Turvapaikka || Aksu

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2009, 09:50

Harald

Jack kertoi ettei hänellä ollut mitään lisättävää tähän asiaan, mutta hänellä oli sitten muuta asiaa. Kuningas kohotti toista kulmaansa ja jäi odottamaan että Jack kertoisi aisansa.. parempi kai sekin hoitaa tässä samantien, kun kerran oltiin paikalla. Eihän sitä koskaan tiennyt milloin seuraavan kerran oltiin ihan kasvotusten juttelemassa.. eikä Haraldilla kyllä ollut kauheata hinkua jutellakkaan Jackille usein.
Jack kertoi ettei enää nähnyt turvalliseksi majoittua sotilastuvalle.. se oli ymmärrettävää, näin Jackin tilanteessa. Mikäli Jack olisi ollut joku toinen friikki ja tullut valittamaan samasta asiasta, Harald olisi käskenyt tuon tukkia turpansa ja kestää uhkaukset kuin mies. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Mutta Jackin tapaus oli "hieman" vakavampi, kuin pelkät uhkaukset ja uhoamiset. Sitten Jack kertoi pyörineensä velhon nurkissa... Harald kun luuli että Black oli antisosiaalinen eikä pahemmin piitannut tuttujen seurasta.. Ainakin sellaisen kuvan velho oli antanut itsestänsä. Eikä Harald kyllä keksinyt mitään hyvää selitystä, miksi Black oli antanut Jackin jäädä luokseen.
"vai että kirjastossa.." Harald totesi sitten Jackin lopetettua puheensa... olisiko kuningas valmis ottamaan sen riskin että Jackillä saattoi minä hetkenä hyvänsä kilahtaa ja tuon jälkeen hän olisi raatelemassa pitkin käytäviä jokaista, joka eteen sattui... mutta toisaalta Tomtom oli valmistamassa lääkettä Jackille, mikä taas tarkoitti sitä ettei tuolla napsahtaisi niin satunnaisesti.
"hyvä on.. mutta vain väliaikaisesti." Harald sanoi sitten lopulta pidettyään lyhyehkön harkinta tauon.
"mutta ylempiin kerroksiin sinulla ei ole asiaa" Harald lisäsi.. ei hän nähnyt mitään syytä päästää Jackia hortoilemaan ylempiin kerroksiin, missä oli ties mitä arvokasta... kuten hänen lapsenlapsensa. Luojan kiitos kirjasto oli ensimmäisessä kerroksessa.
"Vielä jotain muuta?" Harald kysyi vielä ennen kuin passittaisi Jackin matkoihinsa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Touko 2009, 18:47

Kalmankoira

Koitti hetken hiljaisuus kun kunkku mietti hänen asiaansa itsekseen, mutta lopulta tuo sitten suostui siihen että hän saisi olla täällä ainakin jonkin aikaa. Niin siis kuinka pitkää? Vuoden? Kymmenen vuotta? Vai kenties vain viikon? Olisi hauska tietää, sillä jos hän nyt saisi täällä olla hän aikoisi kerätä itselleen rahaa ja ostaa itselleen asunnon tai mennä jonnekkin kämpikkseksi. Tuskin kukaan ei häntä varmaan ihan heti huolisikaan... Mielessä kävi myös kolmas paikka, joka oli siis tuo käytävä jota kautta hän ja Ada olivat paenneet täältä ensinmäisellä kerralla. Se olisi pimeä ja kukaan ei tiennyt siintä, kuin hän ja pimeät porukat, joten se kelpaisi hänelle vallan hyvin jos muuta ei tulisi olemaan. Kunhan vain hankkii itselleen sinne nukkuma paikan ja jonkin sopivan sivu luolan, jonne voisi asuntonsa tehdä. Ei hassumpi ajatus, ei yhtään, mutta ensin hän asuisi linnalla niin kauan kuin pystyisi ja aina vahvikkaa tekisi pientä muuttoaan. Oikeastaan hän hyötyisi siintä myös niinkin paljon, että hän voisi myös paeta sitä kautta pois ihmis astusten läheltä jos tilanne niin pahaksi menisi.
"Kiitän." Kalma kiitti herraansa ymmärtäväisyydestään, ettei hän todellakaan voinut enää asua sotilastuvalla. Eikä hän ollut menossa ilman valvontaa todellakaan Anea katsomaan, johan se nähtiin että hänen kakkosensa menisi mennä siellä ihan villiksi. Onneksi ei ulos puskenut mokoma silloin, mutta kyllä se oli ollut varsin ärsyttävää kun toinen papattaa pään sisällä sontaa.

"On." Kalma huomautti kun kuningas kyseli oliko hänellä muuta tässä. Johan hän oli sanonnut että hänellä oli muutama asia tuolle, joka myös piti paikkaansa. Noh olihan tuo jo vanha mies ja suorastaan ihme ettei tuo vielläkään kärsinyt vanhuuden höperö nimisestä taudista. Onneksi hän ei sellaista voinut saada, saatanalle kiitos siintä.
"Olen nyt vain utelias ja haluaisin vain tietää miksi sinä yli päätänsä otit minut riveihisi, vaikka yritinkin murhaasi." Kalma sitten esitti viimeisen kysymyksensä tuolle, jonka hän nyt halusi tietää ja varmasti moni muukin. Kuninkaan molemmilla puolilla olevat henkivartijat vilkasivat toisiinsa...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2009, 20:34

Harald

Harald tosiaan ei maininnut kuinka kauan Harald saisi asua linnalla.. no, se tarkoitti sitä että tuo saisi asua siellä niin kauan kunnes oli kykenevä muuttamaan tai jos tuo taas kävisi jonkun päälle tai muuten riehuisi tai käyttäytyisi sivistymättömästi, lentäisi tuo ulos leppäkeihään lailla. Ei täällä alettu katselemaan nurkissa pyörijöitä jotka eivät osanneet edes käyttäytyä... jossain sekin raja meni.
No, Jack ilmoitti että hänellä oli vielä asiaa. Harald kohotti kulmiaan ja jäi kuuntelemaan mitä Jackillä vielä oli asiaa. No, tuo pamautti ilmoille melko mitättömän ja turhan kysymyksen, näin Haraldin mielestä.
"Kysymys kuuluu miksi sinä halusit meidän riveihin sen jälkeen kun olit yrittänyt minut teilata?" Harald vastasi sitten lopulta, nojautuen eteenpäin valtaistuimessaan.
"Sinähän tänne ensiksi halusit.. joten mikäs siinä, lisäjoukot eivät koskaan ole olleet haitaksi. Toki siinä kävi mielessä että olisit soluttautuja, mutta äkkiäkös sinut teilattaisiin jos sellaisesta paljastuisit. Ja parempi kai pitää viholliset lähellä, vai mitä sanot" Harald lisäsi vinosti hymyillen ja nojautui takaisin syvemmälle.. miksi ihmeessä hän liikehti istuimessa noin paljon? varmaan sen takia ettei se ollut kovinkaan pehmeä istuttava.
"vieläkö jotain muuta?" Harald kysyi sitten.. nyt hän alkoi olemaan jo yliväsynyt, mikä tarkoitti sitä ettei häntä väsyttänyt juuri ollenkaan... hassua, mutta niin se vain meni.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Touko 2009, 18:05

Kalmankoira

"Se nyt taisi olla vain hetken mielenjohde... Toisekseen en usko, että haltia paroilla olisi ollut minulle ja kakkoselleni mitään tyydykkeitä. Sitä mitä minä heidän tavoistaan mitään tiedän." Kalma sitten vastasi vuorostaan kunkun kysymykseen, jonka Kalma siis tulkitsi kysymykseksi. Ja tuo mitä vastasi oli viimeistä myötä totta, mutta voishan hän pelksätään pienestä mielenjohteesta tappaa tuonkin jos sillä päällä suinkin sattuisi olemaan ja sen aavekoira tekisi ielä joskus harmaassa tulevaisuudessa. Hän ei voinut sille mitään että halusi tuhota tuon papan... Oliko se sitten oma tahto vai kenties kakkosen, mutta sen hän tekisi heti kun tilaisuus tulisi.

"Kuulitko Kalma? Vanhushan vähättelee meitä! Tapa, TAPA SE! ...Etkö? Hehheheh... Sinusta on tullut säälittävän heikko, et uskalla edes tappaa vanhusta joka melkein seisoo toinen jalka haudassa!" Kakkonen aloitti jälleen pälpättämisen hänen päänsä sisällä ja vain protestoisakseen Kalmaa käymään kuninkaan päälle. Ei, hän ei voisi tehdä sitä nyt. Etenkin kun sattui olemaan varsin huono maineinen ja tämä oli muutenkin huono paikka sellaiseen. Muuten kyllä. Parempi aika ja paikka niin tuo kuolisi tai ainakin vahingoittuisi vakavasti. Teloitus? Heh, hänellä oli sitäkin vastaan jo varsin petollinen suunnitelma, mutta hän tarvitsi siihen erään vaaaaanhan ystävän apua. Sääli etteivät välit olleet enää mitenkään kovinkaan hyvät. Mutta ei siintä enempää...
"Se voi koitua tuhoksi... Mutta ei minulla muuta." Kalma tuumasi ensinmäisen lauseen enimmäkseen itsekseen varsin pirullisella äänen sävyllä, mutta sanoi sitten hyvästinsä ja kumarsi lähtien sitten kävelemään ulos salista. Mutta kukaan ei sillä hetkellä nähnyt pirullista virnettä miehen kasvoilla, joka enteili jo että hänellä oli pahat mielessään... tai olisihan sitä voinut ajatella että Kalma olisi hieman päästään vialla ja hymyili itsekseen. Tuo hymy kuitenkin kariutui pois varsin nopeasti ja Kalma käveli sitten suoraan takaisin Blackin kämpälle.

Kalma avasi varovasti oven ja koitti nyt olla häiritsemättä velhon unta millään tavalla. Ties vaikka tuo olisi samanlainen kuin hän jos kesken unien herätetään, hyvin kiukkuinen siis. Kalmaa itseään ei vielä nukuttanut, joten aave nappasi hylylltä juuri sen samaisen kirjan jota oli ensinmäisellä kerralla täällä käydessään selannut, se mikä kertoi pimeistä voimista. Niistä olisi hyötyä hänelle varmasti jatkossa. Kalma istahti sitten nojatuoliin ja asettui hyvin varovasti nojaamaan sen selkänojaan selkänsä takia, joka hieman aristi edelleenkin. Saatuaan hyvän asennon itsellensä Kalma avasi kirjan ja ryhtyi lueskelemaan sitä milteinpä pimeässä. Onneksi oli turhankin hyvä yönäkö.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Touko 2009, 20:17

Harald, Black

Harald kuunteli Jackin puheet mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Hetken mielijohde? Mielenkiintoista.. eli Jack saattoi ihan yhtähyvin hetken mielijohteesta pettää heidät. No se nyt oli oletettavaa ja arvattavaa, mutta kuningas oli tiennyt riskit kun oli tämän riveihinsä ottanut. No, kyllä siihen oltiin jo varauduttukkin.
No, lopulta Jack ilmoitti että ei hänellä muuta olisi. Tuo lähtikin sitten sen enempiä pulisematta kävelemään pois salista, kadoten pian suurien ovien taakse. Harald katsoi Jackin perään mietteliäänä sukien partaansa, kunnes vilkaisi henkivartioihinsa.
"mitäs sanotte pojan, ennemmin vai myöhemmin?" Kuningas kysyi virnistäen ilkeästi..
Vartiat vilkaisivat toisiaan ja käänsivät katseensa sitten pirullisesti hymyillen kuninkaaseen, sanoen yhteen ääneen vastauksen: "ennemmin".

Velhon asunnossa oli hiljaista.. ei kuulunut edes hengityksen ääniä. Huoneisto oli pilkko pimeä, lukuunottamatta ikkunasta tulevaa heikkoa kajoa.
Black oli nukkunut vain noin tunnin ja herännyt sen jälkeen.. nälkäänsä. Onneksi Black ei tarvinnut paljoa unta, tosin pian tulisi taas sekin seinä vastaan, että hänen pitäisi nukkua kokonainen vuorokausi. Blackin unirytmi ei ollut terveimmästä päästä, se oli jo moneen otteeseen huomattu.
Black olikin siirtynyt sitten tekemään ties mitä salakäytäväänsä, josta suorastaan huokui musta magia. Black oli kuuli.. tai no, aisti kun joku tuli hänen asuntoonsa.. ottaen huomioon kellonajan, se ei voinut olla kukaan muu kuin Kalma.. tai Tomtom, Tosin Tomtom olisi tehnyt teleporttauksen suoraan Blackin taakse ja mottaissut tätä sauvallansa.
Black keskeytti pikku manaus tuokionsa ja käveli käytävän toiseen päähän, astuen pian takaisin asuntoonsa.
"missäs sinä olet ollut?... haiset vereltä" Black sanoi huomatessaan Kalman istuskelevan nojatuolissa.. tuo tosiaan tuoksahti vereltä, liekö repinyt haavansa taas auki.. tai käynyt jossain riehumassa.
Toivonmukaan ensimmäinen vaihtoehto.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Touko 2009, 20:50

Kalmankoira

Kalma kyllä vaistoisi itsekkin, että lähistöltä tai paremmin sanottuna komerosta huokui oikein mustan magiaa jota ei voinut olla havaitsematta. Kumma ettei hän aikaisemmin huomannut? Noh antaa herran tehdä rauhassa taikojaan, hän ei niihin puuttuisi mitenkään ja Kalma keskittyi sittemmin rakkaaseen luku tuokioonsa... Kunnes tuttu ääni keskeytti hänet. Katse nousi velhoon, joka tuijotti häntä varsin kysyvän näköisesti. Kalma naurahti kevyesti.
"Ei hätää... En hyökännyt kenenkään kimppuun, päin vastoin... jouduin pieneen kähäkkään ja haavat hieman aukesivat." Kalma vastasi varsin huolettoman oloisesti velhon kysymykseen. Eikä syyttä, ei hänellä ollut mitään hätää. Paitsi ettei hän tiennyt yhtään kuninkaan taka-ajatuksista ja siintä että kuoleman enkeli melkeinpä hengitti jo niskassa, ollen valmiina palauttamaan hänet helvettiin. Onneksi hän ei tiennyt mitään.

"Sait näköjään sitten nukuttua?" Kalma tuumasi ja siirsi kirjan syrjään jääden hetkeksi aikaa pohtimaan jotakin itsekseen...
"Miksi muuten edes otit minut luoksesi yöksi? Se ei taida olla ihan tapaistasi?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2009, 11:40

Black

Kalma kertoi olleensa tappelussa, mutta tällä kertaa hän oli ollut uhri. Jostain syystä Black ei ollut yllättynyt.. tätä hän oikeastaan oli osannut odottaa, tosin Black ihmetteli kuinka Kalma oli noinkin hyvässä kunnossa.. Luulisi nyt ihmisten vähintään repivän hänet kappaleiksi jos edes pääsisivät tuohon käsiksi. No, Black ei siitä sen enempää kysellyt, pää asia oli että Kalma oli vielä hengissä... tai no, mitä Black siitä välitti? Eihän hänen pitänytkään välittää.

Black nyökkäsi pienesti Kalman todetessa että velho oli saanut nukutuksi. No, sen vähän ajan mitä hän nyt oli nukkunutkaan. Yllättävää kyllä, hän oli taas täynnä energiaa. Black ei tiennyt varmaksi, mutta uskoi vähäisen unentarpeen johtuvan osin pillereistä.. nehän veivät tavallaan uneen, rauhalliseen tilaan. Täytyisi tuotakin kysyä Tomtomilta.. sitten kun herra taas paikalle ilmestyisi. Blackillä ei ollut hajuakaan minne Tomtom pillereitään oli mennyt valmistamaan.
Sitten Kalma kysyi astetta oudomman kysymyksen. Black vilkaisi kysyvästi Kalmaan samalla kun veti viittaa ylleen.
"Hyvä kysymys johon minulla ei ole hyvää vastausta... lähden metsälle, tuletko mukaan vai jäätkö sohvaperunaksi?" Black sitten sanoi ja nosti hupun päähänsä.
Mitä hän metsällä? no, sen näki sitten.. täytyihän sitä liikaenergiaa purkaa jotenkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Touko 2009, 12:40

Kalmankoira

"En todellakaan!" Kalma tuhahti Blackin sanoihin ja pomppasi ylös. Sääli että hänen takkinsa on rikki eikä voi käyttää sitä. Kiitos kakkosen jälleen. Noh kyllä hän T-paidallakin tärkenee ihan hyvin, eihän siellä kylmä ole, ei ainakaan hänestä. Tosin mitä Blackin sanoihin tulee niin tuo ei varmaan edes viitsi myöntää hänelle miksi oli ottanut hänet yöksi, ihme ettei ottanut vuokralle sentään. No tuskimpa, sen verran yksinään viihtyvä heppuli tuo Black oli, ettei olisi häntä takuu varmasti huolinut häntä nurkkiin pyörimään tai oikeastaan nukkumaan. Ei hänkään paikallaan jaksanut olla 24/7.

Kalma sitten vain odotteli kiltisti sivussa, että herra olisi saanut itsellensä päälle ja avasi sitten oven astuen ulos astellen rappuset alas pihalle, jääden jonkin matkan päähän odottamaan velhoa tulevaksi.
"Mitä me metsällä?" Kalma kysyi sitten Blackiltä tunkien kätensä housujen taskuihin ja asteli muutaman askeleen eteenpäin. Hän ei oikein käsittänyt mitä velho metsästä halusi edes... Tosin mahdollinen ansakin kävi hänen mielessään, mutta tuskin nyt sentään vielä kuningas häntä päiviltä haluaisi. Hänhän oli ollut *köh* ihan kiltisti, ellei nyt muutamaa sivu harppausta lasketa mukaan.
"Tosin en käsitä sinua siinäkään, kun ensin haluat melkeinpä repiä kurkkuni auki... ja nyt käyttäydyt minua kohtaan kuin jotakin parastakin kaveria. Mistä hyvästä moinen muutos?" Kalma sitten ryhtyi pälättämään kun ei hiljaakaan jaksanut olla ja häntä kiinnosti tuo asia hyvinkin paljon.
"...Ja vaikka sanoinkin silloin, että voisit kohdella minua "paremmin"... En minä ihan tälläistä odottanut tai edes ajatellut hakevani." Kalma lisäsi vielä sanoihinsa.

//Vaihdetaanko metsään?//
suskari
 


Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron