Uusi Elämä. part.2

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Kesä 2008, 00:17

Ophelia

"Niin...." Ophelia vastasi lähinnä itsekseen. Hereillä pysyminenkin oli yksi mutta. Ophelia ainakin toivoi että he olisivat kotona ennen nukkumaan meno aikaa!
Siinä istuskeltiin hiljaa ja paikallaan noin vartin ajan, katsellen takkatuleen pää takoen lähes tyhjää. Miksi jo tänään? Se Opheliaa mietitytti... Vaikkei hänelläkään ollut enää asiaa vastaan. Lilyn tullessa takaisin huoneeseen, Ophelian pää käännähti tähän ja sylissä olevaan Antoniin joka näytti varsin tyytyväiseltä näin ruokailunsa jälkeen. Ophelia oli jo valmiina nousemaan paikaltaan mutta huomasi Blackin jo luovuttamassa Lilylle omaa paikkaansa ja pian Lily istuiki siinä hänen vieressään kun Black otti paikkansa muualta.
'nyt me vain odottelemme' Ophelia toisti mielessään, nyökäten jälleen pienesti siirtäessään katseensa oranssin sävyin tanssahtelevaan takkatuleen... Hyvin tuttu lause. Liiankin tuttu. Ikävän tuttu...

Ophelia vaipui seuraaviksi minuuteiksi lähinnä vain omiin ajatuksiinsa, kuunnellen sivukorvalla mitä Black ja Lily saattoivat sanoa.
"Uagh!" Ophelia parkaisi jälleen kun tuulenpuuska pamautti ikkunan auki ja Blader lennähti sisään jälleen kerran kera uuden viestin. Ophelia huokaisi helpotuksesta ja tunsi itsensä aivan hölmöksi, se nyt oli vielä täysin odotettavissa että Blader tulisi vielä!
Ophelia muutti asentoaan siten että nosti jalkansa penkille ja istahti niiden päälle, nojautuen hieman eteenpäin Lilyn puoleen kun tämä luki viestiä ja lopulta heitti sen palamaan roihuavaan takkaan.
Asia oli nyt virallisesti lyöty lukkoon, he lähtisivät kun alkaisi hämärtämään.
Ophelia siirsi katseensa takasta Lilyn selkänojalla kykkivään Bladeriin ja Blackiin ja hymyili kun Blader alkoi kiehnäämään eikä osoittanut merkkiäkään siitä että olisi halunnut lähteä takaisin Aranin luokse. Mutta sitten Lily kysyi jotain mikä sai Ophelian sydänmen ponnahtamaan melkein kurkkuun.

"E-ei kai Blader tuosta enään kasva! Eihän hän kohta mahtuisi enää ikkunastakaan sisään!" Ophelia heitti arvionsa vaikkei todellisuudessa tiennyt yhtään kasvaisiko viherhaukka vielä suurempiinki mittoihin! Ainakin hän toivoi ettei, muutenhan Bladerin vierailut jäisivät aivan mahdottomiksi... Nytkin kun se oli melko riskialtista. Tiedä vaikka joku hyökkäisi kohta ovesta sisään keihään kanssa kuninkaan alueelle tunkeutunutta taruolentoa nistimään.
"Tuota...Lily? Jaksathan sinä sitten varmasti lähteä jo tänään? Ei kai sinulla ole huono olo tai mitään?" Ophelia aloitti kyselyn nyt Lilyn voinnista joka oli päälimmäisenä mielessä nyt jo hetken aikaa pyörinyt.
"Ja miksi... Jos vaan saan kysyä niin miksi sinä välttämättä halusit että lähtisimme jo tänään...?" Ophelia uskaltautui viimein kysymään toisen kysymyksen mielestään, toivoen nyt ettei se olisi epäkohteliaasta vaikuttelmasta kuitenkaan olisi sitä.

//Sitähä mäki >___>//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2008, 14:42

Black, Lily

Black hymyili itsekseen kun Ophelia ja Lily pohtivat kasvaisiko Blader vielä.. suoraan sanottuna Black ei tiennyt, mutta ei uskonut Bladerin kasvavan enää... muuten Aranille tulisi ruokinta ongelma.
"Tuskin se enää kasvaa.." Black totesi puoli ääneen, ennen kuin Ophelia pamautti kysymyksensä ilmaan ja sai huoneen hiljenemään.
Lily katseli Antonia hiljaa, samalla kun Black käänsi katseensa kysyvän odottavasti Lilyyn. Nuo samat kysymykset olivat hänenkin päässä, mutta hän ei niitä olisi kehdannut kysyä.
"Minä..." Lily aloitti pitäen katseensa tuhisevassa Antonissa "se sattuisi vain enemmän... mitä pidempään Anton on täällä sitä enemmän se sattuu päästää irti." Lily sanoi ja hiljeni sen jälkeen.
Black ei nyt tiennyt vastasiko Lily suorasti kysymykseen, mutta uskoi ymmärtävänsä tilanteen... tietenkään hän ei ymmärtänyt! Ei kukaan - Ei edes Ophelia - tässä huoneessa voinut ymmärtää, miltä Lilystä juuri nyt tuntui!
"ja kyllä minä jaksan.. pitää vain levätä nyt" Lily lisäsi hymyillen, nostaen katseensa ylös Antonista.
Se hymy.. Black tunnisti jo sen. Lily hymyili noin aina silloin, kun yritti peittää surunsa ja estää itseään itkemästä. Black ei Opheliasta tiennyt, tiesikö tämä tuon hymyn merkityksen.. toisaalta Black ei edes ihmettelisi, vaikka Ohpelia ei tietäisikään, Black nyt sattui huomaamaan tällaisetkin pikku asiat, hän kun oli tottunut seuraamaan ihmisiä sivummalta.

Aika kului. Lily suurimmaksi osaksi paijaili pikku Antonia ja ylisti ääneen kuinka suloinen poika oli. Anton oli herännyt melki samantien mitä oli nukahtanut ja ollut jälleen oma pirteä itsensä, tutkien kaiken mitä käsiinsä sai.
Black taas piti Bladerille seuraa ja tutki lintua tarkemmin. Hän jopa levitti Bladerin siiven, joka oli kunnioitettavan iso. Blader kiehnäsi kokoajan Blackin ympärillä, aivan kuin ennenkin.
Ilta alkoi jo hämrtämään... Lily katseli ulos ikkunasta, kunnes nousi seisomaan Anton sylissään ja vilkaisi Blackiin.
"Onko sinulla huopaa..? Anton jäätyy pihalle jos hänet tällaisenaan vie.." Lily sanoi vilkaisten Antoniin jolla oli ympärillään vain kapalo, joka sekin oli jo imeskelty yhdestä kulmasta kokonaan.
Black nyökkäsi ja katosi salakäytäväänsä hetkeksi aikaa, kunnes tuli takaisin kera tumman harmaan huovan. Black oli ojentamassa huopaa Lilylle, mutta Lily tyrkkäsikin Antonin Blackille ja lähti ovelle päin.
"Kääri hänet, minä käyn hakemassa takkini" Lily sanoi ja poistui Blackin tönöstä, kohti Linnaa.
"mit-- äh!" Black parkaisi pidellen Antonia sylissä ja vilkaisi "pikku piruun", joka tuijotti Blackiä kyyneleet silmissä.
"Älä nyt vain ala parkumaan!" Black tuhahti ja lähti käärimään Antonia huopaan.
"Pitäisikö sinunkin hakea ulkovaatteet?" Black kysyi vilkaisten Opheliaan.

// .... >8] *hipl hipl* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Kesä 2008, 21:52

Ophelia

Ei olisi pitänyt kysyä! Siltä Opheliasta tuntui kun huone hiljeni lähes takkatulen rätinää myöten hänen kysymyksensä johdosta, kuin tuli itse olisi vajonnut maan alle hänen puolestaan. Siinä kysymyksessä oli ollut kieltävä tunne... Ehkä sitä pitäisi tosiaan jättää jotkin kysymykset oman itsensä pohdittavaksi... Mutta Lily vastasi. Ja kuten Ophelia oli pelännyt, hyvästeiksi tarkoitetulla ajalla olikin päinvastainen vaikutus. Sattuisi enemmän... Ophelia ymmärsi mitä Lily sillä tarkoitti, tai ainakin uskoi ymmärtävänsä.
"Hyvä on..." Ophelia vastasi hymyillen takaisin Lilyn sanottua että hänen piti nyt vain levätä. Mutta kyllä Lilystä silti näki että tämä oli suruhko mielinen Antonin luovuttamisesta jo nyt... Sen huomaaminen nyt ei tässä tilanteessa ollut temppu eikä mikään. Tällä kertaa Opheliakin tunnisti hymyn valheeksi.

Seuraavat tunnit Ophelia lähinnä istuskeli paikallaan ja katseli sivusta kun Lily paijaili pientä nyyttiä ja ylisti tämän suloutta. Black vietti lähinnä aikaa Bladerin kanssa sivummalla ja näitäkin Ophelia aina välillä vilkuili, mutta käänsi katseensa näistäkin melko nopeasti takaisin takkatuleen kun näki kunnolla kuinka suuret Bladerin siivet oikeastaan oli! Se oli vaan niin hassua että joskus paljon pienempi Blader oli kasvanut niinkin isoksi linnuksi. Ilta teki tuloaan ja sen mukana myös hämärä mikä kieli auringon painautumista pikkuhiljaa jo unten maille.
He eivät vielä voineet, heillä menisi vielä aikaa ennenkuin he voisivat auringon lailla painaa pään tyynyyn ja lähteä odottamaan seuraavaa päivää...

Ophelia nosti katseensa Lilyyn havahtuessaan ajatuksistaan ja nousi ylös nojatuolilta sekunnin jälkeen tämän ja katsahti Blackiin kun Lily kysyi tältä huopaa Antonille ulkoilma lämmikkeeksi, pelkkä kapalokun ei tosiaankaan yksistään vielä tainnut riittää.
Pian Black oli noutanutkin Antonille Lilyn pyytämän huovan. Mutta ihan selvästi vastoin Blackin odotuksia, hän joutuikin olemaan se joka saisi Antonin huopaan kääriä kun Lily taas itse lähti linnalle noutamaan omaa takkiaan. Ophelia käänsi katseensa sulkeutuneelta ovelta Blackiin kun tämä lähti manaten tekemään pestattua hommaansa, kysyen lopulta etteikö hänenkin pitäisi hakea ulkovaatteet.
"Oh? Ai..Kyllä minä ajattelin pian hakea, mutta..." Ophelia aloitti ja keskeytti katsellessaan pientä Antonia joka ei selvästikään nauttinut olostaan Blackin käsittelyssä.
"Anna minä" Ophelia sanoi lopulta ja käveli Antonin luokse, keskeyttäen Blackin kätten työt ja lähti käärimään Antonia huopaan, nostaen tämän sitten syliinsä ja ojennutti takaisin Blackille.
"Ei hätää Anton, me tulemme pian takaisin, ei Black-setä ehdi sinua sinä aikana puraisemaan." Ophelia puhui Antonille hymyillen, kunnes nosti katseensa Blackiin astetta vakavempana, ikään kuin käskien ettei Black-setä myöskään puraisisi.
"Haen nyt takkini, tulen pian takaisin!" Ophelia sanoi kävellessään ovelle ja pian hän olikin sulkenut oven ja jättänyt Blackin tönön taakseen.


//..........//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2008, 16:18

Black, Lily

Blackin onneksi, Ophelia kääri Antonin huopaan hänen puolestaan. Tosin sen jälkeen Ophelia tyrkkäsi pikku käärön takaisin Blackin syliin ja sanoi Antonille ettei "Black-setä" häntä siinä ajassa kerkeisi puraisemaan... ja siinä samalla Black sai tuiman katseen osakseen. Kyllähän hän siinä ajassa vaikka koko kylän pistäisi matalaksi, mutta ollaan nyt kiltisti kun kerran käsketään. Toisinaan Black ihmetteli, miksi hän edes totteli Opheliaa tai Lilyä? Nämähän olivat naisia ja molemmat jopa alaikäisiä! Siihen verrattuna Blackin pitäisi käskyttää näitä! Mutta ei...
Lopulta Ophelia poistui ovesta ja jätti Antonin ja Blackin keskenään Bladerin kanssa. Hetken Black seisoi paikoillaan Anton sylissään katsellen ovelle, kunnes vilkaisi alas Antoniin joka oli jälleen itku kurkussa hänen sylissään. Black nyrpisti nokkaansa ja laski Antonin nojatuolille, Bladerin vahdittavaksi sillä välin kun itse puki päälleen.
Kotka tutkikin pientä nyyttiä suurella mielenkiinnolla, pitäen kuitenkin kyntensä ja nokkansa kaukana pikkuisesta. Kai Blader sen verran ymmärsi että pikkuisen päälle EI kannattanut hypätä, jos sattui olemaan näin iso kotka. Anton puolestaan tuijotti Bladeria silmät pyöreinä.. se oli iso, vihreä ja se LIIKKUI! Lopulta Black palasi takaisin ja istui toiselle nojatuolille tuijottaman Antonia, pysyen kuitenkin kaukana tästä.. ihan hyvä vain.

Lily kiiruhti rappusia pitkin omaan huoneeseensa ja syöksyi suoraan vaatekaapille. Vaatekaapista hän penkoi ylleen punaisen kaulaliinan ja tumput, sekä pitkän, punertavanruskean takin. Lisäksi hän otti vielä ruskean viittansa, jotta sai päänsä hupun peittoon. Lily puki päälleen niin nopeasti kuin pystyi ja käveli ovelle. Hän kurkisti varovasti ulos huoneestaan, mutta vetäytyi äkkiä sisään kun näki jonkun kävelevän käytävällä.
Hän kuunteli hiljaa kuinka askeleet ohittivat hänen huoneensa ja vaipuivat pikku hiljaa pienemmiksi, mitä kauemmas kulkija meni. Kun Lily arvioi, että kulkija olisi jo mennyt, hän avasi oven ja pujahti takaisin käytävälle ja kiiruhti ulko-ovelle päin.. tosin hän joutui kiertelemään kaiken maailma "sala käytävät" (eivät ne salaisia olleet, vaan vähemmän käytettyjä syystä taikka toisesta) ettei törmäisi kehenkään matkalla. Pari kertaa oli jopa läheltä piti- tilanteita, mutta loppujen lopuksi Lily onnistui puikkelehtimaan takaisin Blackin asunnolle, kenenkään huomaamatta.

Blackin katse kääntyi ovelle siinä samassa kun Lily sen aukaisi. Hän astui sisään asuntoon ja sulki oven perässään, vilkaisten siinä samassa ympärilleen.
"Missä Ophelia on?" Lily kysyi astellessaan peremmälle.
"Hän meni hakemaan takkiaan.. tulee pian" Black sanoi nousten ylös tuolista.
Lily käveli Blackin luokse ja kietaisi kätensä hänen ympäri halatakseen häntä. Black seisoi paikallaan, mutta nosti lopulta kätensä Lilyn ympärille ja halasi tätä takaisin. Tosin Black ei ymmärtänyt mikä tämän tempauksen pointti oli... kai naiset sitten joskus tarvitsivat haleja.
Blader viihdytti Antonia omalla tavallaan.. riitti vain että Blader nyökkäsi päätään ja päästi pienen äännähdyksen, niin anton jo nauraa hekotti täysillä.. halvat olivat huvit, mutta eihän niin pieni vauva tiennyt mitään hauskemaa, kuin vihreä otus joka liikkui ja äänteli.

// OMOMOMOOMOMOOOOMN 83 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Kesä 2008, 18:25

Ophelia

Ophelia kiiruhti kappelleen jossa suitsukkeet vetelivät viimeisiään, kertoen että hän oli sytyttänyt ne aamulla ja ne olivat palaneet siitä asti. Ketään ei onneksi ollut odottamassa papitarta synninpäästön toivossa kuistilla saatika sisällä kappelissa. Niinkin oli tosiaan pariin otteeseen käynyt että häntä oltiinkin odotettu valmiiksi tyynyllä istumassa, tietämättöminä siitä että papittaren kappeli sattui myös olemaan tämän koti. Ophelia koputteli kenkänsä puhtaiksi, astui sisään ja rynnisti makuukamariinsa vaihtamaan vaatteita. Hän kaivoi lipastosta takin, tumput ja kaulahuivin ja puki nämä päälleen. Talvikengät hänellä kaiken järjen mukaisesti jo jalassa olikin.

Ophelia korjautteli kaulahuiviaan pariin otteeseen, yrittäen kuitenkin olla kuluttamatta liikaa aikaa että joutuisi odotetuksi. Kirja jonka hän oli saanut Blackiltä odotteli häntä kiltisti hänen pedatun vuoteen päällä, odottaen että Ophelia ottaisi sen taas käteensä ja alkaisi lukemaan ja leikkimään musteen ja kääröjen kanssa. Nyt Ophelialla ei kuitenkaan ollut aikaa.
Mutta ennen lähtöä hän kuitenkin kävi pienessä komerossaan hakemaan uusia suitsukkeita ja meni kappeli huoneistoonsa sytyttämään uudet vanhojen tilalle. Niiden piti palaa aina, vaikkei hän itse olisi paikalla... Syystä taikka toisesta.
Saatuaan ytytettyä uudet suitsukkeet, Ophelia unohti itsensä ja jäi vain tuijottamaan alttaria, sen kynttilöitä ja ikoneja joiden sanottiin olevan ikkunoita taivaaseen... Ristiä ja lopulta hänen vanhempien muistolaattoja. Hetkeen Ophelia ei sanonut saatika tehnyt mitään, mutta ojennutti sitten kätensä ja hätisteli pois pölyjä joita oli kerennyt kerääntymään kahden puulaatan ja muun alttarin päälle ja ympärille. Hänen tosiaan piti hieman siivota...Ehkä huomenna...ehkä-
"Uah! Mi-minä menen taas!" Ophelia parkaisi herätessään takaisin todellisuuteen, ei hänellä ollut aikaa tällaiseen! Ophelia kumarsi alttarin edessä ennenkuin käänsi selkänsä ja suuntasi ovelle ja ovelta lopulta pihalle.

Ophelia kiiruhti takaisin Blackin asunnolle, koputti oveen pariin otteeseen ja raotti ovea kurkkiakseen sisälle. Pihalla ei ollut osunut ketään ainakaan Ophelian silmiin joka olisi huomannut hänet ravaavan edes takaisin kappelilta velhon luokse ja toivottavasti kukaan ei huomaisi heidän lähtöäkään sitten talleilta metsään... Tai ainakin Ophelia oletti että lähtisivät talleilta, kokemuksen perusteella.
"Ah...Ette kai joutuneet odottamaan kovin kauaa?" Ophelia kysyi heti ensimmäisenä huomatessaan Lilyn jo saapuneen ja sulkiessaan oven perässään, vaikka he varmaan olivatkin lähdössä samantien siitä ulos...
"Tuota, me menemme varmaan jalan? Nyt kun ei ole enää niin paljoa luntakaan..." Ophelia kysyi seuraavaksi, sillä ei ollut täysin varma miten Black saatika Lily olivat suunnitelleet kulku tavaksi ja olihan se aika oikukasta lähteä kulkemaan ratsain vauva sylissä?

//EEEEEEEEEÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄGH!!!*---->!*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2008, 19:03

Black, Lily

Lopulta Ophelia tuli. Black sekä Lily, Blader mukaan lukien, katsahtivat häneen kun hän astui sisään ovesta.
"Ei, emme me kauaa odottaneet" Lily sanoi hymyillen Ophelialle, samalla kun nosti Antonin syliinsä.
"ja kyllä, menemme jalan... vaikka se tuleekin olemaan melkoista tarpomista metsän puolella, mutta pääsemme sillä tavalla liikkumaan huomaamattomammin" Black vastasi heti perään, kävellessään ikkunan luokse ja päästi Bladerin lennähtämään pihalle.
Kotka katosikin melko äkkiä näkyvistä, minne lie lentänytkään. Sen jälkeen Black sulki ikkunan ja käveli ovelle, ottaen sauvansa mukaan. Nopea vilkaus Opeliaan ja Lilyyn ja sitten menoksi. Hän avasi oven ja päästi naiset (sekä ipanan) ensin ovesta ja lukitsi tönönsä oven perässään.
Ja kuten arvata saattaa, suuntana oli tallit. Talleilla oli taas hiljaista, ei näkynyt yhtäkään työntekijää talli käytävillä. Hevoset äännähtelivät hiljaa karsinoissaan.. mitään muita ääniä ei kuulunut. Paitsi tietysti Blackin sauvan kolke, kun hän joka toisella askeleella iski sen kiviselle tallin lattialle.
Nopeasti he kiiruhtivat tallin läpi takaovesta ulos, kohti metsää. Lilyllä oli vaikeuksia pysyä Blackin vauhdissa, kun tämä harppoi pitkillä koivillaan "normaalin" pituisia askeliaan. Tosin Black tajusikin tämän pian ja hidasti vauhtiaan. Heti kun he pääsivät metsän reunalle, Black loihiti jälleen tulipallot kiertelemään heidän ympärilleen, jotta he näkisivät kulkea. Tosin Black itse olisi nähnyt kävellä ilman tuliakin, mutta hän ei voinut odottaa samanlaista suoritusta ihmsiltä..

Lily piteli Antonista tiukasti kiinni, peitellen pientä poikaa viittansa suojissa. Anton piti pientä ääntä, välillä jopa itkien pienesti mutta aina Lily sai hänet hiljaiseksi hetken juttelun ja hyssyttelyn jälkeen.
Lunta oli paikoin melko paljon.. joissakin kohdissa se yltti polviin asti, toisissa paikoissa lunta oli vain pari senttiä. Maa oli kuitenkin melko märkää ja kuraista, mikäli maan päälle pääsi kävelemään.
"olisikohan sittenkin pitänyt tulla hevosilla..." Lily tuumi ääneen seuratessaan Blackin jälkiä lumessa.
Black totta kai käveli edellä, kahdestakin syystä: Ensinnäkin hän raivasi lunta pois tieltä, niin että Ophelia sekä Lily pystyivät kävelemään hänen jälkiään pitkin. Toiseksi, Black oli varmastikkin ainoa, joka tällä hetkellä, näin pimeällä, osasi suunnistaa metsä aukealle.

Lopulta, puolen tunnin tarpomisen jälkeen, he saapuivat metsä aukealle. Arvatenkaan Aran&kumppanit eivät vielä olleet saapuneet, mutta se ei Blackiä niin pahasti haitannut.
Metsä aukea oli kutakuinkin jo melko sulana, mutta maa oli aivan märkää ja liukasta, liejuista. Maa piti erittäin ällöä lotina ääntä kun sen päälle astui.
He kävelivät yhden kiven luokse, joka oli lammen lähellä, niin että Lily voisi istua alas. Anton oli yhä hissun kissun ja katseli lähettyvillä leijuvia tulipalloja, nekin liikkuivat! Black piti silmällä ympäristöä ja kuunteli metsän ääniä tarkkaan, ihan vain varmuuden vuoksi.
"nyt vain odottelemme.." Lily sanoi... hänestä alkoi tuntua että Arania sai aina odottaa.

// üper söpöä vauva tuhinaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Kesä 2008, 03:49

Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron