Pääsy kielletty! || Aksu kera Henryn

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2009, 23:24

Black, Lily

"Muutama viikko sitten opin sen kunnolla" Black vastasi Ophelian kysymykseen uudesta ulkomuodosta.
Ei Blackillä ollut tapana hehkuttaa uusia temppujaan, mutta kai sitä joskus sai leijua. Ja eihän hän sentään varta vasten ollut hyppinyt Ophelian - Tai Kalman - ovelle näyttämään mitä osasi. Ei, niin lapsellinen Black ei sentään ollut. Kissapeto nyrpisti nokkaansa Ophelian lompsiessa eteen ja alkaen rapsuttamaan korvan takaa, samalla kehuen Blackiä nätiksi!? Papitar sai kiittää onneaan siitä, että velho oli melko tukevassa humalassa, eikä ottanut kaikesta nokkiinsa. Muuten papittarella saattaisi olla komeat arvet kasvoissaan alta aikayksikön. Rapsutusta Black ei kuitenkaan voinut vastustaa, vaan oli lähellä lähteä kehräämään.
"Sano kissimirri vielä kerran ja katkaisen niskasi" Black huomautti Ophelialle vilauttaen pitkiä kulmahampaitaan.
Kalman mainitessa lankakerän Black päästi murahduskarjahdus äännähdyksen ja vilkaisi selässään killuvaa aavekoiraa, näyttäen siltä että olisi voinut kääriä tuosta lankakerän itselleen ja leikkiä sillä. Mitään Black ei kuitenkaan sanonut, vaan käänsi katseensa Opheliaan joka avautui menneisyydestään.

Lily puolestaan katseli hymyillen kuinka Ophelia paijasi Blackiä ja kissimirritteli tuota siinä missä Kalmakin. Ei Black ollut pistänyt pahakseen kissimirri tittelistä kun Lily sen oli sanonut.. mutta kai sillekkin löytyi syynsä.
Hymy prinsessan kasvoilla hyytyi, kun Ophelia alkoi kertomaan menneisyydestään. Prinsessa oli vilkaissut Jackiä murhaavasti jo siinä kohtaa kun tuo oli maininnut Ophelian "ah niin ihanan valaistumis tarinan". Lily ei niin välittänyt uskonkiihkoista tai sen pilkkaajista, mutta jos joku Opheliaa meni sorsimaan, niin Lily kyllä osasi näyttää omat kyntensä.
Black, kuten Lilykin, kuunteli täysin hiljaa Ophelian pikku tarinan. He molemmat olivat kuulleet sen jo aikaisemmin ja Lilyn mielestä se oli surullista, Black ei taas välittänyt. Mistä Black nyt olisi edes välittänyt.. Hän ei halunnut elää menneessä, joten ei pahemmin edes muistellut omaa menneisyyttään, vaikka siitä riittäisi kerrottavaa yhden romaanin verran.

Ophelian päästessä loppuun seurasi pieni hiljaisuus, jonka Kalma kuitenkin rikkoi. Eikä tuon sanat olleet kovinkaan ystävälliset. Blackin häntä alkoi heilumaan levottomaan tahtiin Kalman alkaessa mumisemaan jotain itsekseen.
Lily nousi ylös, hetken Kalmaa tuijotettuaan ja otti muutaman nopean askeleen tuota kohti, kohottaen samalla kätensä ja iski Jackin poskelle kunnon iskun, avo kämmenellä. Black oli siirtänyt katseensa Opheliasta Lilyyn, mutta ei ehtinyt pysäyttää tuota ennen kuin vahinko oli jo sattunut. Black muutti muotonsa takaisin ihmiseksi, luikahtaen samalla Kalman alta pois, ja nappasi Lilystä kiinni, ettei tyttö uudelleen Kalmaa löisi.
"Eikö sinulle ole opetettu että suu pidetään kiinni jos ei ole mitään nättiä sanottavaa?!" Lily rääkäisi Kalmalle koittaen työtää Blackin kauemmas itsestään, turhaan.
"Sinulla ei ole mitään oikeut--" Lilyn sanat tyssäsivät kuin seinään, velhon nostaessa luisevan kätensä prinsessan suun eteen ja kuiskasi tuon korvaan jotain.
Lily ei tiennyt oikeastaan miksi oli Jackia mennyt läppäsemään.. mutta kai se oli osin jonkin asteen kosto siitä, kun Jack oli häntä perseelle läimäissyt.
"Itku pitkästä ilosta" Black totesi pidellen yhä kiinni Lilystä, vilkaisten sitten Kalmaan.

//Hupsista keikkaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 03 Tammi 2010, 22:16

Ophelia

Papitar ei piitannut velhon uhkauksesta vaan hymyili tälle parhaansa mukaan takaisin, mutta pian tyttö hiljeni täysin. Jack oli selittänyt nähneensä valon ja muuttunut sitä kautta hirviöksi? Ophelia ei alkujaankaan uskonut, että tällä olisi todellisuudessa mitään tekemistä valoon mistä hän oli puhunut, mutta ei lähtenyt kaivelemaan tuon yksityisasioita, vaikka oli juuri itse paljastanut itsestään jotain kivuliasta...
Ophelia piti totisen katseensa kalmassa tämän lähtiessä mutisemaan jotain omaansa, mutta käänsi nopeasti katseensa hämmentyneenä Lilyyn tämän yhtäkkiä noustessa luoden jännittyneen ilmapiirin heidän kaikkien ympärille, otti pari nopeaa askelta ja pamautti Jackia avokämmenellä suoraan poskelle!
Samassa Black muutti muotoaan ja meni pitämään Lilystä kiinni joka rääkyi Jackille käytöstavoista. Ophelia itse oli aivan äimällä lyöty, mutta selvittyään prinsessan äkkipikaisesta kohtauksesta hän tunsi silmiensä kostuvan liikuttuneisuudesta, Lily oli loukkaantunut Jackin sanoista häntä ennemmin. Lilyn mielenpurkauksessa tosin saattoi olla myös alkoholi osana, mutta se ei saanut häntä ajattelemaan tätä lämmintä tunnetta yhtään vähäpätöisempänä.

Ophelia hymyili hetken aikaa näkyä, ennekuin purskahti pieneen nauruun Blackin saatua prinsessan jotenkin rauhoittumaan.
Lily, ei se haittaa, minulle riittää että sinä välität Papitar ojennutti itsensä pyyhkäisten silmäkulmansa ja hymyili tuntien painetta nenänpäässään ja käveli sitten Lilyn luokse, halaten tätä pienesti sivulta todistaakseen olevansa kunnossa ja jottei tämäkään enää vauhkoaisi, päästäen sitten irti ja kääntäen katseensa jälleen totisena Jackiin.
Minä en missään vaiheessa yrittänyt vakuuttaa sinua mistään, halusit tietää miksi uskon jumalaan ja minä kerroin miksi, tarkoitukseni ei ollut saada sinua uskomaan johonkin johon et tahdo Papitar selitti ja kysyi lopulta
En heti usko, että sillä valolla minkä mainitsit, olisi mitään tekemistä minun omallaniMitäpä jos sinä itse kertoisit tästä omasta valostasi?

//huu huu hii ha huu//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Tammi 2010, 12:13

Kalmankoira

Blackin murhaavaan mulkaisuun Kalma ei pahemmin noteerannut mitään kunhan kohotti laiskasti toista kulmaansa ja jatkoi itsekseeen Blackin korvan taustan kapsuttamista ja muutenkin tuon korvan hiplaamista. Ne olivat pehmoiset~

Ophelia tarinan jälkeen todellakin seurasi inhottava ja painostava hiljaisuus, jota Kalma ei ottanut huomiosta, tuo oli sen verran keskittynyt omiin ajatuksiinsa ja edelleenkin Blackin korvin näpräämiseen. Ei edes huomannut sitä kuinka Lily nousi ja käveli aavekoiraa kohden vähemmän ystävällisenä, vasta sitten kun käsi nousi aavekoira käänsi päänsä kohden Lilyä.
"Lily mit---!?" Kalma aloitti mutta sanat keskeytyivät siihen kun Kalma sai tuntuvan tällin oikeaan poskeensa. Pää kääntyi iskun voimasta sivuttain ja Kalman ajatukset hieman uutta näkökantaa, kirjaimellisesti. Sitten karvainen makuu paikkakin katosi jalkojen alta ja Kalma putosi lattialle tömähtäen.. päästämättä suustaan ääntäkään samalla kun Lily huusi hänelle käytöstavoista. Kalma ei vastanut mitään kunhan tuijotti hiljaa laittiaa pyöritellen omia ajatuksiaan mielessään, olo oli vähän hassu... sellainen utuinen, oli paikalla muttei kuitenkaan. Siintä nyt sattui olemaan hyvin pitkä aika kun Kalma viimeeksi oli saanut normaalin jakomieli tauti kohtauksen.

Ophelian avatessa suunsa ja kysyessä Kalman omasta valosta tuo käänsi katseensa Opheliaan, mikä ei ollut mikään ystävällinen muttei ihan vihainenkaan, sellainen kieroutunut. Ne sanat saivat aavekoiralta putoamaan viimeisetkin ruuvit päästään sillä Ophelia oli ehkä ottanut pahimman mahdollisen puheen aiheen esille, ainoa aihe mikä sai Kalman räjähtämään.
Kalma nousi ylös lattialta pitäen katseensa Opheliassa.
"Paskaako sinulle kuuluu." Kalma murahti hamapidensa välistä ja asteli lähemmäs tarraten Opheliaa riveleistä kiinni nostaen muutaman sentin ilmaan roikkumaan yhden käden varaan samalla kun nosti toisen ylemmäs mustat terävät kynnet ojossa iskemään.
"Etenkään millekkään kuolevaiselle, joka haisee kuin mätä raato konsanaan." Kalma virnisti kaikkea muuta kuin hyvän tahtoisesti ja liikautti kättään tehdäkseen Ophelian päästä suikaleita.

//Otin vapauden pieneen hittaukseen, joten älkää tappako ^^`//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2010, 20:37

Black, Lily

"Paskaako sinulle kuuluu."
Noiden sanojen myötä Lily oli valmis repimään Kalmalta kielen irti.. samoin Black. Lily oli yleensä erittäin rauhallinen persoona, kuten huomattu, mutta mikäli joku kävi Opheliaa tai Anea henkisesti tai fyysisesti loukkaamaan, oli helvetti irti. Ja Lilyä oli syytä pelätäkkin. Olihan hän prinsessa, jolla oli vaikutusvaltainen ja ylisuojeleva isä. Lily tarvi vain vähän vääntää krokotiilin kyyneleitä isälleen ja hän saisi mitä haluaisi. Kansa sai kiittää onneaan ettei Lily ollut paljoa vaativa ja itsekäs persoona.
Black muuten vain oli repimässä Kalmalta irti, tuo nyt ei tarvinnut kännispäissään mitään erillistä syytä moiseen tempaukseen.

Kalman seuraava siirto sai Blackin irroittamaan otteensa Lilystä ja työntämään prinsessan tylysti kauemmas kaikista. Ennen kuin Kalma - tai edes Ophelia - kerkesi mitään muuta tekemään, Black tarrasi Kalmaa ranteesta, virnisti ja katosi kera Kalman, jättäen Ophelian ja Lilyn kaksin talon sisälle.
Teleporttaus oli yhä mukava taito, varsinkin näissä tilanteissa. Black ei todellakaan aikonut alkaa riehumaan sisätiloissa, Ophelian ja Lilyn ollessa läsnä, joten hän siirsi itsensä ja Kalman pois. Kuitenkaan kauas kaksikko ei mennyt, vaan he ilmestyivät linnan pihalle, jossa taivaalle oli alkanut kerääntyä paksuja pilviä, merkkinä lumimyräkästä. Aivankuin lunta ei olisi tällä hetkellä tarpeeksi.
"Ei ole tainnut mennä oppi perille..." Black totesi astuessaan pari askelta taaksepäin "Vai onko pipo muuten vain kireällä?"

Lily katsoi Blackin perään tuon napatessa Kalmasta kiinni ja kadoten sitten. Lily ei kuitenkaan moisesta tempauksesta ollut ihmiessään, olihan Black velho, tuolta saattoi olettaa mitä vain.
Sen pahemmin ihmettelemättä pikku katoamista, Lily käveli Ophelian luo.
"Oletko kunnossa, Ophelia?"

// imma monkey //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2010, 21:29

Ophelia

Jackin kiroitseva vastaus sai papittaren hämilleen ja sekunnin murto-osassa hän sai huomata, ettei hänen jalkansa ylettäneet enää maahan Jackin, joka oli syystä taikka toisesta suuttunut hänen kysymyksestään, nostettua hänet rintamuksesta ilmaan.
Ophelia kiljaisi tarttuen hädissä Jackin ranteista ja yritti kurotella tähän lyhyillä koivillaan potkaistakseen tätä siinä toivossa, että tämä irrottaisi otteen hänestä huomatessaan olevansa kykenemätön kaivamaan ristiä esille saatikka luomaan tarpeeksi voimakasta suojakuplaa joka olisi työntänyt Jackin kauaksi hänestä. Black onneksi puuttui peliin ennen kuin mitään traagista ehti tapahtua, tarttumalla Jackiin ja kadoten tämän kanssa ulos huoneesta!

Auts! Ophelia parahti hänen takamuksensa kolahtaessa vasten tönön kovaan kivilattiaan josta hän nopeasti vaihtoi asentoaan hieroakseen takamustaan ja ihmetelläkseen mihin velho oli mennyt heivaamaan Jackin, mutta käänsi sitten katseensa olkansa yli Lilyyn.
O-olen, ehjänä ollaan, säikähdin vainJa löin istuinluuni lattiaan Ophelia vastasi noustessaan ylös hieroen yhä häntäluutaan kääntyen Lilyyn hymyillen nolostuneena, ollen yhä hieman epävarma miten suhtautua tilanteeseen jossa hän oli hyvinkin paljon mahdollisesti käynyt lähellä itse kuolemaa.
Säikähdin vain ei, hän oli säikähtänyt pahainpäiväisesti Jackin äkkinäistä hyökkäystä, mutta onneksi ei ollut käynyt pahemmin.
Menivätkö he ulos? Ophelia kysyi, ollen noin yhdeksän pilkku yhdeksän prosentin varma, että missä ikinä nuo olivatkaan, he tulisivat nujakoimaan toisiaan ja ulkotila lieni mitä paras tuohon tarkoitukseen.

//I wanna monkey//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Tammi 2010, 22:30

Kalmankoira

Kalma virnuili kuin mikäkin kunnon psykopaattinen murhaaja konsanaan ollen juuri aikeissa iskeä tuon sievän pikku tytön aivot pellolle... mutta isku pysähtyi jonkun tarratessa ranteesta kiinni ja aavekoiran eteen tuli ihan muu naama. Kalma kurtisti hieman kulmiaan, mutta ei ehtinyt sen enempää tekemään tai sanomaan kun huomasi seisovansa kylmässä ulkona T-paita päällä ja ilman kenkiä. Kuitenkin kaikki huomio siirtyi nopeasti velhoon, joka päästi aavekoirasta irti joka tuijotti pitkää miestä kuin jotakin tuntematonta tyhjän katseen kera.
Kalma kallisti päätään hieman Blackin sanojen jälkeen kuin ei olisi tajunnut ollenkaan mitä tuo oli juuri sanonut, mutta naurahti sitten pilkallisesti. Kaikki inkkarit eivät todellakaan olleet kanootissa juuri nyt Kalmalla.

"Painu sinä vain siintä sammumaan pöydän alle." Kalma murahti hamapidensa välistä kun Black olisi sanonut jotakin hyvin törkeää aavekoiralle äsken. Kieli lipasi hieman huulia ja pieni sadistinen hymy kohosi aavekoiran kasvoille katseen muuttuessa hyvin epäilyttäväksi. Kalma tuijotti Blackiä kuin jotakin saalista konsanaan. No kai velho nyt sellainen olikin vähän enemmän tärähtänelle Kalmalle kun ketään muita ei ollut pihalla, onneksi.
"Tai voisit sammahtaa vaikka siihen." Kalma naurahti ja hyökkäsi velhoa kohden suoraan edestä, mutta katosi ja ilmestyi tuon kyljen viereen tarkoituksenaan viiltaa tuon kylki auki toisen kätensä mustilla terävillä kynsillään.

//Tulipas lyhyt X.x//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2010, 13:19

Black, Lily

"Painuiskin mielelläni, mikäli kohtalo sen minulle soisi, mutta tuntuu etten koskaan saa olla omassa rauhassa, samuneena pöydän alle" Black totesi virnuillen Kalman sanoihin "Aina yhtä lapsellinen, huomaan".
Kalma kuitenkin valitsi väärän "saaliin" tänäiltana. Kalman hyökätessä velhoa kohti, Black hymähti ja otti muutaman askeleen sivulle. Hän aavisti Kalman liikkeet, hän oli nähnyt tuon taistelevan ennenkin ja pistänyt muistiin tuon tempauksia. Lisäksi Kalma oli erittäin helppo aistia, tuosta kun huokui ties mitä epämääräisiä auroja ja voimia.
Joten, Kalman sivulta hyökkääminen epäonnistui, Blackin tanssahdellessa harvinaisen sulavasti kauemmas tuon kynsistä. Humalaiseksi Black oli yllättävän hyvä ennakoimaan.
Sen kummempia vitkastelematta, Black suoristi kätensä kohti Kalmaa ja löi valtavan paineaallon tuota kohti, kaataen Kalman kumoon. Sen jälkeen Black kirjaimellisesti ilmestyi Kalman ylle, vangiten tuon kädet jalkojensa alle, kaivoi tuon taskusta pilleripurkin ja otti pari pilleriä käteensä.
"Suu auki, silmät kiinni ja mitään ei kysellä" Black totesi virnistäen, otti kiinni tuon leuasta ja pakotti pillerit suuhun, painaen sitten toisen kätensä tuon suulle, pakottaen Kalman nielaisemaan.

Lily huokaisi pienesti Ophelian kertoessa olevansa ehjänä. Onneksi, muuten Jack olisi saanut kuulla kunniansa. Lily veikkasi että äskeisessä tilanteessa itse kullakin oli pulssi noussut enemmän tai vähemmän.. tai no, Lily ei mennyt sanomaan mitään varmaksi Blackistä.
"todenäköisesti..." Lily totesi vilkaisten ulko ovelle Ophelian kysymyksen myötä.
Täydessä hiljaisuudessa saattoi kuulla vaimeaa puhetta pihalta, mutta ei mitään sen paremmin.
".. Parempi kai odottaa täällä" Lily ehdotti, nousten ylös ja piti katseensa yhä ovessa.

// I would tap that.... Rumaa yaoita Cryptistä osa 659 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Tammi 2010, 22:58

Ophelia

m Ophelia äännähti myöntävästi ja hiljentyi myös kuuntelemaan ulkoa tulevia vaimeita ääniä, mutta ei kuitenkaan uskaltautunut katsomaan ikkunasta paremmin tilannetta, ainakaan vielä
Toivottavasti minun ei tarvitse alkaa parsimaan ketään Papitar huokaisi itsekseen kuunnellen vaimeita ääniä yhä huolestuneesti, kävellen sitten nojatuolille pitäen kuitenkin katseensa koko ajan huurteisessa ikkunassa ja istahti alas kykenemättä kuitenkaan rentoutumaan täysin. Oliko tuo nyt ihmekään? Oli ihme että hän oli yhä ehjänä. Nyt kun Ophelia muisteli, hänen kohdalleen oli tullut monestikin läheltä piti-tilanteita, joista Black oli hänet useasti pelastanut.

Pärjäähän Black? Nyt kun Jackin jätti aseensa sisälle Ophelia kysyi kääntäen olan yli katseensa Jackin jättämistä aseista Lilyyn, olettaen tuon tietävän häntä paremmin hieroen samalla käsivarsiaan lämpimiksi sen varalta, että joutuisi käyttämään voimiaan jompaankumpaan väsymyksestä huolimatta, vaikkei Ophelia väsymystään enää pahemmin tiedostanutkaan, sen verran tässä oltiin jo yömyöhään valvottu. Ja kyllä, Ophelia auttaisi Jackiakin, se oli hänen periaatteensa, vaikkei hän uskonutkaan Blackin mukiloivan tätä niin pahaan kuntoon, ainakaan toivottavasti.

//häpeällisen lyhyttä pukkaa minultakin...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Tammi 2010, 14:26

Kalmankoira

Se tosiaan oli hyvin känniseltä velholta, sillä Kalma ei olettanut ollenkaan että Black olisi ollenkaan noinkaan nopea juovuspäissään: terävät kynnet vetivät kauniisti ohi ja Kalma oli lähdössä velhon perään kun saikin tuntuvan tällin paineaallosta. Aavekoira kaatui maahan selälleen liukuen jonkin matkaa maata pitkin. Kalma körähti ja oli nousemassa ylös kun tunsikin painoa käsillään, nostaen katseensa velhoon joka päälle oli päättänyt istahtaa tällä kertaa. Kalma kohotti aavistuksen toista kulmaansa hämillään, mutta alkoikin sitten rimpuilemaan kun Black otti hänen lääkkeensä aikoakseen syöttää ne koiralle- Kalman toinen persoona ei tykännyt hyvää siintä.
Aavekoira murisi varoittavasti ja yritti nostaa käsiään ja päästä ylös, koitti samalla potkia velhoa jonnekkin ja se kaikki nyt olikin ihan tyhjän kanssa. Black nappasi koiraa leuasta ja avasi suun väkisin tunkien kätensä Kalman suun eteen niin ettei tuo päässy edes puremaan tuota, vaikka yritys olikin kova. Kalma rimpuilikin siinä Blackin alla oman hetkensä, ennen kuin ensinmäinen tabletti putosi vahingossa alas kurkusta ja muutama sekuntti sen perään aavekoira rauhoittui sulkien silmänsä nielaisten sen toisenkin ihan vapaaehtoisesti.
Kalma avasi silmänsä kuin jostakin päivä unilta olisi herännyt ja tuijotti Blackiä hetken aikaa kysyvästi.
"Mokoma pervessi.. pois päältäni." Kalma virnisti velholle ja tuon siiryttyä syrjään Kalma nousi ylös.. Hyyyi, hänellä oli paita täynnä lunta! Kalma pudisti lumet pois paitansa alta ja putsasi itsensä muutenkin lumesta ja hän oli ihan märkä.. Jos hänelle tulisi tästä jotakin niin hän osoittaisi syytävällä sormella Blackiä. Kalma veti kätensä puuskaan, täällä oli T-paita päällä aika kylmä..

".....niin ja anteeksi." Kalma pahoitteli pienesti hymähtäen katsahaten velhon päälle. "kyllä sinä varmaan tiedät, etten ota menneisyyttäni mielelläni puheeksi... mikäli muistat viimekertaisen reaktioni." Kalma jatkoi ja hiljeni sitten katsellen velhoa hetken aikaa jos tuolla jotakin sanottavaa olisi tähän. Kalma tärisi kylmästä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2010, 14:45

Black, Lily

"Tiedä häntä.." Lily vastasi Ophelia toivomuksiin siitä, ettei papitar joutuis ketään parsimaan. Oli tämäkin aika alkaa tappelemaan. Ja mistä syystä? Lily ei keksinyt mitään järkevää syytä tälle yhteenotolle. Kai Jackilla vain pimahti ja Black halusi pitää tilanteen aisoissa.
Ophelian seuraavaan kysymykseen Lily ei vastannut heti mitään, mutta lopulta kohautti olkapäitään.
"Uskoisin Blackin pärjäävän.. Onhan Jack loppujen lopuksi Blackin kengän alla, tilanteesta riippumatta" Lily vastasi, tuijotellen itse yhä ovelle. Lily uskoi vahvasti siihen että Velho olisi vahvempi, mitä aavekoira. Se usko tosin johtui siitä, että Lily oli nähnyt mihin Black oli kykenevä, kun taas Jackin teot olivat jääneet melkolailla näkemättä.
Lily ei voinut kieltää sitä, että väsymys alkoi painamaan jo hänenkin niskaan. Kuitenkin tyttö oli nyt turhankin peloissaan velhon puolesta, ettei kyennyt edes ajattelemaan nukkumaan menoa.

No, Kalma rimpuili minkä kerkesi samalla kun velho istui yllättävän tyynenä tuon päällä, odotellen että tuo nielaisisi pillerinsä. Normaalistihan Kalma olisi voittanut Blackin fyysisessä voimassa, mutta juuri nyt tuo ei pahemmin saanut mistään vauhtia lihaksilleen, joten Kalma sai unohtaa velhon heittämisen pois päältään.
Lopulta Kalma nielaisi tabletin ja sulki silmänsä. Hetken oli rauhallista, kunnes Kalma avasi silmänsä ja virnisteli tuttuun tapaansa.
"Älä huoli, minulla ei ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja sinua kohtaan, ei todellakaan" Black totesi Kalman sanoihin ja nousi sitten ylös tuon päältä, pudistellen hieman lumia pois päältään.
Sitten Kalma pyyteli anteeksi. Velho loi neutrraalin katseen Kalman päälle ja hymähti sitten.
"lienee kuitenkin aiheellista pyytää anteeksi Ophelialta.. mutta nyt on kuitenkin parempi että menemme jokainen omiin oloihimme rauhoittumaan tästä tilanteesta.. en usko että sinun ja papittaren kannattaa muutenkaan pitää pahemmin yhteyttä, te kun näemmä ette pahemmin tule toimeen toistenne kanssa" Black totesi sitten, lähtien lompsimaan takaisin talolleen päin.

// mmmmiiiinun puolesta tätä peliä voitaisiin alkaa jo lopettelemaan.. knay? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 31 Tammi 2010, 17:27

Ophelia

Ophelia nyökkäsi Lilyn sanoille, hänkin uskoi velhon pärjäävään, olihan hänkin päässyt todistamaan vaikka mitä tekoja velho oli tehnyt, toisinkuin Jackin joka vaikutti Blackia paljon nuoremmalta, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Hetken hiljaisuudessa he eivät tehneet muuta kuin pällistelivät ovelle päin, toivoen saada merkkiä siitä oliko turvallista edes kurkistaa ikkunasta tilannetta tarkastamaan, kunnes vaimean kamppailujen ääni hiljeni. Ophelia nosti leukaansa ja nousi lopulta tuolilta, keräten rohkeutensa ja käveli uloskäynnille raottaen narisevaa puuovea sen verran, että kylmä tuiske pääsi sisään ja näki näiden kahden kävelevän jo tönölle päin.
He tulevat.. Ophelia sanoi käännähtäen ja otti pari nopeaa askelta tuolille johon oli vaatteensa jättänyt ja lähti pukemaan lähtöä varten.
Parasta etten jää pidemmäksi aikaa, aamulla on jumalanpalvelus johon minua on pyydetty osallistumaan Ophelia selitti hymyillen omaa suloista hymyään, peittäen pientä pelon poikasta siitä, että Jackilla olisi yhä kana kynittävänä hänen kanssaan.

Menethän sinäkin nukkumaan? Nähdään huomenna. Ophelia sanoi vielä ja oli jo menossa ovelle kun Jack ja velho astuivatkin jo sisään tukkien tien, isoja miehiä kun hänenkaltaiseen pieneen tyttöön verrattuna olivat.
...Me-menen nyt, alkaa olemaan niin myöhä että teidänkin pitäisi jo mennä nukkumaan Ophelia sanoi katsoen velhoon hieman anteeksipyytävästi, tuntien olevansa osasyyllinen tapahtumaan. Jackiin hän ei kuitenkaan uskaltautunut katsoa.

//*raahaa ahterina* Unohdinki että on jo sunnuntai.KNAY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Tammi 2010, 21:17

Kalmankoira

"Niin ajattelin." Kalma tuumasi Blackin sanoihin, että hänen pitäisi pyytää anteeksi papitattarelta käytöstään. Lähinnä sitä että oli tuon pilliin mennyt käymään ja oli ollut erittäin lähellä tappaa tuon. Minkäs hän jakomieli taudilleen mahtoi? Se iski kuin iski eikä sille voinnut yhtään mitään.
Kalma mulkkasi velhon päälle paheksuvasti.
"Anteeksi? Sinä niin kuin päätät heittää tuollaista heti pikku takaiskun jälkeen? Sinä tiedät varsin hyvin että sairastan jakomieli tautia joten en voi paljoa mitään jos se iskee, enkä sille mitä teen. ...ja hei alku lähti huonosti, mutta ei se mitään tarkoita vielä. Emmehän me kaksikaan tulleet toimeen heti." Voi ei Kalma vihainen Blackille ollut, kunhan vähän loukkaantui. "Etkä sinä sitä päätä kenen kanssa liikun." Kalma tuhahti lopun mumisten puoli ääneen lähtien kävelemään Blackin perässä takaisin sisään.. jossa neiti papitar olikin tekemässä omaa lähtöään, eikä edes suonnut aavekoiralle katsetta.

"Hei minäkin olen olemassa.." Kalma tuumasi naputtaen muutaman kerran Opheliaa olkapäälle, että tuon huomio kiinnittyisi aavekoiraankin.
"Ja olen pahoillani tapahtuneesta.. sain sairaskohtauksen." Kalma selitteli hieman takerrellen. "Saanhan anteeksi?" Kalma aneli melkeinpä vilpittömästi. No kuten arvata saattaa aavekoira sai anteksi ja Kalma kiitteli siintä Opheliaa, jos häntä olisi ollut niin se olisi vispannut iloisesti selän takana. Kalma siirtyi peremmälle asuntoon ja meni hakemaan aseensa ja palasi takaisin eteiseen, vilkaisten kolmikon päälle.
"No minä tästä nyt sitten lähden.. öitä niille jotka nukkumaan käyvät." Kalma sanoi nyökäten pienesti ja katosi tutsti paikalta, ei jaksanut kävellä vaatteet osottain märkänä pitkin katuja.

//Minun puolestani ohi ^^ Kiitos kummallekkin//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Tammi 2010, 21:38

Black, Lily

Ophelian huomauttaessa Jackin ja Blackin tulevan, Lily siirsi katseensa ovesta papittareen. Ophelia alkoikin tekemään lähtöä. Tuliko tuolle kiire kotiin? No, papitar kuitenkin selitti kiireensä ja Lily vain nyökkäsi siihen.
"Menen nukkumaan heti kun Black tulee.." Lily totesi ja katsoi Ophelian menoa ovelle, josta astui sisään Jack ja velho.

No, Black kylmästi sivuutti Kalman kitinät ja puheet. Hän oli liian kännissä ja väsynyt välittääkseen rupatella tuon kanssa. Molemmat olivat enemmän toiminnan miehiä, mitä puhujia. Eiköhän Kalma ymmärtänyt ettei Black pahemmin ollut juttu tuulella. Ja mikäli ei ymmärtänyt, loukkaantukoot rauhassa.
Velho käveli sitten asunnolleen Jack mukanaan ja oven avatessaan Ophelia oli juosta syliin. Mukavaa läheisyyden hakua, mutta Black ottaisi kyllä mieluiten Lilyn syliinsä. Velho virnistelikin omille pervoille ajatuksilleen siinä ohimennen.
"Sanoo pikkutyttö.." Black totesi Ophelian huomautukseen nukkumisesta, samalla kun taputti papitarta parikertaa päälaelle ja talssi peremmälle.
Lily oli helpottunut nähdessään, että molemmat miehet olivat vielä yhtenä kappaleena. Nuo eivät ilmeisesti pahemmin olleet ottaneet yhteen.
Kalmakaan ei enää kauaa viipynyt, vaan haki tavaransa, toivotti hyvät yöt niille jotka nukkumaan menivät ja poistui paikalta.
Sen pahemmin aikailematta, prinsessa ja velhokin painuivat jo makuuhuoneen puolelle, tekemään mitä humalaiset nyt yleensä tekivät tähän aikaan yöstä... nukkuivat.

//k thnx bye kek //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Helmi 2010, 21:06

Ophelia

Papitar hymähti pienesti velhon taputtaessa häntä päälaelle, mutta sätkähti Jackin ilmoittaessa olemassa olonsa saaden Ophelian katsahtamaan tähän kuullakseen mitä asiaa tällä oli. Jack, joka vaikutti nyt rauhoittuneelta, pyysi häneltä anteeksi ja selitti käytöksensä johtuneen sairaskohtauksesta. Ophelia tuijotti Jackia hetken hölmönä tämän kysyttyä, saisiko hän anteeksi, mutta käännähti sitten nopsaan tätä kohden ja nyökkäsi iloisesti.
Ymmärrän täysin, saat anteeksi Ophelia sanoi väsyneesti hihkaisten tuntien olonsa paljon kevyemmäksi, ollen epävarma siitä ymmärsikö kuitenkaan täysin mikä Jackilla oli, mutta mikäli sairaskohtauksella oli jotain samaistumista velhon toiseen persoonaan, hän ainakin kuvitteli ymmärtävänsä.

Ophelia vilkaisi vielä Lilyyn ja velhoon ja käveli sitten ovelle, toivotti viimeisen kerran hyvät yöt kaikille ja katosi ovenraosta kohti omaa pientä kullan kallista kappelia kohti.

//ba bai! : D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron