Sivu 4/4

ViestiLähetetty: 25 Huhti 2009, 20:10
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Kalma käveli hiljaisena pitkin metsää, tai ei nyt ihan miten sattujaan. Kyllä hän tiesi minne oli menossa ja kuinka pitkä matka sinne olisi. Kalma kuitenkin säpsähti kun kuuli jostakin lähistöltä rapinaa. Se ei ollut mikään iso noin mitättömästä rapinasta päätellen ja normaalisti Kalma olisi jättänyt tämän tutkimatta, mutta ties vaikka tuolla jossakin oli hänelle seuraa... Tai rapistelija oli vain joku samperin elukka ja hän tekisi turha reissun. Hetken Kalma tapitti äänen suuntaan päntäten mielessään vaihtoehtoja, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja mies lähti lähestymään äänen aiheuttajaa mahdollisimman hiljaa.
Hitaasti mies lähestyi ja varoi jokasta askeltaan, ettei vain astunut vahingossakaan okasn päälle ja säikyttänyt tätä mikä-lie oliota karkuun. Ja kun Kalma sai tuon otuksen hän sai sen todeta olevan ihmis lapsi. Mitä tuo keskellä metsää seilasi ja viellä tähän aikaan? Oli syy mikä hyvänsä tuo ei todellakaan kuulunut tänne. Päätyisi viellä ateriaksi tai jotain muuta ei-niin kivaa. Kalma astui kunnolla esille pimennoista ja kävi tuota lasta läpi katseellaan, tuo on ehkä joku viisi kuusi vuotias. Toivottavasti ei mikään hankala, sillä se tästä viellä puuttuisi.
"Hei, mitä sinä tänne metsään olet eksynyt pikkuinen?" Kalma kysyi yrittäen vaikuttaa mahdollisimman vähän uhkaavalta, vaikka se nyt olikin varsin mahdotonta hänen ulkonäöllään.

ViestiLähetetty: 25 Huhti 2009, 21:51
Kirjoittaja Aksutar
Anemone

Anemone ehti tovin istua kivellä ja pöyritellä käsiään sylissään, kunnes miehen ääni keskeytti hänen ajatuksensa. Anemone vilkaisi nopeasti miehen suuntaan ja tuijotti tätä päästä varpaisiin hetken, ennen kuin avasi suunsa.
"eksynyt tosiaan... en löydä enää kotiin.. äiti on varmasti huolissaan ja isä myös.. en haluaisi huolestuttaa heitä, äiti kun on muutenkin aina huolissaan.." Anemone sanoi nousten seisomaan kivelle.. nyt hän pystyi puhumaan kasvotusten miehen kanssa, siinä kivellä seisoessaan, vaikka ei Anea haitannut vaikka hän olisikin joutunut katsomaan ylös puhuessaan.. hän oli jo tottunut siihen, pieni lapsi kun oli.
"tiedätkö sinä missä koti on?" Ane kysyi sitten toiveikkaana, pieni, viaton hymy kasvoillaan tältä vieraalta.. äiti oli kieltänyt puhumasta vieraille, mutta Ane nyt sattui olemaan naiivin luottavainen jokaiseen joka hänelle puhui.
"Asun linnalla ja siellä on iiiiso puutarha. Isällä on oma tönö linnan pihalla ja Ophelia täti asuu kappelissa!" Ane alkoi selittämään, hokatessaan että asiaa saattaisi auttaa jos hän kertoisi missä tämä koti oli.

//tuli tässä mieleen että pitäisikö peli siirtää jonnekkin metsälle päin? Vai joelle? //

ViestiLähetetty: 25 Huhti 2009, 22:23
Kirjoittaja suskari