Turvapaikka || Aksu

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2009, 20:42

Black, Alf

Ah, Kalmalla ei ollut mitään sitä vastaan että Black hiippailisi nukkumaan. Hyvä niin, Black olisi pian sammunut varmaankin pystyyn. No, he kävelivät vielä rappuset ylös ja käytävää pitkin ulos linnasta, ennen kuin Kalma kalppi sitten omille teilleen.
"öitä.." Black mutisi vastaukseksi Kalmalle tuon toivottaessa hyvät yöt ja paineli sitten takaisin mökillensä, suoraan vuoteeseen. Ei siinä mennyt kuin kymmenen minuuttia kun Black olikin jo unten mailla. Hän saattoi vain toivoa ettei Kalma menisi tekemään mitään tyhmää.. Tosin Kalma oli vakuutellut että hänen kakkosesna pysyisi nyt varmasti ihan kiltisti ja siihen Black luotti.. tosin jos ei pysyisi niin siinä meni sekin luottamus.

Alf.. no, Alf oli töissä. Ilta vahtina kaduilla. Tosin hänen vahtimisensa oli sitä että hypittiin keihään kanssa katolta toiselle ja tarkkailtiin kujia aina silloin tällöin. Kieltämättä Alf oli ollut saada sydärin viime kerralla kun Kalman kohtasi, mutta oli jo päässyt tuon tapahtuman yli.
Nyt Alf istuskeli Linnan lähellä olevan rakennuksen katolla ja piti silmällä linnalle johtavaa tietä. Alf hyräili itsekseen jotain ikivanhoja kapakka kappaleita, joita oli tapana laulella kännissä kaveriporukalla.
Kappas.. itse Jack.. Alf lopetti hyräilynsä huomatessaan Jackin tulevan linnalta päin.. mitä hittoa tuo täällä teki? Eikö tuota jo teurastettu? ei ilmeisesti.. tai sitten tuo oli tullut takaisin kummittelemaan. Tosin Jack näytti olevan ihan verta ja lihaa, eikä läpinäkyvää ektoplasmaa.
Alf nousi seisomaan ja käveli talon reunalle, pitäen kuitenkin varansa.. ties vaikka Jack olisikin taas räjähtämässä.
"Mutta katsos perkele, näkee sinuakin.. vaikka ei viime kertaisen takia olisi haluja nähdäkkään. Kuningas ei sitten tappanutkaan sinua?" Alf avasi suunsa katsellessaan alas katolta ja väänsi kasvoillensa piene virneen.

//mufhs, anteeksi mössö teksti, meinasin taas pyörtyä syömättömyyteeni niin ajatukset heittää hieman >_> //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Touko 2009, 21:11

Kalmankoira

Onneksi kaupunki oli yleensä tähän aikaan jo varsin hiljainen, eikä ihmisiä paljoa näkynyt. Hänen onnekseen... Ei olisi kiva löytyä jostakin kujalta puoli kuolleena ja Blackin tykkäisi, kun tuo vaikutti olevan hänen lapsenvahti nykyään. Tuohan oli tainnut mainita muuten jotakin, ettei kaupungille kannata mennä? Tai ainakin jotain sen suuntaista ainakin, mutta tuvalle hän ei enää menisi. Se on salentti!

Kalman nenä varoitti vieraasta hajusta ylhäällä ja katse siirtyi suoraan tuota haltijan puolikasta kohden. Kas, miten hyvä yhteen sattuma! Tuota hän olikin lähdössä etsimään ja törmää tuohon melkein linnan ovella. Onneksi pidemmälle ei tarvinnut mennä tämän selkä paran kanssa...
Tosin Alf vikutti pahasti siltä, ettei olisi enää halunnut nähdä häntä ollenkaan. Tai ainakin tuon puheista päätellen, mutta ei Kalma ihmetellyt tuota yhtään. Oliha hän vähällä tappaa tuon hengiltä riehuessaan... tai ainakin mitä ilmeisemmin.
"Ei tappanut, ei... mutta sain jo rangaistukseni rikkeestäni." Kalma kertoi Alfille, mutta ei halunnut pahemmin sanoa minkälaisen rangaistuksen oli saanut. Sitä ei olisi syytä kailottaa koko kylälle, sillä hän olisi silloin vaarassa.
"Mutta oikeastaan sinua tässä etsinkin... Joten haluan vain pahoittella sitä miten käyttäydyin sinua kohtaa. Saanko anteeksi?" Kalma sitten siirtyi suoraan asiaan ja pyyteli Alfilta anteeksi ihan tosissaan. Silmissä ei näkynyt valheen hivahdustakaan. Hän oli pahoillaan siintä mitä oli tehnyt...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2009, 09:16

Alf

Jack kertoi saaneensa rangaistuksen rikkeestään. Hah, oli mikä oli, se tuskin tyydyttäisi kyläläisten mieltä. Nuo eivät näyttäneet rauhoittuvan ennen kuin Jackin pää killuisi seipään varressa torilla, jos edes silloinkaan. Alf saattoi vain arvailla mikä tuo rangaistus oli, hän ei siitä vielä ollut kuullut mutta uskalsi jopa laittaa päänsä pantiksi, että sillä oli jotain tekemistä kidutuskammion kanssa.
Alf oli jo avaamassa suutaan mutta sitten Jack jatkoikin. Tuo kertoikin etsiskeleen häntä... ja pyyteli anteeksi? Alf katsoi kulma koholla alas friikkiin, mutta kohautti olkapäitään.
"ollutta ja mennyttä, mutta uusiksi ei oteta." Alf sanoi virnistäen ja hyppäsi alas katolta Jackin eteen.
"Mutta mitä hittoa sinä linnalta päin tulet? Luulisi että sinut oltaisiin heitetty heti kättelyssä pihalle, kun olisit saanut rangaistuksesi.. tai sitä tässä kaikki odotti kuninkaalta" Alf sanoi ja alkoi hiplaamaan jälleen pientä pukin partaansa.
"ja kaiken lisäksi en sinuna liikkuisi kylällä.. ainakaan tähän aikaan. Tiedät itsekkin varmaan syyn.. mutta kuulin kyllä huhuja että olisit yöeläjä?" Alf lisäsi, vilkaisten sivusilmällä ympärilleen.. ei näköjään kukaan ollut huomannut heitä.. vielä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 09:32

Kalmankoira

Hyvä toinen ei kantanut hänelle pahemmin kaunaa kapakka tapahtumasta, joka oli aikamoinen ihme kylläkin. Hän kun oli odottanut että toinen alkaisi käyttäytymään häntä kohtaan joko agresiivisesti tai sitten yritti vain töykeästi poistua hänen luontaan. Mutta näin oli hyvä. Hän ei enempää vihoja halunnut niskaansa, sillä niitä oli enemmän kuin hän jaksoi tuskin kantaakaan. Kalma naurahti kevyesti Alfin sanoille, että hänet olisi pitänyt heittää ulos linnasta käsittelyn jälkeen.
"Minulla on varsin yllätävätä taholta kavereita linnalta, joka sitten otti minut huostaansa joksikin aikaa... Lisäksi saan nykyään asua linnassa." Kalma tuumasi virnistäen Alfille, mutta jätti sitten sanomatta kuka tuo hänen "ystävänsä" oli. Blackhän se oli, mutta hän ei sitten tiennyt oliko tunne molemmin puolinen. Oikeastaan oli ihan hyvä että hän saisi asua kaikessa rauhassa linnassa, vaikkakin kirjastossa, mutta Blackinkin olisi paljon helpompi pitää häntä silmällä ja näkihän hän Aneakin näin useammin aika varmasti.
"Olen, ja tiedän kyllä riskit, mutta häiritsi vain se että olin kuulemma käynnyt päällesi... Anteeksi halusin vain pyytää siintä, muuten olisi jäänyt vaivaamaan."

//Joo hätäseen kirjoitettu kun pitää painua bussille ja kouluun//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2009, 19:45

Alf

njah, Alf oli liian laiska kantamaan kaunaa. Hän ei pahemmin kantanut kaunaa kenellekkään noin "pienistä" asioista.. ainoa kenelle hän kunnolla kantoi kaunaa, oli yksi tietty haltia ja sitä kautta koko haltioiden rotu. No, se siitä, Alf ei pahemmin halunnut menneisyytään jakaa saatika sitä sitten muistella. Eihän se muille kuulunut..
Jackillä oli jo ystäviä linnalla? No ei ollut kovinkaan vaikea arvata kukakohan se mahtoi olla. Pimeitä kavereita molemmat, joten Alf automaattisesti yhdisti tuon "ystävä" sanan kuninkaan velhoon. Tuskin tuo nyt ystävyyttä pahemmin kenekään sotilaan, vartijan tai ritarin kanssa oli tehnyt, prinsessasta saatika prinssistä puhumattakaan! Ja hovineidot kyllä kiertäisivät Jackin kaukaa, he olivat ehkä tyhmiä mutta eivät NIIN tyhmiä. Tosin nuo "neidot" kiersivät Alfinkin kaukaa, tosin ihan muista syistä. Mitä sitä mies haluilleen mahtoi?! Ja mitäs pitivät niin paljastavia mekkoja aina sillointällöin.
No, Jack myönsi olevansa yöeläjä ja kertoi vielä että halusi tulla pyytämään anteeksi kun oli sillälailla suihin yrittänyt popsia. Alf tuhahti pienesti, tapauttaen Jackia kahdesti käsivarteen.
"älä siinä suotta nöyristele, meni jo. Sinä sitten asut ihan linnalla? Taidat olla sitten ensimmäinen suuremman luoka friikki joka sinne pääsee asustelemaan, jos velhoa ei lasketa.." Alf totesi lähtien kävelemään hitaasti kylälle päin.
"ei paree jäädä liian kaukasi aikaa seisoskelemaan.. minun pitää pitää vahtia tänä yönä" Alf tokaisi ohimennen vilkaisten Jackiin, lähitisikö tämä seuraamaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 21:57

Kalmankoira

Alf taputti Kalmaa muutaman kerran käsivarteen sanoen jotakin, ettei enää tarvinnut nöyristellä tuon edessä. Eipä ei, mutta nyt hänellä ainakin oli huomattavasti parempi olo kun sai sanottua anteeksi pyyntönsä tuolle. Kuten sanottu ja todettu hänellä oli vihoja päällään ihan liikaa, jotka hän haluaisi pois kimpustaan.
Kalma hymähti pienesti Alfin sanoille, että oli "ensinmäinen" friikki joka oli päässyt linnaan asti asumaan. No eihän hän mitään luksus huonetta ole saanut, mutta kyllä hän kirjaton penkillä varmasti kykenisi nukkumaan niin kauan kunnes saisi uuden kunnon asunnon itselleen. Tosin hän joutuisi varmaan ostamaan sellaisen, johon hänellä ei todellakaan tulisi olemaan varaa koskaan hänen pienellä palkallaan. Mutta mielummin hän kyllä asuisi linnassa jossa hänellä oli tuttuja, joiden kanssa voisi puhua ilman että saisi jostakin kassista päähän tai jotakin vastaavaa. Ruokakin olisi ihanan lähellä, tarkoittaen tuolla sitten tyrmiä ja siellä olevia vankeja.
Sitten Alf olikin jo lähdössä kävelemään pois päin... Kalma jäi tuijottamaan tuon perään hetkeksi aikaa jotenkin haikean näköisenä, mutta tuon sanat ja pyytävä vilkaisu sai aavekoiraan vauhtia ja tuo lähti kävelemään sitten omaan hiljaiseen vauhtiin tuon perässä. Väkisin kylläkin kävi mielessä että tämä olisi vain ansa saada hänet hengiltä helposti ja ilman että kukaan huomaisi mitään. Pitäisi olla varovainen.
"Miten tai miksi sinä muuten edes viitsit liikkua minunlaiseni seurassa?" Se kysymys mikä häntä nyt ensinmäisenä oli vaivannut... Kalma ei oikein käsittänyt miten Alf pystyi olemaan koko kaupungin hylkäämän friikin kanssa ja vielä näin hyvää pataa. Hän ei ymmärtänyt yhtään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2009, 22:41

Alf

No, Jack lähitikin sitten kävelemään perässä. Alf piti vauhtiaan sen verran hiljaisena että tuo pysyisi tahdissa.. ei Alfilla mikään kiire minnekkään olisi, hän joutuisi kuitenkin koko yön vahtimaan katuja sen pahemmin tekemättä mitään muuta. Hänellä oli koooooko yö aikaa.
Totta kai Alf olisi voinut houkutella Jackin ansaan ja hakata tuo sitten vaikka muiden vartijoiden kanssa, mutta Alf ei yksinkertaisesti välittäny elikö Jack vai ei. Eiväthän he ystäviä olleet, vain tuttuja, eikä Alfilla ollut koskaan tapana kieltäytyä seurasta.
Kuullessaan Jackin kysymyksen Alf naurahti käheästi ja kohautti olkapäitään.
"mitä vikaa sinunlaisissa muka on? On niitä friikkejä täällä ennenkin nähty ja onko minulla muka varaa valita seuraani sen paremmin kuin sinullakaan? Jukoliste minähän olen puolihaltia! Vaikka sitä ei uskoisikaan, niin silti siitä tietää yllättävän moni, eikä juuri sen takia pahemmin luota minuun." Alf sanoi kaivaessaan taskustaan jälleen yhden hammastikun ja lähti pyörittelemään tuota huuliensa välissä.
"ei parane olla nirso seuransa suhteen.. ja kai se olisi parhaiten taktikoitu jos hankkiutuu sinun puolellesi kuin sinua vastaan.. ties milloin räjähdät" Alf lisäsi virnistäen pienesti, heidän kävellessään linnan lähistöllä olevia katuja pitkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Touko 2009, 23:17

Kalmankoira

"Olemme sitten aika samanlaisia? ...Paitsi että minua taidetaan vihata sinuakin enemmän." Kalma tuumasi hymyillen Alfille. Oli outoa kun joku hyväksyi hänet tälläisenään. Oli pakko myöntää hän ei ollut tottunut yhtään tälläiseen kohteluun keneltäkään, mutta toisaalta aavekoira ei ihmetellyt yhtään... olivathan he sentään kumpikin friikkejä ja niin oli Blackin, joka oli yksi syy miksi Kalma sieti tuota uskomattoman hyvin. Tosin tuon hieman outoon luonteeseen pitäisi hieman vielä totutella, tarkoittaen nyt ihan sitä mistä tuo ei pitänyt ja mistä taas piti. Erisivat he sentään sen verran toisistaan, onneksi. Eikä Blackiin ollut kamalan helppo lähestyä, sillä tuo oli varsin torjuva kaikkea sosiaallista kohtaan. Onneksi velho ei osannut sentään lukea ajatuksia.

"Ei se sinua silti paljoa pelasta, vaikka kuinka tuttuni/ystäväni olisit." Kalma sanoi sitten varsin hiljaa enimmäkseen itsekseen, mutta eihän se nyt paljoa haittaisi jos tuo sen kuulisi. Se oli vain kylmä totuus hänestä ja hänen julmasta kakkosestaan, joka onneksi veteli hirsiä ilmeisemmin hänen päässään.
Aavekoira katashti ympärsitönsä nopasti joka puoleta ihan vamuuden vuoksi saaden todeta ettei heitä ainakaan vielä seurattu millään tavalla. Sehän se tätsä vielä puuttuisi jo joku vartija ryhmä hyökkäisi heidän päällensä kaunaa katen vain ja ainoastaan hänelle. Silloin Kalma kyllä kävisi tekemässä valituksen kuninkaalle ja tuo saisi oikeasti tehdä asialle jotakin. Ihan vain sivullisten turvallisuuden takia.

Voi olisipa Kalma ollut edes oikeassa turvallisuutensa suhteen, heidät oli kyllä jo huomattu ja vahditiin tarkkaan varjoista koko ajan, mutta nämä vainodottivat että tuo murhaaja friikki "eksyisi" liian kauas linnasta ja kuninkaan suomasta turvasta.

//Vähä jännitystä peliin :twisted: Ja minä poika painuu nukkumaan ->//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2009, 10:31

Alf

Alf naurahti pienesti Jackin sanoille ja vilkaisi tätä.
"Sinua totta vie vihataan enemmän, mutta silti melkolailla samassa veneessä ollaan. Sinua vihaa koko kylä, minua vihaa vain naiset ja nuorien naisten isät. Mutta minkäs sille teet" Alf sanoi heidän kääntyessään uudelle kujalle.
Alf tiesi kyllä vaarat mitä täällä oli, sen takia hän ei halunnut Jack seuranaan poistua liian pitkälle linnasta.. sen takia he pörräsivät lähellä linnaa, tosin eihän se mitään auttaisi jos joku nyt niskaan päättäisi käydä, ei se linna rientäisi apuun. Kai se sitten oli toiveajattelua että kukaan ei uskaltaisi käydä kimpuun näin lähellä itse kuningasta.
"no huomasin kyllä että sinä et näemmä 'toisessa' muodossasi pahemmin katso kenen kimpuun hyökkäät.. mutta mieluummin sitä pysyy hyvällä puolla kuin hankkii sinun vihasi niskaan ihan tarkoituksella." Alf tokaisi ohimennen Jackin muitinoille.. totta kai hän oli kuullut ne, hänellähän oli yllättävän hyvä kuulo.
Pian he saapuivat risteykseen josta toinen tie vei umpikujaan ja toinen kauemmaksi linnasta, mutta lopulta olisi palannut takaisin suurelle kivitielle joka vei linnalle. Alf vilkaisi nopeasti ympärilleen, mutta ei juuri sillä sekunnilla nähnyt ketään tai mitään uhkaavaa.. jokin silti varoitti kokoajan.
No, Alf päätti silti ottaa riskin ja kääntyi tielle, joka vie kauemmaksi linnasta. Nyt piti vain toivoa ettei kukaan uskaltaisi tulla haistattelemaan Jackille. Jos ei muuten niin ainakaan sen takia että Jack liikkui vartijan kanssa, joka voisi todistaa kuninkaan edessä mikäli joku Jackin teilaisi. TOSIN olihan Alfkin muutaman ihmisen tappo listalla, joten oli tämä riskialtista hänellekkin. Tosin ne joiden tappolistalla hän oli, olivat jo perheidensä luona kotona nukkumassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 11:32

Kalmankoira

"Hyvä valinta." Kalma tuumasi Alfin sanoihin pienesti hymähtäen, kun ei kuulemma halunnut hänen vihoja päällensä. Eipä hän olisi siintä pahemmin suuttunut jos tuo ei olisi hänen anteeksi pyyntöä hyväksynyt, mutta pettynyt hän varmasti olisi ollut pitkän aikaa. Tosin miestä edelleenkin kiinnosti miksi tuo oli päättänyt ottaa hänet mukaansa vartio reissuunsa, tai olihan tuo sanonnut jotakin seuraa kaipaavan. Mutta että näin arvaamatonta seuraa vielläkin? Hän ei ymmärtänyt yhtään. Hän ei ymmärtänyt miten tuo uskalsi hänen kanssaan liikkua sen kaiken jälkeen, vaikka tietäisikin että kuolisi aika varmasti jos hänen kakkosensa päättäisi käydä tappamaan. Tosin ei varmaan nyt kun oli jo saanut, mutta ties vaikka joskus muulloin räjähtäisi. Olihan Tomtom sanonut jotakin etteivät lääkkeet kokonaan häntä parantaisi koskaan ja räjähdys tapahtuisi kuta kuinkin parin kuukauden välein. Mitä jos se räjähdys tapahtuisikin useammin? Hänen pitäisi varautua siihen.

Näissä mietteissä Kalma seurasi Alfia aina kujan päähän, joka johti kauemmas linnasta. Kalma vilkasi Alfiin nopeasti kun tuo pysähtyi miettimään minne menisi. Hän ei ainakaan tuota nyt jättäisi, sillä yksin hän olisi vielä suurempi riski jäädä väkivallan kohteeksi. Eikä se oikein kiinnostanut. Puoliverisen seurassa oli tällä hetkellä turvallisinta olla.
Alf lähti sitten jatkamaan matkaansa ja Kalma tietysti raahautui tuo perässä kiltisti.
"Miksi muuten vain naiset ja nuoret miehet kantavat sinulle kaunaa?" Kalma kysyi hieman huvittuneisuus äänessään... Mutta jokin häiritsi sillä hetkellä pahasti ja Kalma vilkasi ihan huvikseen olkansa yli ja oli näkenivään jotakin liikettä pimeydessä. Ehkä se oli vain jokin elukka...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2009, 12:27

Alf

Hyvä valinta tosiaan... Tosin Alf ei tiennyt oliko Jack niitä miehiä jotka tulivat kostamaan pienimmätkin kaunat toisia kohtaan. Alf ainakin oli sellainen, se oli verissä. Puukon kanssa kapakkatappeluissa oleminen oli hänen verissään niin lujasti, että sitä oli turha yrittää kitkeä. Mutta minkäs teet, jokainen tavallaan. Alf oli kuitenkin kylässä sen verran pienpi paha, ettei häntä sen pahemmin jaksettu pitää silmällä. Olihan puolihaltia sataprosenttisesti ihmisten puolella, vaikka sitä osa epäilikin.. paitsi ei kuningas. Kaikki jotka tunsivat Alfin kunnolla tiesivät, että tuo vihasi haltioita yli kaiken ja oli suorastaan loukkaus kuvitella että Alf ikinä hyppäisi haltioiden leiriin.
Jackin kysymyksen kuullessaan Alf naurahti kuivahkosti ja virnisti erittäin pirullisesti.

"Minkä mies haluilleen ja himoilleen mahtaa...." Alf totesi ohimennen virnuillen yhä, samalla kun he kävelivät yhä kauemmaksi ja kauemmaksi linnasta.
Niin.. minkäs sitä haluilleen ja himoilleen mahtoi.. kerranhan sitä vaan elettiin, joten parempi ottaa kaikki irti tästä elämästä. Niin Alf ainakin ajatteli.
Pian Alf pysähtyi ja jäi kysyvästi tuijottamaan eteensä.. heidän edessään seisoi noin viisi miestä, jotka eivät selvästikkään olleet pelkällä iltakävelyllä, saatika palaamassa pitkän työpäivän jälkeen kotiin. Ei noilla kyllä sen paremmin aseita näyttänyt olevan, paitsi muutamalla oli tikari ja yhdellä miehistä oli keihäs.
"tjahas..." Alf totesi ääneen ja vilkaisi sitten Jackia..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 14:31

Kalmankoira

Kalma jäi vielä hetkeksi tuijottamaan olkansa yli ääneen suuntan, jonka oli hetki sitten nähnyt liikettä. Jokin kuudes asti varoitti häntä verisesti vaarasta ja tulevasta uhkasta. Pitäisi olla varovainen ja pitää astit tarkkoina hyökkäyksen varalta. Sellainen voisi tulla melkeinpä mistä tahansa ja näin myös hänen kakkosensa heräisi varsin nopeasti ja ihan varmasti yrittäisi päästä väkisin pintaa suojellkaseen "isäntä" kehoaan. Onhan se kiva juttu, mutta kakkonen onnistuu yleensä hieman liioittelemaan asioiden kanssa, etenkin kun tappeluista on kysymys. Kalma kääntyi sitten takaisin seuralaisensa puoleen tuon puhuessa ja Kalma tuijotti tuota hetken aikaa --; ilmeellä hiljaa sanomatta yhtään mitään. Onneksi ei hänen päällensä ole karannut vielä, muuten hän voisi ihan oikeasti ryhtyä väkivaltaiseksi, eikä sellasita anneta noin vain anteeksi.
"Pervo." Murahdus hiljaa itsekseen ja sitten mielenkiinto siirtyikin heidän eteensä tulleisiin miehiin, jotka eivät todellakaan näyttäneet olevan millään ilta kävelyllä noista aseista päätellen, vaikka tuo aika köykästä olikin. Mutta tällä kertaa se tulisi riittämään hänen maahan saamiseskeen...
Kalma vilkasi Alfiin nopeasti tuon vilkaistessa häntä... Tämä pitäisi saada pois alta puhumalla, eikä väkivallalla. Hän ei enmpää hankaluuksia halunnut. Kalma astui muutaman askeleen eteen ja pienellä vilkaisulla Alfia kohden teki selväksi puoliveriselle, että nyt ei kannata käydä riehumaan. Tämä oli varmasti suunniteltu hyökkäys ja häntä on varmasti odotettu ulos linnasta.
"...Hyvät herrat tiedän että kannatte minulle kaunaa, mutta jos nyt yritätte tappaa minut... Noh joudutte varmasti jokainen naurun päähän roikkumaan." Kalma selitti noille miehille, jotka vähät tuntuivat välittävän tuosta ja naurskelivat vain. Tämä ei hyvä yhtään, joten parasta olisi vain paeta. Kalma perääntyi muutaman askeleen miesten tullessa lähemmäs ja kääntyi lähtien juoksemaan aikomuksenaan palata takaisin linnalle.

Sitten lennettiinkin kauniiissa kaaressa selälteen maahan kun ihan selkeä köysi oli kiertynyt Kalman kaulan ympärille ja puristi nyt inhottavasti kaulasta, tukkien hengitys tiet osittain. Mies körähti ja kääntyi kyljelleen nähden tuon köyden heittäjän... Se oli joku niistä friikeistä majatalolta, ei vain muistanut nyt nimeä. Eikä se ollut aavekoiran saati sitten Alfinkaan ongelma, tuokin näytti saaneen seuraa jo... Samalla kun noita miehiä alkoi pöllähtämään jostakin tyhjästä lisää osan ollessa tuvan friikkejä. Kalma nousi äkkiä ylös tai ainakin niin olisi ollut tarkoitus kun hänet nykäistiin voimalla takaisin maahan... ja taas selälteen. Hänen haavansa olivat varmaan jo taas auki ja siltä tuntuikin kun hänen ihollaan tuntui jotakin kosteaa.
Sitten tuntuikin usemman jalan potku pitkin kehoa, Kalma suojasi päätään parhaansa mukaan ja yritti useaan kertaa ylös mutta aina tuo vedettiin maahan takaisin.
"Kalma!? Mitä hittoa sinä teet!?" Kakkonen ärähti Kalman pää kopassa ja se tuntui kun joku olisi humauttanut miestä lekalla päähän.
"...Näillekkö sinä meinaat hävitä? Ihmisten seura ei tee sinulle kyllä yhtään hyvää poikaseni. Anna... anna minun hoidella nuo. Pääset helpommalla!" Kakkonen puhui Kalmalle ja yritti protestoida tuota, että tuo pääsisi riehumaan edes hieman. Ei se varmaan tappaisi, sillä pölkylle se ei tahtoisi itsekkään kuten ei isäntäkään.
"EN!" Kalma murahti kakkoselleen ääneen ja kakkonen vain nauraa rätkätti suureen ääneen tuon päässä. "...Ei hätää en tapa ketään. Häädän heidät vain pois. Käykö!? Kuoleeet jos ei suostu!" Kakkonen protestoi lisää ja Kalma ei edelleenkään suostunut, vaan nousi ylös ja kynsillään katkasi tuon narun kaulastaan. Yksi mies hyökkäsi edestä Kalma veti tuota kylmästi nenille niin että tuo kaatui maahan.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 21 Touko 2009, 16:16, muokattu yhteensä 1 kerran
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2009, 16:02

Alf

Pervopa hyvinkin.. tosin Jackin ei todellakaan tarvinnut pelätä että Alf tuon kimppuun hyökkäisi raiskaus mielessään, ei. Vain naiset ja nuoret, hintelät pojat olivat Alfin listalla.. ja Jack ei kyllä ollut noista kumpaakaan. Oliko onni vai epäonni, mutta Jack laskettiin samantien pois Alfin listoilta.
No, miehet tuijottivat heitä melko vihaisesti. Alf pyöritteli hermostuneen oloisesti hammastikkua huuliensa välissä ja oli jo aukaisemassa suutaan, mutta Jack ehti ensin. Alku kuulosti hyvältä, mutta siinä vaiheessa kun Jack mainitsi köyden jatkoksi joutumisen, Alf oli lähellä naurahtaa muiden mukana, mutta hillitsi itsensä.
Sitten Jack otti jalat alle.. Alf ei kerennyt kuin kääntyä ympäri katsomaan tuon perään, kun joku jo heitti köyden tuon kaulan ympärille. Alf oli avaamassa suutaan jälleen mutta saikin samantien turpaansa... no ei siinä, Alf oli alta aikayksikön valmiina puollustamaan itseään, samalla kun vastuksia pöllähti joka suunnsta lisää. Jack saisi nyt pärjätä hetken omillaan, Alf piti sentään omasta hengestään sen verran että haluaisi mieluummin säästää sen kuin Jackin.

Alf oli kuin kala vedessä, taistellessaan keihäänsä kanssa. Liikkeet olivat uskomattoman sulavia ja nopeita, tosin ei Alf siinä voinut välttyä haavoilta. Kai siitä luojaa piti kiittää ettei kukaan tikarin kanssa heiluja ollut mennyt Jackia puukottamaan, kun tuo makasi maassa, vaan nuo olivat hyökänneet samantien Alfin kimppuun.
Yksi kerrallaan Alf sai selätettyä osan hyökkääjistä, vain pienesti vahingoittaen näitä.. mitä nyt haavoja sinne tänne, mutta eihän tässä ketään oltu tappamassa. Jack höpötti itsekseen.. mutta pian tuo oli taas jaloillaan ja sai katkaistua köyden, vetäen siinä samalla jotakuta turpaan kylmän viileästä.
Alf sai juuri viimeisimmän hyökkääjän pois niskanstaa, kaivoi taskustaan pillin ja päästi ilmoille pitkän, kuuluvan vihellyksen. Tuon tehtyään Alf oli alta aikayksikön hypännyt hyökkääjien yli Jackin ja näiden väliin ja nosti nyt keihäänsä kohti noita.
"noin kaksi minuuttia, sitten täällä on jo koko katu vartioisto. Alkaa heittään" Alf sanoi pidellen kaksin käsin keihästä ja hengittäen raskaasti.
Hyökkääjät katsoivat hetken toisiaan.. osa näytti siltä että aikoisi vielä hyökätä päälle, mutta lopulta väki alkoi kaikota.. ihan kiltisti. Tosin suurin osa heistä loi Jackiin "tämä ei jää tähän"- katseen, ennen kuin poistuivat ripein askelin.
"...jessus että olet suosittu" Alf tokaisi hetken päästä, hellittäen otettaan keihäästä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 16:53

Kalmankoira

Kalma siirtyi kauemmaksi noista miehistä ja hyökkäsi niiden keskelle sitten käytten vain nyrkkejään sekä jalkojaan. Se oli taidokasta ja sulavaa liikettä, mutta ajoittain Kalmalla oli pieniä vaikeuksia pystyssä pysymisen kanssa, sillä selkäytimen hermoja pitkin säteili varsin selkeä tieto että hänen haavoihinsa kävi tämä pieni kähäkkä. Hän ei ollut vielä tässä kunnossa ja se auttoi entistäkin enemmän kun kakkonen aloitti taas nurisemsen.
"Mikset tapa niitä! Katso, katso nyt! Olisivat niin helppoja! Kynnet Kalma vain lihan sisään ja antaa veren lentää!! Muistatko kuinka nautinnollista se onkaan kun lämmin veri virtaa käsiä pitkin ja kuinka pienen ihmisen elämä sammuu sinun takaisi!? Muistatko!? HÄH!? ...Oletko sinä pehmentynyt muutaman päivän viettyäsi ihmisten kanssa?" Tuon koko saarnan Kalma joutui kuuntelemaan ja samalla keskittyä samaan aikaan miesten pitämistä kauempaa itsestään, sekä noiden teräviä leluja. Kalmalla ei ollut juuri nyt haluakaan kokeilla oliko niissä hopeaa vaiko ei. Yksikin kuolettava isku riittäisi...
Alf puhalsi pilliin ja se kieltämättä sattui Kalman herkkiin korviin ja tuo piti toista korvaansa, kunnes tuo lopetti. Hänen kuulo parkansa.... Sitten tuo herra hyppäsi hänen ja ahdistelijoiden väliin. Huh, ei hän loputtomiin olisikaan jaksanut, etenkin kun oli vielä parantumis protessi kesken. Ei ehkä ollutkaan hirveän hyvä idea lähteä kaupungille, mutta onneksi Alf oli ollut mukana. Kiitos siintä.
Sitten nuo heput lähtivätkin kalppimaan Alfin uhkaisten myötä ja hän sai osakseen murhaavia mulkkauksia, jotka kertoivat varsin hyvin ettei tämä jäänyt vielä tähän. Hänen olisi parasta pysyä linnalla siihen asti kunnes parantuisi täydellisesti ja sitten vasta lähteä liikkeelle. Terveenä hän kykeni helposti pakenemaan ja ottamaan enemmän tappeluja vastaan.
"Sitä se kuuluisuus tuppaa teettämään." Kalma hymähti ja antoi itsensä rauhoittua, hän itse ei huohottanut muuta kuin hengitti hieman raskaammin... Hän kesti enemmän kuin kuolevainen. Sitten alkoikin kuulumaan selviä juoksu askeleita, katu vartiosto varmaankin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2009, 19:22

Alf

Sitä se kuuluisuus tuppaa teettämään... no näköjään, Alf ei ollut kovinkaan "kuuluisa", ainakaan tällä tavalla.. ihan hyvä vain, hän ei kaivannut noin paljoa vihamiehiä.
"kaikki ok?" Alf kysyi kääntyen kohti Jackia, mutta käännähti sitten ympäri kuullessaan juoksu askeleita kauempaa.
Vihdoin, loput katuvartiosta. Paikalle saapui viisi miestä, jotka katsoivat Jackia siihen malliin kuin olettaen että Alf oli tuon takia hälyytänyt apua. Alf kuitenkin nosti kätensä ylös osoittaakseen että kaikki oli OK.
Alf meni muiden vartioiden kanssa sivummalle juttelemaan. Nämä eivät olleet kovinkaan vakuuttuneita siitä että Jack oli ollut se uhri tässä hyökkäyksessä, mutta eivät siitä sitten sen enempää väittäneet vastaan.. jos Alf kerran sanoi että kaikki OK niin kai kaikki silloin oli. Osa miehistä lähti jatkamaan kierrostaan, kun osa lähti etsimään hyökkääjiä. Alf puolestaa käveli takaisin Jackin luokse laittaen jälleen uuden hammastikun huuliensa väliin.
"asia selvä... mutta sinun on varmaan parempi mennä takaisin linnalle, voin saattaa kun ei tässä muutakaan ole" Alf sanoi lähtien hitaasti katua eteenpäin, kohti linnaa.
Ei muutakaan ole? no ei oikeastaan, Alf olisi vain painellut takaisin katolle kyttäämään josko kaupungilla sattuisi jotain kiinnostavaakin.. ja eihän Jackia nyt yksin uskaltanut jättää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron