oh f*ck it's you again...

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Huhti 2009, 18:06

Kalmankoira

"...Tiedän toki, että kunkku on kiinnostutnut tadoistani ja voimistani, mutta sitten kun ole suorittanut "palvelukseni" tuo ilmeisesti mestauttaa minut. Luuletko etten ajatellut tuota?" Kalma hymähti joksikseen pirullisesti hiljentyen sitten. Kyllä hän oli ajatellut asiaa hyvinkin pitkälle ja hänellä oli jo suunnitelma valmiina miten olisi tultava toimimaan jatkossa. Nyt hän kuitenkin tutustuisi paikkoihin ja olisi ihan hiljaa tappaen jonkun random friikin silloin tällöin jos vastaan tuli, jotta hän pysyisi kuninkaan silmissä luotettavan oloisena edes jotenkin, tai ainakin viimeistään sen kuvan antaisi että olisi mukamas kovinkin uskollinen. Sääli ettei hän kyennyt ajatuksia lukemaan... Tämä olisi paljon helpompaa.
"...Niin varmaan tulee tapahtumaan muillekkin kaltaisilleni, jotka hänen leivissä on. ...Haluaettehan saaren puhtaaksi hirviöistä?" Kalma tuumasi olkiaan kohauttaen laiskasti ja nousi ylös käyden viemässä Blackin antaman purnukan takkinsa taskuun. Sitten mies palasikin takaisin, muttei käynnyt istumaan enää vaan kiersi vain tylsyyttään Blackin asuntoa ympäri kuin olisi etsinyt jotakin. No ei, mutta häntä ei ole luotu pysymään aloillaan pitkiä aikoja. Kalma veti mietteliään oloisesti kevyesti kättään Blackin kirjojen pintaa pitkin ja pysähtyi sitten... Mies nappasi ihan pokkanaan yhden kirjan käsiinsä ja avasi sen randomisti jostakin keskeltä ja lueskellen sitä. Kyllä vain hän osaisi lukea ja viellä sattui omistamaan uskomattoman kieli pään, etenkin "unohdettujen" kielien kanssa. Muut kielet eivät sitten jonkin ihmeen takia oikein sujunneet.
"Uuu... Opiskelet pimeitä voimiakin. Vänkkää..." Kalma tuumasi kovin yli näytellen ja palautti kirjan takaisin omalle paikalleen. Hänestäkin voisi tulla voimakas velho jos hän ei sattuisi olemaan niin laiska lukemaan ulkoa.
"Sanohan Black... Miksi sinä vihaat minua yli päätänsä? En ole tehnyt sinulle mitään." Kalma sitten kysyi pienen hiljaisuuden päätteeksi. Kyllä hän ihmetteli miksi Black vihasi häntä, vaikkei hän mitään olekkaan tuolle tehnyt. "...Vai johtuuko se vain siintä, että ajatus maailmani on hieman kieroutunut?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2009, 11:45

Black

Black pudisti päätään.. kuinka yksinkertaisia olennot osasivatkaan olla.
"Ei hän hirviöistä mitään ole puhunut, vain haltijoista. Taruolennot nyt sattuvat olemaan haltijoiden puolella, joten loogisesti näitäkin vainotaan. Muutama on meidän puolella ja he saavat elää rauhassa keskuudessamme.. Ahneus on katala kaveri" Black totesi, jättäen omalta osaltaan asian siihen... hän oli liian nuuka aloittamaan syvällistä väittelyä tähän aikaan yöstä.. kyllä hän luetteli jo päivän kääntyneen yöksi.

Sitten Jack nousi ylös ja Black elätteli jo toivoa että tämä olisi lompsinut ulos ovesta sen enempiä sanomatta.. mutta ei, tämä pisti pillerit taskuunsa ja lähti kiertämään huonetta. Black seurasi miestä katseellaan kuin haukka saalistaan ja oli vähällä heittää pöydällä olevalla tikarilla tuota selkään, kun Jack meni koskemaan hänen kirjoihinsa.
Black tuijotti tympääntyneenä Jackiin ja naksutteli samalla sormiaan.
"en opiskele vaan osaan jo" Black vastasi lyhyesti Jackin huomautukseen.
Seuraava kysymys tuli kuin puun takaa. Black naurahti pienesti.
"No, ensinnäkin yritit tappaa kuninkaani, toiseksi asenteesi antaa sellaisen kuvan ettet edes halua yrittää tulla toimeen kanssani ja kolmanneksi, ajatusmaaimasi ei ole yhtään sen kieroutuneempi mitä omani" Black sanoi nousten ylös, samalla kun hänen päänsä nykäisi pienesti sivulle päin..
"Entä itse? Miksi vihaat ihmisiä? Miten minusta tuntuu että vihaat kaikkea mikä liikkuu" Black kysyi ottaen askeleen lähemmäksi Jackiä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Huhti 2009, 16:36

Kalmankoira

"Vai turvassa? Suuria lupauksia voi tehdä kuka tahansa..." Kalma hymähti pienesti. Tuo oli vanha viisaus, joka piti varsin usein paikkaansa. Etenkin ihmisten keskuudessa ja häntä oli tässä vuosien aikana petetty ties kuinka monta kertaa. Suurin osa luottamuksesta oli kadonnut miehestä tyystin niin friikkejä kuin ihmisiä kohtaan, entien kuitenkin ehkä jälkinmäisestä. Nuohan tappoivat hänet.

"No enpäs tiennyt." Kalma puuskahti ilmeen ollessa hetken aikaan kutakuinkin --; tasoa. Mistä pirskatista hän muka voisi tietää! Jos tiesi Blackistä melkeinpä vain tuon nimen ja pari muutakin asiaa. Hän ei edelleenkään osannut lukea ajatuksia.
Sitten velho vastasikin hänen kysymykseensä... No ekan hän olikin arvannut itsekkin, mutta toinen tuli pienenä yllätyksenä. Tuon voisi ajatella hyvin monella tapaa... joko Black todellakin halusi häneen tutustua edes jotenkin, tai edes halusi kestää häntä. Miten lie? Tai sitten kumpikin veikkaus meni väärin, joka oli varsin todennäköistä.
Black nousi ja ryhtyi utelemaan häneltä turhankin henkilökohtaisia asioita hänen elämästään.
"A-a-a Nyt mennään liian henkilökohtaisiin asioihin..." Kalma sanoi ikäänkuin toruen Blackiä. Hänhän ei tuollaisia asioita menisi noin vain kertomaan kenellekkään, ei edes kirveen kanssa uhattuna.
"...Mutta sen voin sanoa, että syyttäkööt ihmiset vain itseään siintä millaiseksi ovat minut tehneet. Minä en tätä valinnut itselleni." Kalma kertoi Blackille ja asteli tuon ohi istumaan omalle paikallens, jossa oli ollut hetki sitten istumassa. "...Jos haluat tietää nuo asiat sinun ansaittava luottamus minulta, eikä se helppoa tule olemaan... Etenkin jos olet tuolla kannalla minua kohtaan."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Huhti 2009, 18:58

Black

Black oli lähellä heittää Jackin ulos ikkunasta kun tämä alkoi torua häntä kysymyksistä. Blackillä oli täysi oikeus kysyä mitä tahansa ja jos pilkkua viilattiin, Jackin olisi pitänyt vastata... olihan Black sentään kuninkaan neuvoantaja. Mutta se mitä Black oli Jackista saanut selville, oli se ettei tämä todellakaan välittänyt pätkääkään kenelle puhui ja miten.
Black kuitenkin kuunteli loppuun Jackin sanat, hymähtäen sen jälkeen pienesti.
"Tuolla kannalla? Sinähän tässä itse annat syyn vihata itseäsi. Muuta tapojasi niin minäkin." Black sanoi kääntyen ja istuen takaisin alas.
"Ja mitä sinä ihmisiä syytät. Omaa heikkouttasi et osaa muuttua... miksi ikinä olet tullutkaan ihmisten takia. Turha siitä muita syyttää on, sinähän sen lopulta päätät mitä olet" Black lisäsi lähes puolimutisten, samalla kun alkoi leijutella pienellä käden liikkeellä tavaroita pöydältä.
Tavarat leijuivat takaisin omille paikoilleen, olihan tuo kätevä tapa siivota. Tosin eipä tuolla asunnossa paljoa siivottavaa ollut, mitä nyt muutama hämähäkin seitti katonrajassa ja pari pölypalloa sängyn alla murisemassa.
"vielä muuta? Vai joko kyllästyit minuun" Black kysyi lopulta siirtäen katseensa viimeisesta sulkakynästä, joka leijaili paikoilleen, takaisin Jackiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Huhti 2009, 21:20

Kalmankoira

Muuta tapojasi niin minäkin? Voi kumpa se kävisi vain sormia napsauttamalla, mutta se ei vain mennyt niin vain ja ainoastaan hänen jukuripäisyytensä takia... ja mukana mausteena oli paljon muutakin. Blackin tullessa istumaan Kalma tapitti tuota tahtomattaan hyvinkin murhaavasti. Tuo ei voinnut tuollaista mennä sanomaan jos ei edes tuntenut häntä mitenkään. Ja hän oli juuri saanut myös havaita, että Black oli varsin itserakas ja minä-tiedän-kaiken tyylinen heppu. Tuo ei todellakaan voinut tietää kaikkea, oli vaikka kuinka super velho hyvänsä. Hänestä tuo ei ainakaan tiennyt mitään.
Mutta nyt Blackn seuraavat sanat saivat Kalman raivon partaalle ja se ei todellakaan ollut hyvä juttu hänen "kaksosensa" takia. Käsiään nyrkkiin puristaen ja hampiataan yhteen purien Kalma yritti niellä sen mitä Black oli juuri mennyt möläyttämään. Se aihe josta hän ei halunnut puhua ainakaan kenenkään ventovieraan kanssa, ellei itse halunnut. Ja niille joille hän sen kertoi... Ne olivat hänelle HYVIN läheisiä ja ansainneet paikkansa hänen melkein jäätyneessä sydämmessä. Black ei ollut sellainen.
"Minäkö sen päätin?! Minäkö todellakin päätin itse sen miten ja milloin ihmset murhasivat minut!? ...Ja kiitos heidän en ole siellä missä pitäisi, vaan tässä tuollaisen paska pään kanssa!" Kalma sitten räjähti yrityksistään rauhoittua ja tuli sitten sivussa auottua suuta hieman liikaa... Hän ei voinut mitenkään ottaa kevyesti sitä, että häntä ilkutaan siintä millaiseksi hänet on tehty. Hän ei voinnut sille mitään. Ei yhtään mitään. Takaisin ei pääsisi enää...

Kalma nousi ylös niin että kaatoi tuolin, muttei välittänyt siintä yhtään vaan kiersi hetken Blackin kämppään koittaen rauhoittua samalla kun "kaksonen" alkoi jäkättämään hänen päänsä sisällä ties mitä. Tosin sivullisesta saattoi näyttää siltä, että Kalma aikoisi hajoittaa kohta koko torpan. Ei nyt suinkaan. Ei hän niin raivoissaan sentään viellä ollut, mutta senkin rajan alla oltiin siinä ja siinä.
Saatuaan päänsä taas selväksi Kalma kääntyi Blackiä kohden puolittain, mutta rauhoittuneempana, melkeinpä normaalina. "Luuletko muka tuntevasi minut jo niin hyvin että kehtaat väittää tuollaista? En minäkään sinua ilku siintä mikä olet... " Kalma kysyi rauhoittuneena, mutta tuijotti Blackiä hyvinkin merkittävästi. Hän oli tosissaan sanojensa kanssa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Huhti 2009, 00:12

Black

Black vain tuijotti sivusilmällä Jackiä kun tämä lopulta räjähti. Black olikin jo odottanut tätä. Tosin sitä Black ei osannut arvata että Jack noin paljon avautuisi räjähtäessään, mutta mikäs siinä. Saipahan enemmän selville tästä henkilöstä.
Jackin haukkuessa Blackiä paska pääksi, Black vain naurahti tukahtuneesti.. paska pää.. oli sitä pahempaakin kuultu ja varsinkin koettu. Blackin korviin Jackin huuto kuulosti nyt itse nuoren prinsessan kiukuttelulta. Black oli sen verran sydämetön paskiainen ettei hän oikeastaan välittänyt mitä Jackille oli tapahtunut ja miksi tämä niin paljon tuosta suuttui. Se oli Jackin ongelma, ei hänen, eivätkä he todellakaan olleet lähellekkään niin hyviä tuttavia, että Black olisi edes viitsinyt kiinnostua.
Kalma nousikin pian ylös kolisten ja lähti kiertelemään asuntoa.. Black seurasi katseellaan tätä pysyen yhä tyynen hiljaisena, naksautellen samalla jälleen sormiaan.
"olenko muka sanonut, että tiedän sinusta jotain? Vain villejä veikkauksia... ja jos et huomannut, tässä on taka-ajatus. Otappa pilleri niin nähdään rauhoitutko yhtään, nyt kun kerran olet suutuspäissäsi. Ja jos mielit tuolla tavalla avautua, mene tekemään se naiselle, minä olen sen verran tunteeton etten pahemmin välitä. Mutta sen sanon, että etkö nyt yleistä hieman liikaa? Ei jokainen ihminen sinulle pahaa ole tehnyt.. näin ainakin oletan. Ehkä sinun pitäisi vain antaa uusi mahdollisuus" Black sanoi hiljeten sitten hetkeksi, kunnes naurahti pienesti.
"tai no, mitä minä olen neuvomaan.. enhän itsekkään osaa antaa yhdellekkään haltijalle tilaisuutta, vaan ajattelen näitä kaikkia samanlaisian.." Black lisäsi jääden tuijottamaan takkatulta, samalla kun nakasautteli niskaansa.
Siinä istuessaan Black huomasi ettei itse ollut melki yhtään raivoissaan tai ärtynyt.. mistä lie johtui, ehkä hän oli liian väsynyt, ehä Jack ei vain ollut tarpeeksi ärsyttävä tai sitten Black tunsi jotain olematonta myötätuntoa tätä kohtaan.. olihan heillä jotain yhteistäkin.. ehkä Black nyt oli löytänyt friikin joka oli hänen kanssa samalla alltopituudella.

//pahoittelen mahdollisia typoja/ajatusvirheitä, muttakun oli pakko vastata kahdentoista aikaan yöllä :----) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2009, 08:26

Kalmankoira

Vai ei ole väittänyt ettei tiennyt hänestä mitään? Siltä tuo äskeinen vaikutti hyvinkin paljon. Turha alkaa väittämään muuta. Ja jos nuo olisivat olleet vain veikkauksia, ne osuivat liiankin lähelle osuvia. Suoraan herkkään paikkaan ammuttuja nuolia.
Vai pillereitä pitäisi käydä napsimaan? Hän pärjäsi ilmankin, olihan hän jo rauhoittunutkin ja "kaksonenkin" oli hiljentynyt. Niitä ei tarvittu. "Enpä ole enää." Kalma tuhahti sitten Blackin pilleri mainontaan. Hän ottaisi niitä vasta sitten kun oikeasti olisi tarvetta, eikä tämä ollut sellainen. Hän sai itsensä hallintaan, joten kaikki hyvin. Vai viellä naiselle pitäisi mennä kertomaan tuo sama saarna? No ei takuu varmasti menisi! Etenkin jos hän tuota tunne mitenkään ja sellaisiin ei normaalistikkaan luotettu.
Sitten rakas velho alkoikin saarnaamaan hänelle, että hän yleisti ihmisvihaansa hieman liikaakin.
"Niinpä paraskin puhuja..." Kalma murahti ja palasi sitten istumaan kunhan nyt ensin nosti tuolin lattialta, johon sitten istahti takaisin naputellen kynsillään pöydän pintaa. Kalma olikin sitten hetken aikaa ihan hiljaa sanomatta yhtään mitään tapittaen vain takassa loimuavaa tulta kovin mietteliään näköisesti.

"Kuule kävisikö pieni matsin tapainen? ...Leikkimielinen tietysti." Kalma avasi sitten suunsa tehden hyvinkin erikoisen kysymyksen. Ja miksikö hän tuollaista kyseli? Hänellä alkoi olla tylsää ja taka-ajatuksena oli sekin, että hänellä oli Blackin kanssa hieman selvimättömiä asioita. Ei hän kuitenkaan tappaa tai vahingoittaa aikoisi, kunhan leikkisi hieman.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2009, 10:00

Black

Blackiä alkoi jo pikku hiljaa kyrsiä Jack. Mitä tämä enää nurkilla roikkui?! Black olisi ihan hyvin voinut lähteä linnallekkin, kyllä hän sieltäkin sai nukkumapaikan, mutta ei sitä nyt noin vain lähdetty ja jätetty vierasta ihmistä kämppään. Black vain huokaisi syvään kun Jack lopulta istui alas, nostaen samalla pystyyn tuolin, jonka hetki sitten oli kaatanut.
Sitten tuli hiljaisuus. Tuon hiljaisuuden aikana Black jo nostatteli toivoa että Jack oli jo sanaton ja valmis lähtemään omille teilleen, tappamaan vaikka pari viatonta orpolasta kadunkulmalta. Teki mitä teki, kunhan lähtisi pois täältä ja pian.

Sitten Jack pamautti ilmoille jotain mikä sain Blackin katsomaan miestä kuin rutto tautista koiraa.
"Luuletko tosiaan että antaisin sinulle mahdollisuuden jopa tappaa minut?! Ehei, siihen en suostu. Lisäksi en halua tuoda omaa toista puoltani esille... viime kerta oli jo tarpeeksi lähellä.." Black sanoi muistellen viimeisintä kunnon purkaustaan.. silloin oli jo lähellä lähteä prinsessan ja papittaren henki, eikä Black todellakaan halunnut uudestaan sen tapaista tilannetta.
"sitäpaitsi yö on jo pitkällä ja toisin kuin sinulla, minulla on myös elämää päivisin." Black lisäsi vihjaten näin ystävällisesti Jackia suksimaan suohon... mutta osa Blackissä silti halusi että Jack jäisi.. tämä oli, yhäkin, mielenkiintoinen persoona.. mutta jokin sanoi Blackille että nämä kaksi tulisivat varmasti tapaamaan vielä muutamaan otteeseen. Heillä kun kerran oli yhteinen "ruokavarastokin" tyrmien puolella.
... olisi kai pitänyt kertoa Jackille missä päin tyrmät olivat.. mutta kai tuo nyt itsekkin sinne löytäisi kun niitä tarvitsisi. Järkihän sen sanoi että tyrmät loogisesti olivat kellari kerroksessa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Huhti 2009, 20:04

Kalmankoira

"Sanoithan jo itsekkin ettet pelkää minua... Joten mikä nyt tuli? Eikö iso mies uskalla ottaa leikkitappelu haastetta vastaan?" Kalma kysyi kulmiaan merkittävästi kohauttaen. Ja hän kun oli luullut, että Black ottaisi tälläisen pikku haasteen oikein mielellään vastaan. Ilmeisesti aavekoira oli mennyt erehtymään ja yliarvioimaan velhoa liikaa. Loppupeleissä tuo taisi ollakkin vain heikko paskiainen, joka luotti likaan hokkus pokkuksiinsa. Se saattoi olla Black hyvä erittäin paha virhe, vain yhteen voimaan luottaminen voi olla kohtalokasta. Ai miksikö? Jos vastustaja olisi viisas se etsisi tuosta mahtavata taikomis hömpästä heikkouden ja iskisi siihen mihin eniten sattuu. Ja hän sattui olemaan niitä tyyppejä jotka etsivät vahvastakin vastustajasta heikkouden, oli se sitten fyysistä tai henkistä. Jokaisella oli heikkoutensa. Hänelläkin, mutta hän tiesi ne ja osasi suojata niitä tiettyyn rajaan asti.
"Heheheh... Et siis hallitse toista puoltasi tuskin mitenkään?" Kalma kysyi sitten pienesti naurahtaen, samalla kun silmien pupillit pienenivät, vaikkei valo niihin osunnutkaan. Se saattoi olla hyvinkin pelottavaa joidenkin mielestä, mutta tuskin tämän herran. "Tai et ainakaan ilman pillereitäsi... Heh, itse olen sentään tänne asti selvinnyt ilman apua ongelmaani. Hallitsenhan toisen puoleni kiitettävän hyvin." Kalma hymähti sitten, lopun mumisten enimmäkseen itsekseen. Oikeastaan hän puhui suurimmaksi osaksi lööperiä "kaksosensa" hallinnasta, sillä tuon herättämiseenhän tarvittii jumalattoman iso agresiivion puuska, eikä äskeinen ollut sellainen. Mutta jos totta puhutaan oli hän muutaman kerran onnistunut keskeyttämään muutoksen... Mutta ei siintä enempää. Black kehotti häntä lähtemään?
"Ystävä hyvä on ilta ei yö... Vai käytkö jo näin aikaseen nukkumaan?" Kalma kysyi ihan vain ollakseen hieman vittumainen Blackiä kohtaan. Vähän takaisin maksua äskeisestä piikittämisestä.
"Mutta miten on? Otatko taistelu haasteen, vai luikitko häntä koipien välissä karkuun ja palaat sitten puoli linnaa mukanasi vain kaataaksesi yhden friikin?" Kalma tiesi olevansa varsin ärsyttävä tällä hetkellä, mutta puhui varsin paljon asiaakin. Hän tiesi ihmisten olevan heikkoja ja turvautuvan paljolti ylivoimaan jos eivät saaneet haluamaansa yksin. Hän ei ollut sellainen. Yksin ja rehellisesti tai ei mitään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2009, 21:38

Black

Jackin avatessa suunsa ja alkaen soittamaan sitä kuin mikäkin voittaja, Black vain hymyili. Tuolle ei voinut muuta tedä kuin hymyillä, säälistä tai koomisuudesta. Kuka sanoi että Black olisi pakoon luikkimassa? Hänhän vain kohteliaasti kieltäytyi hauskanpidosta, koska sille oli erittäin hyvät syyt. Eihän Jack voinut tietää asiasta yhtään sen enempää, mitä Black oli tälle kertonut.
Lopulta kun Jack sai turpansa rullalle, Black käänsi katseensa kokonaan tätä kohti katsoen huvittuneen tympääntyneenä tähän.
"Mitä sinä oikein yrität? Yllyttää minut tappelemaan? Hah, tuo on jo lapsellista. On kumma ettei aikuinen mies osaa ottaa ystävällistä kieltäytymistä tyynesti, vaan jatkaa yllyttämistä kuin teinipoika. Ehei, tuo ei auta asiaan. Kerroinhan jo, että minulla on huomenna menoa, mikä taas tarkoittaa etten voi koko yötä sinun kanssa leikkimässä." Black sanoi nousten hitaasti ylös. Hän jätti suosiolla sanomatta mitään pillereistä saatika toisesta puolestaan.. siitä hän ei halunnut puhua, ei kenenkään kanssa!
Hänen kärsivällisyytensä alkoi olla jo lopussa, sen huomasi hänen silmistään. Ne olivat jo kirkaan punaiset, melkein hehkuvat mökin pimeydessä.
"lisäksi sinuna en vielä ottaisi edes leikkimielistä taistelua kenenkään 'oman' kanssa.. kuningas ei katsoisi sitä hyvällä, varsinkin jos teet sen kehän ulkopuolella.. lisäksi mikä estäisi minua tappamasta sinua samantien tai sinua tappamasta minua? Emme luota toisiimme niin plajoa, että meillä olisi varaa alkaa 'leikkimään' sellaisia leikkejä" Black lisäsi.
Kehä oli sotilaiden harjoittelu tilassa käytetty areena, jossa sotilaat saivat ottaa mitaa toisistaan. Black ei kyllä kertaakaan siellä ollut käynyt taistelemassa, mutta katsomassa kyllä.. kuningas tykkäsi katsella kuinka miehet ottivat mittaa ja loogisesti kuninkaan neuvonantajan piti mukaan tulla.

"Lisäksi tuo asenne ei auta minua luottamasta saatika pitämästä sinusta yhtään sen enempää." Black sanoi ja käveli takkatulen ääreen, kyykistyen sen eteen ja lisäsi puita tuleen.
"et taida olla kovinkaan hyvä ystävystymään kenekään kanssa?" Black kysyi noustessaan ylös ja kääntyi Jackia kohti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Huhti 2009, 15:33

Kalmankoira

"Voipi olla, että olen lapsellinen ja sitä rataa, mutta se johtuu ilmeisemmin siintä niin surullista kun se onkin ettei kukaan ole opettanut minulle koskaa minkään näköisiä tapoja tai ylipäätänsä miten käyttäydytään "inmihillisesti". ...Ja eikös leikki ikä ole koko ikä?" Kalma sitten tuumasi Blackin sanoihn ja hänen oli myönnettävä ettei hän osannut käyttäytyä kenenkään edessä hyvin. Tai osasi hän perus asioita tapaamisessa kuten kättelyn, mutta kohteliaasti puhuminen oli sitten isompi este hänelle. Aina piti heittää jotakin ironista sekaan tai viilata pilkkua. Mutta eipä hän ole nähnyt syytä korjata noita asioita itsessään.

Black jatkoi puhettaan ja Kalma kuunteli sitä nojaten pöytää vasten ja oli kieltämättä pettynyt. Ei sitten jos tuo ei sitä halunnut. Muiltakin "friikki asunnon" asukeilta oli kysytty, mutta kukaan ei ollut suostunut. Liian kiire tai yksinkertaisesti ei ole uskallettu ja kolmantena häntä oli haukuttu kuninkaan surmaajaksi, joten hänen seuraansa ei oikeastaan kukaan täys järkinen halunnut. Hän oli varsin yksinäinen täällä ihmisten kylässä ja se kieltämättä teki kipeää. Mausteena tuohon oli sitten se että minne hän sitten ikinä menikin ihmisten kylässä, niin jokainen vastaan tuleva ihminen mulkkasi häneen pahksuvasti tai laukoivat suutaan ja samasta syystä kuten aikaisemmin mainittuna kuninkaan surmaajana. Muutama hyvä syy miksi hän ei pahemmin kuluttanut aikaansa ihmisten kylässä vaan lähti sen ulkopuolelle. Paljon paremmat mahdollisuudet saada seuraa pitkäksi yöksi ja yleensä hän menikin pimeään paikkaan, jossa oli muita hänenlaisiaan yö liikkujia. "Ei sitten jos tuota mieltä olet." Kalma sitten puuskahti olkiaan laiskasti kohauttaen. Ja hän kun olisi niin halunnut purkaa painettaan johonkin.

Black nousi ja Kalma seurasi katseellaan kun tuo meni laittamaan puita takkaan... Ja se mitä tuo sanoi hänen ystävystymis taidoista. Kyllä hän osasi, mutta Black ei ole vain tuntunut haluavan sitä. Piikitteli häntä jatkuvasti jotenkin ja se minkälainen hän on. "Itse et anna siihen mahdollisuutta, vaan piikität jatkuvasti minua..."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2009, 17:22

Black

Jack näköjään lopulta uskoi ettei Black ollut tämän kanssa puukko hippasille lähdössä. Hyvä niin, Black ei todellakaan olisi jaksanut vääntää sitä rautalangasta. Jack jopa myönsi että saattoi olla lapsellinen.. ehkä tämä olikin, ainakin hieman, mutta Black ei voinut sanoa etteikö itsekkin olisi välillä.. se nyt oli tultu todistettua jo moneen otteeseen.
Black vain hymähti pienesti Jackin mainitessa lausahduksen "leikki ikä, koko ikä".. olisikin se ollut noin. Jos asia olisi niin, Black todennäköisesti ei olisi kuninkaan neuvonantaja vaan vaeltaja. Mutta jollainhan se elanto oli ansaittava ja totta kai sitä nyt mahdollisimman korkealle pyrittiin, vaikka Black ei ollutkaan vallanhaluinen.. voimanhaluinen hän oli, mitä enemmän, sen parempi. Se oli yksi syy miksi hän oli ottanut vampyyriverta itseensä...

"Entä jos antaisin siihen mahdollisuuden? Yrittäisitkö silloin edes?" Black vastasi Jackin lauseeseen.. Entä jos Black antaisi mahdollisuuden?
Ei Black ollut sanonut että ei edes antaisi sitä.. totta kai hän voisi antaa, tosin riippuen tuon käytöksestä. Jos se olisi naljailevaa, väheksyvää, itsensä ylistämistä tai muuta äärimmäisen ärsyttävää, mahdollisuuden antaminen ei tulisi kuuloonkaan.. mutta Jack ei vielä ollut antanut itsestään kunnollista kuvaa.. ja se kuva mitä Black oli saanut, oli erittäin yksinäinen ja ironinen friikki, joka ei halunnut ketään lähelleen. Vähän niinkuin hän itse....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Huhti 2009, 18:36

Kalmankoira

Kalma näytti hetken aikaa hyvinkin hämmentynelltä Blackin sanoista. Kuuliko hän sattumoisin väärin? Suostuisiko toinen todellakin antamaan hänelle mahdollisuuden yrittää näyttämään sen paremman puolen... Ei, se ei todellakaan kuulostanut Blackimäiseltä päähän pistolta. Mutta jos toinen todellakin halusi nähdä sen toisen puolen niin olkoot hyvä vain, mutta varsin koomiselta kuulosti se että Blackin mainitsema "yrittäminen". Ei se mitään yrittämistä tarvinnut vaan sen, että Black lopettaisi jatkuvan piikittelynsä häntä kohtaan. "Voinhan minä yrittää." Kalma hymähti jotenkin helpottuneen näköisesti, kuin kivi olisi vierähtänyt juuri aavekoiran sydämmeltä. No ei nyt ihan, mutta oli kiva saada joku jonka kanssa voisi viettää aikaa ihmistenkin kylässä. Ei tarvinnut aina lähteä jonnekkin.
Sitten mies hiljenikin hetkeksi aikaa kuin miettien mitä sitten sanoisi... Hän ei oikeastaan tiennytkään, sillä melkeinpä kaikki oli sanottu ja käyty läpi. Eikä hän todellakaan alkaisi sepostamaan elämäänsä tuolle viellä tässä vaiheessa. "Okei nyt minulta loppuivat puheen aiheet..." Kalma maurahti sitten ääneen enimmäkseen itsekseen, mutta periaatteessa tuo möläytys kuulosti varsin hauskalta. Ja jos hänet tunsi niin olisi häntä katsottu leuka melkein maassa, häneltä harvoin loppui puheen aiheet tällä tavalla. Tai olisihan hänellä ollut juttua, mutta ne olivat enimmäkseen arkoja tai sitten hän olisi viellä suututtanut Blackin. Eikä se olisi hyvä juttu.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2009, 19:19

Black

.... voisihan hän yrittää? Black oli astetta hämmentyneempi nyt.. hän kun luuli että Jack olisi nauranut hänelle päin naammaa ja haukkunut tämän maan rakoon, tyyliin 'minähän en puoliveristen kanssa kaveeraa'... Jack osasi sittenkin yllättää. Black ei sanonut tuohon mitään vaan nyökkäsi pienesti.. kai hänenkin piti sitten yrittää. Ehkä tästä tulisi hauskaakin.. kerrankin kun joku samanlainen pörräsi samoissa piireissä. Tai no, olihan heillä eronsa, mutta mininmaaliset nekin taisivat olla.
Sitten Jack ilmoitti että häneltä loppui aiheet. Black hymähti pienesti ja nyökkäsi jälleen, niin kyllä häneltäkin.. kai tässä kaikki oli jo käyty läpi.
"Turha sitä tässä vaiheessa vielä avautumaan alkaa.." Black totesi puoliääneen katsellen pöytään, miettien vielä oliko jotain sanomatta.. jotain tärkeää? Tuskin..
"Kokeile lääkkeitä seuraavan kerran kun kiihdyt.. jos se ei auta voin tulla mukaan etsimään Tomtomin käsiin. Jos hän ei osaa auttaa niin en osa neuvoa enempää." Black sanoi lopulta nojautuessaan nojaamaan tuolin selkänojaan.
"meinaatko ilmestyä tänne taas ensi yönä?--- tai no tuleppa.. käydään selleillä.. tehdään vartijoille selväksi että sinulla on oikeudet leikkiä siellä.." Black sanoi lopulta nostaen katseensa takaisin Jackiin.. oikeastaan hän olisi voinut lähteä näyttämään sellit vaikka heti, mutta hänen piti yhä herätä aikaisin aamulla.. eikä hän halunnut nukahtaa kesken kaiken kokouksien huomenna.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Huhti 2009, 20:33

Kalmankoira

Jos Kalma olisi nyt ollut koira muodossa tuo olisi takuu varmasti höristänyt korviaan kun Black puhui jotakin avautumisesta, mutta ei hän kyllä mainannutkaan että tuo avautumaan kävisi hänelle tässä ja nyt, niinkuin ei hänkään tuolle. Mutta nyt Kalma huomasi Blackissä täydellisen muutoksen äskeiseen... Ihan eri ihminen, vai olisiko pitänyt sanoa puoliverinen? Miten lie, mutta muuos on äskeiseen valtava. Hän ei ollut uskonut Blackin kykenevän edes puhumaan tuolla tavalla.
Kalma kohautti pienesti kulmiaan Blackin siirtyessä taas puhumaan pillereitä ja että tuo olisi suostuvainen auttamaan häntä sen tomtommikälie etsimisessä. "Thanks... Mutta olen kyllä kusessa jos lääkkeesi tai edes tuo Tomtom kykene auttamaan minua. Hallitsen kyllä "kaksoseni" tiettyyn rajaan asti, mutta kun se katkeaa... Seurakset ovat varsin tuhoisat ja sitä kautta minut varmasti tapetaan." Kalma todellakin pelkäsi sitä jos pillerit tai edes se Tomtom kykene häntä auttamaan, niin kuningas aika varmasti mestauttaisi hänet tai korkeintaan rankaisisi häntä erittäin rajusti. Ja se vittumaisinta siinä kun hän ei voinnut tehdä siinä tilassa yhtään mitään itsensä pysäyttämiseksi ja toiseksi hän muista mitään, mikä oli kaikken inhottavinta. Tiesi tehneensä vaikka mitä kauheuksia, mutta ei muistanut yhtäkään. Inhottava tunne.
Sitten Black kyselikin jo että tulisiko hän ensi yönä takaisin. Kalma hymähti hieman huvittuneesti, muttei mitenkään loukkaavalla sävyllä. Kysymys vain oli hieman koominen, hänestä. "Joko kiinnyit minuun? ...No okei sori, oli ihan pakko. No tokkiinsa tulen kun noin kauniisti pyydät ja voisin samalla aterioida." Kalma aloitti jälleen hyvinkin ironisesti, mutta teki sen ihan tahalleen. Kunhan nyt hieman leikki kiusasi, mutta suostui Blackin pyyntöön naurahtaen vinosti lopun.
"...Mutta minun on ilmeisesti lähdettävä, kun sinullahan on kuulemma hommia." Kalma sanoi noustessaan ylös tuolista ja käveli sitten naulakolle josta noukki takkinsa, jonka laittoi päälle. Hyvä, että tämäkin tapaaminen päättyi edes joten kuten hyvin päin, eikä niin että hän lähtisi nenä murtuneena ulos näin kuvaanollisesti. Tuskin Black nyt ihan kirjaimellisesti päälle olisi karannut. Mutta eri asia olisi se että oliko Blackin "ystävällisyys" häntä kohtaan aitoa vai teeskentelikö tuo vain saadakseen häneen luottamuksen... Sitten lavertelisi kaiken kuninkaalle, joka voisi käyttää niitä häntä vastaan. Miten lie oli, mutta vara oli silti pidettävä.
"No nähdään huomenna... Tsao." Kalma sanoi viellä hyvästiksi ennenkuin katoisi oven ulkopuolelle ja lähti kävelemään vaikka asunnolleen. Muualle hän ei enää pahemmin ehtisi pidemmäksi aikaa... ja hän saisi taas asunolla murhaavat katseet osakseen. Pakoon niitä pääsisi vain omaan huoneeseensa, joka oli kylläkin vintillä, sillä se oli Kalmasta ainoa rauhallinen paikka. Eikä näköalatkaan hassummat.

//Aika hyppy?//
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron