Pääsy kielletty! || Aksu kera Henryn

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Joulu 2009, 12:12

Black, Lily

Lily oli selvästikkin ainoa kuka välitti Blackin kielioppi virheistä, mutta sille oli syynsä. Lily oli huomannut että Black vähätteli toisinaan ihmisiä, rotuna. Hän ei halunnut että velho alkaisi puhumaan ihmisistä, kuin eläimistä, joten prinsessa oli päättänyt ottaa tehtäväkseen huomautella velho moisista pikku asioista. Kalmaa se tuskin liikutti ja Opheliasta Lily ei ollut varma, mutta Lily itse ei halunnut oman miehensä ajattelevan vaimonsa rotua kuin pahaisia metsäneläimiä. Johan se oli alentavaa..
Ophelia kyseli kuinka kauan he olivat tunteneet Jackin. Lily kohautti olkapäitään, tyttö ei tähän hätään osannut sanoa kauanko tuon olisi tuntenut.
"On siitä jo muutamia kuukausia kun häneen törmättiin.. ensivaikutelma ei kyllä ollut maailman paras" Black huomautti hymähtäen pienesti "Ihme ettei jo koko hovi tiedä hänestä.. niillä perkeleen juorukelloilla on tapana levittää kaikki huhut koskien 'ah-niin-pelottavaa-velhoa' ".
Black vihasi palvelijoita, varsinkin niitä vanhoja haahkoja jotka levittelivät hänestä ties mitä juoruja. No, pitihän se yllä Blackin mystisyyttä ja synkkää mainetta, mutta noiden juorujen takia Black sai aina osakseen pitkiä, varautuneita ja epäileviä katseita, missä ikinä kulkikin.

No, Kalma päätti sitten mennä ja rymähtää alas tuolillaan. Lily katsoi astetta järkyttyneempänä kun Jack rysähti alas tuolilla, saadakseen kiinni ilmaan heittämänsä puukon. Black vain kohotti kysyvästi kulmiaan, kunnes virnisti ilikurisesti Kalman ilmoittaessa että oli kunnossa. Tuolta ei näyttänyt onnistuvan paikallaan istuminen tällä hetkellä.
"No jos tuosta olisit itsesi pahemminkin loukannut, niin olisi suositellut eläkkeelle jäämistä" Black huomautti sarkastisesti samalla kun Kalma istui takaisin nojatuoliin.
Lily yritti pidätellä hymyään, mutta onnistui siinä yllättävän surkeasti. Sitä hän ei tiennyt, että Jack olisi halunnut leikkiä, mutta prinsessa oli iloinen siitä että velho oli välillä vähän positiivisemmalla tuulella, mitä yleensä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Joulu 2009, 16:32

Ophelia

Papitar sivuutti kalman kysymyksen sivuun, hänelle sillä oli väliä ja käänsi katseensa sitten Blackiin, muutamia kuukausia? Se oli melko pitkä aika ajateltuna ettei hän ollut vielä huomannut mitään kunnes vasta nyt. Sitten Ophelian oli pakko kikattaa itsekseen velhon sanoessa 'ah-niin-pelottavaa-velhoa'. Tottahan tuo oli, ettei oikein kukaan heidän lisäkseen tuntenut Blackia ja siksi hyppäsivät nurkan tai seinävaatteen taakse jos sattuivat törmäämään velhoon käytävällä. Näin oli myös hänen kohdallaan joskus ollut, vaikka harvemmin velhoon törmäilikään. Tämä kaikki kuitenkin muuttui yhden yön vankilassa vieton jälkeen ja siitä seuraavasta seikkailusta- ja paljastuessa, että prinsessalla oli ollut astetta vahvempia tunteita tuota velhoa kohtaan.

Ophelia hymyili itsekseen hetken, huomaten nyt Jackin leikkivän veitsellä. Hänen teki mieli sanoa tuolla tuostakin, mitä jos veitsi osui kattoon ja kimpoaisi jonkun kalloon?
No hän pysyi kuitenkin hiljaa ja katseli hetken kunnes Jack rysähti tuolillaan alas! Ophelia möllötti nyt lattialla makaavaa Jackia lähes yhtä järkyttyneenä kuin mitä Lily, mutta tämän noustessa loukkaantumatta takaisin pystyyn hän neutralisoitui. No ainakin tuo oli saanut veitsensä kiinni, ehkä tämä nyt lopettaisi leikkimisensä, niin Ophelian ei tarvinnut murehtia enää kenenkään kalloista.
Käännyttämisestä Ophelia sanoi pian ja nousi omalta tuoliltaan ja käveli sitten takkatulen eteen kääntäen kasvonsa Jackista Blackiin hymyillen, ottaen itselleen jokseenkin virallisemman asennon.
Olin jo melkein unohtanut. Älä käsitä väärin, olin kyllä jo luovuttanut sinun suhteeseesi, sillä tiesin, ettet ole kykeneväinen palvelemaan jumalan liian tumman aurasi takia Ophelia sanoi, tarkoittaen auralla kaikkea pahaa verta mitä velholla oli, kuten tämän toista puoliskoa ja vampyyri verta josta Ophelia oli varmaan joskus tälle jo huutanut.
Mutta itse jumalan oloa et voi kieltää vaikka kuinka tahtoisit. Vastaus on minun kaulallani, miksi pelkäät ristiä? Miksi sen pyhä hopea polttaa ihoasi? Miksi sinulla tulee tukala olo kappelissani? Mitähän tapahtuisi jos pyhittäisin teeveden ennen kuin tarjoaisin sen sinulle juotavaksi? Ophelia alkoi pommittaa Blackia kysymyksillä, ainoana päämääränään velhon myöntäminen että jumala, tai edes, että jokin ylempi voima oli olemassa joka olisi maailman kaikkeuden luonut.
Samaa kysyisin sinulta Jack, sinä et liene uskovainen myöskään? Papitar kysyi kääntyen Jackin puoleen, ennekuin kukaan ehtisi vastaamaan mitään.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Joulu 2009, 17:54

Kalmankoira

"Ei kyllä sinunkaan.." Kalma huomautti Blackille kun meni arvostelemaan heidän ihan ensinmäistä tapaamista, siis sitä että hän oli yrittänyt tappaa Lilyn isän. Eikä se teko ole saanut vielläkään Kalman omatunto soimaan missään vaiheessa. Yksi teko muiden seassa ei paljoa painannut karaistuneen tappajan sydämmessä.
"Ja sinä kyllä tiedät kuinka negatiivinen asenne minulla on ihmisiin, joten oliko se nyt ihan yllätyskään." Kalma lisäsi vielä lähinnä Blackille hiljeten sitten asiasta omalta kannaltaan. Hänen kanssa oli ihan turha käydä kiistelemään ihmisvihaa kohtaan, se olisi ja pysyisi aina osana hänen värikästä persoonaa.
"Antaa akkojen juoruta mitä halatkoon.. saammehan olla rauhassa ja sinä tietääkensi kovinkaan sosiaallinen kuitenkaan ole." Kalma huomautti vielä Blackille mummojen juorukello kerhosta. Olihan nuo alkaneet hänestäkin laittelemaan vaikka minkälaista huhua liikkeelle.. Yksi parhaimmista taisi olla se että hän olisi Blackille jotakin sukua. Puppua, kuten todettukkin ajat sitten. Mutta se pisti aina hymyilyttämään.. Eiväthän he Blackin kanssa niin samanlaisia olleet? Kai?

"Oleppas hiljaa pitkä letti.. tai tulen leikkaamaan tukkasi päästä." Kalma murahti kun Black alkoi arvostelemaan hänen kykyä selviytyä pikku kaatumisesta, mutta ei sitten pidemmälle ehtinytkään sanoissaan kun tuo papitar avasi oman suunsa ja käveli takan eteen luoden katseet Blackin ja Kalman päälle. Sitten alkoikin saarna siintä kuinka jumala voisi olla olemassa. Kalma vain nyrpisti nenäänsä tuon puheelle.. ja loi sitten murhaavan mulkkauksen papitattareen joka halusi hänen perustelevan miksei hän uskonut jumalan läsnäoloon.
"En todellakaan.." Kalma vastasi tuon kysymykseen ja jäi sitten ihan hiljaiseksi muutamaksi sekunniksi. Lähinnä mietti mitä sanoisi neidille jumalaan uskomattomuudestaan.
"Ristisi on pyhä... mutta ah niin ihanaan jumalaasi se ei voi mitenkään liittyä, en niele sitä. Kukaan ei voi todistaa jumalan läsnäoloa mitenkään ja jos se päivä tulisikin niin sitten voisin miettiä kantaani uudestaan. En muuten." Kalma saarnasi Ophelialle siintä mitä mieltä oli tuon jumalasta, eikä paljoa kaunistellut. "Lisäksi olen paholaisen siunaama.. näin kuvaanollisesti." Kalma tarkoitti tuolla että oli lähes yhtä musta kuin Black itse. Se varmaan olikin yksi syy miksi he tulivat niin pirun hyvin toimeen keskenään, etenkin jos tappamisesta puhutaan.

"Minulla ei riitä enää sormet laskemaan kuinka monta ihmistä olen tappanut epäelämäni aikana.. tai edes omiani." Kalma virnisti ja halusi vain korostaa sitä, ettei ollut kiinnostunut papitattaren käännyttämis yrittämisestä pätkän vertaa. Ainakin hän teki sen siveellisesti...
"Eikä edes omatunto kolkuta." Kalma naurahti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Joulu 2009, 19:43

Black, Lily

Kuten arvata saattaa, Black tylysti ignoorasi Kalman puheet ensitapaamisesta. Hän ei ollu nyt kitinä-inttämis tuulella, joten parempi vain pitää päänsä kiinni, jos väittely kaveri sattui olemaan Kalma. Sen Black oli huomannut, eikä velho todellakaan jaksanut tuon kanssa mistään vängätä.. kerta Kalma oli lapsellinen, kuten itsekkin myönsi.
Kalman kommenttiin juorukelloista Black ei voinut kuin nyökätä. Antoin ämmien puhua minkä jaksoivat. Tosin Kalmalla ei ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, kuinka kauan ja raskaasti Black oli moista sontaa saanut kuunnella. Hänhän oli lähes julkkis ihmisten kylässä, edes Kalman pikku tempaukset eivät olleet kiirineet niin pitkälle, mitä Black ah-niin-kamalan-pelottava maine. Mutta se johtuni siitä, ettei kukaan tuntenut velhoa, mutta silti kuuli tuosta juoruja.

Kalman pitkäletti kommenttiin Black virnisti pirullisesti. Lily taas hymähti pienesti, hän muisti elävästi kuinka Tomtom oli kieltänyt Blackiä leikkaamasta hiuksiaan.. jokin heidän kansan tapa, mistä Lily ei ollut perillä. Lily pysyi hiljaa muiden puhuessa.. eipä prinsessalla pahemmin mitään sanomista ollutkaan, joten tuo tyytyi paijaamaan velhon päätä.

Sitten Ophelia päättikin alkaa puhumaan. Black nosti katseensa papittareen joka otti asiasta kiinni, päästen ihan vauhtiinkin asti. Velho oli jo avaamassa suunsa, mutta Kalma ehti ensin. Tuo kertoi oman mielipiteensä asiaan. Lisäksi tuo meni ja sivuutti asiaa kokonaan, leuhkien sillä ettei edes pystynyt laskemaan kuinka monta ihmistä oli tappanut. Black virnisti itsekseen.. kumpa Kalma vain olisi tiennyt kaiken velhosta. Vaikka velhoa saattaisikin luulla vain angstiseksi luuviuluksi, oli tuo todellisuudessa jotain muuta. Mutta kaikken pahimmat tekonsa olivat kohdistuneet rakkaimpia kohtaan..
"En kiistä jumalasi olemassa oloa" Black pamautti lopulta saaden Lilyn vilkaisemaan kysyvästi velhoon "Eikä pitäisi sinunkaan, Jack. Jos kerta myönnät paholaisen olemassa olon, myönnät samalla jumalan olemassa olon. Kaikki pyhä saa sinut voimaan pahoin, kuten minutkin. Pelkkä ikoni seinällä saa sielun kärvistelemään helvetin liekeissä. Pelkkä ristin näkeminen on lähellä polttaa silmät päästä. Olemme täynnä syntiä, joka reagoi kaikkeen pyhään, mitä ihmiset kutsuvat Jumalaksi".

"Mutta en myöskään tunnusta jumalaasi" Black lisäsi Ophelialle "Maailma on täynnä jumalia, mistä tiedän, mikä niistä on oikea? Mistä tiedän, ettei juuri teidän jumalanne ole se väärä? Käänsin jo selkäni omalle jumalalleni, enkä aijo ottaa vastaan uutta. Jumalat eivät auta mietä maallisia elämänmuotoja. He eivät välitä meistä... mutta silti te turvaudutte heihin, kuin hukkuvat oljenkorsiin. Milloin jumalasi viimeksi lohdutti sinua, kun tunsit olosi surulliseksi? Milloin jumalasi viimeksi vastasi rukouksiisi, kun hätä oli suurin? JUMALA EI OLLUT HALTIA KYLÄSSÄ! Hän ei auttanut meitä, hän ei pelastanut Lilyä häneltä!"

Vasta lopetettua puheensa Black tajui puhuneensa hieman ohi suunsa.. mutta niin kävi kännissä. No, Kalmaa tuskin kiinnosti paskaakaan äskeinen puhe, joten se siitä. Tuota nyt ei kiinnostanut mikään, siltä se välillä tuntuikin.
Lily ei näyttänyt enää edes hengittävän. Hän oli lähes unohtanut sen, mitä tapahtui haltia kylässä. Nyt kuitenkin muistot hiipivät takaisin mielen syvimmistä sopukoista, saaden prinsessan suorastaan kalpenemaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Joulu 2009, 21:10

Ophelia

Ophelia oli osunut oikeaan, Jack ei näyttänyt hänen silmäänsä ihmiseltä joka polvistuisi joka päivä sänkynsä viereen ja rukoilisi Jumalalle ennen nukkumaan menoa. Sitten Jack lähti väittämään, ettei hänen pyhä ristinsä ja hänen jumalansa liittyneet millään tavalla yhteen ja sillä perusteella jumalan olemassaoloa ei voi kiistää? Ophelia ei oikein osannut ajatella mitä tuohon sanoisi, hänestä se todisti jo aika paljonkin asioita. Mikäli risti kykeni polttamaan velhon ihoa ilman sen suurempaa loitsua, jokin ylellisen voiman oli pakko olla läsnä.
Ophelia luuli, ettei olisi voinut uskoa korviaan äsken, mutta Jackin alkaessa kerskailemaan kuinka hän ei enää edes muistanut paljonko ihmisiä oli mennyt tappamaan ja kuinka hänen omatuntoonsa ei edes ottanut, Ophelian tunsi sydämmessään pistoksen.
Miten tuo kehtasi kerskailla riistämillään ihmishengillä? Hän ei ymmärtänyt tätä ollenkaan, mikä oli mennyt pieleen tämänkin ihmisen elämässä että tämä suhtautui niin välinpitämättömästi muihin ihmisiin? Ja se että Jack oli paholaisen siunaama, sai Ophelian tekemään mieli sanomaan velhonkin olevan, mutta ei kerinnyt sanomaan mitään.

Ophelia käänsi huolen peittämät kasvot velhoon tämän avatessa suunsa, mikä sai hänen silmänsä kirkastumaan ainakin hetkeksi!
Ekö kiistä..? Ophelia kysyi hiljaa käsi sydämellään. Mistä lähtien? Hän ei totta puhuen välittänyt, hän oli vain iloinen kuullessaan Blackin sanovan uskovansa jumalaan, ainakin jollain tasolla!
Ophelia käänsi katseensa tästä pian Jackiin Blackin puhuessa omasta kokemuksesta. Kaikki mitä velho sanoi, oli järjen puhetta. Ophelia nyökkäili velhon sanojen mukana, jos oli pahaa, oli myös hyvää, jos oli paholainen, oli myös jumala. Maailma oli tällä tavoin tasapainoinen, mutta silti epäreilu, mutta jos kaikki ihmiset vain uskoisivat, sekin asia korjaantuisi, ainakin näin Ophelia uskoi asian olevan.

Blackin sanottua sanana, tämä kääntyi jälleen Ophelian puoleen.
... Mitä? Ophelia kysyi puolittain uteliaisuuttaan, puolittain hämillään velhon sanoessa ettei kuitenkaan tunnustanut hänen jumalaansa. Velhon jatkaessa Ophelia kuunteli kärsivällisesti, mutta tuo kärsivällisyys alkoi järkkyä loppua kohden.
Olet väärässä! Ophelia huudahti vastaan Jumala on meidän kanssamme koko ajan! Et ehkä usko sitä, koska haasteet joita olemme saaneet eteemme, eivät ole olleet oikeudenmukaisimpia, mutta hän on aina lohduttamassa! Sinun ei tarvitse kuin uskoa ettet ole yksin! Lily ei ollut siellä yksin hänen kanssaan! Vain koska hän ei heitä salamaa kaikkien pahojen ihmisten niskaan puolestasi ei todista ettei häntä olisi olemassa! Hän piti hengähtämistauon rauhoittuakseen. Hänkään ei ollut pitänyt siitä että Black oli mennyt puhumaan ohi suunsa, se oli herkkä aihe heille kaikille, varsinkin Lilylle joka oli selvästi ottanut äskeisen raskaasti, joten oli paras jättää siitä keskustelu kautta väittely sivuun... Varsinkin kun kaikesta ulkopuolella oleva Jack oli läsnä.
En Voi sanoa tuntevani muita uskontoja, sillä en usko niihin Mutta uskoisitko jos nyt pitelisit taakse jättämäsi uskonnon symboloivaa esinettä kädessäsi, polttaisiko se ihosi? Ophelia kysyi, tietäen tekevänsä turhaa työtä velhon suhteen, varsinkin tuo oli juovuksissa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Joulu 2009, 21:58

Kalmankoira

Kalma elämässä nyt oli mennyt kaikki pieleen, kun hän epätoivoissaan yrittänyt kasata elämänsä uudestaan kokoon, mutta ei sitten ikinä onnistunut siinä. Koston himo pilasi sen kaiken ja vielä pahemmin se että hän pääsi veren makuun ja tappamisen tuomaan nautintoon. Siihen kuin kerran jää pahasti kiinni, ei siintä helposti päästäkkään eroon.. eräs tästä huoneesta tiesi sen varmasti yhtä hyvin kuin Kalma itsekkin. Se oli kuin huume, joka vaati pitkän hoidon jos koukkuun jäi kiinni kuin aivoton kala.
"Älä katso minua noin..." Kalma huomautti kun Ophelia tuijotti häntä kuin jotakin murhaajaa, joka oli juuri hetki sitten murhannut jonkun.

Kalma repesi nauramaan pilkkaavaan nauruun, sekä ennen kaikkea makeaan sellaiseen, melkein kyyneleet valuivat kun Black sanoi että hänenkin pitäisi muka hyväksyä se että jossakin oli joku heitä kaikkia korkeampi, vaikkei siihen koko sydämmellään uskoisikaan. Ja vielä sillä korvikkeella, että hän myönsi paholaisen olemassa olon..
"Missä välissä sellaista olen muka väittänyt?" Kalma huomautti kunhan oli saanut itsensä rauhoitettua suurimmalta repeämiseltään.
"En usko siihen vihta housuunkaan, en usko mihinkään... ne ovat vain ihmisten omassa mielikuvituksessa ja hömppää, ei mitään sellaista ole." Kalma selitti suoraan miten näki koko asian. Se oli vain hömppää ihmisten tarinoita.. ja raamattu, ties kuka kahjo senkin oli mennyt kirjoittamaan ja vielä mennyt väittämään sitä todeksi, sekä sekoittamaan ihmisten mieliä silläkin soopalla. On kyllä kaikkien aikojen paras huijaus, kun kaikki uskovat siihen kaikkeen sontaan vielläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Ja hänellä oli jopa oma ajatus miten tuollaisen huijaus on voitu edes tehdä, mutta Kalma oli siintä hiljaa sanomatta yhtään mitään. Saisi vielä arvon papitattaren vihat päällensä.. kun ne eivät jo olisi.

Puheen siirtyessä haltoihin Kalma oli ihan hiljaa vieressä kuuntelemassa sanomatta mitään siihen asiaan. Lähinnä siksi ettei tiennyt mistä tai kestä puhuttiin, joten oltaisiin vain kiltisti hiljaa. Oikeastaan ei jaksanut noteerata enää mihinkään, vaan nousi ylös ja kääntyi Blackin puoleen.
"Saanen tyhjentää herran ruoka kaappia?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2009, 07:49

Black, Lily

Black virnisti Kalman alkaessa räkättämään. Velho oli arvannut tämän, kuten myös seuraavat sanat mitä aavekoiran suusta pääsi. Black kuitenkaan ei lähtenyt tuolle mitään sanomaan, eläkööt omissa mielikuvissaan kerta halusi. Blackkin oli kieltänyt kaiken aikaisemmin, mutta nykyään hän oli avarakatseisempi. Osaksi siksi, että jumalan olemassa olosta tosiaan oli todiste jos toinenkin, osaksi taas Anen takia. Ane väitti kiven kovaa olevansa enkelten luomus, eikä tuon voimiakaan voinut selittää melki millään muulla tavalla. Joksu Blackin teki ihan pahaa olla tyttärensä lähellä, mikä viittasi siihen että tuo oli oikeasti jonkin pyhän luomus.
Black ja Lily myös olivat kiitollisia että Kalmalla oli sen verran välinpitämätön luonne, ettei tuo jaksanut edes korvaansa lotkauttaa haltia keskustelun suhteen. Papitar ja velho olivat melkein möläyttäneet Cryptin suurimman salaisuuden vuosisatoihin, jonka levitessä ihmisten pirnisssa ja haltioiden kuningas joutuisivat suureen häpeään ja edessä saattaisi olla välttämätön vallankumous. Sitä tässä vähinten kaivattiin.

Black sivuutti hetkeksi Ophelian puheet kääntämällä päänsä papittaresta Kalmaan, joka kyseli ruokaa.
"Kaapissa ei ole muuta kuin korppua ja kuivalihaa.. joten siitä vain" Black totesi "Ja käytävällä sijaitsevaan ruokavarastoon et mene".
Viimeisin lisäys oli lähinnä ystävällistä ajattelevaisuutta paitarta ja prinsessaa kohtaan. Käytävällä sijaitseva ruokavarasto kun sisälsi lähinnä ihmisenlihaa ja verta, eikä Black todellakaan halunnut, että Kalma menisi ja järkyttäisi tyttöjä sen enempää. Johan siitä huuto tulisi ja silloin olisi Kalma ja Black vaikeuksissa.. ties vaikka Ophelia innostuisi puhdistamaan heitä synneistään. Siinähän yritti.

Katse käännettiin takaisin Opheliaan.
"Ja mitä tulee muihin uskontoihin.." velho aloitti "niin kyllä neki polttavat, mikäli uskonnon palvonnan kohde on hyvä... saatanan palvojien rituaali esineet eivät pahemmin polttele, mutta haltioiden jumalien siunaamat paikat saavat voimaan pahoin."
Lily kohotti pienesti kulmaansa Blackin puheille, mutta ei avannut suutaan.. hän oli vain tyytyväinen, että Black oli sivuutanut Ophelian puheet haltia kylään liittyen. Kai tuokin oli tajunnut mitä oli mennyt möläyttelemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Joulu 2009, 21:55

Ophelia

Jackin nauru tosiaan täytti koko huoneen hetkeksi, mikä sai Ophelian katsomaan tuota hämmentyneenä että hitusen säälivästi. Ophelian tunnusteli sormillaan ristin muotoa mekon läpi mietteliäänä, mutta ymmärsi tuota silmäpuolista kummajaista vielä vähemmän mitä velhoa, eikö ollut surullista olla uskomatta yhtään mihinkään? Ja miten tuo pystyi olemaan paholaisen siunaama, jollei tuo edes uskonut koko vihtahousuun...
Papitar ravisteli päätään, antaen asian ainakin toistaiseksi olla, hän oli väsynyt, toisinkuin Jack joka nousi ylös ja kysyi lupaa Blackin ruokakomerolle.
Lähes heti tämän noustua, Ophelia valtasi tämän nojatuolin istahtamalla siihen sanomatta mitään eikä katsonut keneenkään. Blackin kieltäessä Jackia menemästä käytävälle sijaitsevalle ruokavarastolla, Ophelian toinen kulma nousi hieman kysyvästi. Melko hassua, kai velho sitten piti itsellään talvivarastoa erikseen. Kahta ruokavarastoa tällä tuskin oli siksi, että tämä söisi paljon, niin luiseva kun oli. Joskus Ophelian teki hieman pahaa katsoa tuon sormia, vaikkei tuo nälkiintymässä ollutkaan.

Ophelia käänsi katseensa takkatulesta Blackiin tämän palatessa hänen kysymäänsä asiaan.
Mikäli palvonnan kohde on pyhä Ophelia toisti mietteliäänä hetken hiljaa oltuaan. Hän oli totta puhuen hieman yllättynyt että muutkin pyhät esineet, joita hän saatikka kristinusko eivät pyhäksi tunnustaneet, polttivat tätä.
MielenkiintoistaUskolla on niin suuri voima ja merkitys... Oli kenenkin jumala kuka tahansa Papitar sanoi hymyillen hieman itsekseen ja jatkoi kääntäen päänsä takaisin velhoon se on niin hienoa Ophelia suorastaan naurahti iloisena. Tämän myötä hän ei kyllä tulisi muihin uskontoihin uskomaan, varsinkaan kun ei tuntenut mitään muita kuin omansa, mutta ei mitä varmemmin paheksuisikaan toisten palvonnan kohteita, paitsi jos joku tunnustaisi hänelle päin naamaa palvovansa saatanaa tietenkin
Jack, etkö sinä tunne itseäsi yksinäiseksi kun et usko jonkun kaitsivan sinua? Ophelia kysäisi kääntäessä katseensa suuntaan missä Jack oli, jääden odottamaan tämän vastausta hiljaa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Joulu 2009, 23:54

Kalmankoira

Kalma loi Blackin päälle kysyvän katseen kun tuo sitten suostunutkaan tällä erää häntä päästämään tuon ruokakomeroon kahmimaan herkkujaan, eli ihmislihaa. Kuitenkaan Kalma ei siintä mitään käynyt valittamaankaan, muistaen tietenkin sen että Black tässä oli hänen pomonsa ja tuon sana tulisi olemaan laki hänelle. Käskisi tuo mitä tahansa hänen tekemään.. paitsi tappamaan itseään, sitä hänkään ei tekisi edes velhon käskystä.
"Herkullista.." Kalma mumisi ruoka tarjonnalleen ja mulkkasi Opheliaan joka otti ja valtaisi hänen paikkansa samantien ollen vähällä sanoa siihen tempaukseen jotakin, mutta sivuutti asian toistaiseksi mennen keittiöön hakemaan itselleen jotakin syötävää.
Kalma tutkiskeli kaappien sisältöjä hetken aikaa löytäen aluksi ties mitä purnukoita, joissa oli ties mitä epäilyttävää. Eikö Black voisi pitää rohtojaan jossaikin muualla kuin keittiössä? Vai oliko kenties tilaa niin vähän tuolla.. No oli miten oli, Kalma siirtyi seuraavan kaapin kimppuun ja löysi ne kuivatut lihat jotka vaikuttivat olevan ihan hyvässä kunnossa vaikkei Kalma välittänytkään niiden suolaisuudesta pahemmin.
Kalma otti kaapista vain muutaman tyydyttääkseen pahimman nälkänsä ja söi ne muutamassa sekunnissa alas mahaansa täyttämään. Pahaa, muttei muuta ollut joten menkööt.. Kalma raahautui sitten takaisin oleskeluhuoneeseen, jossa Ophelia juuri sopivasti heitti hänelle astetta inhottavamman kysymyksen. Kalma nyrpisti nenäänsä inhoten ollen hetken aikaa hiljaa koko asiasta mennen hyllyn luokse, jonne Ophelia oli hänen varsijousensa nakannut.
"Hyvin tässä on pärjätty ilman uskontojakin." Kalma mumisi sitten ja vain hieman varvistamalla nappasi jalkajousensa hyllystä. Ei hän lähtisi vielä minnekkään, mutta halusi vain aseensa takaisin. Jalkajousi laitettiin takaisin omalle paikallensa ja Kalma kääntyi kohden Opheliaa kokonaan, eikä se katse ihan ystävällinen ollut.
"Hah, eipä se uskominen paljoa minua pelastanut kun kuolin, eikä silloin paljoa lohtuakaan tullut mistään.. Ei mitään."

Kalma käveli Ophelian tuolin selkänojan taakse jääden siihen nojailemaan ja hymyili pienesti, vaikkakin hieman ilkeän näköisesti.
"Enkä todellakaan tunne itseäni yksinäiseksi jos en pyytele olemattomalta apua, päinvastoin: tuntisin itseni tärähtäneeksi kun puhuisin yksinäni jollekkin sellaiselle mitä en näe, tunne tai kuule." Kalma vastasi sitten vähän jälijunassa papitattaren kysymykseen, mikä pyyhkiintyi hetkessä pois.
"Ja veit sattumoisin paikkani." Kalma huomautti Ophelialle ja Kalman olisi tehnyt mieli kipata koko tuoli ja saada niin papitar pois tuolista, mutta jätti sen tekemättä. Ja ihan vain siksi, että tämä ihminen oli Blackin ystävä piiriin kuuluva.
"Mites muuten niskasi?" Kalma kysyi Blackiltä sattuen muistamaan senkin, että oli kerran purrut tuota niskasta. Onneksi tuolle ei vaikuttanut tulevan siintä mitään.. Tosin nyt taas ponkasi mieleen se, että leikitti jonkin verran ja Kalman olisi tehnyt mieli hypätä Blackin niskaan... Kuitenkin Kalma jäi odottamaan vielä mitä papitar hänen sanoihinsa sanoisi.

//editoitu//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Joulu 2009, 11:42

Black, Lily

Black virnisti Kalman "hekrullista" toteamukselle, mutta ei sen enempää mennyt kommentoimaan. Mikäli oli nälkä niin menkööt hakemaan omat murkinansa. Ei ollut velhon tehtävä ruokkia Kalmaa, vaikka tuon isännäkseen olikin myöntänyt.
Kalman poistuessa ruokailemaan katseet kääntyivät Opheliaan, joka avasi suunsa. Pieni hymy hiipi velhon kasvoille papittaren naurahtaessa. Luojankiitos sitä ei voinut nähdä hänen pehkonsa ja huonon valaistuksen ansioista. Velho liikautti pienesti päätään, saaden Lilyn heräämään omista maailmoistaan ja jatkamaan tuon paijausta. Kyllä, Black oli näin humalassa erittäin sosiaalinen ja mukavuudenhaluinen.
Lilyä häiritsi heidän puheenaiheensa. Hän toivoi, että tämä asia olisi jo käsitelty loppuun, mutta silti nuo jaksoivat siitä puhua. Jackin palatessa huikopalaltaan, Ophelia kysyi tuolta uuden kysymysen, johon saikin sitten vastauksen.

Black virnuili jälleen Kalman puhuessa.. tuo ei tainnut ymmärtää, että parempi pitää suunsa kiinni mikäli halusi päästä eroon tästä puheenaiheesta. Black tiesi että Ophelia jatkaisi ties kuinka kauan, mikäli tuolle vain antoi mahdollisuuden. Lily puolestaan mutristi suutaan pienesti Kalman mennessä ja ottaessa varsijousensa hyllynpäältä. Prinsessa saattoi vain toivoa ettei papitar alkaisi siitä kälättämään, sillä Jack tuskin olisi kovinkaan innoissaan moisista jäkätyksistä.
Black nosti katseensa Kalmaan tuon kysyessä hänen niskastaan.
"Arka, ei muuta" Velho totesi lyhyesti ja ytimekkäästi, samalla kun nousi seisomaan.
Velhon noustessa ylös tuon luut suorastaan paukkuivat. Mies oli käymässä kankeaksi näiden ah-niin-rauhallisten päivien myötä. Black tarvitsi toimintaa tai tosipaikan tullen hän olisi jäykkä kuin jääpuikko. Ja sotilaiden kanssa Black ei todellakaan aikonut alentua harjoittelemaan. Ei.
Päästyään ylös ja hetken luitaan naksuteltua Black kumartui Lilyn puoleen ja painoi tuon otsalle suudelman. Velho ei halunnut aiheuttaa papittarelle slaagia, joten hän pysytteli ihan siveyden rajoilla. Tuohan oli saada kohtauksen kun kuuli Lilyn ensimmäisestä kerrasta. Se tosin oli Lilyn omaa tyhmyyttä! Lily hymähti pienesti Blackin suudelman myötä, samalla kun korjasi asentoaan tuolissaan.
"Joko saitte tarpeeksenne jumalan jauhamisesta? Vai aijotteko seuraavaksi taistella henkeen ja vereen tuolistani?" Black kysyi kääntyen takaisin Kalman ja Ophelian suuntaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Joulu 2009, 16:52

Ophelia

Papittaren katse seurasi Jackin liikkeitä ja nyrpistyi heti huomatessa tuon kävelevän hyllylle ja nappasten jalkajousensa, vastaten samalla että on ennenkin pärjännyt ilman mitään uskontoja. Ophelia ei sanonut mitään vaan jäi katsomaan tuota pettyneenä jalkajousensa ottamisesta, olisi edes odottanut hänen lähtevän. Ehkä tuo sitten vain halusi haastaa riitaa, siihen Ophelia ei ryhtynyt vaan kuunteli Jackin höpötyksiä loppuun, vastaamatta saatikka kyseenalaistamasta sitä että tämä olisi joskus kuollut? Se kieltämättä sai papittaren hieman hämilleen, mutta jatkoi tämän katsomista olkansa yli tämän hymyillessä hänelle suolalihalle haisevaa ilkeää hymyä.
Tärähtäneeksi? No Ophelia ainakin tunsi jumalan, joten häntä ei voitu tärähtäneeksi luetella Jackin piti vain avata sydämensä jumalalle, aivan niin kuin Blackinkin, näin Ophelia ajatteli, mutta ei halunnut enää keskustella asiasta, hän ei halunnut väkisin ketään uskoon käännyttää. Ei sillä, että hän olisi edes siihen halutessaan kyennyt.

Ophelia hymyili pienesti Jackin huomauttaessa tätä tämän paikan riistosta, nyt hänellä oli jotain tästä hallussaan, ellei päättänyt tätä sitten nurin kippaista.
Ophelia käänsi katseensa velhoon kysyvästi ja korjasi samalla asentoaan enemmän varautuneesti, mikäli Jack päätti tuolin nurin kaataa, oliko tämän niskassa jotain pielessä? Velhon niska sivuuntui nopeasti pois papittaren mielestä velhon paukkuessa noustessa niin pahasti että hänen teki mieli melkein peittää korvansa äänen tehdessä pahaa, olipas tuo kankeutunut! Ehkä pihalla riehuminen ei olisikaan pahasta, niin kauan kunhan eivät tekisi sitä keskellä yötä.
Sitten tuo antoi suukon Lilyn otsalle, mikä sai Ophelian hymyilemään ja tämän kääntyessä heihin päin, Ophelia ravisteli päätään.
Ei tarvitse, Jack saa kyllä paikkansa sitten kun lähden... Ellen kerkeä nukahtamaan tähän sitä ennen Ophelia vastasi naurahtaen pienesti hieraisten silmäänsä ja katsahti sitten Lilyyn Haluan lähteä vasta sitten kun Lilykin menee nukkumaan... Vai oliko teillä muita suunnitelmia? Papitar jatkoi, tarkoittaen muilla suunnitelmilla lähinnä juomiseen eikä mihinkään muuhun.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Joulu 2009, 22:46

Kalmankoira

No hyvä, ettei tuo ollut saanut yhtään mitään siintä että Kalma oli keksinyt hätäpäissään purra herraa niskasta- onneksi ei kuitenkaan tappamis mielessä. Blackin luiden ja nivelten rutinaan Kalma irvisti hienoisesti.. jestas tuohan tarvitsisi pikaisesti liikuntaa tai tuosta tulee kohta yhtä jäykkä kuin ruosteisesta ovesta. Yhtä pahasti kyllä nivelet valittivat.
Kalma vilkasi Opheliaan tuon sanoessa, että vapauttaisi tuolin heti kun lähtisi. Njaah, ei se niin tärkeä ollut hän voisi istua lattiallakin, ihan sama. Blackin suuteluihin otsalle Kalma noteerannut mitään paitsi ehkä pienellä hymähdyksellä, söpöä.
"Sain, sain jo siinä vaiheessa kun se alkoi." Kalma melkeinpä murahti ja suoristautui nojatuolia vasten nojaamasta luoden velhon päälle sellaisen leikkimielisen katsahduksen pienen kieroutuneen virneen kera. Kalma tosin ei ollut yhtään varma miten ihmisenä kutsuttaisiin ketään leikkimään.. Vai kerrottiinko se vain, että nyt leikitään kaveri. Ehkä, ehkä ei.. tämä oli taas niitä juttuja joista aavekoira ymmärtänyt mitään.

Kalma riisui asevynsä kokonaan pois ettei vahingoittaisi velhoa vahingossakaan ja asetti sen nojatuolin viereen- juuri siihen jossa Ophelia istui. Ei, Kalma ei ottanut huomioon ollenkaan sitä että hänen aseensa saattaisivat joutua taas takavarikkoon papitattaren toimesta. Siinä vaiheessa Kalma huutaisi ja kovaa.
"Taitaa vanha patu tarvita liikuntaa.." Kalma virnisti pienesti ja katosi tutusti, ilmestyen velhon selän taakse taas niin kovin yllätyksellisesti ja vain hyppäsi herran reppuselkään ja kaataa tuo rytisten lattialle Kalman jäädessä päälinmäiseksi. Eikä Kalma ottanut sitä ollenkaan huomioon, että jos velhon selkä sattuisi vahingossa katkeamaan.. Kalma painoi kuitenkin jonkin verran.
Kalma pörrötti velhon hius pehkoa naurahtaen pienesti, velho saisi yrittää ihan itse päästä ylös ja toivottavasti ilman taikuutta. Tekisi tuolle ihan hyvää.
"Ja toivon, että pääset siintä ylös ilman hokkus pokkuksiasi." Kalma virnisti vetän kätensä puuskaan odottavasti.
"Mikä saa sinut uskomaan tyhjään niin vahvasti?" Kalma kysyi Ophelialta tietenkin, eikä paljoa kaunistellut sanoissaan.. taaskaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2009, 12:11

Black

Lily pudisti päätään Ophelian kysymykselle.
"Tuskin me enää mitään erikoista teemme.. minä ainakin alan olla väsynyt, mutta en mene takuuseen näistä yökukkujista" Prinsessa totesi pienesti naurhataen.
Lily tiesi että Blackillä oli tapana kukkua pitkälle yöhön ja Jack nyt sattui olemaan yöeläjä muutenkin. Joskus Lily oli katkera siitä, että Black vietti mieluummin aikaansa Jackin kanssa öisin, kuin hänen kanssaan päivisin.. no, olihan Lilyllä nykyään muutakin mies seuraa, jos siitä lähdettiin.
Kävi ilmi että Kalma oli saanut tarpeekseen usko asiasta, eikä tuo todellakaan ollut ainoa. Blackillä alkoi pikkuhiljaa keittämään tämän keskustelun takia ja hän toivoikin että se olisi jo ohi. Tosin velho olisi halunnut nähdä kuinka Kalma ja Ophelia repisivät toisilta hiuset päästään.. koomista.

Kalman patu huomautukseen Black vastasi murhaavalla mulkauksella, mutta ennen kuin velho kerkesi mitään vastaa sanomaan, Kalma katosi, ilmestyi hänen selkänsä taaksen ja kaatoi velhon maahan.
Lily katosi kysyvästi Jackia ja velhoa... Kai se oli totta, että leikki ikä oli koko ikä, mutta eikö nuo olleet turhankin vanhoja moisiin painileikkeihin.. tai no, molemmat nyt olivat mitä olivat..
Black tuhahti pienesti Kalman sanoille. Vai että ylös pitäisi päästä. Mikäs tässä mukavan kovalla lattialla maatessa. Velho ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös, olihan se vähän hankalampaakin kun Kalma istui selässä, mutta kyllä tuo tuosta pian nousisi.. jahka jaksaisi.

"... minä kun luulin että sait tarpeeksesi aiheesta, Jack?" Lily kysyi Kalman kysellessä jälleen Ophelialta tuon uskosta. Jos Jack kerran sai tarpeekseen aiheesta, miksi hän jatkoi siitä puhumsita? Tuo saisi olla varma siitä, että Ophelia kyllä keksisi tästä aiheesta vaikka mitä puhumista.
Black naurahti tunkkaisesti samalla kun pyöräytteli niskojaan.
"onhan tässä koko yö aikaa väitellä" Black totesi samalla kun iski kätensä maahan, nosti pienesti itesään ja muutti samalla muotoaan, kissapedoksi.
Valtava, tiikeriä muistuttava, musta kissapeto nousi seisomaan ja vilkaisi selässään kiikkuvaa Kalmaa, toinen kulma hienosti kohoten.
"Mihinkäs velho taikuudesta pääsisi?" Black kysyi sitten virnistäen.. kyllä, hän oli oppinut uuden taijan, jota oli jo viimeiset kahdeksan kuukautta itsekseen harjoitellut. Tomtom oli jopa tarjonnut apuaan, tuo kun rakasti muodonmuutoksia, mutta Black oli "kauniisti" kieltäytynyt vanhan opettajansa tarjouksesta.. olihan hän jo iso mies, eikä tarvinnut apua moisiin temppuihin.
Lily ei näyttänyt ollenkaan yllättyneeltä, nähdessään kissapedon. Se johtui siitä, että hän oli jo kerran saanut slaagin tuon nähdessään, velho kun oli heti ensimmäiseksi uuden temppunsa näyttänyt nuorelle vaimolleen. Silti Lily piti enemmän Blackin susimuodosta, mitä uudesta kissapedosta... Lily kun ei pitänyt kissoista, mutta ei tuo voinut suoralta kädeltä kieltääkkään, etteikö olisi ihaillut kookkaampia kissoja.

// Oletin nyt että Kalma siinä selässä yhä killu, kerta ei lukenu että herra siitä olisi noussut //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2009, 20:50

Ophelia

Papitar naurahti pienesti. Yökukkujat tosiaan olivat syyllisiä heidän valveilla oloon. Ophelia ei kauaa kerinnyt ajatuksiinsa sulkeutua Jackin haukkuessa Blackia patuksi, mikä sai tytön katsahtamaan tähän oudosti, vaikkei voinutkaan kieltää velhon alkaessa olemaan ehkä hieman ruostunut.
Ophelia katsahti Jackiin tämän lähtiessä riisumaan asevyötäänja asetti sitten varustuksensa hänen nojatuoliinsa nojaamaan
No, hän ei viitsinyt sanoa eikä tehdä mitään, olivathan ne nyt pois Jackin käden ulottuvilta, vaikka hänellä kävikin mielessä sujauttaa tämän varustukset tuolin alle myös jäähylle.
Jackin kadotessa hänen silmiensä edestä, papitar meni hämilleen ja seuraavaksi hän kuulikin vain kuinka velho kaatui rymisten alasJack tämän selänpäällä. Ophelia katsoi näitä kahta nyt lievästi kysyvästi ja oli melko lailla yllättynyt, ettei Black näyttänyt olevan pahemmin moksiskaan Jackin ylienergisestä temppuilusta. Tällaista suhdetta Ophelia ei ollut heti osannut kuvitella velholla olevan, mutta papittaresta tämä oli kaikki omalla tavallaan positiivista, vaikkei hän Jackia paremmin tuntenutkaan. Ophelia vilkaisi näistä kahdesta kysyvästi Lilyynkin, mutta käänsi katseensa melkein heti takaisin Jackiin tämän esittäessä hänelle kysymyksen.

Ophelia ei osannut vastata heti mitään. Hän tunsi mykistyvänsä ja huomasi pyörittelevänsä hopeista ristiriipustaan sormipäillään ja ennen kuin hän kerkesi vastaamaan, Black avasi suutansa. Ophelia olla möllötti nyt tähän ja hetken näytti siltä että tämän olisi yrittänyt punnertaa samalla kun Jack kieltäytyi nousemasta ylös tämän päältä. Yllätykseksi velho ei kuitenkaan lähtenyt laskemaan kuinka monta kertaa sai itsensä ylös lattialta ylimääräisen painon kanssa, vaan muutti muotoaan joksikin muuksi kuin siksi vanhaksi tutuksi suureksi sudeksi.
Ophelian silmät laajenivat hämmästyksestä ja painoi selkänsä tukevammin nojatuolin selkänojaan, ei hän vaan ollut tiennyt että Black pystyi muuttumaan muuksikin kuin sudeksi!
Koska sinä olet tuohon pystynyt? Ophelia kysyi pian noustessa samalla pystyyn ja käveli reippain askelin pantterin nokan eteen ja kyykistyi samalla kasvo tasolle, hymyillen.
Waaaaai~ Sinä olet niin nätti Papitar kehaisi vilpittömästi hymyillen ja lähti jo rapsuttamaan tätä tämän korvan takaa samalla kun odotti Blackilta jonkinlaista selitystä uudelle, ulkomuodolleen, mutta katsahti sitten Jackiin.
...Heh, pidän kuitenkin enemmän susi muodostasi, vaikka oletkin nykyään paljon seurallisempi kissimirri kuin yksinäinen, mökkiisi sulkeutunut susi Ophelia hymähti noustessa takaisin seisomaan, silitellen yhä velhon, huomattavasti sileämpää turkkia kämmenellään.

Minä uskon jumalaan koska hän antoi minulle hädän hetkellä voiman parantaa Ophelia ilmoitti siirtäen katseensa vakavana Jackiin ja jatkoi. Synnyin alunperin pienessä kylässä, kauempana täältä, ja epäonnekseen kyläni oli myös ensimmäinen joka sai ruton osakseen Vaikka olisi ollut viisainta lähteä, ihmiset sulkeutuivat taloihinsa, yrittääkseen päästä pakoon, mutta lopulta kuolivat neljän seinän sisään ja talot poltettiin. Jo peni populaatio pieneni pienenemistään päivä päivältä. Olin tuolloin jo yksin, vanhempani olivat kadonneet jo kuukautta aikaisemmin Minä itkin, vihasin elämää, toivon ruton vieväni minut mukanaan, mutta se ei koskaan tarttunut! Ihmiset kaihtoivat minua kun en osannut tarjota vastausta immuunisuudelleni. Ja sitten, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kuulin äänen, näin valon En muista oliko se unta, olinko edes järjissäni nälästä, mutta vaikka itkin valoa viemään minut mukanani, se ikään kuin ravisti minulle päätään eikä ottanut minua mukaansa. En tiennyt silloin mitä se oli, mutta nyt tiedän että se oli ollut vähintään jumalan lähettämä enkeli! Sen jälkeen minut hyväksyttiin, minä kykenin vapauttamaan melkein olemattomiin pienentyneen kyläni ihmiset ruton vitsaukselta Ophelia selitti pitkään ja hartaasi, niin vakavana että hänen ilmeestään olisi voinut tulkita suuttumistakin eikä hänen kätensä silitellyt enää velhon sileää päälakea vaan se oli jäänyt makaamaan tämän päälle liikkumattomana.
Niinsiksi. Sitten minä tullin tänne ja pääsin uskonnon oppiin, siinä on minun syyni uskoa siihen mitä sinä kutsut olemattomaksiSiinä kaikki tästä aiheesta Ophelia päätti puheensa pidätellen silmiensä kostumista käydessään läpi menneitä, tuijottaen yhä vain ja ainoastaan Jackiin.

//...hups//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Joulu 2009, 21:54

Kalmankoira

Tietäisipä vain arvon papitar kuinka monta kertaa Kalma oli selättänyt velhon maahan.. Mutta minkäs Kalma jumittuneille koira tavoillensa mahtoi? Eikä Black koskaan ollut suuttunutkaan tästä "ystävällisestä" eleestä, niin Kalma sai tehdä sitä velholle ihan rauhassa- vaikka sitä saattoikin ajatella kaappi homon merkkinä. Onneksi asia ei niin kuitenkaan ollut, onneksi. Koira juttuja tämä vain oli.

"Niin sainkin, mutta olen vain utelias kuulemaan neidin ah niin ihanan valaistumis tarinan... tai jotakin vastaavaa." Kalma vastasi Lilylle tuota vilkaisten katseen siirtyessä velhoon, joka vihdoista ja viimein päätti liikkua aavekoiran alla- mutta sitä seuraavaa Kalma ei osannutkaan odottaa, ei ainakaan ensinäisenä. Black kyllä nousi ylös, mutta muuttui samalla muotoaan hieman karvaisemmaksi tuttavuudeksi, muttei tutuksi sudeksi vaan.... katiksi? Yli isoksi katiksi. Kalma tuijotti tuota yhtä isoa mustaa tiikeriä allaan yhtä yllättyneenä kuin muutkin- paitsi Lily, jonka tämän muodon oli nähnyt jo.
"Laiska.." Kalma tuumasi velhon sanoihin kohottaen kulmiaan pienesti varsin merkittävästi ja ennen kaikkea toruvasti. Ja kieltämättä Kalma oli hieman pettynyt tuohon.. käskee ensin häntä juoksemaan puoli kuolleena perässään ja sitten itse ei pääse lattialta ylös omin voimin, vähän ristiriitaista.
Katse siirtyi paikalle tulleeseen Opheliaan joka tuli kapsuttelemaan Blackiä kuin jotakin koti kissaa, eikä voinut olla pienesti hymähtämättä sille itsekseen. Söpöä~
"Pitäisiköhän kittimillille hakea jostakin iso lanka kerä?" Kalma lässytti kuin pikku lapselle laskeutuen makaamaan mahaltensa Blackin selän päälle ja kapsutteli tuota kevyesti niskasta.

Katse valui Opheliaan, joka alkoi sitten kertomaan elämän tarinaansa hänelle ja kuinka tuo oli pikku valaistuksensa saanut.. ja mitä pidemmälle mentiin sitä enemmän pieni mies Kalman sisällä nauroi, samalla kun Kalma omille kasvoille hiipi pienen pieni virne. Niin ihanan kilseinen tarina..
"Näinhän minäkin valon.... ja katso millainen nyt olen, hirviö." Kalma lähinnä ivasi takaisin ja teki omaa kiusaansa, mutta samalla se virne pyyhkiintyi pois ja Kalma muuttui yllättävän ärtyneen näköiseksi hiplaten kevyesti Blackin toista korvaa. Kalma murisi hiljakseen itsekseen omassa kiukussaan, mutta sen verran hiljaa että ihmis korva sitä kuulisi- ehkä Black kuitekin näin eläin muodossaan ja että Kalma sattumoisin piti päätään aika lähellä tuon toista korvaa hiplatessaan sitä.
"Että et sinä vielläkään minua vakuuta." Kalma lähes murahti vilkaisten Ophelian päälle pikaisesti ja hiljeni sitten omiin aatoksiinsa.. Blackin selän päälle, mumisten jotakin omaansa velhon korvista omalla kielellään.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron