Kirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2009, 20:50
Ophelia
Papitar naurahti pienesti. Yökukkujat tosiaan olivat syyllisiä heidän valveilla oloon. Ophelia ei kauaa kerinnyt ajatuksiinsa sulkeutua Jackin haukkuessa Blackia patuksi, mikä sai tytön katsahtamaan tähän oudosti, vaikkei voinutkaan kieltää velhon alkaessa olemaan ehkä hieman ruostunut.
Ophelia katsahti Jackiin tämän lähtiessä riisumaan asevyötäänja asetti sitten varustuksensa hänen nojatuoliinsa nojaamaan
No, hän ei viitsinyt sanoa eikä tehdä mitään, olivathan ne nyt pois Jackin käden ulottuvilta, vaikka hänellä kävikin mielessä sujauttaa tämän varustukset tuolin alle myös jäähylle.
Jackin kadotessa hänen silmiensä edestä, papitar meni hämilleen ja seuraavaksi hän kuulikin vain kuinka velho kaatui rymisten alasJack tämän selänpäällä. Ophelia katsoi näitä kahta nyt lievästi kysyvästi ja oli melko lailla yllättynyt, ettei Black näyttänyt olevan pahemmin moksiskaan Jackin ylienergisestä temppuilusta. Tällaista suhdetta Ophelia ei ollut heti osannut kuvitella velholla olevan, mutta papittaresta tämä oli kaikki omalla tavallaan positiivista, vaikkei hän Jackia paremmin tuntenutkaan. Ophelia vilkaisi näistä kahdesta kysyvästi Lilyynkin, mutta käänsi katseensa melkein heti takaisin Jackiin tämän esittäessä hänelle kysymyksen.
Ophelia ei osannut vastata heti mitään. Hän tunsi mykistyvänsä ja huomasi pyörittelevänsä hopeista ristiriipustaan sormipäillään ja ennen kuin hän kerkesi vastaamaan, Black avasi suutansa. Ophelia olla möllötti nyt tähän ja hetken näytti siltä että tämän olisi yrittänyt punnertaa samalla kun Jack kieltäytyi nousemasta ylös tämän päältä. Yllätykseksi velho ei kuitenkaan lähtenyt laskemaan kuinka monta kertaa sai itsensä ylös lattialta ylimääräisen painon kanssa, vaan muutti muotoaan joksikin muuksi kuin siksi vanhaksi tutuksi suureksi sudeksi.
Ophelian silmät laajenivat hämmästyksestä ja painoi selkänsä tukevammin nojatuolin selkänojaan, ei hän vaan ollut tiennyt että Black pystyi muuttumaan muuksikin kuin sudeksi!
Koska sinä olet tuohon pystynyt? Ophelia kysyi pian noustessa samalla pystyyn ja käveli reippain askelin pantterin nokan eteen ja kyykistyi samalla kasvo tasolle, hymyillen.
Waaaaai~ Sinä olet niin nätti Papitar kehaisi vilpittömästi hymyillen ja lähti jo rapsuttamaan tätä tämän korvan takaa samalla kun odotti Blackilta jonkinlaista selitystä uudelle, ulkomuodolleen, mutta katsahti sitten Jackiin.
...Heh, pidän kuitenkin enemmän susi muodostasi, vaikka oletkin nykyään paljon seurallisempi kissimirri kuin yksinäinen, mökkiisi sulkeutunut susi Ophelia hymähti noustessa takaisin seisomaan, silitellen yhä velhon, huomattavasti sileämpää turkkia kämmenellään.
Minä uskon jumalaan koska hän antoi minulle hädän hetkellä voiman parantaa Ophelia ilmoitti siirtäen katseensa vakavana Jackiin ja jatkoi. Synnyin alunperin pienessä kylässä, kauempana täältä, ja epäonnekseen kyläni oli myös ensimmäinen joka sai ruton osakseen Vaikka olisi ollut viisainta lähteä, ihmiset sulkeutuivat taloihinsa, yrittääkseen päästä pakoon, mutta lopulta kuolivat neljän seinän sisään ja talot poltettiin. Jo peni populaatio pieneni pienenemistään päivä päivältä. Olin tuolloin jo yksin, vanhempani olivat kadonneet jo kuukautta aikaisemmin Minä itkin, vihasin elämää, toivon ruton vieväni minut mukanaan, mutta se ei koskaan tarttunut! Ihmiset kaihtoivat minua kun en osannut tarjota vastausta immuunisuudelleni. Ja sitten, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kuulin äänen, näin valon En muista oliko se unta, olinko edes järjissäni nälästä, mutta vaikka itkin valoa viemään minut mukanani, se ikään kuin ravisti minulle päätään eikä ottanut minua mukaansa. En tiennyt silloin mitä se oli, mutta nyt tiedän että se oli ollut vähintään jumalan lähettämä enkeli! Sen jälkeen minut hyväksyttiin, minä kykenin vapauttamaan melkein olemattomiin pienentyneen kyläni ihmiset ruton vitsaukselta Ophelia selitti pitkään ja hartaasi, niin vakavana että hänen ilmeestään olisi voinut tulkita suuttumistakin eikä hänen kätensä silitellyt enää velhon sileää päälakea vaan se oli jäänyt makaamaan tämän päälle liikkumattomana.
Niinsiksi. Sitten minä tullin tänne ja pääsin uskonnon oppiin, siinä on minun syyni uskoa siihen mitä sinä kutsut olemattomaksiSiinä kaikki tästä aiheesta Ophelia päätti puheensa pidätellen silmiensä kostumista käydessään läpi menneitä, tuijottaen yhä vain ja ainoastaan Jackiin.
//...hups//