Back to life

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Back to life

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2009, 20:47

jatkoa

Black

Oli kulunut kaksi päivää siitä kun Kalma oli kuollut hankeen, Dariuksen johdosta. Black oli tuonut Kalman omaan asuntoonsa, pimeään salakäytävään joka aukesi siivouskomeron ovesta. Käytävällä oli ovia ties mihin huoneisiin. Black oli vienyt Kalman ruhon viileään, kellarin tapaiseen huoneeseen, jossa hän oli polttanut tuon haavat umpeen ja varmistanut, että ruho pysyisi "tuoreena".
Sen jälkeen Black siirtyi omaan rauhaansa lukemaan kirjaa... kirja, jota hän oli säilyttänyt piilossa muiden katseilta. Kirja joka ei sopinut jokaisen luettavaksi. Kirja sisälsi loitsuja, jotka olivat kiellettyjä monessakin velho kulttuurissa, loitsuja, joiden moraalisuutta oltiin arvosteltu moneen otteeseen kautta vuosituhansien.
Luca? Black ei siitä välittänyt.. kerta koira oli sisälle tunkenut niin jääköön nyt tänne. Velho oli ruokkinut koiraa ja päästänyt sen aina tarvittaessa pihalle, mutta muuten tuo oletti koiran kunnioittavan elämäänsä ja pysyvän poissa velhon tieltä.

Black ei ollut kertonut Kalman - a.k.a Jackin - Kuolemasta kenellekkään, paitsi Lilylle... prinsessa kun sattui kyselemään asiasta, eikä antanut millään periksi, ennen kuin sai kunnon vastauksen kysymyksiinsä. Tyttö oli mennyt yllättävän hiljaiseksi.. mutta saipahan velho jatkaa omien puuhiensa parissa, samalla kun prinsessa mietti syntejä syviä.

Nyt Black oli jälleen salakäytävässään, samaisessa huoneessa jossa Kalman ruho oli, yhä hyvässä kunnossa.. jos ei oteta arpia lukuun.
Black piirsi verellä maahan ympyrän. Ympyrän sisään hän kiroitti verellä riimuja. Kun ympyrä oli valmis, Black siirsi Kalman ruhon ympyrän keskelle ja asettui itse seisomaan veri ympyrän ulkopuolelle.
Velho ojensi kätensä ja sulki silmänsä. Black mumisi itsekseen jotain niin kauan, kunnes veri maassa alkoi hehkua kuin kuuma laava. Niin.. Kenen verta se oli? Blackin omaa.
Kalman ruumis nousi ymyrän ylle leijumaan, samalla kun maahan avautui musta aukko, josta ei näkynyt mitään. Kuului vain humina, joka vihloi korviin. Black puristi toisen kätensä nyrkkiin, keskittyen täysillä sielun manaamiseen manalasta.
Kului viisi minuuttia. Viisi tuskallista minuuttia, joiden aikana Black oli vähällä itse kuolla. Ehkei tämä ollutkaan niin hyvä idea. Taika vei voimia, eikä portin auki pitäminen todellakaan ollut helppoa hommaa. Pian kuului valtava humahdus, näkyi kirkas välähdys, jonka jälkeen tuli valtava paine aalto, jonka johdosta Black paiskautui vasten kivistä seinää.
Portti oli sulkeutunut ja Kalman ruho tipahti lattialle, paikkaan jossa ei näkynyt enää veristä ympyrää, saatika riimuja..

Black hengitti raskaasti, pitäen tukea polvistaan. Hän oli vähällä rojahtaa lattialle, mutta sai pidettyä itsensä pystyssä juuri ja juuri. Hitaasti velho nosti katseensa lattiasta Kalmaa kohden, jääden odottamaan jonkinlaisia elonmerkkejä tuolta... mikäli ruho ei liikkuisi, hän oli epäonnistunut sielun manaamisessa...

//da Suskar & Kalmuska hiör //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Marras 2009, 21:45

Kalmankoira & Luca

Luca.. Luca oli ollut ihan kiltisti velhon hoidossa, kunhan oli välillä pyydellyt ruokaa ja vettä, sekä pääsyä tarpeilleen. Se oli koiralle riittänyt ihan hyvin ja muut ajastaan koira olikin viettänyt vain makaamalla komeron edustassa tai muuten vain läheisyydessä. Ei, Luca ei ajatellut että Kalma olisi kuollut.. vaan että tuo oli käymässä jossakin ja tulisi sitten takaisin hakemaan häntä, ja kaikki olisi taas hyvin. Tässä tapauksessa se Kalman käynti paikka vain sattui olemaan Blackin komero minne velho oli aavekoiran ruumiin säilönyt.
Ei Luca koirana osannut ollenkaan ajatella niin pitkälle kuin ihminen tai mikä tahansa muukaan älyllisempi olento..
Luca nosti päätään kun Black meni komeroon kaikessa hiljaisuudessaan, mutta koska velho ei antanut mitään käskyä seurata tai mitään muutakaan seuraamiseen viittaavaa, koira jäi aloillensa makaamaan lattialle tapittaen suklaa silmillään tiiviisti komeroa. Ihan kuin siinä nyt olisi ollut jotakin jännittävääkin.

Kalma taas, oli viettänyt varsin leppoisia aikoja manalan aitiudessa ja käyttänyt aikaansa ihan hyödykseenkin, jos vaikka joskus vielä palaisi maan päälle. Mutta siihen mennessä varmaan hänen tuntema maailma olisi jo varmasti muuttunut ja paljon.. tai jopa tuhoutunut.
Onnekseen aavekoiran ei tarvinnut sitä kuitenkaan kauaa murehtia vaan jokin imasi hänet mukaansa kuin imuri roskan konsanaan.. Sitten seurasi pimeys, kirkas välähdys ja lopuksi sitten hiljaisuus sekä synkkä pimeys..

Kalma nousi istumaan.. katseli ympärillensä hämmnetyneenä ja vähän pöllähtäneen näköisenä havaiten kuitenkin olevansa jossakin kellarin tapaisessa. Kalma sai Blackin näkyviinsä ja nousi seisomaan.. häntä hulmusi takana ja-- "Wuf!" Kalma haukahti iloisesti pomppien iloisesti velhon luokse ja koitti nuolla velhon kasvoja, mutta valahtikin tuon läpi kuin aave konsanaan. Musta koira ei tuntunut aluksi oikein tajuavan sitä vaan kokeili uudestaan muutaman kerran, kunnes myönsi mielessään että nyt oli jotakin pielessä. Ja pahasti olikin..
Kyllä Black oli saanut Kalman manattua pois manalasta, mutta hänen ihmis ruumis hylki häntä ihan vain sen takia että keho ei ollut hänen oma, vaan laina ruumis. Kalman pitäisi riivata se uudestaan ja siinä menisi oma aikansa. Plus tämä Kalma mikä Blackin edessä seisoi häntä iloisesti heluen oli vain Kalman sielu... ja sen kyllä näkikin, aavekoira läpi näki ihan selkeästi ja koira oli muutenkin hieman "utumainen" ja hävittänyt jonnekkin puolet ällistään. Kuten Kalma oli Blackille sanonut joskus aikanaan: tuo ihmis keho oli ollut vain sivistynyt maski hänen oikean koira puolensa päällä ja nyt Black pääsi näkemään senkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2009, 22:05

Black, Lily

Velho katsoi hämmentyneenä läpikuultavaa koiran haamua joka näytti olevan astetta iloisempi nähdessään hänet. Okei, ei ihan suunnitelmien mukaan. Koiran yrittäessä nuolla Blackin kasvoja, velho kävi istumaan maahan ja hieroi hetken ohimoitaan. Joko jokin meni vikaan, tai sitten täydellisesti oikein. Ei, ei Black heti siltä seisomalta tajunnut että Kalman piti itse kinkeä sielunsa omaan kehoonsa. Eihän Black näihin aisoihin ollut perehtynyt. Vain yhden ainoan kerran hän oli manannut jotain esiin manalasta ja tuo kaveri olinkin sitten pistänyt ranttaliksi.. mutta siitä manaus kerrasta Black ei muistanut yhtään mitään, olihan siitä jo reippaasti aikaakin.
"Taisi mennä jotain väärin.." Black totesi lopulta käheällä äänellä "Tai sitten jotain jäi vielä tekemättä."

Lily käveli jälleen kohti Blackin asuntoa.. jos häneltä kysyttiin, hän ei ymmärtänyt miksi velho asui eri asunnossa vieläkin, vaikka tällä oli nyt lupa asua linnan seinien sisällä. Miksi Lily meni Blackin luo? Hän halusi keskustella siitä mitä Jackille kävi. Black oli vain pamauttanut päin naamaa, että Jack oli kuollut, kertomatta sen paremmin mitä oli tapahtunut. Ja sekös häiritsi Lilyä.
Prinsessa ei vaivautunut koputtamaan ollenkaan, olivathan he sentään naimisissa. Lily astui sisään asuntoon ja sulki oven perässään. Hän laski hupun päästään ja siristi hieman silmiään, asunto oli jälleen kerran yhtä hämärä mitä aina ennenkin.
Blackiä ei näkynyt missään, mutta ensimmäisenä Lilyllä osui silmiin kolmijalkainen koira.. mitä se täällä teki?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Marras 2009, 22:22

Kalmankoira & Luca

Kalma kalliisti päätään suloisesti kun Black kävi istumaan lattialle ja käv sitten itse siihen myös istumaan tapittaen velhoa eriparisilla silmillään kun tuo yritti miettiä mikä tässä oli mennyt vikaan. Kalma istui siinä ja luimisti korviaan Blackin sanoihin ja kuin olisi tajunnutkin ne laski päänsä mietteliäästi alas.. Kyllä Kalma vielä jotekin puhetta ymmärsi, mutta ei osannut enään vastata mitenkään. Ihmiskeho oli mahdollistanut Kalman älyllisen kanssakäymisenkin..
Lopulta koira nousi seisomaan ja tepsutteli takaisin laina ruumiinsa luokse, nuuhki sitä hetken aikaa ja kääntyi sitten katsomaan olkansa yli Blackiä. Kalma haukahti muutaman kerran saadakseen velhon huomion itseensä ja alkoi sitten pomppimaan ruumiin edessä kuin jokin vähä järkinen otus.. tai olihan Kalma tällä hetkellä, sitä ei voinut olla myöntämättä.

Kalma käveli Blackin luokse ja oli siinä muutaman sekunnin palaten takaisin elottoman kehonsa luokse. Kalma toisti saman toisenkin kerran ja jäi sitten odottamaan josko velho ymmärtäisi mitä hän haluaisi. Näin yksinkertaisestuna Kalma halusi näin alkajaisiksi Blackin vain ihmis kehon luokse. Katsotaan mitä sitten jatkaa..

Luca kohotti päätään kun ovi aukesi ja nousi ylös mennen eteiseen katsomaan kuka oli tulossa. Se oli Lily, mutta koska Luca ei tunnistanut prinsessaa koira aloitti säälimättömän haukkumisen ja hyppimisen prinsessan ympärillä, koittaen ajaa näin Lilyn pois Blackin asunnosta tai ainakin estää peremmälle pääsy siksi aikaa kun joku tulisi apuun. Jos nyt kukaan edes kuulisi Lucan haukkumista ja räksytystä.
Lilyllä oli kuitenkin se onni, että Luca oli opetettu tarkkaan, ettei ketään purra.. muuten koira olisi varmasti hampaisiinsa turvautunut ajat sitten.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2009, 11:43

Black, Lily

Blackin täytyi myöntää, että Kalma oli astetta huvittavampi tapaus tässä muodossaan. Tuo ei näemmä pahemmin pystynyt kommunikoimaan ilman ihmiskehoaan. Ei siihen neroa tarvittu sitä hoksaamaan.
No, Kalma alkoi ravaamaan ruumiinsa ja velhon välillä, mikä sai velhon kohottamaan toista kulmaansa mietteliäänä. Black nosti luisen ahterinsa ylös ja käveli Kalman kehon luo - kyllä hän oli tajunnut viestin. Velho kyykistyi kehon viereen ja vilkaisi kämmenpohjaansa, jossa oli syvä haava. Jostainhan hänen oli pitänyt veret itsestään saada.
"... Nyt herää kysymys miten ensimmäisellä kerralla päädyit kehoosi" Black sanoi lopulta vilkaisten aavekoiraan "Minulla kun ei ole kokemusta toisten kehojen varastamisesta".
Velho naurahti itsekseen "Ja tuskin kirjastakaan on apua... muistatko yhtään viimekerrastasi?"
Ja kyllä, Black kuuli Lucan remuamisen, mutta juuri tällä hetkellä ei jaksanut kiinnittää huomiota siihen. Oli hieman tärkeämpääkin tekemistä.

Lily oli lähellä kiljaista koiran alkaessa haukkumaan kuin riivattu. Mikäs sille tuli? Kuitenkin - jostain kumman syystä - Lily ei osannut pelätä tuota. Haukkuva koira ei pure, kuului vanha sanonta ja yleensä se oli myös pitänyt paikkansa.. Lisäksi, tuskin Black nyt mitään tappaja koiraa hankkisi ilman että kertoisi siitä ja pitäisi sitä vapaana asunnossaan, kun velho tiesi ihan hyvin että prinsessa ja heidän tytär ravasivat asunnolla, joskus jopa papitarkin.
Lily seisoi hetken paikallaan, koittaen toipua äskeisestä säikähdyksestä, kunnes vilkaisi kolmi jalkaiseen koiraan ja kyykistyi hitaasti sen tasolle.
"ei hätää.. En ole täällä satuttaakseni ketään" tyttö sanoi rauhoittelevalla äänellä ja jäi odottamaan että koira rauhoittuisi.. tai jatkaisi riehumista, miten itse halusi.
Lilylle heräsi kysymys, oliko Black ottanut koiran korvaamaan Jackin paikan? Tuskin, Black ei koskaan ollut pitänyt koirista, elleivät nuo olleet koulutettuja ja hänen mieleensä.... Black taisi enemmän olla kissa ihminen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Marras 2009, 17:37

Kalmankoira & Luca

Hyvä, loistavaa Balck ymmärsi mitä Kalma halusi ja sitten pitäisi siirtyä seuraavaan pantoniimi sanaan.. Mikä olisikin astetta vaikeampi selittää velholle pelkillä eleillä, plus hän ei voinut oikein koskea mihinkään tässä tilassa. Ellei sitten alkaisi kuluttamaan kallisarvoista energiaansa yhteen kosketukseen..
Black kyykistyi ihmis kehon viereen, eikä Kalma voinut olla huomaamatta viiltoa velhon kämmenpohjassa. Koira astui kohden velhoa ja nyökkäsi kuonollaan kohden haavaa vinkaisten pienesti. Olisihan koira varmasti sitä nuolassutkin mutta koska tila oli vähän.. tälläinen läpinäkyvä niin se ei oikein onnistuisi. Ei ainakaan kovinkaan helposti.
Koira katsahti velhon ksavoihin tuo puhuessa, mutta ei valitettavasti osannut pahemmin vastata tuon kysymyksiin mitään, kunhan vain katsahti ruumistaan, iski takamuksen lattialle ja kapsutti toisen korvansa taustaa takajalallaan. Ihan kuin mitään hätää ei olisi ollutkaan.

Katse kiersi pitkin kellaria kun Kalma saikin silmiinsä muutaman puun kappaleen ja nousi ylös kävellen niiden luokse alkaen haukkumaan, että- jälleen kerran- saisi velhon mielen kiinnon itseesnsä. Se oli ehkä tyhmää, mutta koska edelleenkin Kalmalta puuttui puolet ihmismäisyydestä ajattelustaan niin hirveän järkevästi koira ei kyennyt ajattelemaan tähän hätään.
Mutta puihin, jonka edessä Kalma hyppi takajalkojensa varassa ja yritti saada velhoa tajuamaan, että hänen ruumiinsa pitäisi "lämmittää". Miksikö? No ihan vain siksi että Kalma ei luonnostaan tai edes kyennyt jäistä ruumista sulattamaan mitenkään sisältä käsin, jolloin se ei olisi käytettävissä vaan rikki. Plus Kalma kuolisi uudestaan hypotermiaan..
Kalma palasi ruumiinsa luokse ja haukahti siinä muutaman kerran palaten sitten puiden luokse. Toivottavasti velho tajuaisi..

Tämä muukalainen ei sitten perääntynytkään minnekkään vaan jäi vain seisomaan aloillensa.. Luca kuitenkin räksytti edelleenkin jalat haarallaan kuin hulluna ja pyörien Lilyn ympärillä. Vihaista koira ei kuitenkaan ollut, sillä tämä ei ollut koiran omaa reviiriä.. Mutta jos olisi oltu Kalman asunnolla Luca olisi saattanut olla äkäisempi. Ei ulkopuolisia reviirille ilman isännän lupaa.
Luca kuitenkin hiljeni kun tuo muukalainen kävi koiran tasolle kyykyyn ja puhui rauhallisesti. Luca oli hieman hämillään ja tuli askeleen lähemmäs ollen kuitenkin vielä Lilyn koskemattomissa. Koira työnsi kuonoaan lähemmäs ja koitti tuhisten nuuskia millainen vieras oli kyseessä..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2009, 19:28

Black, Lily

Black vilkaisi Kalmaan tuon huomatessa haavan.
"Jollain minun piti sinun sielusi vaihtokauppa maksaa" Velho tokaisi noustessaan ylös. Kalman rapsutellessa korvaansa Black ei voinut olla hymähtämättä pienesti.
Kalma aloitti seuraavan pikku arvausleikin, hyppimällä puun kappaleiden luo ja alkoi haukkumaan. Velho katsoi jälleen kulma koholla Koiran yrittäessä kertoa mitä pitäisi tehdä. Tällä kertaa Kalma heitti hieman pahemman arvoituksen.. Black ei pahemmin ollut hyviä arvuuttelemaan, joten tässä saattaisi mennä pidempäänkin.
"En usko että nyt on hyvä hetki leikkiä kepin noutoa" Velho totesi virnistäen ja kyykistyi sitten takaisin "Mutta sitä tuskin tarkoitit"
Black alkoi käymään mielessään läpi kaikkia mahdollisia käyttötarkoituksia puulle, rajaten sen kuitenkin tietylle alueelle.. tuskin Kalma nyt venettä halusi puusta rakentaa. Hetken velho mietti syvällisesti, kunnes vilkaisi Kalmaan.
"haluat että keho lämmitetään?" oli seuraava kysymys, mikä velhon suusta kuului.. sen parempaa ja järkevämpää selitystä Black ei keksinyt puiden liittämiselle tähän asiaan.

Lilyn toiveiden mukaan koira lopetti räksyttämisen, mutta oli selvästikkin varautunut häntä kohtaan. Lily koitti välttää äkkinäisiä liikkeitä, ettei vain pelästyttäisi tuota tai näyttäisi millään tavalla uhkaavalta. Koiran alkaessa nuuhkimaan häntä turvallisen välimatkan päästä, Lily hymähti pienesti. Hymyillen tyttö ojensi kättään pienesti kohti koiraa, antaen tämän nuuhkia sitä mikäli halusi.
Missä ihmeessä Black oli? Jos hän olisi ollut asunnossaan, velho olisi varmasti jo tullut paikalle.. koira kuitenkin oli haukkunut sen verran kovaa. Lily kuitenkin päätteli että Black oli joko pikku salakäytävässään, tai sitten ei asunnossa ollenkaan.. mutta ensimmäinen vaihtoehto kuulosti todennäköisemmältä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Marras 2009, 20:26

Kalmankoira & Luca

Jaah, että sellaista.. että ihan hänen takiaan verta mennyt luovuttamaan ja leikkaamaan omaa kättään. Oikeastaan oikein suloista.. Eipä Kalma olisi ihan heti arvannut että Black tälläisen uhrauksen hänen takiaan tekisi, ainakaan ihan heti ensinmäisenä. Mutta nyt Black oli todistanut Kalmalla 100% uskollisuutensa ja Kalma antaisi samalla mitalla takaisin parhaansa mukaan.
Velho heittäessä herjaa vakavasta asiasta Kalma vain murahti protestoituneesti ja luimisti korviaan näyttäen hieman närkästyneeltä. Ei hän nyt keppiä ollut halukas noutamaan yhtään, eikä kyllä kykenesikään siihen mitenkään tässä tilassa. No Black kävikin sitten vakavemin asiaa miettimään ja Kalma odotti kärsivällisesti mitä velho keksisi.. kunnes sai arvuutukseensa kysymyksen ja Kalma haukahti iloisesti heilutellen häntäänsä iloisena. Niin että vastaus oli kyllä.. Kalma käveli lähemmäs ruumistaan ja jäi sen eteen seisomaan vilkaisten Blackiin odottavasti, että tuo tekisi temppunsa. Ja kun velho oli tehnyt sen Kalma vain heilautti häntäänsä jonkin sortin onnellisuudesta jonka jälkeen.. Kalma vain astui kehoonsa ja katosi.
Kalma oli siirtynyt takaisin laina kehoonsa, mutta koska elintoimintojen herättely ei ollut mitään pikku puuhaa meni siinä sitten jokunen tunti ennen kuin Kalma alkoi edes hengittämään ja veti ensinmäiset hengen vetonsa piiiitkään aikaan- muutamaan päivään. Sitten pitkin Kalman kehoa (kasvoihin, selkään, niskaan ja hieman käsivarsiin) alkoi ilmestymään tiikeri raitoja kuin kakkonen olisi yrittänyt ulos. Mutta hätää ei kuitenkaan ollut, pientä muokkailua vain ihmiskeholle, ei muuta.

Vihdoista ja viimein Kalma avasi silmänsäkin irvistäen varsin voimakkaasti kivusta. Hengittäminen sattui ja vähän muuallekkin, plus keho oli hieman kankea muutenkin. Mikä ei ollut suuri yllätys.
"A-autatko istumaan?" Kalma kysyi sitten.. vielä yksi kiva juttu oli tulossa, mutta Kalma pidätteli hammasta purren. Että hän vihasikin niitä piruja! Aina tiellä!
Siivet nimittäin..

Lilyn ojennellessa kättään koiraa kohden koira otti yhden askeleen taaemmas korvat hieman luimussa kuin olisi pelännytkin prinsessan tekevän jotakin. Mutta koska mitään uhkaa ei vaikuttanut olevan Luca käveli lähemmäksi pää alhaalla ja korvat luimussa alkaen nuuskimaan prinsessan kättä tarkkaan msutalla kirsullaan..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2009, 21:41

Black, Lily

Black osui kuin osuikin oikeaan arvauksensa myötä. Outoa, yleensä ei käynyt näin hyvä mäihä arvausten suhteen.. tai sitten se johtui siitä että tähän mennessä Black oli lähinnä joutunut arvuuttelemaan naisten asioita, joissa hän ei todellakaan ollut ekspertti. No, sen enempia aikailematta Black napsautti sormiaan ja alkoi lämmittämään Kalman kehoa. Velhon kädestä säteili valtava lämpö, samalla kun tuo laksi kätensä lähelle Kalman ruumista. Pikku hiljaa ruumis lämpeni ja lopulta Kalma suoraan sanottuna astui kehoonsa ja katosi.
Sitten odoteltiinkin. Black varmuuden vuoksi piti Kalman kehon lämpimänä koko tuon parituntisen ajan. Lopulta Kalma alkoi hengittämään ja lopulta alkoi heräilemään ihan kunnolla. Velho katseli sivusta kun tuo pikku hiljaa heräsi eloon. Velho virnuili itsekseen, harva sitä oli kuolleista herännyt saatika herättänyt. Mutta oli se kyllä voimia vienyt.. Black tuskin tuli käyttämään taikuutta muutamaan päivään.
Velho hymähti pienesti Kalman pyytäessä häntä auttamaan itsensä istumaan. Black ojensi kätensä Kalmalle ja auttoi tuon istumaan, tukien tuota pienesti.
"Miltä tuntuu?"

Koira selvästi ei ollut niitä sankari koiria... tuohan näytti suorastaan pelästyneeltä Lilyn liikkeen myötä.
"Ei ole hätää" Lily totesi pienesti naurahtaen, antaen koiran nuuskia kättään aikansa. Lopulta Lily huokaisi pienesti ja nousi hitaasti ylös.
"Lienee paras odottaa häntä täällä.." Prinsessa sanoi ääneen aivan kuin koira olisi voinut ymmärtääkkin paremmin puhetta.
Lily riisui viittansa, ripusti sen naulakkoon ja käveli peremmälle asuntoon, istuen alas nojatuoliin. Koira sai tehdä mitä lystäsi.. Lily oli näyttänyt tuolle ettei aikonut satuttaa sitä, eikä häätää pois jos koira tuttavuutta halusi tehdä.
Kului tunti jos toinenkin. Lily istui nojatuolissa katsellen milloin pienestä ikkunasta ulos, milloin lähes hiipunutta takka hiillosta. Lopulta Lily kyllästyi odottamaan ja käveli siivouskomeron ovelle ja avasi sen hitaasti.
Käytävä oli pimeä, kuten aina.. Hetken Lily mietti, kunnes lähti hitaasti kävelemään peremmälle käytävään, kuunnellen josko jonkin oven takaa kuuluisi ääniä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Marras 2009, 22:25

Kalmankoira & Luca

Kalma oli herännyt jo kerran kuolleesta ja tämä oli jo toinen kerta, joten tämä ihan tuttua touhua hänelle. Paitsi ettei hänen vanhaan ruumiseen ole tarvinnut palata.
Kalma otti Blackin kädestä kiinni ja nousi pienesti älähtäen kivusta pidellen kylkeään, josta kipu säteili. Onneksi Black piti tukea muutan Kalma olisi varmasti takaisin lattialle kaatunut silkastaan omaa heikkouttaan ja kivun takia. Kalma nosti katseensa Blackin kasvoihin tuon kysymyksen myötä ja naurahti heikosti.
"Vähän.. hömelö ja heikohko." Kalma vastasi Blackin kysymykseen ja todellakin tunsi itsensä heikoksi, kädetkin vapisivat. Mutta saattoi johtua siintäkin, että tämä keho vastusti häntä vielä voimakkaasti ja tulisi vielä pitkän aikaa. Ei ihme jos oltaisiin sairaana kohta kehon laittaessa vastaan.. Ei olisi ensinmäinen kerta. Ekalla kerralla kävi samoin ja sitten oltiin muutama päivä suurinpiirtein kuoleman kielissä korkean kuumeen takia.
Mitään ei saa ilmaiseksi.
Kalma parahti kivusta ihan yht`äkkiä ja kuului vain hurja rusahdus kun lapaluiden kodilta, selästä työntyi esiin valko sulkainen siipi ja kohta perästä työntyi toinen ulos, joka oli väriltään sysi musta. Kalma irvisti kivusta voimakkaasti, hengittellen hetken aikaa rinnassa olevaa haavaansa pidellen, au. Kalma veti siipensä suppuun. Hitto ihan kuin synnytystä olisi yrittänyt selän kautta.. Katse nousi velhoon.
"Mitä? Eikös kuoleilla yleensä kivat lepattimet ole?" Kalma kysyi vääntäen koko jutun vitsiksi hymähtäen pieneksi, mikä kuitenkin katosi samantien kun Kalma vakavoitui.
"Revi ne irti... tai katkase."

Eipä Luca ollut mikään sankari koira.. tuo oli enemmänkin se seurakoira, joka tykkäsi olla sylissä kapsutettavana. Mutta olihan Luca tavallaan sankari, ilman tuota Kalman ruumis saattaisi maata vielläkin lumihangessa ja jopa lumeen hautautuneena ilman että kukaan löytäisi sitä ennen kevättä. Jos nyt silloinkaan.
Lily nousi ylös ja Luca jäi siihen seisomaan häntä pienesti jo heiluen ja seuraten tuon perästä kun tuo asteli peremmälle taloon. Lily istahti tuoliin ja Luca jäi siihen jonkin matkan päähän seisomaan tuosta, kunnes istahti jonkin ajan päästä ja lopulta kävi makaaamaan. Koira kuitenkin seurasi tarkkaan prinsessan liikkeet. Jos tuo olisi koskenut johonkin Luca olisi varmaan taas nostanut aikamoisen metakan.

Lily nousi ylös ja Luca seurasi perästä, mutta kun prinsessa astui komeroon koira pysähtyi hetkeksi aikaa hieman hämillään. Mutta tuli sitten Lilyn perästä käytävään. Koira tyrkkäsi kunollaan Lilyn kättä, kuin kysyen; "mitä tämä on?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Marras 2009, 12:58

Black, Lily

Kalma kertoi että olo oli hömelö ja heikohko.. ihmekkös, tosin mistä Black tiesi miltä tuntui palata kuolleista. Black oli jo sanomassa jotain, mutta keskeytti lauseensa kuullessaan Kalman parahtavan kivusta. Velhon katse siirtyi Kalman selkään, jonne ilmestyi kaksi siipeä. Black kohotti pienesti kulmaansa Kalman sanojen myötä, mutta hymähti sitten pienesti.
"Luulisi sinulle tulevan toisenlaiset siivet" Black totesi siirtyen Kalman selkäpuolelle.
Black katseli siipiä hetken, kunnes nosti kätensä ylös, sytytti kätensä tuleen ja yksinkertaisesti repäisi siivet irti, samalla kun lämpö kädessä korvensi ne hauraammiksi.
"Eipähän ole enää" Black totesi revittyään molemmat siivet irti ja heilutteli kättään pienesti, jotta liekit sammuisivat.
Black koitti vielä mielenkiinnosta huomaamatta sytyttää liekkejä uudestaan, mutta velho ei saanut aikaan edes pientä kipinää... ensimmäistä kertaa elämänssään Black oli kuluttanut voimansa näin loppuun. Fyysisesti hän ei tuntenut minkäänlaista uupumusta, ainakaan vielä.
"Tarvitsetko jotain..?" Black kysyi sitten nostaen katseensa kädestään takaisin Kalmaan.

Lily käveli yhä peremmälle pimeään käytävään, pitäen kädellään kiinni seinästä. Lily oli jälleen kerran kiljaista kolmijalkaisen koiran tyrkätessä häntä kuonollaan.
"ei hätää.. etsitään Black täältä" Lily totesi puoliääneen selvittyään säikähdyksestä.. miksi hän edes säikkyi näin paljon.
Lily kuunteli tarkkaan pimeän käytävän ääniä ja kuuli vaimeaa puhetta peremmällä olevan oven takaa. Sitten kuului huudahdus, aivan kuin joku olisi parahtanut kivusta.. Koira varmasti kuuli äänet paremmin, mutta ihmekkös.
Lily pysähtyi oven taakse josta kuuli ääniä. Ovi oli rakosellaan ja Lily kurkisti varovasti sisään. Lily sattui juuri sopivasti paikalle todistamaan, kuinka Black repi joltakulta siivet irti.. ei, Lily ei nähnyt niin hyvin hämärässä että olisi tunnistanut Jackin tällä sekunnilla.. plus tyttö uskoi yhä Jackin kuolleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Marras 2009, 18:18

Kalmakoira & Luca

"Höh, pirun siipiäkö odotit?" Kalma naljasi takaisin Blackin kommentille, että hänellä olisi tuon ajatus maailman mukaan pitänyt olla jotkit ihan muunlaiset. Eihän hän kuitenkaan täysin paha ollut.. Hänellä tunteetkin olemassa ja hän hyviäkin tekoja tehnyt pahojen lisäksi. Mikä selitti lähinnä siipien värityksen.
Black käveli Kalman selkäpuolelle ja aavekoira seurasi velhon touhuja olkansa yli kaikessa hiljaisuudessaan. Velho sytytti kätensä tuleen ja lähti sitten repimään Kalman siipiä selästä irti, Kalma irvisti kivusta älähtäen pienesti kummankin vedon kohdalla. Lopulta se oli ohi ja Kalma tasasi hengitystään kaikessa rauhassa.. Blackin kokeillessa voimiaan, oliko niistä mitään enää jäljellä.
"En nyt mitään muuta kuin lepoa..." Kalma vastasi Blackin kysymykseen ja kuin kuudennen aistin avulla vaistosi etteivät he olleet enää suinkaan kahdestaan ja nosti katseensa ovelle. Kalma ei sanonut mitään mutta nosti katseensa velhoon varsin merkittävästi.. Odottiko tuo kenties vieraita? Yksi syy miksi Kalma ei viitsinyt alkaa agresiiviseksi mahdollista tulijaa kohtaan. Ties mitä sattuisi, eikä tässä kunnossa parane pomppia.

Jos Luca olisi osannut puhua tai edes ajatella ihmisen tasolla se olisi naurahtanut varmasti Lilyn säikähdystä koiraa kohtaan. Ei Luca sentään niin pelottava voinut olla?
Noh koira vain seurasi prinsessaa tuon vierellä korvien kääntyillessä kuin mitkäkin anteenit, jotka ottivat vastaan kaiken näköisiä ääni singaaleja ilmasta käsin. Huudahduksen kuullessaan Lucan korvat pomppasivat pysytyyn valppaina ja koira jolkotteli ovelle josta ääni oli kuulunut. Lilyn raottaessa ovea Luca näki Kalman ja totta kai tunki päänsä oven raosta pinkasten iloisen näköisenä Kalmaa kohden.
"Eieiei...! Luca älä!" Kalma koittti saada päälle karkaavaa koiraa pysähtymään tai ainakin rauhoittumaan, mutta ihan turhaahan se oli: Luca hyppäsi Kalman syliin niin että Kalma oli taas lattialla älähtäen kivusta.. ja Lucan nuollessa kasvoja. Kalma ei voinut olla naurahtamatta pienesti.
"Pois päältäni karvanaama.." Kalma tuumasi hieman äksynä ja työnsi vähäisillä voimillaan koiran pois päältään. Luca jäi siihen viereen pomppimaan iloisesti häntä heluien.. Isäntä oli palannut!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Marras 2009, 19:39

Black, Lily

Kyllä, Black oli odottanut pirunsiipiä. Tosin jo pelkät siivet kyseenalaistivat hänen näkökantansa jumalaa kohtaan, joten Black ei yksinkertaisesti suostunut uskomaan, että Jumala tai Saatana olisivat antaneet Kalmalle siipiä. Kyllä, Black yhä keiltäytyi uskomasta kristinuskon oppeihin, vaikka oli tullut jo muutamaan kertaan todistettua että niissä saattoi sittenkin olla perää...
Kalma kertoi tarvitsevansa vain lepoa, mihin Black nyökkäsi pienesti. Ihan ymmärrettävää, jälleen kerran. Black avasi suunsa, mutta keskeytti lauseensa jo ennen kuin kerkesi sitä aloittamaan, Kalman vilkaistessa ovelle.

Lily katsoi varovasti sisään ovesta, mutta oli jälleen kerran lähellä huudahtaa Lucan pomppiessa sisään oven raosta muina miehinä. Koira ilmeisesti tunsi maassa istuvan miehen, sillä tuo hyppeli innoissaan tervehtimään muukalaista. Muukalaisen puhuessa Lilylle iski deja vú, tuon ääni oli yllättävän tuttu..
Black vilkaisi Lucaa joka pomppi sisään tervehtimään kuolleista noussutta isäntäänsä. Kuitenkin velhon mielenkiinto kiinnittyi silti ovelle. Black käveli oven luo ja tempaisi sen kunnolla auki. Lily otti pari nopeaa askelta taakse päin, mutta ennen kuin prinsessa kerkesi mitään kunnolla tajuamaan, Black oli ottanut tuota hiuksista kiinni ja veti lähelleen. Siitä seurasikin sitten lievän asteen riitely.. tai no, Black pauhasi siitä kuinka oli miljoona kertaa kieltänyt Lilyä tulemasta tänne ilman lupaa ja Lily pyyteli anteeksi minkä kerkesi, samalla kun yritti irroittaa velhon otetta hiuksistaan. Ei kuitenkaan mitään suurempaa, vain pieni välikohtaus jota kumpikaan ei ottanut tosissaan tai edes uhkana. Lopulta Black päästi irti prinsessasta, joka hieroi pienesti takaraivoaan ja mutristi suutaan.

"Saat luvan auttaa, kerta olet täällä nyt" Black totesi sitten ja käveli takaisin huoneeseen, horjuen samalla pienesti. Nyt alkoi jo fyysisetkin voimat mennä.
Lily vilkaisi Blackin perään ja tuli sitten sisälle huoneeseen, kävellen velhon mukana muukalaisen luo. Päästyään tarpeeksi lähelle, Lily pysähtyi kuin seinään ja jäi tujottamaan maassa istuvaa henkilöä, jota ei ollut vaikea tunnistaa.
".... sanoit että hän oli kuollut" Lily sai sanotuksi, ollen astetta järkyttyneemmän näköinen.
"painottakaamme sanaa oli...." Velho lisäsi, jääden tarkkailemaan Lilyn reaktioita...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Marras 2009, 20:48

Kalmankoira & Luca

Valitattavasti Kalma ei oikein voinut mitään Lilyn hyväksi tehdä kun Black- jälleen kerran- kävi käsiksi vaimoonsa, mutta onneksi se jäi kuitenkin siihen pieneen väittelyyn. Muuten Kalma olisi vaikka haavojen aukeamis uhalla mennyt väliin ja antanut kunnon tärskyn velholle keskelle turpaa. Oppisihan edes hieman kunnioittamaan heikompaakin sukupuolta, hah!
Luca taas edelleenkin pomppi siinä Kalman vieressä ja odotti tuolta nyt jotakin huomiota. Kalma käänsi katseen koiraan ja tokasi tuolle kylmästi: "istu." Koira istahti lattialle vaikka olikin toivonut Kalmalta vaikka rapsutusta pailkkioksi kiltisti odottamisestaan. Mutta ehkä Luca saisi sitä myöhemmin?
No totta helvetissä saisi.. kunhan hän TAAS tästä kuntoituisi ja saisi kehon täysin itselleen. Vaikka Kalma sisällä olikin jo nyt ja pystyi liikkumaan voisi keho lempata hänet pihalle tai jopa tappaa.. Noh se olisi sen ajan ongelma. Onneksi nyt ei ollut yhtään mitään. Mutta aika näyttää, aika näyttää.

"Kaikki hyvin?" Kalma kysyi Blackiltä kun tuo alkoi menemään yht`äkkiä huonovointisemmaksi.. Veikö se kaikki velholta noinkin paljon voimia? No eihän sielun manaaminen manalasta varmaan ihan niin yksinkertaista ole? Eihän sieltä pakeneminenkaan kovinkaan helppoa ole. Katse siirtyi lähestyvään Lilyyn joka näytti hänet nähdessään aavistuksen järkyttyneemmältä.. johtuikohan ihan uudesta tiikeri raita lookista? No ei ehkä sentään. Lilyn kysymykseen Kalma kohautti toista kulmaansa aavistuksen verran. Eikö Black ole kertonut? Tai no, mitäs järkeä siinä olisi.. hänen ruumiinsa olisi tuhottu jos linnan korkea-arvoiset tietäisivät.
"Niin olen taas elävien kirjoissa..." Kalma lisäsi vielä katsahaten kummankin suuntaan.
"Mutta ihan tiedoksenne minulla alkaa olemaan hieman kylmä ja haluaisin lämpimään." Kalma lisäsi lähinnä Blackiin katsahtaen ja lisäsi siihen vielä. "Enkä kyllä kävele... en ainakaan samalla tavalla kuin silloin tyrmistä tullestani." Mulkkaus Blackiä kohden..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Marras 2009, 21:41

Black, Lily

Black kylmästi sivuutti Kalman ystävällisen kysymyksen siitä oliko kaikki kunnossa. Ei ollut, mutta vaikka niin oli, ei hän sitä myöntäisi ääneen. Hänellä oli paha tapa pimittää heikkouksiaan aina loppuun asti... eikä Black halunnut juuri nyt edes ajatella sitä, että olisi lähes puollustuskyvytön pian. Heh, hassua.. Lily taisi olla heistä tällä hetkellä se, joka pystyi puollustautumaan parhaiten. Heikompi sukupuoli, hee?
Lily oli kuin halolla päähän lyöty. Hän ei tiennyt mitä sanoa, ketä syyttää tai kiittiää, tai mitä edes ajatella.. Black oli tehnyt jotain mitä Lily ei missään moraalisissa rajoissa hyväksynyt, eikä halunnut edes kuvitella olevan mahdollista. Entä jos muut saisivat kuulla tästä? Kuolleista herättäminen oli aina ollut suuri kiistelynaihe, eikä sitä suvaittu missään lain mukaisissa piireissä. Se oli jumalan leikkimistä, kohtalon ja herran tahdon vastaista.
Lilyn ajatus katkesi tytön havahtuessa miesten puheisiin. Hän päätti vielä tässä vaiheessa pitää suunsa kiiinni, eikä alkanut sen enempää kyseenalaistamaan mitä täällä oli tapahtunut.

Black virnisti pienesti Kalman huomautuksesta kävelemiselle.
"Joko sinulta sisu loppui?" Black kysyi virnistellen, mutta auttoi sitten Kalman seisomaan.
"Lily tule auttamaan.." Black huomautti prinsessalle joka näytti palailevan todellisuuteen "Viedään hänet oleskeluhuoneeseen".
Lily nyökkäsi pienesti ja tuli auttamaan velhoa sen minkä kykeni, samalla kun Black lähti tukien taluttamaan Kalmaa oleskelutilaan, jossa tuo pääsisi lämpimän takan ääreen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron