http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 4&start=15Black, Lily
Univelkoja.. Black naurahti pienesti ja kohotti olkapäitään. Ei häntä ollut väsyttänyt ennen kuin hän lääkkeet oli napannut, mutta jätti tuon
pikku seikan mainitsematta, turhaan hän Opheliaa huolestuttaisi moisilla sivuseikoilla.
Tosin hän oli koko ajan valumassa pöydän alle, joten ehkä oli syytä mennä nukkumaan hetkeksi. Lopulta Black nousi ylös ja vilkaisi Opheliaan.
"menen hetkeksi nukkumaan.. herätä minut viimeistään kun Lily tulee, ok?" Black sanoi ja käveli sen jälkeen makuuhuoneeseensa ja rojahti sängylle. Ei kulunut edes viittä minuuttia, kun hän jo veti sikeitä. Onneksi Black ei ollut kuorsaaja tyyppiä, se olisi ollut jo liian noloa.
Anton tuhisi kiltisti itsekseen, välillä äännähdellen epämääräisesti, aivan kuin nähden unta. Aika kului... hitaasti ja varmasti, tai no, sekin oli suhteellinen asia, menikö aika nopeasti vai hitaasti. Blackillä eikä liioin Antonillakaan ollut ajan tajua juuri nyt, kun kumpikin veti sikeitä. Tosin pian Anton heräsi. Hän avasi pikku silmänsä uudestaan ja katseli ympärilleen kuin odottaen ihmettä. Lopulta hän näki Ophelian ja alkoi jokeltamaan innoissaan, nyt pikku vauva jo tunnisti kasvoja.
Hetken päästä ovi avautu ihtaasti ja Lily luikahti sisään, sulkien oven perässään. Kävely oli vielä hieman vaikeaa - ja kivuliasti - hänelle, mutta ei hän kauempaa jaksanut sängyssä maata ja esittää surun murtamaa isälleen. Kuningas oli käynyt jo hänen luona, ollen yhtä surullinen mitä Lily oli esittänyt. No, eistys oli mennyt täydestä eikä kukaan epäillyt mitään, homma toimi!
"Hei" Lily sanoi kävellessään peremmälle ja samassa Anton alkoi armottoman jokellus nauru kohtauksen kun kuuli äitinsä äänen! Lily hymyili levesti ja käveli Antonin luokse, ottaen tämän syliinsä ja halasi pikku poikaa joka jo innolla kosketteli äitiänsä pikku kätösillään.
"Missä Black on?" Lily kysyi Ophelialta, samalla kun istui nojatuoliin Anton sylissään. Jälleen tuli armoton nauru jokellu kohtaus, kun Lily puhui.. Anton tosiaan piti äitinsä äänestä näemmä.
Lily hymyili jälleen erittäin leveästi Antonille joka pällisteli yhä maailmaa ja jokelteli itsekseen, tunkien melkein kaiken suuhunsa mitä sai käsiinsä. Tosin tähän asti ainoa asia mitä pikku poika oli suuhunsa tunkenut, oli kapalon reunat. Lily siirsi hiuksiaan taaemmas, ettei Anton niitä alkaisi repimään saatika suuhunsa tunkemaan.
// suuri ja viisas Aksu siirsi pelin, ugh. HEIL MEEE!! \o/ //