Turvapaikka || Aksu

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 20:07

Kalmankoira

"Ihan hyvin..." Kalma tuumasi ja kokeili T-paitansa helman alta sidehersoilla peitettyä selkäänsä ja sai todeta että siteet olivat hieman kostuneet verestä, mutta tuskin tämä mitään vakempaa on. Black tosin saattaa hieman kysellä jos tämän näkee ja hän saa hieman selitellä taas. Arvatenkin Black käy sitten torumaan häntä kaupungille menosta tässä kunnossa tai no ei nyt välttämättä ala torumaan, mutta saattaa sanoa kuitenkin jotakin. No sitten tuo saisi auttaa häntä siteiden vaihdossa jälleen kerran ja kun Tomtom olisi tuonnut hänen lääkkeensä hän varmaan jättäisi velhon rauhaan, siirtyen elämään kirjaston puolelle. Olisi ainakin luettavaa, jos ei muuta. Käsi laskettiin kyljen viereen.
Katuvartiosto saapui paikalle ja Kalma sai ensinmäisenä osakseen syylistettyjä mulkkauksia, jotka Alf kuitenkin kumosi käsi liikkellä, joka kertoi että kaikki oli hyvin ja ettei hän ollut tehnyt yhtään mitään. Sitten puoliverinen menikin juttelemaan noiden kanssa Kalman jäädessä sivuun ihan mielellään. Hän halusi pysyä kaukana ihmisistä nyt kun kakkonenkin tuntui olevan taas äänessä, nyt tosin hiljaa. Kai se murjotti kun ei päässyt äsken osalliseksi tappeluun... ja sen tappelut kyllä tiedetään.

Alf palasi ja vartijat lähtivät tiehensä kuka mihinkin suuntaan, mutta aavekoira ei tiennyt minne kun ei ollut keskittynyt kuuntelemiseen sillä hetkellä, kyllä hän olisi varmasti koiran kuulollaan sen kuullut. Alfin sanoihin Kalma nyökkäsi pienesti ja kääntyi lähtien sitten palailemaan samaa reittiä takaisin mistä olivatkin tulleet.
"Mitä sanoit heille?" Kalma kysyi Alfia vilkaisten nopeasti.

//Käviskö muute et kunkku kutsuis Kalman jälleen luoksensa, mutta tälläkertaa vain todistajaksi ja tunnistajaksi hyökkäyksestä häntä vastaan.//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2009, 13:04

Alf

No, Jack lähti Alfin mukaan. Hyvä niin, tuskin tuo yksin olisi halunnut tänne jäädä. Alfille se olisi ollut kyllä yksi ja sama, mutta toisaalta hän alkoi jo löytämään ihan mukaviakin piirteitä Jackistä.. jos ei muuta niin olisi tuosta ainakin seuraa!
"Kerroin mitä tapahtui. Osa heistä lähti nyt etsimään hyökkääjiä ja osa taas jatkaa normaalia kierrostaan.. voi olla että sinut kutsutaan tunnistamaan hyökkäjiä, kunhan niitä nyt ensin saadaan kiinni" Alf sanoi alkaessaan tarkistelemaan omia ruhjeitaan.
Ei mitään maailmaa kaatavaa. Pari viiltohaavaa käsivarsissa ja mustelmia siellä täällä. Ei siihen kuolisi, eikä mitään sen kumemmpaa hoitoakaan tarvitsisi hankkia. Pullo rommia ja kaikki oli hyvin! No ei nyt ehkä, mutta Alfilla oli muutenkin paha tapa vähätellä ruhjeitaan. Joku kerta se koituisi vielä hänen kuolemakseen..

Pian he saapuivatkin takaisin suurelle tielle, joka johti linnaan.
"sinun on varmaan paras painella suoraa sairastuvalle?" Alf sanoi lähtiesään kävelemään kohti linnaa.
Tai no, miksi hän linnalle meni? Ei hajuakaan, kai hän halusi saattaa Jackin tuvallisesti perille tai sitten hänellä oli vain niin pirun tylsää. Tai sitten molempia. Tosin Alfilla ei ollut aikomustakaan tunkea nenäänsä Jackin ongelmiin tämän enempää. Hänellä oli omansakkin, eikä hän todellakaan halunnut niitä lisää.

//toki :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Touko 2009, 16:39

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi pienesti Alfin sanoihin ja jäi katsomaan tuota hetkeksi aikaa kun tuo tarkasteli vammojaan läpi. Onneksi tällä kertaa päästiin vähällä haavojen suhteen ja päättyipähän vähemmän verisesti tämä seikkalus. Onneksi kakkonen päätti olla tulematta väkisin esille, tosin hän pelkäsi eniten sitä kun Tomtom yrittäisi antaa hänelle lääkkeitään... Kakkonen tulisi varmasti pistämään vastaan ja vaikka väkivalloin yrittäisi pitää vapautensa. Jos tuo vain olisi tyytynyt vankien tappamiseen ja pysyisi poissa muuten, tätä ei tarvittaisi. Kakkonen itse kerjännyt itselleen tämän kaiken, hän ei voinut sille mtään. Mitäs vaikeutti hänen eläämäänsä tässä kylässä ja myös hänen suunnitelmansa... jota aavekoira ei tietenkään ole vieläkään unohtanut. Hän pysyisi siinä niin kauan ellei jotakin mullistavaa tapahdu, eli hän alkaisi sietämään ihmisiä. Ja sitähän EI ikinä tule tapahtumaan, vihan piikki oli syvällä ja helposti sitä ei sieltä tongittu pois.

Lopulta he pääsivät takaisin linnalle vievälle tielle ja puolihaltia kehotti Kalmaa käymään sairas tuvalla... Eihän hän saisi. Rangaistus vammat pitäisi hoitaa itse ilman osaavaa kättä. Mutta Kalma nyökkäsi ja sanoi Alfille: "En saa kun vammani on rangaitus, mutta taisin jäädä sinulle velkaa? ...Voin korvata tämän sinulle joskus." Niin hän jäisi nyt Alfille velkaa enemmän kuin hieman ja varmasti tulisi maksamaan sen jokus takaisin.
"Minua tosin häiritsee vielläkin se miksi et vihaa minua tekojeni takia? Vaikutat varsin uskolliselta hepulta. Olenko väärässä?"

//Niin ja minä tästä katoankin viikonlopuksi mökille :) Palailen sunnuntaina ^^//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2009, 20:14

Alf

Jack sanoi ettei saanut mennä sairastuvalle haavojensa takia, koska ne olivat rangaistuksesta tulleita.. tottahan tuo oli, joten Alf ei sen enempää viisaita kommenttejaan jaellut.
Siinä heidän kävellessään Jack tuumi jäisikö hän velkaa Alfille. Alf puuskahti pienesti ja kohautti olkapäitään.
"jos tarjoat kierroksen kapakassa niin sitten ollaan sujut" Alf vastasi virnistäen, kaivaessaan uuden hammastikun huuliensa väliin... joskus hän ei edes itse pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta Hammastikkua hän kerkesi hukata muutamassa minuutissa. Joskus hän saattoi pyöritellä hammastikkua vain muutaman minuutin, ennen kuin heitti sen pois ja ottikin jo uuden.. no, kai sekin kävi aktiviteetista.
Sitten tuli puheeksi Jackin teot. Alf vilkaisi Jackiä ja naurahti huvittuneesti.
"Jos minä vihaisin jokaista joka olisi yrittänyt murhata minut, kantaisin kaunaa koko kylälle! Njah, mitä sitä suotta rypemään vihassa ja itsesäälissä, kuinka maailma potkii päähän, tästä elämästä ei kuitenkaan selviä hengissä. 'Viha vain sokaisee ja estää näkemästä eteenpäin' isoisäni tapasi sanoa.. ennen kuin murhasin hänet." Alf sanoi virnistäen lopuksi, mistä päästiinkin seuraavaan aiheeseen..
"Ja minua kaksinaamaisempaa ystävää saat hakea! Sen on moni jo saanut todeta, välitän kuulemma vain omista eduistani.. liekö totta vai ei, enkä voi kehottaa sinua ottamaan siitä selvää.. mutta ota pois jos uskallat" Alf vastasi Jackin tuumiessa hänen olevan uskollinen heppu.. paskat, kyllä hän kuninkaalle oli uskollinen, mutta siihen se taisi jäädäkkin.. ei Alfille vielä ollut tullut niin hyviä ystäviä, että hän pystyisi näille olemaan sataprosenttisesti uskollinen.
Pian he saapuivatkin linnan pihaan.. portin vartijat tervehtivät Alfia melko reippaasti, mutta Jackille nämä eivät suoneet edes ystävällistä vilkausta.
"noh, mihis tästä jos et kerran sairastuvalle aijo?" Alf kysyi pysähtyen pihamaalle.

//juh, piä hauskaa siellä mökillä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Touko 2009, 18:50

Kalmankoira

"Kyllä se käy, kunhan tästä nyt ensin toivun." Kalma vastasi Alfin toivomukseen miten hän voisi korvata tuon äskeisen pelastamisen tuolle. Se oli kieltämättä varsin erikoinen, mutta oli se tyhjääkin parempi... Paitsi että hänen muutenkin laiha kukkaronsa joutuisi hieman koetukselle. No mitäpä tuosta eihän hän maallisella mammoonalla muutenkaan mitään erikoisempaa tehnyt, korkeintaan saattoi maksaa hoito kulujaan tai jotain muuta pientä.
"Isopappasi oli fiksu veikko... Ja jos olisit kanssani riitaa alkanut haastamaan, olisit varmasti kuollut hyvinkin nopeasti... tai tuskallisesti. En ole nössö tappamisen suhteen." Kalma tuumasi Alfin sanoihin ja virnisti jotenkin kierotuneesti kun puheeksi otettiin tappaminen. Hän ei voinut sielle mitään, että rakasti tappamista. Oli se sitten ihminen tai friikki, tuskan huudot olivat samat. Mutta friikkien tappamiseen hän tarvitsee sentään syyn, ihmisten ei niinkään niiden elämästä aavekoira vähät välitti. Kuolkoot vaikka kaikki tältä kura planeetalta!
Kalma naurahti huvittuneesti Alfin sanoihin. "Ehei, en minä sitä tarkoittanut puhuin nyt ihmisille uskollisuudesta... Siksi minä ihmettelen miten ihmeessä sinä kestät olla sellaisen kanssa, joka on kehdannut edes koskea herraasi?" Kalma esitti sitten kysymyksensä uudestaan paremmassa muodossa, jotta puoliverinen tajuaisi mitä hän jahtasi takaa.
"Ja pakko mainita, sinä et ole ystäväni tai kaverini, tuttu vain. Voin yhtä hyvin pettää sinut milloin vain..." Kalma tuumasi astetta psykopaattisemman kuuloisesti pirullinen virne kasvoillaan. Osasi hänkin pelata likaisesti jos vain halusi, mutta sattui yleisesti olemaan niitä jotka harvemmin pettivät tai vetivät nenästä. Mutta siksi häneen yleisesti luotettiin ja hän voisi kääntää takkinsa hyvinkin nopeasti... Kuten hän aikoisi tehdä ihmistenkin joukoille. Miten inhottavalta se kuulostikin, ja kun se tapahtuu hän heittäisi lääkkeet menemään ja alkaisi ihan yleisesti teurastamaan ihmisiä niikuin aina ennenkin... Hän oli hirviö, eikä voinut sille mitään.

Lopulta kaksikko pääsi linnan pihaan, jossa nuo muutama vartijan kutale ei edes suostunut suomaan hänelle ystävällistä katsetta- päinvastoin. No eipä tuo haitannut häntä pahemmin, joten Kalma oli kuin noita ei olisi ollutkaan.
"Varmaan hoitajani asunnolle takaisin..." Kalma tuumasi mietteliäästi vilkaisten Alfiin, mutta ei sitten lähtenytkään vielä minnekkään suuntaan.
"Vai onko sinulla vielä muuta?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2009, 11:39

Alf

ha, Jack lupasi kierroksen kapakassa. HYVÄ! eipähän tarvitsisi omaa kukkaroa keventää, vaikka siellä alkoi jo ihan kivasti olemaan kuvetta. Jackin seuraaviin lauseisiin Alf vain hymyili viekkaasti, jättämättä vastaamatta mihinkään.. Ei Alf olisi ollenkaan yllättynyt jos tuo kääntäisi takkinsa hänelle, kaikkihan tässä maailmassa ajattelivat vain omaa parastaan ja niin teki myös Alfkin. Tosin Jackilla ei oikein ollut kortteja joilla pelata.. tuo voisi korkeintaan koittaa nirhata Alfin, mutta ei sen enempää. Alf oli uskollinen ja kutakuinkin hyväksytty sotilaiden joukossa, joten häntä ei voinut edes mustamaalata saatika ilmiantaa. Jack olisi helppo mustamaalata, tämä kun oli jo valmiiksi epäsuosiossa.. mutta koska Alf ei tulisi siitä hyötymään mitään, jätti hän sen tekemättä.
"minä en edes tunne sanaa ystävä" Alf totesi lopulta Jackin mainitessa että Alf oli tälle enemmänkin tuttu kuin ystävä.
Alf ei edes laskenut ketään ystäväkseen, kaikki olivat vain tuttuja. Joten niin oli Jackkin.

Jack tuumi hetken minne sitä nyt menisi ja kysyi Alfilta vielä olisiko hänelle vielä jotain muuta.
"ei. ei ole ei" Alf vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, samalla kun vaihtoi painoaan jalalta toiselle.
"mutta suosittelen pysymään kaukana kaduista.. näithän jo itsekkin mitä tapahtui... plus kannattaa olla valmiina menemään kuninkaan puheille kun käsky käy, aivan varmana sinut tullaan pyytämään sinne kertomaan oma verisosi tästä selkkauksesta" Alf sanoi sitten lähes itsestään selvyydet ja kääntyi sitten ympäri.
"mutta nyt takaisin töihin. elä tapatuta itseäsi" Alf sanoi huitaisten laiskasti kädellään ja lähti klompsimaan takaisin kylälle päin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Touko 2009, 17:32

Kalmankoira

Kuvitteliko Kalma vai pitikö tuo sattumoisin ihan typeryksenä, kun alkoi paapomaan häntä kuin jotakin pahaista kakaraa konsanaan. Kyllä hän nyt sentään tajusi pitää nokkansa pois kylästä ja jäädä pyörimään ympyrää linnaan ja sen alueelle, jossa häntä ei kannattanut käydä edes yrittämään nihrimään. Saisi varmasti rangaistuksen siintä hyvästä enemmän tai vähemmän kivan... Tuskin kuolemantuomiota sillä eihän hän hirveän "arvokas" ollut loppujen lopuksi, tai mistä sitä ikinä tietäisi. Mutta siltä tämä vaikutti juuri nyt erittäin pahasti. Kuten todettu eihän hän ollut koko olemassa olonsa aika saanut minkään näköistä tehtävää, ei edes pientä. Luulisi nyt että hänenlaisensa kykyjä käytettäisiin kaikin tavoin hyödyksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mutta ei sitten, jos ei kerta haluttu...

Sitten herra kääntyi ja lähti käppäilemään pois päin huikaten hänelle mennesään.
"Hyvät jatkot vain..." Kalma mumisi ja katsahti ympärillensä. Äh, ei mitään tekemistä nyt kun Black oli nukkumassa ja samoin koko linna. Hän oli yksin, ihan yksin nyt. Kaupungille meno kyllä houkutti nyt, mutta aavekoira vaarantaisi vain henkensä jos sinne menisi. Joten sekään ei käynnyt...
Kalma päästi ilmoille raskaan huokauksen ja kääntyi lähtien kävelemään sisälle linnaan ja sen sokkeloisiin käytäviin... Joita Kalma sitten kiertelikin ihan tylsyyttään ja eksyikin kerran jos toisenkin sinne, mutta palasi aina takaisin omia haju jälkiä pitkin takaisin tutummille vesille. Tarkka nenä oli kyllä kätevä kapistus.

Sitten joku törmäsikin Kalmaan... Katse laskeutui alas ja Kalma sai huomata seisovansa kasvotusten juoksupojan kanssa, joka tuijotti häntä kun jotakin pahinta painajaista.
"K-k-kuningas pyysi tulemaan..." Poika sai änkytettyä Kalmalle, joka tuijotti poikaa hetken hiljaa ja nyökkäsi pienesti hymyillen pojalle.
"Kiitos tiedosta..." Kalma sanoi ja käveli pojan ohi tehden ehkä maailman oudoimman eleen siinä samalla... Aavekoira pörrötti mennessään leikkimielisesti pojan tukkaa ja hymyili. Monelta olisi aivan varmasti tässä vaiheessa pudonnut leuka lattiaan asti. Tuo ei ollut Kalman normaali ele ihmistä kohtaan! Hetken Kalma kyllä mietti itsekkin miksi noin oli tehnyt, mutta kai se oli ollut vain hetken mielenjohden...
Tämän mitättömän tapahtuman saattelemana Kalma lähti sitten suunnistamaan taas jälleen kuninkaan salia kohden. Mitäköhän se pappa hänestä nyt haluaa? Jos olisi jotakin tehtävää... Hänen olisi pakko kieltäytyä, hän ei ollut vielä kunnossa, eikä varmasti vielä muutamaan päivään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2009, 16:28

Harald

Ei mennyt edes varttia kun Harald itse oli kuullut, että Jack oli joutunut uuteen välikohtaukseen, mutta tällä kertaa hän oli ollut uhri. Ensimmäisellä kerralla se kuulosti kuninkaan korviin pelkältä valheelta, mutta tarkemmin kun ajatteli, eihän se mikään ihmekkään olisi. Moni kantoi kaunaa Jackille jopa niin pahasti että olivat valmiita teilaamaan tämän, tosin Harald ei ollut olettanut tappo yritystä näinkään pian. Kuningas oli lähettänyt samantien muutaman sotilaan katuvartioston avuksi nappaamaan noita päällekävijöitä.
Tomtom oli tänään aikaisemmin vieraillut kuninkaan luona ja oli kertonut että aikoi valmistaa Jackille lääkettä, joka auttaisi tätä pitämään "pahan" puolensa poissa. Se olikin päivän paras uutinen.. ja totta kai se oli mukavaa nähdä vanhaa tuttua, Haraldilla ja Tomtomilla kun sattui olemaan melko paljonkin yhteistä näin loppujen lopuksi.
Meni muutama minuutti, kun sotilaat jo palasivat ilmoittamaan että olivat saaneet muutaman epäillyn kiinni. Harald mietti olisiko pitänyt jättää jatko toimenpiteen huomiselle, mutta muistaessaan että Jack oli yö eläjä hän päätti hoitaa asian pois alta samantien... vaikka yö olikin jo pitkällä.
Sen pidemmittä puheitta kuningas lähetti juoksupojan etsimään Jackin käsiinsä ja pyytämään tätä kuninkaan saliin. Jack saisi tulla kertomaan mitä loppujen lopuksi oli tapahtunut ja tämä saisi kertoa olivatko kiinni otetut miehet hänen päälleen käyneitä.
Nyt Harald jutteli rauhallisella äänellä muutaman vartian kanssa kuninkaan salissa, istuessaan valtaistuimellaan ja odotteli että Jack saapuisi paikalle... tässä saattoi mennä pidempäänkin, mikäli juoksupojalla olisi ongelmia Jackin löytämisen kanssa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Touko 2009, 17:08

Kalmankoira

Kalma käveli hiljaisin askelin pitkin ikuisuuksiin etenevää käytävää, jolla ei tuntunut olevan loppua. Tämä linna oli ihan liian iso... Hän pitänyt tästä ärsyttävästä raavaamisesta yhtään, etenkin piti ravata näin jumalattoman pitkä matka. Eikä hän viitsinyt edes teleportat sinne, sillä se kuluttaisi energiaa jonkin verran.
No lopulta aavekoira pääsi varsin tutuksi käyneille oville, muutaman vartijan ollessa ovella. Mutta eipähän hän nuo edes viitsineet edes hymyillä aavekoiralle tai osoittaa ystävällisyyttään millään tavalla häntä kohtaa, mutta avasitpahan sentää ovet auki ja Kalma astui sisään noista valtavista ovista lähtien lähestymään kuningasta varmin askelin. Lopulta mies pysähtyi tuon eteen ja kumarsi nyt hyviä tapojaan kunnoittaen, eihän hän nyt päätään haluaisi menettää sen takia että alkaisi niskuroimaan. Tosin häntä edelleenkin ällötti koko kumartumis homma, ei hän suoratsaan inhosi sitä vaikkei näyttänytkään ulkoisesti sitä. Eikö se riittäisi että hän vain vaivautuisi paikalle!?
"Kutsuitte?" Kalma sanoi ja lisäsi siihen ihan omaa vittumaisuuttaan mielessään: "...tai oikeastaan rakas juoksupoika se oli tehnyt. Mokomakin laiskuri." Kalma siis oli todella uskollisella kannalla herraansa kohtaan tälläkin erää, mutta ei hän voinut aavistuksen lapselliselle luonteen piirteellensä yhtään mitään. Jos tarkkoja ollaan hän oli kuollut murrosiässä- koirien mittapuussa siis -ja näin vähän lapsellinen käyttäytyminen jäänyt päälle, mutta ei siintä *köh* haittaakaan ole ollut. Moni piti hänen lepsusta asenteesta vakavassakin tilanteessa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2009, 19:47

Harald

Lopulta Jack saapui paikalle lompsien varmin askelin kohti kuningasta, pysähtyi tuon eteen ja kumarsi.. hyvä, muisti tuo retale jotain sentään. Eihän Jackiä siitä pölkylle olisi vedetty jos tuo ei olisi kumartanut, mutta se ei todellakaan olisi parantanut hänen mainettaan.. tässä oli yhä sekin vaihtoehto että ihmiset lopulta kyllästyisivät edes yrittämään tulla toimeen Jackin kanssa - jopa kuningas itse - ja tämä löytäisi itsensä pölkyltä alta aikayksikön.. joten ehkä oli vain parempi nuoleskella niitä kengänpohjia, kuin alkaa kettuilemaan itse kuninkaalle.
Jos Harald olisi kuullut Jackin ajatusket, kuningas olisi varmaan revennyt röheään nauruun vartijat siinä mukana.. vai että juoksisi itse kuningas friikin perässä kun halusi tavata tämän? EI IKINÄ! Se ei sopinut kuninkaan arvolle ja niin alas Harald ei olisi vajoamassa. Hän oli se joka määräsi, ei joku puolituttu friikki...
"niin kutsuin" Harald vastasi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen, nojautuessaan eteen päin valtaistuimellaan.
"Kuulin että olit taas ollut tappelussa, mutta tällä kertaa uhrina. Kutsuin sinut tänne kertomaan oman versiosi tarinasta ja tunnistamaan päälle käyneet miehet... joten alappa kertoa" Harald sanoi rauhallisella äänellä, kuulostaen mahdollisimman vähän töykeältä.. ei hän töykeältä halunnut kuulostaa, vaikka häntä suoraansanottuna otti päähän että piti pitkälle yöhön valvoa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Touko 2009, 20:27

Kalmankoira

Kuningas avasi suunsa pienen hiljaiuuden päätteeksi ja Kalma tietekin kuunteli sen hiljaa eikä voinut olla hieman hymähtämättä lopussa. Ne heput ovat varmasti sanelleet hänestä ties mitä soopaa ja parhaimillaan ehkä yrittäneet uskotella että hän se päälle oli käynnyt jälleen kerran. Muuten hyvä, mutta todistajia ei ollut sen suhteen ja jos hän olisi kimppuun käynnyt hän olisi tappanut jokaisen turhia säästelemättä. Hänen tapoihinsa ei kuulunut pehmoilu jos piti tappaa. Hän tappoi ja teki sen tunnollisesti viimeistä myöten.
"Kas, sepäs oli nopeaa toimintaa. ...Alfilta menin pahoittelemaan aiempaa käytöstäni tuota kohtaan ja sitten pienen rupattelu tuokion jälkeen lähdin herran seuraksi partioimaan katuja. Sitten jouduimmekin väijytykseen ja minä taisin olla ykkös pokaali koko jutussa ja lopulta ketuvartioston ilmaantuminen pelasti nahkani." Kalma kertoi aavistuksen tylsistyneen oloisesti. Eikä vaivautunut selittämään edes pitkästi koko tapahtumaa, tuossa oli jo kaikki. Häntä kieltämättä kyrsi hieman se että joutui taas vaihteeksi selittämään ja selvittämään soppiaan, joita oli jo tässä ihan tarpeeksi. Enemmän kylläkin se että hänen rauhaansa oltiin häiritty, eikä tänne olisi kiinnostanut yhtään tulla ainakaan ihan heti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2009, 16:41

Harald

No, Jack alkoikin sitten kertomaan omaa versiotaan tästä jupakasta. Se myötäili aikalailla Haraldin ennemmin kuulemaa versiota, mikä taas todisti että Jack oli täysin syytön tällä kertaa.
Se että Jack oli mennyt pahoittelemaan aikaisempaa käytöstänsä, sai Haraldin kurtistamaan kulmiaan hieman.. hän kun luuli että Jack olisi niitä jotka eivät pahemmin olleet pahoillaan mistään, saatika pyydelleet anteeksi keneltäkään. Ehkä Harald oli sittenkin tuominnut tuon liian hätiköidysti.
Kuningas kuunteli Jackin selityksen loppuun asti ja jääden sitten täydessä hiljaisuudessaan sukimaan partaansa, samalla kun tuijotti poissaolevan oloisesti Jackiin.
"Sinä olet syytön, se tässä on tullut jo selväksi" Harald aloitti lopulta oltuaan hetken hiljaa ja jatkoi "Mutta nyt sinun pitäisi tunnistaa meille hyökkääjäsi. Vartiosto oli saanut muutaman miehen kiinni, mutta emme voi sanoa varmuudella olivatko he hyökkääjiä vai ei" Harald sanoi ja antoi sitten käskyn hakea kiinni otetut miehet tänne.
Meni noin viisi minuuttia, kun paikalle tuotiin muutama kahlittu mies.. osa näistä piti katseensa tiiviisti maassa, osa taas mulkoili vihaisesti Jackiin ja osa taas oli täysin pihalla mitä oli edes meneillään.
"no niin, Jack. Onko näistä kukaan hyökkääjiä?" Harald sanoi nojautuessaan syvemmälle valtaistuimeensa, antaen puheenvuoron taas Jackille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Touko 2009, 17:25

Kalmankoira

Kuningas sitten myönsi, että hän oli täysin syytön tapahtuneeseen ja ollut uhri koko jutussa. Tosin kun tämä jutun selvittely olisi ohi hänellä olisi ihan henkilökohtaista asiaa tuolle papalle, joka siis koski hänen kodittomuus tilaansa aika paljolti. Kalma vain haluaisi tarkistaa tuolta että saisi olla täällä, ilman sitä pelkoa että kuningas joku ihana päivä hänen nukkuessaan yllättäisi hänet ja alkaisi saarnaamaan hänelle siintä. Eihän Black voinut sentään sellaista päättä, että voiko hän asua täällä. Tuo oli vain neuvonantaja. Lisäksi oli toinenkin asia... Mutta nämä jääkööt myöhemmäksi ja nyt keskitytään tähän.
Kuningas komensi vartijat hakemaan mahdollisia hyökkääjiä paikalle ja Kalma odotteli sitten siinä kiltisti mitään pukahtamatta vartijoiden sekä mahdollisten vankien paluuta. Lopulta nuo sitten raahatuivat paikalle ja Kalma löysi varsin nopeasti tuttuja naamoja seasta, kaikki tosin eivät olleet.... Mutta kuka kieltää valehtelemasta? No ei hän sitä tekisi, ties vaikka jäisi siintäkin kiinni ja sitten kyllä lyhennetään perätin pään verran. Ei kiitos.
Kalma vilkasi kunkun suuntan tuon avatessa suunsa ja lähti sitten ihan omaa vittumaisuuttaa kiertelemään vankeja, tosin muutama näytti ihan siltä että kohta nuo olisivat hänen pillissään kiinni sen verran murhaavia mulkkauksia tekivät. Kun Kalma oli sitten käynnyt nuo läpi tuo pysähtyi ja avasi suunsa:
"Ainakin nuo neljä... Tosin niitä tyyppejä oli enemmänkin, ehkä yli kymmenen ja yksi vampyyri ainakin oli mukana." Kalma kertoi huikaten noita muutamaa miestä kohden ja innoistuikin sitten selittämään hieman enemmänkin tapahtuneesta. Tosin noiden sanojen mukana hän saikin osakseen melkeinpä tappavia mulkkauksia ja kuten arvata saattaa yhdeltä noista katkesi pinna tai muuten vain ruuvit löystyivät ja yritti käydä Kalman päälle... yksin. Tyhmä ihminen, yksin häntä ei voitettu se oli varma, ellei oikeasti ollut asinsa osaava. Yksi napakka isku vatsaan ja tuo lyyhistyi henkeään haukkoen maahan polviltensa.
"Poika kulta... Tiedän että vihaat minua, mutta en uskonut että oman herrasi edessä sorrut tuollaiseen käytökseen." Kalma tuumasi katsellen tuota miestä yläkantista tyhjin kasvoin ja siirtyi sitten kauemmaksi, takaisin sinne missä oli seisonutkin aikaisemmin. Tosin hänestä tuntui ettei kuningas välttämättä pahemmin pitänyt hänen tempustaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2009, 19:45

Harald

Jack lähti kiertelemään miehiä ja Harald odotti maltillisesti että tuo saisi asiansa hoidettua. Tuo hetken kierteli miesten ympärillä, kunnes ilmiantoi näista neljä ja kertoi hyökkääjiä olleen vielä enemmänkin, joista yksi ainakin oli ollut vampyyri.
Harald nyökkäsi pienesti ja oli avaamassa suutaan, kunnes yksi miehistä hyökkäsi kohti Jackia. Vartijat eivät kerenneet reagoimaan ajoissa, mutta Jack näemmä hoiteli asian omakätisesti. Harald katsoi vakavalla ilmeellä miestä joka haukkoi nyt henkeään kuin kala kuivalla maalla, samalla kun Jack tätä sätti. Harald hymähti pienesti, mutta antoi asian sitten olla.. itsepuollustustahan tuo oli ollut.. mitäs oli mies niin tyhmä että meni hyökkäämää Jackin kimppuun kuninkaan edessä.
"Viekää heidät pois.. ja purstakaa heiltä tiedot muista hyökkääjistä... pelatkaa pikku 'peliänne' " Harald sanoi vartioille, jotka virnistivät pienesti ja veivät miehet sitten pois, vapauttaen syyttömät siinä samalla.
Kuninkaan henkivartijat asettuivat takaisin paikoilleen, valtaistuin korokkeen molemmin puolin ja jäivät siihen täydessä hiljaisuudessaan.
"Eipä tässä sitten mitään muuta ollut.. voit poistua, ellei sinulla sitten ole vielä jotain lisättävää?" Harald sanoi siirtäen katseensa Jackiin, hiljaa mielessään toivoen että tuo vain lompsisi pihalle ja päästäisi kuninkaan nukkumaan.. jo tässä alkoi vanhaa miestä väsyttämään ainainen valvominen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Touko 2009, 20:35

Kalmankoira

Kuninkaan käsky kävi ja tuo nelikko vietiin pois samalla kun viattomat vapautettiin. Tosin Kalman olisi tehnyt mieli kysyä mikä tuo vartijoiden "peli" oikein oli, mutta sivuutti sen sitten ja käänsi huomionsa herraansa, joka ehdotti hänen poistumistaan. Ehei vielä, hänellä oli asiaakin tuolle.

"Ei tähän mitään lisättävää, mutta muutama kysymys vain olisi." Kalma aloitti sitten asioidensa eteenpäin viennin, jotta niistä päästäisiin sitten tämän illan/yön aikana eroon ja hänkin saisi rauhan mielellensä, sekä papparainen nukkumaan. Varsin väsyneen oloinen ja vaistosihan Kalma sen tuosta kun koira sattui olemaan. Hauvana oli kätevä olla.
"Ensinmäinen asiani koskisi sotilastupaa... Jossa en voi oikein enää olla rauhassa, sillä olen jo kerran joutunut väkivallan kohteeksi ja sitäkin useammin ilkivallan, tappo uhkauksiakin on sadellut... Olen sitten ajatellut muuttaa jonnekkin rauhallisempaan paikkaan, mutta se on osittautunut aikamoiseksi ongelmaksi kun puoli kylää vihaa minua ja valmiina varmasti pääsemään eroon heti kun sellainen tilaisuus tulee." Kalma aloitti ja piti pienen tauon kun pysähtyi miettimään pitäisikö seuraavaa sanoa ollenkaan... Loppujen lopuksi Kalma ei itse siinä pahaa nähnyt, joten jatkoi: "...Nämä muutaman päivän ajan olenkin sitten oleillut Blackin asunnolla kun herra sitä tarjosi. Tiedä sitten miksi, mutta pää pointtina on sitten varmaan ollut edes jonkin sortin turvan tarjoaminen. Mutta en tietenkään voisi jäädä velhon luokse koko elämäkseni ja kysyin tuolta minne voisin asettua, kunnes tilanne rauhoittuisi ja Black ehdotti minulle kirjastoa, jonka sohvalla voisin nukkua. Joten kysyn: Käykö teille että nukun ja pyörin linnalla?" Olipas siinä taas selitystä kerrakseen, mutta ainakin hän oli perustellut kantansa kunnolla, eikä vain heittänyt kysymystä päin naamaa.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron