Kalma ei liittynyt Ferguksen virnuiluun päättää asioista hänen puolestaan, mutta päätti pitää suunsa kiinni vakavan ilmeensä kera. Kalman oli kuitenkin tultava tänne jos halusi mistään suojaa metsästäjiä vastaan, kerta hukka oli hölmömpi kuin hän itse, jota todisti aavekoiran kädessä oleva syvä haava. Ja ehkä se susihukka oppisi jotakin Ferguksen laumalta.. ehkä. Sääli ettei hän tulisi muistamaan illan tapahtumista yhtään mitään.
"Tuo oli huojentava kuulla.. ja toivon että pysymme siinä." Kalma tokaisi kun Fergus kertoi että he vain metsästivät täydenkuun aikaan omalla reviirillään, eikä tarkoituksena ollut lähteä ihmisiä ahdistelemaan pitkin kyliä. Kalman henkinen puoli ei kestäisi missään nimessä uusintaan siitä mitä hän oli joskus kauan aikaa sitten ollut, murhaaja ja huvikseen tappaja.
Fergus kertoi vielä ettei tiennyt Kalman aseista, mutta käski kysymään Acelta, jota Kalma nyökkäsi ja lähti palaamaan takaisin keittiöön jossa oli haltian nähnyt aikaisemmin.
Haltia yhä istui keittiönpöydällä lapsen kotitehtävät edessään kun Kalma tuli ja kysyi aseistaan. Ei haltiakaan niistä varma ollut kun varastettua tavaraa tuli ja meni, mutta lähti näyttämään aavekoiralle varastoa jossa tavaroita säilytettiin. Kalma kävi aseita läpi, joita löytyi vähän kaikenlaista ja kokoa. Suurin osa näytti olevan juuri metsästäjiltä saatua ainakin järeistä jousista ja aseista päätellen, jotka oli tarkoitettu juuri ihmissusien tappamiseen. Kalma kävi hieman penkomaan ja siirtelemään tavaroita kun sai näkyviin tutun asevyön, jossa yhä roikkui hänen kaksi lyhyttä lohikäärmeen päillä koristeltua lyhyttä miekkaa. Kalma nosti vyön esille ja laittoi sen lantiollensa roikkumaan. Kalma kiitti haltiaa ja palasi sittemmin Ferguksen tykö.
"Palaan kotiin, nähdään." Kalma ilmoitti ja lähti kävelemään kohden raskaita rauta ovia, työnsi ne auki ja katosi pihalle.
****
Toinen täysikuu oli tulossa ja Kalma jolkotti kieli pitkällään koirana tuttua vuorenrinnettä ylös. Oli jo hämärää ja pian kuu alkaisi kiipeämään taivaalle. Kalma oli saapunut Kelth-vuorien lähistölle jo edellisenä iltana, mutta jäännyt lähistölle lepäämään kerta päivällä ei voinnut liikkua. Nyt Kalma jolkotti mustana karvakasana rinnettä ylös ja pääsi pian laaksoon, jota peitti valkea lumipeite. Ilma oli viileää ja pientä paukku pakkasta oli jo ilmassa. Lumi vain vielä puuttui alhaalta, mutta ylhäällä vuorella sitä jo näköjään oli.
Kalma muuttui ihmiseksi portailla ja työnsi raskaat rautaovet auki säpsähtäen hieman paikallaan nähdessään Ferguksen istumassa valtaistuimellaan, mutta hymähti. "Hei.." Kalma tokaisi vähemmän hilpeänä ja vaikutti hermostuneelta. Täysikuu saattoi Fergukselle olla ylpeys, mutta Kalmalle se vain tiesi tuskallista ja kivuliasta muutosta josta hän ei muistaisi kuitenkaan myöhemmin mitään. Onneksi kuun nousuun olisi vielä tunteja.
"Oletko varma ettet halua sitoa minua?" Kalma kysyi kuitenkin katsoen säälivästi Fergusta, vaikka alfa oli jo kertaalleen tiukasti kieltäytynyt sitomasta uutta lajikumppaniaan. "...En vain välittäisi lähteä riehumaan ympäriinsä." Kalma sanoi hiljaa ja päätti käydä itsekkin istumaan alas vaikka sitten lattialle. Kalma napitti rautaovia, jotka oli sulkenut perässään ja sulkeutui ajatuksiinsa.
// Okei jotain niin kökköä, mut siinä :D //