Kirjoittaja Janni » 08 Loka 2016, 21:06
Niin kuin oletettua Kalma vaikutti varsin pelokaalta tietämään mitä viimeyönä oli tapahtunut. Tätä se oli aina henkilöiden kanssa, jotka olivat sisimmässään niin hyväsydämmisiä persoonia, että ihmissudeksi muuttuminen ja kuoleman tuottaminen oli hirveintä ikinä. Kalma kuitenkin oli paremmasta päästä kuin monet muut, jotka ottivat asian varsin raskaasi. Tappoivat itsensä, heittivät elämänsä hukkaan, vain koska muuttuivat yhtenä yönä kuukaudesta pedoiksi. Naurettavaa Ferguksen mielestä, jos niin pelotti muiden tappaminen, niin miksi ei vain lukittautua kahleisiin tai häkkiin sen yön ajaksi ja jatkaa elämää sitten muina miehinä normaalisti. Yksi yö ei paljoa ollut... Mutta taas toisaalta, olihan hänkin saanut kohdata kiroukset piemeät puolet muutamia viikkoja sitten, kun oli kirkkaassa päivän valossa tappnut sen miehen vaimonsa silmien alla, silkan vihan takia. Se oli varsinainen dilemma.
Kalma kävi kysymään sitä kysymystä, mitä kaikki aina kysyivät. Oliko kiroukseen parannusta, mitään keinoa päästä siitä eroon? "Ei ole ja se on karu totuus... ainakin sinulle." Fergus ilmoitti suoraan mitään mutkittelematta. "Olen toki kuullut joistain loitsuista, jotka ehkä lieventävät joitain asioita, kirouksen tarttuvuutta tai agresiivisuutta. Mutta ne varmasti ovat huhuja ja kieroja rahan huijaus tarinoita. Mikään ei paranna sinua lopullisesti." Mies lisäsi.
"Sinä joko voit hyväksyä kohtalosi, niin kuin me kaikki muutkin ja nauttia uusista voimistasi tai hypätä kaivoon kuin ne monet pelkurit." Alfa selosti, tehden varsin selväksi sen kumpaa idealogiaa kannatti enemmän.