Sinne ja takaisin

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Sinne ja takaisin

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Kesä 2009, 16:14

Jatkoa: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 0&start=15

Kalmankoira

Keppiä noutamaan? Ehei kuule tule yhtään mitään! Ei hän sentään niin koiralleninen ollut enää, johon siinä olisi nolannut itsensä. Rajansa silläkin.
No Black oli loppu matkan hiljaa aivan kuten Kalmakin ja he pääsivät pimeälle kylälle, jossa tuikki siellä täällä muutaman valo piste. Aikaisempia herääjiä siis ja Kalma nukkuma aika vasta läheni. Hän valtaisi taas Blackin sängyn kun tuon asunnolle päästäisiin ja velho saisi sillä aikaa tehdä mitä lystää. Ei se Kalmalle kuulunut pätkän vertaakaan, joten ei tuo kävisi edes kyselemään. Kaupungin läpi päästiikin sitten ihan ilman ongelmia. Korkeintaan joku katu juoppo mulkkasi Kalmaa kohden kuin jotakin roskaa maassa, mutta eivät uskaltaneet tehdä mitään kun kuninkaan oikea käsi kulki aavekoiran mukana. Voih, kumpa hänellä olisi edes Blackin kaltainen maine niin saisi olla rauhassa kaikessa rauhassa. Mutta miten hitossa hän sellaisen hankkisi? Ei hän voinut kaupunkilaisikaan käydä ahdistelemaan, sillä siintä saattaisi taas tulla rangaistus. Ei ehkä kuoleman tuomiota sillä hänhän vain pelottelisi, eikä vahingoittanut. Taisi olla vain haave kuvitelmaa mokoma.

Lopulta he saapuivat linnalle ja siintä sitten talssittiin tutulle asunnolle, Blackin kämpälle. Kalma ei jaksanut odottaa että tuo avasi oven, joten asteli ovesta läpi sisälle ja tepsutteli suoraan Blackin huoneeseen käydäkseen nukkumaan. Häntä alkoi väsyttämään ihan mahottomasti yht`äkkiä. Koira pomppasi sängylle ja käpertyi vain siihen nukkumaan mustana karva kasana.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2009, 18:26

Black

Huomasi kyllä, kuinka kylä alkoi jo pikku hiljaa heräilemään. Black tunsi itsensä yllättävän pirteäksi, vaikka he olivatkin pitkin metsää pomppineet. No, kai se väsymys iskisi sitten myöhemmin, päivemmällä. Yleensä iltapäivästä Blackille iski väsymys, joka tosin katosi auringon laskettua. Ei hän sitten tarvinnut kovinkaan paljon unta, sehän todettiinkin jo aikaisemmin.
Kylällä ei pahemmin ollut vielä ketään liikkeellä.. vain katu juoppo sattui heidän tielleen, mutta eipä tuo pahemmin päätään aukonut. Oli kuinka kännissä tahansa, sen verran itsesuojeluvaistoa tuolla oli ettei suutaan avannut. Black kyllä ihmetteli miten ihmiset uskalsivat Kalmalle päätään aukoa vaikka tuo varmastikkin pistäisi heidät palasiksi.. kai he sitten luottivat liikaa siihen ettei Kalma uskaltaisi sanoa vastaan sen varjolla että tuo saattaisi saada uuden rangaistuksen.. Kalmasta kun oli tahtomattaan tullut jo kuninkaan yksi silmätikku.
Blackille nuo eivät päätään aukoneet, sillä he tiesivät ettei Blackiä mikään uhkaisi vaikka velho kurmuuttaisikin kyläläistä.

No, pian he saapuivat Blackin asunnolle. Kalma lampsi samantien oven läpi.. Black odotti että koira pääsi oven läpi jonka jälkeen hän itse avasi oven ja astui sisään. Velho näki vain vilauksen Kalmasta kun tuo kipitti hänen makuuhuoneeseensa. Black hymähti pienesti, mutta jätti Kalman nukkumaan rauhassa.
Sen enempää Kalmaa häiritsemättä Kalma poistui asunnostaan ja suuntasi linnalle, prinsessan luokse, jättäen Kalman nukkumaan rauhassa.

// hypätäänkö suoraan siihen päivään kun Tomtom on saanut lääkkeet valmiiksi? Vai onko sulla jotain suunnitelmia erikseen? :D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Kesä 2009, 19:06

Kalmankoira

Ovi kävi ja Blackin poistuvat askeleet kuuluivat vielä jonkin aikaa kunnes katosivat. Kalma makasi siinä sängyllä hetken aikaa silmät puoli ummessa kunnes sulki ne käydäkseen vain nukkumaan... Kalma ehti maagiseen nukahdus pisteen kun tunsi viiltävän kivun pää kopassaan kakkosen hyökätessä päälle. Koira vingahti ja nousi ylös vaihaten muotonsa sillä hetkellä takaisin ihmiseksi. Kädet nostettiin pään molemmille puolille ja Kalma vapisi kuin kouristuksia saaneena. Miksi se nyt yrittää ulos!? Eihän täällä ole mitään tuolle! Sitten ajatus iski kuin kirkkaalta taivaalta... Vahtasiko kakkonen Blackin lääkkeitä!? Ei jumalauta! Kalma iho lähti mustumaan vauhdilla ja Kalma huusi tuskissaan. Kakkonen oli nyt todella agresiivinen. Lopulta Yli puolet Kalman kehosta oli muuttunut mustaksi ja korvat olivat jo supentuneet, mutta tämän pidemmälle kakkonen ei jatkanut. Kalman tai oikeastaan kakkosen huulille levisi kiero hymy ja tuo nousi ylös mennen etsimään niitä riivatun lääkkeitä. Jokainen kaappi ja hylly tutkittiin varsin kova kouraisesti, eikä paljoa välitetty jos jotakin hajosi. Ja lopulta kakkonen sai käsiinsä purnukan jossa velho säilytti lääkkeitään ja avasi sen sanan kuvaamatoman tyytyväinen hymy kasvoillaan. Kuin olisi arpajaisissa voittanut. Koko purkin sisältö kitattiin naamaan ja täysin odotettu reagtio syntyi: Kalma ja kakkonen irtaantuivat toisistaan.

Kalma tuijotti kakkostaan hetken aikaa hämillään ja tuo vain huikkasi kädellän tervehdykseksi. Kalma sihahti ja hyökkäsi kakkosensa päälle niin että kumpikin ryäshti seinästä läpi ja Kalma upotti hampaansa tuohon. Kakkonen sähähti ja upotti vuorostaan kyntensä Kalman selkään. Kalma huusi sydäntä särkevän tuskan huudon kun selässä olevat arvet aukesivat ja putosi potkun saattelemana maahan.
"Yhtä heikko kuten aina..." Kakkonen tuumasi ja lähti talssimaan kohti linnaa. Ei ollut vaikea arvata mitä tuo aikoi tehdä. Kalma tuijotti tuon perään ja lähti verisestä selästään huolimatta uuteen hyökkäykseen ja vain pamahtaekseen maasta muutamia metrejä sisään kakkosen tarratessa ranteesta kiinni ja pamauttaessa maahan. Kalma köhähti ja kakkonen lähti jatkamaan nauraen matkaansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Kesä 2009, 21:27

Black

Black kerkesi jo makuuhuone käytävälle kun jokin hänen sisällään alkoi hälyyttämään.. oliko hänellä nälkä? Ei, tämä oli jotain paljon suurempaa.. Black pysähtyi käytävälle ja kuunteli tarkaan hiljaista linnaa.. Valtava voima tuntui liikkuvan linnan alueella. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.. tuliko voima Tomtomista? Tuskin, Tomtom osasi mukavasti kätkeä auransa lähes kokonaan.
Hiljaisilla linnan käytävillä kiiri kuitenkin tuskan huuto... Black kääntyi saman tien ympäri ja käveli lähimmälle ikkunalle, nähden kaksi hahmoa linnan pihalla... aluksi Black oli vähällä vain tuhahtaa ja jatkaa matkaansa, mutta älysi sitten katsoa tarkemmin. Sehän oli Kalma ja tuon rakas toinen puoli.. Blackin pupillit kapenivat ja hän kääntyi samantien ympäri ja teleporttasi itsensä alakertaan, ovelle johtavaan käytävään. Nopein, mutta rauhallisin askelin Black käveli ovelle päin kunnes sain näkyviinsa Kalman kakkosen.
"TYHMÄKÖ SINÄ OLET?!" Black huusi pysähtyään siltä seisomalta nähtyään Kalman kakkosen.
"Nyt, yksikin väärä liike tai yksikin epämukava tempaus niin roikutte molemmat hirressä alta aikayksikön! Itsemurhaako halajat?!" Black sanoi madaltaen ääntään.. hän ei todellakaan halunnut vartijoita tälle käytävälle tällä hetkellä... tietenkin nuo hyökkäisivät suuna päänä kakkosen kimppuun sen kummemmin kyselemättä, mikä ei voisi loppua muuta kuin teurastukseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Kesä 2009, 21:56

Kalmankoira

Kakkonen talssi vain tyynesti kohti linnaa, kun sitten törmäsikin varsin tuttuun pärstään. Kakkonen tuijotti tuota täysin vakana verenpunaisilla silmillään ihan hiljaa samalla kun velho räyhäsi hänelle. Kakkonen kapsutti kaulaansa terävillä kynsillään katoen Blackiä nenän vartta pitkin, se tosin olisi ollut vakuuttavampaa jos kakkonen olisi ollut yhtään pidempi. Eikä tälläinen kirppu tuon edessä.
"Kuka on sanonut, että olen menossa teurastamaan?" Kakkonen kysyi kulmiaan kohottaen Blackiltä ja laski kätensä sivulleen, vilkaisten veljeään olkansa yli, joka näytti jo saapuvan paikalle. Eikä ollut kovinkaan tyytyväisen näköinen. Kalma pysähtyi kakkosen taakse ja saattoi vain tuntea kuinka hänen T-paita oli tahriintunut vereen, joka näytti kankaassa tummemmalta.
"Mitä hittoa sinä sitten suunnittelet!" Kalma ärähti tuolle kun oli sattunut kuulemaan tuon sanat. Kakkonen vilkasi Kalmaan varsin apaattisesti, muttei sanonut mitään. Mitäs se noille kuuluu, mitä hän suunnitteli?
"Vastaa paskiainen!" Kalma ärähti uudestaan ja kakkosen ilme muuttui varsin varoittavaksi, jotenkin ärtyneeksi ja ennenkuin Kalma ehti mitään tajuamaan tuo roikkui seinää vasten kakkosen kuristaessa häntä pillistä ja upotti kynsiään kaulan lihaan. Verta tuli ja valui pitkin kaulaa. Kakkonen hymähti.
"Kuningas tarvitsee hevosen." Kakkonen sitten vastasi ja päästi irti Kalmasta niin että tuo putosi maahan peffallensa yskähtäen muutaman kerran. Kakkonen lipasi huuliaan ja katsahti Blackin päälle, mutta jätti tuon omaan arvoonsa.

Kalma nousi ylös hieman hämmentyneenä kakkosen sanoista. Kuningas tarvitsee hevosen? Mitä se tarkoitti? Kalma nosti katseensa Blackiin ja sitten kakkoseensa.
"Mitä tarkoitat?" Kalma kysyi jos kakkonen suostuisi vastaamaan, mutta tuo vain pudisti päätään liian henkilökohtaista kenenkään sivullisen korville- etenkin Blackille.
Niin tosiaan tuo velhon paskiainen oli kaiken tämän tiellä ja siintä olisi päästävä eroon. Ilman varoitusta kakkonen hyppäsi ilmaan ja koitti kiertää jalkansa tuon kaulan ympäri niskan taakse ja näin pyöräyttää tuota hieman ilmassa. Ei siintä kuolisi, mutta tuntuisi varmasti varsin mukavasti niskoissa. Loppu silauksen kakkonen päätti antaa potkaisemalla saksipotkulla julmasti päähän.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2009, 19:10

Black

Kuka on sanonut, että olen menossa teurastamaan? Black katsoi ERITTÄIN kysyvästi Kalman kakkosta.. ei kukaan sitä ollut kysynyt, mutta kaikki sitä olettivat! Mitä muutakaan tuollaiselta otukselta saattoi olettaa? Ei mitään..
no, ei aikaakaan kun itse Kalma laahusti paikalle, eikä näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä. Black vilkaisi kysyvän vihaisesti Kalmaan odottaen tältä vastausta, mutta tuo päättikin sitten alkaa riitelemään kakkosensa kanssa.
Black pysyi hiljaa kun Kalma huusi pää punaisena kakkoselleen, mutta sitten kakkonen kävikin Kalman kimppuun.. Kakkosen avatessa suunsa Black putosi kärryiltä... kuningas tarvitsee hevosen? Ihan kuin niitä ei saisi joka nurkalta..
Black oli jo aikeissa auttaa Kalmaa, mutta päätti vielä olla puuttumatta peliin, kun kakkonen päästi irti Kalmasta. Kalma kysyikin mitä kakkonen oli tarkoittanut äskeisillä sanoillaan, mutta tuo vain pudisti päätään sanomatta sen enempää asiasta.
Jälleen kerran Black kiinnitti enemmän huomiota puheisin mitä toimintaan ja Kakkonen pääsi yllättämään.. viimeisin asia mitä Black muisti oli mojova potku päähän, sen jälkeen pimeni hetkellisesti. Black päästi oudon, demoni maisen parahduksen samalla kun vaipui vasten seinää melkolailla räsynukkena.. Ei mennyt edes puolta sekunttia kun hän jo avasi silmänsä ja haparoiden nousi pystyyn pitäen seinästä tukea.
Black oli hetken hiljaa, kunnes alkoi itsekseen naurelemaan. Hetken hän nauroi suoristaessaan itseään, mutta lopetti karun naurunsa kuin seinään nostaessaan katseensa Kalman kakkoseen.
"Idiootti.." Black totesi sitten sen enempää tuon kanssa kinaamatta... mitä sitä suotta, siinähän vaarantaisi vain omansa ja Kalman hengen.
"Mitä helvettiä sinä tälläkertaa haluat?" Oli viimeinen kysymys, jonka Black päästi ilmoille ennen kuin hiljeni kuuntelemaan kakkosen vastausta... jos sellaisen saisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Kesä 2009, 20:55

Kalmankoira

Kakkonen virnisti sadistisesti kun oli saanut velhon maahan, mutta virne katosi nopeasti kakkosen kasvoilta kun tuo kävikin nauramaan. Mikäs noin hauskaa oli? ...Idiootti? Itse olet kun et osaa väistää. Ai mitäkö hän halusi? Eikös hän jo kertonut? Kakkonen pudisti päätään pienesti nauraen kevyesti tälle kaksikolle.
"Sanoinhan jo: Kuningas tarvitsee hevosen. ...Mutta ettehän te taida ihan käsittää?" Kakkonen vastasi samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla ja käveli Blackin eteen... Että hän vihasikin olla lyhyt. Kakkonen tarrasi Balckiä riveleistä kiinni ja nykäsi alemmas itsensä tasolle. Kasvot olivat enää vain muutaman sentin päästä toisistaan ja kakkonen tapitti punaisilla silmillään velhoa eikä tehnyt hetkeen elettäkään. Kalma meinasi jo tulla väliin kun kakkonen avasi suunsa: "Vie meidät paikkaan jossa voimme olla rauhassa." Kakkonen käski sitten Blackiä kylmästi ja päästi tuon riveleistä irti kääntäen tuolle selkänsä.
"Voin toki riehua täälläkin ja tuhota puolet linnasta, sekä sen asukkaista. Sitäkö haluat?" Kakkonen kiristi Blackiä sillä tiesi tuon olevan varsin suojelevaa sorttia vaikkei sitä myöntänytkään itselleen. Hän oli kyllä seuraillut Kalman kautta Blackiä ja vähän muutakin.

"Kakkonen? Mitä hittoa sinä haluat?" Kalma kysyi sitten tähän väliin ja kakkonen soi huomionsa Kalmalle kallistaen päätään, hymyillen oikein herttaisen näköisesti.
"Saat kyllä tietää, ellet sitten itse ala pikku aivoillasi jo tajuamaan." Kakkonen vastasi vakavoituen ja vilkasi Blackin päälle merkittävästi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Kesä 2009, 18:00

Black

Black oli suoraan sanottuna pihalla siitä mitä Kalman kakkonen horisi... eikai tuokin olisi jonkin sortin hullu joka puheli itsekseen ja omituisia teitä mitä sattui... Kuningas tarvitsee hevosen? Niitä nyt oli joka tallissa jo valmiiksi.. no okei, Kalma oli nirhannut heti ensi kättelyssä kuninkaan "vakio hevosen" joka oli palvellut kuningastaan jo tämän nuoruudesta asti.
Sitten Kakkonen käveli Blackin eteen ja veti tämän kasvotusten itsensä kanssa. Black oli vähällä piruuttaan sylkäistä tuon päälle, mutta jätti tekemättä.. se ei oikein sopinut hänen toimenkuvaansa. Blackin teki myös humauttaa päänsä tuon otsaan, mutta uskoi että hän oli se joka siitä kärsisi enemmän.. Kalman kakkonen oli varmasti kovakalloisempi mitä Black.
Kakkonen vaati päästä rauhallisempaan paikkaan... mitäköhän se silläkin meinasi... lisäksi tuo kehtasi vielä uhkailla. Siinä vaiheessa Blackin silmät alkoivat muuttua punaisemmiksi ja pupillit pienenivät, mutta hän tyytyi pitämään suunsa kiinni.. ei Black voinut kiistää etteikö hänellä sen verran suojeluvaistoa olisi. Hän oli jääräpäinen, mutta ei tyhmä.. ja Kalman kakkosen uhkailut eivät olleet niitä asioita joita piti ottaa kevyin mielin vastaan.

Sitten tuo päästikin jo irti Blackistä. Kalma vielä inisi kakkoselleen, mutta tuo ei antanut minkäänlaista selvää vastausta herralle.. Black tuijotti hetken kakkosta, vilkaisten sitten Kalmaan.
"Mitä mahdat tarkoittaa paikalla missä saa olla rauhassa? Jos meinaat jotain.. odottamatonta niin voit samantien alkaa riehua.. mutta jos muuten 'rauhallista' paikkaa etsit niin kirjasto on yksi niistä" Black sanoi sitten kääntäessään katseensa takaisin kakkoseen..
niin, eipä tuo pahemmin ollut kertonut millaista paikkaa haki.. plus Black ei tiennyt tuon aikeista, joten hän ei todellakaan ollut johdattamassa kakkosta mihinkään suuntaan, ennen kuin saisi edes jonkinlaisen kuvan kakkosen aikeista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Kesä 2009, 19:53

Kalmankoira

Pitäisiköhän tuota velhoa lyödä nuijalla päähän, että tajuaisi edes jotakin? Kai sitä voisi? Kakkonen puuskahti rasittuneesti, ei hänellä ollut aikaa tälläiseen pelleilyyn ja nahjailuun, sillä hän on nyt päässyt kaikkein lähimmälle suunnitelmansa totetuttamista, eikä sitä ihan noin vain jätetä. Ja aikaa oli niukasti... Riippuen kauanko lääkkeiden vaikutus kestäisi. Mutta varmasti vielä jonkin aikaa kun hän oli vetässyt Balckin koko pilleri purkin naamaansa.
"Saanko humauttaa sinuun hieman järkeä lekan kanssa?" Kakkonen kysyi Blackiä kulmiensa alta mulkaten tuota. Kyllä tuo varmasti tiesi millaista rauhallista paikkaa hän halusi, jossakin missä he saisivat tapella rauhassa, sillä sellainen tästä varmasti tuleekin. Mutta ei voi mitään jos tuo velho ei ole yhteistyö haluinen ja hänellä ei ole mainittavasti pahemmin aikaa...
Katse siirtyi Kalmaan sittemmin ja velho sysättiin ihan taka vasemmalle kakkosen ajatuksista. Ei tuosta näköjään hyötyä ollut. Kakkonen otti varmoja askelia veljeään kohden ja pysähtyi puolen metrin päähän tuosta.
"Hello old King." Kakkonen virnisti ja Kalma kurtisti kulmiaan kysyvästi, eikä todellakaan ollut mukana tässä jutussa. Hän, kuningas? Mitä tuo oikein ajaa takaa? Kalma otti muutaman askeleen taaemmas tuosta
"Mitä haluat?" Kalma kysyi ties kuinka monennen kerran tuolta ja kakkonen vain nauroi siihen kevyesti päätään pudistäen. Tuo ei vielläkään tajunnut. Kakkonen veti kätensä puuskaan rennosti ja veti henkeä. Oikei ehkä pitäisi "hieman" selittää tuolle typerykselle mitä hän ajoi takaa.
"Mitäkö tarkoitan: kuningas tarvitsee hevosen -sanoillani?" Kakkonen tuumasi hymyillen, mutta vakavoitui hetkessä hiljeten hetkeksi aikaa.
"Kalma, miksi kuningas tarvitsee hevosen käydessään sotaan? ...Kysynkö llian vaikeita? Annas kun selitän: Kuningas on tavallinen ihminen joka on normaalistikkin heikko ja hidas, sekä kaiken tämän päälle vielä ei mitenkään vaikuttava ilmestys. ...Mutta kun tähän lisätään hevonen asiat muuttuat ihmisestä tulee nopeampi ja voimakkaampi, sekä pelottavampi ilmestys." Kakkonen sitten selitti kantansa asiaan ja Kalma vilkasi kysyvästi Blackiin. Hän ei tajunnut yhtään mitään, ei yhtään mitään. Kakkonen kyllä huomasi sen väkisinkin ja huokasi laskien kätensä sivuille.
"Yhtä tymä kuin aina..." Kakkonen huokasi mumisten ja käveli Kalman eteen jälleen napaten tuon hiuksista tällä kertaa kiinni vetäen tuon kasvot naamansa eteen.
"Sanon tämän lyhyesti ja niin että sinäkin ymmärrät: Minä olen kuningas, sinä heppa. Menikö kaaliin?" Kakkonen murahti Kalmalle kylmästi ja päästi tuon riuhtaisten irti. Kalma mietti hetken hieman häämetyneenä tuon sanoja kunnes tuon päässä vihdoinkin välähti mitä tuo halusi, eikä kyllä ollut hirveän iloinen, pikemminkin järkyttynyt.
"...Sitäkö sinä haluatkin? Päästä "kuninkaaksi" ja syrjäyttää vanhan." Kalma sanoi hieman hymyillen, eikä puhe ollut nyt ihmisten kuninkaasta tai haltioidenkaan... Tosin Black varmaan ajatteli ihan muuta, mutta niin saikin Kalma ei jaksanut käydä selittämään mitään tuolle nyt. Kalman sanoihin kakkonen vain nyökkäsi muutaman kerran tyytyväisesti, ei riemulla ollut rajaa~
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Kesä 2009, 12:20

Black

"et" Black vastasi lyhyesti ja ytimekkästi kun Kalman kakkonen kysyi saisiko hän humauttaa velhoon lekalla järkeä. Black olisi keksinyt vaikka mitä vastaan sanomista, mutta päätti nyt suosiolla pitää suunsa kiinni.
Kalman kakkosen "sivuttaessa" velhon vähemmälle huomiolle Blackin olisi tenyt mieli hyökätä tuon kimppuun, mutta jätti sen nyt tekemättä.. miksi? hän ei itsekkään tiennyt. Ei hän keksinyt yhtään hyvää ja loogista syytä miksi hän ei tuon kimppuun käynyt.
Sitten Kakkonen selittelikin jo joktain hevosesta ja kuninkaasta ja jotain sinne päin, mutta Black ei ottanut kuuleville korville. Hän oli pudonnut tuon asians suhteen jo heti alussa kärryiltä, joten olkoon. Tämä oli ihan selvästi noiden kahden välinen asia, eikä Blackillä pahemmin ollut intoa tunkea siihen mukaan. Lopussa kakkonen sanoi olevansa kuningas ja Kalma tuo hevonen... no siitä voisi jo päätellä jotain, mutta Black jätti omat johtopäätelmänsä pieneen mieleensä.. pianhan se nähtäisiin osuiko velho oikeiaan.

Sitten kun tuli - vihdoista viimein - se pitkä ja kiusallinen hiljainen hetki, Black tuhahti pienesti ja nosti kätensä eteensä, heilautti kämmentään hieman ja samassa kaikki ympärillä katosi.
Tultiin jälleen tyhjiöön... samaiseen tyhjiöön jossa Black oli Ghostin kanssa leikkiniyt tässä vähän aika sitten. Täällä ei ainakaan olisi vaaraa että nuo tuhoaisivat mitään.. oikeastaan tämä olisi täydellinen vankila ajatellen ettei täältä päässyt pois vaikka kuinka pitkälle juoksi. Seinä ei koskaan tullut vastaan missään suunnassa. Mutta siinä mielessä vankila suunnitelmassa oli aukko, ettei Black itse voinut poistua tyhjiöstä ja jättää sinne jotakuta...
"siinä sinulle rauhallinen paikka" Black totesi sitten laskiessaan kätensä ja siirtäen sen selkänsä taakse koukkuu, kuten yleensä oli tapana.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Kesä 2009, 19:28

Kalmankoira

Koitti hiljaisuus ja sitten kaikki katosikin kolmikon ympäriltä, kaikki muuttui mustaksi, sekä jollakin tavallaan ahdistavaksikin. Vain mustaa pimeää, eikä mitään muuta. Tänne ei olisi mitenkään kiva joutua vangiksi koko loppu elämäksi johan täällä sekoaisi ihan kokonaan. Näin Kalma ainakin kerkesi ajatella tämän paikan siinä muutaman sekunnin ajan. ...Kakkonen vaikutti taas hyvinkin tyytyväiseltä tilanteeseen, hmyili itsekseen hyvinkin tyytyväisesti. Hyvä, hyvä velho kaikki menee kuten pitääkin viimeistä piirua myöten ja tavoite sen kun lähenee pikku hiljaa. Että olisi tehnyt mieli nauraa...
Kakkonen vilkasi Blackin päälle ja tuumasi murhataen tuolle: "Shut up." Hän ei jaksanut juuri nyt kuunnella tuollaista säälittävää vikinää. Black jätettiinkin sitten jälleen taka-alalle kakkosen kannalta ja tämä käänsi katseensa Kalmaan, rakkaaseen veljeensä.
"Kalma, aloitetaan... Sinä tiedät hyvin ettei minulla ole hirveästi aikaa... ja tuo äskeinen leikkiminen vain viivästytti tätä kaikkea." Kakkonen selitti ja lähti lähestymään Kalmaa rauhallisesti koirana, jonka muodon oli ominut itselleen- kakkonen pysähtyi sitten turvallisen välimatkan päähän Kalmasta. Kalma kurtisti kulmiaan, mutta hymähti sitten olkiaan kohauttaen. Mikäs siinä, kyllä hän tuon taas voittaisi, kuten aina. Muoto vaihettiin koiraksi ja terävät hampaat paljastettiin... Kakkosen tehdessä samoin.

Koirat ottivat yhteen verisesti veren sekaisen karvojen lennellessä ympäriinsä, eikä välillä tahtonut erottaa kumpi oli kumpi kun sen verran samoilta sattuivat näyttämään näin päälisin puolin... sisäisesti ei sitten ollenkaan.
Koirat irraantuivat toisistaan ja kiersivät toisiaan hamapitaan väläytellen, Kalman selkeästi nilkuttaessa. Tämä ei tehnyt hyvää yhtään Kalman selälle, ei yhtään. Kalma hyökkäsi ja upotti hampaansa kakkosen selkään, kakkosen upottaessa puolestaan Kalman niskaan ja riuhtasi veljensä irti selästään nakaten tuon kauemmas itsestään. Kalma liukui jonkin matkaa pitkin maata ja kun lopulta pysähtyi nousi hitusen horjuen ylös muristen korvat luimussa kakkoselleen. Kakkonen hymähti ja lähti hyökkäykseen, mutta kesken matkan sitten vaihtoikin muotonsa ihmikseksi jälleen ja tarrasi Kalman leuoista, alkaen vääntämään niitä väkisin auki. Siintä kuolisi hetkessä... Kalma vikisi ja "huusi" kivusta koittaen repiä itseään irti kakkosen vain nauraessa siinä kuin jokin hullu. Viimeinkin!!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2009, 12:45

Black

Black kohotti toista kulmaansa ylimielisen kyllästyneenä kun Kalman kakkonen käski hänen olla hiljaa.. voi kyllä Black sen verran vieraita kieliä osasi että sai Kalman - tai tuon kakkosen - heitoista selvää. No, kuitenkin Black teki työtä käskettyä ja piti turpansa rullalla tällä kertaa, lähinnä siksi ettei hän todellakaan jaksanut yrittääkkään kommunikoida tuon kanssa.
No, kuten arvata saattoi, nuo alkoivat tappelemaan. Black ei jaksanut nostaa sormeaankaan tähän taisteluun osallistuakseen.. ja kaiken lisäksi eihän se hänen asiansa ollut. Kalman kakkonen selvästikkin haastoi "isäntänsä" kaksintaisteluun, johon Blackillä ei ollut asiaa osallistua.
Taistelu totta vie oli verinen, mutta Black ei pitänyt sitä verisenä ennen kuin koko tyhjiö täyttyisi verestä.. ja siihen menisi aikaa. Velho tyytyi lähinnä seurailemaan sivusta, koittaen tunnistaa kumpi oli kumpi. Tosin hänelle se oli jostainsyystä helppoa.. teidä sitten miksi. Hetken taistelu näytti jo melko tasaväkiseltä, mitä nyt Kalman selkä ei varmaankaan siitä tykännyt, mutta pian tapahtui se "yllätys käänne". Kalman kakkonen muuttui ihmiseksi ja alkoi vääntämään Kalman leukoja erilleen. Auts.. Black katsoi tuota menoa odottaen että Kalma keksisi tehdä jotain, mutta tuo vain vikisi kivusta kuten koirat yleensä, koettaen samalla saada itseään irti kakkosen otteesta.
Kalma ei näyttänyt enää pärjäävän.. Järki ja moraali kilesivät häntä ottamasta osaa taisteluun, mutta jokin pieni ääni takaraivossa hakkasi valtavalla lekalla alitajuntaan, käskien Blackiä tehdä jotain. Miksi Black tekisi? Miksi ei? Kenen puolella hän oikeastaan oli?... Kalman tietty.. kai? Pian ääni pään sisällä alkoi käydä niin voimakkaaksi että Black ei enää voinut vastustaa sitä.
Velho kohotti sauvansa ilmaan ja iski sen "maahan", jonka seurauksena syntyi valtava paineaalto, joka lennätti Kalman ja tämän kakkosen erilleen.
"...lipsahti" Black totesi pian pienesti virnistäen, samalla kun vilkaisi sivusilmällä Kalmaa.. hän ei uskaltanut irroittaa huomiotansa kokonaan kakkosesta, ties mitä tuo keksisi tehdä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Kesä 2009, 15:30

Kalmankoira

Black sitten päättikin puuttua peliin ja lennätti tappelu pukarit erilleen toisistaan. Voi kiitos Black jälleen kerran hengen pelastamisesta. Kalma jäi istumaan ihmis hahmossaan leukojaan hieman hieroskellen. Vielä paikallaan olivat mokomat, mutta kyllä se sattuikin. Kakkonen taas mulkkasi Blackiä varoittavasti, mutta ei ollut käymässä tuon päälle vielä ainakaan, myöhemmin sitten kun tuo rakki olisi hoidettu. Kakkonen lipasi huuliaan ja hyökkäsi Kalmaa kohden, joka oli tällä kertaa paremmin valmistautunut ja survasi veitsensä tuon vatsan läpi. Kalma hymähti laiskasti tuolle ja katkasi kakkosen keskeltä kahtia. Eihän se toista tappaisi, mutta pitäisi poissa edes muutaman sekunnin. Kalma katoisi ja ilmestyi Blackin eteen, ei tuon onneksi kuitenkaan hyökätäkseen. Eikä aavekoirasta siihen pahemmin nyt olisikaan sen sijaan Kalma avasi suunsa: "Tiedätkö yhtää kauanko lääkkeesi vaikuttavat? ...Kun tuo vetäsi napaansa koko purkin sisällön, en minäkään loputtomiin jaksa." Kalma kysyi sitten velholta josko tuo yhtään tietäisi. Toivottavasti tietäisi, sillä hän ei todellakaan jaksaisi tälläisessä kunnossa pitkään ja muutenkin väsytti, hän halusi nukkumaan jo. Sitten paiskattiinkin velho riveleistä pitäen maahan kun kakkonen oli päässyt taakse ja olisi mieluusti katkaissut velhon pään harteilta. Veitsi sai kuitenkin leikata vain ja ainostaan ilmaa.
"Sori..." Kalma hymähti Blackille kuin ei olisi ollut mitään ja kävi takaisin kakkosen päälle kaaten tuon allensa ja puri tuota kurkusta veri lentäen kuin suihku lähteestä. Kakkonen potkasi Kalman kimpustaan ja paransi kaula parkansa, jonka johdosta oli kuitenkin heikentynyt. Kakkonen murisi jotakin itsekseen ja avasi suunsa laukaisten suustaan energia ammuksen, jonka tiellä Blackin sattui olemaan... Kalma itse väisti sen ja jätti tällä erää velhon selviämään omin päin, kyllä se vanha kova kallo pärjäisi~ ...Siintä eteenpäin taistelu jatkuikin moooooonta tuntia aina iltapäivään asti ja lopulta taistelu pari oli siinä pisteessä ettei kumpikaan jaksanut edes sormeaan nostaa, vaan kaatusivat maahan huhottaen. Se oli siinä ja päättynyt hyvin, ainakin Kalman osalta. Kakkonen varmaan kiehui raivosta. ...Ja Black oli varmaan melkeinpä tylsistynyt siellä sivussa seisomiseen.
"Heh, taidat jäädä hevosekseni... joten palaa ruumiiseeni paskiainen." Kalma hymähti, mutta komensi sitten lopun kakkoselle tietenkin tarkoittaen, joka ei ottanut kuuleviin korviinsa oli vain hiljaa tuijottaen pimeyteen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2009, 18:52

Black

Black katsoi vahingoniloisesti Kalman kakkosta kun tuo mulkaisi velhoa erittäin varottavasti, mutta ei kuitenkaan käynyt velhon kimppuun. Kakkonen hyökkäsi jälleen Kalman kimppuun, mutta tällä kertaa Kalma sai yliotteen ja pisti kakkosensa kahteen osaan.
Sen tehtyään Kalma hyppi Blackin eteen ja kysyi lääkkeistä..
"jos se kerran koko purkin veti niin tämä kestää vielä kaua---" Pidemälle Black ei lauseessaan kerennyt kun Kalma jo kiskaisi hänet maahan pois Kakkosen hyökkäyksen tieltä.
Black vain hymähti pienesti Kalman "pahoitteluun" ja hilasi itsensä ylös, jääden t aas sivusta seuraamaan noiden kahden tappelua. Tosin sitten pitikin jo väistää kakkosen energia ammusta.. tosin se kävi Blackiltä helposti, hän vain "katosi" tyhjiöön ja ilmaantui hieman kauempana noista kahdesta, jääden ylhäällä leijuen katselemaan noiden kahden temmellystä.
Sitä menoa kestikin sitten iltapäivään asti. Black oli jo asettunut varsin mukavasti istumaan ilmaan ja tehnyt ties mitä noiden tuntien aikana... no, lähinnä omaksi huvikseen tehnyt varjoeläimiä - minikokoisia - ja juoksuttanut niitä ympäriinsä kunnes ne olivat kadonneet. Lapsellista? totta helvetissä, mutta ei parempaakaan tekemistä ollut.
Lopulta nuo kaksi väsähtivät. Black kohotti kulmiaan ja suoristi itsensä, samalla kun Kalma hymähti kakkoselleen. Kakkonen ei reagoinut mitenkään Kalman sanoihin vaan tujotti pimeyteen kuin älyvajaa.
"siinäkö se oli?" Black avasi suunsa lopulta kurtistaen kulmiaan ja odotti että jompikumpi tekisi jotain.
Niin... Blackin työpäivä oli vierinyt tässä ihan mukavasti... nyt täytyi keksiä taas hyvä selitys miksi ei ollut ilmestynyt töihin ja missä hän oli luuraillut koko päivän. Luojan kiitos Kuningas ei ollut niitä jotka tapatuttivat alaisensa pienistä tehtävien luistoista.. toki sekin oli henkilökohtaista...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Kesä 2009, 19:39

Kalmankoira

Kalma vilkasi Blackiin ylä ilmoissa, joka avasi suunsa kysellen oliko tämä tässä. Kalma kierähti kyljelleen ja nousi istumaan väsyneesti huohottaen kasvoilla kuitenkin ollut pieni hymy, kuin olisi voittanut arpajaisissa juuri. Kakkonen ei taas liikkunut senttiäkään, tuijotti vain tyhjyyteen kuin niellen kiukkuaan alas ja niin se taisikin tehdä.
"Jep, taisi olla tässä. Velipoika ei jaksa edes enää nousta." Kalma sitten vastasi naurahtaen ja sekös sai kakkosen säpsähtämään sisäisesti. Heikko?! Hänkö!? Hänkö oli heikko!? Kakkonen kierähti ympäri ja nousi ylös horjuen sinne tänne muutaman kerran, kunnes sai tasapainonsa hallintaan. Verta hyytävä mulkkaus Kalmaa kohden ja tuo lähti lähestymään hitaasti askel askeleella Kalmaa silmät vihaa palaen, mumisten samalla jotakin epäselvästi. Kalma tuijotti tuota toinen kulma koholla, nyt siltä ainakin meni viimeinenkin ruuvi päästään, kuin niitä olisikin joskus ollutkin.

Sitten puoli matkassa tuo kaatuikin polvilleen maahan ottaen kuitenkin käsillään vastaaen ettei kaatuisi ja oksensi maahan kivan oksennus lätäkön. Kalma irvisti lievästi näylle, oksentelu ei koskaan ollut mukavaa katsottavaa. Kakkonen mulkkasi Kalmaa kulmiensa alta ja alkoi sitten katoamaan hitaasti, lopulta vain välähti ja kakkonen oli kadonnut hänen sisäänsä.
...Jotenkin Kalmasta tuntui ettei kakkonen enää jättäisi tätä tähän, sillä jonkin ihme syyn takia vihasi häntä.... ja nyt entistäkin enemmän aika varmasti. Kalma kokeili irvistäen selkäänsä, joka oli kivasti auennut mutta ei onneksi enää vuotanut. Onneksi hänellä ei ollut muita vammoja kun ne olivat jo parantuneet.
"Pistä ensikerralla lääkkeesi parempaan piiloon." Kalma huomautti Blackille sitten pienen hiljaisuuden päätteeksi.
suskari
 

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron