Uusi Elämä. part.2

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Uusi Elämä. part.2

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2008, 15:47

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 4&start=15

Black, Lily

Univelkoja.. Black naurahti pienesti ja kohotti olkapäitään. Ei häntä ollut väsyttänyt ennen kuin hän lääkkeet oli napannut, mutta jätti tuon pikku seikan mainitsematta, turhaan hän Opheliaa huolestuttaisi moisilla sivuseikoilla.
Tosin hän oli koko ajan valumassa pöydän alle, joten ehkä oli syytä mennä nukkumaan hetkeksi. Lopulta Black nousi ylös ja vilkaisi Opheliaan.
"menen hetkeksi nukkumaan.. herätä minut viimeistään kun Lily tulee, ok?" Black sanoi ja käveli sen jälkeen makuuhuoneeseensa ja rojahti sängylle. Ei kulunut edes viittä minuuttia, kun hän jo veti sikeitä. Onneksi Black ei ollut kuorsaaja tyyppiä, se olisi ollut jo liian noloa.
Anton tuhisi kiltisti itsekseen, välillä äännähdellen epämääräisesti, aivan kuin nähden unta. Aika kului... hitaasti ja varmasti, tai no, sekin oli suhteellinen asia, menikö aika nopeasti vai hitaasti. Blackillä eikä liioin Antonillakaan ollut ajan tajua juuri nyt, kun kumpikin veti sikeitä. Tosin pian Anton heräsi. Hän avasi pikku silmänsä uudestaan ja katseli ympärilleen kuin odottaen ihmettä. Lopulta hän näki Ophelian ja alkoi jokeltamaan innoissaan, nyt pikku vauva jo tunnisti kasvoja.

Hetken päästä ovi avautu ihtaasti ja Lily luikahti sisään, sulkien oven perässään. Kävely oli vielä hieman vaikeaa - ja kivuliasti - hänelle, mutta ei hän kauempaa jaksanut sängyssä maata ja esittää surun murtamaa isälleen. Kuningas oli käynyt jo hänen luona, ollen yhtä surullinen mitä Lily oli esittänyt. No, eistys oli mennyt täydestä eikä kukaan epäillyt mitään, homma toimi!
"Hei" Lily sanoi kävellessään peremmälle ja samassa Anton alkoi armottoman jokellus nauru kohtauksen kun kuuli äitinsä äänen! Lily hymyili levesti ja käveli Antonin luokse, ottaen tämän syliinsä ja halasi pikku poikaa joka jo innolla kosketteli äitiänsä pikku kätösillään.
"Missä Black on?" Lily kysyi Ophelialta, samalla kun istui nojatuoliin Anton sylissään. Jälleen tuli armoton nauru jokellu kohtaus, kun Lily puhui.. Anton tosiaan piti äitinsä äänestä näemmä.
Lily hymyili jälleen erittäin leveästi Antonille joka pällisteli yhä maailmaa ja jokelteli itsekseen, tunkien melkein kaiken suuhunsa mitä sai käsiinsä. Tosin tähän asti ainoa asia mitä pikku poika oli suuhunsa tunkenut, oli kapalon reunat. Lily siirsi hiuksiaan taaemmas, ettei Anton niitä alkaisi repimään saatika suuhunsa tunkemaan.

// suuri ja viisas Aksu siirsi pelin, ugh. HEIL MEEE!! \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Kesä 2008, 05:14

Ophelia

"Hyvä on" Ophelia vastasi kun tämä otti hänen kehoituksestaan vaarin ja pian tämä olikin kadonnut oman makuuhuoneensa oven taakse vetelemään hirsiä. Ophelia hymähti oven sulkeuduttua, vilkaisi alas koisivaan Antoniin ja käveli sitten yhdelle nojatuoleista. Nyt oli hiljaista... Hyvin hiljaista. Suorastaan rauhallista. Black mitä aravattavemmin nukkui, Anton nukkui hänen sylissään ja tästäkin kuului vain joitai pieniä äännähdyksiä joka kieli pikkuisen vauvan näkemistä unista. Ophelia otti tuolilla vähän lunkimman asennon, nostaen jalat tuolille ja kietoi varoen kätensä Antonin ympärille jottei tämä vahingossakaan tipahtaisi hänen käsistään lattialle. Häntäkin väsytti, ei paljoa, mutta väsytti kuitenkin ja nojatuoli jossa hän suunnilleen nyt makasi -kun kukaan ei nähnyt- oli vielä tarpeeksi pehmeä niin pian hän itsekin oli vaipunut kevyeeseen uneen, antaen näen samalla itselleen vapauden olla ajattelematta mitä seuraavaksi saatika lähitulevaisuudessa tulisi tapahtumaan...

Ophelia ei osannut arvioida mitä kello oli kun heräsi omilta pieniltä päivänokosiltaan Antonin iloiseen jokelteluun, tämä oli onneksi pysynyt sylissä, varsinkin kun Ophelia oli mennyt nukahtamaan vähän kevyistä unista syvemmälle.
"Hei..." Ophelia tervehti hymyillen nyt piretänä ja onneksi iloisen oloista Antonia. Ophelia hieraisi toisella kädellä yhä unista silmäänsä ja suoristi ryhtinsä nojatuolilla, hänellä ei ollut hajuakaan siitä kauanko hän oli kerennyt nukkumaan, ehkä puolisentuntia, ehkä jopa tunnin. Lilyä saatika Blackia ei näkynyt vielä missään... No ei se toisaalta vielä haitannut kun Antonkin oli nyt niin reippaalla päällä, ehkä tätä oli loppujen lopuksi vain väsyttänyt..?
Juuri kun Ophelia oli ajatellut ettei se haitannut ettei Lily vielä ollut paikalla, ovi avautui, päästäen pimeyden karkoittavan valon Blackin taloon kunnes pitkähkön oloinen hahmo astui sisään ja sulki oven perässään, muuttaen huoneiston jälleen yhtä pimeäksi mitä se alunperin olikin..
"Lily..!" Ophelia hihkaisi varovaisesti, nousten tuolilta samalla kun Anton lähti vimmatusti jokeltamaan ja nauramaan Lilyn äänen kuultua. Ophelia päästi puolittaisesti unisen naurahduksen ja ojennutti Antonin Lilylle, nyt ainakin hänen kätensä saisivat levätä... Ja ennenkun Ophelia itse ehti kysymään miten Lilyllä oli mennyt, tämä kysyi missä Black oli.
"Hän meni lepäämään kun häntä väsytti, joten lupauduin katsomaan Antonin perään siksi aikaa. Tosin Antonkin oli kerennyt jo hetkeä aikaisemmin nukahtamaan että tuli niin hiljaista että taisin nukahtaa jopa itsekin." Ophelia kertoili tapahtumia ehkä yhä hieman unisen oloisena naurahdellen, muistaen sitten sen mitä oli luvannut Blackille.
"Ai niin!" Ophelia päästi suustaan ja käveli Blackin makuhuoneen ovelle, koputti oveen vähän normaalia kuuluvammin ja raotti ovea ihan pieneksi rakoseksi.
"Black! Lily tuli nyt!" Ophelia hihkaisi ovenraosta, odottaen kuulevansa edes jotain elonmerkkejä säkkipimeästä huoneesta kunnes kääntyi takaisin Lilyn puoleen, kädet seläntakana hymyillen.
"Kaikesta päätellen kaikki meni hyvin?" Ophelia esitti arvionsa. Lily ei ainakaan näyttänyt mitään merkkejä siitä että heidän valheensa olisi paljastunut hänen isälleen jonka kautta oltaisiin taas saatettu viettää hirttäjäisiä vähän useammankin henkilön kohdalla.

// AVE! \o //
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2008, 14:06

Black, Lily

Black veti vielä sikeitä kun heräsi hätkähtäen Ophelian hihkaisuun oven raosta. Hän ei sanonut mitään vastaukseski vaan nousi hitaasti istumaan sängyn reunalle hieroen takaraivoaan. Nyt hänen päätään jomotti. Voiko päivä tästä huonommaksi mennä? Ei kai, paitsi nyt jos tulisi haltijat ja pistäivät koko paikan maan tasalle. Black jäi vielä hetkeksi hieroskelemaan takaraivoaan ja miettimään asioita, samalla kun heräili.
Lily piteli Antonia sylissään ja silkutteli etusormellaan tämän nenän vartta ja poskia.
"Kyllä, kaikki meni hyvin. Isä uskoi kaiken... tosin se oli sydäntä murtavaa kertoa sellaisia valheita. Anekin tietää jo.. mutta hän ei osannut suhtautua asiaan niin raskaasti, hän vain kyseli missä lapsi on ja minne lapsi oli mennyt." Lily selitti.
Olihan se ollut rankkaa kertoa isälleen että lapsi oli kuollut, kuningas kun oli niin innoissaan asiasta ollut. No.. seuraavan kerran kun Lily tulisi raskaaksi, lapsi tulisi olemaan Blackin ja sen lapsen Lily aikoi maailmaan tuoda! Olihan Lily ollut jo kerran Blackille raskaana, mutta siinä ei ollutkaan niin onnellista loppua.. kiitos Benin.
Mutta nyt Lily ei osannut olla surullinen kun hänen sylissään oli maailman ihanin nyytti! Näin Lilyn mielestä ainakin. Vaikka Antonin isukki nyt ei ollutkaan maailman ihanin.. nyt piti vain toivoa ettei poika tullut isäänsä tavoiltaan, ulkonäkö nyt ei niin paljoa haitannut.. KYLLÄ! Lily piti Arania tavalaan komeana, mutta siihen se jäi!

Black kömpi lopulta ylös sängystä ja käveli oleskeluhuoneeseen. hän hymyili ERITTÄIN pienesti nähdessään Lilyn, mutta päätti pysytellä kauempana Antonin takia.
"Huomenta. Olit ilmeisesti nukkumassa?" Lily kysyi Blackiltä joka nyökkäsi nopeasti istuessaan pöydän ääreen, hieroskellen yhä päätään.
"Vesti on lähtenyt Aranille" Lily aloitti mennen suoraan asiaan "Tällä kertaa se ei ole kirjallinen, viestinviejä saa viesti tänään perille. En sitten tiedä kuka viestin vie, mutta sain kuulla että tämä menee hevosella ja on jo iltapäivän aikoihin saanut viestin Aranil--"
"Olisiko siis mahdollista päästä eroon tuosta jo tänään?" Black kysyi keskeyttäen Lilyn, joka mulkaisi vihaisesti Blackiä.
"Olisi periaatteessa, mutta minua ei niin kovasti huvittaisi mennä illalla metsään!" Lily vastasi, muistellen mitä viimeksi oli käynyt. Jotenkin tuntui turvallisemmalta mennä päiväsaikaan...
"Mutta se olisi turvallisempaa kaikkien kannalta!" Black aloitti nousten ylös "silloin kukaan ei ainakaan seuraisi ja pääsisi liikkumaan hämärän turvin. Metsässäkään ei liikkuisi enää partioita tai ketään muutakaan... siinä on tietysti omat riskinsä - sen saimme jo kokea viime kerralla - mutta muuten se on turvallisempaa, kuin keskellä päivää liikkuminen. Lisäksi päiväsaikaan meitä kaikkia tarvitaan jossain! Ophelialla on omat työnsä ja minulla omani" Black lopetti pitkähkön puheen vuoronsa ja jätti huoneen hiljaiseksi, mitä säesti vain Antonin pieni tuhina.
"Olet oikeassa.." Lily aloitti lopulta siirtäen katseensa Blackista Antoniin "mutta en vielä haluaisi luopua hänes--"
"Älä edes ajattele noin! Lapsi ei jää tänne, älä kiinny häneen" Black sanoi.
Lily tiesi että Black puhui järkeä, mutta se oli niin pirun vaikeaa päästää irti...

// \o/ aaaaaaveeee maariiiiiIIiiaaaaa! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Kesä 2008, 20:19

Ophelia

Ophelia sai vain aikaiseksi nyökätä Lilyn puheiden jälkeen. Olihan se helpottavaa kuulla että kuningas olisi uskonut kaiken ja että Anemone oli yhä liian nuori ottamaan tapaamattoman pikkuveljensä kuolemaa kovinkaan raskaasti.
"Se on hyvä..." Ophelia sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja vilkaisi yläviistoon kun ovi hänen vierellään avautui ja Black astui -lievästi unisen näköisenä- oleskeluhuoneeseen. Ophelia hymyili jälleen pienesti kun Lily toivotti Blackille hyvät huomenet ja kun tämä itse meni istuutumaan öydän ääreen. Niin, voisihan sitä itsekin istuutua, mutta seinänvierustalta näki parhaiten molemmat eikä Opheliaa seisominen haitannut, äskenhän sitä vasta oltiin nojatuolissa nukuttukki. Ophelia siirsi katseensa Lilyyn kun tämä ilmoitti viestin jo lähteneen. Viestin veisi viestinviejä ja Aran saisi tietää lapsen syntymästä iltapäivään mennessä. Näin Lilyn sanoista oli helppo tulkita ennenkuin Black kerkesi keskeyttämään ja sai osaksi Lilyn vihaisen mulkauksen että Ophelian Blackin sanavalintoihin tyytymättömän katseen.
Ophelia katsahti takaisin Lilyyn, olisi siis mahdollista viedä Anton Aranille jo tänään, mutta kuten Lilyä, Opheliaakaan ei houkutellut mennä illalla enää metsään, johtuen viimekerrasta joka otti paikkansa noin neljä kuukautta sitten. Sitten Black nousi tuolilta, saaden tietenkin Ophelian katseen nousemaan Lilystä tähän. Sekin lieni totta että pimeellä olisi toisaalta turvallisempaa... Tarkoittaen nyt lähinnä partioita ja sitä että heitä tarvittiin päiväsaikaa töissä.

Ophelia jäi hiljaa, miettimään asiaa hetkeksi itsekseen samalla kun Anton tuhisi rauhallisesti omiaan. Black oli oikeassa, niin Lilykin sanoi mutta lisäsi ettei haluaisi vielä luopua Antonista. Tähän Black mitä arvattavemmin sanoikin ettei tämän kannattanut kiintyä siihen, se ei tulisi jäämään, niin kylmältä kuin se kuulostaa saattoikin. Ophelia oli vielä hetken hiljaa, miettien mahdollisuutta siihen ettei Lilyn tarvitsisi luopua Antonista niin pian, vaikka se tekisin hyvästeistä sitten... No ei Ophelia osannut sanoa, mutta jokin kertoi että ei siitä haittaa olisi, ehkä Lilyllä olisi jopa helpompi päästää irti.
"Black, olet oikeassa että pimeän tuvin kulkeminen olisi meille kaikille turvallisempaa, mutta Lily vasta synnytti ja valehteli isälleen ja Anemonelle Antonin kuoleman. Enkä pitäisi sitä niinkään hyväksi Lilyn terveydelle lähteä liikkeelle niin pian. Joten jos välttämättä haluat päästä Antonista eroon mahdollisimman pian, niin ehdotan lähtöä vasta huomenna kun alkaa hämärtämään. Päiväsaikaan olisi tosiaan liikaa riskejä ja toisinkuin minä, sinä et niin helpolla pystyisi selittämään poissa oloasi kuninkaalle." Ophelia sanoi oman näkökantansa asiaan ja katsahti sitten Antoniin ja käveli tämän ja Lilyn eteen.
"Sitä paitsi, minulla on yhä velvollisuus kastaa Anton. Jos Lily sitä vain yhä toivoo?" Ophelia lisäsi vielä ja hymyili katsellen yhä alas Antoniin. Opheliasta alkoi tuntumaan että häntäkin tulisi pientä nyyttiä ikävä.

// DDDDDX GEZUZ IT IS! //
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2008, 20:47

Black, Lily

Blackistä tuntui taas että koko maailma olisi ollut häntä vastaan kun Ophelia avasi suunsa. Lilystä se tuntui vallan mainiolta idealta lähteä vasta huomenna, hän saisi sentään vähän aikaa olla poikansa kanssa! Ja lisäksi kastaminen! Lily nyökkäsi Ophelian kysymykseen, hän todellakin halusi että Anton kastettiin! Black ei näyttänyt olevan niinkään innoissaan siitä ideasta, mutta pysyi hiljaa.
"totta kai Anton kastetaan!" Lily lisäsi, silkuttaen Antonin poskea.
"Ja miten ajattelit saada hänet kappelille ilman että kukaan huomaa? Vaikka tekisitkin sen pimeällä, vartijoita olisi siltikin liikaa linnan muureilla ja pihalla, et voisi mitenkään päästä edes niin lyhyttä matkaa huomaamatta... ja minä en tuota ala enää kuljettamaan viittani alla, se kerkesi jo heittämään laatat kaavulleni" Black kysäisi näin ohimennen, aivan kuin yrittäen säästää Antonin kastamiselta.. tai no, mitä Black välitti mitä Lily ja Ophelia päättäisivät tehdä Antonille? Eihän se asia hänelle kuulunut.
"En ajatellutkaan viedä häntä sinne.. kasteen voi tehdä täällä, eikö niin?" Lily sanoi vilkaisten Opheliaan.
Black naurahti vaivautuneesti ja näytti suoraan sanottuna hieman pelästyneeltä. Hän selvitti kurkkuaan hetken aikaa, kunnes avasi suunsa.
"Täällä?! Et ole tosissasi! Tänne et tuo mitään pyhää saatika tee mitään pyhiä rituaaleja! Sehän olisi sama kuin tökkisit minua miekalla!" Black sanoi. Olihan hän yhä vampyyri, eikä häntä pahemmin viihdyttänyt ajatus pyhästävedestä taikka muustakaan uskonnollisesta kamasta.. jos totta puhutaan, raamatunkin lukeminen oli melko masokistista hommaa aina silloin tällöin, mutta kyllä hän sitä oli lukenut!
"sinä voit siksi aikaa mennä muualle" Lily sanoi lyhyesti sen enempää Blackin nurinoihin reagoimatta. Black vain tuhahti itsekseen ja tyytyi siihen... kai sen sitten voisi täällä tehdä, mutta Black ei todellakaan tulisi olemaan paikalla.. toisaalta, olisihan se mukava nähdä miten kaste tapahtuu..
"voisiko sen tehdä nyt samantien?" Lily kysyi nostaen katseensa jokeltavasa Antonista Opheliaan.

// holyyyy ssssssshit! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Kesä 2008, 17:34

Ophelia

Ophelia hymyili iloisesti kun lily hihkaisi että totta kai Aaron kastettaisiin. Ophelia hoitaisi kasteen oikein mielellään, sitä kun ei päässyt kovin useasti tekemään. Kyläläiset varautuivat ennemminkin kylän pappiin kuin nuoreen tyttöön. Ei nyt unohdeta että Ophelia on saanut niinkin korkean asemansa parantavien ja suojelevien voimiensa ansiosta, vaikka Ophelia hoitikin työnsä lähes moitteettomasti. Tai sitten kyläläiset uskoivat ettei hovin papitarta pitänyt sellaisilla 'pikkuasioilla' häiritä. Sääli, Ophelia ei pitänyt sellaista kuin uuden elämän kastaminen kristityksi niinkään pieneksi asiaksi....
Ophelia käänsi katseensa kysyänä Blackiin kun tämä lähti vetämään pulttia siitä ettei Antonia voitu kappelille kuljettaa ja että hän ei ainakaan ollut tätä enää kuljettamassa. Ophelia pysyi vaiti, miettien asiaa kunnes Lily kysyi etteikö kastetta voitu suorittaa Blackin luona...?
"Kyllä" Ophelia vastasi nyökäten.
"Kasteen voi suorittaa paikasta riippumatta." Ophelia jatkoi miettien että Kasteen tosiaan pystyi - näin periaattessa- hoitamaan missä vain... Ja nyt heillä ei ollut paljoa vaihtoehtoa.
Ophelian pää käännähti jälleen Blackiin, pysyen hiljaa kun Black tilitti ettei hänen asuntoon saanut tuoda mitään mitään pyhää saatika suoritaa pyhiä rituaaleja.... Ophelialle tuli mieleen aikaiseemmin jätetyn raamatun, olihan se pyhä! Tosin Ophelia ei nyt uskaltanut lähteä tilittämään vastaan vaan nyökkäsi Lilyn ehdotukselle että Black saisi mennä siksi aikaa sitten jonnekki muualle!
"Oh, totta kai voin! Jos sinä vain haluat!" Ophelia vastasi jälleen hymyillen.
"Emme me tarvitse siihen rituaaliin muuta kuin vedellä täytetyn vadin tai astian kastemaljaksi... Sellainen olisi kyllä kirkolla, mutta en oikein usko että saisin pappia luovuttamaan sitä ilman pätevää syytä... O-onhan sinulla jotain mitä voisimme käyttää kastemaljana Black?" Ophelia kysyi kääntäen katseensa Blackiin.
"Risti ja raamattu meiltä löytyykin... Siis ne on ainakin hyvä olla!" Ophelia jatkoi naurahtaen vaivalloisesti, nämä kaksi kun eivät olleet aivan välttämättömiä. Ophelia vain valelisi vauvan päätä pyhitetyllä vedellä muutamaan otteeseen isän pojan ja pyhän hengen nimeen samalla kun Lily pitäisi tätä sylissä ja lausuisi aamenen.

//No swearing!!! DDDDDD<//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Kesä 2008, 16:24

Black, Lily

Black tunsi kuinka joku löi pajavasaralla häntä takaraivoon.. kaste tehtäisiin nyt?! Piru vie, Black manasi itsekseen ja hieroi hermostuneesti kaulaansa.
Lily hymyili erittäin leveästi, ehkä jopa voitonriemuisesti samalla kun silitteli pikku Antonin päätä. Vauva oli kaikesta puhumisesta hämillään, pystyivätkö ihmiset puhumaan näin paljon?! ihmeellistä.. niin ihmeellistä, vielä kun oppisi itse puhumaan.. tai no... osasihan Anton ajatuksen voimalla puhua.. ja lukea toisten ajatuksia! Tämä oli perintöä isän puolelta, kaikki kunikaalliset haltijat osaisivat ajatuksenluku taidon jo syntyessään, mutta se oli eri asia osaisivatko pikku vauvan sitä vielä oikein käyttää.
Black mietti hetken Ophelian kysymystä, kunnes nyökkäsi pienesti ja katosi hetkeksi keittiön puolelle, kunnes palasi käsissään suurehko, pyöreä vati. Hän ojensi vadin Ophelialle ja otti pari askelta taaksepäin.
"Minä poistun siksi aikaa..." Hän sanoi lyhesti ja katosi sen jälkeen salakäytäväänsä, saattoi vain arvailla mihin huoneeseen hän siellä meni.

Lily piteli Antonia sylissään keinutellen pientä nyyttiä pienesti. Hän ei voinut irroittaa katsettaan pienestä Antonista joka killitteli hänen sylissään ja ihmetteli maailman menoa pienillä, suloisilla silmillään. Lilyä harmitti että Anton piti antaa pois.. hän niin mielellään olisi pitänyt pojan, jota oli jo yhdeksän kuukautta kantanut mukanaan... entä jos Aran ei pitäisi pojastaan? Entä jos--
Lilyn päässä alkoi pyörimään kysymykset.. miksi hän mietti niitä vasta nyt eikä aikaisemmin? Anton näytti olevan onnellisen tietämätön siitä mitä ympärillä tapahtui tai tulisi tapahtumaan. Onneksi niin.. tosin Lily ei tiennyt sitä että Antonkin osasi lukea ajatuksia.. se oli vain ajankysymys milloin pikku nyytti oppisi käyttämään taitoaan.
"toivottavasti Aran pitää pojastaan huolta.." Lily sanoi puoliääneen oikeastaan sen pahemmin ajattelematta mitä sanoi.

// anteeks äiti D:... HETKINEN! mä oon kunkku, mä saan tehdä mitä vaan >O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Kesä 2008, 21:03

Ophelia

Ophelia otti vastaan Blackin keittöstä noutaman suurehkon kokoisen vadin ja nyökkäsi kun tämä ilmoitti poistuvansa siksi aikaa muualle. Pian Black olikin kadonnut käytävään jossa Ophelia muisteli olevan huoneita vaikka kuninkaan vieraille tarjottavaksi, näin ainakin lukumäärältään.... Ophelia kun ei tuntenut käytävältä muutakuin pariin otteeseen vierailtun kirjaston ja tiedosti että siellä sijaitsi myöskin peseytymis huone.
Ophelia havahtui aatteistaan ja katsahti alas Lilyyn ja tästä sitten Antoniin. Hetken häneltä oli mennyt kokonaan ohi mitä Lily oli sanonut, mutta loi itselleen sitten jonkin hymyn tapaisen ja nyökkäsi jälleen pienesti.
"En olisi siitä niinkään huolissani... Anton on hänen poikansa ja ennen kaikkea myös sinun poikasi, joten en usko että hän voisi kohdella teidän yhteistä lasta mitenkään kaltoin." Ophelia huomautti. Hän uskoi että Anton olisi hyvissä käsissä Aranin luona.

"Joten... Älä huoli, Antonilla on varmasti mitä parhaimmat olot haltijoiden kylässä. Hän saa varmasti oman huoneen, palvelijat ja leluja... Kaiken mitä kruununprinssille saatetaan tarjota..." Ophelia lisäsi vielä kyykistyessään nojatuolin vierelle -pidellen vatia sylissään- ja katseli pieneen Antoniin joka silmät killuen katseli kaikkea uutta ja ihmeellistä mikä oli Ophelialle jo vanhaa ja tuttua.

"Mutta... Lily kiltti. Se on totta ettei se ole sinun terveydellekään hyväksi, mutta ajattelin lähdön siirtämistä vasta huomiseksi lähinnä siksi että saisit hyvästeltyä Antonin kunnolla... Aran pitää hänestä kyllä huolen. Hänkin saattaa olla meidän silmissämme itse hirviön peilikuva, mutta nyt hänkin on nyt isä ja jos Aran rakastaa sinua yhtä paljon mitä väittää ja jahtaa niin hän tuskin voi olla rakastamatta Antoniakaan." Ophelia selitti todellisen tarkoituksen järjestämälleen lisäajalle, hieman naurahtaen 'jahtaus'-huomautuksestaan.
Hän vihasi nähdä Lilyn itkevän ja siksi toivoi että Lily ehtisi hyvästellä Antonin seuraavan päivän iltaan mennessä, se olisi parhaaksi heille kaikille, Lilylle ja heille. Vaikka Ophelia myös tiesi ettei kyyneliltä tultaisi säästymäänkään.

//Mä oon varjo kunkku...Do as I say!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Kesä 2008, 21:27

Black, Lily

Ophelian puheissa oli perää.. Aran varmasti tulisi pitämään pojastaan huolen, jos yhtään välitti tästä tai poikansa äidistä. Lily ei IKINÄ antaisi Aranille anteeksi jos tämä kohtelisi Antonia kaltoin.. no, oli jo monia asioita joita Lily ei antaisi anteeksi Aranille...
Mutta kuten Ophelia sanoi, ei ollut hyväksi että Antonin lähtöä siirrettäisiin jos tänään illemmalla olisi siihen jo mahdollisuus... Tosin se olisi vienyt aikaa jos juoksupoika olisi hypellyt kahden linnan välillä pitkin iltaa, mutta Aran oli kertonut että hänellä olisi nopeampikin tapa saada viestit perille. Tosin tätä tapaa Aran ei kertaakaan ollut käyttänyt eikä Lily edes tiennyt mikä se oli, mutta Aran oli sanonut että tämä tapa olisi paljon riskialttiimpi.. mutta ehkä Aran nyt käyttäisi sitä.
"ehkä.." Lily aloitti katsellen Antonia, samalla kun silitteli pienen pojan päätä "olisi paras jos veisimme Antonin jo tänään..." Lily lopetti lauseen ja nosti katseensa Opheliaan.
"Jos saan asian sovittua Aranin kanssa, niin viemme Antonin jo tänään" Lily sanoi päättäväisesti, vaikka ei olisi edes halunnut sanoa äskeistä!
Hän ei halunnut luopua Antonista, mutta oli varma että näin olisi paras.

"mutta nyt kaste" Lily sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen hymyillen.
Anton katseli innoissaan kuinka Ophelia ja Lily puhuivat.. miksei hänen suustaan tullut sanoja vaikka hän liikutti pieniä huuliaan? Epäreilua!

//hah! you? no way... mulla on sitä paitsi coolimpi ava >8'DD "THATHAAA!!!" tiesikkö et toi sopis aika hyvin parodia Blackiks.. ku sillä oli se "LAAAID"- kuu :'D//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 23 Kesä 2008, 23:08

Ophelia

Ophelia nosti katseensa Antonista ylös Lilyyn, muuttuen astetta kysyvämmäksi kun Lily sanoi että olisi ehkä jos Anton vietäisiin jo tänään...? Ophelia ei sanonut mitään, oli enää melko turha lähteä muuttamaan Lilyn mieltä asiasta jos tämä itse näki sen olevan parhaaksi...
"Jos se on tahtosi niin myönnyn. Mutt ennen sitä kaste tosiaan..." Ophelia sanoi noustessaan takaisin seisomaan, hymyillen vakuuttomattomana kuitenkin ajatukselle että he lähtisivät jo tänään toimittamaan Antonia Aranille. Ehkä vakuuttelu siitä että Aran pitäisi lapsesta huolen oli riittänyt... Niin Ophelia ainakin toivoi.
"Oletko ennen nähnyt miten kaste tapahtuu? En itse ainakaan muista että olisit käynyt kenenkään kastajaisissa." Ophelia kysyi, vaihtaen puheenaihetta ja äänensävyänsä paljon iloisempaan suuntaan samalla kun tepasteli Blackin salakäytävän ovelle ja avasi sen.
"Se on itseasiassa melko vaatimaton rituaali, haen vain ensin veden." Ophelia sanoi ja katosi käytävään, raottaen yhtä monista ovista jonka muitseli olevan Blackin peseytymis huoneen ovi ja pujahti sisään.

Ei kestänyt kauaakaan kun Ophelia oli saanut saavin täytetyksi vedellä ja palasi takaisin oleskeluhuoneeseen. Saavi painoi maltaita, mutta tällä kertaa Ophelia onnistui olemaan läikyttämättä pisaraakaan! Yksi pieni onnistumisen ilo siinäkin. Tosin Ophelia ei välttämättä olisi tarvinnut täyttää saavia edes puoleenväliin...
"Noin... Nyt tarvitsen vain sinut vierelleni pitelemään Antonia." Ophelia neuvoi ja odotti että Lily tekisi niinkuin hän pyysi samalla kun pyhitti saavissa olevan veden pyhäksi. Hän teki ristinmerkin liikuttamalla sormeaan otsasta vatsaan ja vasemmalta olkapäältään oikeaan, otti sitten esiin piilossa Blackiltä olleen ristin ja pujotti sen pois kaulaltansa. Se sai toimia hänen käsiristinään, joka kuului upottaa veteen kolmesti samalla kun lausuttiin: "Pelasta Herra sinun kansasi."
Näin Ophelia myös teki, pujotti ristin takaisin kaulaansa ja katsahti hymyillen sitten Lilyyn.
Se oli hänen ensimmäinen kerta kun hän pyhitti veden kastajaisiin, avustuksena parantamiseen Ophelia oli kykenevä pyhittämään veden ilman ristiäkin... Ainoa asia mikä Opheliaa ehkä harmitti oli se, että hän ei keynnyt antamaan Antonille kunnollista kaste tilaisuutta jossa olisi jopa itse todistajia paikalla... Ja että joutui tekemään kaiken hyvin lyhyen ja surkastetun kaavan mukaan mitä kaste yleensä vaati.
"Täten kastan sinut, Anton Scarlington, isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen." Ophelia lausui ja valaisi ensimmäisen kerran Antonin päälakea pyhitetyllä vedellä.
"Olkoot herra, isä kaikki valtias sinun luonasi, ohjaamassa sinua polullasi ja valinnoissasi joita tulet elämässäsi tekemään." Ophelia lausui ja valaisi pyyhää vettä toisen kerran.
"Ja ajan koittaessa, ottakoon jumala sinut vastaan ylös taivaisiin ja antakoot anteeksi sinulle sinun syntisi sinun katumuksessasi." Ophelia lausui jälleen, kastoi kätensä viimeisen kerran veteen ja valaisi sillä Antonin päälaen kolmannen kerran, jättäen käden siihen ja lausui "Aamen".

"Se oli siinä! Anton on nyt virallisesti kristitty ja taivas paikan ansaitseva jumalan silmissä." Ophelia kertoi tavallaan onnitellen samalla kun piilotti ristin takaisin kauluksensa sisään ja hymyili näin ensimmäisen kastonsa johdosta ja siitä että Anton oli nyt osa samaa uskontoa kuten hekin. Vaikkei tämä välttämättä tulisi tulevaisuudessa sitä tiedostamaankaan...

//Hiljennä ääntäs perkula!! DDDx Hiton faktat!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2008, 00:14

Black, Lily

Lily hymyili jälleen kun Ophelia vaihtoi äänensävyään iloisemmaksi. Lily pudisti siinä samalla päätään, ei hän ennen ollut kenenkään kastetta nähnyt. Ainoa kaste jossa hän oli ollut oli hänen omansa ja siitä hän ei muistanut yhtikäs mitään!
Ophelia katosi hetkeksi vadin kanssa Blackin salakäytävään, kunnes palasi takaisin. Näytti siltä että vati olisi painanut paljonkin, mutta hyvin Ophelia sai sen läikyttämättä pisaraakaan. Lily nousi siinä samassa Anton sylissään ja käveli Ophelian luokse. Hän kuunteli ja seurasi kastetta tarkkaan, olihan tämä ensimmäinen kerta kun pääsi sellaistakin seuraamaan.. ja olihan kastettavana oma poika ja kastajana paras ystävä, joten siinä oli ihan tarpeeksi syytä seuraamiseen.
Kaste oli melko lyhyt.. tai ainakin se vaikutti siltä, mutta kai Ophelia sitä pätki hieman. Ihan hyvä vaan, päästiimpä nopeammin eteenpäin. Lopulta tuli sana 'Aamen', silloin Lilykin tiesi että kaste oli ohi. Anton ei näyttänyt mitenkään järkyttyneeltä, pieni poika vain killitteli Lilyn sylissä ja katseli ympärilleen. Kasteen aikana Anton oli seurannut tarkasti Ophelian liikkeitä.
"hyvä. ei siihen kauaa aikaa mennyt" Lily sanoi Ophelian lopetettua viimeisen lauseensa.
"umn.. minä käyn hakemassa Blackin" Lily sanoi, mutta ennen kuin hän kerkesi ottamaan askeltakaan, ikkunan luona lehähti jokin.
Lily ei edes kerennyt tajuamaan mitä tapahtui, kun ikkuna paiskautui auki suuren tuulen puuskan saattelemana ja sisään lennähti jotain suurta ja tummaa. Lily vaistomaisesti peitti Antonin käsivarsillaan, ja katsoi vihaisesti nojatuolin selkämykselle laskeutunutta olentoa, kunnes hymyili erittäin leveästi.

"Blader?" Lily sanoi hymyillen katsellessaan suurta kotkaa, joka oli kasvanut entisestään viime näkemästä!
Sen Nokasta oli tullut jykevämpi ja suurempi ja jalat näyttivät suoraasanottuna tappavilta pitkine kynsineen. Muuten se ei ollut muuttunut melki yhtään, mitä nyt kasvanut rutkasti.
"T..tämäkö oli Aranin nopeampi viestimis keino?" Lily kysyi lähinnä itsekseen, nähdessään että Bladerilla oli kynsissään kääritty paperi. Anton pysyi hissun kissun ihmetellen silmät pyöreänä sisään lennähtänyttä otusta, joka näytti hymyilevän ja päästeli outoja kimeitä ääniä.
Black tuli paikalle. Hän ei edes kerennyt vilkasemaan ympärilleen, kun Blader oli jo lennähtänyt hänen päälleen ja kaatanut velhon maahan. Black oli lievästi sanottuna yllätetty, kun hänen päällään hyppeli reilusti yli 20 kiloinen kotka, joka puski päätään vasten hänen poskeaan. Lily kiiruhti laittamaan ikkunan kiinni ettei sisälle tullut enempää kylmää ilmaa, näin Antonia ajatellen.
"B-Blade--umfh!" Black sai sanotuksi kunnes Blader hyppäsi hänen rintakehälle ja päästi Blackistä ilmat pihalle.
Lily ei voinut olla nauramatta, mutta lopulta hänen piti mennä hätyyttelemään kotkaa pois Blackin päältä, ettei Black sentään kuolisi. Blader lennähti takaisin nojatuolin selkämykselle ja ojenteli kynissään olevaa viestiä Lilylle.
"Mitä tuo täällä tekee?" Black kysyi päästyään ylös ja siisti vaatteitaan pölystä.
"tuo viestiä.. Ophelia, pidätkö Antonia hetken" Lily sanoi ja tökkäsi pienen nyytin Ophelialle ja otti kotkalta viestin.
Hän lukaisi viestin nopeahkosti läpi kahteen kertaan, ennen kuin syventyi miettimään mitä vastaisi.
"Black anna paperia, mustetta ja kynä" Lily sanoi istuen pöydän ääreen. Black oli vieläkin lievästi sanottuna pihalla, mutta antoi Lilylle tämän pyytämät tarvikkeet ja Lily lähti samantien kirjoittamaan viestiä.

Black katsoi kastevettä hiljaa ja erittäin kaukaa.. hän tuijotti astiaan aivan kuin siellä olisi lillunut verta ja silmämunia, mutta pelkkää vettä se oli.. mutta siunattua ja sekös sai Blackin ihon kananlihalle. Blader kyykki selkänojalla katsellen ympärilleen ja päästellen epämääräisiä äännähdyksiä, odotellessaan että Lily saisi viestin kirjoitettua. Anton pysyi yhä hissun kissun, katsellet silmät pyöreinä Bladeria...
Lopulta Lily sai viestin valmiiksi, kääri sen rullalle ja antoi Bladerille. Kotka otti viestin kynsiinsä ja kääntyi kohti ikkunaa ja lennähti siitä ulos, heti kun Lily avasi sen sille.
"mit--" Black aloitti, mutta Lily keskeytti hänet.
"Viemme Antonin jo tänään Aranille illemmalla.. sovimme tapaamispaikaksi metsä aukean ja tällä kertaa käskin hänen olla tappamatta ketään.. samat säännöt muuten mitä viimeksi, hän saa tuoda vain kaksi seuralaista mukanaan kuten minäkin" Lily selitti nopeahkosti suljettuaan ikkunan. Sen jälkeen hän käveli Ophelian luokse ja otti Antonin takaisin syliinsä.
"....selvä" Black sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi, pysyen yhä paikallaan ja katsellen sivusilmällä vadille.
"voisiko.. joku nyt viedä tuon pois?" Black kysyi osoittaen veteen.

// :'DDDDDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Kesä 2008, 19:22

Ophelia

Ophelia vain hymyili Lilyn sanoessa ettei kasteeseen ollut mennyt kovinkaan paljoa aikaa. Sitä tosiaan oli hieman napsittu, mutta pätevä se silti oli niin kauan kun Ophelia sen hyväksyi, papiston etuja.
Ophelia nyökkäsi Lilylle kun tämä ilmoitti hakevansa Blackin ja oli jo molemmin käsin tarttumassa vesisaaviin voidakseen heittää pyhitetyn veden ulos ovesta ennenkuin Black tulisi. Tosin juuri kuin Ophelia oli saamassa kunnollista otetta saavista, kova tuulenpuuska paiskautti ikkunaluukut auki saaden Ophelian kiljahtamaan säikähdyksestä ja heittämään kädet pään päälle havaitessaan silmäkulmassaan tumman varjon lennähtävän sisään.
Hetken Ophelia puristi silmiään kiinni, pidätteli hengitystään ja piteli käsiään päänsä suojana kunnes Lily lausahti tutun mutta kauan sitten kuultun nimen.
"...Huh?" Ophelia raotti silmiään ja muuttui astetta hämmästyneemmäksi nähdessään nyt Bladerin kököttävän tyytyväisen näköisenä yhden nojatuolin selkänojan päällä.
"Eheh... Niin minä arvelisin." Ophelia vastasi puoliääneen, hölmösti hymyillen kun näki kuinka paljon Blader oli oikeastaan viime näkemältä kasvanut! Viherkotka oli nyt paljon kookkaampi ja näytti siten tarpeeksi vahvalta kuljettamaan Antonin kynsissään suoraan Aranille Lilyineen päivineen! Ja sen nokka ja kynnet näyttivät siltä kuin se olisi pystynyt kaatamaan niillä härän... Tämä tosiaan oli paljon nopeampi keino, varsinkin kun Ophelia olettanut että he olisivat saaneet viestin viimeistään vasta illalla.

Ophelian katse käännähti nopahkosti olan yli Blackiin kun tämä astui takaisin huoneeseen ja ei saanut kaikesta hämmästyksestä suustaan edes koomisehkoon tilanteeseen vaadittavaa naurahdusta kun Blader hyökkäsi Blackin rintaan ja kaatoi tämän tömähtäen lattialle.
"Uah!" Ophelia äännähti ja tepasteli nopeahkosti lähemmäksi katsomaan miten oli käynyt, mutta Blader ei tehnyt muuta kun näytti tervehtivän Blackia jälleen näkemisen kunnaiksi. Se sai Ophelian jo heltymään hetkellisestä säikähdyksestä Bladerin näyttävästä sisään tulosta ja hymyilikin jo näylle kunnes Lilyn piti tulla ja hätyyttää Blader Blackin kimpusta. Ophelia naurahti ja käänsi katseensa Blacistä Bladeriin samalla kun suoristautui ja kun Black keräsi itsensä lattialta ja kysyi mitä Blader ylipäätänsä täällä teki.
Samassa Blader tarjosi kynsissään olevaa viestiä Lilylle. Ophelia oli kyllä huomannut viestin aiemmin, mutta ei ollut ehtinyt kiinnittämään siihen huomiota kun Black olikin ehtinyt jo saapua paikalle ja levannut lattialle.

"Oh, toki...!" Ophelia vastasi ja otti Antonin vastaan syliinsä ja jäi paikalleen pitelemään tätä ja katselemaan kun Lily meni ja otti Bladerin tuoman viestin vastaan. Ophelia oli utelias tietämään mitä viestissä lukisi, mutta pysyi maltillisena ja katseli välillä alas Antoniin samalla kun Lily luki viestiä. Ihme ettei Anton ollut säikähtänyt Bladerin sisääntuloa! Tämä on ollut ihan hiljaa kaiken aikaa... Pieni vastasyntynyt poika taisi olla rohkeampi mitä hän.
Pian Lily pyysi Blackiltä kynää, mustetta ja paperia jotka tämä myös tälle pian toikin ja Lily ryhtyi kirjoittamaan vastausta. Ophelia pysyi yhä hissun kissun ja odotti että Lily selventäisi asiaa heillekin, toivoen samalla ettei kukaan olisi huomannut Bladerin tuloa saatika menoa kunnes Lily vain saisi viestin valmiiksi.
Meni tovi kunnes Lily sai vietsin kirjoitetuksi ja annettua sen Bladerille siistinä rullana tämän kynsiin ja pian Blader olikin lennähtänyt ikkunasta ulos yhtä nopeasti mitä oli tullutkin.
Ophelia käänsi kysyvän katseensa taivaalta lipuvista pumpuli pilvistä takaisin Lilyyn kun tämä keskeytti Blackin ja ilmoitti että he menisivät viemään Antonin jo tänään, metsäaukealle, kaksi seuralaista ja ketään ei tapettaisi, piste.
Ophelia ei sanonut mitään, hänellä ei ollut mitään lisättävää kun asia oltiin jo lyöty lukkoon. Tosin häntä yhä huoletti Lilyn terveys, piti vain toivoa ettei Lily tehnyt liikaa liian pian. Ophelia luovutti Antonin takaisin Lilylle ja katsahti sitten kysyvästi Blackiin ja tajusi pian että Black ja pyhitetty vesi olivat yhä samassa huoneessa!
"Ah! Anteeksi, minä hoidan sen!" Ophelia huudahti ja varmisti otteensa vesivadista sen luokse päästyään ja kantoi sen jälkeen läikyttämättä pisaraakaan yli reunojen ulko-ovelle, laski vesivadin lattialle voidakseen aukaista oven ja otti tästä kiinni uudestaan ja käveli ulos. Vaihe vaiheittain ja hitaasti mutta varmasti Ophelia sai kaadettua vedet vähän matkan päähän Blackin asunnosta maahan. Mitä muutakaan he olisivat voineet vedelle tehdä?
Pian Ophelia palasi takaisin käsissään tyhjä vesivati.
"Kiitos lainasta." Ophelia kiitti pienesti hymyillen ja ojensi vesivatia takaisin Blackille jotta tämä saisi vietyä sen minne sitten halusikin.
"Tuota, ei kai haittaa että jään siksi aikaa kunnes alkaa hämärtämään? Ajatellin jos Lily vaikka tarvitsee toista käsiparia Antonin kanssa." Ophelia kysäisi ihan näin kohteliaisuus syistä ettei tuntisi itseään itseään tyrkyttäväksi pakko pullaksi. Kappelilla olisi kyllä ehkä siivottavaa, mutta jollei Ophelia itse ollut paikalla niin ei ollut onneksi vieraitakaan.

//DDDDDDDDDDD'8<//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2008, 20:10

Black, Lily

Ja ei aikaakaan kun Ophelia oli jo viemässä vettä pois Blackin asunnosta. Black huokaisi pienesti kun Ophelia sai oven auki ja kipitti viemään veden pois.. minne ikinä veikään sen. Lily kipitti sillä välin Anton sylissään nojatuoliin istumaan ja jatkoi poikansa paijaamista.
Black katseli sivummalta hiljaa itsekseen, kun Lily silitteli ja jutteli pojalleen.. hän ei yhäkään käsittänyt miten noin pieni ihminen voisi olla noin tärkeä. Hän ei edes pitänyt lapsista... Sitten Ophelia palasi kera tyhjän vadin ja tyrkkäs isen Blackille. Black otti vadin vastaan, mutta piteli sitä varoen.. vandin pohjalla oli silti vielä viimeisiä vesipisaroita, niitä jotka eivät lähteneet vaikka kuinka valuttaisit!
"eipä mitään... ja ei siitä haittaa ole jos jäät, eipä tässä mitään menoakaan ole.." Black sanoi katsellen vadin pohjalle, pyöritellen sitä käsissään niin että vesi pisarat liikkuivat pohjalla.
No.. totta kai Blackin piti leikkiä tulella.. hän nosti toisen kätensä ylös ja kosketti etusormellaan vesipisaraa. Aluksi, ei tapahtunut mitään, mutta sitten Sormen päästä nousi savua, aivan kuin ihoa olisi polttanut hapolla. Black manasi itsekseen katsellessaan sormen päätään, mutta hän ei valittanut.. ei hänellä ollut varaa valittaa kun itse sormensa sinne oli työntänyt!
Lopulta Black hiippaili vähin äänin keittiön puolelle ja pisti vadin kuivumaan, seuraillen kokoajan etusormeaan, jonka nahka oli "syöpynyt" pienesti. Anton jokelteli jälleen iloisesti, mutta näytti jotenkin kärsimättömältä.
"Onkohan--"
"Sillä on nälkä.." Black keskeytti Lilyn saavuttuaan takaisin oleskelu huoneeseen.
Lily katsoi Blackiä hetken aikaa kysyvästi, kunnes vilkaisi Antoniin. Nyt kun tarkemmin katsoi, Anton näytti melko nälkäiseltä.. Sen enempiä sanomatta, Lily nousi ylös ja käveli Blackin makuuhuoneeseen ruokkimaan Antonia. Black katsoi hetken aikaa Lilyn perään, kunnes katsahti Opheliaan kysyvästi.
"Miten sait hänet muuttamaan mielensä? Että viemme Antonin jo tänään?" Black kysyi kävellessään nojatuolille istumaan.

//^^ älä itke ruma lapsi, ota rusina //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Kesä 2008, 21:39

Ophelia

"Eheh...Hyvä sitten." Ophelia vastasi vielä kun kuuli ettei hänen jäämisensä ollut haitaksi. Mutta sitten Ophelian huomio kiinnittyi siihen mitä Black alkoi leikkimään vasta tyhjennetyn vadin kanssa leikkimään. Ophelia ei ollut varma olisko hänen pitänyt alkaa varoittelemaan jo itsestään selvästä asiasta vai pitää suunsa kiinni. No Ophelia piti suunsa kuitenkin kiinni ja katseli kummastellen kun Black siinä hetken aikaa pyöritteli vatia käsisään ja kohta tämä oli työntänyt sormensakin sinne!
Nyt Ophelia ei tiennyt ollako järkyttynyt vai panikoiva, joten ei näyttänyt ulospäin muuta kuin 'mitä ihmettä sinä teet?'-ilmeensä kun Black ei näyttänyt olevan moksiskaan pyhästä vedestä kun sai sormensa vadin pohjalta nostettua.
Tosin pian sormenpää lähti savuamaan, mikä ei toisaalta ollut suurikaan yllätys ja Ophelian teki mieli lähteä puristelemaan päätään mutta jätti senkin kuitenkin tekemättä kun Black päätti lopettaa leikkinsä ja viedä puuvadin takaisin sinne mistä oli ottanutkin. Mitä Black oli oikein olettanut tapahtuvan pyhästä vedestä jos kerran ristin kuumotus riitti polttamaan haavan kiinni? Näin ihan kokemuksen pohjalta vielä.

Blackin kadottua huoneesta, Ophelia hymähti pienesti ja kääntyi hiljalleen katsomaan Lilyä ja Antonia jotka olivat keskittyneitä lähinnä vain toisiinsa, lopulta kävellen puoliksi Lilyn selkänojan taakse katselemaan tapahtumia tarkemmin. Vaikka se olikin toisaalta surullista, piakkoin eroaminen näin lähinnä tarkoitettuna, Ophelian ei auttanut muu kuin hymyillä katsellessaan iloisesti jokeltelevaa Antonia. Raukka ei tiennyt paljoakaan mitä tämän ympärillä todellisuudessa tapahtui. Muistaisikohan Anton heitä vielä vuoden kahden jälkeen? Vaikka Anton olikin osoittautunut melko pirteäksi että nopea hoksaiseksi lapseksi, Ophelia epäili. Äh! Miksi hän edes ajatteli sellaista, heti kun Anton saattaisiin heivaistua Aranille niin asiat olisivat niinkuin Antonia ei olisi ollutkaan! Tai ei... Ei se niin voinut olla. Opheliasta tuntui nyt että hänellä oli yksi lisää kenen puolesta hän erikseen rukoilisi.
Ophelian pää kääntyi tottumuksen mukaiseksi Blackiin kun tämä tuli takaisin huoneeseen, mutta sitten taas Lilyyn kun tämä avasi ensimmäisenä heistä suunsa, jonka taas Black poikkasi todeten että Antonilla oli nälkä. Ophelia katsahti kysyvästi Antoniin, aivankuin tämä olisikin voinut vain nyökyttää päätänsä vastaukseksi ja pian Lily olikin kadonnut Blackin makuuhuoneeseen voidakseen imettää Antonia mitä arvattavemmin rauhassa.

Ophelian käänsi katseensa Blackiin, muuttuen kysyväksi kun Black kysyi miten hän oli onnistunut muuttamaan Lilyn mielen Antonin vienti ajasta.
"E-en se minä ollut. Lily vain yks kaks päättikin että veisimme Antonin Aranille jo tänään jos vain saisi niin Aranin kanssa sovittua... Enkä tiedä yhtään että miksi..." Ophelia sanoi istahtaessaan jo valmiiksi lämmitetylle nojatuolille ja jalkojen noston sijasta asettikin vain kädet syliinsä.
"Toivon vaan että kaikki menee hyvin. Tarkoitan, Lilyhän vasta synnytti. Sen takia minä ehdotinkin vasta huomista ja toivoin siinä sivussa että Lilyllä olisi aikaa hyvästellä Anton kunnolla siinä ajassa." Ophelia lisäsi.
"Voi tosin myös olla että Lily pelkää kiintyvänsä Antoniin enemmän, ehkä hyvästit olisivatkin hänelle sitten vaikeammat. Ehkä tarkoituksellani onkin vastakkainen vaikutus..." Ophelia sanoi hieman masentuneeseen äänensävyyn, miettien nyt että asia saattoi olla niinkin. Olisiko se sitten vaikeampaa vaiko helpompaa? Ophelia ei tiennyt, hän kun ei oikein osannut lukea äidin ja lapsen välistä sidettä.

// .......KETÄ SANOT RUMAKS, HÄH!? //
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2008, 22:40

Black, Lily

Black jäi hiljaiseksi Ophelian puheiden jälkeen. Hänellä tietty oli omat mielipiteet tämän asian suhteen, mutta jätti ne nyt sanomatta nekin. Hänestä oli vain hyvä että ipana vietäisiin tänään pois, oli syy mikä tahansa. Tosin häntäkin huolestutti hieman Lilyn kunto.. kuten sanottu, tämä vasta synnytti. Kai Lilyllä sitten oli hyvä syy viedä Anton jo nyt..
"toivotaan vain että Lily pysyy hereillä.." Black sanoi lopulta jääden sitten tuijottamaan takkatulta.
Kului noin vartti, Black istuskeli hiljaa tuolissaan katsellen tuleen, kunnes Lily palasi kera Antonin. Black nousi samaniten ylös päästäen Lilyn istumaan nojatuoliin ja siirtyi siinä samalla itse istumaan tuolille. Anton näytti astetta tyytyväisemmältä ruokailun jälkeen ja katselikin nyt jälleen tyytyväisenä ympärilleen, tutkien kaiken mitä hyppysiinsä sai. Black olisi halunnut kysyä Lilytä mikä tämän pään sai kääntymään, mutta piti suunsa kiinni.. ei hän oikeastaan kehdannut kysyä.

"Nyt me vain odottelemme.." Lily sanoi silitellen Antonin nenää jälleen.
"niin.." Black vastasi lyhyesti siirtäen katseensa tällä kertaa ikkunaan.
Olihan se mukava nähdä taas Blader.. suoraan sanottuna Blackiä harmitti että Blader oli Aranin kotka nyt. Oikeastaan Blader oli ainoa eläin johon Black koskaan oli kiintynyt edes vähääkään.
"Se tulee vielä takaisin" Lily huomautti ohimennen nähtyään sivusilmällä kuinka Black katsoi ikkunaan.
"monen aikaan sovit tapaamisen?" Black kysyi jättämättä vastaamatta Lilyn huomautukseen, ollen kuitenkin salaa onnellinen siitä että blader tulisi vielä käymään.
"sitten kun hämärtää... Aranille se loppujenlopuksi jää päätettäväksi..." Lily vastasi, pitäen katseensa Antonissa, joka pikku hiljaa alkoi vaipumaan uneen.
Sitten jälleen, ikkunan luona lehähti jokin ja ikkuna paiskautui auki ja sisään lennähti Blader kera uuden viestin. Tällä kertaa Black sulki ikkunan lähes välittömästi linnun lennettyä sisään. Blader laskeutui jälleen nojatuolin selkämykselle ja ojenteli viestiä Lilylle, joka nappasi käärön kotkalta ja lukaisi sen jälleen nopeahkosti.
"no, se siitä. Asia on nyt sovittu" Lily sanoi lopulta heittäen käärön tuleen.
Black oli siirtynyt silittelemään Bladeria jälleen rintakehästä ja kaulasta, kotka kun siitä tuntui pitävän. Se sulki silmänsä ja antoi Blackin liu'uttaa sormiaan pitkin sen sulkia.

"Voit lähteä nyt jos haluat." Lily sanoi vilkaisten yläpuolellaan olevaa Bladeria. Se pudisti päätään ja kiehnäsi sen jälkeen vasten Blackin kättä, ilmoittaen että jäisi paikan päälle vielä pidemmäksi aikaa.
"kasvaakohan se tuosta vielä.." Lily tuumi ääneen katsellessaan Bladeria, joka teki olonsa mukavaksi ihan oma-aloitteisesti.

//veljees...//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron