Kirjoittaja suskari » 24 Huhti 2009, 20:33
Kalmankoira
Jos Kalma olisi nyt ollut koira muodossa tuo olisi takuu varmasti höristänyt korviaan kun Black puhui jotakin avautumisesta, mutta ei hän kyllä mainannutkaan että tuo avautumaan kävisi hänelle tässä ja nyt, niinkuin ei hänkään tuolle. Mutta nyt Kalma huomasi Blackissä täydellisen muutoksen äskeiseen... Ihan eri ihminen, vai olisiko pitänyt sanoa puoliverinen? Miten lie, mutta muuos on äskeiseen valtava. Hän ei ollut uskonut Blackin kykenevän edes puhumaan tuolla tavalla.
Kalma kohautti pienesti kulmiaan Blackin siirtyessä taas puhumaan pillereitä ja että tuo olisi suostuvainen auttamaan häntä sen tomtommikälie etsimisessä. "Thanks... Mutta olen kyllä kusessa jos lääkkeesi tai edes tuo Tomtom kykene auttamaan minua. Hallitsen kyllä "kaksoseni" tiettyyn rajaan asti, mutta kun se katkeaa... Seurakset ovat varsin tuhoisat ja sitä kautta minut varmasti tapetaan." Kalma todellakin pelkäsi sitä jos pillerit tai edes se Tomtom kykene häntä auttamaan, niin kuningas aika varmasti mestauttaisi hänet tai korkeintaan rankaisisi häntä erittäin rajusti. Ja se vittumaisinta siinä kun hän ei voinnut tehdä siinä tilassa yhtään mitään itsensä pysäyttämiseksi ja toiseksi hän muista mitään, mikä oli kaikken inhottavinta. Tiesi tehneensä vaikka mitä kauheuksia, mutta ei muistanut yhtäkään. Inhottava tunne.
Sitten Black kyselikin jo että tulisiko hän ensi yönä takaisin. Kalma hymähti hieman huvittuneesti, muttei mitenkään loukkaavalla sävyllä. Kysymys vain oli hieman koominen, hänestä. "Joko kiinnyit minuun? ...No okei sori, oli ihan pakko. No tokkiinsa tulen kun noin kauniisti pyydät ja voisin samalla aterioida." Kalma aloitti jälleen hyvinkin ironisesti, mutta teki sen ihan tahalleen. Kunhan nyt hieman leikki kiusasi, mutta suostui Blackin pyyntöön naurahtaen vinosti lopun.
"...Mutta minun on ilmeisesti lähdettävä, kun sinullahan on kuulemma hommia." Kalma sanoi noustessaan ylös tuolista ja käveli sitten naulakolle josta noukki takkinsa, jonka laittoi päälle. Hyvä, että tämäkin tapaaminen päättyi edes joten kuten hyvin päin, eikä niin että hän lähtisi nenä murtuneena ulos näin kuvaanollisesti. Tuskin Black nyt ihan kirjaimellisesti päälle olisi karannut. Mutta eri asia olisi se että oliko Blackin "ystävällisyys" häntä kohtaan aitoa vai teeskentelikö tuo vain saadakseen häneen luottamuksen... Sitten lavertelisi kaiken kuninkaalle, joka voisi käyttää niitä häntä vastaan. Miten lie oli, mutta vara oli silti pidettävä.
"No nähdään huomenna... Tsao." Kalma sanoi viellä hyvästiksi ennenkuin katoisi oven ulkopuolelle ja lähti kävelemään vaikka asunnolleen. Muualle hän ei enää pahemmin ehtisi pidemmäksi aikaa... ja hän saisi taas asunolla murhaavat katseet osakseen. Pakoon niitä pääsisi vain omaan huoneeseensa, joka oli kylläkin vintillä, sillä se oli Kalmasta ainoa rauhallinen paikka. Eikä näköalatkaan hassummat.
//Aika hyppy?//