sivusilmällä ovelle joka aukesi ja ulos astui Ophelia. Black mietti jo hetken mitä hittoa papitar nyt tänne tuli, mutta kai tällä sitten oli jotain mielessä. Black odotti jo saarnaa äskeisestä, mutta Ophelia alkoi kehuman säätä? Black vilkaisi hieman kysyvästi alaviistoon Opheliaa, eikö tämä aikonutkaan saarnata? No ihan hyvä sinänsä, Blackillä olisi naksahtanut jos tämä olisi alkanut saarnaamaan.
Sitten tuli jonkin asteen saarnausta.. Black nosti katseensa takaisin pihamaalla pomppiviin ihmisiin, mutta kuunteli Ophelian puheita siitä, kuinka tämä purki kiukkuaan siivoamalla? Black kurtisti kulmiaan pitäen katseensa yhä eteenpäin suunnattuna, auttaisiko siivoaminen muka asiaa?! Siivoaminen oli.. no, se oli enemmänkin naisten hommaa, Black siivosi vain silloin kun oli pakko... ja silloinkin Black käytti taikakeinoja apunaan, jos hän jossain asiassa oli laiska, niin siivoamisessa.
Black pudisti päätään hitaasti Ophelian kysymykselle, katsellen eteensä kuin tyhjyyteen.
"Minulla on omat keinot purkaa vihaa... ja osa niistä on melko.. brutaaleja" Black sanoi hitaasti, tuijottaen eteensä kuin sokea, mutta lopulta siirsi katseensa hitaasti Opheliaan.
"Luulen että siivous ei siihen auttaisi" Black lisäsi, irrottautuen seinän vierestä ja käveli ovelle "Mennään sisälle, täällä on perhanan kylmä" Black sanoi pienesti hymähtäen.

Tomtom hiplasi yhä partaansa kun Black astui huoneeseen.. jälleen kerran Tomtom väänsi leveän hymyn kasvoilleen, mikä lähinnä sapetti Blackiä, vaikka tämä ei edes tiennyt miksi vanhus nyt hymyili. Black istui alas pöytään, sen enempiä puhumatta ja jäi tuijottamaan eteensä.. eikä edes vilkaissut Aaroniin.
"sehän meni äkkiä ohi" Tomtom huomautti ja Black vain murahti jotain epämääräistä vastaukseksi.
Lily oli pyöritellyt asioita mielessään ja sai aivan MAHTAVAN idean, nähdessään Tomtomin laukun!
"Tomtom.." Lily aloitti nostaessaan katseensa laukusta Tomtomiin "Sinähän voisit kuljettaa Aaronin laukussasi pois?" Lily kysyi, muistaessaan kuinka Tomtom oli hänet ja Ophelian kuljettanut huomaamattomasti pois haltijoiden piilopaikasta.
"Toki, mikäli se vain nuorelle herralle käy" Tomtom sanoi vilkaisten Aaroniin, nostaen kulmaansa kysyvästi.

// NEVAAAAAAAH!!!! MAKE ME! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Touko 2008, 21:15

Aaron Ophelia

Aaronkin oli jäänyt tuijottamaan Opheliaan kummastelevasti kun tämä oli vain ilmoittanut häippäsevänsä katsomaan velhoa. Miksi tämä tätä meni katsomaan? Vasta vähän aika sitten oli näyttänyt siltä kuin nämä olisivat olleet valmiita juoksemaan karkuun ennenkuin papparainen oli ilmestynyt ja käskenyt velhoa jäähylle. Tai mitä Aaron edes välitti? Ei hän ymmärtänyt näitä ihmisiä muutenkaan, varsinkaan Tomtomia jolle velho seuraavan mukaan niin nöyristeli.

Ophelia jatkoi vain hymyilemistään vaikka Black ravistelikin päätään hänen kysymykseen. Ei hän ollut uskonutkaan että Black siivoaisi missään muussa mielessä kuin että saisi paikat siistiksi... No, se oli yksi Ophelian keinoista, vaikka hänkin oli enemmän kuin kerran erehtynyt raivoamaan ääneen ja muiden kuullen... Mutta ei siitä sen enempää, Ophelia kyllä pyrki opimmaan kanavoitsemaan tunteitansa hieman paremmin. Blackin avasi suunsa, saaden Ophelian vaihtamaan hymynsä astetta kysyväksi kun tämä sanoi omaavansa muita keinoja vihansa purkuun. Lause päättyi sanaan 'brutaali' ja Ophelia uskoi varsinhyvin tietävänsä mitä Black tarkoitti... Mutta ei lähtenyt miettimään sitä, tärkeintä oli että Black oli nyt rauhoittunut eikä ollut ehtinyt teurastamaan missään ajassa ketään. Ophelia siirsi katseensa Blackin päänupista tämän silmiin, tämän siirtäessä katseensa häneen muttei vastannut mitään tämän seuraavan kommenttiin. Ei Ophelia kauheasti uskonutkaan että se Blackin tapauksessa auttaisi, ei siivous tai mikään muukaan kovin rakentava, niin valitettavaa että surullista kuin se olikin.
Sitten Ophelia nyökkäsi, luoden pienen hymyn taas kavsoilleen ja väistyi pois oventieltä, ulkona tosiaan alkoi olemaan melko kylmä niin vähällä vaatetuksella.

Ophelia käveli Blackin mukana takaisin kirjastoon, jättäen kaulahuivinsa ja lapasensa takkinsa luokse pimeään, vain takan ja soihtujen valaisemaan oleskeluhuoneeseen. Päästyään paljon valoisamman kirjaston puolelle, Ophelia käveli takaisin pöydänääreen, istahtaen samalle paikalle mistä oli noussutkin nyt hymyillen. Aaron oli vilkaissut ovelle kuullessaan käytävässä jo lähestyvät askeleet ja oli toisaalta yllättynyt nähdessään velhon tulevan takaisin jäähyltä, papitar kuin erotuomarina tämän sieltä hakien. No Aaron käänsi katseensa näistä kahdesta lähes yhtä nopeasti pois mitä oli näihin katsonutkin ja näytti jälleen omalta märehtivältä itseltään siinä kädet puuskaan ristittynä. Black oli kyllä rauhoittunut, mutta nurisi Tomtomille yhä mikä ei liennyt niinkään ihme, tämä oli aina näin Tomoderuwixia kohtaan. Ophelia katsahti Lilyyn tämän lausahtaessa Tomtomin nimen, saaden Aaroninkin vilkaisemaan tähän yli kulmiensa. Pian Ophelia siirsi tuppisuisen katseensa Tomtomin laukkuun ja sen jälkeen Tomtomiin itseensä, lveittäen lopulta leveän että toiveikkaan hymyn kasvoilleen; sehän oli suorastaan nerokas idea! Se oli toiminut ennenkin ja toimisi varmaan nytkin! Eivät ihmisvartijat varmaan sen tarkempia olleet kuin haltijat ja täällä ei kukaan -heidän lisäkseen- edes tietänyt Aaronista! Joten tätä ei tultaisi sen suuremmin kaipaamaankaan.

Aaronin reaktio poikkesi hyvin paljon Ophelian ja Lilyn reaktiosta. Ilme oli muuttunut tässä erittäin kulmienkohottelevan kysyväksi ja Aaron tunsi itsensä samantien pilkatuksi! Miten helkkarissa nämä olettivat että hän johonkin pieneen laukkuun mahtuisi!? Vaikka hänen veljensä saattoivat häntä rääpäleeksi joskus kutsua, ei hän nyt NIIN pienikokoinen kuitenkaan ollut ihan mihin tahansa mahtuakseen! Se oli tultu todistettua jo yrittäessään kapakan ikkunan kautta pakenemista. (Ja näin loppujen lopuksi, Aaron ei ollut tietoinen miten prinsessa ja papitar olivat heidän kylästään silloin aikoinaan paenneet)
"Mitä himputtia tuolla nyt tarkoitatte!? Paloitellakko meinaatte ja laukkuun sulloa?" Aaron ärähti, saaden Ophelian hätkähtämään ja nousemaan tuoliltaan hokemaan 'eijeijeitä' ja heiluttelemaan käsiään siinä samalla:
"Eijeijei! Ei se vitsi ole! Herra Tomoderuwixen laukkuun mahtuu vaikka puoli Cryptiä!" Ophelia lähti hätäisesti selittelemään, liioitellen ehkä laukun tilaa mutta tarkoitus olikin pitää Aaronin profiilia hieman matalammalla Blackin läsnäollessa.
"Joten kyllä sinäkin sinne mahdut! Lily ja minäkin mahduimme, joten sinut on hyvä salakuljettaa sitä kautta sitten pois, kukaan tuskin huomaakaan!" Ophelia jatkoi ja jäi odottamaan Aaronin reaktiota kuin paikalleen jäädytetty. Aaron oli jäänyt kulmat kurtussa mutta silmät suurina katsomaan papitarta kuin veitsellä huitovaa hullua.
No ei siihen neroa tarvittu arvaamaan että kääkän laukussa oli sitten jonkinnäköinen loitsu joka mahdollisti sen sisälle mahtumisen.
"Okei" Aaron vastasi lopulta kohuattaen olkapäitään, siirtäen katseensa sitten muualle ja samassa Ophelia istuutui takaisin alas paikalleen, huokaisten samalla helpotuksesta nyt toinen käsi rintakehänpäällä kuin suurempikin hätä olisi vältetty.
"Koska vanha herra suunnitteli lähtevänsä?" Aaron kysyi pian Ophelian alas istuuduttua ja siirsi katseensa kaukaisesta seinältä Tomtomiin nyt kai jokseenkin kysyvänä.

//*PAM*-*Kattokruunun ketju katkeaa katosta Ivyn ampumasta luodista ja iskeytyy alas lattiaan rymisten* W00T \,,/ //
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 06 Touko 2008, 13:59, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 21:56

Black, Lily, Tomtom

Black oli mulkaissut vihaisesti Aaroniin kun tämä oli lähtenyt ärhentelemään, mutta siirsi katseensa melkein samantien katseensa Opheliaan, kun tämä alkoi selittämään Aaronille paremmin laukun tilannetta. Lily oli jälleen Blackin mulkauksen myötä saanut melkein sydämensä ulos rinnastaan, mutta Ophelian selittelyjen myötä Black oli 'rauhoittunut' ja jättänyt aisan sikseen.. kinatkoon Ophelian kanssa (Aaron siis) jos halusi.
Lily nyökytteli Ophelian puheiden mukaan, pitäen suunsa kiinni, aivan kuin peläten Aaronia.. mitä pelättävää hänessä muka olisi ollut? Ei mitään.. Tomtom naurahti pienesti kun Aaron kutsui häntä 'vanhaksi herraksi'... oliko Aaronila loppu peleissä sanoa Tomtomia vanhaksi? Aaronhan itse oli Tomtomia 50 vuotta vanhempi, mutta siinä tapauksessa Tomtomilla ei ollut varaa sanoa Aaronia nuoreksi... no, periaate kysymys.
"tjaa, minä oikeastaan tulin tapaamaan Haraldia, joten heti kun olen hänet nähnyt niin lähdetään" Tomtom sanoi ja siirsi katseensa Lilyyn "Onko isäsi jo hereillä?".
"En tiedä.. luulisin, ainakin hän on heräilemässä" Lily sanoi koittaen arvoioda aikaa.
"No hyvä! Lähdempä samantien linnalle päin!" Tomtom sanoi hypäten ylös tuolilta ja lähti jo ovelle päin.
"Herra Tomtom, älkää puhuko isälleni raskaudestani! Tai siis kun hän ei.." Lily aloitti selittämään, miettien miten sen muotoilisi.. vähiten tässä kaivattiin sitä, että Tomtom menisi kajauttamaan Kuninkaalle, että hänen tyttärensä olisi raskaana haltijoiden kunikaalle!
"Hän ei tiedä että Aran on lapsen isä?" Tomtom kajautti laskien huoneeseen epämiellyttävän pitkän hiljaisuuden. Black peitti kasvonsa kämmeneensä ja huokaisi syvään.. tämä itseasiassa oli se mitä Black Tomoderuwixilta odottanut.
"Niin.. hän ei tiedä sitä ja olisi erittäin hyvä jos ei saisi tietääkkään" Lily sanoi lopulta saatuaan ajatukset kasaan ja vilkaistuaan sivusilmällä Aaroniin.
"Oh, älä huolehdi, en minä sitä isukillesi kerro" Tomtom sanoi hymyillen ja lähti hiipparoimaan linnalle päin.

"tuo nyt oli jo arvattavissa..." Black mutisi Tomtomin poistuttua, hieroen etusormillaan ohimojaan.
"no.. niin kai.." Lily sanoi, ei hän oikeastaan voinut varmaksi sanoa mikä oli oletettavaa Tomtomilta ja mikä ei.. ei hän loppujen lopuksi tiennyt edes paljoakaan Tomtomista.

// UAAAAGH! *Mätks* auauauauauauuuuuu D': //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Touko 2008, 22:19

Ophelia Aaron

Ophelia kiitti tässä tapauksessa luojaa ettei Aaron ollut mennyt möläyttämään mitään 'vanhaa herraa' epäkohteliaampaa, Tomtomkun onneksi näytti ottavan sen melko hyvin ja Black ei onneksi kiinnittänyt pahemmin edes huomiota. Seuraavaksi Tomtom kertoikin tulleensa tapaamaan Haraldia, joten tämä tekisi lähtöä sitten kun olisi tämän tavannut. Ophelia nyökkäsi tähän, hän oli jo vähän aikaa miettinytkin sitä että oliko Tomtom tullut tapaamaan heidän lisäksi myöskin kuningasta. Aaron pysyi hiljaa, se kuulosti niin luonnottomalta että tämä papparainen ravasi tuosta vain ihmisten ja haltijoiden kuninkaiden välillä, kattasiko puolueettomuus niinkin paljon? Pisti ärsyttämään, vaikkei mitään kunnon, sanoiksi pistettävää syytä ollutkaan.
Ophelia siirsi katseensa Lilyyn kun Tomtom kyseli paremmin tältä tämän isänsä heräämisiä. Se nyt tiedettiin että kuningas nukkui yleensä pitkään, joten Ophelia ei yhtään ihmetellyt vaikka tämä vetelisi yhä sikeitä sänkynsä pohjalla, mutta Lily arvioitsi tämän olevan vähintään jo heräilemässä.
Siinä samassa Tomtom nousikin paikaltaan, ilmoittaen tekevänsä lähtöä linnalle, mutta ei kerennyt kauaksi kun Lily avasi suunsa ja pyysi tätä olemaan puhumatta tämän raskaudesta tämän isälle.Aaron katsoi tässä kohtaa Lilyyn kuin idioottia, kai tämän isä nyt tiesi että tämä raskaana oli! Senhän nyt näki tästä niin selv-- Ja Tomtom kajautti ilmoille sen yhden ja lähes ainokaisen asian mitä tämän ei todellakaan olisi saanut ääneen sanoa! Pysäyttäen Aaronin tajunnan nyt lähes kokonaan ja jähmettäen Ophelian paikalleen kuin jäykkäkouristuksen saaneen. Osaksi siksi, koska Ophelia ei halunnut kuulla että Lily olisi Aranille raskaana ja vielä suuremmalla syyllä siksi, koska Aaron, jolla oli häntäkin korvia iskevämpi kuulo, sattui istumaan juuri nyt siinä samaisessa huoneessa missä hekin!

Aaronkin oli jähmettynyt paikalleen, jääden tuijottamaan ilmeettömänä eteensä ja kuuntelemaan päänsä sisälle jäänyttä kaikua siitä että prinsessan kantama lapsi olisi Aranin..? Ei siis velhon...? Vaan Aranin..? Ei velhon?! Ei voinut olla totta! Tätäkö Art niin peitteli? Tätäkö hän ei ollut suostunut hänelle kertomaan? Tämänkö takia nämä olivat silloin meneet tapaamaan prinsessan seuruetta vaikka oltiin huhuiltu koko Cryptiä riepottelevasta lumimyrskystä?!
Mitä enemmän Aaron ajatteli sitä leveämmin hän alkoi hampaat irveessä irvistämään, tuntien sisimmissään sen kuinka tulisi räjähtämään nauruun ihan minä hetkenä hyvänsä!
Ophelia ei voinut yhäkään uskoa että Tomtom oli tosiaan ollut niin tomppeli ja mennyt sanomaan sen ääneen...! Ja siksi kaikki joka oltiin sen jälkeen sanottu, meni hyvin paljon ohi sekä häneltä että Aaronilta.

Ophelia siirsi katsettaan hitaasti ensin Lilyyn ja Blackiin, jääden sanomatta näille kuitenkaan mitään, ei hän keksinyt sanoja ja vilkaisikin sitten varoen Aaroniin... Aaron oli painanut otsansa lähes kiinni pöydänpintaan, hytkyen pidättelemästään naurusta ja siitä voiton tunteesta että oli saanut selville tällaisenkin asian ilman että Art olisi hänelle kertonut!
"A-Aaron..?" Ophelia kysyi tätä arastellen nimeltä nyt nähdessään tämän siinä nauruaan pidättelemässä, ojennuttaen kättäänsäkin tätä kohden, mutta vetäisi sen hyvin nopeasti, säikähdyksestä säpsähtäen takaisin kun Aaron suoristikin selkänsä nopeasti vasten tuolin selkänojaa ja nosti katseensa kattoon, kajauttaen ilmaan hyvin kovan ja kuuluvan naurunsa jota hänen oli mahdoton enää pidätellä.
"Siinäkö kaikki?! Lapsi ei olekaan velhon? Prinsessa onkin raskaana Aranille?! Ei voi olla totta!" Aaron nauroi rääkyvään ääneen, kädet vatsanympärille kiedottuna ja lähti laskemaan kasvojaan yhä alemmas vain pöydän puoleen, hiljentäen samalla nauruaan mutta hytkyen yhä ylitsevuotavasta huvittuneisuudesta, tässäkö kaikki? Aaron ei todellisuudessa tiennyt mitä asiasta ajatella, joten hän nauroi, leimasi jutun yhdeksi suureksi vitsiksi. Ei hän osannut välittää ketä oli seuraava kruununperijä, ei hän ymmärtänyt sen päälle juuri nyt ollenkaan, tajunnut edes kysyä mielessään syytä siihen miksi Prinsessa ylipäätänsä oli raskaana heidän kuninkaalleen.

//..... *ojentaa laastarin*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2008, 22:43

Black, Lily

Lily tuijotti ovea yhä, nähden sivusilmällä kuinka Black hieroi ohimojaan ja Aaron oli laskenut kasvonsa vasten pöytää. Jälleen kerran Lily tunsi suurta tarvetta hakata Arani maan alle ja repiä tältä raajat irti.. olihan se melko raakaa, kun prinsessa sitä ajatteli, nuo kuvitelmat olivat enemmänkin Blackin hommia. Black tosin keskittyi juuri nyt manaamaan Tomtomia, kunnes havahtui todellisuuteen Aaronin räkätykseen. Tuo sama räkätys sai Lily hätkähtämään ja melkein kyynelehtimään, tosin juuri nyt Lily ei halunnut itkeä, hän oli liian vihainen itkeäkseen.
Aaron toisti itsestään selvyydet kuin olisi juuri ratkaissut suurenkin arvoituksen ilman apuja ja jatkoi sitten nauramista kuin olisi kuullu vuosisadan vitsin.
Black katsoi murhaavasti haltija poikaa, ollen valmiina hyppäämään tämän kurkkuun minä hetkenä hyvänsä... ja olisi hypännytkin ellei juuri oisi syönyt pillereitään. Mitä nauramista siinä oli?! Lily katsoi järkytys/viha katseella Aaroniin kuin saastaiseen elukkaan, nousten ylös tuolilta ja käveli tämän viereen, kiskaisi Aaronin kasvot ylös ja läimäytti tätä poskelle niin että kaikui!

Black katsoi hetken aikaa hämillään Lilyyn, mutta nousi samantien ylös kun Lily tarrasi uudemman kerran Aaronin kaulukseen kiinni ja kumartui tämän puoleen.
"Onko tämä sinusta hauskaa?! ONKO TÄMÄ HAUSKAA?! Koitappa nauraa samalla kun vihaamasi mies raiskaa sinua ja saa siitä samalla jonkinmoiset kiksit vaikka huudat ja potkit kuin olisit kuolemassa! KOITAPPA NAURAA SILLOIN!! JA USKO POIS, SE SATTUU!!" Lily huusi täyttä kurkkua päästäen lopulta irti Aaronista ja peruutti kauemmaksi, peittäen kasvonsa ja alkoi kiljumaan, muistellessaan sitä yötä..
Black oli astetta järkyttyneempi Lilyn puheiden jälkeen, eikä osannut muuta kuin tuijottaa itkevää Lilyä, joka pian lähti nopein askelin pois huoneesta, peitellen yhä kasvojaan. Black oli suoraan sanottuna sanaton... ja seisoi tumput suorina paikallaan, katsellen ovelle. Olisiko pitänyt mennä perään? Vai olisiko pitänyt tappaa Aaron? Vai olisiko ensin pitänyt tappaa Aaron ja sitten mennä perään?
Itseasiassa Blackin ei tehnyt mieli edes lyödä Aaronia... ei nyt, ehkä myöhemmin.

Lily oli juossut Blackin asunnon puolelle, tämän makuuhuoneeseen ja suoraan sanottuna sortunut sängyn viereen, nostaen kätensä sängyn päälle ja itki vasten sen lakanoita, vuodattaen taas pitkästä aikaa oikein kunnolla kyyneleitä.. kai sitä joskus sai purkaa kaikki paineensa?

// ò.ó //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Touko 2008, 15:42

Aaron Ophelia

Ophelia oli jähmettynyt paikoilleen katsomaan myöskin järkyttyneenä Aaroniin joka oli yks kaks vain kajauttanut ilmoille naurunsa ja sen minkä he jo varsin hyvin tiesivät, mutta jonka hän oli itse vasta saanut selville, kiitos Tomtomin. Ophelia havahtui kääntämään kasvonsa Lilyyn vasta kun tämä nousi tuoliltaan, käveli Aaronin luokse, tarrasi tätä kiinni kauluksesta ja läimäytti niin että korvissa soi! Aaron oli tyssäyttänyt naurunsa jo huomatessaan prinsessan tulon ja alta sekunnin Aaron sai tuntea jokseenkin kuristavahkon otteen hänen paitansa kauluksesta, ehtimättä kunnolla edes reagoimaan mihinkään kun hänen kasvonsa käännähtivätkin prinsessan suunnalta nyt voimakkaasti sivulle tämän kämmenen iskun voimasta. Aaron oli hetken aivan pihalla, tuntematta kunnolla edes kipua jonka läimäytys oli hänen -nyt punertavassa- poskessaan aiheuttanut.

Aaron käänsi kasvona jokseenkin yllättyneenä että järkyttyneenä takaisin Lilyyn, pidellen toisella kädellään nyt kipeältä tuntuvasta poskestaan kiinni ja tuskin ehti edes ajatuksiaan kunnolla kokoamaan kun prinsessa olikin tarrautunut uudestaan kiinni hänen kauluksestaan ja räyhäsi hänelle nyt täyttä kurkkua. Aaron ei tiennyt sinä aikana mitä ajatella, äsken hän oli nauranut ilman sen suurempia vaikeuksia, mutta nyt häntä ei naurattanut sitten ei yhtään! Lily räyhäsi hänelle aikansa, eikä Aaron kunnolla heti edes tajunnut kaikkea tämän sanomisista. Lopulta Lily päästi hänestä irti ja Aaron jäi katsomaan järkyttyneenä, yhä kiinni punaviiruisesta poskestaan kiinni pidellen kun Lily peruutti hänestä, alkaen lopulta huutamaan ja itkemään, poistuen sitten huoneesta, sen verran Aaron kykeni omalta, sinä hetkiseltä järkytykseltään käsittämään.

Ophelia oli heittänyt molemmat kämmenensa suunsa eteen jo silloin kun Lily oli mennyt Aaronia läimäisemään ja räyhäämään tälle tämän nauramisesta. Opheliakin jäi siis yhtä järkyttyneenä katsomaan Lilyn perään mitä Black tai Aaron, saamatta hetkeen sanaakaan suustaan asiaan liittyen. Lily itki... Ophelian sydäntä puristi kun Lily itki! Ja nyt hänkään ei ollut kerennyt tekemään mitään tämän hyväksi kun tämä oli ehtinyt poistumaan itkien Blackin kirjastosta. Ja olisiko Ophelia pystynytkään..? Ophelia kun ei loppujen lopuksi kunnolla voinut edes Lilyn tilaa ymmärtää, ei vaikka kuinka yritti asettaa itseään tämän asemaan. Ophelia nousi tuolilta ja käänsi katseensa ovelta Aaroniin, silmät syystä jos toisesta kyynelehtien ja näytti siltä että olisi voinut räjähtää räyhäämään tälle minä hetkenä hyvänsä.
Aaronin katse oli suuntautunut pöytään, toisen käden sormenpäät hänen poskipäätään välillä painellen, korvissa pitkään soinut läimäytys tuntui yhä hänen poskellaan. Ja jos oikein katsoi, Aaronin molemmissa silmäkulmissa saattoi nähdä parin katumuksen, silmiä kostuttavaa kyyneltä. Kyllä, Aaron katui, kyllä hän sellaisenkin tunteen omasi, eikä se ollut ollenkaan mukava tunne..! Aaron puri hammasta, näyttäen muuten hyvin vihaiselta, vaikkei tiennyt kunnolla mistä tai kelle oli vihainen.

Ophelia huomasi tämän, näki ettei tämäkään enää niin iloinen 'teostaan' ollut ja jäi siksi puremaan hammastaan ja puristelemaan nyrkkejään. Ja vaikka hänen tekikin mieli lähteä haukkumaan tämän lyttyyn, hän ei tehnyt sitä. Ophelia nieli siis kiukkunsa, käänsi katseensa tästä pois ja käveli sitten Blackin vierelle, nykäisten tätä hihasta ja katseli jälleen ovelle josta Lily oli vasta hetki sitten itkien poistunut.
"Siitä on jo puolivuotta... Etkö voisi saada häntä unohtamaan...? Sitä mitä silloin tapahtui." Ophelia kysyi kankealta kurkultaan, eikö Black voisi saada Lilyn unohtamaan? Silloin Lily ei enää itkisi.

Ophelia olisi toisaalta halunnut mennä Lilyn perään, mutta ei uskaltanut, nyt kun hän ei osannut sanoa halusiko Lily olla yksin vai ei...

//ó_ò?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron