Kuninkaan pyynnöstä.. part 2

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Kuninkaan pyynnöstä.. part 2

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2007, 18:03

Black

Black asteli sateessa kohti omaa asuntoaan. Hän tiesi että häntä seurasi pieni tyttö ja sekös häntä ärsytti.
Ihan kun se ei riittäisi että hän vihaa lapsia vaan hän myös vihasi niitä jotka saattaisivat uhata hänen asemaansa.
Black avasi oven ja antoi tytön kävellä ensin sisään, kyllä hänestä herrasmiestä löytyi.
"noniiin.." Black totesi samalla kun painoi oven kiinni.
Hän saattoi Ophelian istumaan pöydän ääreen, joka oli huoneessa missä oli vain muutama soihtu. Tuolit olivat puiset ja niissä oli iso selkänoja. Black riisui ulko viittansa ja laittoi sen naulakkoon kuivumaan.
"että siellä sataakin paljon" Black sanoi vaisusti samalla kun sytytti takkaan tulta.
Huone jossa he olivat, oli synkkä ja pimeä, mutta takan syttyessä se täyttyi lämpimästä valosta. Black hymähti hieman ja nousi sitten seisomaan.
Nyt hänen katseensa suuntautui takaisin Opheliaan.
"joten.." Black aloitti ja siirtyi istumaan pöydän vastapäätä olevalle tuolille. " Kuningas käski sinut tänne? sinulla lienee siis jokin asia? ymmärsinkö oikein" Black sanoi.
Hän nojautui pöydän päälle, risti kätensä eteensä ja jäi odottamaan että Ophelia avaisi suunsa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Joulu 2007, 18:29

Ophelia

"Au~au~au..." Ophelia oli yksin pimeässä huoneessa kuninkaan velhon Blackin kanssa, hänen tehtävänään oli kuninkaan mukaan ns "käännyttä" Black uskoon, tosin Ophelia tiesi tämän mahdottomaksi. Ophelia katseli ympärilleen, huone oli pimeä ja synkkä, toisin kuin hänen pieni kappelinsa jossa hän poltti suitsukkeita kynttilöiden kanssa.
Hän huomasi oikealla puolella olevan ikkunan, siellä satoi kaatamalla, mutta siitä Ophelia juuri pitikin ja siitä hän tunsi saavansa idean. Ophelia nousi penkiltänsä ja käveli ikkunan luo katsoen siitä ulos sateeseen. "Black, mitä jumala sinulle merkitsee?" Ophelia kysyi hiljaisella mutta vakavalla äänellä, sitten hän käänsi puolet kasvoistansa Blackin puoleen.

//Anteeksi! Lyhyt! Mutta.. joo... JATKUU!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2007, 19:14

Black

Black katsoi hetken aikaa tyrmistyneenä pientä papitarta ja rupesi sitten nauramaan. Hänen naurunsa kuulosti itse paholaisen naurulta ja kun hän lopetti, hän hymähti hymyillen ilkeän näköisenä.
"vai jumala? vai että jumala, hm" Black sanoi ja lähti kohti kirjahyllyään.
Hän alkoi katselemaan kirjoja, etsien yhtä tiettyä kirjaa.
"Tiedätkö sinä mitä jumala merkitsee muille?" Black kysy samalla kun penkoi kirjoja.
Lopulta hän löysi etsimänsä. Hän nosti ison tummanviherän kirjan pöydälle. Se oli pölynen ja tunkkainen. Sen sivut olivat hauraat ja kellastuneet. Black avasi sen ja näytti sitä Ophelialle.
"Usko sinä jumalaan, minä uskon taikuuteen. Taikuus on kaikkialla sama, mutta ympäri maailman on erillaisia jumalia. Mihin niistä pitäisi uskoa? kenen pillin mukaan meidän pitäisi tanssia? ehei, minä en usko mihinkään mitä ei voi todistaa, mieluummin pidän omaa kuningastani jumalana kuin ala kumartamaan olematonta miestä" Black sanoi matalalla, pelottavalla äänellä.
Hän siirtyi pöydän äärestä pois ja kävi kaapillaan. Kaappi oli täynnä purkkeja ja pulloja, Black otti sieltä pienen rasian jossa oli jotain pillereitä. Hän otti yden pillerin ja pisti rasian takaisin ja sulki kaapin. Hänen päänsä nytkähti sivulle päin hänen nieltyään pillerin. Hän pyöräytti hartijoitaan ja istui takaisin pyödän ääreen, odottaen että Ophelia alkaisi saarnaamaan hänelle.

//HO! sil on huumeita >8D woohohoooo. joo menee ylikierroksilla taas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Joulu 2007, 20:10

Ophelia

Papitar säikähti hieman Blackin paholaisen kuulostavaa naurua ottaen puoliaskelta taaksepäin tästä. Blackista Ophelain kysymys näytti olevan vain hyvä vitsi.
"Niin, jumala..." Ophelia kuiskasi hiljaa ja seurasi vierestä kun Black alkoi etsimään jotakin tiettyä kirjaa. Ophelia ei tiennyt mitä vastata Blackin kysymykseen, joten oli vain hiljaa kunnes Black nosti ison tummanvihreä kantisen kirjan pöydälle. Pöly pöllähti kun kirja osui pöydälle, Ophelian oli pakko laittaa kädet suun eteen ja köhiä hieman keuhkoihin mennyttä pölyä. Ophelia kuunteli Blackin sanoja taikuudesta ja muista jumalista kulmakarvat kurtussa, Ophelia itse uskoi yhteen ainoaan niistä, ainoaan jolta hän itse sai lohdutusta. Blackin kääntyessä kaapilleen Ophelia uskaltautui lähemmäksi kirjaa katsoakseen mitä siinä oli. Hän ei ymmärtänyt itse mitä hän näki, keltaisissa ja hauraissa sivuilla näytti olevan tekstiä mitä hän ei osannut lukea ja kuvioita joita hän ei ymmärtänyt. Vaikka Black palasikin pöydän äärelle, Ophelia ei liikahtanutkaan kirjan luota. Hänen kasvonsa katsahti Blackin kalpeita kasvoja kohti ja taas jälleen vanhaan ja pölyiseen kirjaan, lopulta painaen siihen sormensa.
"Onko tämä sinun uskontosi?" Ophelia kysyi, hänen kasvojansa oli mahdoton lukea, niistä näytti paistavan hieman miettiliäisyyttä ja kiinnostusta. Ophelia katsoi vieläkin kirjaa, ihan kuin olisi yrittänyt lukea sitä väkisin.
Oli hetken hiljaista, kunnes Ophelia uskaltautui avaamaan suunsa.
"Kun minä menetin vanhempani... Olin ihan yksi.. Minulla ei ollut paikkaa minne mennä taikka taikka ketään kehen takertua. Silloin aloin vihaamaan elämää, maata ja taivasta. Kirosin jokaisen ihmisen ja elävän olennon joka maan päällä saattoi ryömiä!" Ophelia lausui kasvot alaspäin, hän tunsi kyyneleiden kerääntyvän häneen silmiinsä ajatellen omaa menneisyyttään, hän pyyhki kyyneleet hihaansa ja jatkoi.
"Sitten, rutto iski. Puolet kyläläiset menehtyivät nopeasti siihen, paljon lapsia ja naisia. Saatoin vain katsella sivusta, itse olin ainoa joka ei saanut ruttoa kiusakseni, ihmiset alkoivat ihmetellä tätä. Puolet sanoivat ruton aiheutuneen minusta, toinen puoli taas että en ollut tavallinen ihminen. " Ophelia piti tauon ja jatkoi "Niin.. Enhän minä kai sitten ollutkaan, pian huomasin omaavani lahjan parantaa ihmisiä, jopa sellaisesta sairaudesta kuin rutto. Ihmiset eivät aluksi päästäneet minua lähelleen, mutta saatuaan tietää parantavista kyvyistäni, minut taas hyväksyttiin joukkoon." Ophelia naurahti hennosti ja jatkoi tarinaansa hymyillen. "Pian minut kutsuttiin linnaan, kuningas oli saanut kuulla kyvyistäni ja niin sain paikan kappelissa, minusta tuli papitar harjoittelija! Opein muiden papittarien lomassa jumalasta. He opettivat minulle jumalan rakkaudesta ja rukoilun voimasta. Siitä päivästä lähtien olen aina rukoillut vanhempieni puolesta jumalalle, sain voimia jatkaa eteenpäin uskomalla häntä, hiljaa olen aina myöskin uskonut että hän oli se joka oli katsellut minua suruni lomassa ja myöntänyt minulle voimani auttaa ihmisiä." Ophelia päätti lopettaa tarinansa tähän ja katsoi katsahti Blackiin hymy huulilla ja odotti jos tällä olisi jotain sanomista.

//HA! Tää saa luvan korvata edellisen lyhkäsen! xD Kiva tässä on papitarta leikkii...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2007, 20:38

Black

Black kuunteli hiljaa Ophelian tarinan. Hänen lopetettuaan Black oli hetken aikaa hiljaa.
"siitä kirjasta.." Black aloitti "Siinä on loitsuja. Se on erään muinaisen kansan taikuutta, harva tietää siitä ja vielä harvempi sitä osaa. Teksi, mistä näemmä et saa selvää, on heidän omaa kieltään." Black selitti sitten hän käänsi päätään, niin että Ophelia pystyisi näkemään hänen takaraivonsa missä oli samoja kuvioita mitä kirjassa.
" Nämä taas ovat Taika kaavoja, jotka suojelevat ja pitävät pahat henget loitolla. Ne ovat olleet minulla syntymästäni saakka.. saatat ehkä ihmetellä miten, mutta minäpä kerron. katsos, se muinainen kansa.. Olen viimeinen lajiani, ole yksi heistä!" Black sanoi noustessaan ylös. Hänen silmistään loisti hallittu hulluus ja hän katsoi suoraan Ophelian silmiin.
" Meilläkin oli kerran jumala, Odin. Odin oli "jumalten kuningas", ylimystön, sodan, viisauden ja kuoleman jumala, jos et sattunut tietämään. Kaikki kansamme pavoi häntä ja uskottiin että jos hänet pidettiin tyytyväisenä, hän pysyisi armollisena. Lopulta koko kansa kuoli siihen samaan ruttoon! Silloin kaikki hylkäsivät jumalansa ja rukoilivat saatanaa hakemaan heidät pois" Black selitti hieman kiihtyneenä.
"mädäntyviä ihmisiä oli kaikkialla. On erittäin ikävää katsella kun elävä ihminen alkaa mätänemään. Kaikki kysyivät missä meidän jumalamme nyt on? miksi hän ei auta?" Black sanoi ja samalla hänen päänsä nytkähti sivulle.
Hän lopetti hetkeksi aikaa. nojautui pöytään ja laski päänä alaspäin. Hän veti syvään henkeä, samalla kun hänen sormensa nykivät.
"kirottua.." Hän mumisi puoli ääneen ja lähti nopeasti liikkeelle pöydän äärestä. Hän meni takaisin kaapille ja otti niitä samoja pillereitä, tällä kertaa hän otti niitä kaksi.
Hän palasi pöydän ääreen ja koitti rauhoittua.
"Kaikki kuolivat, lukuun ottamatta niitä jotka jättivät kylän. Minä valitsin sen tien, se oli ainoa tie jäädä eloon. Siinä sinulle syy miksi en usko jumaliin. Mutta tämä taikuus, se on minulle kuin jumala." Black lisäsi.
"jokainen meidän kansasta omisti jonkin kuvallisen taijan kehossaan, jokaisella kuviolla on omat merkityksensä" Black sanoi vaisusti " Minun kuvioni suojaa, pitää pahat henget poissa ja kasvattavat psykoottista vihaa" Black lisäsi totisena.
"kaksi hyvää, yksi paha. Lahja jumalalta muka.." Black lopetti pitkän saarnansa elämänsä alkupuolilta.

// Kiva tässä leikkiä jtn randomi dudea ja keksiä sille jtn omaa uskontoa, mitäs tässä, kyllä tää hoituu. nyt se raamattu sitten käteen, pientä ilta lukemista x3 //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 07 Marras 2008, 19:49, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Joulu 2007, 21:34

Ophelia

Ophelia kuunteli Blackin tarinaa kuten Black oli kuunnellut hänen. Hän katsoi tätä miettien, hän ymmärsi nyt Blackin vihan jumalaa kohtaan, jumala oli kyllä eri mitä hänen eikä hän ollut kuullut heidän jumalastaan koskaan.
"En ole koskaan kuullut jumalstasi ja saatan kuulostaa nyt itsekkäältä, mutta olen iloinen etten ole koskaan kuullutkaan." Ophelia sanoi, ehkä hieman vihaisella äänensävyllä.
Hän pisti kätensä taskuun (kyllä, siellä on pieni tasku) ja otti sieltä kirjan,
paljon pienikokoisemman kuin Blackin loitsukirja. Hän piteli sitä käsissään ja jatkoi saarnaansa.
"Minun jumalani, joka minut pelasti on lempeä ja armollinen. En ymmärrä jumalaasi joka edusti ylimystöä, sotaa, viisautta ja kuolemaa. Minun jumalani edustaa elämää, kauneutta ja kaikkea hyvää." Ophelia sanoi, hän saattoi kuulostaa vain hölmöltä pikkutytöltä joka ei ole kokenut mitään pahaa elämässän, mutta hän oli ihan vakavissaan, vaikka hänen hymynsä piettikin sen. Hän uskalsi hymyillä kohti Blackia, johtuikohan se siitä että hän tunsi tämän paremmin vaiko jostain muusta. Ophelia avasi pienen kirjan kädessään ja etsi sieltä tietyn sivun, hän tiesi juuri mistä etsiä ja hän lausahti.
"Tiedätkö tarinan kadonneesta lampaasta? Oletetaan että lampaat olivat ihmisiä ja paimen joka heitä laidunsi oli jumala. Lampaita on joskus vaikea pitää koossa, ja siksi jotkut niistä saattavat lähteä harhailemaan omille teillensä, paimen tosin löysi heidät aina yksi toisensa jälkeen, mutta jotkut lampaat saattoivat jo olla menneitä sudelle, se tarkoitti ettei se lammas joka oli saanut surmansa sudelta, voisi enää palata takaisin muiden lampaiden luokse." Hän sulki kirjan ja ojensi sen kohti Blackia
"Minäkin menetin rakkaimpani vaikka jumala oli läsnä kaiken aikaan, aivan kuten sinä. Se kuulostaa nyt julmalta, mutta opein että vanhempani ovat nyt paremmassa paikassa, jumalan vierellä taivaassa. Jumala on olemassa, hän asustaa sydänmissämme, en osaa itse hyvin selittää asioita sanoin, mutta ehkä ymmärrät myös kantaani jos viitsi lukea tämän!"
Ophelia seisoi siinä kädet ojossa kohti Blackia pidellen pientä kirjaa nimeltä raamattu, hän oli puristanut silmänsä kiinni ja hänen sydänmensä pomppi taas tuhatta ja sataa, hän oli uskaltanut uhmata Blackia ja tämän takia pieni pelko onnistui taas valtaamaan hänet.

"Sinä Black saatat olla kadonnut lammas". Ophelia sanoi viimein ääni väristen ja odotteli mitä Black tekisi seuraavaksi.


//*Kaivaa raamatun esiin...* Ja mä näin vaivaa toho saarnaan! Eipäs etitä porsaanreikiä!//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 06 Joulu 2007, 21:57, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2007, 21:48

Black

Black kuunteli hijaa kun Ophelia saarnasi hänelle. Lopulta hän hymähti ja kumartui kirjaa kohti jota Ophelia ojensi hänelle, mutta ei ottanut sitä vaan työnsi sen takaisin Opheliaan päin, koskematta kirjaan laikaan. Hän päätti käyttää vihdoista viimein taikaa.
"Tiedät kai etten voi koskea kirjaan johon en usko" Black sanoi synkällä, hiljaisella ja ehkä hieman surullisella äänellä.
"Ja ne lampaat. Mitä lampaille loppujen lopuksi tehdään? keritään ja tapetaan. Ihmisen toimesta. tässä tarinassasi jumalan toimesta." Black sanoi nojautuen taaksepäin.
Hän siirsi katseensa tuleen ja vaipui omiin ajatuksiinsa. sitten hän havahtui.
"Ja turha edes verrata jumalaasi rakkauteen! Rakkaus vaan satuttaa, siitä tiedän tarpeeksi" Black lisäsi nopeasti.
Hän huokaisi syvään ja katseli hetken aikaa Opheliaa suoraan silmiin.
"Et kai sinä pelkää minua?" Black kysyi hymyillen.
Hänellä oli erittäin viekkaan näköinen ilme, mutta vaikka hän hymyili, se näytti enemmänkin uhkaavalta kuin ystävälliseltä. Black aisti pelon ja epävarmuuden aina kun joku sitä lähellään tunsi.

//Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki oomme kaikki! reikäisiä porsaita! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Joulu 2007, 22:24

Ophelia

"Vai niin..." Ophelia sanoi hiljaa pettyneenä ja painoi kirjastaan vasten rintaansa. Ophelia oli tarkoittanut tarinallaan kaitsimista, Paimenen huolenpitoa lampaitansa kohtaan, hän näytti epäonnistuneen siinä, Black ei häntä ymmärtänyt.
Ophelia säikähti Blackin kiivahtumisesta siitä että Ophelia oli sanonut jumalan edustavan rakkautta.
Sen jälkeen Black katsoi häntä suoraan silmiin, Ophelia tunsi itsensä hiireksi joka oli juuri joutumassa käärmeen saaliiksi. Kyllä minä pelkään, eikö se jo muka näy päälle päin?! Ophelia manasi mielessään.
"Pelkään." Ophelia sanoi rehellisesti. "Entä pelkäätkö sinä minua? Vai..." Ophelia piti pienen tauon "Vai pelkäätkö sinä rakkautta?" Ophelia sai viimein kysyttyä vakava mutta pelokas ilme kasvoillaan.

//---Joo ei mitään.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2007, 23:18

Black

Sillä hetkellä kun Ophelia myönsi pelkäävänsä Blackiä hän tunsi voitonriemua ja hänen omatuntonsa hyppi riemusta hänen päänsä sisällä.
Mutta ilme vakavoitui kun Ophelia, pieni papitar alkoi puhumaan rakkaudesta.
"Rakkaus.." Black totesi ääneen ja hänen päänsä alkoi taas nykiä.
Sormet puristuivat nyrkikis pöydälle hänen sulkiessa silmänsä.
'Psykoottinen viha' Black ajatteli mielessään.
"En pelkää rakkautta.. vaan vihaan sitä! Tunne joka saa valtaansa ja pitää sinua vallassaan, etkä pääse siitä eroon koskaan ja jos et saa sitä ketä rakastaa, riu'ut tuskissasi koko loppu elämäsi" Black sanoi hammasta purren.
Kipu valtasi hänen ruumiinsa ja hän alkoi huutaa. Hänen huutonsa kuulosti aivan suden murinan ja kotkan huudon sekoitukselta. Hän lopetti huutamisen ja löi nyrkkinsä pöytään noustessaan ylös tuolista. Hän meni seinän luo ja löi nyrkkinsä siihen nojaten seinään.
Hetken kuulosti siltä kuin hän olisi murissut, kuin susi. Lopulta kohtaus loppui ja Black valui seinää pitkin lattialle istumaan. Hän meni sikiö asentoon laskien kasvonsa polvilleen.
"sinä et sitten nähnyt tätä..." Black sanoi mutisten, kasvot peitettyinä.

// ^^' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Joulu 2007, 23:44

Ophelia

Ophelia katseli vierestä kauhistuneena kun Black alkoi huutaa kuin eläin tuntemattomasta tuskasta. Lyöden nyrkkinsä pöytään ja lopulta seinään, muristen oudosti. Ophelia oli peloissaan joten hän peitti kasvonsa ja odotti että Black rauhoittuisi. Pian hän uskaltautuikin avaamaan silmänsä, Black istui nyt nurkassa, kasvot polvillansa.
Ophelia oli paikoillaan, katsoi säikähtynyt ilme kasvoillansa, hänen kätensä niitä kehystäen.
"M-minun olisi kai sy-syytä lähetä nyt!" Ophelia sanoi värisevällä äänellä, sydän lyöden tuhatta ja sataa. Hän halusi vain juosta ovesta ulos ja juosta omaan pieneen turvalliseen kappeliinsa. Hän puristi vieläkin käsissään olevaa raamattua, hän ei ollut laskenut sitä mihinkään pois käsistään. Hän alkoi ottamaan hitaita askelia kohti ovea, katse koko ajan Blackissa. Päästyän ovelle hän käänsi päänsä Blackiin ja katsoi oliko tämä kunnossa.
"Black?" Ophelia kysyi hiljaa.

//YATTAA!! Jatkuu!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2007, 23:57

Black

Black ei reagoinut mitenkään Ophelian ensimmäiseen lauseeseen, joka tuli änkyttäen. Black hengitti syvään eikä sanonut mitään. Hän sulki silmänsä ja alkoi ajattelemaan. Silloin kun Black ajatteli, hän suorastaan vaipui koomaan. Silloin hän saattoi olla reagoimatta mihinkään mitä ympärillä tapahtui, hän ei kuullut mitä muut puhuivat. Mutta tällä kertaa oli toisin.
Hän havahtui pienen tytön ääneen joka kuului ovelta joka sanoi hänen nimensä... hänen nimensä.
'minun nimeni... minun nimeni, mitä se likka nyt haluaa?' Black toisteli mielessään.
Hänen ei tehnyt mieli vastata, hän toivoi että Ophelia olisi lähtenyt kirkuen pois jo sillä hetkellä kun hän alkoi kouristella. Mutta ei, tällä tytöllä oli sisua enemmän mitä hovin muilla naisilla, vaikka tämä olikin paljon nuorempi mitä muut... nuorempi mitä itse Prinsessa.
Lopulta Black avasi suunsa, mutta ei kertaakaan nostanut kasvojaan kohti Opheliaa.
"niin, papitar, mitä vielä?" Black sanoi normaalia lempeämmällä äänellä.
Sillä hetkellä hän salaa ihaili tytön rohkeutta.

// YAY! jatkuu jatkuu 8DD//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Joulu 2007, 00:10

Ophelia

Black oli regoinnut viimein omaan nimeensä. Ophelialla ei todellisuudessa ollut mitään asiaa, hän ei vain halunnut jättää Blackia vain siihen.
"Tuota..." Ophelia aloitti. "Jos, sinulle tulee jotain asiaa niin tiedät kyllä mistä minut löytää..." Ophelia sai sanotuksi, silti jääden hetkeksi seisomaan siihen. Ophelia kääntyi pöydälle päin, laskien pienen kirjansa siihen, hän päätti antaa sen Blackille joka tapauksessa, vaikka se todennäköisemmin päätyisi takkaan roihuamaan.
Ophelia käveli ovelle, ottaen oven nupinkahvasta kiinni ja avasi sitä raolleen.
"Niin ja ANTEEKSI!" Ophelia sanoi hieman tarpeettoman kovalla äänellä ja ryntäsi ulos, ovi jääden hieman raolleen hänen jälkeensä.

//Non nii!! Mitsä ny? Hä?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2007, 00:18

Black

"tiedän kyllä.." Black mumisi hiljaa.
Hän kuuli askeleita ja näki sivusilmällä että Ophelia jätti jotain pöydälle.
sitten hän kuuli sanat "niin ja anteeksi". Se jäi ihmetyttämään Blackkiä ja ennen kuin black ehti kysyä, mistä hyvästä tuo anteekispyynö oli, Ophelia oli poistunut ovesta.
Black nousi äkkiä ylös ja meni ovenrakoon. Sade oli jo lakannut ja Black päätti lähteä Ophelian perään, linnan pihalle.
Mikään ei ärsyttänyt Blackia enempää kuin selvittämättömät asiat. Hän otti viittansa naulakosta ja lukisti oven perässään.

//no niin, nyt sitten linnan pihalle//

jatkuu
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron