Kirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 14:31
Kalmankoira
Kalma jäi vielä hetkeksi tuijottamaan olkansa yli ääneen suuntan, jonka oli hetki sitten nähnyt liikettä. Jokin kuudes asti varoitti häntä verisesti vaarasta ja tulevasta uhkasta. Pitäisi olla varovainen ja pitää astit tarkkoina hyökkäyksen varalta. Sellainen voisi tulla melkeinpä mistä tahansa ja näin myös hänen kakkosensa heräisi varsin nopeasti ja ihan varmasti yrittäisi päästä väkisin pintaa suojellkaseen "isäntä" kehoaan. Onhan se kiva juttu, mutta kakkonen onnistuu yleensä hieman liioittelemaan asioiden kanssa, etenkin kun tappeluista on kysymys. Kalma kääntyi sitten takaisin seuralaisensa puoleen tuon puhuessa ja Kalma tuijotti tuota hetken aikaa --; ilmeellä hiljaa sanomatta yhtään mitään. Onneksi ei hänen päällensä ole karannut vielä, muuten hän voisi ihan oikeasti ryhtyä väkivaltaiseksi, eikä sellasita anneta noin vain anteeksi.
"Pervo." Murahdus hiljaa itsekseen ja sitten mielenkiinto siirtyikin heidän eteensä tulleisiin miehiin, jotka eivät todellakaan näyttäneet olevan millään ilta kävelyllä noista aseista päätellen, vaikka tuo aika köykästä olikin. Mutta tällä kertaa se tulisi riittämään hänen maahan saamiseskeen...
Kalma vilkasi Alfiin nopeasti tuon vilkaistessa häntä... Tämä pitäisi saada pois alta puhumalla, eikä väkivallalla. Hän ei enmpää hankaluuksia halunnut. Kalma astui muutaman askeleen eteen ja pienellä vilkaisulla Alfia kohden teki selväksi puoliveriselle, että nyt ei kannata käydä riehumaan. Tämä oli varmasti suunniteltu hyökkäys ja häntä on varmasti odotettu ulos linnasta.
"...Hyvät herrat tiedän että kannatte minulle kaunaa, mutta jos nyt yritätte tappaa minut... Noh joudutte varmasti jokainen naurun päähän roikkumaan." Kalma selitti noille miehille, jotka vähät tuntuivat välittävän tuosta ja naurskelivat vain. Tämä ei hyvä yhtään, joten parasta olisi vain paeta. Kalma perääntyi muutaman askeleen miesten tullessa lähemmäs ja kääntyi lähtien juoksemaan aikomuksenaan palata takaisin linnalle.
Sitten lennettiinkin kauniiissa kaaressa selälteen maahan kun ihan selkeä köysi oli kiertynyt Kalman kaulan ympärille ja puristi nyt inhottavasti kaulasta, tukkien hengitys tiet osittain. Mies körähti ja kääntyi kyljelleen nähden tuon köyden heittäjän... Se oli joku niistä friikeistä majatalolta, ei vain muistanut nyt nimeä. Eikä se ollut aavekoiran saati sitten Alfinkaan ongelma, tuokin näytti saaneen seuraa jo... Samalla kun noita miehiä alkoi pöllähtämään jostakin tyhjästä lisää osan ollessa tuvan friikkejä. Kalma nousi äkkiä ylös tai ainakin niin olisi ollut tarkoitus kun hänet nykäistiin voimalla takaisin maahan... ja taas selälteen. Hänen haavansa olivat varmaan jo taas auki ja siltä tuntuikin kun hänen ihollaan tuntui jotakin kosteaa.
Sitten tuntuikin usemman jalan potku pitkin kehoa, Kalma suojasi päätään parhaansa mukaan ja yritti useaan kertaa ylös mutta aina tuo vedettiin maahan takaisin.
"Kalma!? Mitä hittoa sinä teet!?" Kakkonen ärähti Kalman pää kopassa ja se tuntui kun joku olisi humauttanut miestä lekalla päähän.
"...Näillekkö sinä meinaat hävitä? Ihmisten seura ei tee sinulle kyllä yhtään hyvää poikaseni. Anna... anna minun hoidella nuo. Pääset helpommalla!" Kakkonen puhui Kalmalle ja yritti protestoida tuota, että tuo pääsisi riehumaan edes hieman. Ei se varmaan tappaisi, sillä pölkylle se ei tahtoisi itsekkään kuten ei isäntäkään.
"EN!" Kalma murahti kakkoselleen ääneen ja kakkonen vain nauraa rätkätti suureen ääneen tuon päässä. "...Ei hätää en tapa ketään. Häädän heidät vain pois. Käykö!? Kuoleeet jos ei suostu!" Kakkonen protestoi lisää ja Kalma ei edelleenkään suostunut, vaan nousi ylös ja kynsillään katkasi tuon narun kaulastaan. Yksi mies hyökkäsi edestä Kalma veti tuota kylmästi nenille niin että tuo kaatui maahan.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 21 Touko 2009, 16:16, muokattu yhteensä 1 kerran