oh f*ck it's you again...

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

oh f*ck it's you again...

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2009, 21:25

Black

Ilta oli jo pitkällä.. Black käveli pitkin ja vakain askelin linnan pihan poikki omalle asumukselleen, hänen sauvansa lyöden kiekkaiseen maahan kuin itse saatanan sorkat. Tai niin ainakin juoruavat piiat kertoivat. Black ei pahemmin välittänyt mitä juoruja hänestä pitkin linnaa liikkui, pysyivätpähän ihmiset ainakin kaukana hänestä.. se oli vain hyväksi heidän terveydelleen.
Lopulta Black saapui asunnolleen, avasi suuren, puisen oven ja astui sisään, läimäyttäen oven perässään kiinni. Huoneessa oli täysin pimeää.. Black joutui hetken seisomaan paikallaan, ennen kuin silmä tottui pimeään kunnolla. Lopulta hän näki sen verran, että pystyi liikkumaan. Hän riisui viittansa ja jätti sauvansa nojaamaan naulakon viereen, kuten yleensä. sitten hän käveli suoraan pienelle kaapille, otti käteensä pienen purkin ja kumosi sieltä muutaman, valkoisen pillerin kämmenelleen ja vetäisi ne nassuunsa sen kummemmitta mutkitta.

Itseasiassa Blackiä otti päähän astetta enemmän. Hänen päänsä oli nykinyt siitä asti kun hän oli kuullut kuninkaan uutiset, eikä hän voinut sanoa hyppivänsä riemusta..
Lopulta black istui alas nojatuoliin ja yhdellä vilkauksessa sytytti takkaan tulen. Tuli valaisi huoneen ja alkoi pikku hiljaa lämmittämään koko asuntoa. Black tuijotti tulta, lopulta nostaen kätensä suoraan kohti sitä. Tuli lähti laajenemaan, kunnes se laajeni ulos tulisijasta. Alta aikayksikön koko huone oli liekkien peittämänä. Liekit eivät kuitenkaan polttaneet mitään, eikä niistä lähtenyt savua. Kaikki paloi, mutta mikään ei tuhoutunut, ei kirjat, ei paperit, ei huonekalut. Huone oli yhtä suurta liekkimerta, joka nostatti lämpötilaa kohtuu nopeasti ja korkealle. Black hymyili itsekseen, sulki silmänsä ja otti mukavamman asennon tuolissa.. lämpöä hän juuri nyt kaipasikin..
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 31 Maalis 2009, 20:19, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Maalis 2009, 16:51

Kalmankoira

Taas oli ilta, joka merkkasi Kalmalle yhtä kuin aamua, kun ei päivällä kyennyt liikkumaan vaikka haluta olisikin. Sitä paitsi oli tylsää istua monta tuntia sisällä ja vain odottaa että aurinko laskisi maillensa, jotta hän pääsisi edes ulos. Tosin yli puolet päivästä aavekoira nukkui, mutta jonkin ihme seikan takia hän heräsi monta tuntia ennen auringon laskua... Koittaa sitten siinä neljän seinän sisällä keksiä jotakin tekemistä muutamaksi tunniksi kun asunnon muu väki on ties missä hänen herättyään... Ei kiva ei. Niin olihan hän muutaman friikin kanssa sielläkin ystävystynyt tai ainakin kaveerasi näiden kanssa jotekin. Sydän ystäviä hän ei kenenkään kanssa ollut, kun kaikki tuntuivat olevan niin ihmis rakkaita- joita hän vihasi- tai muuten vain kehuskelivat olevansa "mahtavien" ihmisten puolelle. Tosin tuon "mahtava" sanan kuullessaan mies oli vähällä revetä omaan nauruunsa kun oli saannut muut pois kimpustaan. Ihmiset mahtavia?! Mihin tämän maailman demonit ja muut pimeyden ollennot ovat oikein alentuneet? Käydä nyt puolustamaan kuolevaisia henkensä kautta!! Hän ei niin tulisi tekemään... Ei vaikka itse kuningas olisi saamassa kuoleman iskua jolta kulta. Hän ei tekisi mitään epä herransa hyväksi, nauraisi vain räkäsesti päälle... ja ehkä virtsaisi tuon elottoman ruumiin päälle. ...Onneksi kukaan ei osannut lukea hänen ajatuksiaan muuten hän olisi jo hirressä roikkumassa- vaikkei siihen voinnutkaan kuolla kuin väliaikaisesti.

Kalma saapui jälleen linnan porteille, josta hänet päästettiin sisään muitta mutkitta ja mitään kyselemättä. Täällähän kulki tieto nopeasti eteenpäin hänen siirtymisestä ihmisten riveihin, vaikka kuninkaan tappoa olikin yrittänyt. Murhaksi sitä taas ei voinut sanoa, kun eihän hän ollut suunnitellut koko juttua alusta alkeaen. Päähän pisto vain, mutta hän tulisi sitä joskus hyvällä ajalla yrittämään uudestaan ja ihan tietoisesti. Jos hän tappaisi kuninkaan ihmiset menisivät paniikkiin kun johtaja puuttui... Miksi ihmisten piti olla niin tyhmiä, vaikka pitivätkin itseään muita viisaampina elukoina? Ihmisten arvo asema meni lähes samalla tavalla kuin susi laumassa: Johtaja ja muut alamaiset jotka seurasivat kuuliaisesti loppuun asti, mutta kun johtaja kuolisi koko lauma menee sekaisin. Niin se toimii ihmistenkin keskuudessa. Pää jehu pois pyörittämästä paikkoja ja valtakunta sortuisi jalkojen alta. Voitto olisi haltijoilla käytännössä. ...Kuninkaan jälkeen tulisivat kokemattomat jälkeleäiset ja ne olisivat helppoja uhreja kenelle tahansa sotaa kokeneelle.

Kalma käveli rauhallisesti kädet taskuissaan kohti linnan pihaa. Vaikka hänen peräänsä katsottiinkin hyvin happamasti ja murhaavasti. Oli varsin selvää, että häneen ei luotettu yhtään tekonsa jälkeen, mutta eipä se aavekoiraa haitannut pysyivätpähän ihmiset kaukana hänestä.
Viimein Kalma saapui linnan pihalle ja sitä kautta tuon varsin kuuluisan velhon asunnon eteen... Hänkin tiesi tuon jo varsin hyvin niin nimeltään kuin taidoiltaan, mutta ihme kyllä ei pelännyt tuota sen pahemmin. Ehkä kunnoitti, ei sen enempää. Vai johtuikohan se siintä että tuossa oli vampyyriä, ja siksi hyväksyi tuon joten kuten...? Oli miten oli, ihan sama. Hänellä oli asiaa tuolle ja halusi siihen vastauksen tuolta velholta, oli tuolla apua hänelle tai ei. Kalma astui pari askelta eteenpäin ja koputti oveen siirtyen sitten hieman taaemmas ettei saisi ovesta nenillensä. ...Niin tosiaan hän suostui ensinmäistä kertaa epä elämänsä aikana käyttämään ovea ja viellä koputtamaan siihen. Yleensä kun niistä mentiin läpi... ei odotettu että joku tulisi avaamaan ja päästämään sisään. No kunhan halusi olla hieman kohtelias, tai jotakin.

//Huomasin muuten tuossa, että Balck ja Kalma muistuttavat toisiaan aivan uskomattoman paljon luonteeltaan kuin tavoiltaan xD//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Maalis 2009, 20:13

Black

Hänen ihana lämmittely hetkensä keskeytti koputus oveen. Blackin simät rävähtivät auki ja samassa tuli 'imeytyi' takaisin takkaan, palaten normaaliksi takkatuleksi. Black tuijotti hetken eteensä, kunnes hänen silmänsä suuntautuivat kohti ovea.
Hitaasti velho nousi ylös mukavaksi käyneestä nojatuolista ja parilla vankalla askeleella asteli ovelle, pysähtyen siihen hetkeksi. Nyt kun tarkemmin ajatteli, kuka hitto se saattoi olla? Ophelia? Ei, Ophelia oli jo nukkumassa.. Lily? no tämä nyt ei ainakaan koputtaisi.. kunikaan lähetti? Juurihan hän oli poistunut kuninkaan luota, ei tällä pitäisi enää olla mitään asiaa hänelle... ei Black ainakaan uskonut.
Black kävi mielessään läpi jokaisen mahdollisuuden, kunnes tuli siihen tulokseen ettei se voinut olla kukaan hänen tuntema.. nopeasti Black käännähti takkatulta kohti, ja sammutti tulen kättään heilauttaen. Nyt huone oli jälleen pilkkopimeä, mikä oli vain hyvä.. eipähän näkisi peremmälle tässä pimeydessä.

Sitten Black tempaisi oven auki nopeasti, kuten tavallista...
Se, kenet Black näki oven takana, oli viimeinen henkilö kehen hän uskoi törmäävänsä omalla kotiovellaan.
"JA mitäköhän sinä täältä haluat?" Black kysyi lopulta hänen punaisten silmiensä tarkkaillessan Jackiksi esittäyntyttä miestä päästä varpaisiin.. kyllä Black nyt tämän nimen muisti, mikäli se nyt tuon otuksen oikea nimi oli... Ei Black niin tyhmä ollut että uskoisi heti ensimmäisen nimen mitä hänelle kerrottiin.
Black ei luottanut tähän mieheen sitten ollenkaan, eikä todellakaan pitänyt kuninkaan päätöksestä ottaa tämä leipiinsä. Ties mitä tuokin juoni.. juurihan tuo oli yrittänyt tappaa itse kuninkaan.
Black oli kuullut kuninkaalta että Jack oli kysellyt hänen peräänsä ja hän oli myös kuullut tämän jakomielitaudistaan... yllättävän tutunkuuloista. Onneksi Blackin jakomielisyys ei ollut sairaus, vaan kirous.. tai no, oliko se nyt onni vai ei...

// totta :D pieniä eroavaisuuksia löytyy mutta melkolailla samanlaiset herrat ovat :D huomasin sen ittekkin kun ekan kerran esittelyäs luin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Maalis 2009, 20:40

Kalmankoira

Ovi tempaistiin voimalla auki ja Kalma sai vain kiittää onneaan että oli ylipäätänsä älynyt siirtyä kauemmaksi ovelta. Olisi mokoma tullut nenille. Ja velhon seuraava kysymyskin oli niin ennalta arvattava ettei tosikaan. Kalma naurahti sille kevyesti ja sitten vasta vaivautui vastaamaan herran kysymykseen: "Noh, noh velho hyvä, ei tarvitse äristä sentään. ...Tulin vain kysymään sinulta pari asiaa." Kalma rauhoitteli Blackia nyt näin ensi alkuun ja viellä ihan ystävällisellä ja neutraalilla äänen sävyllä ja sitten siirtyi vasta asiaan.
"Mutta jos vaikka ensin päästäisit minut sisään?" Kalma kysyi pimeään sisään vilkaisten, eipä hän ole ennen tiennytkään että ihmiset viihtyivät pimeässä. No aina oppii uutta ja ihmeellistä. Tosin tämä velho ei ollut kyllä muutenkaan normaali, ettei sen puoleen. "...Vai pelkäätkö minua?" Kalma kysyi sitten hieman julmahkosti hymähtäen, ollakseen vain hieman ärsyttävä Blackiä kohtaan. Kosto oli suloista velho hyvä, vaikkakin pientä.

//Kuvittele jos ne voisi olla sukua toisilleen xD//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Maalis 2009, 20:56

Black

Black tuijotti Jackiä melko neutraalisti ja apaattisesti, kohottaen toista kulmaansa tämän kysyessä päästäisikö Black hänet sisään? hmm.. mietitääns.. päästääkö Black inhoamansa miehen tuosta vain asuntoonsa sen kummempia tarkastamatta tämän aikeita? Ei helvetissä! Tosin seuraava kysymys suorastaan provosoi tuohon tempaukseen.
"Pelkään?! Sinua?! HAH! Jo on aikoihin eletty" Black naurahti yllättäen pupillien pienetyessä pelottavan kapeiksi.
Lopulta velho väisiti oven edestä, kävellen itse peremmälle.. tulkoon nyt sitten kun kerran tuollaisia uskalsi väittää. Black ei tuota ihmistä... tai no, otusta pelännyt. Hän ei itsekkään ollut ihminen, joten miksi ihmeessä hän ketään inhimillistä otusta edes pelkäisi. Ja jos Blackissä joskus ihmistä oli ollut, se osa oli kuollut aikoja sitten.
Black odotti että Jack tulisi sisään, samalla kun hän jälleen nopeahkolla käden heilautuksella sytytti takkaan tulen valaisemaan pilkkopimeää huonetta edes hieman.
"mitä sinä haluat?" Black kysyi uudestaan, kääntyen nyt takaisin Jackin puoleen.

// :'D en kyllä ihmettelisi vaikka Blackillä jossain sukua olis :'DDD mut olis aika koomista //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2009, 16:04

Kalmankoira

"Sitä minäkin..." Kalma hymähti velhon naurahdukselle, ettei pelännyt häntä. Olisi kannattanut, hänellä ei ehkä ollut hokkus pokkuksia puolellaan, mutta hän osaisi olla kiero kuin korkkiruuvi joka teki hänestä vaarallisen kenelle hyvänsä. Olihan hän nyt sentään onnistunut ujuttautumaan kuninkaan riveihin ilman suurempia ongelmia, vaikka tuon tappaa olikin yrittänyt. Ei häntä turhaan ole kutsuttu paholaiseksi useammin kuin kerran...
Mitään sanomatta mies sitten astui Blackin perässä sisälle sulkien oven perästään ja riisuen nyt vain hyvä tapaisuutaan takin naulakkoon... Kenkiä mies ei kuitenkaan suostunut riisumaan, ellei toisin käsketä. Kalma asteli sitten peremmälle katsellen ympärilleen ja hänen oli ihan pakko myöntää että valhon asunto muistutti pahasti poika miesten asuntoa sotkuisuudellaan... Taika jutut sitten kertoivat tämän olevan verisesti velhon asunto. Kalma vilkasi sivusilmällä kun Black sytytti takan silkalla käden heilautukselle ja hymähti sitten itsekseen päälle. Tuotakin ollaan nähty ihan tarpeeksi tuli demonien keskuudessa. Mitään Kalma ei kuitenkaan sanonut siintä. Velho heittäisi hänet viellä ulos niskavilloista pidellen.

Blackin kysymykselle Kalma hymähti lasikasti käyden istumaan lähimpään tuoliin jonka nyt sattui löytämään ja eikä sekään mitään parasta ollut. Joku puinen tuoli pahainen...
"Jaaha... Tulin vain kyläilemään huvikseni." Kalma tuumasi ensi alkuun ihan pokeri naamalla, mutta nähdessään Blackin ilmeen, joka ei todellakaan leiskunut ilosta- päin vastoin, mies sitten jatkoi. "No en. Asiaa minulla on. Joten..." Kalma puhui ja siirtyi nojaamaan pieneen löhö asentoon. "...En tiedä onko kuningas jo kertonut sinulle, mutta tarvitsisin apuasi mielenjako ongelmani kanssa. Sikäli mikäli kykenet auttamaan?" Kalma kertoi Blackia tarkaillen rauhallisesti ja tyynen näköisenä kädet vatsan päällä. "Eipä mielenjako ongelmani muuten ongelmaa tuottaisi, mutta en enää saa tappaa miten haluan... Joten siksi kysyn sinulta, kun sinullakin joku sen tapainen sairaus on."

//Olisi se kyllä aika koomista jos Black olisi sukua koiralle :D//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Huhti 2009, 17:32

Black

Tulin vain kyläilemään huvikseni? Se nyt oli viimeinen asia mitä Black tuolta hulttiolta odotti, joten hän ei vaivautunu edes vastaamaan ironisesti tuohon kysymykseen. Lopulta Jack sitten kertoi todellisen syyn, miksi täällä oli. Yllätys? ei, ei todellakaan. Black oikeastaan osasi odottaa tätä tilannetta.. tosin ei näin äkkiä. Hän oli olettanut että eräänä kauniina yönä Jack olisi mennyt kuninkaan juttusille taas ja kuningas olisi kutsunut Blackin myös paikalle ja pakottanut nämä kaksi puhumaan asiasta. No, kävi se näinkin. Black oikeastaan oli tyytyväinen että Jackillä oli munaa tulla puhumaan kasvotusten, ilman että kukaan pakotti tai käski.
No, asia koski siis Jackin jakomielitautia. Jackin viimeinen lause sai Blackin vilkaisemaan kysyvän uteliaasti mieheen.. mistä tämä tiesi Blackin sairaudesta... kirouksesta.
"Kykenen, mutta se on eri asia haluanko auttaa" Black aloitti kävellessään yhden kaapin luokse ja jatkoi "henkilökohtaisesti en pidä sinusta ja olen varma ettet sinä minusta, joten auttamisesi ei tulisi kuuloonkaan, MUTTA koska kuningas käski auttaa sinua, minun on pakko" Black lopetti ja alkoi selaamaan kaapin sisältöä läpi, mumisten siinä samalla jotain omaansa.
"mikä hitto sinä edes olet?! Demoni?" Black kysyi heti perään, jatkaen yhä purnukoiden selaamista.

// no se ois jo koomisen sairasta :'DDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2009, 18:06

Kalmankoira

Pystyi jopa auttamaan? No jopas on... Taisi tässä velhossa sitten olla hieman kuin enemmän lääkärin vikaa, mutta Blackin jatkaessa puheitaan kurtistuivat miehen kulmat hieman. Ei pitänyt hänestä? ...No ei hänkään pahemmin tuosta, muttei hän sentään tuon uskonut pystyvän sitä sanomaan hänelle päin naamaa. Mutta ilmeisemmin sitten kykeni. "Moni vihaa minua... Joten terevtuloa vain kerhon jäseneksi." Kalma hymähti pienesti ja jäi sitten kuuntelemaan loputkin velhon sanoista. Kuningas käskenyt? Kalma kasvoille ilmestyi hetkeksi aikaa hyvin hämmentynyt ilme. Miksi? Miksi itse kuningas oli käskenyt Blackin antamaan hänelle lääkettä/hoitoa? Hän ei käsittänyt yhtään... Hän oli saannut kunikaasta sellaisen kuvan, että tuo haluaisi nähdä häntä vain silloin kun olisi pakko ja muulloin pitäisi hänet mahdollisimman kaukana itsestään ja rakkaimmistaan. Tässä tulisi varmasti olemaan koira haudattuna...
"Miksi hän sellaista käski?" Kalma kysyi sitten asiaa Blackilta, jos tuon nyt ylipäätänsä suostuisi kertomaan hänelle.

Blackin kysymys sitten oli aika erikoinen tai oikeastaan aika yllätyksillinen, sillä hän oli olettanut tuon tietävän mikä hän oli. Mutta ei sitten näyttänyt tajuavan...
"Johan minä senkin olen kertonut... Muistiko pätkii?" Kalma tuhahti ja kysyi lopun ihan puoli vahingossa ihan tahottomasti, mikä oli aikamoinen ihme.
"On mukavaa, että suostut auttamaan... vaikkakin pakotettuna, mutta kysyn: Voinko luottaa sinuun niin paljon? ...Ettet vain myrkyttämässä suinkaan ole."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Huhti 2009, 10:47

Black

Miksi? Miksi kuningas käski auttaa Jackia? Black naurahti pienesti ottaessaan purnikan käteensä ja tutki sen etikettiä.
"Koska hän pelkää" Black vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi "Ihmiset pelkäävät kaikkea erillaista ja yrittävät eliminoidan sen kaikella mahdollisella tavalla. Luulisi sinun nyt jo tietävän sen. Lisäksi se on 'suuri' saavutus kun pystyy kontrolloimaan tuollaista friikkiä edes jotenkin" Black selitti kuulostaen melko ivalliselta... sitä hän kyllä olikin, anteeksi nyt vain.
Kuningas oli yksi niistä harvoista ihmisistä joita Black kunnioitti jollakin tasolla ja piti ystävänään, mutta Black ei turhaan ollut tämän neuvonantaja. Jos Black olisi ollut paikalla kun Harald mietti, olisiko ottanut tuon friikin riveihinsä, Black olisi käskenyt tämän mestattavaksi.

Sitten Jack kyseli pystyikö hän luottamaan Blackiin. Black vilkaisi olkansa yli pirullisesti virnistäen Jackiin, kohauttaen samalla olkapäitään.
"edes itse kuningas ei luota minuun täysin joten en suosittele sinunkaan luottavan. Mutta ei, en ajatellut myrkyttää sinua. Jos meinaisin myrkyttää sinut tekisin sen pitkään harkitun kaavan mukaisesti, etsien juuri sopivam myrkyn.. mutta sitten voisin itse roikkua hirressä - mikä ei kyllä tunnu missään - kun tapoin oman 'liittolaisen' " Black kertoi kävellen nyt kalman luokse ja heitti tälle pienen, lasisen pilleripurkin.
"niiden pitäisi auttaa, itsekkin käytän niitä. Tomoderuwix kehitti ne aikoinaan, mutta mikäli lääkkeet eivät tehoa sinuun, sinun täytyy mennä kysymään itse häneltä neuvoa" Black kertoi, saaden kylmätväreet jo pelkästään Tomoderuwixin nimestä.. ilkeä pieni mies!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2009, 17:29

Kalmankoira

Kalma kuunteli vakavana ja kovin kylmän näköisenä Blackin puheet, siintä että kuningas pelkäsi häntä ja yritti kontroilloida häntä jotenkin. Kontrolloida? Siinä ukko pahanen oli epäonnistunut verisesti. Hänen periaatteita ei noin vain pyyhitty, sitä että ihmiset olisivat aina hänen vihollisiaan missä muodossa tahansa ja näin elimoitava viimeistä myöten. Sitä ei pyyhitty helposti hänen mielestään.
"Niin pelko... Se on voimakas ase jos sitä osaisi käyttää, sillä voi tuhota kenet hyvänsä... Ja juuri se on ihmisten suurin heikkous." Kalma puhui lähinnä itsekseen ääneen mietteliäästi. Jos kuningas todellakin pelkäsi häntä, hän pystyisi tuhomaan tuon helposti... Mutta ensin hänen olisi löydettävä tuon pahin heikkous ja sitten vasta iskeä verisesti tuon mieleen. Kiitos vain velho hyvä kun vaivaudut kertomaan noinkin arkaa tietoa... Kuningas sai juuri lähö laskennan tästä maailmasta tuon puoleiseen. Velhon äänen sävyyn mies ei taas kummoisemmin edes viitsinyt noteerata mitenkään. Miksi pitäisi noin pienestä käydä ärisemään? Lisäksi toinen näytti tekevän sitä ihan tahallaan hänen kiusakseen tai vain ärsyttääkseen.

"Heh... Olisi varsin veikeää nähdä sinut roikkuvan hirressä." Kalma naurahti keveästi, mutta ivallisesti Blackin sanoihin. Hän todellakin nauraisi Blackille jos tuo todellakin tulisi roikkumaan vain hänen takiaan hirressä. Miten herttaista.
Sitäpaitsi hän ei ollut yhtään varma tehosivatko tavalliset myrkyt häneen laisinkaan, vai tehoasivatko myrkyt häneen laisinkaan- ainakaan kuolettavasti. Olihan hän vain sielu.
Kalma koppasi yhdellä kädellä tuon pilleri purnukan käyden sitten Blackin sanoja kuunnellen lukemaan mitä purnukassa luki... Otettiin vain silloinkun oireet alkaisivat ja vain pari tabua kerralla? Kalma hymähti ja laski purnukan nyt syliinsä. Hän tulisi käyttämään niitä vain silloin kun ei olisi vihan tyydykkeitä tarjolla. Parantuakseen hän ei näitä alkaisi syömään.
"...Sanohan sitten mistä löydän tämän Tomo -mikä lie ukon?" Kalma kysyi nyt nostaen katseensa tuohon velhoon. Tosin hän epäili että tuo nyt ihan omaa ilkeyttään tokaisi: "Etsi itse." Voisihan hän etsiäkkin, mutta hänen ihmisviha tuskin odottaisi ja hän voisisi olla sen jälkeen kenen hyvänsä kimpussa ja sitten hirressä... Miksi hän aina puhui hirressä, vaikkei siihen voinnutkaan kuolla? Hän ei kyllä ymmärtänyt aina itseään...

"Ouh... Oli minulla toinenkin asia. Kysyin kuninkaalta, että voisisinko silloin tällöin purkaa ylinmääräistä verenhimoani vankeihin ja hän suostui itse... Mutta sinulta ja teloittajalta pitäisi viellä kysyä asiaa... Joten miten olisi? Saisinko purkaa verenhimoani halutessani vankeihin?" Kalma kysyi sitten viellä kun muisti tuonkin asian... Hän varmaan tulisi tanssimaan melkeinpä onnesta jos Black suostuisi päästämään hänet halutessaan riehumaan vankiselleihin... Vartijat saisivat sitten siivota hänen sotkunsa, hänhän teki likaisimman ja raskaimman työn... sekä hauskimman.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Huhti 2009, 19:31

Black

Kalma alkoi kyselemään Tomoderuwixsista.. Black kohautti tylysti olkäpäitään istuessaan alas tuolille.
"hän on milloin missäkin, joskus ihmisten kylässä, joskus haltijoiden kylässä, joskus tien päällä.. mutta usko pois, tunnistat hänet kyllä jos näet" Black sanoi.. Tomtomia ei voinut olla tunnistamatta, pieni känttyinen äijän keppana, jolla oli äärimmäisen koomiset vaatteet.. Blackin oli yhäkin vaikea uskoa että tuo oli ollut yksi suurimmista hänen kansansa velhoista.
sitten puheenaihe vaihtui vankeihin. Jack kyseli voisiko hän purkaa verenhimoaan vankeihin.
"senkun purat, harvemmin siellä kyllä ihmisiä on mutta antaa mennä vaan.. en minä heitä omista" Black vastasi lopulta.. ei häntä haittaisi vaikka tuo ja teloittaja nyt velottaisivatkin vankilasta porukkaa, kyllä siellä silti ruokaa riitti..
"mutta pelon suhteen olet väärässä" Black aloitti palaten aikaisempaan aiheeseen, kun Jack puhui että pelko oli ihmisten suurin heikkous "Pelko pistää heidät taistelemaan, pelon iskiessä jopa eläimet puollustavat itseään henkeen ja vereen." Black sanoi, lopettaen puheensa siihen.. Jack saisi itse miettiä mikä oli suurin heikkous, Black kyllä tiesi sen ja oli itsekkin sortunut siihen.
Rakkaus. Se jos jokin oli heikkoutta, näin Blackin mielestä. Sen nyt monikin osasi hokata omilla aivoillaan, eikä se nyt olisi ollut suuri ihme jos Jackkin sen itse tajuaisi.
".... mitään muuta?" Black kysyi lopulta, nostaen katseensa takaisin Jackiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2009, 20:51

Kalmankoira

Kalma vain nyökkäsi pienesti Blackin vastaukselle siintä, että se tuon Tomo-mikä lie jälleen liikkui missä milloinkin. Vaeltaja tyyppiä siis? Heh... Hänkin, mutta oli nyt päättänyt asettua hetkeksi aikaa tähän saaren pahaiselle, tai ainakin niin pitkäksi aikaa kun kaikki pysyisi kasassa, eikä karkaisi käsistä. Niin oli käynnyt useammin kuin kerran.
"Thanks..." Kalma kiitti Blackiä (ihme kyllä) tuon suostumuksesta, että hän saisi riehua vankilassa miten haluaisi ja niin paljon kuin sielu sietäisi. Ai että hän tulisi nauttimaan siintä niin paljon... Vesi herahti jo melkein kielelle näiden kauniiden ajatusten saattelemana, kun hän pääsisi syömään lihaa ja repimään jotakin kappaleiksi.
"Meinaatko että minä todellakin välittäsin jokun friikin hengestä, jota en edes tunne? HAH! Sellaiset saavatkin kuolla kauttani!" Kalma naurahti Blackin sanoille, vaikkei tuo ihan noin ollutkaan väittänyt, mutta saattoihan tuo noin ajatellakkin.

Blackin alkaessa äkisti puhumaan siintä, ettei pelko suinkaan ole vahvin ase ihmisiä vastaan nosti Kalma aavistuksen toista kulmaansa, mutta naurahti sitten leppoisasti. "Meneehän se noinkin, mutta kuten sanoin jos pelkoa osaa käsitellä siintä voi muokata pelottavan aseen ja puolustuksen... Kuninkaan kansa? Kukaan täys järkinen ei uskaltaisi hyökätä kuninkaan ja tämän joukkojen päälle noin vain, ei edes paljon puhutut haltijat. Eikös? Aivan, kuningas pitää kansaansa teloituksilla pelon vallassa, etteivät nuo alkaisi kapinoimaan häntä vastaan. ...Niin se pelon käyttäminen toimii, mutta ainoa huono puoli on se että pelko on kaksi teräinen miekka." Kalma piti pienen puheen Blackille ihan huvikseen ja kuullakseen mitä mieltä tuo oli asian kanssa. Kerrankin järkevää seuraa, jonka kanssa voisisi puhua.
"Aivan, rakkaus ja lähinmäisistään välittäminen... Ja se joka siihen lankeaa ei pääse enää pois ja loppu peleissä olet valmis uhraamaan henkesi rakkaimpiesi puolesta kunhan nuo saisivat elää. Voi noita ihmis raasuja..." Kalma lisäsi viellä ja naurahti lopun vain omaa julmuuttaan, vaikka itsekkin on langennut tuohon samaan kuoppaan usemmin kuin kerran, mutta verenhimonsa takia tappanut yli puolet ystävistään... Hänen sydämmensä oli täynnä arpia menneisyydestä ja ystävien kuolemista. Ja pelkästään niiden puheeksi otto sattui häneen.

"Noh äläs turhia hoppuile ilta on viellä nuori..." Kalma naurahti julmahkosti Blackille ja halusi olla ihan tahalleen ärsyttävä tuota kohtaan. "Onko noillla antamillasi lääkkeillä mitään sivu vaikutuksia?" Kalma kysyi sitten vakavoituen kuin katkasijasta painamalla.
Kalma hiljeni sitten hetkeksi aikaa jääden tapittamaan Blackia silmiin, tuon verenpuanisiin silmiin. "Saatan mennä nyt ehkä yksityskohtaisiin asioihin, mutta miksi kuninkaan vierellä ja oikeana kätenä on puoliverinen, eikä ihminen kuten voisi olettaa?" Tämä kysymys oli kiusannut häntä jo pidemmän aikaan ja hänellä oli käynnyt mielessä kysyä tuota kuninkaalta, mutta tuo nyt tuskin tietäisi. Joten kysytään sitten velholta ihan henkilökohtaisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2009, 10:47

Black

Seuraavaksi puheeksi tulikin kansan pelossa pitäminen. Black kuunteli Jackin puheet loppuun maltillisena, mutta pudisti sitten pienesti päätään.
"nämä äpärät eivät elä pelkästään pelossa, vaan myös vihassa. Suurin osa heistä vihaa yhtälailla haltijoita, mitä itse kuningas, joten he ovat valmiita tottelemaan kuningasta kuin koira isäntää, kunhan saavat suippokorvat pois Cryptistä. Mutta olet osittain oikeassa" Black esitti oman kantansa tähän asiaan, vaieten sitten.
Hän ei pahemmin ylistäisi ihmisiä.. nämä olivat yksinkertaisia otuksia, aivan kuten haltijatkin. Haltijat vain olivat narsisstisempia, ainakin näin Blackin kokemusten mukaan.
Black ei ollut ottavinaan kuuleviin korviin Jackin puheita rakkaudesta ja lähimmäisten välittämisestä, hän ei pahemmin halunnut puhua siitä aiheesta.. muutenkin se tuntui.. "hassulta" JOS kaksi miestä - tai lähinnä friikkiä - olisi alkanut puhumaan rakkaudesta kahdenkesken pimeässä huoneessa...

Ilta on vielä nuori.. no niin se oli, mutta Black olisi mieluiten viettänyt koko pitkän illan yksin kuin Jackin kanssa.. vaikka tämä oli jo osoittanut että oli kuin olikin kohtuu tasokasta seuraa, eikä vain järjetön tappaja.
Sitten Jack kysyi lääkkeistä. Black mietti hetken ja kohautti sitten olkapäitään. "En tiedä miten ne sinuun vaikuttavat. Yleensä ne aiheuttavat uneliaisuutta ja rauhallisen tilan, mutta ei mitään muuta. Jos ne ovat liian voimakkaita sinulle, saatat jopa vaipua uneen kun niitä napsit" Black selitti ja mietti hetken kuinka koomista olisi, jos Jack nappaisi yhden pillerin ja nukahtaisi sitten samantien, ei väliä paikasta.
Lopulta Jack kysyi sen saman kysymyksen, mitä kaikki olivat miettineet, pohtineet ja halunneet kysyä: Miksi Black oli kuninkaan neuvonantaja? Black hymyili viekkaasti ja kohautti jälleen olkapäitään.
"Kysy kuninkaalta. Totta kai minä siinä virassa olen kun sitä kerran tarjottiin minulle, tästä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Eihän kuningas nyt tavallista tallaajaa neuvonantajakseen halunnut." Black kertoi.. niin, olihan siitä hyötyä. Itse asiassa siitä oli niin paljon hyötyä että Black voisi päästä kuninkaaksi sitten kun tuo mokoma heittäisi henkensä.. tosin Black ei kovin innoissaan siihen virkaan ollut menossa.
"mutta entä itse? Miksi ihmeessä tuollainen friikki liittyi tavallisten ihmisten joukkoihin? Eikö haltijat huolineet? Eikö pimeä paikka kiinnostanut?" Black kysyi vuorostaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Huhti 2009, 19:03

Kalmankoira

Kalma ei jaksanut enää sitten noteerata pahemmin "ihmisten heikkous" keskusteluun, sillä vaikutti nyt siltä että kumpikin oli oikeassa... Mutta Kalma tiesi viellä yhden ihmisen tai oikeastaan jokaisen elävän heikkouden... Ja mikä se sitten oli? Se oli luovuttaminen, niin hölmötä kuin se kuulostikin. Kun ihminen alkaa olemaan kuoleman partaalla se luovuttaa ja päästää sielunsa sinne minne se kuuluikin, mutta jos onnistuu ylittämään tämän esteen saa ikuisen elämän ja vanhenemattomuuden, kuten vampyyrit ja muut pimeyden olennot joita ihmiset pelkäsivät.

...Nyt taisi velho ihan oikeasti pelleillä tietoisesti tai tietämättään hänen kustannuksellaan, sanomalla että hän muka nukahtaisi pillerien vaikutuksesta. Pyh, vain velhon kuvitelmissa. "...Sepä kiva." Kalma tuhahti sitten ja lisäsi siihen ajatuksissaan: "...Nämä pillerit varmaankin sitten sisältävät jonkin verran unettavia- tai ylipäätänsä laumauttavia kasveja, joten se ei paranna vaan rauhoittaa syöjän... Ei hassummin keksistty." Miksei hän itse ollut keksinyt syödä unettavia kasveja verenhimoonsa? Mutta miten tulee käymään kun hän olisi muuttunut? Riittäisivätkö nämä pillerit lamauttamaan hänet silloin? ...Sen kertoisi vain tulevaisuus hänelle.
"Siltikin on varsin koomista, että kuninkaan vierellä on friikki joita tuo kuitenkin vihaa tai ei ainakaan pahemmin pidä... Mutta eiköhän kuningas sinut valinnut vain sen takia, että olet velho ja varsin vahva sellainen, joten olet hänen henkivartija ja myös se tukipylväs joka pitää kapinoivan kansan ulkopuolella." Kalma kertoi oman mielipiteensä miksi kuningas olisi voinut valita Blackin neuvonantajakseen, ja lisäsi viellä: "En tietenkään varma voi olla kun en tunne pahemmin koko ukkoa." Kalma tuumasi pokeri naamalla.

Blackin seuraava kysmys ei nyt paljoa Kalman mieleen ollut, mutta eipä hän totuuttakaan aikonut sanoa suoraan tuolle. "Ehkä huvikseni? Ei. ...Syy on varsin yksinkertainen: minä hyödyn tästä liitosta." Kalma vastasi salamyhkäisen näköisenä virnistäen. Kyllä vain hän hyötyi tästä valtavan paljon. Hän olisi turvassa vampyyrinmetsästäjiltä ja muiltakin vihollisiltaan, hän sai tappaa lähes miten halusi ja ehdottomasti se että hän voisisi kääntää kokonaan tämän sodan kulun haltijoiden puolelle... Miksi hän sitten halusi auttaa haltijoita? No eikös kolleigoita autettu hädässä, joita haltijat olivat. Vaikka muistuttivat ehkä turhan paljon ihmisiä, mutta friikkejä nuokin olivat.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2009, 14:30

Black

Black vain tuhahti Jackin spekulointiin siitä, että kuningas olisi valinnut Blackin neuvonantajakseen jotta tämä pitäisi ihmiset loitolla. Saattoi sekin olla totta, mutta niihin aikoihin kuninkaalla ei ollut mitään pelättävää kansansa suhteen.. eikä ollut nytkään. Kukaan ei ole edes osoittanut mieltään kuningasta vastaan. Harald on ollut hyvä hallitsija jokaisen ihmisen mielestä, tosin haltijoilla olisi tähän paljonkin lisättävää.. mutta kuka niitä suippokorvia kuuntelisi, Ei Black ainakaan.
"tiedä tuota" Black sanoi lopulta, antaen katseensa seilata hetken pitkin hyllyjä, kunnes katsahti taas Jackiin.

Sitten Jack kertoi hyötyvänsä tästä liitosta. Black ei käynyt tuota kiistämään, mutta hänen huulilleen levisi pirullisen kiero hymy.
"varma ettei kuningas ajatellut samalla tavalla kun sinut pestasi.. tiedä kumpi tässä käyttää kumpaa" Black sanoi kiinnostuen asiasta nyt hieman enemmän.. mitäköhän kuninkaan päässä loppujen lopuksi liikkui. Joko tällä oli suunnitelma tai sitten hän oli vain vanhuuttaan höperö.. ei siinäkään kauaa enää menisi kun tuokin kuukahtaisi. Tosin kuningas oli yllättävän hyvässä kunnossa ikäänsä nähden..
"mutta ihan miten vain, minä en välitä hyödytkö tästä vai et, eihän se asia minulle kuulu" Black sanoi lopulta sivuuttaen asian sikseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron