Kalmankoira, Luca
No niimpä niin, Lily lähti paikalta sen kummempia kaunistelematta.. Naiset, ottakaa nyt noistakin selvää. Heh, muistuu ihan omat ajat mieleen kun Kalmalla silloin joskus vielä oma rakastettu oli. Mutta lähti pikku vahingon takia kalppimaan yön syleilyihin ja kiertelemään maailmaa, pysähtyen lopulta tänne. Oliko tämä sitten hyvä valinta, ei edes Kalma tiennyt sitä itsekkään. Ainakin hänellä oli yksi suht hyvä ystävä täällä, mutta muuten elämä täällä on mennyt ihan alamäkeä. Tekisi mieli vain karata.. mutta uskollisuuttaan Blackiä kohtaan Kalma ei siihen kykennyt. Koirana oli huono olla.
Mutta nyt Kalman olisi tehnyt mieli sanoa jotakin Blackille, mutta ei oikein keksinyt mitään sopivaa tähän tilanteeseen- peläten että nuorella velholla taas tilttaisi tai muuten vain ärähtäisi. Ja ei, Black tuskin tätä yötä tarvitsisi yksin viettää kokonaan: Kalma ei ollut tässä kunnossa minnekkään menossä, eikä Luckakaan varmasti minnekkään suuntaan. Joten Black saisi kestää häntä ainakin tämän yön täällä.. tai siis päivän, jos nukkumisesta puhuttiin.
Kalman katse siiryi vanhempaan tuon tullessa pussin ja lasipurkin kanssa aavekoiran luokse. Toinen kulma nousi hienoisesti kun Tomtom käski hänen syödä tuon oudon vihertävän pallon, eikä Kalma voinut olla irvistämättäkään sille. Kuitenkin Kalma otti sen käteensä katsellen sitä kädessään hieman irvistellen. Kalma nuuhkasi sitä ihan uteliaisuuttaan muutaman kerran ja sai todeta että se haisi todella pahalle- ainakin näin Kalman nenään.
No Kalma söi sen niellen kokonaisena alas kurkustaan, jottei olisi pahemmin maistanut mitään. Sulakoot pallukka mahassa ja sieltä vakuttakoot häneen kaikessa rauhassa.
Tomtomin seuraavaan temppuun velho sai osakseen Kalmalta kysyvän katseen ja kun vanha velho puhalsi pölyä aavekoiran päälle, Kalma aivasti. Pöly kävi mukavasti nenään.. mutta ainakin auttoi todellakin vuotaviin haavoihin. Kalma hymähti katsahtaen vanhukseen.
"Kumman haluat: nuolen sinut puhtaaksi vai ihan vain kiitoksen?" Kalma kysyi ensin Tomtomilta ihan vitsillään ja pyrskähti naurahtaen. "No ei, vitsi... Kiitos vain paljon." Kalma kiitti ja meni vakavaksi katseen kääntyessä nuorempaan velhoon, joka näytti ihan maansa myynneeltä.
"..Tom, viitsistkö katsoa samalla Lucankin?" Kalma kysyi sitten... Tom? No kuten tiedämme, Kalma oli laiska käyttämään pitkiä nimiä, joten väänsi aina jotakin ihan omaa lyhentääkseen niitä itselleen sopiviksi. Tosin Tomtom hirveän innokas olisi uudesta nimestään.