#>XDD Tulee niin tämä
kohtaus mieleen. Perian tarttee sitten haarniskan jos ite yrittää pestä petomiestä. Ja kyllä Karhuntakku vähän apina on, karvainen ja kaikkea, nytkin heiluu alastomana kuin ei mitään.#
Karhuntakku tuhahti. Ei hän itse tiennyt mitään muodonmuuttajien paljoudesta, mutta kyllä hän uskoi että muodonmuuttajat eivät olleet harvinaisia täällä. Toisaalta pentuhan toinen oli niin tuskin kannatti odottaa että toinen mitään tiesi laumansa ulkopuolisesta elämästä.
Siinä katsellessaan ja miettiessään mites hän saisi nämä kivet erilleen toisissaan ja siten varsan vapaaksi, karhumies laittoi merkille toisen käytöksen. Se oli paljon... Katseeltaan välttelempi ja toisen sanat änkyttäviä. Mitä, oliko hänen muodonmuutoksensa noin yllättävä ollut? Olihan toinen hänet ihmisestä karhuksi muuttuvan joten luulisi että toinen jo tajuaisi yhdistää kaksi asiaa keskenään.
Vasta kun tyttö kertoi leirissä olevan vaatteita, petomiehen kohottaen toista kulmaa terävästi, valkeni karhumiehelle mikäs toisen ongelma nyt oli: hänen alastomuutensa.
Karhumies ei ymmärtänyt: metsäneläimille alastomuus ja vaatetus eivät yleensä olleet mitään tärkeitä asioita, ei niin kuin kylissä tai kaupungeissa asustaville kaksijaloille. Elodiekin ei mennyt änkyttäväksi vähästä vaatetuksesta. Ja kentaurit itsekin olivat koko ajan puolialastomia periaatteessa.
Petomies huokaisi uudestaan, hän teki sitä usein kun häntä ärsytti tai vaivasi jokin ja sitä nyt tapahtui paljon.
Toinen esittäytyi Nukaksi, mihin mies murahti epämääräisesti kun kohosi seisomaan ja lähti astelemaan kohti ennen tappelua hylkäämiä tavaroitaan.
Ei hän nyt pennun oloa halunnut tukalaksi tehdä, lisäksi hänen piti löytää sopiva väline kivien välin suurentamiseen.
"...Minä olen Karhuntakku", mies lopulta esittäytyi takaisin, kyykistyneenä reppunsa eteen vetäen sieltä housut esille. Ne saisivat nyt kelvata, hänellä ei muutenkaan kylmä ollut ja varsa piti nyt saada sieltä perhanana kivikosta pois.
"Enkä minä vaatteita tartte", hän vielä lisäsi, alkaen kiertämään pienen aukeaman reunoja ja katsellen maata sekä puita.
Löytäen sopivan paksuisen ja pituisen oksan hypähti mies tarraten siihen oksaan kaksin käsin. Kuusen oksa taipui petomiehen jalat päästen takaisin maankamaralle. Karhuntakku ärisi ja kirosi siinä repiessään natisevaa oksaa irti rungosta, sen sitten napsahtaen poikki juurestaan että muodonmuuttajan piti ottaa pari askeltan taaemmas.
No niin, väline löytyi.
"Koitetaanpas nyt saada sinut irti sieltä", hän puheli astellessaan takaisin pennun luo, vilkaisten toiseen raskaiden kulmakarvojen alta. Puoliksi iskien ja työntäen hän ujutti paksun kuusenoksan kahden kiven väliin, kentaurivarsan jalan yläpuolelle. Ja käyttäen näin vipuvoimaa hyväkseen suuri mies alkoi vääntämään, pakottaen kivien rakoa leveämmäksi.
"No ni, vedä vedä!" mies komensi ponnistaessaan, työntäen oksaa sivuun kaksin käsin.