Pääsy kielletty! || Aksu kera Henryn

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2009, 21:18

Henry, Black

Henry lopetti hyräilyn melkein kuin seinään, Kalman siitä mainitessa. Ilmeisesti tuo ei ollut musikaalisia tyyppejä.. ja ei, Henry ei tiennyt Kalman hyvästä kuulosta, joten hänellä ei ollut aavistustakaan, että oli vahingossa ärsyttänyt tätä. Prinssi kohotti pienesti kulmiaan Kalman seuraaville sanoille, eikä voinut olla naurahtamatta pienesti lopussa.
"Useimmat sanovat, että vaikutan enemmänkin samoojalta, kuin kuninkaalliselta... en ole etiketeissä kiinni, kuten edellinen sukupolvi. Ja ei, en kerro isälleni.. en ole hänen kanssa edes puheväleissä.. meillä kun on hieman erillaiset käsitykset haltioista ja taruolennoista yleensäkkin." Henry totesi kääntäen katseensa ovelle, joka aukesi pamahtaen.

Velho oli saapunut paikalle. Tuon kasvoja ei edes näkynyt paksun hupun alta, mutta tuon olemus kertoi että hän oli valmis repimään jonkun kappaleiksi. Velho seisoi hetken ovella sanomatta mitään, kunnes käveli peremmälle.. pienesti huojuen.
Prinssi oli vähällä saada slaagin nähdessään velhon ja tuo olikin noussut seisomaan kuin salaman iskusta. Kuitenkaan prinssi ei ollut lähdössä pakoon, kun velho käveli hänen luokseen.
Black käveli aivan Henryn eteen ja ojensi luisen kämmenensä viittansa suojista kohti prinssiä.
"Avaimeni, jos teidän korkeutenne sallii" Velho totesi astetta hilpeämmällä äänellä. Nyt Henry saattoi nähdä kuina velho suorastaan virnuili hänelle huppunsa suojissa.
Black ja Henry molemmat tiesivät, miksi velho virnuili. Olihan Black saanut viettää mukavan hetken prinsessan kanssa, mistä Henry ei pitänyt ja sekös sai Blackin hyvälle tuulelle.

Henry ei sanonut kuitenkaan mitään, vaan kiltisti ojensi avaimen velholle.
"Ja sitten teidän korkeutenne voi suksia suohon" Black totesi hymyillen, sujauttaessaan avaimensa taskuunsa.
Henry antoi velholle erittäin murhaavan katseen, mutta piti yhä suunsa kiinni.. ja lopulta poistui paikalta vähin äänin, sen enempää asiasta vänkäämättä. Tyhmäkin sen jo näki, että velho oli humalassa! Ja Henry ei todellakaan aikonut alkaa tuon kanssa vänkäämään, jos velho kerran huppelissa oli.

Mitä Black täällä teki? No, hän ja Lily olivat ajatelleet tulla viettämään yötään velhon asunnolle, vaihteeksi. Siellä he saisivat olla rauhassa, jopa aamulla. Lily oli jäänyt vielä pukemaan, naisilla kun loogisesti kesti hieman kauemmin.
"No mutta mitäpä se Kalma täällä tekee.. meinaat vai vallata asuntoni?" Black kysyi sitten, kääntyen kohden Kalmaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Joulu 2009, 22:29

Kalmankoira

Kalma vain hymähti prinssin sanoihin vastaamatta siihen mitään, eikä oikeasti ehtinytkään kun ovi pamahti auki. Kalma säpsähti kyllä yllätyksestä hieman, muttei sentään noussut ylös kuten prinssi teki melkein paskat housussa. Kalman kasvoille sen sijaan levisi pieni vahingon iloinen ja sellainen tyytyväinenkin hymy. Vihdoinkin velho palasi ja hän pääsisi lähtemään, kuten tuo prinssikin lähtemään linnaansa nukkumaan.. tai mitä ikinä tekeekään. Ihan sama.
Velho tuli peremmälle ja Kalma seurasi sivussa kaikessa hiljaisuudessa kun velho tuli lähemmäs, horjuen. Ja jos tarkempaa asiaa mietti velho haisi lievästi sanottuna alkoholille ja Kalman nenään varsin voimakkaasti. Oliko tuo ollut juomassa? Äänikin sen varmisti ihan kunnolla, ei ollut Blackimäistä ollenkaan.
No Henry poistui kiltisti alkamatta vikisemään yhtään mitään, vaikka Kalma syvällä pää kopassaan olisikin toivonut pientä räyhäämistä ja huutamista kaksikon välillä. Olisi kruunannut illan kuniisti.

Blackin kysymykseen Kalma naurahti. "Lähinnä tulin kirjoja palauttamaan, sekä hakemaan uusia.. valitettavasti vain sain ylinmääristä seuraa ja vielä ei toivottua sellaista. Lyhyesti sanottuna: jäin vahtiin." Kalma selitti ja lisäsi vielä. "Ties mitä olisi penkonut.."

"..Itse olet ollut juhlimassa näemmä." Kalma tuumasi käyden velhon katseellaan läpi pikaisesti. Oli hassua nähdä velho kännissä tai siis pienessä hiprakassa.. saisi joskus hänen kanssaan lähteä.
"Hauskaakin?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 13:17

Black

Velho katsoi astetta pöperöisempänä, tyhmästi hymyillen Kalmaa, kun tuo kertoi mitä itse täällä teki. Velho kyllä tiesi että tuo hänen kirjojaan lainaili ja normaalitilanteessa Kalma olisi saanut vihaisen mulkaisun - Black kun ei pitänyt siitä että kukaan lainaili hänen kirjojaan - mutta nyt velho oli turhan hilpeällä päällä. Kalma myös kertoi että prinssi oli hiippaillut paikalle ja sen takia Kalma oli jäänyt vahtiin.
"Poika olisi kirjoja mukaansa kahminut.. niitä se on yrittänyt jo muutamaan kertaan rosvota" Black totesi leppoisasti, samalla kun laski huppunsa alas.
Blackin kasvoilla oli tuttu, ilkikurisen pervo hymy.. samanlainen mitä Tomtom käytti toisinaan. Oli suuri kysymysmerkki, miten nämä kaksi eivät verellisesti olleet sukua toisilleen!
"Juhlimassa on turhan suuri sana tähän tilanteeseen" Black totesi ottaen tukea tuolin selkänojasta "Pitämässä hauskaa, ennemminkin".
"Ja totta helvetissä oli hauskaa... ja yhä onkin" Velho totesi naurahtaen "Mutta jotta hauskuus jatkuu, se edellyttää että sinä poistut paikalta. Lily tuskin yleisön edessä hauskaa alkaa pitämään".

Lieni turha edes mainita, että velhon ja prinsessan välit olivat jälleen kerran kunnossa.
"Tosin seuralaiseni taisi jäädä johonkin.." Velho mutisi mutristaen huuliaan ja lähti muutaman horjuvan askeleen saattelemana kävelemään pihalle päin, tiedä sitten miksi..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2009, 16:44

Kalmankoira

Kalma kohotti toista kulmaansa kun Black tuijotti häntä todella tyhmän näköisenä. Tuo oli hieman turhankin happy, happy näin Kalman mieleen, vaikka sekin ihan mukava muutos. Mutta liika on liikaa, eihän tuota kaljupäätä tunnistanut edes omaksi itsekseen ollenkaan, ihan eri persoona. Ja Black sai olla kaikessa rauhassa vihainen hänelle siintä, että tuon kirjat välillä lähtivät kävelemään hänen kanssaan, palasivathan ne aina. Korkeintaan sitten saisi räyhätä hänelle jos jotakin niille tapahtuu, esimerkisi vaikka rikki menisi tai jotakin.
"Sitten kai ihan hyvä, että vaivauduin vahtimaan?" Kalma virnisti Blackin selityksen jälkeen siintä, että Henry kirjoja olisi matkaansa ottanut jos täällä yksin olisi saanut rellestää. Valitettavasti ei.
Blackin virnuilulle Kalma taas tunsi jonkin asteen inhoa, mutta ei se Blackistä johtunut tai siintä mitä tuo oli tehnyt, Kalmalla vain oli hieman huonoja kokemuksia moisista tapahtumista. Etenkin kun itse oli omaksi harmikseen kyvytön.
"Jaah, että sellaista iltaa olt viettämässä ja jatkoille vielä.." Kalma sanoi naurahtaen pienesti.
"Paha mies."

Eikä Kalma nyt pahaksi laittanut jos pois pitäisi lähteä, ei hänellä alunperin tarkoituskaan ollut jäädä pitkäksi aikaa tänne kuokkimaan, mutta sitten kävikin näin.
Kalma seurasi katseellaan kuinka velho sitten lähti taapertamaan pihalle päin horjuen ja nousi kohta perässä ylös, napaten takkinsa naulakosta ja vetäen sen niskaansa. Kalma käveli pihalle ja katseli hetken aikaa Blackin takaraivoa pää kinkallaan ja veti kasvoilleen sitten leikkimielisen virneen, sen minkä ilkikurinen kersa saa kun keksii jotakin kivaa... omasta mielestään.
Kalma kyykistyi ja nappasi maasta lunta, tehden käsiinsä lumipallon ja nakkasi sen kohden Blackin mukavasti paistattavaan niskaan.. ellei velho sitten päätä kääntyä ympäri. Oliko tuossakin sitten järkeä? Ei, mutta koska Kalma oli henkisesti toisinaan vähän jälkeen jäännyt ja lapsen tasolla, niin olihan se vähän pakko. Tämä oli taas niitä Kalman leikki kohtauksia...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 17:26

Black

Black vain virnuili itsekseen Kalman sanoille. Joskus velho oli miettinyt, eikö Kalmalla muka ollut ketään kenen vieressä nukkua yöt, mutta sen enempää velho ei ollut edes viitsinyt kysellä. Oli jos oli, se siitä. Tietenkin moinen kiinnostumattomuus naisia kohtaan herätti kysymyksiä herran suuntautumisesta.

Black hyräili itsekseen jotain massalle täysin tuntematonta kappaletta, samalla kun käveli pihalle ja pysähtyi muutaman metrin päähän asunnostaan katselemaan linnan suuntaan. Kauaa velho ei kuitenkaan paikallaan saanut seistä, kun takaraivoon mäjähti lumipallo, joka sai velhon lähes horjahtamaan kumoon.
Black vilkaisi närkästyneenä taakseen ja näki Kalman.. no ylläri. Velhon kasvoille kuitenkin hiipi viekas hymy, kun tuo kääntyi kohden ystäväänsä.
Black heilautti kättään pienesti ja samassa lumesta nousi noin kymmenen, kauniisti muotoiltua lumipalloa.. oliko järkevä idea alkaa leikkimään lumisotaa velhon kanssa? Ei.
Toinen kädenheilautus ja pallot lensivät kohti Kalmaa. Black ei pahemmin välittänyt siitä osuiko yksikään vai ei.
"Älä aloitakkaan tuota peliä, sillä tulet häviämään alta aikayksikön"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2009, 18:09

Kalmankoira

Kapppas se otti ja osui maaliinsa kauniisti ja velho olikin välillä lentää turvallensa kinokseen. Olisikin, Kalma olisi naurannut maha kippurassa siihen varmasti seuraavat muutama päivää ja velhokin kuullut siintä varmasti monta kertaa jossakin muodossa. No velho ei kaatunut loi vain Kalmaan närkästyneen katseen, joka sitten vaihtui ilkikuriseksi virneeksi. Velho nousi ylös ja kääntyi Kalmaa kohden, joka tuijotti velhoa toinen kulma hieman kysyvästi koholla. Velhon käsi heilahti ja tuo loi kymmenen lumipalloa leijumaan ilmassa. Eihän tuo ole sallittua! Kalma kuitenkaan ehtinyt mitään vastaan vänkäämään kun lumipallot lähtivät kohti vauhdilla, samalla kun aavekoira päästi jonkin asteen hätääntyneen rääkäisyn. Kalma katosi ja välttyi näin lumi pommitukselta varsin mukavasti ja ilmestyi sitten velhon takavasemmalle. Kalma kallisti päätään virnuillen.
"Et tuolla nopeudella.."

Kalman leikillinen virne syveni ja Kalma hyppäsi, muuttui ilmassa koiraksi ja hyppäsi velhon selän päälle kaataen tuon turvallensa lumi hankeen.
"Mutta tässä leikissä voisin pärjätä paremmin.." Kalma tuumasi häntä heiluen iloisesti ja pomppi velhosta kauemmas, tehden tutun tempun. Koira painoi etu ruumiinsa maata vasten tassut haarallaan edessä ja takamus kohti taivasta hännän heiluen edelleenkin iloisesti. Lyhyesti sanottuna Kalma pyysi Blackiä leikkimään.. Vaikea arvata?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 18:38

Black

Kalma teki tempauksensa ja katosi lumipallojen tieltä. Jos Black selvinpäin olisi ollut, velho olisi alkanut ampumaan kovemmilla. Tosin, jos Black selvinpäin olisi ollut, hän tuskin olisi alkanut Kalman kanssa leikkimään. No, Kalma ilmestyi Blackin takavasemmalle huomauttaen ettei velhon reaktiokyky ollut ihan huipussaan.. ihmekkös, olihan mies humalassa. Ennen kuin Black kerkesi edes reagoimaan Kalman sanoihin, tuo otti ja muuttui koiraksi, hypäten velhon selkään ja kaatoi tuon lumihankeen.
Black päästi epämääräisen äännähdyksen kaatuessaan lumeen. Ei tainnut Kalma tietää että lumi ei tuntunut kovinkaan mukavalta kaljua vasten. No, mistä Kalma sen olisi tiennytkään.
Black nousi ylös ja vilkaisi edessään yllättävän leikkisästi pomppivaa koiraa. Velho virnisti jälleen kerran ja noustessaan ylös muutti muotonsa suureksi sudeksi, pudistellen sitten lumet irti turkistaan. Sen kummempia enää jahkailematta, Black haukahti kerran äänekkäästi ja läppäsi Kalmaa päähän, samalla kun hyppeli tuon yli ja lähti juoksemaan keskemmälle, hyppien samalla provosoivasti, yllyttäen näin Kalmaa mukaan.

Linnan vartijat katsoivat nenä pitkänä kahden tumman koiran leikkiä pihamaalla. He kyllä tiesivät toisen noista olevan velho - kyllä he muodonmuutoksen olivat nähneet - joten kukaan ei asiaan sen pahemmin viitsinyt puuttua. Eikä linnan sisäpihan tapahtumat voineet olla niin vaarallisia, mitä muurien ulkopuolella saattoi tapahtua. Joten vartijat jättivät nuo kaksi mekastavaa karvaturria omaan arvoonsa, puuttumatta tilanteeseen sen paremmin ja keskittyivät tarkkailemaan linnan muurien toistapuolta... vaikka sitä ei voinut kiistää, etteikö noista lähtevä meteli ollut astetta häiritsevämpää, näin sisäpihan lähellä olijoille.

//ja Ivy mukaaaaan. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Joulu 2009, 20:03

Ophelia

Pitkän ja kiireisen päivän jälkeen, papitar Ophelia oli vihdoista viimein päässyt laittamaan itseänsä yöpuvulle ja polvistumaan alttarille vuorokauden viimeiselle rukoukselle. Autuas tunnelma kappelissa sai nuoren tytön hymyilemään joka kerta kun hän risti kätensä ja sulki silmänsä heikon kynttilän valon luodessa varjoa kappelin seinustalle. Papitar sai rukoiltua lyhyen iltarukouksen ja jäi kiittämään jumalaa, hänen herraansa kaikesta maan ja taivaan väliltä mitä hän vain saattoi keksiä, mutta papittaren ajatuksensa katkesi hetkellisistä metakoista jota kuului yleensä tähän aikaan hiljaiselta olevalta pihalta. Aluksi papitar päätti jättää asian olla ja yritti rukoilla loppuun, mutta viidennen ajatuskatkoksen jälkeen papitar tömisteli makuukammariinsa ja yritti katsoa huuruisen ikkunalasin läpi ulos pimeyteen nähdäkseen metakan aiheuttajan, tuloksetta.
Ei kai auta muu Ophelia huokaisi itselleen ja lähti pikaa pikaa pukemaan lämpimää päälleen, arvellen että kaksi vartija koiraa olisi vain säikähtänyt oravaa ja haukkuivat tätä pois reviiriltään, mutta metakka ei ollut hänen korvaansa vihamielistä joten kyseessä täytyi olla jokin muu.
Tulen pian takaisin Ophelia huikkasi alttarille samalla kun astui pehmeään lumeen, asetellen yhä kaulahuiviaan suojaksi purevalta pakkaselta ja nappasi lyhdyn käteensä valaisemaan tietä kohti tuntemattomaan.

Papitarta alkoi suuresti epäilyttää huomatessaan melun tulevan velhon tönön suunnalta, samalla hänen mielenkiintonsa myös kasvoi mikä sai tämän jatkamaan patikoimistaan paksun lumen läpi yhä suuremmin askelin, huomaten pian olevansa velhon asunnon nurkilla.
Hetken pälyiltyään, hän saattoi erottaa jotain tähtitaivaan ja kantamansa lyhdyn valon avulla mitä pihalla tapahtui.
BLACK! Ophelia huudahti erottaessaan tutun mustan suden valkeasta lumiahngesta ja lähti astelemaan tätä kohden, huomaten hyvin pian toisenkin mustan, tuntemattoman olion silmäkulmassaan mikä sai hänen sekoamaan askelissaan ja kompastumaan jalkoihinsa löytäen itsensä puoliksi lumihangesta ja puoliksi blackin turkissa kiinni.
Lyhty, jota hän oli kantanut, tietenkin mätkähti lumeen ja sammui. Hänen keskittymiskykynsä ei todellakaan ollut läsnä sinä päivänä... Papittaren päästyä suurimman säikähdyksen yli, hän irrotti nopeasti otteensa haistaessaan örrimörriäisen -johon hän oli mennyt takertumaan- hengityksen!
Black! Oletko sinä juonut? Ophelia kysyi peittäen äkkiä nenänsä tumppuihinsa ja vilkaisi sitten varoen tämän ohi toiseen suteen kautta koiraan, jonka toinen silmä loisti kuin punainen kuu.
Papitar inahti ja kääri kätensä nopeasti takaisin Blackin kaulan ympäri ja katsoi toiseen kysyvästi, uskoen Blackin joko monistaneen itsensä tai sitten hän näki velhon alkoholihöyryistä tämän kahtena. Oli asia mikä hyvänsä, hän tahtoi selityksen ja nopeasti.

//Here I amThis is meTheres no one else that Id rather be~//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2009, 20:56

Kalmankoira

Kalma oli enmmäkin kuin iloinen kun Black suostui hänen kanssaan leikkimään, vaikka heti sitten olikin ollut ihan valmis heittämään Kalman kotiinsa.
Black muuttui sudeksi jälleen kerran ja Kalma haukkui innoissaan hyppien paikoillaan kuin jänis konsanaan hännän hulmuten takanan hullun lailla, taas vaihteeksi. Black läppäsi koiraa päähän ja Kalma päästi kurkustaan jonkin vigahduksen ja urahduksen välimaastolla olevan äänähdyksen. Lähinnä säikähdyksestä. Kalma ravisti päätään ja tunsi vain kuinka Black hyppäsi kauniisti koiran yli. Yllättävän hyvin liikkui känniseksi ja juvuspäiseksi, saati sitten teki taikoja. Vaikuttikohan alkoholi kuinka paljon taikuuden tekemiseen? Luulisi, että silloin energian plus muun loitsuiluun liittyvät jutut olisivat hieman.. sekaisin? Keskittymisestä puhumattakaan. No voisi joskus kysyä velholta, mutta nyt koira pinkahti velhon perään kuin rasvattu salama, tai miten pääsikään lumihangessa etenemään.
No Kalma pääsi Blackin luokse tai ainakin lähemmäs tuota ja koitti taas, kuten siellä metsässä, pompata velhoa vasten ja ikään kuin päästä tuon selkään.. tai tässä tapauksessa niskan päälle. Kalma koitti leikkisästi tarrata Blackin niska karvoista kiinni ja hieman retuuttaa päätään ravistellen. Tietenkin varoen ettei satuttaisi velhoa pahasti ja saisi ilmoittaa jos sattuu vinkaisulla. Se oli koirien kielellä katsottuna tauko leikkiin ja ottaa vähän rauhallisemmin.
Kalma laskeutui alas ja koitti uudestaan päästä niskaan kiinni, mutta mätkähti turvallensa lumeen. Kalma nousi kuitenkin nopeasti ylös ja haukkui iloisesti ollen taas rynnistämässä Blackiä kohden kun pysähtyi ja kääntyi lähestyvää valoa kohden, sekä huutoa. Korvat nousivat valppaasti pystyyn ja koira oli muutenkin valppaan oloinen, muttei sentään vihaista. Mutta Kalma olisi vaikka voinut vetää veto, ettei tuo ollut Lily, tai kukaan jonka Kalma tunsi. Sen kaiken varmisti tuntematon tuulen mukana kantautuva haju, joka kuului kuitenkin ihmiselle. Koira katsahti Blackin päälle sanomatta kuitenkaan mitään..

Lopulta tuo tuntematon sitten meni ja paljastui nuoreksi tytöksi, joka kaatui rähmällensä Black sutta vasten niin että lyhtykin sammui. Kalma hymähti pienesti itsekseen. Voi noita ihmisiä..
Black saikin sitten kuulla juomisestaan ja Kalma teki omat päätelmänsä, että velho- kaikella todennäköisyydellä- tunsi tuon tyttösen jotakin kautta, joten Kalma päätti mielessään ottaa nuoren naisen alun ihan neutraalisti vastaan. Riippui tietenkin ihan miten tuo ottaisi hänet.
...No ainakin tyttö pelästyi aavekoiraa kuollakseen, melkein ja takertui velhoon kiinni kuin mikäkin takiainen.
"Minä ole noin pelottava.." Kalma tuumasi tytölle, joka roikkui velhossa kiinni ja katsahti sitten Blackiin kysyvästi.
"Tuttu?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 21:24

Black

Kalma - jälleen kerran - hyppäsi velhon niskaan ja melkein onnistui jälleen kaatamaan tämän. Suuri susi piti kuitenkin tasapainonsa jotenkuten, vaikka joutuikin kumartumaan Kalman painosta hieman. Niskan retuutukseen Black vain murinaärinähaukahti leikkisästi. Hänellä oli korkea kipukynnys, joten moinen pieni retuuttaminen ei tuntunut missään. Lisäksi alkoholilla oli tunnetusti puuduttava vaikutus kivunsuhteen.
Kalman mätkähtäessä turvalleen lumeen, Black päästi koiramaisen naurahduksen, joka kuitenkin loppui lyhyeen Kalman noustessa takaisin tolpilleen. Susi valmistautui ottamaan vastaan Kalman seuraavan "hyökkäyksen", kunnes tuttu ääni pysäytti sekä Blackin että Kalman.
Black nosti päätään laiskasti ja vilkaisi äänen suuntaan.. Ophelia. Eikö tuon pitänyt olla jo nukkumassa? Ei ilmeisesti. Papitar remusi lähemmäksi, kunnes tuuskahti puoliksi turvalleen lumihankeen, puoliksi suden turkkiin. Black päästi pienen murahduksen papittaren kompastuessa koipiinsa, mutta ei sen enempää tuon kömpelyydestä mennyt mainitsemaan.. ei hän ollut niin ilkeällä päällä juuri tällä hetkellä.

"Juonut? Eeeen... no mitä nyt muutaman Lilyn tarjotessa.. vähän enemmän kuin muutaman.. mutta en niin paljoa mitä kuninkaan 'muutama'!" Black totesi luimistaen pienesti korviaan, samalla kun hymyili leveästi.. Susi oli astetta karumpi näky hymyillessään.
Katse kääntyi kaulaan tarrautuneesta papittaresta Kalmaan, joka avasi suunsa.
"eeehehei.. täysin tuntematon tyttö tämä on. Totta kai hän on tuttu, Papitar Ophelia, Lilyn neuvonantaja. Papittaresta puheenollen, onko ristisi mukana? Jokin polttaa epämukavasti kaulaan.." Black totesi siirtäessään katseensa takaisin Opheliaan.
"Ja tuo tuossa on Jack... joka ei pure, yleensä"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Joulu 2009, 14:16

Ophelia

Velhosta tosiaan näki ja kauas jollei olisi ollut pimeää- että tämä oli juonut enemmän kuin muutaman, Ophelia ajatteli mielessään huokaisten samalla kun hellitti pienesti otettaan suden hymyillessä huurupäissään ja lähti esittelemään häntä viereiselle tuntemattomalle koiralle.
m, ainahan se minulle on mukanani Ophelia nyökkäsi nousten samalla takaisin omalle jaloilleen, ettei kärvistäisi velhon kaulaa ja luottaen että tuo toinen, Jackiksi esitelty koira hyökkäisi hänen kimppuunsa.
Ilo tutustua Papitar sanoi niiaten vielä päällekin kohteliaasti samalla kun loi katseen tämän eriparisiin silmiin, miettien, oliko tämä todellisuudessa sitten ilo vai ei. Hän ei ollut ikinä kuullutkaan Jackista saatikka kenestäkään muusta Blackin lisäksi joka olisi voinut muuntautua suden saatikka koiran muotoon, olettaen nyt ettei tuo toinen ollut vain pelkästään puhuva koira.
Ja me olemme ystäviä, yy äss tee ää vee ii ää Ophelia lisäsi äkisti laskien kätensä velhon päälaelle ja lähti silittämään tätä astetta rankemmin toisen korvan laidalta toiselle hymyillen epätavallisen irvistävästi.
Ethän vain ole unohtanut sitä? Papitar lisäsi hymyillen nyt normaalisti jättäen tuon päälaen rauhaan ja keskittyi lämmittelemään sormiaan.

Saattoi olla ettei velho vain halunnut tunnustaa että hänellä oli hänen kaltaisensa ystävä Jackin kuullen Sääli, häpesikö Black sitten häntä? Ophelia ainakin toivoi ettei, vaikka hän äsken menikin niin jalkoihinsa kompuroimaan.
Entä hän? Ophelia kysyi katsahtaen toiseen mustaan koiraan, uskaltamatta ottaa vielä askeltakaan tuota kohti, ja olihan se kai epäkohteliasta alkaa lähentelemään, vaikka pieni ääni Ophelian sisältä käski tätä menemään tämän luokse ja kokeilla rapsuttaa. Häneen teki mieli tietää myös tuon toisen erikoislaatuisesta silmästä, mutta kaikki aikanaan.
Onko hänkin sinun ystäväsi? Ophelia jatkoi kysymystään hymyillen.
Et sinä ole minulle mitään kertonut Papitar naurahti. Hän oli itse asiassa nyt melko iloinen että velho oli löytänyt itselleen muitakin ystäviä, varsinkin kun tämä toinen vaikutti olevan jokseenkin samaa tasoa tämän kanssa.
Oh! Onko hän kenties samasta kansasta? Ophelia hihkaisi pian lyöden kätensä yhteen älynvälähdyksestä.
Sinäkin pystythän myös muuntautumaan ihmismuotoon? Papitar uskaltautui kysymään kainosti hymyillen, Jackia tuijottamaan jääden.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Joulu 2009, 16:27

Kalmankoira

Kalma vain nyökkäsi Blackin esitellessä pieni ystävänsä, joka paljastui Lilyn neuvonantajaksi. Huvittavaa, hän on onnistunut ystävystymään tai ainakin tutustumaan kaikkien yläluokkalaisten kanssa, vaikka itse- näin kaniisti sanottuna- olikin ihan pohja sakkaa täällä päin. Siltä Kalmasta usein tuntui kun kaikki tuntuivat potkivan persuksille, eikä hän saannut edes puolustaa itseään. Ärsyttävää.
Kalma taas ei suonnut papitattarelle samaa kohteliaisuutta kuin tuo itse hänelle. Koira vain hymähti pienesti ja jätti asian siihen. Johtui siintä, että Kalma oli aina ei_niin luottavainen ihmisiä kohtaan, eikä Kalma tehnyt Opheliankaan kohdalla mitään poikkeusta. Oli kuinka ystävällinen tahansa. Kalmalla vain sattui olemaan hieman hitaampi ystävystymään kenenkään kanssa, eihän aavekoira velhoakaan heti hyväksynyt, kokonaan.
Ophelian seuraavaan tempaukseen Kalma vain naurahti pienesti jääden virnuilemaan siihen viereen joksikseen vahingoniloisena. Olipas söpöä~
Papitattaren seuraavaan kysymykseen- joka oli tarkoitettu Blackille- nousivat Kalman korvat valppaasti pystyyn ja toinen kulma kohosi hieman kysyvästi. Eikös äskeinen telmimis hetki todistanut jo jotakin?
"Olen... ainakin jonkin asteinen." Kalma vastasi Blackin puolesta siihen kysymykseen ja katsahti velhon päälle. Korjatkoot jos haluaisi.

"TÄH!? En todellakaan.. en edes sukua, ihan eri paikoista kotoisin." Kalma älähti Opehlian kysymykseen, ennekuin velho taaskaan ehtisi mitään sanomaan. Olipas hän taas niin kohtelias.. No valittakoot jos haluaisivat.
"Jup. Ei se nyt erikoista ole.." Kalma nyökähti papitattarelle kuin asia olisi ollut itsestään selvä ja käänsi katseensa velhoon. "Kansa? Sitä ollaan taas kerrottu kaikki maan ja taivaan väliltä.." Kalma kysyi murahtaen velholta. Ei etteikö Kalmaa pahemmin nyt olisikaan kiinnostanut, mutta olisi ihan kiva tietää tuonkin menneisyydestä jotakin. Olihan hänkin pikku paljoa jo tuolle kertonut, vaikkei niitä ratkaisevia paloja. Joskus toisten sitten..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Joulu 2009, 18:08

Black, Lily

Black katsoi pöperöisenä papitarta, joka vetäytyi kauemmas hänestä. Hyvä vain, Black ei todellakaan halunnut aamulla löytää kaulastaan ristin muotoista palovammaa. Jo viime talvena hän sai kokea kuinka pirusti risti poltti ihoa vasten, Ophelian paikkailessa hänen haavaansa ristin avulla polttamalla.. se olikin niitä erikoisia reissuja, jälleen kerran.
Papitar vielä muistutti oikein tavaamalla että he olivat ystäviä, mikä sai velhon luimistamaan korviaan samalla kun papitar otti ja silitti häntä päälaelta. Jos Black olisi ihmismuodossa ollut, niin papitar tuskin olisi edes koskenut häneen..
"Enhän minä unohda muutakuin merkityksettömiä pikkuseikkoja, kuten syntymäpäiväsi ja vanhempiesi nimet" Velho huomautti puhaltaen lämmintä höyryä ilmaan, samalla kun nousi seisomaan.
Papittaren ystävä kysymykseen Kalma sitten ehtikin vastaamaan ensin ja Black vain nyökytteli muutaman kerran reippaasti tuohon vastaukseksi.

Papittaren seuraava kysymys sai velhon naurahtamaan räkäisesti siinä missä Kalma esitti harvinaisen selvästi, ettei ollut Blackille edes sukua.
"Ei, ei hän ole, onneksi" Black vastasi perään naureskellen itsekseen omille mielikuvilleen.
Kalma sitten kysyikin ohimennen Blackin kansasta.
"Luulitko tosiaan että Tomtomin ja minunkaltainen friikki olisi ihan tavallinen tallaaja Cryptin kansasta?" Black vastasi kysymykseen kysymyksellä, heilauttaen laiskasti häntäänsä.. kunnes suden häntä alkoi vispaamaan ihan kunnolla.

"Anteeksi, arvon herrasväki" Black tuhahti ohimennen, ennen kuin lähti häntä heiluen juoksemaan linnalle päin ja pian yön pimeydestä kuuluikin tuttu kiljaisu.
Black oli haistanut Lilyn tuoksun, prinsessan saapuessa pihamaalle ja päätti sitten mennä tuota vastaan, jättäen näin Ophelian - joka tuntui pelkäävän Kalmaa kuollakseen - ja Kalman kahdestaan pimeälle pihamaalle. Yön pimeydestä kuului kuinka velho oli kaatanut prinsessan lumihankeen ja nyt nuo kaksi vaihtoivat mielipiteitään erittäin äänekkäästi, mutta silti leppoisasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Joulu 2009, 19:05

Ophelia

Ophelia hymyili kuulevan vastauksen ensimmäiseen kysymykseen. Ystävät, ainakin jonkinlaiset. Kalman älähtäessä vastauksen hänelle hänen seuraavaan kysymykseen, Ophelia vetäisi kätensä lähemmäksi rintakehäänsä pienestä kavahduksesta, mutta hymyili pian kohteliaasti, ellei jokseenkin vaivalloisen pahoittelevasti tälle takaisin. Ei ollut hänen asiansa tätä moittimaan alkaa, hän oli joka tapauksessa ollut sitten väärässä...
Ophelia käänsi katseensa Jackin mukana Blackiin kummastuneena, eikö Black ollut kertonut? Hassua, Ophelia ajatteli mielessään samalla kun Black tunnusti Jackille että ei ollut edes samasta kansasta kuin mitä he ja huomasi katseensa kiinnittyneen nyt suden häntään joka vispasi kuin viimeistä päivää.
Sitten Black nousikin pystyyn, pahoitteli herrasväelle ja jätti Jackin ja hämmentyneen papittaren taakseen ampaistessaan juoksuun ja kadoten täydelliseen pimeyteen ja hiljaisuuteen. Ophelia katsoi hetken tyrmistyneenä Blackin juoksemaan suuntaan, jäniksenkö perään tuo lähti?
Ophelia perui arviointinsa kuullessaan myös tutun äänen, Lilykin oli yhä ylhäällä? Tai no, Blackhan oli maininnut Lilyn ja juonnin samassa lauseessa juuri aikaisemmin, Lilykin lieni siis humalassa

Papitar huokasi, päättäen olla mitään mieltä siitä että prinsessa oli juopunut ja vielä tähän aikaan pihalla telmimässä, hänen itsensäkin pitäisi olla juuri nyt sängyssä.
Ophelia käänsi katseensa sammuneeseen lyhtyyn, kyykistyi ja kaivoi tämän ylös. Saatuaan lyhdyn käsiinsä, Ophelia käänsi katseena varovasti kalmaan jonka kanssa Black oli välinpitämättömästi jättänyt hänet kahden.
Eh Minun oli alun perin tarkoitus tulla katsomaan mitä täällä tapahtuu En saanut iltarukoustani loppuun metakasta jonka saitte aikaan Ophelia uskaltautui puhumaan samalla kun suoristi selkänsä ja halasi nyt lyhtyä Blackin sijasta, pitäen yhä kohteliaan hymyn yllään.
..kuulostaa siltä kuin prinsessakin olisi juovuksissa. Papitar lisäsi pienen hiljaisuuden jälkeen huokaisten suuntaan josta kuului vaimean hilpeää jutustelua.
Ophelia koki helpommaksi vain katsella velhon ja prinsessan suuntaan sopivan välimatkan päästä Jackista, samalla kun toivoi näiden palaavan pian, ettei hän kerkeäisi paleltumaan.
Mistä sinä olet oppinut muodonmuutoksen..? Blackin kansassa se on luontaista kaikilla Papitar kysyi huomattuaan ettei kaksikko tulisi heidän luokseen ainakaan heti ja epämukava hiljaisuus oli... No epämukava.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Joulu 2009, 20:14

Kalmankoira

Kalma luimsti proteistuneesti korviaan kun Black sanoi, että oli hyvä juttu ettei hän ole samasta kylästä kotoisin. Ei sillä etteikö olisi kiinnostanut.. Mutta tuo oli jo tavallaan aika loukkaavaa, sillä hehän tulivat Blackin kanssa hyvin toimeen loppujen lopuksi. Eikä Kalma nähnyt tässä heidän kaveri suhteessa suuria aukkoja.. korkeintaan Blackin välillä ärsyttävän välinpitämättömyys ja tuon oudot päähän pistot. Kuten silloin kun tuo käski häntä vankilasta kävellä ulos. Mikä vitsi sekin oli olevinaan?
"Voisit kuule olla mistä vain.. maailma on iso paikka." Kalma tuumasi Blackin kysymykseen ja oli vielä sanomasta siintä jotakin kun haistoi tutun hajun, Lilyn.. sekä voimakkaan alkoholin. No Black sitten poistuikin paikalta iloisena häntä heluen heilansa luoksa ja Kalma huokasi itsekseen mielessään. Tämä oli kyllä jo niin koomista. Aavekoira katsahti papitarta kulmiensa alta ja seurasi hiljaisuudessa kun tuo meni hakemaan lyhtynsä lumesta jäätymästä. Sitten Ophelia sanoi jotakin mikä oli Kalmalle melkein kuin myrkkyä: rukoilu. Kalma ei itse ollut uskovainen, joten ei ihme ettei aavekoira siintä pitänyt ollenkaan rukoilusta ja näkikin sen vastenmielisenä asiana.
"Sepä... kiintoisaa." Kalma tuumasi mumisten papitattaren sanoihin, kuin ei olisi kiinnostanut tuon taivaallista. Ilkeääkö, vähän ehkä mutta Kalma ei kovinkaan innoissaan ihmisen kanssa kahdestaan jäännyt. Moni varmasti tiesi varsin hyvin miksi.
Kalma oli kuitenkin hiljaa Ophelian seuraavan muminoiden jälkeen, sillä armas papitar oli aivan oikeassa: Lily, kuten Blackin, olivat juovuksissa lievästi. Onneksi, eivät kaatokännissä.. Black ainakaan.

"En mistään.. se vain on." Kalma vastasi tyttösen kysymykseen, kävellen lähemmäs tuota ja vaihtoi muotonsa ihmismäisemmäksi katsellen nyt papitarta yläkantista. Kalma kuitenkin pysähtyi varo metrin päähän kuin papitar olisi kyennytkin jotakin tekemään hänelle. No korkeintaan heiluttamaan ristiään.
"Koira tila on kuitenkin oikea muotoni.." Miksi hän näin puhelias oli?

"Ja kyllä ne kyyhkyläiset palaavat.." Kalma hymähti katsellen pimeyteen tai no tässä tapauksessa kahta pientä hahmoa pimeydessä. Pimeys ei ollut aavekoiralle ongelma.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron