Sinne ja takaisin

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Heinä 2009, 20:21

//Awww.. Voi kun söpöä >w<//

Kalmankoira

Black vain tuijotti aavekoiraa hiljaa sanomatta mitään ja Kalma saattoi tuntea kuinka sitä ahdisti tuo tuijotus. Korvat painautuivat tiiviimmin niskaa vasten ja Blackin liikahatessa meinasi jo luikkia karkuun. Muttei sitten lähtenytkään kun velho vain laski kätensä aavekoiran korvan taakse alkaen kapsuttelemaan tuota. Mitä hän muka tästä sanomaan? Ei tässä mitään ihmeellistä ollut jos Black halusi häntä hieman kapsutella. Se vain tuntui hyvälle ja toi mukavia muistoja mieleen menneisyydestä, kukaa menneisyydestä. Häntä kuitenkin oli ja pysyi kopien välissä. Ei hän ole asiaansa suinkaan ole unohtanut. Lopulta käsi vedettiin pois ja velho kehotti häntä kertomaan asiansa. Kalma hymähti hieman hermostuneesti ja luimisteli korviaan hännän painuessa tiivimmin kopien väliin... miten hän nyt tämän selittäisi.
"Tuota... Silloin kun liityin tänne- ihmisiin... Minun alkuperäinen ideani oli aluksi pyöriä mukana haltioiden epävirallisena vakoojana ja sitten vaikka parhaimillaan tappaa koko kuninkaan suku." Kalma kertoi ihan selkeästi aristellen asianaansa Blackille, ja jatkoi vielä.
"...Mutta en enää pystykkään siihen... Sinä, Ane ja Lily onnistuitte kaatamaan aikomukseni ihan tietämättäänne. Mursitte jäätä sydämmestäni. Miksikö kerron tämän? Heh, haluan vain jollekkin kertoa pois tämänkin taakan selästäni. Enkä tiedä ketään muuta kuin sinut."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 13:22

Black

Black jäi tuijottamaan koiraa hiljaa, mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Jos katse olisi - jälleen kerran - voinut tappaa, Kalma olisi jo kuollut kymmenen kertaa tuon pienen hiljaisen hetken aikana. Lopulta Blackin kasvoille levisi hymy.. joka ei ollut siitä ystävällisimmästä päästä.
"Me tiesimme sen" Black sanoi pienesti naurahtaen "Me tiesimme alusta asti ettet liittynyt meihin pelkkää hyvää hyvyyttäsi. Sellainen äkillinen liittyminen - murhausyrityksen jälkeen - oli liian epäilyttävää, mutta halusimme ottaa riskin ja katsoa, miten helposti se sinulta kävisi. Jokainen oli olettanut että yöllä hiipisit joko kuninkaan, prinsessan tai Anen huoneeseen, päästäen nuo hengestään.... mutta eniten mietä ihmetytti se, miksi et sitä tehnyt loppujen lopuksi." Black sanoi madaltaen ääntään ja jatkoi yhä pikku tarinaansa.
"kuningas epäilee sinua yhä... jos totta puhutaan, hän epäilee että sinä itse veit Anen silloin metsään ja lavastit pelastamisen, jotta pääsisit hyville listoille. Mutta tuon pikku avautumisesi jälkeen, minä en epäile... mutta sen sanon, että nyt jos petät meidät, petät meidät verisesti... Kaveria ei jätetä, kuten sanonta kuuluu" Black sanoi ja hiljentyi sitten aatoksiinsa....
tulipas taas puhuttua... no, kerrankos sitä suunsa avasi kun kerran juttuseuraakin oli. Kalman avautuminen kertoi jo jotain.. tuo taisi oikeasti nyt sitten kuulua velhon kaverilistoille, vaikka Black sitä ei myöntänytkään.. tosin nyt jos Kalma tulisi heidät pettämään, tuo saisi velhon vihat niskoille sata kertaisena. Harva oli edes päässyt näin lähelle ja näin läheisiin väleihin velhon kanssa, eikä hän todellakaan suvainnut sitä että joku tuli ja petti hänet ystävää leikkimällä. Hän todella luotti Kalmaan.. mutta oli silti vielä varuillaan, eiväthän he kauaa olleet tunteneet, eikä hän tiennyt Kalmasta vielä paljoakaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Heinä 2009, 14:21

Kalmankoira

Black jäi tuijottamaan koiraa hvinkin murhaavasti ja Kalma meinasi jo luikkia tiehensä ennenkuin tapahtuisi mitään kamalaa. Sitten tuo naurahtikin ja avasi suunsa kertoa, että nuo tiesivät kyllä hänen aikomuksensa. Kalma tuijotti siinä vaiheessa velho pöllähtäneen näköisenä. Tiesivät? Mikseivät sitten suoraan tappaneet häntä? No Black sitten kertoi asian laidan paremmin ja Kalma kallisti herttaisen näköisesti päätään mustat korvat pystyssä uteliaan oloisesti.
Kuningas epäili häntä edelleenkin... No sitä hän ei ihmetellyt sen kaiken jälkeen, eikä hän edelleenkään pitänyt koko ukosta. Ei voinut mitään kun tuo ei halunnut edes tutustua häneen. Ei tullut silloin edes kiittämään häntä Anen pelastamisesta. Mutta saipa nyt kuulla miksei tuo ollut tullut. Luuli, että hän oli lavastanut koko jutun. Miten ja missä välissä? Ja miksi hitossa hän vaarantaisi oman henkensä sillä tavalla vain lavastaakseen koko jutun. Hän olisi voinut tehdä sen kaiken paaaaljon helpommallakin tavalla kuin hakauttaa itsensä.

Black kuitenkin kertoi, ettei enää epäillyt häntä Anen pelastamisen suhteen ja Kalma naurahti siihen pienesti- tyytyväisesti ja jotekin epäuskoisen oloisesti. Ja miksi hän muka pettäisi enää tässä vaiheessa? Ei hänellä ollut mitään syytä enään tehdä sitä... Ja toisekseen Black tulisi varmasti vahtimaan häntä. Kuitenkin Kalma *köh* innostui hieman liikaa ja pomppasi Blackin syliin alkaen pesemään tuon kasvoja peruteellisesti häntä huiskaten takana kuin pölyhuiska konsanaan. Hän oli iloinen vähän kaikesta sillä hetkellä ja ilmoitti sen sitten näin... Kuitenkin Kalma tajusi käyttäytyvän erittäin tyhmästi ja hyppäsi alas pois Blackin päältä.
"Sori... Innostuin hieman." Kalma sanoi nolosti ja olisi varmasti naamakin ollut punaisena nolostuksesta, ellei hän olisi ollut koira muodossaan. Koirat kun eivät sattuneistä syistä osaa punastella, kiitos siintä paljon luojalle.

//Se teki sen taas! :twisted://
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 18:50

// aaaaaw >w< //

Black

Kalma ei sitten enää avannut suutaan vaan loikkasi suoraan Blackin syliin, ja alkoi pesemään tämän kasvoja kuin.. no, kuin koira. Black ähäkäisi Kalman hypätessä hänen syliinsä ja jälleen kerran luojalle kiitos siitä ettei tuo kulkusia murjonut. Pitäisi varoittaa tuota varmaankin... no, toisten sitten. Black kyllä aluksi oli vähällä singota Kalman paineaallolla takaseinään, mutta jätti sen tekemättä.. olihan tuo vain koira ja tämä oli melkolailla normaali tapa koiralle ilmaista tunteistaan. Joten Black antoi nyt Kalman käyttäytyä kuin koira, kunnes tuo hyppäsi alas hänen sylistään ja pahoitteli "lievää" innostumistaan. Black hymähti pienesti ja laski kätensä Kalman päälaelle, "pörröttäen" tuota korvien välistä ja nousi sitten ylös.
"ei se mitään.. mutta minun on varmaan parempi käydä kuninkaan luona. Minun pitäisi olla töissä, enkä ole edes ilmottanut mitään syytä poissa olooni.. ihmiset ja heidän rutiininsa..." Black sanoi sitten niskaansa hieroen, samalla kun käveli makuuhuoneen puolelle ja puki päällensä kaapunsa.
"Tuletko samalla reissulla kirjastolle vai jäätkö tänne..?" Black kysyi palatessaan takaisin makuuhuoneen puolelta, napittaen samalla kaapunsa ylimpiä nappeja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Heinä 2009, 19:46

Kalmankoira

Black pörrötti Kalman päätä ja tuo ravisti sitä pompaten kauemmas. Ei haitannut? No sepä kiva ja Kalman häntä huikahti pari kertaa edes takaisin, mutta pysähtyi sitten roikkumaan laskasti kun tuo ilmoitti menevänsä kunkun luokse käymään. No höh, juuri kun alkoi menemään hyvin. Mutta ei hän mitään vastaankaan voinut sanoa kun herralla oli työnsä ja sitä piti tehdä. Kalma kapsutti korvan taustaansa takajalallaan odotellessaan Blackiä palaavaksi makuuhuonesta. Onneksi hän ei sortunut tämän tyyliseen kapsutteluun ihmisenä. Johan hänelle oltaisiin naurettu naamat punaisina.

"Toki... Ei minulla täälläkään enää mitään ole." Kalma hymähti ja jolkotteli ovelle, sekä siintä sitten läpi ulos jääden kuitenkin odottamaan Blackiä pihalle. Kun tuo viimein saapui Kalma jäi jolkottelemaan tuon vierelle. Niin tosiaan Kalma ei vaihtanut muotoaan ihmiseksi ollenkaan ja päälinmäinen syy taisi olla se että hänen vaatteensa olivat edelleenkin hieman riekaleiset. Vaikkei hänen selkänsäkään ollut mitenkään hirveän kaunis, etenkään näin paljaana. Kalma vilkasi velhon päälle.
"Et siis kerro kuninkaalle mitään?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 20:55

Black

Kalma sitten päätti tulla mukaan ja jolkottelikin suoraan oven läpi.. no, kävi se noinkin. Black olisi voinut opetella kävelemään ovien ja seinien läpi, mutta ei ollut katsonut tarpeelliseksi opetella tuota taitoa. Sen sijaan hän oli opetellut teleportaamisen, mikä oli tullut jo varsin selväksi. Tosin voisi sen opetalla vieläkin... mutta mitä suotta.
Black astui ovesta ulos lukiten sen perässään ja lähti sitten kävelemään Kalman vierellä kohti linnaa. Aurinko oli jo laskenut sen verran että linna piha oli kutakuinkin varjoissa, ainakin se osa missä he kulkivat. Pihalla liikkuvat vartijat ja palvelijat katsoivat pitkään velhon perään.. oliko tuo hankkinut koiran? No, ajatelkoon mitä halusivat... Black ei tiennyt huomasiko Kalma, mutta kukaan ei katsonut tuota nyt vihaisesti saatika halveksuvasti. He näkivät vain koiran, joka jolkotteli velhon vierellä kuin uskollinen palvelija. Eihän melki kukaan tiennyt että Kalma pystyi muuttumaan koiraksi..
Black vilkaisi alas Kalmaan kun tuo kysyi kertoisiko Black kuninkaalle.
"miksi kertoisin? Ei ole mitään kerrottavaa.... ja lupasinhan etten kerro tätä eteenpäin." Black sanoi siirtäessään katseensa menosuuntaan.
Pian he pääsivätkin linnan sisälle ja Black johdatti Kalman kirjaston oville, pysähtyen sitten niiden eteen.
"perillä.. sisään vain." Black sanoi sitten vilkaisten kirjaston suuria ovia mietteliäänä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Heinä 2009, 08:56

Kalmankoira

Kyllä Kalma huomasi, että ihmiset katsoivat häntä nyt huomattavasti suopeammin kuin ihmis muodossaan... Ja muisti samlla jotakin vilkaisten velhon päälle.
"Ooota pikku sekka." Kalma sanoi kääntyen ympäri ja juoksi muutamalla kevten näköisellä juoksu askeleella takaisin velhon asunnolle. Ovesta läpi ja Kalma nappasi lääke purkkinsa pöydältä hampaidensa väliin varoen tarkkaan olla puristamatta sitä rikki. Se vielä tästä puuttuisi. Kalma loikki sitten takaisin velhon luokse lääke purnukka suussaan ja matka saattoi jatkua.
Häntä huiskahti muutaman kerran hymyn kera Blackin ilmoittaessa, ettei aikoisi kertoa äskeisestä kertomastaan yhtään mitään. Hyvä niin, tuo saattaisi muuten menettää hänet siltä seisomalta ja tuskin tuo sitä haluaisi kovinkaan mielellään.

Päästiin linnan sisälle ja Black johdatti hänet kirjastolle pyytäen häntä menemään sisään vain ihan kiltisti. Kalma laski purkin suustaan lattialle, jotta voisi edes avata suu värkkinsä.
"Menenhän minä... mutta kiitos vain avustasi." Kalma sanoi hymähtäen hännän huiskatessa jälleen muutaman kerran ilmassa heiluen. Koira nappasi purnukan takaisin hampaisiinsa ja jolkotteli sitten kirjaston ovista läpi... onnistuen säikyttämään jonkun naisen niin että tuo kiljasi. Kalma tujotti tuota hetken pöllähtäneen näköisenä, mutta naurahti sitten jolkotellen kauemmas tuosta kirjaston toiseen päähän.

//Kiittelee pelistä jälleen kerran :)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Heinä 2009, 13:44

Black

Kalma kävikin vielä Blackin asunnolla hakemassa lääkepurkkinsa.. Black odotteli tietysti kiltisti sen ajan. Heh, huvittavaa sinänsä, Kalma oli juuri saanut lääkkeesnä ja jo nyt tuo oli unohtamassa sen ties minne. No, ihmismuotoon päästyään tuon olisi parempi pistää ne taskuunsa, etteivät vielä katoaisi kokonaan. se tästä vielä puuttuikin.

Kalma kiitteli vielä avusta, ennen kuin paineli sisään kirjastoon. Black ei vastannut tuon kiitoksiin hymähdystä kummallisemmalla vastauksella... mitä sitä suotta, Black ei ollut kovinkaan hyvä kiitosten vastaanottaja, tai antaja.. vähän sama tilanne mitä anteeksi pyyntöjen kohdalla. Kirjastosta kuului vielä kiljaisu.. Black jäi ovelle odottamaan mitä oli tapahtunut, mutta pian ovista ryntäsi nainen astetta kauhistuneempana ulos.. tuo oli todennäköisesti vain pelästynyt Kalmaa ja pelästyi vielä toisen kerran Velhon nähdessään.
Black ei asiaan sen enempää kiinnittänyt huomiota, vaan tuhahti pienesti ja lähti sitten omia velvollisuuksiaan hoitamaan.

//juuh, kiitosta minunkin puolesta :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron