Kirjoittaja suskari » 26 Syys 2016, 16:07
"Sitä suuremmalla syyllä.." Kalma totesi kun Ferguskin oli sitä mieltä että olisi parasta että he erkanisivat, lähtisivät omille teillensä. Vaikka Kalman kohdakka syy oli aivan toinen, se nouseva täysikuu ja edessä seisova alfa susi. Ei olisi vaikea arvata että Fergus tahtoi tunkea häntä laumaansa jos saisi tietää hänen nykyisen, oikean tilanteen. Joten Fergus viittoi Kalmaa pistämään jalkaa toiseen eteen takaisin päin sillä aikaa kun Fergus lähtisi omaan suuntaan takaisin metsän siimennekeseen.
"Pidä mukava yö.." Kalma sanoi vielä ennenkuin kääntyi ja musta koira lähti hyppimään kivien päällä pimeyteen, kunnes katosi alfan näkyvistä. Kalma hyppäsi alas kiviltä ja lähti painattamaan metsään kauas Ferguksen näkyviltä. Pienet jalat rummuttivat metsän pohjaa, kunnes koira lopulta läähättäen pysähtyi yksinään puiden keskelle. Kuu oli noussut jo yli taivaan rannan ja Kalma tunsi sen kehossaan. Sydän hakkasi ja aistit olivat aivan hulluina, koira kuuli ympäriltään pienimmänkin rasahduksen ja tuntui haistavan kilometrien säteeltä kaiken minkä tuuli toi.
"En-- halua muuttua!" Kalma murisi koirana pyörien paikallaan lihakset jännittyneinä. Ensinmäiset rusahdukset kylkiluissa kertoivat muutoksen jo alkaneen ja koira puri hammasta yhteen inisten. Hän ei halunnut muuttua pedoksi! Kalma yritti vaihtaa tilaansa aaveeksi poistaakseen kirouksen vaikutukset kehostaan.. ja se tosiaan lopetti muutoksen, luut palautuivat entiselleen. Kalma katsoi itseään ja näytti iloiselta. Hän keksi keinon voittaa petonsa! Kalma hyppi iloisena ympyrää ja aikoi palata kotiinsa. Kalma ehtikin jolkottaa tyytyväisenä jonkin aikaa, kunnes kipupalautui kehoon. Se huutava ja hirveä. Kalma ulisi, vinkui ja huusi kivusta jolloin aavekoiran koiramaiset piirteet alkoivat katoamaan hitaasti ja ne alkoivat ottamaan ihmismäisiä piirteitä, jotka välittömästi alkoivat muuttumaan suden piirteiksi vaatteiden repeytyessä miehen yltä. Kalma huusi.. yritti vastustella, satuttaen vain itseään enemmän ja teki muutoksesta pidemmän mitä se olisi ollut normaalisti. Lopputulos oli kuitenkin sama, kirous voitti ja pian pienen koiran paikalla oli sysimusta susi. Sillä oli eripariset silmät, kuten Kalmalla oli aina. Oikea oli punainen ja hohti pimeydessä ja toinen oli tutun vaalean sininen.
Peto nuuhki maassa olevia vaatteita ja ravisti viimeisimmät pois päältään ennenkuin päästi taivaalle ulvonnan, johon vastattiin jossakin kaukaisuudessa.. ja läheltä.
Peto lipoi huuliaan ja laski kirsunsa maata vasten etsien maasta jälkiä saaliista ja kun niitä ei löytynyt lähti hukka jolkottamaan kirsu maassa. Saalis löydettiin pian, se oli iso täysikasvuinen karhu, joka myös oli illallista etsimässä. Valitettavasti kontio itse oli joutumassa saaliiksi. Musta susi syöksyi esille metsän keskeltä yllättäen kotion, joka kääntyi ja lähti juoksemaan. Kalma nosti päätään ja heilutti häntäänsä, lähtien sitten perään napaten kontiota niskasta kiinni ja retuuttu nallen maahan. Kalma ei tappanut saalistaan, vain vahingoitti sitä ja painautui alas kuin leikkisä pentu ja odotti karhu nousisi ylös juosten uudestaan karkuun. Kalma juoksi karhun eteen, jolloin karhu kääntyi ja etsi uuden suunnan musta ihmissusi jolkottaen perässä rauhallisesti. Se seurasi kontion jättämää verivanaa perästä ja välillä syöksyi karhua kiinni vahingoittaen sitä niin kauan, kunnes kontio kaatui eikä enää jaksanut suden leikkeijä. Kalma tarrasi silloin kontiota kurkusta kiinni ja retuutti nallea kaulasta niin kauan, kunnes se ei enää liikkunut. Metsän kuningas putosi maahan ja Kalma nuuhki sitä alkaen repimään sen nahkaa auki.