Kirjoittaja suskari » 05 Syys 2009, 17:16
Kalmankoira
Kuningas tosiaan oli hänen suurin esteensä, että hän saisi edes hieman sympatiaa osakseen. Kuningas kun ei tuntunut välittävän hänestä yhtään tai edes yrittänyt ymmärtää häntä pahemmin ja oli heti syrjimässä. Hyvänä esimerkkinä se kun hän ei saa edes lähetyä Anea tai edes Lilyä. Korkeintaan Blackin seurassa, jos nyt silloinkaan. Ihan kuin häneltä yritettäsisiin riistää kaikki sosiaallinen kanssa käyminen ihmisten kanssa. Höh, hän kyllä tiesi milloin hänen kakkosensa halusi ulos, etenkin kun ilmoitti sen aika agresiivisesti. Etenkin jos ei ole päässyt piiitkään aikaan ulos, sitä kipua ei voinut sanoin kuvailla. Onneksi tuo kakkos kusipää kuitenkin on pysynyt ihan hissukseen viime aikoina, eikä ole kavannut ulkoilua väärään aikaan.
Black hymähti hänen sanoihinsa yllättävänkin lempeästi pahemmin reagoimatta negatiivisesti niihin. Mikä oli hyvä. Tosin hän ei ymmärtänyt velhoa siinä mielessä, että tuo puhui hänen koiramuodolle mielummin kuin ihmismuodolle. Hänhän oli kuitenkin aina se sama Kalma, oli sitten missä muodossa vain. Ja hän olisi aina valmis kuuntelemaan jos Blackillä joitakin murheita olisi, tosin tuo nyt niitä ääneen kertoisi mielellään. Mutta voisi jos haluaisi. Ei hänellä ollut aikomustakaan mennä kailottamaan niitä koko kylälle, jos Black vain pysyisi hänen omistaan hiljaa.
"Ties vaikka olisin purrut jonkun piian käden poikki, jos olisi yrittänyt opettaa. Ja muutenkin turvallisempaa kun sinä koulutat." Kalma naurahti omaa julmaa kaurua huumoriaan, mikä oli tottakin. Jos hänelle kävi nipottamaan tai edes ilkkumaan, jota hän ei kuuntelisi pitkään... hän voisi hyvinkin purra refleksinä ketä hyvänsä. Vaikka omistikin hyvät hermot, ilkkua hän ei kuitenkaan sietänyt pitkän aikaa.
Blackin kysymykseen Kalma hiljeni hetkeksi aikaa miettimään...
"Tapauskohtaista." Kalma kohautti olkiaan aluksi, ennenkuin jatkoi."...Jos vihaan jotakin tyyppiä hautaan asti, minua ei saa teitittelemään haudassakaan. MUTTA, totta kai muuten teitittelisin, jos osaisin."
Kalma hiljeni hetkeksi aikaa tapittaen takkatulta hiljaa, kunnes kuin salaman iskusta muisti jotakin hyvin tärkeää.. Katse valui takaisin Blackiin.
"Tämä menee nyt hieman ohi aiheen, mutta..." Kalma aloitti karaisten kurkkuaan ja jatkoi sitten. "Silloin kun olin vankina haltioiden käsittelyssä sain huomata, että näiden kunkku osaa lukea mieliä ja hän sai tietoonsa että me kaksi olemme kavereita. Ei siinä mitään, mutta jos joskus vielä jään kiinni- niin paljon kun liikun metsässä yksin." Kalma selitteli Blackille..
"...Voi käydä niinkin huonosti, että pää suippokorva keksii käyttää minua sinua vastaan ja houkutella suoraan syliin, tai jotakin. Luottaen tietenkin siihen tietoon, ettet sinä minua ihan heti ole jättämässä. Joten kysyn tai oikeastaan pyydän: Voisitko opettaa minulle jotakin hyödyllistä, etten olisi niin helppo uhri liikkuessani yksin? Kakkonen kyllä, mutta vika on siinä etten hallitse sitä mitenkään, tila ei pysy kauaa päällä ja jonka jälkeen minusta tulee täysin puolustuskyvytön. Etenkin jos taju lähtee." Kalma kertoi asian ytimen ja toivoi, että Black suostuisi opettamaan hänelle jonkin hyödyllisen tempun millä pystyisi puolustautumaan vähän isompaakin haltia rykelmää vastaan. Hän oli muutenkin noiden tappo listalla.. Varmaan?
"Vasta palvelukseksi minä taas opettelen kiltisti tapoja kanssasi ilman valituksia." Ei huono sopimus ollenkaan.. Ei ainakaan hänen mielestä, Blackistä hän ei tiennyt.