Kirjoittaja suskari » 24 Touko 2009, 18:50
Kalmankoira
"Kyllä se käy, kunhan tästä nyt ensin toivun." Kalma vastasi Alfin toivomukseen miten hän voisi korvata tuon äskeisen pelastamisen tuolle. Se oli kieltämättä varsin erikoinen, mutta oli se tyhjääkin parempi... Paitsi että hänen muutenkin laiha kukkaronsa joutuisi hieman koetukselle. No mitäpä tuosta eihän hän maallisella mammoonalla muutenkaan mitään erikoisempaa tehnyt, korkeintaan saattoi maksaa hoito kulujaan tai jotain muuta pientä.
"Isopappasi oli fiksu veikko... Ja jos olisit kanssani riitaa alkanut haastamaan, olisit varmasti kuollut hyvinkin nopeasti... tai tuskallisesti. En ole nössö tappamisen suhteen." Kalma tuumasi Alfin sanoihin ja virnisti jotenkin kierotuneesti kun puheeksi otettiin tappaminen. Hän ei voinut sielle mitään, että rakasti tappamista. Oli se sitten ihminen tai friikki, tuskan huudot olivat samat. Mutta friikkien tappamiseen hän tarvitsee sentään syyn, ihmisten ei niinkään niiden elämästä aavekoira vähät välitti. Kuolkoot vaikka kaikki tältä kura planeetalta!
Kalma naurahti huvittuneesti Alfin sanoihin. "Ehei, en minä sitä tarkoittanut puhuin nyt ihmisille uskollisuudesta... Siksi minä ihmettelen miten ihmeessä sinä kestät olla sellaisen kanssa, joka on kehdannut edes koskea herraasi?" Kalma esitti sitten kysymyksensä uudestaan paremmassa muodossa, jotta puoliverinen tajuaisi mitä hän jahtasi takaa.
"Ja pakko mainita, sinä et ole ystäväni tai kaverini, tuttu vain. Voin yhtä hyvin pettää sinut milloin vain..." Kalma tuumasi astetta psykopaattisemman kuuloisesti pirullinen virne kasvoillaan. Osasi hänkin pelata likaisesti jos vain halusi, mutta sattui yleisesti olemaan niitä jotka harvemmin pettivät tai vetivät nenästä. Mutta siksi häneen yleisesti luotettiin ja hän voisi kääntää takkinsa hyvinkin nopeasti... Kuten hän aikoisi tehdä ihmistenkin joukoille. Miten inhottavalta se kuulostikin, ja kun se tapahtuu hän heittäisi lääkkeet menemään ja alkaisi ihan yleisesti teurastamaan ihmisiä niikuin aina ennenkin... Hän oli hirviö, eikä voinut sille mitään.
Lopulta kaksikko pääsi linnan pihaan, jossa nuo muutama vartijan kutale ei edes suostunut suomaan hänelle ystävällistä katsetta- päinvastoin. No eipä tuo haitannut häntä pahemmin, joten Kalma oli kuin noita ei olisi ollutkaan.
"Varmaan hoitajani asunnolle takaisin..." Kalma tuumasi mietteliäästi vilkaisten Alfiin, mutta ei sitten lähtenytkään vielä minnekkään suuntaan.
"Vai onko sinulla vielä muuta?"