jatkoaBlack
Oli kulunut kaksi päivää siitä kun Kalma oli kuollut hankeen, Dariuksen johdosta. Black oli tuonut Kalman omaan asuntoonsa, pimeään salakäytävään joka aukesi siivouskomeron ovesta. Käytävällä oli ovia ties mihin huoneisiin. Black oli vienyt Kalman ruhon viileään, kellarin tapaiseen huoneeseen, jossa hän oli polttanut tuon haavat umpeen ja varmistanut, että ruho pysyisi "tuoreena".
Sen jälkeen Black siirtyi omaan rauhaansa lukemaan kirjaa... kirja, jota hän oli säilyttänyt piilossa muiden katseilta. Kirja joka ei sopinut jokaisen luettavaksi. Kirja sisälsi loitsuja, jotka olivat kiellettyjä monessakin velho kulttuurissa, loitsuja, joiden moraalisuutta oltiin arvosteltu moneen otteeseen kautta vuosituhansien.
Luca? Black ei siitä välittänyt.. kerta koira oli sisälle tunkenut niin jääköön nyt tänne. Velho oli ruokkinut koiraa ja päästänyt sen aina tarvittaessa pihalle, mutta muuten tuo oletti koiran kunnioittavan elämäänsä ja pysyvän poissa velhon tieltä.
Black ei ollut kertonut Kalman - a.k.a Jackin - Kuolemasta kenellekkään, paitsi Lilylle... prinsessa kun sattui kyselemään asiasta, eikä antanut millään periksi, ennen kuin sai kunnon vastauksen kysymyksiinsä. Tyttö oli mennyt yllättävän hiljaiseksi.. mutta saipahan velho jatkaa omien puuhiensa parissa, samalla kun prinsessa mietti syntejä syviä.
Nyt Black oli jälleen salakäytävässään, samaisessa huoneessa jossa Kalman ruho oli, yhä hyvässä kunnossa.. jos ei oteta arpia lukuun.
Black piirsi verellä maahan ympyrän. Ympyrän sisään hän kiroitti verellä riimuja. Kun ympyrä oli valmis, Black siirsi Kalman ruhon ympyrän keskelle ja asettui itse seisomaan veri ympyrän ulkopuolelle.
Velho ojensi kätensä ja sulki silmänsä. Black mumisi itsekseen jotain niin kauan, kunnes veri maassa alkoi hehkua kuin kuuma laava. Niin.. Kenen verta se oli? Blackin omaa.
Kalman ruumis nousi ymyrän ylle leijumaan, samalla kun maahan avautui musta aukko, josta ei näkynyt mitään. Kuului vain humina, joka vihloi korviin. Black puristi toisen kätensä nyrkkiin, keskittyen täysillä sielun manaamiseen manalasta.
Kului viisi minuuttia. Viisi tuskallista minuuttia, joiden aikana Black oli vähällä itse kuolla. Ehkei tämä ollutkaan niin hyvä idea. Taika vei voimia, eikä portin auki pitäminen todellakaan ollut helppoa hommaa. Pian kuului valtava humahdus, näkyi kirkas välähdys, jonka jälkeen tuli valtava paine aalto, jonka johdosta Black paiskautui vasten kivistä seinää.
Portti oli sulkeutunut ja Kalman ruho tipahti lattialle, paikkaan jossa ei näkynyt enää veristä ympyrää, saatika riimuja..
Black hengitti raskaasti, pitäen tukea polvistaan. Hän oli vähällä rojahtaa lattialle, mutta sai pidettyä itsensä pystyssä juuri ja juuri. Hitaasti velho nosti katseensa lattiasta Kalmaa kohden, jääden odottamaan jonkinlaisia elonmerkkejä tuolta... mikäli ruho ei liikkuisi, hän oli epäonnistunut sielun manaamisessa...
//da Suskar & Kalmuska hiör //