Kirjoittaja Aksutar » 11 Joulu 2009, 07:52
Black, Lily
Lily vain hymyili Ophelian alkaessa paasaamaan siitä, kuinka Prinsessankin pitäisi olla jo nukkumassa. Eihän vielä ollut edes keskiyö! No, olihan se totta että prinsessan pitäisi olla jo koisimassa, mutta kerrankos jos toisenkin sitä piti hauskaa. Ei elämä ollut niin tylsää ja synkkää, vaikka sodan uhan alla elettiinkin.
"Jack puhuu asiaa" Lily huomautti kesken Ophelian paasauksen "Saahan sitä välillä pitää hauskaa!"
Ophelia kertoi, että oli tullut pihalle tarkistamaan metakan alkuperän, kun ei huudolta ollut saanut rukoiltua. Lily naurahti pienesti, hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan mistä metakasta Ophelia puhui.. ei hän ollut kuullut sitä linnan sisälle.
"Ei minun tarkoitus ollut tulla pihalle.. vain hilpaista pihamaan poikki Blackin talolle. Ajattelimme viettää yön siellä, jotta saisimme nukkua aamulla rauhassa. Tiedät että kamarineidot ovat heti aamusta liikkeellä, eikä Black heistä pahemmin perust--- ÄLÄ!" Lily selitti, mutta keskeytti lopun lauseestaan nähdessään Jackin aikeet.
Kyllä Lily osasi arvata - vaikka huppelissa olikin - että Jack oli ilmiselvästi erehtynyt Blackistä. Kyllähän itse kuningaskin oli aikanaan katsonut pitkään neuvonantajaansa, kun näki tuon hiukset.
Kuitenkin - kuten olettaa saattoi - Jack oli Lilyn suuta nopeampi ja ampui nuolensa ennen kuin kukaan pahemmin ehti selittämään mitään. Lily päästi huudahduskiljaisu välimuodon, samalla kun kääntyi kohti Blackiä, joka oli Kalman tähtäimessä.
Black oli onnellisen tietämätön Kalman pikku erehdyksestä siihen asti, kunnes kuuli Lilyn huudahdukset ja nosti katseensa ylös. Velholla ei mennyt edes murtosekunttia reagoida nuoliin.. tai no, sillä toisella puolella ei mennyt.
Ennen kuin nuolet ehtivät osua kohteeseensa, valtavan voimakas tuulenpuuska tempaisi niiden kurssin ylemmäs. Seuraavaksi tuli sininen, kirkas liekki valli, joka poltti nuolet poroksi alta aikayksikön.
Tuon hetken ajan, kun Black käytti voimakkaampaa taikuutta, velhon silmät olivat kirkkaan punaiset ja kasvoilla ilkeä virne. Se toinen puoli oli paikalla ja sen pystyi jo tavallinen ihminenkin aistimaan. Ilma tuntui raskaammalta, kylmemmältä ja masentavammalta. Kuin pelkkä olotila olisi saanut toiset kuolemaan pois.
Black - jos tuota olentoa sillä nimellä saattoi kutsua juuri nyt - kohotti kasvonsa poroksi palaneista nuolista kolmikkoon, virnuillen, silmät suorastaan palaen.
Lily oli astetta järkyttyneempi äskeisestä, mutta onneksi tilanteesta oli selvitty vain säikähdyksellä.. vai oliko?
Tuo virnuileva otus ei näyttänyt yhtään ystävälliseltä, saatika sitten Blackiltä ollenkaan. Näin Lilyn hämäränäkökyvyllä - mikä siis oli surkea - erotti vain tumman, pitkähiuksisen hahmon ja tämän silmät ja ilkeän virneen.
Kuitenkaan Lily ei jäänyt tumut suorina seisomaan lumeen, vaan hetken "järkytykseltään" lähti juoksemaan Blackin luo. Liekö vain tyhmyyttä vai kännipäisyyttä, tyhmältähän se kuulosti.
Ennen kuin Black - Tai Seth, kuka ikinä puikoissa olikaan - ehti reagoida prinsessan liikkeeseen, tyttö oli jo kietaissut kätensä velhon kaulan ympäri ja roikkui siinä kuin hukkuva oljenkorressa. Hetken näytti siltä että velho olisi repinyt tytön kappaleiksi, mutta tuo sulki silmänsä, seisoi hetken paikoillaan, kunnes kietoi kätensä Lilyn ympärille, näyttäen täysin tyyneltä ja rauhalliselta. Kliseistähän se oli, että rakkaus palautti hirviön ennalleen, mutta niin kävi muuallakin kuin vain saduissa.
// Lyhyet vastaukset on <3
ja pahoittelen mahd. epäselvyyttä, nopea selitteisyyttä, muuten vaan paskaa tekstiä, mutta eilen kirjotin kympillä ja sitten teksti katosi kun kone tilttas -> tänään kirjotin ulkomuistista uudestaan. Se niistä selityksistä, jatkuu
ÄÄÄHÄHÄÄHÄHÄHÄÄÄÄ pitkä >8P //