//Awww.. Voi kun söpöä >w<//
Kalmankoira
Black vain tuijotti aavekoiraa hiljaa sanomatta mitään ja Kalma saattoi tuntea kuinka sitä ahdisti tuo tuijotus. Korvat painautuivat tiiviimmin niskaa vasten ja Blackin liikahatessa meinasi jo luikkia karkuun. Muttei sitten lähtenytkään kun velho vain laski kätensä aavekoiran korvan taakse alkaen kapsuttelemaan tuota. Mitä hän muka tästä sanomaan? Ei tässä mitään ihmeellistä ollut jos Black halusi häntä hieman kapsutella. Se vain tuntui hyvälle ja toi mukavia muistoja mieleen menneisyydestä, kukaa menneisyydestä. Häntä kuitenkin oli ja pysyi kopien välissä. Ei hän ole asiaansa suinkaan ole unohtanut. Lopulta käsi vedettiin pois ja velho kehotti häntä kertomaan asiansa. Kalma hymähti hieman hermostuneesti ja luimisteli korviaan hännän painuessa tiivimmin kopien väliin... miten hän nyt tämän selittäisi.
"Tuota... Silloin kun liityin tänne- ihmisiin... Minun alkuperäinen ideani oli aluksi pyöriä mukana haltioiden epävirallisena vakoojana ja sitten vaikka parhaimillaan tappaa koko kuninkaan suku." Kalma kertoi ihan selkeästi aristellen asianaansa Blackille, ja jatkoi vielä.
"...Mutta en enää pystykkään siihen... Sinä, Ane ja Lily onnistuitte kaatamaan aikomukseni ihan tietämättäänne. Mursitte jäätä sydämmestäni. Miksikö kerron tämän? Heh, haluan vain jollekkin kertoa pois tämänkin taakan selästäni. Enkä tiedä ketään muuta kuin sinut."