Luulet siis kestäväsi... || Suskari

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Luulet siis kestäväsi... || Suskari

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2009, 10:04

Jatkoa.

Black

Lily vain nyökkäsi Kalmalle tuon häivyttyä sitten paikalta. Black odotteli jäätävän rauhallisesti että Kalma kipuaisi alas parvekkeelta. Vaikka Black olikin rauhallinen, hänen silmänsä hehkuivat punaisena kuin tulikuuma rauta. Ei ehkä ollut paras aika pyöriä Blackin seurassa, mutta kiitos lääkkeiden tuo ei olisi päälle käymässä.. hän saattoi tosin olla hieman.. omalaatuinen.
No, Kalma sai ahterinsa alas ja ehdotti - tai pikemminkin kysyi - että he menisivät Blackin asunnolle. Velho nyökkäsi nopeasti ja alkoi tasaisen pitkin askelin kävelemään kohti asuntoaan.
"Olen hieman pettynyt" Black aloitti kävellessään "Mutta kai minun olisi pitänyt esittää asia toisella tavalla.. Eihän suora kielto sinua kuitenkaan estä". Velho puhui siitä kuinka Kalma nyt kielloista välittämättä oli mennyt Lilyn lähettyville ja hän uskoi että Kalma tajusi tuon puheen aiheen itsekkin.

Asunnolleen päästyä Black avasi oven ja päästi Kalman ensin sisään ja sulki sitten oven perässään. Pienellä käden heilautuksella velho sytytti takkaan tulen ja muutaman kynttilän palamaan, samalla kun riisui pitkän, raskaan viittansa ja ripusti sen naulakkoon.
Asunnossa leijaili outo tunnelma.. kuin siellä olisi tapahtunut joita, mitä ihmisimieli ei pystynyt sanoin kuvailemaan.
"lähdetään siitä.." Black aloitti kävellessään tyynen rauhallisesti nojatuoliin ja vilkaisi Kalmaan "Mitä sinä haluat muiden ajattelevan sinusta? Minun on turha edes yrittää opettaa sinulle tapoja jos haluat muiden näkevän sinut kuin kapinallisena piskinä".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Syys 2009, 17:34

Kalmankoira

Black nyökkäsi ja lähti sitten kävelemään, avaten suunsa valittaen TAAS siintä että hän oli mennyt omine lupinensa Lilyn lähelle ja viellä tuon huoneeseen asti. No voi herranjestas, hän kyllä osaisi katsoa milloin olisi turvallista olla Lilyn lähellä, toisin kuin eräs. Muistuttaen nyt siintä kun tuo oli käynnyt Lilyn tukkaa repimään ja heittämään pitkin seiniä. Tuota Kalma ei kuitenkaan ääneen mitään sanonut. Ties minkä raivon puuskan tuokin taas saa siintä hyvästä, olihan Black heilutellut häntä jo pariinkin otteeseen riveleistä.
"Hei, edelleenkään ei mitään käynnyt." Kalma sanoi sitten puolustellen edes hieman itseään. No tuskin menisi läpi, mutta eipä hän sille mitään voisikaan että oli näin epävakaa.

Blackin asunnolle päästyään- jälleen kerran- Kalma asteli sisään kun velho näytti hänet päästävän ensin, mutta heti ovesta astuttuaan Kalman yli melkein tuulen lailla pyyhälsi outo tunne, sellainen epämukava mistä tuo ei tykännyt yhtään. Ja sitä pahensi vielä se, että jos ihminen tämän vaistosi niin hän vaistosi sen tuhatkertaisena ympärillään. Ei kiva ja tämä hermostutti häntä vielä vähän lisää Blackin opintojen päälle. Tosin Kalman mielessä kävi, että velho oli jotakin kakkosensa kanssa touhunut tai loitunut jotakin omiaan jälleen kerran ja jäljelle olisi jäänyt tämä minkä hän nyt aisti. Ettei sen vakavempaa.
Kalma riisui takkinsa naulakkoon ja käveli Blackin perästä peremmälle, istahtaen toiseen nojatuoliin kuunnellen tuon sanat.. ja se kysymys kyllä tuli ihan puun takaa. Mitäkö hän halusi muiden ajattelen hänestä? No jos hän kävisi kaikki kertomaan, niin hän saisi selittää koko yön joten Kalma tiivisti sen kaiken yhteen sanaan: "..Normaalina." Tuo ei nyt varmaankaan paljoa selventäisi, joten ehkä parempi kertoa vähän lisää.
"Eikä tälläisenä jumalattoman ärsyttävänä ja iso suisena pään aukojana- vaikka sellainen olenkin. Ja haluaisin päästä vielä eroon siintä, etten osaa kunnioittaa korkea-arvoisempia yhtään ellei sitä "todisteta" minulle. Olen veilä ongelmissa sen takia." Siinä se mistä hän haluaisi ainakin ensin eroon itsensä huonoista puolista ja loput vääristymät Black saisi itse koulia hänestä irti. Kunhan ei nyt menisi ihan pilaamaan häntä. Sehän tässä pelottikin.. Millainen hänestä tulisikaan tämän jälkeen!?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2009, 19:38

Black

Black ei vastannun Kalman puollusteluun enää mitään. Tuo oli tehnyt vastoin hänen toiveitaan, oli puollustus mikä tahansa. Ei Black uskonutkaan että Kalma olisi Lilyn päälle käynyt - ei tuo nyt NIIN tyhmä voinut olla - mutta Kalman kakkonen tuskin katsoi Lilyä yhtään sen paremmin mitä niitä vankeja selleissään. Tai no, mistä sitä tiesi, mutta Black ei halunnut ottaa riskejä. Sinänsä hassua että hän antoi itsensä kuitenkin mennä Lilyn lähelle, vaikka oli yhtä paha mitä Kalma.. ja hänhän tässä oli käynyt jo useampaan otteeseen Lilyn päälle, kerran jopa melkein raadellen tuo palasiksi. Luojalle kiitos siitä ettei Lily ollut niitä avuttomia naisia.

No, Black kuunteli kiltisti loppuun asti kun Kalma selitti millaisena hän halusi ihmisten näkevän itsensä. Mitä pidemmälle Kalma pääsi sitä viekkaampi hymy velhon kasvoille nousi, kunnes tuo naurahti pienesti Kalman lopetettua.
"Jos haluat ihmisten ajattelevan sinut normaalina niin käyttäydy sen mukaisesti" Black sanoi nousten ylös ja jatkoi "Kaikki luuloja et voi poistaa - olethan jo aiheuttanut suuremman asteen viha-aallon niskoillesi - mutta voit aina esittää jotain muuta mitä olet".
Velho piti pienen tauon ja mietti miten lähtisi asiaa selittämään niin, että Kalmakin sen ymmärtäisi.. hän itse oli pelannut samaa, kieroa peliään jo monta vuotta..

"Kukaan ei pyydä sinua kunnioittamaan korkea-arvoisia" Black sanoi nostaen katseensa takkatulesta takaisin Kalmaan "Kaikki pyytävät sinua käyttäytymään vain sen mukaisesti. Sisimmissäsi saat vihata heidät aina alimpaan helvettiin, mutta sitä tunnetta et saa näyttää, varsinkaan korkea-arvoisille... He ovat täynnä itseään, pelkkiä paskiaisia.. mutta antaa heidän olla, se kostautuu heille vielä jonain päivänä".
Black huokaisi pienesti ja hieraisi ohimoaan, hakien jälleen sanoja...
"Se mitä yritän sanoa on, että Näyttele, Valehtele, huijaa. Mielistely ja teitittely on vain tapa peittää oikeat tunteet, jotka he kyllä varmana näkevät silmistäsi.. ei sitä ääneen tarvitse sanoa.. Ja mikään ei ärsytä enempää kuin ääneen sanomattomat asiat. He eivät voi tuomita sinua mistään, jos et sano sanaakaan heitä vastaan ja sekös pistää korkea-arvoisten sapen kiehumaan. Niin kauan kuin pidät kielesi kurissa, sinä pysyt heidän ulottumattomissa... mutta tuon ymmärrät kai itsekkin?" Black hiljeni nyt lopullisesti, jääden odottamaan että Kalma vastaisi esitettyyn kysymykseen...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Syys 2009, 20:45

Kalmankoira

Black naurhati hänen selityksilleen ja aloitti sitten omansa, nousten ylös. Kalma nosti toista kulmaansa aavistuksen, Black hyvä ongelman ydin oli juuri siinä ettei hän osannut oikein olla ihmisiksi. Siksi hän halusi, että tuo hänelle hieman käytöstapoja opettaisi. Mutta Kalma nyt oletti että Black tajusi tuon itsekkin ja jätti sanomatta tuo ajatuksen ääneen, kuunnellen herran sanoja. Mutta tuon sanoissa oli potkuakin ja asiaakin, etenkin kun puheeksi tuli esittäminen, esittää ihan muuta mitä olisi oikeasti. Hän voisi ryhtyäkkin siihen, mutta...
"Tulitko ajatelleeksi miten kunigas siihen reagoisi? Jos minusta tulisi yht`äkkiä salamyhkäinen ja niinsanotusti "outo" johan minua epältäisiin ja kunnolla. Ja pahimmillaan voisin päätyä teloitus lavalle ilman järkevää syytä, kuninkaan pelätessä aikeitani." Kalma huomautti Blackille näin aluksi, mutta epäili itsekkin tuota viimeistä. Tuskin kuningas niin paha sentään ihan olisi, että ilman syytä lavalle nakkaisi oman miehensä.
"..Mutta epäilen pahasti sitä viimeistä... mutten laske poiskaan." Kalma lisäsi vielä olkiaan kohauttaen laiskasti.

Black hiljeni hetkeksi aikaa miettimään, ennenkuin jatkoi ja Kalma kuunteli kuin paraskin oppilas siinä vieressä. Oli se kyllä hieman hassua kun nuorempi opetti vanhempaansa, mutta hänen sivistys aukko johtui ihan syrjäytymisestä. Hän oli aina elännyt tietyn välimatkan päässä ihmisistä. Cypritissä hän on vasta päässyt elämään ihmisten kanssa ihan kunnolla ja alku totta kai on vaikeaa... Onneksi Black oli täällä, hän olisi muuten niin saatanan moisessa kusessa, ettei tosikaan.
Vleho hiljeni hetkeksi aikaa, mikä näytti varsin koomiselta näin hänen mielestään ja pieni hymähdys kävi aavekoiran kasvoilla. Black jatkoi.. ja kun nekin oli sanottu Kalma sai viimein suun vuoronsa.
"Totta kai." Kalma sanoi hymähtäen pienesti jotenkin sadistisen ja tyytyväisyyden väliltä, se piru kuitenkin katosi nopeasti. Hyvin nopeasti miehen kasvoilta.
"Mutta sinun pitää ensin opettaa minulle hieman ihmisten tapoja, ennenkuin tuohon voin ryhtyä. Ne tuottavat hieman vaikeuksia minulle, kuten varmaan huomannut oletkin jo."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Syys 2009, 09:12

Black

"Et taida tuntea kuningastamme.." Black huomautti Kalman huomautukseen siitä että tuota alettaisiin epäilemään jos hän nyt muuttuisi salamyhkäiseksi ja 'oudoksi' omien sanojensa mukaan.
"totta kai sinua epäiltäisiin, mutta tarvitseeko sinun edes pelätä syytteitä jos et ole tehnyt mitään.... sitäpaitsi ilman kunnon perusteluja hän ei voi tappaa sinua, johan siinä kansan uskokin järkkyy jos kuningas teloituttaa omiaan ilman päteviä syitä.. tosin sinun kohdalla on jo päteviä syitä moiseen tempaukseen" velho hiljeni hetkeksi ja huokaisi.
Kalma sanoi että Blackin pitäisi opettaa tuolle ihmisten tapoja. Black naurahti surkuhuvittuneena samalla kun istui alas ja jatkoi ohimonsa hieromista luisevilla sormillaan. Tästä saattaisi tulla harvinaisen pitkä yö. No, onneksi Blackillä ei huomenna ollut töitä. Velho pysyi hetken hiljaa, kunnes katsahti takaisin Kalmaan ja laski kätensä alas ohimoltaan.

"Mitä sinä tarkkaan ottaen tarkoitat ihmisten tavoilla?" Black kysyi toista kulmaansa kohottaen.
"Tarkoitatko ettet osaa edes käyttäytyä talonpoikien seurassa jos sitä vaaditaan tai ettet osaa ihan yleisivistykseen kuuluvia asioita? Vai tarkoitatko korkeamman asteen käytöstapoja?" Black kysyi ja virnisti sitten "Ainahan voimme pistää sinut koulunpenkille istumaan muiden lasten kanssa".
Mielikuva Kalmasta istumassa koulunpenkillä oli koomisen karu. Tuo tuskin kestäisi ankaria ja pilkuntarkkoja opettajia ja olisi todennäköisesti raatelemassa noita alta aikayksikön. Surullista, mutta silti pieni sadomasokisti Blackin päässä räkätti kuin viimeistä päivää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Syys 2009, 18:15

Kalmankoira

"En tietenkään kun niin harvoin herran kanssa tekemisissä olen.. Tai no, miten sen nyt ottaa." Kalma sanoi Blackin kommentille, ettei hän tuntenut kuningasta. Ei tietenkään, ei ainakaan kovin hyvin kun muutaman kerran vain tuon kanssa ollut tekemisissä. Enemmän ja vähemmän hunommassa kohtaamisessa, eivätkä nekään tapaamiset pitkiä ole olleet. Eikä hän nyt niistä paljoa ole irti saanut herran luonteesta. Paitsi hänen onnekseen tuo oli yllättävän ymmärtäväinen, ei ihan niin yli ylpeä itsestään kuin voisi luulla. Eikä myöskään heittänyt piut paut muiden selityksille vaan otti nekin huomioon päätösessään. Lyhyesti sanottuna ihan hyvä kuningas johtamaan pikku valtakuntaansa.. Änneen Kalma ei kuitenkaan myöntäisi yhtään mitään noista ajatuksista.
"Toivon todellakin, että tuo pitää paikkaansa." Kalma hymähti pienesti Blackin lopetettua pikku saarnansa kuninkaasta. Ja ah kuinka hyvin siinä tulikaan esille hänen ihmisvihansa, ihmisten karttaminen, sekä epäilyt noita kohtaan. Ei voi mitään kun on näin ihmisvihainen, eikä eroon päästä.

Black hiljeni sitten ihan totaallisesti istahtaen alas käyden hieromaan ohimoaan kuin hän olisi ollut kovinkin rasittavaa seuraa tällä hetkellä. No voi anteeksi jos hän oli vähän yksi Ö aapisen reunassa ihmisten ja noiden tapojen kanssa.
Viimein velho sitten avasi suunsa ja kysyi häneltä mitä hän oikein meinasi ihmisten tavoilla. Kalma pyöräytti silmiään päässän kerran huokaisten.. No voi herran tuutti sinun kanssasi Black! Minne sinun aivosi ovat pudonneet?
Se viimeinenkään tokaisu ei ollut aavekoiran mieleen.. Kyllä tuo varmaan tietäisi mitä hän tekisi, tai kakkonen tekisi jos pääsisi huoneeseen mikä on tungettu täyteen lapsia. Pieniä juoksevia kyljyksiä ja makupaljoa, lisänä vielä siihen vähän tomerampaa saalista. Jos opettajat sattuisvat olemaan vähän tuhdissa kunnossa. Melkein vesi herahti kielelle ja Kalma äkkiä ravisti tuon ajatuksen mielestään. Hänellä tosiaan taisi olla hieman ikävä sitä tervettä ja läskin ihmisen lihan makua, saati lapsien. Hän ei ole saanut pitkään aikaan.

"No siis.. en osaa yleissivistystä kaikkea esimerkiksi nyt teitittelyä- mikäli se siihen kastiin lasketaan." Kalma vastasi sitten Blackin kysymykseen raapien hieman nolona takaraivoaan.
"Ja jos nyt yhtään kuuntelit Lilyn ja minun välistä keskutelua tiedät varmaan miksi."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2009, 12:11

Black

Ei, Blackin ohimoiden hierominen ei johtunut Kalmasta. Se oli Blackin tapa keskittyä asioihin ja rauhoittaa itseään aina kun hän oli ottanut lääkkeensä. Johan hän olisi hieronut ohimonsa auki jos tuo tapa johtuisi Kalmasta! Black ei edes halunnut tietää mitä Kalman päässä liikkui niistä pikku lapsista, mutta valitettavasti hän osasi arvata sen turhankin hyvin. Mutta voiko siitä Kalmaa syyttä? Voi, jos tarkkoja oltiin, mutta minkäs toinen luonnolleen voi. Ei kukaan voi käskeä karjuvaa lohikäärmettäkään ottamaan kirjaa käteen ja lukemaan sitä.. mutta tuollaista tempausta odotettiin Kalman kohdalla, olihan tuo silti älyllinen olento. Tosin ei ollut kyllä älyllä pilattu, jos Blackiltä kysyttiin... mutta Black nyt dissasi kaikkea jollain tasolla, jopa Lilyä.
Ja ei, Black ei pitänyt kysymystään tyhmänä. Mistä hän voi teitää mitä tuo piti ihmisten tapoina? Heidän ajatusmaailmansa olivat HUOMATTAVASTI erillaiset ja Black oletti että Kalma nyt olisi osannut edes jotain perus asioita, kun kerran osasi puhuakkin ja kävellä kahdella jalalla.. ja aukoa päätään kuin ylimys.

Black tuhahti pienesti ja mietti hetken, kunnes avasi suunsa jälleen.
"Olet koira... Aloita sillä että palautat oman arvomaailmasi siihen uskoon, että kuningas on isäntäsi.. koiran ei pitäisi olla vaikea totella isäntää.. ja ruokkivaa kättä ei purra. Jos tuon ajatuksen osaisit nyt edes jotenkin sisäistää, voimme alkaa miettimään jatkoa.. tuskin sinulle on järkeä opettaa teitittelyä jos et edes näe syytä teititellä ketään..." velho naurahti kuivahkosti.
"Vaikka tuskin näet edes mitään syytä pitää vanhaa miestä isäntänäsi. Mutta joskus on nöyrryttävä, jopa ylpeimmänkin uroksen. Sitäpaitsi hän armahti sinut jo kerran, jos et sitä vielä ole tajunnut... kun olit yrittänyt hänen murhaa, sinut olisi pitänyt telottaa ilman mitään keskusteluja. Mutta ei, jostain syystä hän armahti sinut..." Black huomautti hieraisten samalla takaraivoaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2009, 15:12

Kalmankoira

Luojan kiitos Blackille, ettei Kalma tiennyt mitään siintä, että tuo vähätteli hänen älykkyys osamääräänsä. Hän olisi varmaan motannut herralta nenän verille siintä hyvästä. Hän ei tyhmä ollut, vaikkei viisainkaan... mutta kuka tietää, ties vaikka hän vain esittää typerää. Oli hän sentään sen verran kiero pelaaja, leikki usein muiden luuloilla ja tunteilla ihan noiden tietämättään. Mutta ei Blackillä sitä pelkoa ollut, että hän pettäisi tuon suoralta kädeltä. Ei ollut tapana pettää ystävää. Sekin käynnyt selväksi haltia reissulla vähän liiankin hyvin. Olisihan hän varmaan muuten kelkkansa kääntänytkin, ellei Black olisi ollut täällä. Eikä hän halunnut tuon vihoja niskaansa..
Eikä hän luullut olevansa pyhimyskään, vaikka usein se kuulostikin siltä. Se oli hänen luonteen piirteensä, se kaikki mollaaminen, turvan aukominen sun muu yhtä kiva. Hän ei pitänyt itseään pyhimyksenä tai ainakaan tuntenut itseään sellaiseksi. Hän oli vain vähän kieroon kasvanut persoona, ei muuta.

Black avasi suunsa ja se mitä tuo sitten kertoi sai Kalman tuijottamaan tuota kuin jotakin rutto tautista tai pahinta vihollistaan, yhtä kylmästi ja jäätävästi. Kuitenkin se ilme väistyi kun aavekoiran suupielet kaartuivat virneeseen ja se virne levisi, lopulta Kalman revetessä nauramaan. Oliko Black tosissaan tuon kanssa!? Pyytää nyt häntä nöyristymään ihmisten edessä!! Tuo ei selvästikkään tuntenut häntä vielläkään tarpeeksi hyvin..
Kalma veti henkeä rauhoittuen ja karaisten kurkkuaan.

"...Et selvästikkään tunne minua." Kalma aloitti parantaen hieman asentoaan nojatuolissa, asettaen toisen jalan koukkuun toisen jalan polven yläpuolelle lepäämään.
"Mutta kerronpa faktan: Minä olen kerran antanut luottamukseni ihmisten käsiin ja sain maksaa sen helvetin verisesti. ...Sen jälkeen on ihan turha kuvitella, että alan pitämään enää ikinä yhtäkään ihmistä isäntäni. Varsinkaan ketää puoli tuttua, joka on valmis laittamaan minut keikkumaan narun päähän heti kun virheen teenkin." Kalma selitti apaattisen vakavalla äänellä Blackille. Jos totta puhutaan Kalma piti ainoastaan Blackiä isäntänään ja totteli OIKEASTI tuota jos tuo jotakin käskisi. Siintä Lily jutusta ei kuitenkaan sanota mitään. Kuitenkin, hän ei hammasta purren pelkästään totellut velhoa vaan tulisi tekemään lähes kaiken mitä tuo käskisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2009, 12:14

Black

Kalman räjähtäessä nauruun velho tuhahti pienesti ja kohotti toista kulmaansa, nojautuen syvemmälle nojautoliin. Hän risti jätensä nyrkkiin ja nosti ne suunsa eteen, samalla kun tuijotti punaisilla silmillään Kalmaa joka näytti siltä että olisi kuollut nauruun millä hetkellä hyvänsä. Surullisen koominen tapa kuolla..
"ei, en todellakaan tunne sinua. Tiedätkö mistä se johtuu? Koska et ole kertonut minulle mitään itsestäsi. Tiedän vain muutaman tärkeimmän asian sinusta, mutta en todellakaan teidä mitään menneisyydestäsi" Black huomautti pienesti tuhahtaen ja kuunteli sitten kuinka Kalma kertoi, ettei enää ikinä aikonut pitää yhtään ihmistä isäntänään, koska kerran menneisyydessään oli saanut maksaa siitä verisesti.. ja häntä kun sanottiin menneisyydessä eläjäksi.

Black naurahti kuivahkosti ja tuhahti heti perään, pudistaen sitten pienesti päätään.
"Miten haluat minun sitten auttavan sinua? Tuntuu ettet ole halukas edes yrittämään... isännätöntä koiraa on paha komentaa, kenenkään. Varsinkaan kun sinut mielletään täällä inhimilliseksi friikiksi, eikä sinulla ole virallista kaitsijaa tai omistajaa, joten kukaan ei miellä sinua koiraksi.. heidän silmissään olet Ihminen joka ei osaa käyttäyty, mutta tuon sinä varmaan olet jo hoksannut.. toivottavasti. Et voi olettaa että kaikki ajattelevat sinut koirana, jos kerran hypit pitkin kyliä ihmisenä" Black sanoi lähinnä säälivällä ja osin ymmärtäväisellä äänensävyllä... harva olisi uskonut että velholta tuollainenkin äänensävy löytyi.
Jos Black olisi tiennyt että Kalma mielsi hänet isännäksi, velho olisi varastikkin vain hymyillyt.. Ei hänestä varmaan ollut tuota komentamaan, ellei Kalma tosissaan aikonut totella. Black ei ollut niitä ihmisiä joilla riitti pinna tottelemattoman otuksen komenteluun.
"ehkä sinun pitäisi valita... tai ehkä se on meidän vika" Black huomautti "Oletamme sinulta liikoja...".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Syys 2009, 13:11

Kalmankoira

Ei hän olekkaan tuolle mitään itsestään kertonut ja siihen oli pätevä syy.. Hän ei vielä halunnut kertoa sitä kaikkea mitä hänen menneisyydessä oli tapahtunut. Mutta joskushan hänen olisi siintäkin tuolle kerrottava, muttei vielä. Hän itse ei ollut siihen valmis.
"En olekkaan, koska..." Kalma jätti lopun sitten sanomatta ihan kokonaan kun ääneen ei kehdannut sanoa sitä totuutta, että pelkäsi Blackin käyvän nauramaan tai mollaamaan häntä. Ei tuosta ikinä tiennyt mitä tuon päänupissa liikkui. Ei hän vielä Blackiä niin hyvin tuntenut, että tuntisi vielä täydellisesti tuon ajatusmaailmaa, etenkään näin "tunteellisten" asioiden kanssa.

Black naurahti, tuhahti ja päänsä pudistelun jälkeen avasi suunsa heittäen hänelle taas pieniä viisauksiaan. Kalma ei avannut missään siinä välissä turpaansa vaan antoi velhon puhua rauhassa loppuun. Ja sitten kun se viisauksien lateleminen päättyi koko asunto hiljeni toviksi, Kalman miettiessä. Hän halusi tästä säälittävästä tilanteesta eroon. Mutta jos totta puhutaan ihmiset ja kuningas odotivat häneltä ihan liikoja. Tuskin kukaan ymmärsi sitä, ettei häneltä koirana voisi pyytää sitä kaikkea mitä pikku ihmislapselle opetetaan pienestä pitäen, sitä kaikkea sivistystä ja muuta saishea. Etenkään jos ei ikinä ole ollut kummemmin kontaktissa ihmisiin elämänsä päätyttyä. Kalma huokasi...
"..Olisin, mutta se ei Black ihan onnistu sormia napsauttamalla ja kuka sanoi ettei minulla ole isäntää?" Kalma kysyi lopun virnistäen, muttei sanonut kuka se isäntä oli. Isäntä kun sattui istumaan siinä hänen nenän edessä kaikessa tietämättömyydessään tuosta asiasta. Se virne kuitenkin katosi Kalman kasvoilta nopeasti aavekoiran siirtyessä seuraavat sanansa sanomaan.
"Kyllä, ihan liikaa... Voitko olettaa tavallisen koiran osaavan sitä kaikkea mitä pikku ihmis lapselle opetetaan pienestä pitäen? Saati kukaan opettavan koiralle niitä?" Kalma kysyi sitten Blackiltä ihan itsestään selviä asioita, jotta tuo vihdoinkin tajuaisi mistä kenkä puristaa ja siirtyäkseen seuraavaan aiheeseen.
"Eipä opeteta ja senkin jälkeen kun minusta tuli... näin kauniisti sanottuna kuollut. En tuskin koskaan ole ollut kontaktissa ihmisten kanssa. Paitsi tappessani tai muissa pakollisissa tapauksissa.. jos totta puhutaan täällä Cypritissä vasta ensinmäistä kertaa olen kontaktissa ihmisten kanssa näinkin lähellä ja tiiviisti." Siinähän se syy sitten olikin ja Black sai pienen pienen murusen lisää käteensä hänen menneisyydestään. Ja toivottavasti tuo nyt ymmärtäisi missä ongelma oli.. Vai pitäisikö hänen vielä kertoa tuo sama vielä tavuttamalla?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2009, 14:47

Black

Jos Kalma olisi nyt tunteellisista asioista avautumaan, Black olisi saattanut hiljetä ja ollut sanomatta mitään tunteja... hänelle oli opetettu että jollei ole mitään kilttiä sanottavaa niin kannatti pitää suunsa kiinni. Ei hän olisi Kalmalle päin naamaa nauranut ja mollannut, mutta hän nyt ei ollut niitä miehiä joille oli helppo avautua.. eikä hän todellakaan ollut niitä joiden oli helppo avautua kenellekkään. Hän oli sen verran sulkeutunut ihmienen. Hän ei näyttänyt tunteitaan, eikä osannut vastaanottaa tunteita aina toviotulla tavalla. Toisinaan hän toivoi että muut ymmärtäisivät häntä eivätkä ajattelisi sydämettömänä paskiaisena, jolla ei ollut tunteita. Kyllä hänellä tunteet oli, mutta kuten sanottu, niitä oli vaikea näyttää.

Kalman huomauttaessa - tai no, vihjatessa - että hänellä oli jo isäntä, Black kohotti hienovaraisesti toista kulmaansa. Tuolla oli isäntä eikä Kalma ollut vaivautunu kertomaan siitä aikaisemmin? Ei, Black ei yhdistänyt itseään tuon isännäksi millään tapaa.. ei hän uskonut että Kalma olisi kiintynyt häneen edes sen vertaa.. hän kun piti Kalmaa melko sulkeutuneena henkilönä.
Black naurahti ymmärtäväisesti Kalman seuraaville sanoille ja hiljeni sitten hetkeksi.
"En voi pyytää heitä laskemaan rimaa sinun suhteesi.. kukaan ei ole päässyt täällä helpolla, mutta sinun suhteen rima tuntuu kyllä olevan turhankin korkealla... mutta eiväthän he tiedä sinusta puoliakaan mitä minä tiedän, joten he eivät osaa antaa minkäänlaista sääliä tai ymmärrystä sinua kohtaan.. He eivät osaa katsoa sinua toiselta kantilta ennen kuin tietäisivät sinusta enemmän..." Velho hiljeni heteksi ja kurtisti sitten kulmiaan "Mutta isännästä et ole puhunut mitään?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Syys 2009, 15:23

Kalmankoira

Sulkeutunut ehkä vain niille, jotka eivät sitä häneltä ansainneet. Hän aukeni vain niille joille se oli ansaittu ja joista hän piti. Niitä nyt vain sattui olemaan harmillisen vähän, ja koirana hän kuitenkin oli lauma sielu, yksinäisyydestään huolimatta.
Eikä hän ajatellut Blackiä täysin tunteettomana, sillä herra oli todistanut tunteellisuutensa jo kerran hänelle. Silloin kun he olivat olleet kahdestaan leikkimässä metsässä. Hän ei olisi ikinä arvannut, että Blackistä sellainenkin puoli joskus löytyisi. Tuosta oli vaikea ajatella leikkisää koiran penikkaa.. tai lasta.

Totta, Black ei pystyisi laskemaan sitä rimaa jonka hänen eteensä oli asetettu ja jota hän ei kyennyt itse ylittämään. Yrittipä hän mitä tahansa aina hän putosi takaisin maahan. Eikä hän olisi kovinkaan innokkaansa selittämässä koko kansalle menneisyyttään.. Ja uskoisivatko nuo edes häntä? Tuskin, syyttäisivät häntä sormella osoitellen valehtelijaksi. Eikä hän oikein tiennyt mitä hänen pitäisi enää tehdä mainettaan parantaakseen. Teki hän mitä tahansa aina se kääntyi häntä vastaan tai se olisi yhtä tyhjän kanssa. Luulisi nyt, että prinsessan pelastaja saisi edes hieman positiivistäkin mainetta, mutta ei. Hän oli samassa lähtö kuopassa edelleenkin pääsemättä yhtään ylemmäs.
Velhon isäntä kysymykselle Kalma virnisti viekkaasti kuin kettu konsanaan vastaamatta heti mitään, pitääkseen hetken aikaa ilmassa pientä jännitystä- Blackin osalta ainakin. Kalma naurahti huvittuneesti.
"En niin... Sillä en ole kehdannut kertoa siintä..." Kalma kertoi ja hiljeni taas hetkeksi aikaa tapittaen Blackiä alta kulmiensa viekkaasti hymyillen.
"Etenkin kun "isäntäni" sattuu istumaan siinä nenäni edessä."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2009, 16:09

Black

Kuten oli jo todettu, yksi hyvä teko ei parantanut mainetta suuntaan taikka toiseen. Olihan Blackikin mennyt naumisiin kaikkien rakastaman ja kunnioittaman prinsessan kanssa, mutta silti kaikki vihasivat ja pelkäsivät häntä yhä. Itseasiassa naimisiin meno vain vauhditti huhuja siitä kuinka paha velho oikeasti oli. Hah, ihmiset.. noilla ei ollut hajuakaan kuinka paha velho loppujen lopuksi oli. Edes villeimmät veikkaukset eivät olleet osuneet lähellekkään.. no okei, ei Black pahuudellaan ehkä itse saatanaa voittanut. Tosin Seth kuvitteli niin, mutta siitä otuksesta ei nyt ottanut selvää.
Mutta ehkä jos Kalma yrittäisi tarpeeksi kauan ja tosisaan, ehkä hän saisi maineensa vielä paranemaan. Itse asiassa prinsessan ja Anen seurassa liikkuminen vois edistää sitä asiaa, mutta Kuningas ei yhäkään ollut päästämässä tuota otusta rakkaan tyttärensä tai lapsenlapsensa lähelle. Kalman pitäisi siis aluksi vakuuttaa kuningas, mikä tuskin tulisi koskaan onnistumaan.. se mies oli jo vanha ja osin pehmeäkin, mutta silti luja tahtoinen ja kiero..

Black jäi melko sanattomana tuijottamaan apaattisin ilmien Kalmaa tuon viimeisimmän lauseen jälkeen. No nyt Blackillekkin valkeni.. tosin hän ei voinut uskoa että Kalma ihan niin paljon oli häneen kiintynyt. Blackin kasvoille nousi pieni hymy, samalla kun tuo hymähti pienesti.
"vai että sellaista" Black totesi yllättävän lempeällä äänellä.
Ei hän voinut kieltää etteikö olisi jollain asteella kiintynyt Kalmaan, mutta tuon ollessa ihmisenä Blackin oli vaikea edes kuvitella näyttävänsä tunteitaan.. eläimille oli helpompi puhua, Blackin mielestä.
"Ehkä se on sitten vain hyvä että yritän opettaa sinua.." Black totesi pienesti naurahtaen ja vilkaisi sitten liekkeihin.
"Jos käsken sinun teititellä muita, teititteletkö vai pitääkö se vääntää rautalangasta?" Black kysyi sitten nostaen katseensa hitaasti takaisin Kalmaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Syys 2009, 17:16

Kalmankoira

Kuningas tosiaan oli hänen suurin esteensä, että hän saisi edes hieman sympatiaa osakseen. Kuningas kun ei tuntunut välittävän hänestä yhtään tai edes yrittänyt ymmärtää häntä pahemmin ja oli heti syrjimässä. Hyvänä esimerkkinä se kun hän ei saa edes lähetyä Anea tai edes Lilyä. Korkeintaan Blackin seurassa, jos nyt silloinkaan. Ihan kuin häneltä yritettäsisiin riistää kaikki sosiaallinen kanssa käyminen ihmisten kanssa. Höh, hän kyllä tiesi milloin hänen kakkosensa halusi ulos, etenkin kun ilmoitti sen aika agresiivisesti. Etenkin jos ei ole päässyt piiitkään aikaan ulos, sitä kipua ei voinut sanoin kuvailla. Onneksi tuo kakkos kusipää kuitenkin on pysynyt ihan hissukseen viime aikoina, eikä ole kavannut ulkoilua väärään aikaan.

Black hymähti hänen sanoihinsa yllättävänkin lempeästi pahemmin reagoimatta negatiivisesti niihin. Mikä oli hyvä. Tosin hän ei ymmärtänyt velhoa siinä mielessä, että tuo puhui hänen koiramuodolle mielummin kuin ihmismuodolle. Hänhän oli kuitenkin aina se sama Kalma, oli sitten missä muodossa vain. Ja hän olisi aina valmis kuuntelemaan jos Blackillä joitakin murheita olisi, tosin tuo nyt niitä ääneen kertoisi mielellään. Mutta voisi jos haluaisi. Ei hänellä ollut aikomustakaan mennä kailottamaan niitä koko kylälle, jos Black vain pysyisi hänen omistaan hiljaa.
"Ties vaikka olisin purrut jonkun piian käden poikki, jos olisi yrittänyt opettaa. Ja muutenkin turvallisempaa kun sinä koulutat." Kalma naurahti omaa julmaa kaurua huumoriaan, mikä oli tottakin. Jos hänelle kävi nipottamaan tai edes ilkkumaan, jota hän ei kuuntelisi pitkään... hän voisi hyvinkin purra refleksinä ketä hyvänsä. Vaikka omistikin hyvät hermot, ilkkua hän ei kuitenkaan sietänyt pitkän aikaa.
Blackin kysymykseen Kalma hiljeni hetkeksi aikaa miettimään...
"Tapauskohtaista." Kalma kohautti olkiaan aluksi, ennenkuin jatkoi."...Jos vihaan jotakin tyyppiä hautaan asti, minua ei saa teitittelemään haudassakaan. MUTTA, totta kai muuten teitittelisin, jos osaisin."

Kalma hiljeni hetkeksi aikaa tapittaen takkatulta hiljaa, kunnes kuin salaman iskusta muisti jotakin hyvin tärkeää.. Katse valui takaisin Blackiin.
"Tämä menee nyt hieman ohi aiheen, mutta..." Kalma aloitti karaisten kurkkuaan ja jatkoi sitten. "Silloin kun olin vankina haltioiden käsittelyssä sain huomata, että näiden kunkku osaa lukea mieliä ja hän sai tietoonsa että me kaksi olemme kavereita. Ei siinä mitään, mutta jos joskus vielä jään kiinni- niin paljon kun liikun metsässä yksin." Kalma selitteli Blackille..
"...Voi käydä niinkin huonosti, että pää suippokorva keksii käyttää minua sinua vastaan ja houkutella suoraan syliin, tai jotakin. Luottaen tietenkin siihen tietoon, ettet sinä minua ihan heti ole jättämässä. Joten kysyn tai oikeastaan pyydän: Voisitko opettaa minulle jotakin hyödyllistä, etten olisi niin helppo uhri liikkuessani yksin? Kakkonen kyllä, mutta vika on siinä etten hallitse sitä mitenkään, tila ei pysy kauaa päällä ja jonka jälkeen minusta tulee täysin puolustuskyvytön. Etenkin jos taju lähtee." Kalma kertoi asian ytimen ja toivoi, että Black suostuisi opettamaan hänelle jonkin hyödyllisen tempun millä pystyisi puolustautumaan vähän isompaakin haltia rykelmää vastaan. Hän oli muutenkin noiden tappo listalla.. Varmaan?
"Vasta palvelukseksi minä taas opettelen kiltisti tapoja kanssasi ilman valituksia." Ei huono sopimus ollenkaan.. Ei ainakaan hänen mielestä, Blackistä hän ei tiennyt.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2009, 20:17

Black

Black naurahti kuivahkosti mielikuvalle siitä kuinka Kalma olisi repinyt piian käden poikki mikäli sellaiset olisivat häntä käyneet sättimään. Sitä ei ollut vaikea kuvitella.. valitettavasti.
Kalma kertoi ettei aikonut teititella vihaamiaan henkilöitä edes haudassaan. Black naurahti pienesti ja pudisti päätään.
"teitittely ei aina ole kohteliaisuus.. toisinaan se on päin naamaa kettuilua.. ylimykset tietävät kyllä milloin teitittely on kohteliaisuutta ja milloin suoranaista haistattelua... ajattele asia noin kun päitäisi jotain kusipäätä teititellä, niin minäkin teen" Black sanoi ja virnisti lopuksi.. tuolle piti nyt sitten vielä iskostaa teitittely päähän.. Black itse haistatteli melko usein teititellessään ja sen kyllä huomasi velhon olemuksestakin. Sekös pisti ylimysten veret kiehumaan, kun noilla ei ollut mitään perusteita edes syyttää velhoa niskuroinnista.

Kalman seuraava puheenaihe tuli täysin puuntakaa. Kalma ei pärjännyt ilman apuja suuremman joukon kanssa? Hyvinhän se näkyi menevän silloin kun tuo kuninkaan murhaa oli yrittänyt.
Kalman ottaessa haltiakuninkaan puheeksi Blackin pupillit kapenivat ja pää nyköisi pienesti. Black pudisti pian päätään ja nojautui eteenpäin nojatuolissa.
"Ei hän käytäisi sinua minua vastaan.... vaan Lilyä vastaan" Black sanoi nousten ylös.
"Se suippokorva tietää täysin hyvin että mikäli haluaisi minut haastaa, lähettäisi vain kutsun ja minä olisin paikalla alta aikayksikön! Ei... hän ei aijo käyttää sinua minua vastaan.... vaikka en sinua jättäisikään... tunnen hänet ja tiedän tasan tarkkaan mitä hän haluaa" Black sanoi ja näytti siltä että olisi valmis repimään jonkun pään irti sillä sekunnilla..
"... mutta en tiedä pystynkö opettamaan sinulle mitään hyödyllistä... meidän voimamme eivät ole samanlaiset, sinä olet mitä olet ja minä olen.. velho.. ennen kuin pystyisin edes harkitsemaan mitään opetusta, sinun täytyisi löytää voimasi ja oppia hallitsemaan niitä jotenkuten... mutta tietääkseni sinulla ei ole mitään elementin voimaa?" Black kysyi hymähtäen pienesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron