Kirjoittaja suskari » 17 Kesä 2009, 19:53
Kalmankoira
Pitäisiköhän tuota velhoa lyödä nuijalla päähän, että tajuaisi edes jotakin? Kai sitä voisi? Kakkonen puuskahti rasittuneesti, ei hänellä ollut aikaa tälläiseen pelleilyyn ja nahjailuun, sillä hän on nyt päässyt kaikkein lähimmälle suunnitelmansa totetuttamista, eikä sitä ihan noin vain jätetä. Ja aikaa oli niukasti... Riippuen kauanko lääkkeiden vaikutus kestäisi. Mutta varmasti vielä jonkin aikaa kun hän oli vetässyt Balckin koko pilleri purkin naamaansa.
"Saanko humauttaa sinuun hieman järkeä lekan kanssa?" Kakkonen kysyi Blackiä kulmiensa alta mulkaten tuota. Kyllä tuo varmasti tiesi millaista rauhallista paikkaa hän halusi, jossakin missä he saisivat tapella rauhassa, sillä sellainen tästä varmasti tuleekin. Mutta ei voi mitään jos tuo velho ei ole yhteistyö haluinen ja hänellä ei ole mainittavasti pahemmin aikaa...
Katse siirtyi Kalmaan sittemmin ja velho sysättiin ihan taka vasemmalle kakkosen ajatuksista. Ei tuosta näköjään hyötyä ollut. Kakkonen otti varmoja askelia veljeään kohden ja pysähtyi puolen metrin päähän tuosta.
"Hello old King." Kakkonen virnisti ja Kalma kurtisti kulmiaan kysyvästi, eikä todellakaan ollut mukana tässä jutussa. Hän, kuningas? Mitä tuo oikein ajaa takaa? Kalma otti muutaman askeleen taaemmas tuosta
"Mitä haluat?" Kalma kysyi ties kuinka monennen kerran tuolta ja kakkonen vain nauroi siihen kevyesti päätään pudistäen. Tuo ei vielläkään tajunnut. Kakkonen veti kätensä puuskaan rennosti ja veti henkeä. Oikei ehkä pitäisi "hieman" selittää tuolle typerykselle mitä hän ajoi takaa.
"Mitäkö tarkoitan: kuningas tarvitsee hevosen -sanoillani?" Kakkonen tuumasi hymyillen, mutta vakavoitui hetkessä hiljeten hetkeksi aikaa.
"Kalma, miksi kuningas tarvitsee hevosen käydessään sotaan? ...Kysynkö llian vaikeita? Annas kun selitän: Kuningas on tavallinen ihminen joka on normaalistikkin heikko ja hidas, sekä kaiken tämän päälle vielä ei mitenkään vaikuttava ilmestys. ...Mutta kun tähän lisätään hevonen asiat muuttuat ihmisestä tulee nopeampi ja voimakkaampi, sekä pelottavampi ilmestys." Kakkonen sitten selitti kantansa asiaan ja Kalma vilkasi kysyvästi Blackiin. Hän ei tajunnut yhtään mitään, ei yhtään mitään. Kakkonen kyllä huomasi sen väkisinkin ja huokasi laskien kätensä sivuille.
"Yhtä tymä kuin aina..." Kakkonen huokasi mumisten ja käveli Kalman eteen jälleen napaten tuon hiuksista tällä kertaa kiinni vetäen tuon kasvot naamansa eteen.
"Sanon tämän lyhyesti ja niin että sinäkin ymmärrät: Minä olen kuningas, sinä heppa. Menikö kaaliin?" Kakkonen murahti Kalmalle kylmästi ja päästi tuon riuhtaisten irti. Kalma mietti hetken hieman häämetyneenä tuon sanoja kunnes tuon päässä vihdoinkin välähti mitä tuo halusi, eikä kyllä ollut hirveän iloinen, pikemminkin järkyttynyt.
"...Sitäkö sinä haluatkin? Päästä "kuninkaaksi" ja syrjäyttää vanhan." Kalma sanoi hieman hymyillen, eikä puhe ollut nyt ihmisten kuninkaasta tai haltioidenkaan... Tosin Black varmaan ajatteli ihan muuta, mutta niin saikin Kalma ei jaksanut käydä selittämään mitään tuolle nyt. Kalman sanoihin kakkonen vain nyökkäsi muutaman kerran tyytyväisesti, ei riemulla ollut rajaa~